Tunteet työelämässä ja poikkeustilanteissa, vieraana Merja Julkunen

Työelämän kehittäjä, yrittäjä Merja Julkunen keskustelee Heli Kurikkalan kanssa tunteista, Merjan yrittäjyydestä ja uusista aluevaltauksista yrittäjänä poikkeusaikana. Ovatko poikkeusolot helpommin kestettävissä, kun ne hyväksyy? Miten yrittäjä huolehtii itsestään korona-aikana?

What is My Studio- Mikroyrittäjän podcast 1. tuotantokausi?

Tässä My Studio podcast ensimmäisen tuotantokauden sarjassa ääneen pääsevät niin yrittäjät, asiantuntijat kuin tutkijatkin. Kuuntele My Studio podcastista kiinnostavia tarinoita yrittäjien arjesta ja mikroyrittäjyystutkimuksesta.

[äänite alkaa]

[musiikkia 00:00:01]

Intro [00:00:03]: MY Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

[musiikkia 00:00:23]

Heli Kurikkala [00:00:26]: Hei kaikki! Olen Heli Kurikkala ja toimin tutkijana Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin mikroyrittäjyyden tutkimusryhmässä. Tänään meillä on tosi mielenkiintoinen aihe. Käsittelemme tunteita voimavarana työssä. Minulla on tulossa asiantuntijavieras. Nyt me soitamme Merjalle.

[hälytysääntä 00:00:54]

Merja Julkunen [00:00:59]: Arpeeti ohjaus ja valmennus, Merja Julkunen.

Heli Kurikkala [00:01:03]: Kurikkalan Heli Oulun yliopistosta, hei.

Merja Julkunen [00:01:07]: No terve terve.

Heli Kurikkala [00:01:09]: Olimme sopineet tämmöisen puhelinkeskustelun. Olen kuullut, että olet kiinnostunut ja olet tutkinut tunteita, että miten ne voi valjastaa voimavaraksi työhön. Ajattelin, että kertoisit ihan ensin, kuka olet, mistä tulet ja miten olet päätynyt tutkimaan tunteita työssä.

Merja Julkunen [00:01:36]: Selvä. Olen tosiaan Merja Julkunen. Minulla on oma yritys nimeltä Arpeeti ohjaus ja valmennus. Minäkin olen mikroyrittäjä. Ennen sitä olen toiminut yli 20 vuotta henkilöstön kehittämis- ja johtamistehtävissä. Siellä olen aina ollut kiinnostunut siitä, miten ihmiset voivat hyvin työssä, miten he jaksavat siinä ja mitkä tekijät siellä taustalla vaikuttavat. Niinpä minä muutama vuosi sitten lähdinkin opiskelemaan psykologiaa. Tarkoitus oli opiskella ihan vain puoli vuotta, mutta sitten aihe vei mennessään, ja nyt olen valmistumassa kasvatuspsykologiasta maisteriksi. Tutkin tunteita, itsemyötätuntoa ja sitä, miten ne ovat työhyvinvoinnin taustalla vaikuttamassa.

Heli Kurikkala [00:02:27]: Okei. Tosi mielenkiintoista. Sinulla on johtotehtävissä pitkä asiantuntemus. Ehkä päästään tämän podcastin aikana myös vähän pohtimaan tunteita esimerkiksi johtajan työvälineenä. Miksi, Merja, mielestäsi tunteet on tärkeä ottaa huomioon?

Merja Julkunen [00:02:55]: Tunteethan ovat ihan erottamaton osa meidän ihmisyyttämme. Emme voi olla erossa tunteista, koska niillä on ihan biologinen peruste. Tunteet viriävät meissä osin tiedostamattomasti, automaattisesti. Ei voi ajatella ylipäätään, etteikö tunteita voisi huomioida. Kun aloitin työurani, oli vähän semmoista ehkä ajatusta ilmassa, että tunteita ei pitäisi työpaikalle tuoda, mutta sehän on täysi mahdottomuus. Ne kuuluvat meidän biologiaamme lähtemättömästi. Emme tule toimeen ilman tunteita, mutta toisinaan tunteet voivat olla meille myös haitaksi. Ne voivat olla joko voimavara tai sitten semmoinen asia, että ne haittaavat suoritusta ja hyvinvointia.

