Subscribe
Share
Share
Embed
Luontomatkailu tarjoaa paljon mahdollisuuksia ainutlaatuisiin elämyksiin, ja suomalaiselle luontomatkailulle on laaja kansainvälinen kysyntä. Kaupallisen korkeakoulutuksen käynyt Heidi Savolainen heitti korkokengät nurkkaan ja ryhtyi eräoppaaksi. Hän perusti Seikkailuapinat-yrityksen, joka on alusta saakka mahdollistanut luontomatkailun niin kotimaisille kuin ulkomaalaisille asiakkaille. Haastattelijana viestinnän harjoittelija Viivi Hanhineva.
Creators & Guests
What is My Studio - Mikroyrittäjän podcast?
MY Studio (Mikroyrittäjän studio) avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen,
osaamisen kehittämiseen ja yrityksen johtamiseen. MY Studio -podcasteissa
ääneen pääsevät yrittäjät, tutkijat, yrityspalvelutoimijat sekä muut elinkeinoelämän vaikuttajat.
Podcastit ovat osa mikroyrittäjyyden verkko-opintojen oppimateriaaleja, jotka tuotetaan
suomalaisten mikroyritysten kasvun ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi.
äänite alkaa]
Heidi Savolainen [00:00:00]: Miten me olemme lähteneet kehittämään talvivaelluksen verkkokurssit? Ennen koronaa meillä saattoi tulla Brasiliasta tai Australiasta kansainvälinen ryhmä hiihtovaellukselle. Ja 24 tuntia siitä, kun he olivat laskeutuneet lentokentälle Suomessa, niin he olivat sukset jalassa ahkio perässä metsässä. En vieläkään ymmärrä, miten meidän opastiimimme on siitä selviytynyt, koska siellä on ollut ihan täysin ensikertalaisia, ihan ummikoita, keillä ei ole välttämättä ollut kumisaappaassa edes sukkaa jalassa, kun ei ole ymmärretty, että miten sinne pukeudutaan. Ja sitten, että laitetaan vaikka kymmenen telttaa johonkin lumihankkeen pystyyn, niin kyllä olen ihmetellyt, että miten me siitä olemme selvinneet. Ei meillä tullut ennen koronaa mieleenkään tehdä verkkokurssia.
Tunnari [00:00:46]: MyStudio, mikroyrittäjän podcast. Ratkaisuja yrittäjän arkeen.
Viivi Hanhineva [00:00:53]: Tervetuloa MyStudio-podcastin uuden jakson pariin. Nimeni on Viivi Hanhineva, ja tänään meidän vieraanamme on luontomatkailuyrittäjä ja Seikkailuapinat yrityksen omistaja Heidi Savolainen. Keskustelemme siis mielenkiintoisesta aiheesta, nimittäin luontomatkailuyrittäjyydestä, joten ei muuta kuin tervetuloa kuulolle ja tervetuloa mukaan Heidi.
Heidi Savolainen [00:01:17]: Kiitos Viivi, tosi kiva olla tänään täällä mukana juttelemassa luontomatkailuyrittäjyydestä.
Viivi Hanhineva [00:01:23]: Kyllä, hienoa saada myös sinut mukaan meidän podcastiin. Kerrotko Heidi vielä lyhyesti, että kuka olet ja mikä on Seikkailuapinat yritys?
Heidi Savolainen [00:01:35]: Nimeni on Heidi ja mä toimin siis Seikkailuapinat nimisen yrityksen yrittäjänä ja pääoppaana, ja vähän sellaisena joka paikan höylänä. Seikkailuapinat on vuonna 2014 perustettu pieni luontomatkailuyritys.
Viivi Hanhineva [00:01:51]: Minua kiinnostaisi heti tietää, miten sinä olet päätynyt yrittäjäksi ja mistä tämä Seikkailuapinoiden toiminta on oikein lähtenyt. Mikä on sinun yrittäjätarina?
Heidi Savolainen [00:02:04]: Se on vähän monimutkainen juttu. Olin elänyt yrittäjäperheessä ja olin aina sanonut, että en ainakaan yrittäjäksi rupea, koska meidän perheessä ei ikinä vietetty jouluja ja juhannuksia. Oltiin aina vain töissä. Se oli semmoinen, mitä olin aina sanonut, että näin ei minulle tule käymään. Kaikkea muuta voi tehdä muuta kuin yrittäjyyttä. Mutta niin siinä sitten vaan kävi, että tein ensin ulkomaankauppaa kymmenen vuotta. 2013 lähdin eräopaskouluun, vaihdoin jakkupuvut vaelluskenkiin, ja konttorit metsämaisemaan. Niin siinä kävi, että kun sieltä eräopaskoulusta valmistuin vuonna 2014, niin se kolahti minulle. Totesin, että tämä on se minun juttuni ja perustin yrityksen saman tien, kun olin sieltä koulusta valmistunut. Miksi Seikkailuapinat? Sen takia, että halusin yritykselle nimen, mikä muistetaan ja mikä ei ehkä ole niin kauhean vakava ja kertoo myös meidän tavasta toimia, että vähän mennään pilkettä silmäkulmassa.
Viivi Hanhineva [00:03:12]: Kerroit tuosta eräopaskoulutuksesta. Mutta minua kiinnostaisi tietää myös, että onko sinulla jotain muuta koulutusta taustalla?
Heidi Savolainen [00:03:21]: Minä olen ensimmäiseltä koulutukseltani kauppatieteiden maisteri Tampereen yliopistossa. Teinkin sen alan hommia, ja koulutustani vastaavaa työtä kymmenisen vuotta ulkomaankaupan parissa. Sitten kun luin itseni eräoppaaksi ja lähdin yrittäjäksi, niin minullahan ei matkailualalta ollut juurikaan minkäänlaista kokemusta, ei minkäänlaista verkostoa, niin koko ajan tässä olen myös jatkokouluttautunut lisää. On monenlaisia matkailualan tutkintoja, pidempiä ja lyhytkursseja myös suoritettu koko ajan tässä rinnalla.
Viivi Hanhineva [00:03:59]: Koetko sinä, että tästä sinun pohjakoulutuksesta on ollut hyötyä sinulle tähän yrittämiseen?
Heidi Savolainen [00:04:05]: Ehdottomasti kyllä. Sanoisin, että kaikesta koulutuksesta on kaikille meille hyötyä. Mikään koulutus ei ikinä mene hukkaan. Ehdottomasti kauppatieteiden puolelta olen oppinut numeroita ymmärtämään. Mutta sitten luontomatkailupuolelta... totta kai täytyy opiskella myös sitä puolta, että tulee käytännön kokemusta maastosta, ryhmien ohjaamisesta ja asiakaspalvelusta.
Viivi Hanhineva [00:04:37]: Kerroit tuossa, että kun aloit yrittäjäksi, niin ei hirveästi ollut tästä matkailualaista kokemusta eikä verkostoja. Niin avaatko vähän enemmän, että miten tämä sinun yritystoimintasi on sitten lähtenyt käyntiin.
