Vastuullisuus ja ennakointi tuovat kilpailuetua mikroyrityksille

Tässä jaksossa vieraina yrittäjät Krista Mänttäri (Ravintola Pore) ja Piia Vähäsalo (Langin Kauppahuone) keskustelemassa tutkimusjohtaja Anna-Mari Simunaniemen kanssa vastuullisuudesta ja tulevaisuuden ennakoinnista mikroyrityksissä. Millä tavalla taloudellista, sosiaalista ja ympäristövastuuta toteutetaan matkailu- ja ravitsemisalan pienissä yrityksissä? Voiko vastuullinen toiminta olla myös kilpailuetu ja kuinka siitä kannattaa kertoa asiakkaille? Entä tulevaisuuden ennakointi; kenen vastuulla se on yrityksessä ja millä keinoin siitä saa suunnitelmallista?

Creators & Guests

Host

Kerttu Saalasti Institute

@UniOuluKSI Kerttu Saalasti Institute – international research institute providing evidence-based knowledge and education on micro-enterprises.

What is My Studio - Mikroyrittäjän podcast?

MY Studio (Mikroyrittäjän studio) avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen,
osaamisen kehittämiseen ja yrityksen johtamiseen. MY Studio -podcasteissa
ääneen pääsevät yrittäjät, tutkijat, yrityspalvelutoimijat sekä muut elinkeinoelämän vaikuttajat.
Podcastit ovat osa mikroyrittäjyyden verkko-opintojen oppimateriaaleja, jotka tuotetaan
suomalaisten mikroyritysten kasvun ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi.

[äänite alkaa]

[musiikkia 00:00:01]

Puhuja 1 [00:00:03]: My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Anna-Mari Simunaniemi [00:00:27]: Tällä kertaa My Studio -podcastissa on puheenaiheena mikroyrityksen vastuullisuus ja ennakointi. Minä olen tutkimusjohtaja Anna-Mari Simunaniemi Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutissa toimivasta mikroyrittäjyyskeskus MicroENTRE:ltä. Ja minulla on tänään täällä keskustelemassa vastuullisuudesta ja ennakoinnista kaksi yrittäjää, Krista Mänttäri Ravintola Poreesta Forssasta, terve Krista.

Krista Mänttäri [00:00:58]: Moi moi.

Anna-Mari Simunaniemi [00:01:00]: Ja Piia Vähäsalo Langin Kauppahuoneelta Raahesta, moikka.

Piia Vähäsalo [00:01:06]: [?? 00:01:06]

Anna-Mari Simunaniemi [00:01:08]: Vastuullisuushan on määritelty sillä tavalla, että se on yrityksen toimintaa, jossa yritys huomioi toimintansa taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset. Eli hyvin tällainen moniulotteinen käsite ja se kytkeytyy aika tiiviisti tällaiseen ajatteluun kestävästä kehityksestä ja kestävästä kasvusta ja myös kestävästä yritystoiminnasta. Otetaanko tähän alkuun tällainen lämmittelykysymys että Krista, millä tavalla tämä vastuullisuus näkyy sinun omassa yritystoiminnassasi?

Krista Mänttäri [00:01:52]: Tällä hetkellähän se näkyy aika hauskallakin tavalla, jos ajatellaan ihan näitä ekologisia puolia. On tietenkin se, että käytän tosi paljon lähiruokaa ja hyvä, että asun näin hienolla alueella, jossa löytyy vain parhaat lähiruokatuottajat ympäriltä. Tietenkin välillä tarvitsee käydä sitten pippuria ja kahvia lainaamassa tuolta kauempaakin. Ja sitten myös tilat, jossa työskentelen ja pidän viinikoulutuksia että tilaisuuksia on näin sanotusti ympäri vuorokauden käytössä, eli vanha valimo, 150 vuotta vanha valimo, jossa päivisin on mainostoimisto, Mainossatama, ja samaisessa tilassa sitten iltaisin minä kaappaan tilat käyttööni eli vanhat tilat ovat niin sanotusti jatkuvassa käytössä, mikä on myös mielestäni hieno ajatus, vähän tällainen uudenlainen ajatus, että ei tarvitse olla tavallaan yhtä isoa tilaa oma, vaan voi myös jakaa tilaa kahden eri yrityksen kanssa.

Anna-Mari Simunaniemi [00:03:00]: Onko vastuullisuus sellainen asia, jota olet aktiivisesti miettinyt yrittäjänä toimiessasi?

Krista Mänttäri [00:03:08]: Joo, on. Jollain tavalla se on tullut ihan jo tavaksi toimia, että sitä ei enää tarvitse edes ajatella, että toimiiko vastuullisesti, vaan se tulee ensisijaisena vaihtoehtona. Ainakin itse olen huomannut, että se lähtee jo sieltä yrityksen arvoista, miten lähtee toimimaan ja sitten sen jälkeenhän se tulee enemmän rutiiniksi toimia vastuullisesti.

Anna-Mari Simunaniemi [00:03:35]: Entä Piia Vähäsalo sieltä Langin Kauppahuoneelta, mitäs vastuullisuus tarkoittaa sinun yritystoiminnassasi?