Heli Kurikkala [00:03:54]: Joo. Mainitsit tuossa, että tunteet voivat olla voimavara tai sitten ne voivat olla haitaksi työssä. Olisiko sinulla jotain esimerkkejä, milloin ne voivat olla voimavarana ja miten ne voivat olla vaikka haitaksi?

Merja Julkunen [00:04:13]: Jos aloittaa siitä haitaksi, niin nykyaikaisetkin tilanteet voivat virittää taistele-pakene-reaktion päälle. Silloin puhutaan siitä, että alkaa stressihormoneja erittymään. Keho menee stressitilaan. Tämä on evoluution saatossa tehty suojaamaan meitä fyysisiltä uhkilta, mutta nykyään tämmöiset psykososiaaliset tilanteet, taloudelliset vaikeudet, yt-neuvottelut tai ristiriidat työpaikalla voivat saada aikaan meillä tämän taistele-pakene-tilan. Tämä on ihan hyvä asia, silloin kun se on lyhytaikaisesti päällä, mutta jos se kroonistuu ja jää pitkäaikaisesti päälle, se on uhka mielenterveydelle. Se rasittaa kehoa huomattavasti. Jos on pitkäaikaisesti päällä tämmöinen tila, vastustuskyky heikkenee. On uhka erilaisille fyysisillekin sairauksille. Miten se vaikuttaa työntekemiseen, niin sehän kaventaa tarkkaavaisuutta tämmöinen tunnetila ja vaikuttaa työmuistin kapasiteettiin. Emme pysty silloin oppimaan kunnolla uutta, olemaan luovia ja ratkaisemaan ongelmia, kun olemme tämmöisessä tilassa. Jos olemme vaikka innostuneita tai muiden positiivisten tunteiden vallassa, tarkkaavaisuus laajenee, opimme asioita helposti ja ongelmaratkaisukyky on huipussaan. Silloin toimimme täysillä ja vuorovaikutuskin on oikein hyvällä tasolla. Otamme toiset huomioon ja kuuntelemme heitä tarkkaavaisesti.

Heli Kurikkala [00:05:58]: Joo. Ihan mietin sitä, että kun aloitimme, mainitsit siitä, että tunteista ei ole jossain vaiheessa haluttu hirveästi puhua, mutta kaikesta siitä, mitä Merja kerrot, tulee sellainen olo, että ilman tunteita ei voi elää myöskään työpaikoilla.

Merja Julkunen [00:06:23]: Näin on. Koska ne ovat niin olennainen osa meitä, mehän kieltäisimme ikään kuin jonkin osuuden ihmisyydestämme, jos kuvittelisimme, että voisimme elää elämäämme tai olla työpaikalla ilman tunteiden vaikutusta.

Heli Kurikkala [00:06:43]: Aloin miettimään tuossa, että puhuit esimerkinomaisesti siitä, mitä tunteet voimavarana voivat työssä olla ja miten ne voivat olla tämmöisenä lamauttavana tekijänä, niin minua kiinnostaa sinulta Merja kysyä, että miten työpaikoille voitaisiin saada tämmöinen innostava meininki ja niitä tunteita sen työn tueksi? Onko sinulla tähän ajatuksia?

Merja Julkunen [00:07:20]: Tuo onkin mielenkiintoinen kysymys ja hyvin ajankohtainen. Paljon tällä hetkellä tutkitaan tunnejohtamista ja tunneilmapiirejä, että miten saataisiin työntekoa palveleva ja edistävä ilmapiiri. On vain semmoinen jännä puoli näissä tunteissa, että negatiiviset tunteethan ovat semmoisia, että ne menevät positiivisten tunteiden ohi. Sehän on ollut ihan loogista kivikaudella, jolloin meillä on ollut paljon ympäristössä tämmöisiä ihan fyysisiä uhkia, joita on pitänyt lähteä karkuun tai sitten taistella niitä vastaan. Negatiiviset tunteet ovat olleet niitä, että ne ovat ilmoittaneet, että nyt on jokin vaaratilanne, että nyt toimi. Ja näin se valitettavasti toimii vielä tälläkin hetkellä, että ympäristö on kehittynyt vähän nopeampaa kuin meidän aivojen evoluutio on kehittynyt. Edelleen negatiiviset tunteet siellä sitten päihittävät positiiviset tunteet. Jos haluamme positiivisia tunteita työpaikalle lisää, meidän täytyy rueta kiinnittämään enemmän niihin huomiota. Meidän tarkkaavaisuus kääntyy helposti negatiivisten tunteiden puoleen. Meidän pitää oikein tietoisesti lähteä panemaan merkille positiivisia asioita ja positiivisia tunteita. Sillä tavalla positiiviset tunteet syventyvät, kun olemme niiden äärellä ihan rauhassa ja kiinnitämme kaikkeen positiiviseen huomiota. Meidän ei tarvitse lähteä keinotekoisesti luomaan positiivista fiilistä tai positiivisia asioita, vaan ihan sekin, että kun työpaikalla monesti paljon kiinnitetään huomiota virheisiin, niin mitä jos kiinnitettäisiinkin huomiota onnistumisiin. Kyllähän niistäkin oppii samalla tavalla.

