Keskusteluja omistajanvaihdoksesta ja ihmislähtöisestä johtamisesta

Podcast-jakson vieraana on entinen yrittäjä, nykyinen MicroENTRE®:n projektitutkija Laura Veikkola. Jaksossa keskustellaan muun muassa siitä, miten mikroyrityksessä toteutuu ihmisläheinen johtaminen ja millaista on käydä läpi omistajanvaihdos. Lauraa haastattelee väitöskirjatutkija Santeri Halonen.

Creators & Guests

Host

Kerttu Saalasti Institute

@UniOuluKSI Kerttu Saalasti Institute – international research institute providing evidence-based knowledge and education on micro-enterprises.

What is MY Studio - Mikroyrittäjän podcast?

MY Studio (Mikroyrittäjän studio) avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen,
osaamisen kehittämiseen ja yrityksen johtamiseen. MY Studio -podcasteissa
ääneen pääsevät yrittäjät, tutkijat, yrityspalvelutoimijat sekä muut elinkeinoelämän vaikuttajat.
Podcastit ovat osa mikroyrittäjyyden verkko-opintojen oppimateriaaleja, jotka tuotetaan
suomalaisten mikroyritysten kasvun ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi.

[musiikkia]

PUHUJA:

My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

SANTERI HALONEN:

Tervetuloa jälleen My Studio -podcastin pariin. Mun nimi on Santeri Halonen. Tänään podcastissa on vieraana entinen yrittäjä, nykyinen MicroENTREn projektitutkija Oulun yliopiston Kerttu Saalasti -instituutista. Laura Veikkola. Tervetuloa mukaan.

LAURA VEIKKOLA:

Kiitos.

SANTERI HALONEN:

Laura, sä oot itsekin toiminut yrittäjänä. Mua tietysti heti kiinnostaisi alkuun, että millainen yritys, mikä toimiala ja miten pitkään sä olit mukana.

LAURA VEIKKOLA:

Yritys oli rakennusliike. Liikevaihto meillä oli semmonen 5–8 miljoonaa. Oikeestaan yrittäjyyden kanssa oon ollut ihan lapsesta asti tekemisissä. Kotoa on ollut aina yrittäjyyttä. Sitten 2005 perustettiin tämä rakennusliike. Siinä olin sitten toimitusjohtajana ja yhtenä kolmesta osakkaana yrittäjänä. 2015 me sitten myytiin se uusille omistajille, ja mietin siinä sitten, että mille alkais. Vaihtoehtoja oli monenlaisia, mut päätin lähteä sitten uusille urille. Nyt oon tosiaan projektitutkijana sitten tossa Kerttu Saalasti -instituutis.

SANTERI HALONEN:

Miltä se on nyt tuntunut tarkastella ja katella yrittäjyyttä tavallaan ei yrittäjänä vaan enemmän tutkijan silmälasien kautta?

LAURA VEIKKOLA:

Siis kauheen mielenkiintosta, koska tietenkin tutkijanahan sitä on tutkija, mutta myöskin jonkun verran peilaa myös siihen omaan yrittäjäuraan sitä tutkimusta myöskin, et mitä siellä takana on. Et eihän sitä silloin, kun oli yrittäjänä, niin oli ne yrittäjän lasit. Nyt on sitten tutkijan lasit. Mutta myöskin kattelee sitä maailmaa semmosen yrittäjyyden, et ei siitä yrittäjäasenteesta tavallaan pääse eroon kuitenkaan. Että on ollut kyllä mielenkiintoista. Varsinkin sitten näitten mikroyritysten kanssa. Meillähän nyt oli tämmöinen pk-yritys, mutta että hyvin paljon mikroyritysten kanssa tehtiin yhteistyötä. Et rakennusliikkeessä kuitenkin hyvin paljon on tämmöistä aliurakointia sun muita, että tosi paljon mikroyritysten ja pienyritysten kanssa oltiin tekemisissä ja tällä lailla.

SANTERI HALONEN:

Joo, varmasti se perspektiivi on vähän erilainen, kun on myös ollut yrittäjä. Siinä sitten sitä ilmiötä ja yrityksiä ja yrittäjiä tutkii, niin ihan erilainen tulokulma siihen. Hei, mitkä sul ois sellasii tärkeimpiä mieleen jääneitä oppitunteja tai oivalluksia tai muuten ajatuksia tolta omalta yrittäjäpolulta?