Piia Vähäsalo [00:03:44]: Hyvin monenlaisia asioita, paljon samaa mitä Kristallakin mutta tavallaan meillä se on ollut sellainen kivijalka, jonka päälle on lähdetty rakentamaan ja meidän yritystarinamme, Langin Kauppahuoneen yritystarina on lähtenyt siitä, että me olemme kunnostaneet yli 200 vuotta vanhat tilat yrityksen käyttöön ja käytetty siellä paljon kierrätysmateriaaleja ja vanhoja materiaaleja ja tavallaan se ekologisuus on jo siellä mukana ja sitten kaiken aikaa siellä arjessa. Vastuullisuuden eteen on tehty paljon tällaista suunnitelmallista työtä ja on valmisteltu sertifikaattihakemustakin, mutta siinä valmistelutyön aikana huomattiinkin, että me olemme tehneet hirveän paljon jo siinä arjessa niitä oikeita valintoja ihan sen arvopohjan perusteella, mikä on aikoinaan valittu, kun on yritys perustettu. Että vaikka se ei ole silloin ole ollut vielä niin merkittävässä roolissa, vastuullisuusasiat, kun me olemme aloittaneet, mutta tavallaan tänä päivänä enemmän kuuma juttu.

Anna-Mari Simunaniemi [00:05:06]: Milloin sinä olet Piia tämän Langin Kauppahuoneen toiminnan perustanut, ja mikä on se näkyvin muutos juuri tästä vastuullisuusnäkökulmasta, mitä sinä aikana on tapahtunut pienissä tai mikroyrityksissä yleensä ja erityisesti sinun yrityksesi kohdalla?

Piia Vähäsalo [00:05:25]: Yrityshän ei ole kauhean vanha, 2015 olemme perustaneet yrityksen, mutta tämän kuuden vuoden aikana on tapahtunut sellainen iso muutos, että jos silloin kuusi vuotta sitten itse haki tietoa vastuullisuudesta, niin sitä piti hakea. Nyt sitä tulee joka paikasta ja vastuullisuudesta puhutaan kaikkialla, että tavallaan se on tämän päivän juttu ja tärkeä asia, että aikaisemmin sen eteen piti tehdä paljon enemmän itse tietoisesti töitä. Toki tietoista työtähän se on tänä päivänäkin ja arkisia valintoja, oikeita valintoja, mutta se, että nyt se on näkyväksi tullut se asia ja se on tavoitteena varmasti isolla osalla yrityksiä, että pyritään toimia vastuullisesti.

Anna-Mari Simunaniemi [00:06:25]: Mistä kanavista, mitä kautta sinä olet sitä vastuullisuustietoa ja osaamista eniten löytänyt ja pystynyt hyödyntämään?

Piia Vähäsalo [00:06:35]: Nyt tällä hetkellähän tietoa matkailualalla on todella hyvin tarjolla ja Visit Finlandilla on tämä Sustainable Travel -ohjelma käynnissä ja mekin lähdimme tekemään nyt sitten sitä polkua rakentamaan yritykselle ja sitten Green Key -sertifikaattia hakemaan, eli tavallaan näiden asioiden avulla se meidän vastuullisuustyömme tulee näkyväksi. Aikaisemmin sitä on tehty, mutta emme me ole osanneet edes kertoa siitä meidän asiakkaillemme välttämättä muuta kuin niillä pienillä viesteillä siellä huoneessa, mutta se ei ole ollut mikään tällainen viestinnällinen sanoma, jota olisi nostettu esille. Ja nyt vasta tässä tätä tietoista vastuullisuuspolkutyötä tehdessä on hoksannut sen, että hei, tästä asiasta pitää kertoa samalla muillekin, ja tavallaan että osa vastuullisuutta on myös se, että kertoo ja viestii muille ihmisille vastuullisista valinnoista.

Anna-Mari Simunaniemi [00:07:45]: Entä Krista, millainen sinun yrittäjänpolkusi on ollut ennen kaikkea tämän vastuullisuusajattelun näkökulmasta?

Krista Mänttäri [00:07:54]: Ryhdyin yrittäjäksi 2011, silloin minulla oli tällainen pieni ravintola Köökki, ja silloin siinä oli juuri nimenomaan kantavana voimana se, että halusin läheltä tuotteita ja se oli ihan erilainen puhe 2011 lähiruoasta mitä se tällä hetkellä on, ja ihmiset ovat ihan erilaisia käyttäjiä kuin siihen aikaan. Eli nyt myös se on ihana huomata, että kun tällaisesta vastuullisuudesta ja sitä kautta myös muun muassa lähiruoasta on nostettu enemmän puhetta, niin se on myös tullut asiakkaiden tietoisuuteen sellainen, että he haluavat myös eettistä ruokaa, että siinä on oikeat arvot myös siinä ruoalla, joka siinä lautasella on, että se on puhdasta ja se, että mistä se on lähtöisin. Ja nyt sitten taas tämä sama yritys kuitenkin, joka on muuttanut siis muotoansa, että tällä hetkellä minä olen tämä ainut työntekijäni omassa yrityksessäni, eli sitten taas tällä hetkellä minulla on tällainen kuin Pore eli sitten taas poreilen kaikkeen, mikä liittyy viiniin ja ruokaan ja ravintoloiden konsultointiin tai muuhun. Eli siis koitan niin sanotusti käyttää kaikki omat henkisen ja tietoisen alan tiedon hyväkseni omassa työssäni, mikä on tuonut taas ihan erilaista vastuullisuutta omaan työhön muun muassa juuri sitä kautta, että ravintolaprojektit, joissa on saanut olla mukana kehittämässä, niin ollaan lähdetty nimenomaan sieltä yritysten arvoista ja siitä vastuullisuudesta ja niitä lähdetty korjaamaan, niin siitä huomaa, että siihen tulee paljon hyvää mukana. Oliko tarpeeksi selkeästi kerrottu? [nauraa 00:09:54]