Heli Kurikkala [00:09:08]: Niin. Aika mielenkiintoinen ajatus. Jäin ihan tätä pohtimaan, että miten tuettaisiin positiivisuutta ja hyviä asioita työpaikoilla. Onko se Merja niin, että ylipäätään alkaa ajatella tunteita, että tunnistaa omia tunteita ja ehkä vähän muidenkin tunteita siellä työpaikoilla?

Merja Julkunen [00:09:41]: Niin. Kyllähän se jos ajattelee tunteita hyvinvoinnin perustana, niin kaiken A ja O on se, että itse olemme sinut sen kanssa, että tiedämme, minkälaisia tunteita meillä liikkuu päässä ja pelottomasti lähdemme niitä tunteita kohti, vaikka ne olisivat ikäviäkin tunteita. Negatiivistenkin tunteiden kohdalla on se, että jos me yritämme niitä jollakin tavalla tukahduttaa, nehän tulevat vain entistä voimakkaampana mieleen. Tunnesäätelyn pohjalla ja toisten tunteiden havainnoinnin ja ymmärtämisen pohjalla on se, että itse ensin olemme sinut itsemme kanssa ja osaamme tunnistaa omia tunteitamme. En tiedä Heli, vastasinko kysymykseesi vai lähdinkö kertomaan asian vierestä.

Heli Kurikkala [00:10:33]: Kyllä varmasti vastasit. Sanoit tuossa ihan lopuksi, että tunnistaa omia tunteitaan. Että itse olen miettinyt esimerkiksi sitä, että vaikka työkiireiden keskellä katson ensi viikon kalenteria, ja jos se on kovin täynnä, sekin aiheuttaa jo jotakin tunteita. Minua kiinnostaisi nyt kysyä sitä, että mitä voi tehdä niille kaikille negatiiville tunteille? Kerroit, että voisi antaa niiden tulla, että ne palaavat vahvempana, jos niitä yrittää torjua. Onko jotain muuta keinoa?

Merja Julkunen [00:11:19]: Mitä tehdä negatiivisille tunteille? Joo. Aivojen tunnekeskus on semmoinen jännä, että jos emme ota negatiivisia tunteita vastaan, ne tosiaan palaavat koko ajan voimakkaampana ja voimakkaampana. Siihen on semmoinen ihan yksinkertainen keino, että kun se tunne tulee, se pitää ikään kuin todeta joko mielessä, sanomalla ääneen tai vaikka kirjoittamalla, että hei, nyt olen vihainen. Silloin tunnekeskus rauhoittuu. Se ikään kuin toteaa, että hei, tämä viesti on otettu nyt vastaan ja minun ei tarvitse enää tuoda sitä tunnetta uudelleen ja uudelleen esille. Sitten lähteä pohtimaan, että mistä se viha tulee ja mikä sen viesti voisi minulle tässä tilanteessa olla. Ja sitten päästää siitä tunteesta irti, koska ei meille ole hyväksi sekään, että lähdemme märehtimään niitä tunteita ja varsinkin negatiivisista tunteista puhun tässä, että lähdetään sinne tunteiden syövereihin, vaan käsitellään tunteiden viesti ja sitten päästään siitä irti. Tämähän tarkoittaa, että tarvitaan pysähtymistä arjessa. Sinäkin puhuit kalenterista ja kiireestä. Jos olemme kiireisiä, emme oikein kunnolla tunnisteta niitä tunteita, vaan ne voivat olla suuria, ahdistavia möykkyjä, joista ei oikein saada kiinni, mitä siellä on. Tunteiden tunnistaminen vaatii pysähtymistä. Ihan mielen tasolla ja fyysisesti, että pysähdytään hetkeksi ja otetaan tunteiden viesti vastaan.

