Joutavatko vanhat käytännöt ja uskomukset metsätuhojen torjunnasta romukoppaan?

Äitienpäivästä isänpäivään ja muita menneitä muistisääntöjä – joutavatko kaikki romukoppaan? Metsätuhojen torjunta on pitkäjänteistä ja monesti ajoitus ratkaisee. Metsäkeskuksessa työskentelevät Henna Höglund ja Pekka Kuitunen puhuvat jaksossa siitä, miksi vanhat muistisäännöt tuhojen torjuntaan eivät välttämättä päde muuttuvassa ilmastossa. Jakson juontaa Sara Perttunen. 

 

What is Mättäällä-podcast?

Mättäällä on Metsäkeskuksen podcast metsistä ja metsien mahdollisuuksista. Mättäällä-podcastissa ääneen pääsevät metsäalan asiantuntijat, jotka valaisevat keskusteluissa metsäisiä ajankohtaisaiheita.

Tässä Metsäkeskuksen podcastissa keskustellaan siitä, miksi vanhat uskomukset ja käytännöt metsätuhojen torjuntaan eivät välttämättä enää päde. Mukana ovat Suomen metsäkeskuksesta johtava vastuullisuusasiantuntija Pekka Kuitunen ja metsätuhohankkeiden projektipäällikkö Henna Höglund. Minä olen Sara Perttunen. Tervetuloa Mättäälle.

Puhuja 1, Sara Perttunen:
Niin jos ja kun ennen on ajateltu, että metsätuhot huomataan ja sitten vasta torjutaan niin miksi se ei välttämättä enää päde?

Puhuja 2, Pekka Kuitunen:
No kyllä toi periaate tietysti toimii eli kun metsätuhoja havaitaan niin totta kai niitä ruvetaan torjumaan. Mutta kyllä nykyaikana painopiste tulisi siirtää vähän nimenomaan siinä ennakointiin ja siihen, että tällaisesta reaktiivisuuden oikeastaan tällaisen proaktiiviseen toimintaan elikkä pyritään metsässä huolehtimaan siitä, että sinne ei tuhoja pääse syntymään.

Pidetään metsät terveinä ja hyväkuntoisina.

Puhuja 3, Henna Höglund:
Joo ja se kokonaisuus tai se kokonaisvaltaisuus tekee sitten sen, että tosiaan pitkin matkaa jo paljon ennen kuin metsätuhot on niin kun näkösällä, niin se ajatus on kulkenut mukana, että oli se mikä tahansa metsiä koskeva päätös, niin se metsätuhojen riski huomioitaisiin siellä ja se asia olisi jo mietitty niin pelkästään jo sillä sillä ajatuksella ja sen laajentamisella niin päästään pitkälle ja ollaan sitten toki se torjunta pysyy niin kuin matkassa mukana ja yksi yksi palikkana, mutta tosiaan niin vähän laajemmin ajatusta mukaan.

Perttunen
No hei pitää näitä muutamia uskomuksia ja saatte sitten kertoa, että mitä näille pitäisi tehdä tai miten niitä pitäisi päivittää. No ensinnäkin, Henna: juurikääpää pitää torjua kantokäsittelyyn hakkuussa äitienpäivästä isänpäivään. Mättääkö joku?

Höglund:
No joo, keli ihan saattaa olla äitienpäivän ja isänpäivän välillä mitä vaan ja oleellista on, että kantokäsittelyä tehdä sulan maan aikaisissa hakkuissa. Sen kantokäsittelyn ajatus on se, että juurikääpä ei sitten leviä uusille kasvupaikoille. Sen takia sen, että äitienpäivästä isänpäivään, niin pitää päivittyä. Ei ehkä löydy tarkkoja uusia tämmöisiä yhtä hyviä merkkipäiviä sinne taustalle, mutta se kokonaisvaltaisuus siitä, että jos kevät on aikaisessa, niin sitten se torjunta pitää aloittaa ennen äitienpäivää ja samalla tavalla, että jos talvi ei ala vielä isänpäivän aikaan niin sitten sinne toiseen päähän kanssa tarvitaan lisää aikaa.