LAURA VEIKKOLA:

No, ehkä semmonen, että se yrittäjän tai yrittäminenhän on, siinä on niitä myötä- ja vastamäkiä niin sanotusti. Mut että tavallaan se, et kun pitää kuitenkin sen työn erillään siitä, että ei liikaa identifioidu siihen yrittäjäksi ja että se on koko elämä. Niin tavallaan sellainen opetus, että asiat aina selviää. Sitten taas siinä sit, kun menee hyvin, et minkälaisia tekijöitä siinä on sitten mukana ja tärkeitä, et ne muistaa sitten myöskin ja niitä muistaa vaalia sitten. Hyvin pitkältihän se on tämmöstä yhteistyötä kuitenkin, et vaikka yrittäjä monesti voi tuntee olonsa vähän yksinäiseksikin, mutta sitten taas yhteistyöllä ja tämmöisellä, niin sillä kyllä pääsee eteenpäin. Et tämmöinen oikeestaan, mikä ensimmäisenä tulee mieleen siitä yrittäjän urasta. Että asiat aina selkiytyy, eikä se oo niin vakavaa kuitenkaan loppujen lopuksi, vaikka siinä on paljon kiinni ja sillä lailla. Et voi olla isojakin taloudellisia juttuja ja paineita, mutta se ei oo kuitenkaan koko elämä.

SANTERI HALONEN:

Ettei siit tuu liian semmonen hampaat irvessä.

LAURA VEIKKOLA:

Niin.

SANTERI HALONEN:

Kuitenkin pieni ilo ja rentous. Ja varmasti, kun uskaltaa vaan kysyä, niin apua kuitenkin saa ja kaikenlaista tukea on tarjolla.

LAURA VEIKKOLA:

Joo. Kyllä. Ja sekin sit auttaa monesti, että kun voi kysyä myös iteltänsä. Että vaikka mitä sanoisin kaverille tai tällä lailla. Että pitää mielen avoimena sille. Ja myöskin sit se, että uskoo siihen omaan hommaan ja ei luovuta. Tarkastelee kaikkia erilaisia vaihtoehtoja myöskin silloin, kun on hyvät päivät ja menee hyvin. Enimmäkseenhän se nyt kuitenkin loppujen lopuksi pitäs olla ainakin sitä ja enimmäkseen on sitä. Mut silloinkin täytyy muistaa pitää se tutka auki ja vaalia niitä tärkeitä asioita, mitkä pitää sen homman käynnissä.

SANTERI HALONEN:

Mites toi toimiala? Rakennusala on varmaan aika sukupuolipainotettu tai miehinen ala jo tosi lähtökohtaisesti, mutta 2/3 yrittäjistä on miehiä. Niin millasii kokemuksia sulla on sukupuolijakaumasta nyt tällä miesvaltaisella alalla ja yleensäkin yrittäjänä?

LAURA VEIKKOLA:

Joo. Se on ihan totta, että yleensäkin yrittäjistähän tosiaan 2/3 on miehiä. Sit vielä teollisuusalalla yleensäkin, tossa tsekkasin vähän lukuja, niin teollisuudessa miehiä, niinku työntekijöitä, yrittäjiä, toimialalla yleensä, niin se on 80 pinnaa, et siel on miehiä. Mäkin olin silloin parikymppinen, kun siellä alalla rupesin touhuamaan kunnolla. Niin kyllä siellä monenlaista ennakkoluuloa ja tavallaan semmosta ehkä asenteitakin oli sit sitä kohtaan, että miten nainen voi olla tämmösellä miehisellä alalla. Hyvin vähän niitä naisia siellä vastaan tuli yleensäkin. Mut siinäki sit kyllä huomasi muutosta siinä, että pikkuhiljaa alko myös tulla enempi niitä naisia ja myöskin niissä asenteissa. Että silloin varsinkin nuorena naisena niin ite koin ainakin, tää on siis vaan silleen mun kokemus, mutta piti sen uskottavuuden eteen tehä tosi paljon hommia. Toki se voi olla alalla kuin alalla ja nuorena ihmisenä, et joutuu painimaan näitten asioitten kanssa. Mutta hyvin paljon oli sitä, että no keitäpä sä kahvit ja ootko leiponu pullatkin meille ja tällä lailla tämmöstä. Sehän on vitsillä heitetty, mutta puheen kauttahan me niitä asenteita ja ennakkoluuloja pidetään yllä.