Heidi Savolainen [00:04:51]: Se oli vähän sellainen hyppy tuntemattomaan, että eräopaskoulu vei mennessään ja koin, että tämä on sitä asiaa, mitä haluan tehdä. Jos voin oppia näitä asioita toimistoihmisenä, minä pystyn suunnistamaan ja tekemään tulet ja selviytymään luonnossa. Niin koin, että kuka tahansa pystyy nämä tekemään ja haluan alkaa jakaa tätä osaamistani, ja Suomen puhdasta luontoa asiakkaideni kanssa. Minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta tai verkostoa, eikä ollut mitään mihin tukeutua siinä vaiheessa, kun yrityksen perustin. Minulla oli aika nopeasti selvää, että kukaan ei voi yrittää yksin, mutta ennen kuin voit alkaa palkkaamaan ihmisiä, niin on tärkeää luoda verkosto ympärille. Aika nopeasti tapasinkin amerikkalaisen markkinointigurun, ja meillä kemiat natsasivat. Tiesin heti, että haluan tuon ihmisen tiimiin. Käytiin kahvilla ja sovittiin, että tämä henkilö laittaa apinoille nettisivut kuntoon ja somen alkuun. Siitä se sitten lähti. Koen, että minulla oli jo työkaveri ja jonkinlainen tiimi. Vaikka en häntä palkannutkaan, vaan hän teki alihankintana, itse laskuttavana ammattilaisena sitä työtä.
Viivi Hanhineva [00:06:16]: Tällä hetkellä sinulla Seikkailuapinoissa on monia eräoppaita, löytyy teidän verkkosivuilta. Mutta paperilla sinä ainakin olet yksin yrittäjä, niin kerroitko vähän enemmän tästä sinun työnantajuudesta?
Heidi Savolainen [00:06:31]: Joo, se on ehkä vähän erikoista, mutta sanoisin, että myös nykypäivää. Eli on paljon pieniä yrityksiä, niin kuin esimerkiksi Seikkailuapinat, niin minulla oli hirveät kasvutavoitteet ennen koronaa. Piti palkata paljon porukkaa, mutta koronan takia asiat tietysti viivästyivät. Se menikin siihen, että aloin käyttämään niin sanottuja freelancer-oppaita, itse laskuttavia. Kaikilla ei välttämättä ole omaa yritystä, niin tekevät kevytyrittäjyys -palveluiden kautta. Sillä tavalla minä pystyn, kun Seikkailuapinat toimivat ympäri maan, niin pystyn käyttämään paikallista asiantuntemusta, niitä paikallisoppaita, riippumatta siitä, että ollaanko me Pallaksella vai Helsingissä vai Tampereella vai Kuusamossa, tai jossakin muualla. Seikkailuopinnoiden toiminta on alusta asti perustunut siihen hyvin laajaan kansainväliseen verkostoon, mikä on myös tullut sieltä kansainvälisestä eräopaskoulusta. Eli kun asiakkaat toivovat tietyn kielistä opasta, niin sieltä verkostosta sitten löytyy. Eihän minun ole mahdollista ollut palkata heitä kaikkia, mutta kun se verkosto on hyvin laaja, niin esimerkiksi tänään meillä on päättynyt melontavaellus, missä itse en yrittäjänä enää ollutkaan siellä melontavaelluksen oppaana, vaan minulla oli kaksi opasta, ketkä sitten hoitivat tämän 16 hengen asiakasryhmän opastuksen. Itse toimin sitten taustajoukkoissa soppakauhan varressa ja tällaisena tukitiiminä. Näin toiminnat muuttuvat ja voi tehdä myös laajoja asioita, vaikka on pieni yritys.
Viivi Hanhineva [00:08:15]: Mulle tuo ehkä on uutta, että Suomessa on tuommoinen luontomatkailuyrityksen malli. Niin minkälainen ylipäätään luontomatkailuyritysten tilanne on Suomessa? Onko teidän tapanne tyypillistä?
Heidi Savolainen [00:08:31]: Sanoisin, että totta kai on vanhat toimijat, jotka ovat toimineet vuosikaudet, ja ovat isoja toimijoita ja vakiintuneita toimijoita. Mutta koko ajan tulee myös uusia yrittäjiä. Näen, että yhä useampi esimerkiksi eräoppaaksi tai matkaoppaaksi, tai jonkun muun tutkinnon suorittanut henkilö, niin yhä useammin perustettua yrityksiä. Yksinään emme voi kauhean isoja asiakasmassoja palvella, mutta kun verkostoidumme keskenämme... tänään meillä on apinoitten lippalakki päässä, huomenna meillä on jonkun toisen firman lippalakki päässä... niin voimme yhdessä tehdä yhteistyötä vähän toinen toisellemme. Ja voimme saada isojakin keissejä. Esimerkiksi nyt Apinat on hoitanut isojen konferenssien ohjelmapalveluita usealla eri paikkakunnalla Suomessa, niin enhän minä yhden naisen yrityksenä voisi niitä tehdä. Mutta kun siellä on vaikka 15 eri aktiviteettia samalla kellon lyömällä esimerkiksi 600 asiakkaalle, niin se verkosto pitää olla laaja. Siellä on monta pientä toimijaa siinä tekemässä sitä aktiviteettia yhdessä, että minä ostan alihankintana niitä palveluita. Minulla ei itsellä ole aikaa tehdä niitä opastuksia, vaan minulle riittää hommaa siinä, että mä koordinoin sitä pakettia, että ne 15 muuta toimijaa hoitavat niitä aktiviteettiohjauksia. Tällä tavalla näen, että meidän on mahdollisuus saada myös isoja asiakkuuksia. kun me yhdessä voimme olla isompia, kuin että me kaikki kilpailisimme keskenämme, ja olisimme niin sanotusti kilpailijoita. Näen, että tämä on lisääntynyt koko ajan ja tulee varmaan jatkossa lisääntymäänkin. Suosittelisin kaikille pienille ja aloitteleville yrittäjille, että tehdään yhdessä. Me voisimme tehdä sitä paljon enemmän muutenkin, esimerkiksi kaluston osalta. Ei ole mitään järkeä, että meillä on kaikilla 30 paria lumikenkiä meidän varastossa, jos me käytämme niitä 20 päivää talven aikana. Kun voisimme käyttää niitä kiertotalouden teemalla myös yhdessä. Kannustaisin, että kaikki tekisimme enemmän yhteistyötä, ja silloin meillä kaikilla riittäisi ehkä enemmän myös hommia, ja saisimme tästä työstä myös ympärivuotista. Koska sesonkiluontoistahan tämä on hyvin pitkälle.