Kuitunen:
Ja tuossahan on myös sitten metsätuholainkin osalta tehty päivityksiä. Eli siinäkin mielessä toi on vähän ajastaan jäänyt, että se on jopa lainvastainen muistisääntö eli nykyään toukokuun alusta marraskuun loppuun on tämä lakisääteinen torjunta-aika. Niin kuin pääohjeena, että ihan hyvä päivittää tuo muistisääntö kyllä.

Höglund:
Ja sitten meillä on vielä pitkä maa. Keli on eri Hangossa ja Oulussa, niin sitäkin pitää sitten pitää silmällä.

Perttunen:
No sitten, Pekka: tällainen, että tarkkaile kirjanpainajia toukokuusta kesäkuuhun. Mitäs tän kohdalla?

Kuitunen:
No joo, tämäkin nojaa vähän sellaiseen vanhaan hyvään aikaan, jolloin kirjanpainajat oikeastaan parveili tavallaan sellaisen yhden huipun parveilun. Eli siinä kun lämpötila nousi sinne 20 asteen hujakoille keväällä, ne innostuivat lisääntymispuihin ja ne oli sitten ne merkittävimmät iskeymät tapahtui sitten tähän elävään puustoon, jos niitä sattui tulemaan, niin sitten nimenomaan tässä touko–kesäkuun vaihteessa. Ja kun silloin pistäytyi metsässä vähän niitä riskikohteita kartoittamassa, niin pysyi aika hyvin kartalla siinä mitä omassa metsässä tapahtuu, mutta nyt ollaan siirrytty vähän niin kuin tässäkin hankalampaan aikaan eli meillä nämä kirjanpainajat parveilee oikeastaan enempi tai vähempi aaltoilevasti läpi koko kesän jopa pitkälle tuonne alkusyksyyn tai elokuulle ainakin.

Ja tämä tarkoittaa myös sitä, että metsänomistajien on syytä olla valppaita läpi kasvukauden ja seuraisi nimenomaan sitä omien riskikuusikoittensa kuntoa läpi kesän sinne syksyyn asti.

Perttunen:
Eli sun uusi olisi, että tarkkailla niitä nyt ainakin läpi kesän? Ja alkusyksyyn!

Kuitunen:
No siinä on muutama semmoinen hetki, ehkä tavallaan se ensimmäinen kerta siellä touko–kesäkuun vaihteessa, sitten tavallaan heinäkuun sinne otollisille lomaviikoille varmaan osuu sitten semmoinen toinen hyvä jakso tarkkailla, ja vielä nyt näyttää siltä, että meillä sitten aika myöhään, niin kuin tänäkin vuonna, aika myöhään alkoi ilmenemään sitten vasta nämä tuhot, että kyllä se vaatii sellaista valppautta. Toki taas siinäkin on huomioitava se, että ei koko metsäomaisuutta tarvitse kahlata läpi, vaan siellä on tiettyjä riskielementtejä, joista on tankin podcast-sarjan yhdessä jaksossa varmaan enemmänkin puhuttu, niin niihin keskittää sen tarkkailunsa.

Höglund:
Mie haluaisin lisätä vielä tuohon, että olen muistuttanut metsänomistajia, että aika usein se on just että tarkkailkaa siellä touko–kesäkuulla ja sitten vähän hymyillenkin todennut, että silloinhan siellä metsässä on helppo liikkua, mutta jos sitä omaa rutiinia päivittäisikin siihen suuntaan, että niitä tarkkailukierroksia, niitä omaan metsän piipahduksia voisi myös tällä tuhonäkökulmalla olla useampia vuodessa, niin se olisi jo hyvä, tavallaan semmoinen käyntikertojen lisääminen.

Toisaalta joku kysyy, että no pitääkö nyt tässä koko kesä pelätä, niin ei, mutta just se että olisiko vaikka elokuulla uusi tarkkailukierros, jos aiemmin sen on tehnyt vaan siellä toukokuulla.

Perttunen:
Suometsistä on puhuttu aikaisemmin Mättäällä-podcastin aiemmissa jaksoissa ja sanotaan että juurikääpää ei esiinny turvemailla. Onko tämä totta vai ei?