Mutta taas sit tosiaan se, mitä huomasin sit ennen ku myytiin se yritys silloin 2010 ja siitä eteenpäin, niin hyvin paljon sit, ku tuli tätä nuorta porukkaa sinne, niin siellä oli jo, voiko sanoa että fiksumpaa. [naurua] Että ei ollu semmosta niin suoraa asenteellisuutta. Et oli ihan vertaisena. Et se on ihan mukava huomata. Et kyl mä kannustaisin naisia yleensäkin yrittäjiksi. Tosiaan kun vain 1/3 yrittäjistä on naisia. Et en tiiä, mikä siinä sit on, että niitä ei sen enempää ole. Mutta myöskin sitten tämmöseen teollisuusalalle niin ilman muuta. Sinne vaan. Se on ihan mukavaa kuitenkin.

SANTERI HALONEN:

Tosi mielenkiintoinen kuulla toi näkökulma ja yleensäkin toi työelämän muutos ja ne muutokset asenteissa just, kun tulee nuorta porukkaa ja uus sukupolvi. Voitais itse asiassa siitä jutella lisää. Se on iso mielenkiintoinen teema ja ilmeisesti myös sulla sydäntä lähellä. Toinen iso teema, minkä ymmärsin, et sulle on läheinen, mitä oot tutkinut ja tietysti oman kokemuksen kautta myös paljon ollut lähellä ja työstänyt, on johtaminen. Ja tähän alkuun vois tietysti helpon kysymyksen heittää sulle. Mitä sun mielestä on hyvä johtaminen?

LAURA VEIKKOLA:

Hyvä johtaminen on. Se ei oo semmosta ylhäältä alaspäin vaan ennemminkin alhaalta ylöspäin. Se että yhteistyöllä ja se että tavallaan se vanha sanonta. Miten se menikään? Että yhteisö on niin hyvä kuin sen heikoin jäsen. Sen päälle voi vetästä ruksit ihan saman tien. Et yhteisö ja työyhteisö on niin hyvä kuin se johtaja saa sieltä sen potentiaalin esille. Tämmönen vuorovaikutus ja kuuntelu. Se, että otetaan kaikki huomioon. Tietenkin on siis asioita tai johtajahan tavallaan johtaa niitä asioita ja tilanteita ja sillä on se viimeinen sana, mut se täytyy kuitenkin olla kaikkien yhteinen tavoite ja tehdä se selväksi ja silleen keskustelun kautta. Että hyvä johtaja on semmoinen, joka kuuntelee ja ottaa huomioon niitä asioita, mitä siellä on. Ja myöskin sit työhyvinvointi. Se on aika oleellinen osa se, että työntekijät voi hyvin. Se kantaa kyllä sit hedelmää ja siihen kannattaa kiinnittää huomiota.

SANTERI HALONEN:

Sä oot jossain keskustelussa käyttänyt myös termiä ihmisläheinen johtaminen. Miten se näyttäytyy? Miten sä sen näet? Mitä se on ja miten se käytännössä vois parhaimmillaan työelämässä ja yrittäjyydessä näkyä?

LAURA VEIKKOLA:

No, se on juurikin sitä, että ei oo semmosta auktoriteettia. Elikkä kohdataan se ihminen, ja yleensäkin elämässä mutta työelämässä varsinkin, et kohdataan se ihminen. Se, että hän on tärkeä palanen sitä organisaatiota. Eli kuunnellaan, keskustellaan ja ollaan ihminen ihmiselle eikä olla siellä jossain jalustalla ja kuunnella. Tai siis kerrota asioita, vaan se, että tullaan sinne samalle tasolle ja kuunnellaan. Ja semmonen luottamuksen rakentaminen. Että työntekijät uskaltaa esimerkiksi tulla puhumaan jostakin. Jos ne on vaikka huomannut jonkun epäkohdan tai niillä on vaikka joku asia, mikä vähän kaivertaa mieltä vaikka siinä työyhteisössä, niin se, et se luottamus ois sellanen, että siitä myöskin uskalletaan puhua. Että ollaan ihminen ihmiselle. [naurua]

SANTERI HALONEN:

Mitä sit, kun sä olit ite yrittäjänä, toimitusjohtana, oliks sulla jotain tämmösiä johtamisen periaatteita tai prinsiippejä, mitä sä sit käytit siinä yrittäjäjohtajana?