Viivi Hanhineva [00:11:00]: Kuulostaa, että sinulla on todella paljon ideoita ja ajatuksia, ja teidän tarjonta onkin siis todella monipuolista. Esimerkiksi järjestätte myös retkiä sokeille ja näkövammaisille, ja ajatuksenne Seikkailuapinoissa on se, että luonto kuuluu kaikille. Miten olet päätynyt tarjoamaan näitä kaikkia palveluita?
Heidi Savolainen [00:11:25]: Se on ehkä semmoinen ongelma ollut minulla yrittäjänä, että en ole osannut sanoa myöskään ei. Että olen lähtenyt aina rohkeasti tarttumaan kaikkeen, mitä on osattu kysyä. Esimerkiksi nyt kun mainitsit nämä näkövammaiset, niin se lähti ihan siitä, että kaimani Heidi Koivunen sosiaalisessa mediassa kyseli, että kuka lähtisi hänelle ja hänen hänen sokealle miehelleen, täysin sokea pariskunta, niin kuka lähtisi heille luonto-oppaaksi. He haluaisivat lähteä vaeltamaan ja tekemään eri asioita. Siellä somessa aika moni henkilö tägäsi Apinat ja minut, että hei, Apinat ainakin väittävät, että luonto kuuluu kaikille. Että ottakaa tästä nyt koppia ja hoitakaa tämä keikka. Ja sitten kun otin tähän asiakkaaseen yhteyttä ja me aloimme yhdessä suunnittelemaan heille viikon ohjelmasisältöä, mitä he halusivat kokea luonnossa. Niin minä totesin, että eihän tämä ero mitenkään siitä, miten me muutenkin räätälöimme asiakkaille tuotteita. Heillä nyt vain on näkövamma, mikä antaa tietyt puitteet, mitä lähdetään tekemään. Koen, että se ei eroa mitenkään, se tuotteistaminen, mistään muustakaan asiakasryhmästä. Ja sitten kun ensimmäinen keikka tehtiin ja se meni hyvin, niin sitten niitä alkoi tulla lisää. Nyt niitä onkin aika mukavasti. Ja olemme esimerkiksi Sokeain lasten tuki ry:n yhteistyökumppani. Ja toimimme sitten monien yhteistyökumppaneiden kanssa yhdessä, että voimme näitäkin kohderyhmiä tavoittaa.
Viivi Hanhineva [00:13:05]: Kuulostaa todella hienolta ja todellakin siltä, että te omaatte teidän lupauksenne siitä, että luonto kuuluu kaikille. Se on kyllä todella arvostettavaa tuossa sun yrityksessä.
Heidi Savolainen [00:13:17]: Ja itse asiassa voisin kääntää, että jopa niin päin, että kun sanotaan, että luonto kuuluu kaikille. Niin oikeasti kuuluuko luonto kenellekään, vaan voimmeko me sanoa, että kaikki kuuluu luontoon. Voimmeko kääntää sen niin päin. Kaikilla on oikeus nauttia luonnosta, mutta ei luonto välttämättä kuulu kenellekään, jos ajatellaan ekologista näkökulmaa myös.
Viivi Hanhineva [00:13:38]: Kyllä, ehdottomasti. Jos vielä puhutaan sinun yrityksesi kansainvälisyydestä. Tuli ilmi, että taustalla on sinun kansainvälinen koulutuksesi sekä yhteistyötä amerikkalaisen gurun kanssa, niin kuin häntä kuvailit. Niin mistä suurin osa asiakkaistasi tulee? Tulevatko he täältä kotimaasta vai ulkomaista?
Heidi Savolainen [00:14:01]: Seikkailuapinoiden asiakkaat tulevat globaalisti ihan ympäri maailman. Meillä ei ole tiettyä markkinaa, mihin olisimme keskittyneet. Sehän on oikeastaan kaikkia oppikirjoja vastaan, että pitäisi aina fokusoitua tiettyyn markkinaan ja tiettyyn niche-segmenttiin, että voit olla hyvä siinä asiassa, mitä teet. Meillä meillä se on ollut täysin globaali se markkina alusta lähtien. Ensimmäinen asiakkaamme oli malesialainen, ja meillä on yksittäisiä asiakkaita sekä ryhmiä ihan ympäri maailman. Mielestäni se on tässä työssä kaikista parasta, että pääsee näkemään eri kulttuureista tulevia ihmisiä ja tekemään asioita yhdessä heidän kanssaan. Jos ajatellaan vaikka melontavaellusviikko, mikä meillä on tänään päättynyt. Niin se on aika eri sisältö riippuen siitä, että onko meillä siellä vaikka intialaisia asiakkaita tai kiinalaisia asiakkaita, tai saksalaisia tai norjalaisia asiakkaita. Sitä on kiva räätälöidä sen mukaan, että mikä kohderyhmä myös on.
Viivi Hanhineva [00:15:11]: Sanoit tuosta, että se riippuu siitä kohderyhmästä, että minkälaisia ne palvelut loppujen lopuksi ovat. Niin miten esimerkiksi kotimaisten asiakkaiden tarpeet ja toiveet eroavat ulkomaalaisista asiakkaista vai eroavatko ne ylipäätään?
Heidi Savolainen [00:15:29]: Meidän kohdalla eroaa hyvinkin paljon. Meillä kun on Kuusamossa pieni majatalo, niin kotimaiset asiakkaat varaavat meiltä sen yöpymisen. Ne ottavat siihen ehkä lisäpalveluna erilaisia ruokailuita, aamupalaa, lounasta, retkieväitä, päivällistä. He ehkä käyvät saunassa ja saattavat ehkä vuokrata jotakin varusteita, varsinkin talvivarusteita. Mutta monesti heillä on myös ne varusteet itse, eli suomalainen asiakas on monesti hyvin omatoiminen. Mutta kun tulee ulkomaalainen kansainvälinen asiakas, tarve on jo paljon laajempi. Siellä halutaan kokonaisvaltaista pakettia. Periaatteessa me hoidetaan lentokentältä lentokentälle kaikki. Vaatetuksesta lähtien, meillä on villakalsareista lähtien heille, merinokerrastot ja kaikki, koska me tiedetään, että heillä ei ole niitä itsellä. Tai he saattaa sanoa, että joo kyllä minulla on talvivarusteet, mutta sitten meidän oppaat katsoo, että no nuo eivät nyt tähän keliin kyllä ole riittävät, vaan sinä tarvitset tällaiset. Niin me olemme sitten lähteneet tekemään hyvin kokonaisvaltaista pakettia, missä tulee ihan kaikki; majoitukset, ruokailut, kuljetukset yhteistyökumppaneiden kautta. Ja sitten kaikki aktiviteetit ja niihin myös kaikki välineet. Niin näen, että sillä on hyvin iso ero meidän asiakaskunnassa, että ovatko he kotimaasta vai ulkomailta.
Viivi Hanhineva [00:17:00]: Olisiko sitten mahdollista myös kotimaisella asiakkaalla saada tuommoinen ihan kaiken kattava paketti?