Anna-Mari Simunaniemi [00:09:55]: Joo, voidaan jatkaa tästä, eli kun Krista mainitsi olevansa tällä hetkellä nyt yksinyrittäjä eli silloinhan se tarkoittaa, että se vastuullisuus ja se toiminta yrityksenä on nyt ennen kaikkea sinun tekemistäsi, mutta entä Piia kun sinulla on yhdeksän työntekijää tällä hetkellä, niin millä tavalla olet pystynyt sitouttamaan ja saamaan myös työntekijäsi ajattelemaan ja toimimaan vastuullisesti?

Piia Vähäsalo [00:10:28]: Yhdessä tekemällä, että meillä oikeastaan voi sanoa, että meidän työntekijämme ovat olleet hyvin innostuneita näistä asioista ja tietenkin osa vastuullisuuteen liittyvistä teemoista on tutumpia, niin kuin esimerkiksi kierrättäminen, niin se on tuttua ja lähiruoan valmistaminen ja luomutuotteiden käyttäminen, ne ovat niitä tuttuja asioita ravintola-alan työntekijöille ja kaikki ovat innostuneita niistä asioista, mutta sitten tietenkin tarvitaan sellaista yhteistä kouluttautumista ja yhteistä työskentelyä niihin muihin osa-alueisiin, mitä vastuullisuuteen liittyy. Tavallaan se keino, millä saa ihmiset mukaan on se, että tehdään niitä asioita yhdessä ja tehdään niitä suunnitelmia yhdessä ja käydään asioita läpi yhdessä. Että tavallaan hoksaa sen, että hotellissakin vaikka mitä se tarkoittaa, jos vähennetään sitä pyykin määrää ja lämpötiloja seurataan, että se ei olekaan sitä, että tässä nyt säästetään, että yritys säästää omaan kassaansa, vaan kysymys on siitä, että säästetään niitä luonnonvaroja, mitä on kuitenkin rajallisesti niin se on sellaista yhdessä hoksaamista.

Anna-Mari Simunaniemi [00:11:52]: Eli jos voisi nostaa esimerkiksi ihan konkreettisia, tuossa mainitsitkin, että pyykkiin liittyvät ratkaisut ovat teillä näitä ekologisia eli ympäristöön liittyviä ratkaisuja, myös jätteenkäsittely, kierrättäminen ovat sellaisia vastuullisuustekoja tuolla Langin Kauppahuoneella. Pystytkö nimeämään tai kertomaan esimerkkejä sitten, millä tavalla vaikka tällainen sosiaalinen vastuu liittyy, että sinullakinhan, tai teillä molemmilla yritykset toimivat tällaisessa historiallisessa ympäristössä ja vanhassa rakennuksessa ja tällaisessa ympäristössä, niin siellä varmasti myös se alueen paikallinen historia näkyy teidän molempien yritystoiminnassa, niin kertoisitteko vähän vaikka Piia ensin ja Krista sitten, että miten tämä sosiaalinen vastuullisuus teillä näkyy?

Piia Vähäsalo [00:12:46]: Meillä Langin Kauppahuoneella tavallaan se meidän yrityksemme liiketoimintaideahan perustuu siihen kulttuurihistoriaan, mitä tähän Langin Kauppahuoneeseen liittyy, eli oikeasti on ollut olemassa Langin Kauppahuone ja se on ollut merkittävä osa tätä raahelaista hienoa merikaupunkihistoriaa ja tavallaan se koko meidän liiketoimintamme rakentuu tämän historian ympärille. Me haluamme kertoa niitä tarinoita mitä Raahen historiasta löytyy, eli me olemme niitä tarinoita varten, että me voimme kertoa ihmisille tarinoita niin se on sitä, että kun me kerromme sitä paikallista historiaa niin se merkitsee sekä paikallisille ihmisille se on sellaista oman arvon tunteeseen liittyvää yhteisöllisyyteen liittyvää asiaa, että kun oppii tuntemaan juuria ja sitä omaa paikkakuntaa ja tietenkin sitten laajemminkin tulee tunnetuksi se paikallinen historia ja pienemmät ja suuremmat asiat, mitä liittyy. Että tavallaan se yhteisöllinen osa on hyvinkin kiinteästi kiinni siinä meidän liiketoimintamme ytimessä, ja meidän henkilöstömme täytyy hallita myöskin se historia, että se ei ole vain toimitusjohtaja, joka kertoo siitä historiasta, vaan se historia on osa meidän kaikkien toimenkuvaa. Ja meillähän on töissä piikoja ja paakareita, että he ovat historiallisissa hahmoissa töissä ja minunkin roolini on kauppahuoneen rouvan rooli, että kun kauppahuoneella on aina ollut rouva ja patruuni ja sitten palvelusväkeä, niin sellaisissa rooleissa me toimimme ja kerromme sitä historiaa tänäkin päivänä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:14:43]: Kyllä eli teillä tulee se vastuullisuus tällaisen tarinallisuuden ja elämyksellisyyden kautta voimakkaasti asiakkaille?