LAURA VEIKKOLA:

No, siis kuuntelu ja oikeestaan semmonen keskustelu, vuorovaikutus yleensäkin. Organisaatiossa kaikilla on hyviä ideoita. Kaikkia kannattaa kuunnella. Että sieltä tulee, ne voi olla tosi kehittäviä. Vie eteenpäin sitä yritystä jotkut ihan pikkujututki. Että tavallaan semmonen kuuntelu on tärkeetä. Toki myöskin sitten senkin ymmärtäminen, että kaikki ei ehkä sit halua vaikka puhua. Täytyy myös sit antaa sitä tilaa.

SANTERI HALONEN:

Se on varmasti iso ja haastava kokonaisuus niinku johtaminen yleensäkin, ihmisten johtaminen ja yrityksen johtaminen. Jos vielä laajentaa muihin ikään kuin johtamisen osa-alueisiin, niin miten esimerkiksi vaikka sitten talous tai muut johtamisen osa-alueet. Niin millaisia kokemuksia sulla yrittäjänä niistä oli? Millasia esimerkiks talouden seurannan työkaluja tai tapoja teillä oli käytössä?

LAURA VEIKKOLA:

No, sehän on ehkä juuri sit vaikeinta. Tai en mä tiiä, onks se vaikeinta. Mut se, että täytyy ottaa ne, ihmiset tavallaan sitouttaa myös siihen talousjohtamiseen. Meillähän oli käytössä siis tämmöinen toiminnanohjausjärjestelmä. [naurua] Että kun me tehtiin urakointia ja tämmöstä, meillä oli nämä hinnoittelut ja määrälaskennat, kaikki oli siellä samassa ja ne meni sit taloushallintaan. Et missä oli osto ja myynti ja kirjanpito ja tämmöset. Et ne oli n kaikki samassa systeemissä. Mutta sit sen lisäksi meillä oli ihan siis tämmönen Excel-taulukko, mihin oli päivätasolla itse asiassa, koska reskontrasta saa listaukset, että minkä verran laskuja erääntyy minäkin päivänä. No, ne aina katottiin vaikka kerran viikossa. Päiviteltiin vähän sitä Exceliä, että paljonko on menossa rahaa ja paljonko on tulossa rahaa. Myöskin tämmöinen ennustaminen ja semmoinen. Että jos nyt vaikka joku urakka on, missä yleensä rakennusalalla on tämmöiset maksuerät valmistumisen mukaan, et suunnilleen, kun aikataulutettu homma, niin tietää, milloin tulee mikäkin maksuerä.

Et se oli hyvinkin semmoista, välillä jopa tuntu, että no onko tässä nyt mitään järkeä. Mutta sitten taas toisina hetkinä tuntu, että siinä on tosi paljon järkeä. Että pysty niitten kanssa sitten pelaamaan. Kun tietää maksuehdot, vaikka sekin voi kuulostaa, että no onko sillä nyt kauheesti väliä jollain maksuehdolla. Mut kyllä sillä sit on, kun sitä alkaa seuraamaan sitä kassavirtaa. Että itellä on vaikka omissa laskuissa jonkun kanssa sovittu 30 päivää maksuehto, ja sitten tavaran toimittajat ja urakoitsijat laskuttaa 14 päivää, niin tavallaan se, että se täytyy miettiä se, että kassassa on rahaa maksaa 14 päivän maksuehdolla olevat laskut, kun itelle tulee rahaa vasta 30 päivän maksuehdolla. Elikkä tämmöiset ihan perusjuttuja, mutta ne kannattaa miettiä ja ottaa huomioon ihan tämmöset tosiaan pikkuseikatkin ja sopia ne. Että mitä ite huomasin, niin ei kaikki kiinnittänyt tähän huomiota tämmöisenkään pikkuasiaan. Sit niitä ei sovittu eikä aina ymmärretty, että miksi se on tärkeetä.