Heidi Savolainen [00:17:06]: On ilman muuta ja heitä myös löytyy. Esimerkiksi perheet ovat monesti sellaisia, jotka kokevat, että he haluavat päästä vähän helpommalla. He eivät välttämättä halua itse tehdä sitä suunnittelutyötä. Jos puhutaan vaikka jostakin vaelluksesta, niin varusteiden hankinta eri-ikäisille lapsille voi olla aika haastavaa ja aika kallistakin. Ja sitten kun ajatellaan joku rinkka, niin se on äkkiä liian pieni kasvavalle lapselle. Meiltä ne saa kaikki. Lapsiperheet ovat monesti tämmöisiä, ketkä ottavat sen koko paketin. Tai sitten jos puhutaan esimerkiksi vaeltamisesta, niin se on monesti niin helppoa suomalaiselle. Meillä on se jo vähän niin kuin äidin maidossa, että me osataan osataan retkeillä ja yöpyä ja selvitä maastossa kesäaikaan. Mutta sitten talvella, kun meillä on esimerkiksi nyt sitten talvivaelluksen käytännön kurssi ja verkkokurssi yhdistettynä, niin se onkin sitten jo sen verran ehkä sen normaali arjen ulkopuolista osaamista. Niin sellaiseen meiltä haetaan apuja, että okei, ensin opiskellaan verkossa, että mitä se talvivaeltaminen on. Sitten kun ne asiat ovat käytännössä vielä epäselviä, mutta teorian tasolla tiedossa, niin sitten lähdetään meidän käytännön vaellukselle harjoittelemaan niitä asioita, mitkä on aikaisemmin opeteltu. Sellaisia kotimaisia asiakkaita meillä on kyllä paljon.
Viivi Hanhineva [00:18:34]: Teillä on tosiaan tosi monenlaisia asiakasryhmiä ja tosi monenlaisia paketteja, mitä te tarjoatte. Mitkä on mielestäsi erityisimpiä projekteja, joita olet toteuttanut vaikka kansainvälisesti? Olette esimerkiksi pitäneet leirikoulua intialaisille lapsille. Kerrotko myös tästä lisää?
Heidi Savolainen [00:18:57]: Sanoisin, että kaikki asiakkaat ovat erilaisia. Kaikki asiakaskeissit, jos voi näin puhua keisseistä, ovat erilaisia. Vaikka meillä olisi samansisältöinen ohjelma, niin ne aina räätälöidään asiakkaan toiveiden mukaan, eikä ole yhtä bulkkituotetta. että kaikille myytäisiin sitä samaa. Ne ovat kaikki omalla tavallaan mielenkiintoisia ja erilaisia. Mutta kyllä sanoisin, että esimerkiksi nämä erityisryhmille tehdyt tuotteet ovat sellaisia, oikeasti myös meidän oppaille ja minulle merkityksellisiä asioita. Me voimme oikeasti muuttaa jonkun ihmisen elämää ja näkemystä siitä, että kykeneekö hän johonkin asiaan. Esimerkiksi se sokea Heidi, kenestä ensin mainitsin aiemmin, niin hän esitti toiveita, mitä hän haluaisi tehdä sillä viikon lomallaan. Koska minä pyysin, että sano ihan kaikkia asioita, mitä hän haluaisi tehdä. Hän ei uskaltanut mainita esimerkiksi koskenlaskua, koska hän koki, että se olisi häneltä automaattisesti pois, että hän ei voisi siihen mennä, koska hän on näkövammainen. Kun ehdotinkin, että otetaan koskenlasku sinne, niin hän oli, että oikeasti voidaanko me tehdä se. Totta kai me voimme, jos me teemme tietyt ennakkojärjestelyt ja turvallisuussuunnitelmat sillä tasolla, että on turvallista lähteä sitä toteuttamaan. Ammattilaisten yhteistyökumppaneiden avulla se on mahdollista. Niin se, että pystyt avaamaan tällaisia raja-aitoja... tai kun meillä käy vaikka liikuntarajoitteisen lapsen vanhemmat ja perhe, niin he kokevat, että eivät he voi mennä Riisitunturille talvella. Se on ihan niin kuin absolut no, että me emme sinne pääse. Sitten kun meillä onkin siihen tarkoitukseen tuunattu ahkio, millä me saamme liikuntarajoitteisen ihmisen vietyä vaikka Riisitunturille tai jonnekin muualle. Niin se kokemus, mikä siitä tulee, että asioita mahdollistetaan, on ihan mieletöntä. Ja koenkin, että emme ole pelkästään oppaita, vaan olemme niin sanottuja mahdollistajia. Voimme tehdä niitä ihmisten unelmia toteen. Ne ovat mielestä merkityksellisiä reissuja. Toki sitten leirikoulut, tykypäivät, konferenssien ohjelmapalvelut, ne on niin erilaisia, että minun mielestä niitä ei voi verrata toisiinsa.
Viivi Hanhineva [00:21:28]: Ymmärrän täysin tuon, että nämä ovat ne, mistä saa itsellekin energiaa ja onnistumisen tunteita varmasti siitä omasta työstä. Te olette saanut Visit Finlandilta Sustainable Travel Finland -merkin ja Green Start -sertifikaatin, niin mihin nämä perustuvat?
Heidi Savolainen [00:21:49]: Green Start -sertifikaatti oli meillä ensimmäinen, mikä tehtiin jo vuosia sitten. Sen jälkeen meillä on ollut Green Key ja tällä hetkellä meillä on Good Travel Seal niminen sertifikaatti. Sen jälkeen kun sinulla on tällainen sertifikaatti, on mahdollista saada Sustainable Travel Finland-merkki. Se oli meille ihan luonnollista, kun lähdettiin... tai kysyttiin, että haluatteko lähteä mukaan Posion matkailuyhdistyksen pilottiin, missä lähdetään tätä STF-merkkiä tavoittelemaan. Niin vaikka Seikkailuapinat eivät maantieteellisesti sijaitse Posiolla, vaan Kuusamon rajan takana, mutta me toimitaan myös Posion puolella, niin oli selvää, että me lähdemme siihen. Koska kestävä matkailu on ollut toiminnan lähtökohta alusta lähtien. On mielestäni mielenkiintoista huomata, kun moni yrittäjä miettii, että esimerkiksi STF-polku on liian laaja ja liian raskas ja byrokraattinen, että emme me pysty siihen. Kun meillä on yksi tai kaksi tai kolme työntekijää, ei meillä riitä resursseja. Mielestä ei ole kyse siitä. Minullakin on riittänyt resursseja ja monella muulla yksityisyrittäjällä. Vaan kyse on siitä, että me toimimme hyvin kestävästi. Kaikki suomalaiset toimivat hyvin kestävästi jo perus perustoiminnoiltaan, että meillä on tietty asenne olemassa ja tietty kotikasvatus, että miten me toimimme. Ja se, miksi nämä sertifikaatit ovat tärkeitä ja merkit, että me saamme dokumentoitua ne asiat. Että ne eivät ole pelkästään meidän omassa päässä, että näin me toimimme. Vaan kun lähdet hakemaan jotakin sertifikaattia, niin sinun pitää miettiä ne asiat ja kirjoittaa ne paperille. Ja jäsennellä omat ajatukset julkiseksi, niin sanotusti, niin se on mun mielestä näiden kaikkien sertifikaattien ja STF-merkin juttu, että tulee avattua ne asiat, ensinnäkin itselleen, työntekijöille, että sitten muille sidosryhmille.