Höglund:
No, tieto lisää tuskaa, ehkä. Tai sitten toisaalta tieto on otettava tehokäyttöön.

Hyvin pitkään oltiin sitä mieltä, että juurikääpää ei suometsissä esiinny ja että ongelma on enemmän kivennäismailla. Luultavasti tässä on yhteyttä paljon myös siihen, että meillä on enemmän toimittu ympäri vuoden siellä kivennäismaiden puolella ja nyt kun nykytilanteessa tiedetään, että myös suometsistä juurikääpää on löydetty, niin kyllä se sitten pitää ottaa huomioon sielläkin.

Ja suometsien puolella on muistutettu siitä, että kannattaa oppia niistä kivennäismaista. Ne torjuntakeinot, mitä on käytössä kivennäismaiden puolella, niitä kannattaa sitten hyödyntää siellä suometsissä ja olla niitten kanssa vielä tarkempana, koska sen lisäksi, että suometsissä sitä juurikääpää ei tunneta niin hyvin, niin sitä on kuitenkin vähemmän kuin siellä kivennäismailla. Ja terveenä ne metsät kannattaa pitää, niin kyllä sitten suometsissä tämä asia on huomioitava.

Ja saadaan siellä oltua vähän ennakkoon liikkeellä, niin kuin puhuttiin, että sehän se olisi oleellista.

Perttunen:
Poimin teille vielä viimeisen uskomuksen. Metsätuhoistahan puhutaan näissä muissakin podcast-jaksoissa ja näissä keskusteluttaa erityisesti nyt juurikääpä ja kirjanpainaja. Ja tästä on ollut sellainen yleinen uskomus, että tämä olisi vaan lähinnä Etelä-Suomen ongelma.

Kuitunen:
No varmaan tämä, kun puhutaan metsätuhoista ja niiden esiintymisfrekvenssistä niin pitää paikkansa, että kyllä meillä kirjanpainajatuhot ja juurikääpätuhot edelleenkin Etelä-Suomeen painottuu. Mutta niin kuin tässä nyt tiedetään ilmastonmuutoksesta ja kehityksestä, että meillä on jo tapahtunut lämpenemistä, joka on näkynyt sitten myös kirjanpainajatuhojen siirtymisessä kohti pohjoista, meillä on keskeinen Suomi, Keski-Suomi, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo ollut tässä viime vuosina ihan selkeästi kirjanpainajatuhojen osalta nousussa ja myös tuon juurikäävän esiintyminen ja nimenomaan se yleisyys myös tuolla keskeisessä osassa Suomea on kasvamassa, että kyllä tämä ilmaston lämpenemisen myötä liukuu tämä raja myös kohti pohjoista, että kyllä tämä sillä tavalla alkaa olla jo vähintäänkin eteläisen ja keskisen Suomen ongelma nyt.

Ja tietysti on tärkeä muistaa, että kaikki varautumis- ja torjuntakeinot on tehokkaimmillaan silloin, kun ongelmaa ei vielä ole tai se on hyvin vähäistä, että siinä mielessä kannattaa olla hereillä.

Perttunen:
No jos nyt ollaan päivitetty tällaisia uskomuksia ja käytäntöjä, joista ehkä moni on kuullut, niin keskustellaan sitten siitäkin, että mikä neuvoksi metsätuhojen torjunnassa jatkossa. Nyt kun esimerkiksi ilmasto lämpenee ja muuttaa tätä asiaa.

Kuitunen:
Tässä tietysti vähän väkisinkin vähän semmoista vanhaa jargonia joutuu hokemaan, mutta se on se fakta. Eli tämmöinen niin sanottu hyvä metsänhoito. Se, että pidetään metsien kasvukunnosta huolta. Istutetaan ja uudistetaan puulaji sellaisella kasvupaikalla, mihin se oikeasti on kelvollinen, eli kasvupaikka- ja puulajikontakti pidetään selkeänä ja järkevänä, että vain kasvupaikalla menestyvät puulajit on järkeviä kullakin kasvupaikalla. Uudistetaan metsät ajoissa, eli varsinkin kirjanpainaja- ja myös juurikääpäriskin osalta mitä iäkkäämmäksi puusto muodostuu, niin sen todennäköisempää myös on se, että ne sitten jonkun asteisen tuhon kohtaa jossakin vaiheessa.