Että esimerkiksi tämmöinen, miten sitä kassavirtaseurantaa voi hyödyntää. Kuka sen nyt mitenkin tekkee. Meillä se nyt oli tosiaan nää toiminnanohjausjärjestelmät ja sitten tämmöinen oma ihan käsikäyttöinen Excel. Mutta se kannattaa pitää mielessä, että jollakin tavalla seuraa sitä, millä tavalla se raha tulee ja menee.

SANTERI HALONEN:

Se on tosi tärkee tehdä huolella se talouden suunnittelu ja nimenomaan myös toi seuranta ja reagoida ja ennakoida sit siihen myös tilanteisiin.

LAURA VEIKKOLA:

Kyllä.

SANTERI HALONEN:

Tosi mielenkiintoinen hei kuulla ja tää on tosi iso osa-alue ja mielenkiintoinen kokonaisuus johtaminen ja yleensäkin toi yrityksen johtamisen eri osa-alueet ja tavat ja muut, mitä siihen liittyy. Mä mietin hei, olis mielenkiintosta kuulla myös sun näkemyksiä yrittäjyyteen ja erityisesti mikroyrittäjyyteen Suomessa noin yleisesti. Suomen yrityksistä valtaosahan on mikroyrityksiä. Niitten merkitys kansantaloudelle niin työllistäjinä kuin arvonluojina on merkittävä. Miten sä tutkijana näet mikroyritysten merkityksen Suomessa? Paljon puhuttu vaikka siitä, että ei oo kasvuhakuisuutta ja monia muita teemoja. Miten se sulle tutkijana näyttäytyy?

LAURA VEIKKOLA:

No, siit se näyttäytyy aika isona asiana. Tosiaan niinku sanoit niin yli 90 % kuitenkin Suomen yrityksistä on mikroyrityksiä. Niillä on hyvinkin varsinkin tuolla sitten vähän haja-asutusalueella ja siellä, että se voi olla tosi tärkeä pointti tai toimija jollain tietyllä alueella. Niin no mikroyrityshän on tämmöinen, joka työllistää alle 10 ja alle kaksi miljoonaa sitten vuosittainen liikevaihto. Että kyllä niistä täytyisi puhua enempi ja arvostaa myöskin enempi. Että niillä on hyvinkin merkittävä rooli tässä meidän yhteiskunnassa pieninä toimijoina.

SANTERI HALONEN:

Mikroyritysten kohdalla tosiaan paljon puhuttu kasvusta ja kansainvälistymisestä. Mitkä sä sun oman yrittäjäkokemuksen kautta ja tutkijana näet, et on ne suurimmat viennin kansainvälistymisen esteet ja haasteet just mikroyrityksissä ja mitä sille ehkä vois tehdä?

LAURA VEIKKOLA:

No, yks mikä esimerkiksi nyt on tässä, mitä nyt teen tämmöistä jatkaja-tutkimusta, omistajanvaihdoksen jälkeen jatkavia yrittäjiä, niin on työvoimapula ihan, mikä on yhtenä asiana noussut siellä, että miksi ei sit tapahdu kasvua. Et kasvuhaluja voi olla. Mut sitten on myöskin hyvin paljon yrityksiä ja tämmöisiä, mitä mullakin nyt on tullut vastaan, että ei sitä haeta sitä kasvua kasvun takia. Että tavallaan monelle mikroyrittäjälle riittää se, että työllistää siinä itsensä ja ehkä jonkun toisen ja saa semmoisen oman taloudellisen turvallisuuden siinä. Et kasvaa jos kasvaa tavallaan. Maltillisesti. Että en mä tiiä, onko siinäkään mitään kauhean väärä, että meillä on tämmöisiä vakavaraisia turvallisia yrityksiä.

Mutta tietenkin sitten se, että niitä yrittäjiä ja yrityksiä pitäis saada lisää. Ja myös sitten, mikä on se, että alkaa myöskin tämmöinen eläköityminen. Suuret ikäluokat lähtee. Että niillä on näitä pieniä yrityksiä, että ne sitten lopettaa. Niitten tilallehan täytyy saada uusia tai sit näille jatkajat näille lopettaville. Että se on yksi haaste. Myöskin sitten ehkä, jos tähän omistajanvaihdosteemaan, niin hyvin monesti sitten omistajanvaihdoksen jälkeen se yritys kehittyy ja kasvaa. Et siinäkin mielessä ois tärkeetä lisätä näitä omistajanvaihdoksia, että saatais näitä kasvuyrityksiä.