Viivi Hanhineva [00:23:57]: Olette saaneet näiden avulla sellaista selkeyttä, siihen omaan toimintaan ja siihen, mitä se käytännössä tarkoittaa. Niin minkälaista vastuullisuus sitten on käytännössä Seikkailuapinat yrityksessä?
Heidi Savolainen [00:24:10]: Sehän pitää olla sisäänrakennettu kaikkeen toimintaan. Ei voi olla erikseen jotain kestävän matkailun suunnitelmaa, että näin me toimimme. Se pitää olla sisäänleivottu kaikkeen, mitä me temme. Lähtee ihan hankinnoista, esimerkiksi mistä me ostamme ruokamme. Tuleeko se läheltä, vai rahdataanko se jostakin valtamerten takaa, että mikä on kestävää. Tai kun me ostamme kalustoa, niin onko se kertakäyttöistä yhden kauden meidän käytössä, vai voiko meidän hiihtovaellusvälineet esimerkiksi olla kymmenen vuotta meidän käytössämme. Ne voivat olla, jos niistä pidetään hyvää huolta ja kalustohuolto on osa osa sitä meidän toimintaamme, niin me saamme varusteista hyvin pitkäikäisiä. Tai sitten, että säästämmekö sähköä, vettä, ylipäätään resursseja, luonnonvaroja. Nyt leirikoulussa oli taas hieno huomata, että kun lapset on osallistettu siihen kestävään toimintaan, esimerkiksi sillä tavalla, että he itse punnitsevat ruokahävikin, mitä syntyy päivän aikana. Niin jokainen ryhmä on päässyt sinne lähelle nollaa. En voi sanoa, että ihan jokainen ryhmä olisi päässyt ihan nollaan, mutta aika lähelle. Ja kyllä minua ärsytti yhden kerran, kun siellä biojäteastiassa oli yksi puolukka. Sillä ei päästy nollaan. Mutta se, kun saamme asiakkaamme mukaan siihen, että he ymmärtävät, että nämä ovat tärkeitä asioita. Emme vain ilmoita, että hävikkiä tuli 2,453 kg tänään. Mutta kun he itse punnitsevat, niin he ymmärtävät, miten sitä voidaan vähentää. Nämä ovat tällaisia, voiko sanoa kovia kovia arvoja, niin sitten pidän erittäin tärkeänä ja Seikkailuapinoiden toiminnassa korostuvat myös sosiaaliset, ja voiko sanoa pehmeät arvot. Eli paikallisen kulttuurin, paikallisten ihmisten, yhteisön huomioiminen. Esimerkiksi kun meillä on joku konferenssin ohjelmapalvelupaketti, esimerkiksi tulossa nyt Tampereella iso tapahtuma. Niin viidestätoista aktiviteetista kolme on hyväntekeväisyyteen pohjautuvaa aktiviteettia. Eli meidän kansainväliset konferenssidelegaatit voivat lähteä miettimään, että haluaisinko itselleni maastopyöräilyaktiviteetin, köysilaskeutumisen, melonnan tai jonkun muun vai haluaisinko mieluummin tehdä jotain hyvää tälle kohteelle, missä tällä hetkellä olen. Sieltä voi valita, että haluaako esimerkiksi lähteä poimimaan paikallisten mummojen kanssa marjoja. Tai haluaako esimerkiksi viedä sen astetta pidemmälle, ja käydä esimerkiksi matonpesupaikalla pesemässä ikääntyneiden matot. Mikä ei välttämättä niille ikääntyneille ole enää mahdollista, mutta he haluavat olla siinä prosessissa mukana. Ja sitten yhdessä voimme tarjota semmoisen kivan hetken, että mennään yhdessä sinne matonpesupaikalle. Ikääntyneet opettaa näitä meidän kansainvälisiä, että miten se homma tehdään. Raskaan työn tekevät nämä kansainväliset asiakkaat. Sitten vähän juodaan kahvia ja syödään korvapuustia. Tällaista kaikkea, kun me voimme tehdä myös matkailun saralla, mikä tuo jotakin hyvää sinne kohteeseen. Oli se sitten ihmisiin, eläimiin, luontoon, ihan mihin tahansa liittyvää. Tämä on mielestäni vastuullista matkailua, ja toivoisin, että yhä enemmän nähtäisiin tämmöisiä esimerkkejä, mitä me voimme tehdä vastuullisuuden eteen. Muutakin kuin niitä niitä kovia arvoja sähköjen, veden ja muiden resurssien minimoimista.
Viivi Hanhineva [00:28:04]: Minä ihanoin sinun ideointia ja luovuutta, mitä sinulta löytyy. Ja todellakin tuossa on monia sellaisia asioita, mitä ehdottomasti voisivat myös muut yritykset ottaa käyttöön ja seurata perässä sinun malliasi. Miten sitten näiden kansainvälisten asiakkaiden kanssa, miten siinä varmistetaan vastuullisuus? Koska voisi esimerkiksi kyseenalaistaa, kuinka kestävää on tuoda vaikka juuri niitä intialaisia sinne leirikouluun Suomeen.
Heidi Savolainen[00:28:37]: Tämä on oikein hyvä kysymys, minkä itse asiassa kuulen aika usein. Ylipäätään, että onko matkailu kestävää. Ja kuinka se voi olla tälle maapallolle hyväksi, että ihmisiä lennätetään vaikka viikonlopuksi tai viikoksi Suomeen jostakin tuolta toisilta mantereilta. Olen samaa mieltä, että se ei ole kestävää, jos ei siinä ole kestävyysajattelua mukana. Mutta nyt kun mainitsit esim. intialaisen leirikoulun, niin sanon, että me tehdään aika hyvää kestävyystyötä, jos me pystymme siihen uuteen sukupolveen iskostamaan näitä kestävän elämäntavan ajatuksia. Ja jos he pystyvät omassa elämässään siellä miljoonakaupungeissa tekemään edes pieniä asioita, mitkä voivat sitä seuraavaa sukupolvea viedä eteenpäin. Kuinka voi olla esimerkiksi kestävä kuluttaja, tai miten voi lomailla, opiskella tai harrastaa kestävästi. Näen, että olemme tehneet aika paljonkin kestävyyden eteen, vaikka toki siinä on lennoista aiheutuvat päästöt ja muutkin päästöt, jotka aiheutuvat. Mutta se hyvä, mikä tulee sen leirikoulun aikana. Ja kun me saadaan siitä viipymästä pidempi. Nyt me tavoitellaan sitä, että meillä ei olisi enää viikon leirikoulua, vaan meillä olisi esimerkiksi lukukauden mittainen projekti, jossa me teemme pidempää kestävyystyötä sen asiakasryhmän kanssa, ennen kuin he edes saapuvat Suomeen ja sen Suomen matkan jälkeen. Niin näen, että silloin se on hyvin kestävällä pohjalla ja me teemme päinvastoin hyvää tälle planeetalle, kuin että me kuormittaisimme tätä lisää.
