Hyvän toivon kappeli

Raamattu on syvästi inhimillinen, pitkän historian aikana syntynyt kirja. Tiede auttaa ymmärtämään Raamattua ja sen moniulotteisuutta. Jumalallisuus ja inhimillisyys ovat kietoutuneet Raamatussa yhteen. Raamatun hengellinen lukeminen on märehtimistä, meditaatio, jossa sanoista tulee hengellistä ruokaa. Saarnan lopussa on esimerkki meditaatiosta. 

Saarna Hyvän toivon kappelissa 12.2.2023, Joh. 4: 31-38

Johdanto: hatun nostamista ja ravintoa
”Nostan hattua ja jatkan matkaani.” Näin Martti Lutherin kerrotaan tehneen silloin, kun hän ei ymmärtänyt jotain raamatunkohtaa. Lutherin neuvo nousi mieleeni päivän evankeliumin äärellä. Erityisesti puhe kylvämisestä, niittämisestä ja korjaamisesta tuntui aluksi jotenkin sekavalta.

Tämän kokemukseni kanssa en varmasti ole yksin. Raamattu on monelle vaikea kirja, jonka sanoma ei oikein tunnu avautuvan. Aina se ei avaudu, vaikka siihen yrittäisi tosissaan paneutua. 

Jeesus sanoo päivän evankeliumissa: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Miten pääsemme syömään tätä ruokaa? Miten sana voi ravita ja koskettaa? 

I Elävää kudosta, ei kivitauluja
Jeesus sanoo: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Sanan avautumiseen on monia teitä. Yksi niistä on ymmärrys ja järjen käyttö. Kyky ymmärtää on Jumalan antama lahja. Jumala voi puhutella meitä ymmärryksemme läpi. 

Raamatun tieteellinen tutkimus lisää ymmärrystä tästä kiehtovasta kirjasta. Raamattu on hyvin inhimillinen kirja. Siinä ihmiset kertovat kokemuksestaan elämän syvästä salaisuudesta, Jumalasta. He kertovat Kristuksesta, joka teki Jumalan rakkauden meille todeksi. Raamattu on aina ollut elävää kudosta, ei valmiiksi kirjoitettuja kivitauluja. 

Raamatun sanat eivät ole sellaisenaan pudonneet taivaasta niiden kirjoittajien kynään. Kirjoittajat ovat käyttäneet omaa taitoaan ja ymmärrystään ja valinneet sanoja, joiden toivoivat puhuttelevan. Moni kirjoitettu teksti on aluksi ollut puhuttua perimätietoa, jota on vähitellen alettu kirjoittaa muistiin. Kirjoittajat ovat myös lainanneet toisia aikansa ajattelijoita ja synnyttäneet sanoja keskustelemalla uskonyhteisönsä muiden jäsenten kanssa. Raamatun kirjoista on ollut myös monia eri käsikirjoituksia ennen kuin vakiintunut muoto on syntynyt.  

Jeesus sanoo: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Raamattu on syntynyt pitkän historian aikana. Sen kirjojen kokoelma eli kaanon on valittu monien kompromissien tuloksena. Paljon hyviä kristillisiä tekstejä on jäänyt Raamatun ulkopuolella. Raamattua on myöhemmin käännetty eri kielille ja luotu eri aikoina kieltä, joka puhuttelee. Tämän pitkän ja hyvin inhimillisen historian aikana ihmiset ovat tehneet monia valintoja, joiden vuoksi meillä on nyt käytössä nykyinen Raamattu. 

Raamatun kirjoja on kirjoitettu hyvin erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi Paavalin kirjeet ovat todella kirjeitä. Näen Paavalin kirjoittamassa niitä väsyneenä kynttilän heikossa valossa rankkojen päivien päätteeksi. Paavali ei varmasti tarkoittanut vaikkapa Rooman seurakunnille kirjoittaessaan, että juuri hänen kirjeistään tulisi tuhatvuotisia uskon lähteitä. Välillä hänen kirjeissään on sekavuutta ja toistoa. Silti niissä on uskottamattoman syvää puhetta Jumalan todellisuudesta ja samalla hyvin käytännöllisiä neuvoja.  