SANTERI HALONEN:

Tää on tosi iso asia just, et kannattaviakin yrityksiä lopetetaan, koska niille ei löydy jatkajaa tai toki muistakin syistä. Sul on taustalla kans yrityskauppoja ja omistajanvaihdos, nii mitä sä niistä ajattelet. Tai millainen se teijän omistajanvaihdos, yrityskauppa oli?

LAURA VEIKKOLA:

No, se oli siis tämmöinen aika perinteinen. Ihan tämmöinen osakekauppa. Et koko osakekanta myytiin sit uusille omistajille. Mutta ehkä semmoinen, mikä on tärkeetä, et se yritys ois myyntikunnossa aina. Elikkä sekinhän on myöskin yks juttu, mikä on mikroyritysten ja pienten yritysten kohdalla ongelma, on se, et se hiipuu se toiminta, kunnes sitten siinä vaiheessa, kun eläköityvä yrittäjä alkaa miettiä, että kyllä kai tässä vois alkaa lopettelee, että löytyisköhän ostajaa. Niin eipä ookaan enää mitä myydä. Että tavallaan sitä silmällä pitäen. Et pitäis alkaa valmistelemaan sitä eläköitymistä hyvissä ajoin ja koko yrityksen elinkaaren ajan pitää sen yrityksen myyntikunnossa. Eikä se nyt ole sen kummempi kuin pitää toimintaa yllä. Dokumentoida kaikki ja tämmönen, että seurata sitä myöskin sitä silmällä pitäen, että miltä tämä yritys voisi näyttää ostajan silmissä.

Harmi, että moni yritys lopettaa ihan kuitenkin toimivan ja hyvän liiketoiminnan. Myöskin se voi sit olla tuolla haja-asutusalueilla haasteena. Esimerkiksi tämmöinen keissi on tullut vastaan tuolla pohjosen pienessä kunnassa, missä kylän ainut pesula lopetti toimintansa, koska ei löytynyt jatkajaa. Siinähän sit tuli monenlaista ongelmaa. Että oli tämän kunnan tekstiilihuolto, hoivapalveluitten ja terveyskeskuksen ja näitten, että no mitäs nyt sitten, kun meillä pesula lopettaa. Että pitää lähteä kuskaamaan tekstiilit jonnekin kauemmas. Et ihan tämmösiä. Se on myöskin huoltovarmuuden kauttakin ihan tärkeä asia, että niitä jatkajia löytyis.

SANTERI HALONEN:

Kyllä. Niinpä, niinpä. Mennään siihen, mielenkiintonen ois kuulla siitä tiedän yrityskaupasta. Miten pitkä prosessi se oli siinä ikään kuin te lähditte suunnittelemaan sitten, että oli kaupas klousattu? Millainen prosessi se oli?

LAURA VEIKKOLA:

No, sitä suunniteltiin hyvinkin pitkään. Meillähän oli tosiaan tämmöinen perheyritys. Isä sitten siinä alko puhumaan, että hän jo eläkkeelle siitä vois joutaa. Ajatuksena oli, että mä sitä sitten rupeisin jatkamaan. Hyvin paljon sitä mietittiinkin, mut sit jossain vaiheessa musta alko tuntua, että ehkä mä voisin tehdä jotakin muutakin. Sekin on ihan ok tavallaan yrittäjälle myöskin miettiä sitä, että sen ei tarvii olla loppuelämän pesti.

Ensimmäinen virhe, mitä tehtiin, oli se, että se meidän yritys oli hiljaisessa myynnissä. Elikkä tässä myöskin tutkimuksen kautta on nyt tullut esille se hiljaisen myynnin ongelma. Että ei yritysvälittäkät, niillä voi olla myynnissä vaikka mitä hiljaisessa myynnissä, mutta mitenpä myyt, kun myyjä on sanonut, että ei saa myydä. Että tämmönen. Mut sit kaikkien sattumien kautta siihen sitten myöskin tässä auttoi verkostot ja se, että vähän jutteli ihmisten kanssa. Niin löyty sitten ostaja. Mut et sit varsinaisesti siitä, kun ensimmäisen kerran pöytään istuttiin, niin se oli puolen vuoden prosessi noin suunnilleen, että sit tää yrityskauppa toteutu. Ja tutkimuksen valossakin se on yleensä vähintään se puoli vuotta, mitä siinä sit menee siinä vaiheessa, kun on ostaja löytynyt tai ostettava yritys. Että se on semmoinen aika perinteinen.