Viivi Hanhineva [00:30:25]: Kuulostaa siltä, että olette tämän kestävän matkailun ehkä jopa edelläkävijänä tässä toimimassa.
Heidi Savolainen[00:30:32]: Onneksi Suomessa on paljon toimijoita ja maailmalla on paljon toimijoita. Ja näkisin, että meidän kaikkien täytyy ruveta ajattelemaan kestävästi, ja ottaa se kestävyysnäkökulma mukaan meidän matkailuliiketoimintaan. Koen, että jos nämä eivät ole yrityksille vaikka kymmenen vuoden päästä itsestäänselvyyksiä, niin ei sellaista yritystä voi olla olemassakaan. Että totta kai sekin on kestävää, että meidän toimintamme on kannattavaa, ja tällä on tulevaisuutta. Niin näkisin, että kaikkien on lähdettävä mukaan tähän kestävyysajatteluun, jotta sinun liiketoimintasi voi olla edes olemassa.
Viivi Hanhineva [00:31:09]: Kyllä, niin se tuntuu suunta olevan onneksi koko ajan menossa vaan enemmän sinne päin. Siirrytään seuraavaksi vähän enemmän sinun omaan rooliisi yrityksessä. Olet siis tietysti itse vahvasti yrityksen toiminnassa mukana oppaana ja ohjaajana, mutta minkälaista on johtaa luonto,atkailuyritystä?
Heidi Savolainen[00:31:30]: Seikkailuapinoiden malli ei ole se ihan perinteisin malli, että meillä on yrittäjä ja johtaja, ja sitten on alaiset ja eri toiminnoista vastaavia ihmisiä. Meillä tämä perustuu verkostoon. Minulla on ollut vaikea toimia sillä tavalla johtajana, että olen ehkä pitänyt eri tuotteita vähän niin kuin omina lapsinani. Apua, että nyt lähetän hiihtovaellukselle toiset oppaat ja en itse mene. Miten he nyt siellä pärjäävät, pärjäävätkö ne ja saavatko he ruokaa. Miten he pääsevät turvallisesti pisteestä A pisteeseen B. Niin minulla on ehkä ollut vähän vaikeuksia siirtyä tässä omassa roolissani, mutta kun toiminta kasvaa niin nyt harjoittelen sitä parhaillaan. Tänäänkin kun päättyi melontavaellus, niin en itse ollut siellä ollenkaan melomassa, vaan tosiaan kaksi ammattilaista oli hoitamassa opastuspuolen, ja itse olin vain tukitiimissä. Näen, että tämä on haaste, mikä ehkä monella yrittäjällä on, kun me olemme niin sisään kasvettu omaan tekemiseen. Mutta jos toiminta lähtee kasvamaan, niin tähän on pakko pyrkiä, ei ole vaihtoehtoa. Tai sitten toiminta ei kasva, jos itse pitää olla aina joka paikassa mukana. Tämä on itselläni ollut oppimisen paikka, mutta silti en ikinä halua, että Seikkailuapinat kasvaa niin isoksi, että en pääsisi itse myös välillä maastoon. Näen, että johtajan roolini on ehkä sitä, että minun täytyy järjestää puitteet kouluttamilleni oppaille sillä tavalla, että heidän elämä olisi mahdollisimman helppoa. Heillä on työkalut kunnossa, heillä on projektisuunnitelmat, turvallisuussuunnitelmat, riskianalyysit kaikki kunnossa, kun he lähtevät vetämään jotakin opastusta. Niin sanotut fasiliteetit toimivat. Minun tehtäväni on saada vaan heille hyvä työskentelyfiilis ja tukea heitä, että he voivat onnistua. Tässä olen mielestäni kehittynyt itse aika paljon viime aikoina, ja saanut tosi hyvää palautetta meidän oppailta. Että on helppo tulla, kun perustyöt on tehty ja asiat on järjestyksessä, kun oppaat saapuvat työpaikalle. Tämä on mielestäni asia, mitä on kiva kehittää koko ajan eteenpäin.
Viivi Hanhineva [00:33:59]: Minkälainen sinä itse koet olevasi johtajana? Sanoit, että olet saanut nyt viime aikoina positiivista palautetta, mutta onko jotain muuta.
Heidi Savolainen[00:34:08]: Olen sellainen omalla esimerkillä johtaja, että olen oikeesti itse myös siellä kädet savessa tekemässä. Nyt koko ajan opettelen lisää sitä, että annan löysää sinne toiseen päähän ja luotan siihen, että homma toimii. Mikäli olen itse kouluttanut ja tehnyt selväksi, että miten meidän yrityksessä toimitaan. Mutta toki jos minä en näitä perusasioita anna, niin vaikeahan siinä on kenenkään ulkopuolisen hypätä johtajan rooliin, että lähdetäänpä nyt vaellukselle. Jos ei ole ne perusasiat kunnossa. Mutta meillä on esimerkiksi oppaille tämmöinen verkkokoulutus, jossa käydään läpi meidän yrityksen arvot, toimintatavat ja turvallisuusasiat. He joutuvat oikeasti tekemään esimerkiksi meidän turvallisuusasiakirjasta tämmöisen pienen tentin. He joutuvat todentamaan sen, että he ovat lukeneet, sisäistäneet ja sitten tehdään vähän tämmöinen leikkimielinen tentti. Mutta että se on tapa, että voin uskoa siihen, että he ovat sisäistäneet ne asiat. He eivät koe sitä pakkopullana, vaan turvallisena asiana, että täällä tehdään asiat jämptisti ja tämä on organisoitua hommaa. Silloin meillä ei ole sitä dialogia kovin paljon siinä vaiheessa, kun asiakkaat ovat täällä meidän vieraana, koska me jo tiedämme, miten me toimimme. Koska se pohjatyö on tehty. Tätä minä yritän, että tämän pitää koko ajan kasvaa lisää, tämän ajatusmaailman, että jos meillä on vaikka kahdella tai kolmella eri paikkakunnalla samaan aikaan tapahtuma, niin se pitää olla niin pitkälle viety se ohjeistus, että kuka tahansa ammattilainen pystyy sen tekemäni ohjeen perusteella hyppäämään siihen johtajan rooliin jossakin keikalla.