Piia Vähäsalo [00:14:51]: Kyllä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:14:52]: Entä Krista, tämä sinun ravintolasihan sijaitsee Forssassa sen vanhan kehräämön tehdasalueella, eikö niin?

Krista Mänttäri [00:15:00]: Joo. Eli sitten taas minulla tämä historiallisuus tulee tosi modernilla tavalla, eli tässä kun ollaan vanhassa valimossa niin sanotusti jaetussa tilassa, niin tässä tavallaan se tarina ja miljöö puhuu puolestaan ja antaa asiakkaalle sen elämyksen, mitä miljöö voi antaa ja myös sen jännittävän elämyksen siinä, että mehän olemme keskellä mainostoimistoa, mihin rakennetaan se illallispöytä. Ja sitten taas muutenhan tämä on se moderni puoli siitä, että me haluamme käyttää vanhoja hienoja tiloja ja niitä voidaan käyttää myös modernilla tavalla, että se rakennus puhuu itsestään oman historiansa ja meillä on sitten taas se oma nykyaikainen toiminta sen historian sisällä, eli me teemme sitä uutta tarinaa siihen jatkoksi. Eli sillä tavalla en voi sanoa, että olisin valimomestari, mikä olisi ihan mahtavaa [naurahtaa 00:16:01], ehkä tulen käyttämään sitä. Että se ehkä siinä on, että miettii tätäkin tilaa, että tämä oli museon varastona ihan viime päivät ennen kuin tähän sitten muutettiin, tai tehtiin tätä muutosta ja minä pääsin sitten mukana tähän tilaan. Tietenkin sitten taas paikallisuushan merkitsee minulle paljon, että paljasjalkainen forssalainen, aina välillä ollut muualla kylässä mutta sitten palannut takaisin kotiseudulleen.

Anna-Mari Simunaniemi [00:16:38]: Kyllä. Ja myös ne lähituotteet, mitä käytät, niistähän voi ajatella, että ne ovat sekä ekologinen teko, että myös tällainen sosiaalinen yhteisöllinen teko.

Krista Mänttäri [00:16:48]: On on, ja siis onhan se aina tietyllä tavalla se, että lähituottajien kanssa toimii, niin onhan se myös tietyllä tavalla se, että näkee, mistä se tuote tulee ja kuka sen on tehnyt ja kuka sen on kasvattanut ja muuta, että siinähän on jo ihan eri lähtökohdat lähteä kunnioittamaan koko sitä raaka-ainetta.

Anna-Mari Simunaniemi [00:17:11]: Kaikessa yritystoiminnassa tietysti on, jotta se toiminta voi olla kestävää pidemmän päälle, niin sen täytyy olla taloudellisesti kannattavaa, muutenhan se menee harrastus- tai talkootoiminnaksi, että mikään yrityshän ei voi pitkään kestää sitä, että tulos olisi tappiollinen. Miten te näette Piia ja Krista tämän vastuullisuus- ja myös tuon tulevaisuuden ennakointiasiat, mihin kohta siirrytään, niin suhteessa yrityksen talouteen, näettekö, että se on sellainen taloudellinen ikään kuin uhraus, jonka te haluatte tehdä joistakin muista arvosyistä vai oletteko te pystyneet myös kääntämään sen, että teidän yritystoimintanne on vastuullista ja esimerkiksi lähituotteita hyödyntävää ja kierrättävää, niin onko siitä näkynyt myös taloudellista hyötyä teidän yrityksellenne?

Krista Mänttäri [00:18:12]: No joo, kyllä minä näkisin, että se enemmän on niin kuin puhuttiin juuri siitä, että minä lähden tosi täältä ruohonjuuritasolta puhumaan, että jos sanon esimerkiksi se raaka-aine, näkee mistä se tulee, niin kyllähän se koko prosessi siitä, että se menee lautaselle saakka, on sitten vielä vähän lyhyempi ja sitten myös se, että sen ruokahävikin määrä myös laskee siinä, koska sitä kunnioittaa sitä raaka-ainetta loppuun asti. Ainakin sen olen huomannut, että mitä parempi raaka-aine, niin sitä enemmän tietyllä tavalla kiinnittää huomiota sen valmistamiseen ja siihen, että hävikin määrä on mahdollisimman nolla, mutta tietenkin ennakointia ja taloudellisia tilanteita niin kyllähän se, että minä olen nähnyt siitä sitten taas pelkästään hyötyä taloudellisesti, että toimii vastuullisesti. Tämä oli nyt yksi tällainen ruohonjuuriesimerkki. [naurahtaa 00:19:17]

Anna-Mari Simunaniemi [00:19:18]: Eli se taloudellinen hyöty on tullut sinun osallasi nimenomaan siitä, että sellaista hävikkiä on vähemmän ja.

Krista Mänttäri [00:19:25]: Joo, joo.

Anna-Mari Simunaniemi [00:19:29]: Entä Piia?