SANTERI HALONEN:

Sisältykö siihen teidän tapauksessa tai yleensä tällaista kapulanvaihtoa? Ikään kuin sen uuden yrittäjän sparrausta ja sisäänajoa.

LAURA VEIKKOLA:

Siis joo. Kyllä mähän sitten ite olin siinä vielä kaksi vuotta töissä sen omistajanvaihdoksen jälkeen. Elikkä pari viikkoa siinä oli tosi tämmöistä intensiivistä ja perehdytystä ihan silleen varsinaisessa merkityksessä. Mut sitten olin vielä pari vuotta. Tein siinä vähän kaikenlaista, sanotaanko tällä lailla. Se oli oikeastaan ihan passeli aika. Toki lyhyempikin aika. Siis tavallaan ehkä perehdytyksen takia ois riittänyt ihan vaikka muutama kuukausikin. Mutta sitten olin siinä sitten töissä. Ihan vaan huvikseni, voiko näin sanoa. Kun en muutakaan vielä keksinyt siinä vaiheessa.

SANTERI HALONEN:

Oliks siinä sellaista luopumisen tuskaa sitten? Suruaika käsitellä sitä sen parin vuoden aikana vai oliko helppo päästää irti?

LAURA VEIKKOLA:

Ei, ei mulla ollu. Ei mulla ollu semmosta. Toki siis oli, kyllähän se yhenlainen kriisi on. Elämänmuutos ja se, et mitä nyt, et ku ei. Ite kuitenkin aika nuorena ihmisenä vielä oli, niin yhenlainen luopumisen tuska. Mut ehkä enempiki tulevaisuuden pelko kuin luopumisen tuska. Mutta sekinhän on kyllä myös, jos mennään siihen tutkimukseen, mikä on tavallaan tullut esille, on myyjä-yrittäjillä se luopumisen tuska yhtenä esteenä sille, et ne ei ala myymään sitä. Et ne on tosi paljon henkilöitynyt siihen yritykseen. Se tuntuu omalta lapselta, et siitä ei haluais luopua millään. Että se on myös yksi ongelma näissä omistajanvaihdoksissa. Mut ei mulla itellä sitten, kun se päätös oli tehty, nii ei sitä enää jahkaillu, että oisko voinut tehdä jotenkin toisin. Ei oo kyllä harmittanu.

SANTERI HALONEN:

Mä ymmärsin, et sulla on tutkimustakin parhaillaan menossa ja ilmeisesti yksi tutkimuspaperi ihan viime metreillä myös valmistumassa. Minkälaisii teemoja sä oot sitten tutkinu ja mitä sä haluaisit tutkia nimenomaan näihin omistajanvaihdoksiin liittyen?

LAURA VEIKKOLA:

Joo. No, nyt on tämmöinen näitten jatkajien näkökulma. On semmoinen paperi kirjoitteilla. Et millä tavalla se on mennyt se omistajavaihdos ja sit se haltuunottovaihe. Et kun uus yrittäjä tulee ja ottaa sen yrityksen haltuun. Ja myöskin sitten siitä, että millä tavalla se on kasvanut ja kehittynyt se yritys. Tämmöisiin teemoihin liittyen on nyt pyörinyt aika paljon tossa ruudulla.

SANTERI HALONEN:

Sä et oo nyt ollut sitten hetkeen yrittäjänä. Niin onks siellä kuitenkin semmonen pieni palo jossain sisimmässä, että jotain yritystoimintaa tai vois uudestaan yrittäjäks lähteä?