Ja se periaate ettei kaikkia munia samaan koriin eli puulajirunsaus ja ennen kaikkea sekametsäisyyden suosiminen sieltä kehityksen alkupäästä, taimikkovaiheesta asti, on yksi keino tavallaan pyrkiä rajoittamaan ainakin niitä tuhoja ja niiden todennäköisyyttä.

Ja kaiken kaikkiaan siis kaikissa metsätalouden toimenpiteissä, kaikissa vaiheissa jollakin tavalla tämä tuhoriski tulisi ottaa huomioon.

Höglund:
Niin sitten on se, että meillä on tämänhetkiset keinot käytössä ja toivottavasti tehokäytössä, että tämänhetkisillä keinoilla mennään ja meillä on koko ajan tässä maassakin useita tutkimusryhmiä, jotka tekee sen eteen töitä, että niitä tulevaisuuden torjuntakeinoja olisi ja ne tulevaisuuden torjuntakeinot, niin kuin Pekka totesi, toimii sitä paremmin missä mitä paremmassa tilanteessa sinne päästään. Että siitä metsien terveydestä kannattaa pitää huolta, että se sitten mahdollistaa monia asioita metsien käsittelyyn jatkossakin.

Kun puhuin siitä, että ne keinot kannattavat tehokäytössä, niin mekin ollaan tehty näiden metsätuhojen tunnistamiseen ja torjuntaan oppaita sen takia, että mieluummin näytetään niitä tuhometsiä kuvina metsänomistajille ja opetetaan se, mitä merkkejä on tarkkailtava kuin sitten se, että se tuhometsä pitäisi kohdata ensimmäistä kertaa omalla kohdalla. Että myös se tietojen päivittäminen tässä hetkessä on, niin kuin noita uskomuksia tehtiin niin tärkeää, että puhutaan toisille, kerrotaan kokemuksia ja käydään kurkkaamassa vaikka ne verkkokurssit ja oppaat, että sitten se tieto on ajan tasalla.

Perttunen:
Teillä on ollut, tai Metsäkeskuksella on ollut muutenkin paljon tällaisia julkaisuja ja on ollut koulutuksia ja muuta. Näissä on noussut metsänomistajan huoli esimerkiksi metsätuholain päivämääristä. Pitäisikö puhut ja pinot poistaa metsästä aiemmin?

Kuitunen:
Metsätuholakia päivitettiin tässä 2022 alusta ja siinä nimenomaan kiinnitettiin huomiota tuohon, että nämä aiemman säädöksen päivämäärät oli vähän myöhässä suhteessa esimerkiksi vaikka tuohon kirjanpainajan tavallaan niin kuin elinrytmin muutokseen nähden ja tosiaan päivämääriä myöhäistettiin jossakin määrin, varsinkin täällä Etelä-Suomessa, mutta kun vuodet ei ole veljeksiä eikä ne kirjanpainajatkaan katsele niitä päivämääriä kalenterista, niin joissakin tapauksissa lämpiminä vuosina nämä nykyiset päivämäärät on mahdollisesti pikkuisen liian myöhäisiä sen tuhon leviämisen näkökulmasta.

Ja siinä mielessä niin aiheellinen kysymys ja olisi syytä pyrkiä myös sitten toimijoiden eli puutavaran ostajien ja heidän organisaationsa siihen, että puu tulisi korjattua sitten olosuhteiden mukaan eikä näiden lainsäädännön tavallaan niin kuin perälautojen kautta, vaan nimenomaan sen olosuhteen mukaan, että siihen tietysti pitäisi pyrkiä.

Perttunen:
Sitten on herännyt kysymys myös siitä, että uskaltaako kesäisin hoitaa nuorta metsää ilman kantokäsittelyä?