Heli Kurikkala [00:13:07]: Joo. Mietin sitä, että tuli tässä tämmöinen oma esimerkki, tämä kiire. Olet viitannut tässä meidän puhelun aikana paljon evoluutioon ja biologiseenkin puoleen. Puhuit stressihormoneista, että negatiiviset tunteet lisäävät stressihormonien tuotantoa ja ollaan vähän semmoisessa valmiustilassa. Mietin tämän päivän työelämää ja sitä, että tuntuu aika yleiseltä, että ihmisillä on paljon töitä ja on kiirettä. Olisiko sinulla tähän kiireeseen tunteiden näkökulmasta meille jotakin vinkkejä antaa?

Merja Julkunen [00:13:58]: Itse olen myös mindfulness-valmentaja ja sitä kautta perehtynyt tietoiseen läsnäoloon ja työn tauotukseen. Yletön puurtaminen siinä kiireessä ei ole aivojen kannalta tehokas. Jos vain puurramme eteenpäin sinnillä, hoidetaan työtehtäviä kiireessä, meillehän tosiaan käy niin kuin alussa tuossa sanoin, että tarkkaavaisuus kapenee emmekä pysty tekemään tietotyötä kunnolla oikeasti, vaikka luulemme ehkä niin. Meillä on stressireaktio päällä. Meidän pitäisi jotenkin saada aina palauduttua kiireestä. Työn tauotus, ihan se, että istutaan vaikka hetkeksi ja katsotaan ulos tai hengitellään, tehdään mindfulness-harjoitteita, tai ei tarvitse olla mitään mindfulness-harjoitteitakaan, vaan maadoitutaan jotenkin tähän hetkeen. Se auttaa tasaamaan kehollisia stressireaktioita, alentaa stressihormonitasoa ja kaikkia hermostollisia reaktioita, joita tähän kiireen seurauksena tulee. Palaudumme semmoiseen tilaan, jossa pystymme paljon rationaalisemmin ajattelemaan sitä tilannetta ja vaikka priorisoimaan tehtäviä oikealla tavalla ja huolehtimaan omasta jaksamisesta, koska kiireessä saattaa myös mennä havaintokyky niin, että et huomaa, että olet väsynyt tai nälkäinen.

Heli Kurikkala [00:15:30]: Joo. Tosi laajasti ja hienosti mielestäni annoit Merja vinkkejä meille kaikille, jotka kiireen kanssa ainakin välillä kamppailemme. Mietin tämmöistä kysymystä kuin tunteiden tarttumista. Olen itse huomannut, niin kuin kerroit tuossa, että monesti negatiiviset tunteet päihittävät positiiviset tunteet ja negatiiviset tunteet tarttuvat. Mietin, kenen kaikkien tunteita kannamme vaikka työpaikalla, jos ilmenee tämmöistä negatiivisuutta. Mitä kaikkea Merja tähän voisi ohjeeksi antaa?

Merja Julkunen [00:16:28]: Tunteet tosiaan tarttuvat, sekä negatiiviset että positiiviset. Tämä on hirveän tärkeä kysymys. Varsinkin negatiivisten tunteiden kohdalla se kuormittaa meitä, jos saamme negatiivisista tunteista tunnetartuntoja, vaikka asiakkaista, esimiehistä tai kollegoista. Tunteet tarttuvat aivojen peilisolujen välityksellä. Jos näemme, että joku ihminen on surullinen, aivoissamme käynnistyy sama reaktio kuin me itse olisimme surullisia. Tai jos näemme, että toinen ihminen kokee kipua, niin vaikka emme itse tuntisikaan sitä kipua, aivoissamme käynnistyy ihan samat reaktiot. Myös sillä tavalla tunteet tarttuvat, kun mehän teemme mikroeleitä ja -ilmeitä, jotka ovat hyvin yleismaallisia ja liittyvät tunteisiimme. Monesti lähdemme, jos on vaikka hyvin vihainen ihminen, peilaamaan omalla kehollamme tiedostamattamme toisen ihmisen liikkeeitä. Ne liikkeet kehossamme, ne peilautuneet liikkeet, aiheuttavat meillä samanlaisia reaktioita kehossa kuin itse olisimme vihaisia. Muun muassa tämmöiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Jos sinulla on vihainen ihminen tai asiakas siinä vastassa, lähdetkö kehollasi eleytymään hänen tunteisiinsa mukaan? Jos huomaat, että lähdet, korjaa kehonkieltäsi. Tarttuminen ei tapahdu niin helposti.