Piia Vähäsalo [00:19:31]: Joo, minusta ne eivät ainakaan millään tavalla ole vastakkaisia asioita, niin kuin se, että vastuullisuus olisi taloudellinen uhraus, että hyvinkin voi toimia kannattavasti ja vastuullisesti. Päinvastoin minä ajattelen, että tällainen vastuullinen liiketoiminta on se, joka voi sitä kannattavuutta parantaa pitkässä juoksussa ja tavallaan kun ne asiat ovat hyvin hallussa ja prosessit ovat hallussa, tiedetään, mitä tehdään, on suunniteltu kaikki toiminnat, niin ovathan ne silloin paljon hallitumpia myös siellä arjessa. Ja juuri niin kuin Krista sanoi esimerkkinä raaka-aineiden käytön ja niiden lähiruoka-aineiden paremman laadun, niin kyllähän se näkyy siinä lopputuotteessa myös ja sitten taas muuten nämä prosessit niin kyllä ne näkyvät asiakkaalle sellaisena tavallaan, että asiat on mietitty jo siellä yrityksessä ja asioista kannetaan vastuuta. Minä uskoisin, että se on myöskin sellainen, se on jo tänä päivänä tärkeä asia monelle asiakkaalle ja yhä tärkeämmäksi se käy tulevaisuudessa, että kyllä vastuullinen liiketoiminta voi olla kannattavaa, eivät ole vastakkaisia.

Krista Mänttäri [00:21:06]: Kyllä minä myös uskon siihen, että ihmiset ovat valmiita maksamaan muutaman euron enemmän sille yritykselle, mistä he tietävät, että he saavat puhdasta raaka-ainetta tai he saavat puhdasta ruokaa tai se, että se yritys on esimerkiksi ihan jo vastuullisesti oman taloutensa hoitanut. Niin kyllä ne ovat sellaisia arvoja, mitkä näkyvät myös kuluttajakulutuksessa tai asiakkaitten kulutuksessa ja valinnassa.

Anna-Mari Simunaniemi [00:21:38]: Millä tavalla te kerrotte näistä asioista asiakkaille? Ainakin Piia vihjasi tuossa aikaisemmin jo vähän viittasit teidän majoitustoimintaanne, että siellä huoneissa olisi jotakin vihjeitä asiakkaille, mitä se tarkoittaa käytännössä?

Piia Vähäsalo [00:21:57]: Asiakkaille ihan kerrotaan siitä, että vaikka nyt pyykin vähentämisestä annetaan ohjeita ja toiveita siitä ja sitten käytäntöjä, että jos haluaa pyyhkeitä tiheämpään vaihtaam niin miten toimitaan ja annetaan vinkkejä siihen, että miten voi liikkua pyörällä, meiltä saa pyörää lainaan tai miten voi tutustua paikkakuntaan kävellen. Tavallaan sellaisia pieniä ohjeita siitä, miten voi myöskin matkailija omassa toiminnassaan toimia vihreämmin ja taas sitten miten me toimimme ja miksi meillä on tällaisia asioita. Ennen kuin me olimme kertoneet näitä asioita niin ne saattoivat herättää joissakin asiakkaissa kysymyksiä, että miksi näin on ja se vähän niin kuin kantapään kautta hoksattiin, että hei tämä pitää kertoa selkeämmin, että tämä on tavallaan tällainen vastuullinen valinta. Enemmän pitäisi kertoa sitten tietenkin tuolla sanotaanko että sosiaalisessa mediassa ja yleisemmässä viestinnässä siitä, että mitä me teemme vaikka hävikkiruoan hallitsemiseksi ja hävikkiruoan myymiseksi, niin se viestintä meillä ei vielä pelaa riittävässä määrin, että enemmän pitäisi kertoa siitä suurelle yleisölle, että mitä me teemme. Ne asiakasohjeet siellä meidän kohteissamme ovat hallinnassa, mutta vielä enemmän pitäisi viestiä siitä vastuullisuustyöstä laajemmin.

Anna-Mari Simunaniemi [00:23:43]: Entä Krista, mites ravintola Poreen vastuullisuus näkyy asiakkaalle?

Krista Mänttäri [00:23:51]: Poreessahan on sillä lailla, että tehdään tilauksesta, mikä helpottaa hirveästi sitä esimerkiksi ruokahävikkiä, koska silloin minä tiedän, että kuinka monta ihmistä minulle tulee ja mitä se illallinen pitää sisällään niin se on helpompi laskea. Tai sitten teen myös tällaisia herkkukasseja eli kun otan tilaukset, niin minulla on tiedossa, kuinka paljon se on, mikä helpottaa ihan hirveästi niin sanotusti tekijän työtä, että tietää, tekeekö hän nyt sitä 10:lle vai 100:lle. Ja sitten se tavallaan kun ollaan painotettu tätä lähiruokaa, koska se on siinä aika helppo samaistua kaikkien. On tietenkin myös se, että aina, kun teen jotain, niin meillä lukee aina, että mistä se raaka-aine on tullut ja mieluummin sitten myös someen postaan siitä raaka-aineesta jo juttuja ja linkitän siihen keneltä tuote on ostettu, että tavallaan myös sellainen symbioosi siinä taittuu ja saa ehkä sitä kautta sitä ihmistä kiinnostamaan myös se tila, mistä se on se porsas ostettu tai muuta vastaavaa, mikä muu raaka-aine. Sillä tavalla painotan aika paljon juuri tätä lähiruokajuttua, se mikä näkyy asiakkaalle.

Piia Vähäsalo [00:25:17]: Tuossa tuli meille hyvää vinkkiä nyt, juuri tuossa meidän täytyy skarpata. [naurahtaa 00:25:21]

Krista Mänttäri [00:25:24]: Itsekin aina muistaa, että aah, tästäkin olisi voinut, tästäkin olisi voinut tehdä, mutta sehän on kauhean kivaa ja mielestäni se on myös mukavasti huomattu sitten taas sieltä puolelta, mistä haetaan raaka-aineita, niin he ovat aina myös sanoneet, että oi kiva kiitos tosi paljon, kun laitoit tämän, että he jakoivat sen omille sivuilleen. Että silloinhan tavallaan se tieto leviää vielä enemmän.