Höglund:
Niin siis nämä huolenaiheet, mitkä tulee metsänomistajilta, niin mie olen tykännyt niistä meidän keskustelutilaisuuksista myös sen takia, että nimenomaan herää niitä omaan tilanteeseen sopivia ajatuksia. ”No hei, entäs tää? Voisinko tehdä tässä paremmin?” Ja tämä taimikoiden hoitaminen, havupuuvaltaisten taimikoiden hoitaminen kesäaikaan on niitä huolia, että jos tai kun juurikääpä leviää niihin tuoreisiin kantopintoihin ja raivaussahatöissä niitä kantoja ei käsitellä, niin oon haastanut siihen suuntaan, että nyt tarvittaisiin sitten meillä kyllä menetelmäkehitystä siihen suuntaan, että ne kantokäsittelyt voitaisiin tehdä ja sitä kautta olisi ikään kuin turvallisempi mieli sen kesäaikaisen raivaussahatyön suhteen. Että toki se on semmoinen asia, mikä pitää ottaa huomioon ja niin kuin punnita se riski. Mutta kyllä edelleenkin niitä raivaussahatöitä riittää kesäaikaan, että ei niitä niin kuin kaikkia pysty eikä kerkeä silloin talviaikaan tekemään. Kohdevalinta on siinä se juttu.

Kuitunen:
Joo, tuohon voisin vielä jatkaa tosiaan, että siinä on tietysti aina mietittävä se millä alueilla ollaan ja tosiaan se olemassa oleva riski. Ja nimenomaan sitten se, että sitä ei ainakaan käytä nyt sitten hyvänä tekosyynä jättää taimikonhoito ajallaan tekemättä.

Perttunen:
Tähän oli poimittu nyt vaan muutama kysymys, mutta mitä sä haluaisit vielä, Henna, sanoa siihen, jos herää jotain spesifejä kysymyksiä metsänomistajalla, niin mihin kannattaa olla yhteydessä.

Höglund:
No kannattaa olla yhteydessä, nimenomaan. Niistä metsätuhoista pitää puhua ja niitten omien huoliensa kanssa ei kannata jäädä yksin. Se on niin kuin se minun kantava viesti ollut koko ajan, että ne metsätuhoihin liittyvät asiat, ne on mahdollista ottaa huomioon ja meidän on mahdollista suunnata ajatuksia niihin. Ja metsäammattilaiset päivittäisessä arjessaan auttaa näiden kanssa koko ajan. Ne pitää sitten vaan tosiaan tuoda johonkin kanavaan ja sitten siitä pääsee eteenpäin.

Perttunen:
Tässäkin on nyt mainittu monia erilaisia metsätuhoja, niin mikä näistä metsätuhoista on oikeastaan niin kuin pahin tai vakavin, vai voiko näitä vertailla?

Kuitunen:
Toki vertailla voi, ja jos lähtökohdaksi otetaan nyt vaikka tämmöinen taloudellinen haitta tai taloudelliset menetykset, joita eri tuhonaiheuttajat aiheuttaa, niin kyllä meillä tietysti sitten nämä tuulet kautta myrskytuhot ovat merkittävimpiä ja hirvituhotkin kohtalaisen suuria. Mutta jos ajatellaan näitä nyt tässä meidän tänään tapetilla olevista juurikäävästä ja kirjanpainajasta, niin ne muodostaa myös sellaisen niin kuin kokonaisuuden eli juurikääpä heikentää puiden terveydentilaa, altistaa ne myrsky- ja tuulituhoille ja mahdollistaa myös sen kirjanpainajan invaasion niihin heikentyneisiin puihin ja lisäksi nämä tuulenkaatamat puut ovat niitä parhaita lisääntymisalustoja kirjanpainajalle. Eli nämä on myös tavallaan kytköksissä toisiinsa, ja tavallaan toisen seuraustuholaisia ja siinä mielessä se, että saadaan ehkäistyä ylipäätään sen ensimmäisen tuhon syntyminen, auttaa myös pysäyttämään sen kontinuumin tai jatkokehityksen huonoon suuntaan.

Perttunen:
Tässä on puhuttu nyt paljon siitä, että se ennakointi olisi tosi tärkeätä, niin haluatteko te neuvoa jotain vielä tähän liittyvää, että mitä se metsänomistaja voi saada nyt sitten vielä lisää tähän niin kuin omaan pakkiinsa ennakointiin liittyen. Te olette korostaneet sitä moneen kertaan.