Heli Kurikkala [00:18:08]: Aika hauska termi tuo tunnetartunta. Onko tässäkin sitten se tietoinen läsnäolo ja tunteiden huomioiminen avain, että miten huomaisimme, ettemme lähde toisten negatiivisiin tunteisiin mukaan, vaikka se kuulosti, kun kerroit tästä kaikesta, että on aika ihmisenä olemiseen liittyvä perusasia? Tunnemme empatiaa tai kipua tai surua toisen puolesta. Onko se sitä tietoisuutta myös tässä kohtaa?

Merja Julkunen [00:18:53]: Kyllä. Olet aivan oikeassa. Tunteiden hallinnan kohdalla tietoisuustaidot ovat ihan A ja O. Myös tässä se, että itse havahtuu siihen. Juuri eilen koulutin asiakaspalvelijoita ja heidän kanssaan juttelimme siitä, että tähänhän tulee sitten taitoakin ammattikokemuksen myötä, että osaa jo alussa orientoitua, jos lähtee vaikka asiakas kiihtymään, siihen, että minun pitää tarkkailla nyt itseäni tässä. En ota sitä tunnetartuntaa nyt oman jaksamisen kannalta sieltä vastaan. Tietoinen läsnäolo on A ja O, niin kuin sanoitkin.

Heli Kurikkala [00:19:35]: Niin. Kyllä. Tässä mietin vielä. Minua jäi pohdituttamaan tuo, kun kerroit tämmöisestä, en muista, käytitkö sanaa tunnemöykky tai jokin tämmöinen. Mitä jos on tilanne, että ei oikein tunnista tunteitaan? Voi olla semmoinen tilanne, että kaikille se ei vielä ole ehkä sillä lailla tuttua tai luonnollista, ja jos on valtavasti kaikkea, se voi olla tosiaan iso möykky, josta ei oikein saa kiinni. Mitä silloin kannattaisi tai voisi tehdä?

Merja Julkunen [00:20:23]: Tunteiden tunnistaminen on taito, jota voi opetella. Aika mielenkiintoista, kaikki, joille tämän kerron, ihmettelevät jälkeenpäin, miten se voi näin olla, mutta tätä on Suomessakin tutkittu. Tunteethan tuntuvat jonkinlaisina kehollisina, ihan fyysisinä tuntemuksina kehossa. Esimerkiksi jos ajatellaan häpeää, varmaan kaikki allekirjoittavat, että poskien kuumotus on yksi kehollinen reaktio, jonka kaikki tunnistavat. Mindfulnessin kautta jos asiaa lähestyy ja tämmöisen taidon kehittämistä, kehotietoisuuden kasvattaminen yllättäen kyllä lisää myös sitä taitoa, että osaamme tunnistaa niitä tunteita. Ihan semmoiset harjoitukset, että lähdetään siirtämään tarkkaavaisuutta vaikka oikean jalan isovarpaaseen ja sen jälkeen vasemman jalan isovarpaaseen ja sitten polveen. Yllättävää kyllä, tämmöinen harjoittelu, vaikka ei siinä harjoittelussa itse tunteista mitenkään puhuta, lisää kykyä tunnistaa ja erotella tunteita.

Heli Kurikkala [00:21:32]: Eli kehotietoisuus olisi semmoinen avain.

Merja Julkunen [00:21:35]: Kyllä.

Heli Kurikkala [00:21:38]: Joo. Jonkin verran jo puhuimme siitä, miten työpaikoille voitaisiin saada hyviä tunteita enemmän. Haluaisitko jotain vielä Merja lisätä tähän, että miten tätä positiivista tunne-elämää voitaisiin tuoda työpaikoille?

