Show Notes
Saarna Hyvän toivon kappeli
1. paastonajan sunnuntai (Invocavit)
Jeesus, kiusausten voittaja
6.3.2022
Anu Rask
Matt. 4:1–11
Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 4
Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli
paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä.
Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika,
niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ei
ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan
suusta.’”
Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet
temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin
heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua
käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’” Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu:
’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’”
Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman
kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos
polvistut eteeni ja kumarrat minua.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois,
Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan
häntä palvella.’”
Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka
palvelivat häntä.
Lauri Kemppainen kirjoittaa Rukoileva kädellinen -kirjansa alussa näin:
Yleensä se tapahtuu yöllä ja silloin pelkään. Pelkään, että kaikki mitä rakastan –
kaikki minkä vuoksi teen työtä, kaikki minkä koen arvokkaaksi ja oikeaksi – vain
katoaa. Pelkään, että hyvä ei voita. Että pahuuden äärellä kauneus kuristuu lopulta
omaan mahdottomuuteensa. – – Sellaisina öinä Vasili Rozanovin sanat eivät tunnu
lainkaan liioittelulta: “Ei ole elämää ilman rukousta. Ilman rukousta on vain
mielettömyyttä ja kauhua”.
Täytyy sanoa että tässä odottamattomassa, selittämättömässä maailmantilanteessa
tuo äskeinen todella kolahti. Onneksi Lauri sanoitti sen mun puolesta, itse en ole
oikein pystynyt keskittymään. Oon katsonut uutisia taukoamatta.
* * *
Pyysin teiltä tätä saarnaa varten kuvia siitä, mitä tulee mieleen sanasta kiusaus.
Tässä päivän tekstissä Jeesus on autiomaassa ja Paholainen kiusaa häntä
kiusauksilla. Sainkin tosi osuvia kuvia ja pohdintoja.
(Kuva 3)
Yksi sähköpostiini tullut kuva on ihana tulppaani kesäisessä puutarhassa
Lähettäjä liitti kuvaan tekstin:
Minun kiusaukseni on kaivata kesää pitkin talvea.
Talvella on vaikea pysähtyä ajattelemaan, että elämä on tässä ja nyt. Silmäni etsivät
lumikasojen alta kurkistelevia pensaita ja puita. Luon niihin luottavaisia katseita, jotta
nämäkin tietäisivät kesän olevan tulossa.
Tämä kuva kuvaa täydellisesti myös omaa kiusaustani juuri nyt.
Myös mulla on kiusaus katsella kukkia, odottaa kesää, haaveilla lämmöstä ja
nautinnosta. Sitä Paholainenkin tarjoaa tässä Jeesukselle: saat maailman
valtakunnat ja niiden loiston, jos kumarrat minua. Nauti elämästä! Nauti
kauneudesta! Käännä katse pois kaikesta häiritsevästä. Koska miksipä ei?
Juuri niin haluaisin itsekin tehdä. Kääntää katseen pois, katsoa kukkia.
Mutta on pakko katsoa ympärille. Tavoitan kolme näköalaa:
● Me ollaan pandemian keskellä, uusia on odotettavissa.
● Eurooppa on sodassa.
● Ilmastonmuutos on totta, ja se on tässä ja nyt.
Ei auta, pakko pysyä hereillä. Meidän tehtävä on toimia.
Auttaa. Rukoilla. Taistella hyvän puolesta ja pahaa vastaan.
Ja yrittää vielä vähän enemmän.
(Kuva 1)
Tässäkin on sähköpostiini teiltä saapunut kuva kiusauksesta:
Kuusamon seurakunnan Isoniemen metsä.
Lähettäjä pohtii: Kumpi onkaan kiusaukseni, kertoa näkemykseni vai pysyä hiljaa?
Kuvaan liitetty teksti kysyy:
Kutsutko riveihin istutettua yhden puulajin puustoa metsäksi vai puupelloksi?
Miten ajattelet nauttivasi jokamiehen oikeudella tällaista metsästä? ”Keisarihan on alasti."
Kenelle maa kuuluu? Jumalalle, kaikille ihmisille vai maapohjan omistajalle?
Ja vielä:
Missä ovat ne äänet kirkossa, jotka sanovat, että luonnon riistolla eli talouden jatkuvan
kasvun opilla on todellisuudessa rajat, että kirkko ei voi pyhittää ahneuteen perustuvaa
talousjärjestelmää. Kirkon johto sulkee korvansa tutkitulta tiedolta ja niiltä, joiden elämään
luontokato tulee eniten vaikuttamaan, eli nuorilta, joita Elokapinallisetkin edustavat.
Todella tärkeitä kysymyksiä.