Viivi Hanhineva [00:36:00]: Sinulla on jonkinlaisia tenttejä just näille freelancereille. Miten muuten digitaalisuus sinun yrityksessäsi, kuten tässä on käynyt ilmi, että yrityksesi on kansainvälinen ja näitä eräoppaita on maailman ympäri. Niin miten digitaalisuus toimii sinulla johtamisen tukena?
Heidi Savolainen [00:36:23]: Se on erittäin tärkeä. Ja oikeastaan digitaalinen toimintakulttuuri on lähtenyt jo siitä ihan toiminnan alkuvaiheesta. Silloin 2014, kun tehtiin tämän amerikkalaisen asiantuntijan kanssa yhteistyötä, niin emmehän me olleet samassa kaupungissa eikä samassa maassa. Niin meillä piti rakentaa työkalut sillä tavalla, että me voimme verkossa toimia ja on pääsy yhteisiin dokumentteihin ja voidaan yhdessä yhdessä, paikkakunnasta riippumatta työstää samoja asioita. Se on sillä tavalla ollut mukana alusta lähtien. Jo ennen koronaa meillä oli hyvin verkossa tapahtuvaa asiaa. Ei tarvitse pitää kasvotusten palavereita, vaan voimme pitää pitää erilaisia verkkopalavereita. Meillä on tehtävälistat verkossa, että sieltä voi sitten jollekin keikalle lähtevä opas, vain laittaa raksin ruutu, että asiat on hoidettu. Ja voidaan päivittää sitä listaa jatkuvasti. Että olemme reaaliajassa siinä mukana, että mitä pitää tehdä, ja tulee sellaisia nopeita tilanteita niin pystymme nopeasti reagoimaan. Erittäin tärkeä osa on digitaalisuus. Digitaalinen myynti on Seikkailuapinoille tosi ongelma, koska kun asioita räätälöidään asiakkaiden toiveiden mukaan, niin se kahdella klikkauksella matkan ostaminen ei olekaan enää mahdollista. Mikä toisaalta on ihanne ja vaatimus, mitä kaikissa [?? 00:38:01] kanavissakin toivotaan ja vaaditaan. Että muutamalla klikkauksella asiakas saa tehtyä sen ostopäätöksen, rahat pois ja kauppa on clousattu. Meillä se ei ole ihan ollut mahdollista sen takia, että puhutaan vaikka erityisryhmästä tai yritysasiakkaasta tai leirikoulusta, niin eivät ne ole tuotteita, mitä voi tuosta vain ostaa, jonkun kahden tunnin lumikenkäilyretken tai kolmen tunnin kalastusmatkan. Vaan se vaatii aina jonkin verran kontaktia. Niin tämä on meillä digitaalisuudessa iso haaste.
Viivi Hanhineva [00:38:41]: Onko jotain muuta, miten digitaalisuus näkyy teidän luontomatkailuyrityksessä?
Heidi Savolainen [00:38:52]: Kyllä sanotaan esimerkiksi sosiaalinen media on kaikille todella tärkeä. Nytkin asiakkaat heti alkoivat kirjoittaa arvosteluita erilaisiin sähköisiin järjestelmiin, kun tuosta lähtivät. Ja sehän on nykypäivää. Ja enemmän pitäisi olla siellä mukana. Aloittelevalla yrittäjällä, tai jo pidemmälläkin olevalla yrittäjällä, mutta pienellä yrittäjällä, kenellä resurssit on rajalliset, niin meidän on aika tarkkaan mietittävä se, että missä kanavissa olemme mukana, koska kaikkeen ei ole oikeasti realistisia mahdollisuuksia olla aktiivisesti mukana. Esimerkiksi minulla on todella paljon petrattavaa Instagramissa. Tili on siellä olemassa, mutta kun olen vähän laiska sinne päivittämään, niin olisi melkein parempi, että sitä ei edes olisi. Eli jos valitset jonkun kanavan, niin valitse sen mukaan, missä sinun asiakas on, ja ole siellä aktiivinen. Kaikissa ei tarvitse olla mukana, mutta se, missä olet, niin suosittelen tekemään hyvin. Tässä minulla itselläkin on aika paljon kotiläksyjä tekemättä.
Viivi Hanhineva [00:40:02]: Kyllä, sillä tavalla on ehkä helpoin tavoittaa myös omat asiakkaat. Haasteita on tullut digitaalisuuden osalta siis esille. Luuletko, että johtamisen lisäksi olisi jotain muita osa-alueita, missä digitaalisuus olisi kuitenkin positiivinen tai auttava asia yrityksellesi?
Heidi Savolainen [00:40:22]: Kyllähän se on erittäin, erittäin merkityksellinen. Esimerkiksi meillä oli alkuun ihan paperikirjanpito. Nyt vasta hiljattain olemme siirtyneet täysin sähköiseen systeemiin. Kyllähän se nopeuttaa asioita. Mitä automatisoidumpaa se on, esimerkiksi jos puhutaan CRM:stä niin todella tärkeätä. Jos ajatellaan esimerkiksi yrityksen myyntiä jossain vaiheessa. Niin aika vaikea on myydä yritystä eteenpäin, jos ne kaikki asiat ovat sen yrittäjän päässä. Tai sanotaan, että jos itse olisin yhtäkkiä sairaslomalla kolme kuukautta, niin mitä tapahtuisi, jos ei niitä asioita ole digitaalisessa muodossa. Ei sieltä sairaalansängystä tule kukaan meidän opas kysymään, että hei, miten tämä asia tehdään. Kehottaisin kaikkia siirtymään siihen digitaalisuuteen, mahdollisuuksien mukaan tietysti. Ja aina pitää olla jonkinlainen backup-suunnitelma myös. Digitaalisuuskin voi joskus pettää, mutta tämä on sellainen asia, missä itsellä on opittavaa todella paljon. Mutta koko ajan vien asioita enemmän ja enemmän sähköiseen muotoon, koska koen, että siten se on ainoastaan jaettavassa se tieto sitten myös minun päästäni ulospäin, että voidaan asioita käsitellä sitten isommassa mittakaavassa ja myös silloin, kun en itse ole pelissä mukana.
Viivi Hanhineva [00:41:59]: Kyllä, onhan tuo digitaalisuus varmasti tosi iso apu yrittäjälle silloin, kun se nimenomaan toimii. Ja asia, mikä tulee tässä koko ajan enenevissä määrin lisääntymään. Tässä on jonkun verran tullut esille nyt teidän vaelluksen verkkokurssit. Olettaisin, että ne ovat ehkä sellainen tuote, mitä te pystytte myös myymään sieltä verkkosivuilta suht helposti. Minkälaisia nämä verkkokurssit on? Kerrotko niistä vielä vähän lisää?