Höglund:
Minun ajatus on, nyt kun me ei tulevasta tiedetä niin se, että me mahdollistetaan meidän tämänhetkisellä tiedolla se metsien kasvukunto ja mahdollisimman hyvä terveydentila jatkoon, se antaa sitten niin kuin niitä mahdollisuuksia ja työkaluja seuraaville. Toisaalta sitten olen halunnut kannustaa, että niillä pienilläkin asioilla on merkitystä, kun joskus on silleen, että metsänomistajat on vähän niin kuin mietinnässä, että onko näille mitään tehtävissä tai entä kun näitä näyttää olevan niin paljon. Niin metsätuhoillakin on kausia, että niitä esiintyy enemmän tai tuntuu että ne hyppää silmille ja sitten toisessa kohtaa ne painuu vähän enemmän pois näkyvistä. Että kyllä ne siellä taustalla on, mutta sillä että me huolehditaan ja pidetään asiaa esillä, me ollaan jo hyvällä tiellä.

Kuitunen:
Joo, ja voisin ehkä jatkaa vähän eli varmasti on näin asia, että metsätuhothan jatkuu ja meillä nämä nykyiset jyllää – että varmasti on merkittävimpiä tuhoja myös jatkossa tai ainakin lyhyellä aikajänteellä tarkasteltuna. Sen lisäksi meille tulee varmasti myös uusia metsätuhojen aiheuttajia, joista meillä ei ole tällä hetkellä edes välttämättä mitään tietoa. Tärkeintä on tietysti metsänomistajan näkökulmasta pysyä ajan tasalla – niin kuin tuossa Henna sanoi – ja päivittää tietonsa ja olla tavallaan jollakin tapaa varautunut. Eli tämä ennakointi-varautumistulokulma on varmasti se tärkein. Tietysti sitä omaa metsäomaisuuden turvaa voi hakea vakuuttamalla ja niin poispäin, mutta vaikka tässä nyt ehkä tulee semmoinen mielikuva, että nyt jo metsänomistajat sirottelee tuhkaa päällensä, että loppu tulee ja tuhot vie kaiken, niin eihän siitä ole kyse. Kyllä meillä niin kuin metsätaloudelle on tulevaisuutta ja puut kasvaa varmasti jatkossakin, mutta että korostetusti tulee esille kyllä tämä tuhojen ennakkotorjunnan tärkeys.

Perttunen:
Että ei tarvitse synkistyä, vaikka tässä ehkä mennäänkin sitten vähän syviin sfääreihin?

Kuitunen:
Juuri näin.

Höglund:
Joo ja ehkä tuo synkistymiseen vielä, niin kuin monesti verrataan Keski-Euroopassa ja Ruotsissa on ollut merkittävästi enemmän näitä tuhoja kuin meillä ja sitten hyvin helposti ajatellaan, että ollaanko samalla tiellä. Pääsin vierailemaan siellä taannoin toissa kesänä ja sieltä se viesti oli se, että hei yhdessä näille asioille voi etukäteen tehdä jotakin ja että viekää sitä tuhotietoutta ja ikään kuin oppikaa myös siitä heidän tilanteesta, jotta ette päädy samaan. Sinällään metsätuhot on yhteinen ponnistus, kun ei ne kysy, kenen kiinteistöllä ne on. Se on sinällään myöskin minun mielestä yhteisvastuullista hommaa.

Kuitunen:
On ehdottomasti ja just jos ajatellaan metsien käytön kestävyyttä ja tätä kokonaiskestävyyttä niin se on hyvin tärkeää tosiaan, että kaikki tekee sen mitä voitavissa on näitten metsätuhojen ehkäisemiseksi koska se on sitten myös tulevaisuuden metsätalouden ja myös metsien muun käytön näkökulmasta tärkeää, että meillä sitten on terveet ja hyväkasvuiset metsät.

Perttunen:
Mä sanon tässä kohden teille kiitos keskustelusta ja te saatte jatkaa tiedon levittämistä vastaisuudessakin.

Kuitunen ja Höglund:
Kiitos.