II Kengurutkin märehtivät, märehdi sinäkin!
Jeesus sanoo: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Tietoa tarvitaan Raamatun ymmärtämiseksi, mutta tieto ei avaa kaikkea Raamatusta. Millä tavalla pääsen maistamaan Raamatun elävää ravintoa, elämän leipää? Tarvitsen Raamatun hengellistä lukemista. 

Martti Luther puhui siitä, että voimme käyttää ymmärrystämme etsimään Raamatusta sen ydintä. Tärkeää ei ole lukkiutua yksittäisiin omaan aikaansa sidottuihin jakeisiin, vaan lukea Raamattua Kristuksen läpi. Olennaista on löytää keskus, elämän leipä, jota Kristus meille murtaa. 

Raamattu on syvästi inhimillinen kirja. Inhimillinen ei kuitenkaan sulje pois jumalallista. Raamatussa inhimillisyys ja jumalallisuus kietoutuvat toisiinsa. Kristuksessa Jumala tulee ihmiseksi. Jumala sitoutuu ihmisyyteen: sen epätäydellisyyteen, rosoisuuteen ja elämän suureen kirjoon.  

Kun Raamatun kirjoittajat ovat käyttäneet kirjoitustyössään viisauttaan ja lahjojaan, he ovat samalla olleet Jumalan Pyhän Hengen kanavia. Jumalan uutta luova voima on virrannut heidän kyniensä kautta. Epätäydellisenäkin Raamatusta voi löytää olennaisen. 

Jeesus sanoo: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Raamatun hengellinen lukeminen on astumista sisälle sen maailmaan: syvyyteen, viisauteen, kertomuksiin ja vertauksiin. Pyhä Henki synnyttää Raamatun sanojen kautta yhteyden minun ja Jumalan välille. 

Luther kuvasi Raamatun hengellistä lukemista märehtimisenä, latinaksi ruminare. Lehmät märehtivät niin, että ruoka palaa pötsistä uudelleen suuhun pureskeltavaksi. Tätä saarnaa kirjoittaessani minulle selvisi, että myös kengurut märehtivät! Suuri hengellinen inspiraation lähde tämäkin!

Raamatun märehtiminen on sanojen pureskelua yhä uudelleen. Se on meditaatiota, mietiskelyä, jota sanaa Luther myös käytti. Raamattua märehtiessäni sanat avautuvat. Salattu ruoka maistuu suussani, ravitsee kehoani ja koskettaa Henkeäni. Jumalan sanasta avautuu elämän leipä ja ikuinen lääke. Ihmisiä ja luomakuntaa rakastavan Jumalan läsnäolo tulee todeksi arkeni keskelle. Saan siitä voimaa ja se auttaa löytämään kiitollisuutta tavallisesta elämästä. Kristuksen rakkaus kirkastuu ja tulee suunnannäyttäjäksi elämääni. Voin märehtiä elämän leipää ja tuntea Kristuksen läsnäolon. 

Lopuksi: esimerkki Raamatun märehtimisestä
Pyrin märehtimään ja meditoimaan Raamatun sanoja aina aamuisin. Raamattua meditoidessani keskityn yhteen jakeeseen kerrallaan. Otan esimerkiksi jakeen ”Jumala on rakkaus.” Aloitan sanomalla mielessäni koko jakeen: ”Jumala on rakkaus.” Sitten toistan viimeisen sanan hitaasti kolme kertaa ja samalla hengitän rauhallisesti nenän kautta sisään ja suun kautta ulos: ”rakkaus – rakkaus - rakkaus”. Seuraavaksi jätän viimeisen sanan pois ja sanon: ”Jumala on.” Jälleen toistan viimeisen sanan hitaasti kolme kertaa ja samalla hengitän rauhallisesti sisään ja ulos: ”on – on - on”. Jätän taas pois viimeisen sanan ja sanon mielessäni: ”Jumala – Jumala - Jumala”. Jos jae on monimutkaisempi, kaikkia sanoja ei tarvitse toistaa. Päivän aikana voin palauttaa jakeen mieleeni ja toistaa sitä arjen keskellä.

What is Hyvän toivon kappeli?

Elämänmakuisia podcasteja Jätkäsaaresta, Hyvän toivon kappelin yhteisöstä.