Merja Julkunen [00:22:06]: Kyllä se minun mielestäni lähtee meistä jokaisesta itsestämme, taisin tämän jo sanoakin, että olemme itse sinut ensin omien tunteidemme kanssa. Kun tunnistamme omia tunteitamme, pystymme niitä hallitsemaan paremmin. Jos vaikka suutumme jostakin asiasta, emme lähde suinpäin toimimaan, vaan siinä tunteen ilmenemisen ja teon välillä on pieni rako, jossa pystymme miettimään, miten minä tämän suuttumuksen ilmaisen. Tunteiden hallinta on A ja O. Se on jokaisen henkilökohtainen taito, joka toisille on vaikeampaa ja toisille hankalampaa, mutta kaikki sitä voivat oppia. Se on minusta se peruslähtökohta. Jokainen on itse vastuussa siellä työpaikalla tunteistaan. Kun me niitä rakentavalla tavalla ilmaisemme, se vaikuttaa myös työpaikan tunneilmapiiriin. Ei ole tarkoitus, että jotenkin peittelisimme siellä työpaikalla tunteitamme tai niitä negatiivisia tunteitamme. Siitäkin on tutkimustuloksia, että jos emme kerro ääneen, jos harmittaa tai suututtaa jokin asia, sekin vaikuttaa jaksamiseen. Toisaalta se, että jos vaikka harmistumme jostakin asiasta työpaikalla, mehän hyvin usein haluamme olla sosiaalisesti korrekteja, emmekä sano sitä asiaa vaikka kollegalle. Silloin voi olla, että meillä jää jokin tärkeä kehitystehtävä huomaamatta, eikä asioita lähdetäkään viemään eteenpäin. On tärkeää, että rakentavalla tavalla ilmaisee myös negatiivisia tunteita. Sitten sanoisin, että kyllä esimiehet ja johtajat ovat avainroolissa myös, jos jokainen meistä on vastuussa omista tunteistaan, tämmöisessä tunnejohtamisessa. Työpaikalla on kykyä ja taitoa ilmaista tunteita rakentavalla tavalla, ja sitten yritetään pitää positiivista, turvallista ilmapiiriä yllä siellä, koska positiivinen, turvallinen ilmapiiri aiheuttaa sitä, että ei niin helposti siihen taistele-pakene-tilaan ajaudutakaan.

Heli Kurikkala [00:24:25]: Nostit tämän esimiehen roolin, eli ajatteletko, että hän on avainhenkilö luomassa turvallista ilmapiiriä, missä tunteita voidaan rakentavasti ilmaista?

Merja Julkunen [00:24:39]: Niin kuin sanoin, jokainen on vastuussa siitä, että itse toimii asiallisesti, mutta kyllä esimiehen tehtävänä on sitä omaa tiimiään kouluttaa ja opastaa siihen suuntaan, jos on puutteita näissä taidoissa, että se tiimi toimisi myös tunneilmaisun puolelta sillä tavalla, että se ruokkisi innovointia, kehittymistä ja turvallista ilmapiiriä.

Heli Kurikkala [00:25:05]: Jäin miettimään vielä tuota johtajuutta. Teemme tätä podcastia tämmöiselle Vahva yrittäjä -kurssille. Pätevätkö nämä kaikki, mitä olemme puhuneet, ihan tämmöiseen mikroyrittäjän kontekstiin? Näetkö itse mikroyrittäjänä, että siellä olisi jotain spesiaalia tai erityistä, mistä meidän kannattaisi hetki jutella?

Merja Julkunen [00:25:37]: Kyllä mielestäni nämä asiat ovat hyvin yleispäteviä asioita. Itsekin, kun olen mikroyrittäjä, niin kyllähän siinä korostuu se, että siitä tunnepuolesta ensinnäkin pitää pitää omalta osalta huolta. Monesti voi olla, ettei ole tukijoukkoa, niin kuin jos olisi jossakin työsuhteessa, samalla tavalla, joiden kanssa voisi purkaa tunteitaan, ja toisaalta siellä voi olla työntekijöitä, joiden tunneasioista pitää huolehtia. Näkisin, että mikroyrittäjä on moneen suuntaan tunteiden osalta vastuussa tai ne tunteet vaikuttavat.