Anna-Mari Simunaniemi [00:25:48]: Tällaista eräänlaista verkostoitumista siinäkin mielessä niiden raaka-aineiden toimittajien kanssa.

Krista Mänttäri [00:25:55]: Kyllä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:25:57]: Hyvä. Nyt on tietysti aika paljon puhuttu ja kuvailtu sitä, että minkälaista se teidän toimintanne tällä hetkellä on ja mitä siellä tällä hetkellä tapahtuu, mutta jos käännetään vähän viisareita ja katsetta sinne tulevaisuuden suuntaan ja puhutaan hetki tästä ennakoinnista eli tällaisesta tulevaisuuden luotaamisesta ja suunnittelusta. Kukaanhan, parhaat tulevaisuuden tutkijatkaan eivät voi tietenkään varmoja olla siitä, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta erilaisia arvauksia ja näkemyksiä asiasta on ja yrittäjillä on välttämätöntäkin olla jonkunlainen mielikuva siitä, mihin suuntaan ehkä ne asiakkaiden tarpeet ja toimintaympäristö ovat menossa, että voi sitä omaa yritystoimintaansa uudistaa. Mites tällainen ennakointitoiminta, mitä se tarkoittaa ja miten se näkyy käytännössä teidän omassa yrittäjyydessä ja omassa yritystoiminnassa? Aloittaako vaikka Piia sitä?

Piia Vähäsalo [00:27:06]: Ennakointi, sehän on sinne tulevaisuuteen katselemista ja se on kyllä sellainen asia, että täytyy tietoisesti muistaa välillä nostaa nokka pois siitä työpöydästä, kun on monesti niin kiinni siinä arjessa, eikä muista miettiä niitä tulevaisuuden asioita. Mutta onneksi nykyään matkailun puolellakin tulee hyvää materiaalia Business Finlandin ja Visit Finlandin tuottamana, että on tulevaisuuden katsauksia ja monenlaista tutkimustietoa, että niitä minä hyödynnän itselleni mielenruokana. Sitten tietenkin luen paljon sekä yrityskirjallisuutta, tällaisia yrittäjätarinoita, että tietokirjallisuutta, ja tavallaan yritän itselleni muodostaa sitä kuvaa, että mitä tässä voi tapahtua ja sitten hyödynnetään tietenkin asiakaspalautteita ja yritetään löytää sellaisia hiljaisia signaaleja siitä, että mitä on tapahtumassa. Meidän yrityksessämme minä teen paljon sitä työtä, mutta me teemme hirveän paljon tulevaisuuden mietintää yhdessä, pysähdytään henkilöstön kanssa miettimään, että se ei voi olla myöskään sellainen, että se on vain johtajan tehtävä miettiä, vaan mieluummin niin, että hyödynnetään sitä koko henkilöstön voimavaraa, heidän hiljaisten signaalien antennejaan myöskin. Että oikeastaan meidän tämän oman yrityksen kehittyminen on tapahtunut paljolti tällaisen, se ei ole kyllä ollut kauhean pitkän aikavälin ennakointia, mutta kun me lähdimme liikkeelle niin, että meillä oli ajatuksena, että tehdään pieni kahvila, pieni hotelli ja kunnostettiin pieni osa tästä Langin Kauppahuoneen vanhasta talosta. Ja sitten me otimme sen käyttöön ja kuuntelimme asiakkaiden palautteita ja muutimme suunnitelmia, teimme seuraavan vaiheen asiakkaita kuunnellen ja kuunnellen näitä matkailutrendejä ja taas seuraava vaihe tehtiin kuunnellen asiakkaita ja sitä, että mitä ympäristössä on tapahtumassa. Eli tavallaan se meidän yritys, vaikka onkin nuori yritys, niin se on jo kehittynyt sillä tavalla toisia kuunnellen ja mielestäni sen arjen pitää mennäkin niin, että korvat ovat koko ajan auki ja silmät ovat auki tuonne ympäristöön, että vaikka ne eivät välttämättä ole kauhean valtavan suuria ne muutokset, mitä tämäntyyppinen matkailuyritys voi tehdä, mutta uusia tuotteita ja uusia pieniä palveluita voidaan kehittää.

Anna-Mari Simunaniemi [00:30:10]: Entä Krista, kuinka sinun ravintolassasi tai sinun yritystoiminnassasi näkyy tällainen tulevaisuudenkatselu?