Onko kiusaukseni pysyä hiljaa? Liittyy oikeastaan samaan teemaan ensimmäisen
kuvan kanssa. Paholaisen viesti Jeesukselle oli: Kumarra minua ja pysy hiljaa
kaikesta häiritsevästä, ja elämä on helppoa ja mukavaa.
* * *
(Kuva 4)
Tänään on ensimmäinen paastonajan sunnuntai, kristityt ovat astuneet
neljänkymmenen päivän vaellukselle. Päivän tekstissä on vahvaa symboliikkaa joka
kietoutuu paastoon ja pääsiäisen odotukseen. Tekstissä ollaan tarinan alussa,
kiusauskertomus sijoittuu aivan Jeesuksen julkisen toiminnan alkulehdille.
Jeesuksen paasto autiomaassa kiusauksineen kesti neljäkymmentä päivää. Ja tästä
hetkestä me Jeesuksen seuraajat puolestaan kuljemme pitkin kirkkovuotta n 40
päivässä kohti pääsiäisen tapahtumia, ristin tietä ja lopulta pääsiäisen valoon.
Tänään mua itseni koskettaa tuossa autiomaakertomuksessa erityisesti Jeesuksen
inhimillisyys. Jeesus ennen pääsiäistä, ennen kuolemaa ja ylösnousemusta oli
ihminen, kuten me ihmiset ollaan. Hänellä oli ruumis, joka kärsi nälästä, janosta ja
kivusta. Hän nauroi ja hän myös itki. Meillä kristityillä on siis Jumala, joka tietää mitä
on olla ihminen. Hän tuntee ihmisenä olemisen tuskat ja kärsimykset omakohtaisesti.
Miksi kärsimystä ylipäätään on? Miksi Jumala sallii kärsimyksen, kuten usein
kysellään? Tää on ikuinen uskonnonfilosofinen kärsimyksen ongelma.
Totuus on, että kaikkien selitysyritysten jälkeenkin kysymys jää avoimeksi. Kärsimys
on osa elämää, osa olevaa. Luonto elää kärsimyksen ja kauneuden jännitteessä. Jo
elämän ensi henkäyksessä on kuolema läsnä ja syksyn epätoivoinen hehku
tapahtuu nurkan takana odottavaa kuihtumista vasten.
Paradoksaalisesti, kaikessa yksinäisyydessä ja kärsimyksessä Jumala on erityisellä
tavalla läsnä. Jumala taistelee ja kärsii jokaisen ihmisen rinnalla. Jumalan valta on
piiloutunut heikkouteen ja Jumalan kunnia on piiloutunut häpeään. Lutherin mukaan
“Jumala on kätkeytynyt vastakohtaansa”. Kärsimys ei ole siis merkki Jumalan
poissaolosta tai heikkoudesta. Kovien olojen keskellä kokemus Jumalan läsnäolosta
vahvistuu.
* * *
Ja me ollaan totisesti kovien olojen keskellä, yhä kovenevien.
Rukous voi tuntua vaikealta lajilta, varsinkin jos omissa mielikuvissa rukoileminen on
juuri tietynlaista, puhuttua litaniaa tai polvistumista sängyn vierelle, ja jos mielikuva
juuri sellaisesta toiminnasta ei tunnu luontevalta.
Mutta rukous voi olla monenlaista. Se on asettumista Jumalan eteen. Avoinna
olemista olemassaolon salaisuudelle. Tapa suuntautua elämään.
Ja vaikka vastassa olisi pelkkää pimeyttä, pimeys alkaa puhua.
(Kuva 2)
Tässä vielä yhden teistä lähettämä kuva. Kuvan viesti on, että elämässä pitää
uskaltaa sulkea portteja ja avata uusia, vaikka pelon ja ahdistuksen takia kiusaus
jättää portti avaamatta olisikin suuri.
Rohkeutta me totisesti tarvitaan.
Kärsimyksen vastapuolella, kolikon toisena puolena tai vastaparina on kauneus.
Uskonnonfilosofisessa mielessä on olemassa myös kauneuden ongelma. On
mysteeri, mistä syntyy kokemus kauneudesta, mistä kumpuaa pakahduttava tarve
kiitokseen?
(Kuva 3 uudelleen)
Takaisin alkuun.
Niin kuin muistatte, tää kukkakuva edusti siis myös kiusausta.
Minun kiusaukseni on kaivata kesää pitkin talvea.
Mutta mikä tärkeintä, se merkitsee myös toivoa.
Kesä on joka tapauksessa tulossa. Pimeää talvea seuraa aina kevään valo.
Ja mitä ikinä meillä onkin edessä, emme kulje erämaahan yksin.
Erämaahan tulee aina mennä Kristuksen kanssa, sillä hän on jo voittanut kiusaajan.