Heli Kurikkala [00:26:27]: Niin. Tuo pysäytti tietenkin miettimään, että jos yrittäjä toimii yksin, mistä hän sitä peiliä tai keskusteluapua tai tunteiden purkamiseen kanavaa voisi löytää? Tietenkin toiselta yrittäjältä. Onko jotain muuta, mitä voisi ajatella?

Merja Julkunen [00:26:56]: On tärkeää, että aina ei kannata jäädä yksin, vaikka olisi kuinka hyvät tietoisen läsnäolon taidot, niitä tunteita käsittelemään. Tarvitsee varmaan välillä toisia ihmisiä. Työnohjaus tietenkin tulee mieleen yhtenä keinona, jota voi käyttää, ja sitten erilaiset verkostot ja vertaistuki. Vertaistukihan on ihan loistava. Itse olen esimiesuralla käyttänyt paljon vertaistukea erilaisten haastavien tilanteiden ratkaisemisessa.

Heli Kurikkala [00:27:31]: Joo. Kyllä. Verkostot ovat varmasti mikroyrittäjälle erityisen tärkeitä. Olen nyt kysynyt tosi paljon kaikkea ja tämä keskustelu herätti paljon asioita. Minulla olisi semmoinen ajatus vielä, haluaisin kysyä, että minkälaisia muutoksia tunteiden huomioiminen voi tuoda työkulttuureihin työpaikoilla?

Merja Julkunen [00:28:01]: Näen, että hyvin positiivisia. Jos ajatellaan, että muutos lähtee meistä itsestämme, että me itse opimme hallitsemaan tunteita paremmin ja sitä kautta osaamme huomioida toisten ihmisten tunteita, niin eikö se ole positiivista kehitystä pelkästään? Että myötätunto ja empaattisuus lisääntyisi. Näin minä ajattelen. Mitä sinä olet mieltä?

Heli Kurikkala [00:28:32]: Niin. Minulla tuli se ajatus mieleen, että kun näihin tunneasioihin kiinnitetään huomiota ja voidaan luoda positiivista työkulttuuria, että siinä tulee välttämättä se ajatus mieleen, että myös työyhteisö voi oppia tunnetyöskentelyä ja tulla siinä paremmaksi ihan samalla tavalla kuin yksilöt.

Merja Julkunen [00:28:59]: Kyllä.

Heli Kurikkala [00:29:03]: Että tämä on mielestäni semmoinen mielenkiintoinen asia, että se todellakin voi olla tärkeä voimavara ja ne kannattaa ottaa huomioon.

Merja Julkunen [00:29:13]: Ja vaikuttavat tuottavuuteen. Jos ajattelet, että olet innostuneessa tilanteessa, jolloin toimit oikein innovoiden ja kekseliäästi. Kun sä olet siinä stressitilassa, jolloin ajattelet hyvin kapea-alaisesti, ongelmaratkaisukin on heikkoa. Se vaikuttaa suoraan yritysten tuottavuuteen tämä tunneilmapiiri.

Heli Kurikkala [00:29:34]: Niin. Aivan totta. Mietin sitä, että mitkä kolme asiaa haluaisit nostaa lopuksi esiin tässä tunnekeskustelussa tai tunteista voimavarana?

Merja Julkunen [00:29:52]: Hyväksy tunteet. Kaikki mitä tulee. Kaikilla tulee jokin viesti. Tunteita ei kannata pelätä. Kehitä omaa tunteisiin liittyvää havaitsemista eli tietoisuutta tunteista. Ja suhtaudu lempeästi itseäsi kohtaan.

Heli Kurikkala [00:30:13]: Kaikesta tästä, mitä olemme nyt Merja kanssasi jutelleet, minulle tuli ihan tietenkin kiinnostunut olo tästä tunteiden ymmärtämisestä ja erityisesti voimavarana, että ne on tärkeää ottaa huomioon. Kiitän sinua Merja ajastasi ja asiantuntemuksestasi. Kiitos, että tulit meille vieraaksi tähän Vahva yrittäjä -podcastiin.

Merja Julkunen [00:30:42]: Kiitoksia.

[musiikkia 00:30:42]

[äänite päättyy]