Krista Mänttäri [00:30:18]: Joo, siis silloin aikaisemmin, kun oli henkilökuntaakin enemmän, niin se oli tosi kiva, että sitä tehtiin juuri nimenomaan niin kuin Piia sanoi yhdessä, koska jokaisella on oma katsontakanta ja jokaisella on jollain tavalla myös se, että joku henkilö uskaltaa hypätä out of the box ja näkeekin sen asian eri tavalla, niin se oli hirveän ihanaa työtä tehdä yhdessä henkilökunnan kanssa. Ja sitten taas se oli tällä lailla pienessä kaupungissa kun oltiin ja kuitenkin tehnyt pitkän työrupeaman isolla kirkolla niin tavallaan sen ison kirkon ajatusmaailman ja ruokakulttuurin missä siellä oltiin ja tullaankin pienelle paikkakunnalle ja käytetään niiden lähituotteita, niin siinä oli jo aika paljon sitä ennakointia ja tulevaisuuteen katsomista, että miten nämä ajatukset saadaan tämän paikkakunnan asiakkaille läpi. Mutta hienosti siinä kävi ja siinä oli tosi paljon hieno hyvä henkilökunta mukana, jonka kanssa tehtiin töitä ja nyt tällä hetkellä kun toimin itsenäisesti, niin minähän olen huomattavasti impulsiivisempi yrittäjä, koska se on myös yrittäjän vastuullisuutta hoitaa sitä henkilökuntaa ja pitää se työ hyvänä ja työhenki hyvänä. Mutta tällä hetkellä, kun on yksin, niin vastuuta on vähemmän, eli se antaa minulle mahdollisuuden olla vähän niin kuin punkkari yrittäjänä, eli se, että voin aika viime hetkellä tehdä päätöksiä mihin suuntaan menen ja mitä teen ja onko tämä. Se, että kun siinä on vain minä kyseessä, niin sitten myös se, että minulla on mahdollista tehdä rajujakin liikkeitä aika nopeallakin aikavälillä ja se ennakointi sitä kautta. Ja sitten mitä koitan pitää ohjenuorana, niin muista aina sanoa enemmän kyllä ja kyllä se on mahdollista kuin se, että lähtee heti ensimmäisenä miettimään niitä riskitekijöitä, miksi joku asia ei menisi läpi. Se kyllä käy ihan isommissakin yrityksissä, mutta nyt pitää aina vaan itseänsä katsoa peiliin ja kyllä, näin tehdään, kyllä, ja sitten katsotaan, mitä vastaan tulee. Ja tietyllä tavalla sehän on sitten mahdollistanut paljon asioita se sellainen enemmän positiivinen näkökanta kuin se, että miksei muka onnistuisi.

Anna-Mari Simunaniemi [00:32:48]: Silloin kun siitä ennakoinnista puhutaan, niin aika usein puhutaan toisaalta tällaisista suurista, hyvin moniulotteisista kehityskaarista eli megatrendeistä, ihan tällaisista globaaleista kehityskuluista, esimerkiksi, että väestö ikääntyy ja ilmastonmuutos asettaa paineita tällaisille nopeille toimille ja teknologia sulautuu vähitellen kaikkeen, että nämä ovat tällaisia aika ehkä jopa jollakin lailla väistämättömiä juttuja. Mutta sitten on myös näitä, Piia jo mainitsi näitä hiljaisia signaaleja, sellaisia vähän epämääräisempiä, ehkä satunnaiselta tuntuvia pieniä havaintoja, siitä omasta jostakin ympäristöstä hoksaa jonkun pienen jutun, joka saattaa johtaa johonkin muutokseen tai sitten ei. Niin jos nyt tänä päivänä katsotte tätä ympäristöä oman yrityksenne kannalta, niin minkälaisia ehkä tällaisia viitteitä, signaaleja jostakin ehkä asiakkaiden muuttuvista toiveista tai jostakin muusta olette aistivinanne jotakin, johon ehkä aiotte tarttua, onko mielessä joku sellainen? Onko esimerkiksi nyt tämä mennyt koronavuosi jollain lailla muuttanut asioita ehkä pysyvästi?

Krista Mänttäri [00:34:10]: Joo. Eli siis mielestäni tässä nyt on vuosi harjoiteltu tämän koronan kanssa ja sitten oma yritykseni tietenkin lähti silloin tähän herkkukasseja tekemään ja take away tietyllä tavalla se, että se illallinen voidaan tehdä myös kotona ja varmasti se tulee osaksi myös pysymään aika pitkältikin meillä tulevaisuudessa asiakkaille olevana palveluna, että siellä kotona voidaan myös tehdä asioita. Ja sitten tuli blackout. [nauraa 00:34:44]

Anna-Mari Simunaniemi [00:34:48]: Ei mitään, ei mitään. Mitäs Piia, onko sinulla joku sellainen tuntosarvet herkistyneet nyt jollekin ilmiölle?

Piia Vähäsalo [00:34:56]: No kyllähän tällainen paikallinen matkailu, lähialueen matkailu ihan selkeästi koronan myötä nousi jo viime kesänä ilmiöksi ja kyllä uskoisin, että se jatkuu tässä jonkun aikaa, mutta että kuinka kauan, niin se jää nähtäväksi. Mutta kyllä varmaan tässä lähiaikoina on se lähialueen kysyntä suurempaa kuin aikaisemmin ja tietenkin se vaatii tietynlaisia palveluita ja siihen voi kehittää uudenlaisia matkapalveluita, että meilläkin on uudenlaisia sisältöjä tulossa, että voi tarjota erilaisia juttuja kuin taas sitten kansainvälisille matkailijoille. Että se ei ole vain, että pistäytyy Langilla kahvilla, vaan on muutakin sisältöä tarjolla, niin ensi kesään jo valmistuu ihan uutta sisältöä.