Heidi Savolainen [00:42:29]: Joo, eli ne ovat nimenomaan sellaisia kahden klikkauksen tuotteita, mitä pystyy sitten helposti ostamaan. Miten olemme lähteneet kehittämään talvivaelluksen verkkokurssit, niin ennen koronaa meillä saattoi tulla Brasiliasta tai Australiasta kansainvälinen ryhmä hiihtovaellukselle. Ja 24 tuntia siitä, kun he olivat laskeutuneet lentokentälle Suomessa, niin oli sukset jalassa ahkio perässä metsässä. En vieläkään ymmärrä miten meidän opastiimi on siitä selviytynyt. Koska siellä on ollut ihan täysin ensikertalaisia, ihan ummikoita, joilla ei ole välttämättä ollut kumisaappaassa sukkaa jalassa, kun ei ole ymmärretty, miten sinne pukeudutaan. Ja sitten, että laitetaan vaikka kymmenen telttaa johonkin lumihankkeen pystyyn, niin kyllä olemme ihmetelleet, että miten olemme siitä selviytyneet. Ei meillä tullut ennen koronaa mieleenkään tehdä verkkokurssia. Mutta koronan aikana oli pakko ruveta siirtämään niitä asioita verkkoon. Loimme aika kattavankin talvivaellus -kurssimateriaalin sekä suomeksi että englanniksi. Kuvasimme varmaan 50 ohjevideoa eri aiheista, että näin pystytät tunneliteltan lumihankeen ja näin teet saman kupoliteltalle, ja näin käyt vessassa lumihangessa ja näin teet teet tulet ja kaikki asiat. Tosi kattava verkkokurssimateriaali on luotu ja sen kurssin käytyään asiakkaalla on vasta mahdollisuus lähteä meidän käytännön talvivaellukselle. Eli nyt se on sisäänrakennettu talvivaelluksen myyntiin, että sinun on pakko käydä teoriassa ne asiat, että voit lähteä käytännössä meidän reissulle mukaan. Nyt meidän oppaillahan se on enemmän fasilitointia, koska asiakkaat ja kaikki tietävät, että tuolta näyttää teltta ja noin minun pitää se pystyttää. Tai että tuo on bensakeitin ja näin sitä turvallisesti käytetään. Meidän oppaiden ei enää tarvitse pystyttää kymmentä telttaa peräkkäin, vaan me vain katsomme vierestä, kun asiakkaat tekevät sen itse ja autamme tarvittaessa. Täytyy antaa koronalle jostakin asiasta pisteet, että se oli meillä iso oppimiskokemus, että saimme täysin uudenlaisen tuotteen myyntiin. Nyt se on niin olennainen osa meidän vaelluksia, että sinne ei pääse ilman, että on istunut siellä kotona kuukauden päivät tietokoneen ääressä ja katsonut ne opastusvideot. Ja myös osallistunut meidän niin sanottuihin live-webinaareihin, jotka ovat hyvin tärkeitä ryhmän ryhmäytymisen kannalta jo etukäteen ennen kuin he tapaavat toisiaan. Voi olla ryhmä, ketkä eivät ole ikinä tavanneet, mutta kun he saapuvat Suomeen, niin he jo muistavat, että hei, näin nämä ihmiset jo siellä verkossa ja tuo on minun telttaparini. Niin he voivat sitten jo löytää yhteisiä asioita ennen kuin edes matka alkaa. Todella tärkeä asia.
Viivi Hanhineva [00:45:31]: Eli vaikka vaeltamisen verkkokurssi voi kuulostaa erikoiselta, tuntuu siltä, että todellakin on täysin tarpeellinen ja aika toimivakin konsepti teillä.
Heidi Savolainen [00:45:43]: Joo, ja en olisi itsekään uskonut, että verkossakin voi vaeltaa. Mutta näin vaan voi. Itse asiassa jotkut asiakkaat jättävät sen siihen, että he käyvät pelkästään sen talvivaelluksen verkkokurssin ja toteavat, että tämä ei olekaan minun juttuni. Että tämä on liian vaativaa ja he eivät ehkä haluakaan lähteä. Mikä on mielestäni hyvä asia, että voit tehdä sen päätöksen jo etukäteen. Tai lähdet meidän jollekin ihan lyhyellä vaellukselle ensin. Kahden päivän, yhden yön vaellus. Tällainen harjoitusjuttu ensin, ennen kuin lähdet viikoksi johonkin erämaahan. Se on kyllä ollut silmiä avaavaa ja ihan tärkeä osa meidän tuoteperhettä nykyään.
Viivi Hanhineva [00:46:29]: Joo, on kyllä totta, että helpompi on ehkä perääntyä siltä vaellukselta siinä vaiheessa, kun olet vielä tietokoneen ääressä. Eikä sitten siinä vaiheessa, kun ollaan tosiaan siellä keskellä erämaata pakkasessa, niin silloin vähän myöhäistä alkaa katumaan.
Heidi Savolainen [00:46:45]: Kyllä, juuri näin.
Viivi Hanhineva [00:46:47]: Sitten meillä on myös nyt kunniaa saada sinut meidän mikroyrittäjyyden perusteet luontomatkailu twistillä -kurssille valmentajaksi, niin haluatko lyhyesti kertoa myös tästä kurssista?
Heidi Savolainen [00:46:59]: Se on minullekin uusi asia. Minua pyydettiin tosiaan valmentajaksi tälle uudelle kurssille. Olen tosi innoissani lähdössä mukaan. Nyt syksyllä aloitetaan. Se, että siellä on aloittavia yrittäjiä, voi olla jo jonkin aikaa yritys toiminut tai voi vasta haaveilla siitä luontomatkailuyrittäjyyden aloittamisesta. Niin minä lähden todella mielelläni sinne sparrailemaan näitä uusia tekijöitä ja jakamaan sitä osaamista, mitä mulla on. Olen tosi iloinen, jos siitä minun osaamisen jakamisesta voi olla jollekin hyötyä, että joku ehkä välttäisi ne samat virheet, mitkä minä oon tehnyt. Tai ehkä voisi ottaa mallia jostakin asiasta, missä olen onnistunut. Olen tosi innoissani lähdössä mukaan, ja innolla tapaan nämä uudet yrittäjät ja sellaisiksi aikovat.
Viivi Hanhineva [00:47:57]: Vielä tähän ihan lopuksi; jos saisit antaa tämmöiselle aloittelevalle yrittäjälle vain yhden vinkin, niin mikä se olisi.
Heidi Savolainen [00:48:09]: Verkostoidu. Kukaan ei pärjää tällä alalla, ja oikeastaan missään yritystoiminnassa täysin yksin. Niin annan sulle vinkin, että verkostoidu, koska yhdessä me voidaan olla paljon enemmän.
Viivi Hanhineva [00:48:24]: Se tuli kuin suoraan apteekin hyllyltä. Eli nyt kaikki kuulolla olevat aloittelevat yrittäjät ja yrittäjiksi aikovat, niin pistäkää vinkki korvan taakse ja alkakaa verkostoitumaan.Kiitos paljon Heidi sinulle vierailusta.
Heidi Savolainen [00:48:43]: Kiitos Viivi, oli kivaa olla mukana.
[äänite päättyy)