Krista Mänttäri [00:36:04]: Sen olen huomannut asiakaskulutuksessa, etenkin nuoremmissa, että he ovat valmiita enemmän sijoittamaan laatuun kuin määrään ihan jo näin helpolla mittakaavassa, esimerkiksi otetaan viinit puheeksi, niin mieluummin he ottavat hyvän lasin samppanjaa kuin monta pulloa kuohuviiniä. Tietenkin on poikkeuksiakin mutta sellainen mielestäni jatkuvasti nousee ja nousee sellainen tietoisuus tietyllä tavalla, laatutietoisuus.

Piia Vähäsalo [00:36:39]: Tuosta oikeastaan tulikin mieleen se, että mikä taas sitten meillä hotellipuolella näkyy, että selvästi se on sellainen hiljainen signaali, johon meilläkään ei vielä ole valmista tuotetta, mutta sellainen, että siitä hotelliyöstä täytyy rakentaa vielä enemmän, että se ei riitä, että se pelkkä huone on elämys. Meilläkin on elämyksellinen huone, mutta siinä on juuri se, että pitää saada sitä ruokaa ja hyvää juomista ja ehkä jotain ohjelmaakin vielä sinne huoneeseen sisälle, että voi nauttia niistä elämyksistä turvallisesti ihan omalla porukalla myöskin siellä hotellissa. Että kyllä tässä on tapahtunut todella paljon tämän vuoden aikana, ja ei ihan kaikkeen vielä ole pystynyt vastaamaan eikä kaikkea ole pystynyt sulattamaan.

Krista Mänttäri [00:37:37]: Joo, kyllä tämä jättää asiakaskäyttäytymiseen tai tarpeeseen paljon jälkiä, että nythän kun koskaan on ne tuntosarvet ja hiljaiset hetket hyödynnettävä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:37:50]: Hienoja havaintoja ja varmasti aivan aiheellisia. Jos tähän loppuun vielä kootaan yhteen teiltä molemmilta vinkki tai pari sellainen mitä suosittelisitte yrittäjäkollegoille, ennen kaikkea tällaisille yksinyrittäjille ja mikroyrittäjille, että millä tavalla mahdollisimman konkreettisesti sitä vastuullista yritystoimintaa ja tällaista tulevaisuutta ennakoivaa yritystoimintaa kannattaisi lähteä kehittämään, niin mitkä olisivat sellaisia hyviä alkuaskeleita teidän mielestänne? Kummalta tulee vinkkiä, onko Kristalla mielessä?

Krista Mänttäri [00:38:35]: Minun mielestäni varmaan sellainen on, että pitää luottaa myös tosi vahvasti siihen omaan näkemykseen ja siihen, että mikä on, että jos kyselee liikaa ympäriltä olevia, niin sitten tulee liian sekainen siitä omasta tekemisestään. Ja sitten myös siinä vastuullisuudessa ja muussa, että kun alkaa sitä yritystä perustamaan, niin tekee ne yrityksen arvot ja käy ne läpi, että mikä se on, mitä tullaan noudattamaan. Että vaikka muuten voisikin välillä vähän hätiköidä, mutta ne alkustepit ovat hirveän tärkeitä, että tekee sen huolellisesti, koska sen jälkeen on jokainen valinta tulee jo automaattisesti selkärangasta, koska sen on sisäistänyt sen yrityksen arvot. Ja tällä hetkellä kyllä se vastuullisuus kaiken kaikkiaan kokonaisuudessaan on näistä arvoista puhtain.

Anna-Mari Simunaniemi [00:39:33]: Hyvä. Onko Piia?

Piia Vähäsalo [00:39:36]: Minä ajattelisin, että ainakin vastuullisuustyössä helpottaa se, että sitoutuu johonkin tiettyyn järjestelmään, jota lähtee toteuttamaan. Että tavallaan ei tarvitse rakentaa kaikkia niitä vastuullisuuden mittaristoja ja asioita itse niin työ on paljon helpompaa. Ja tietenkin se, että tekee sitä yhdessä henkilöstön kanssa, olipa väkeä enemmän tai vähemmän ja sitten se, että se on arjessa tehtävää työtä, eikä sellaista, että ajatellaan, että no nyt se on hoidettu alta pois ja sitten eletään.

Krista Mänttäri [00:40:15]: Niin, nyt meillä on tämä vastuullisuus viisi minuuttia. [naurahtaa 00:40:17]

Piia Vähäsalo [00:40:18]: Niin, että kun se on osa sitä arkea, niin sitten se on paljon helpompaakin se työ, niin ei siitä silloin tule mitään kustannuskysymystäkään.

Krista Mänttäri [00:40:29]: Päinvastoin.

Anna-Mari Simunaniemi [00:40:29]: Erinomaista, hyvin mietittyjen arvojen päälle rakentuvaa jatkuvaa kehittämistoimintaa ja sillä sitten taloudellisesti kannattavaa yritystoimintaa, tässä on varmaan tiivistettynä vinkit. Kiitos paljon Piia Vähäsalo ja Krista Mänttäri, oli tosi kiva keskustella teidän kanssanne, mukava, kun teiltä järjestyi aikaa tähän podcastiin.

Piia Vähäsalo [00:40:56]: Kiitoksia, oli mukava olla teidän kanssanne yhdessä tämä pieni tuokio.

Krista Mänttäri [00:41:03]: Kiitos ja varmasti tulen käymään ensi kesänä Raahessa. [nauraa 00:41:06]

Piia Vähäsalo [00:41:07]: No niin, tervetuloa. [nauraa 00:41:07] Maistellaan viinejä sitten.

[musiikkia 00:41:12]

[äänite päättyy]