LAURA VEIKKOLA:

No, hetkittäin joo. Mutta myöskin tää tutkijan homma on, must tuntuu, et täs on aika paljon samaa ku siinä yrittämisessä. Ainakin silleen, että tämmöstä aika itsenäistä ja hetkittäin on myöskin yksin, mut se, että on myöskin tää ryhmä, mistä saa sitten sparria ja jeesiä. Et en sano, että ei koskaan. Mutta ei ainakaan tällä hetkellä. Nyt on niin mielenkiintoset hommat tässä menossa. Mutta eihän sitä tiedä, mitä tulevaisuudessa sitten keksii.

SANTERI HALONEN:

Totta, totta.

LAURA VEIKKOLA:

Mut kyl mä. Yrittäminen on, se on mukavaa ja se on yhdenlainen asenne. Kyl mä kannustaisin, että kaikkien kannattaa. Nykyäänhän on monenlaisia muotoja, miten sitä voi. Voi vaikka ihan kokeillakin sitä yrittämistä, jos on joku oma kiva juttu. Että kevytyrittäjyyttä ja tämmöistä näin. Mutta tietenkin sitten se, että sit, kun aletaan tosissaan yrittämään, niin se ei voi olla sit harrastus enää. Että se on sitten työtä. Mutta ei se. Sekin on vähän sitten. Yrittäjyyttä ehkä pidetään, et se on raakaa työtä ja kaiken muun saat sitten unohtaa ja että se ois jotakin elämää suurempaa rakettitiedettä. Mut eihän se näin oo. Se on työtä siinä missä mikä tahansa muukin. Mutta että omanlaista omistautumista se sitten kuitenkin vaatii sekin ja pitää hankkia sitä tietoa ja taitoa ja osaamista ja niitä verkostoja. Mutta niitähän tulee siinä. Ei sitä kannata pelätä, että se ois jotenkin kauheen vaikeeta, ja apua saat. Meil matalan kynnyksen neuvontaahan on tarjolla ihan maksuttomasti, jos semmosta tarvii. Kyllä sitä yrittäjä on neuvonnan suhteen ihan hyvissä käsissä, kun vaan ryhtyy ja alkaa.

SANTERI HALONEN:

Eli rohkeesti liikkelle vaan, jos yhtään on sellainen tuntuma, että idea ois ja paloa sille.

LAURA VEIKKOLA:

Kyllä, kyllä. Ja myöskin täytyy nyt näitä omistajanvaihdoksia mainostaa. Et jos on se oma idea, niin aina ei tarvii aloittaa nollasta. Voi myös ostaa yrityksen ja viiä sitä ideaa eteenpäin. Että mullakin tossa tutkimuksessa, mitä nyt on ollu, että melkein kaikilla on tullut se, että kun he on miettinyt sitä oman yrityksen perustamista, mutta kun ei oikeen sitä kunnollista ideaa tullut. Että no he nyt sit osti valmiin yrityksen ja sit hoksas, että no tätähän voi viiä tosi paljon oman näköiseksi ja sitä omaa jonkinlaista ideaa jalostaa siinä valmiissa yrityksessä. Et se on myöskin koettu tämmöiseksi turvalliseksi tavaksi aloittaa yrittäjäksi, ku ei tarvii aloittaa nollasta. Et tämmöinen mainospuhe tähän, et ostakaa yritys. [naurua]

SANTERI HALONEN:

Erinomainen vaihtoehto myös.

LAURA VEIKKOLA:

Niin. Niinpä.

SANTERI HALONEN:

Hei Laura, meil on ollu tosi mielenkiintonen ja itse asiassa aika polveilevakin keskustelu mikroyrittäjyyteen ja yrittäjyyteen liittyvistä teemoista. Aletaan päättelemään tätä podcast-jaksoa, mut onks sulla vielä tähän loppuun jotain sanottavaa tai jotain, mitä vielä jäi sanomatta meidän kuulijoille ennen kuin tätä jaksoa päätellään.

LAURA VEIKKOLA:

No, ei mulla yhtäkkiä tuu mieleen muuta kuin se, että rohkeesti ja vähän perehtyä siihen yrityksen talouteen. Sekin, et kaikkea ei tarvii tietää esimerkiksi talousasioista. Että keskittyy siihen omaan osaamiseen ja siihen omaan yritysideaan. Sit meillä on tilitoimistoja ja talousosaajia, jotka kyllä sit opastaa, neuvoo, tekee rahaa vastaan tietenkin niitä asioita, mutta se kannattaa kyllä sit se oma aika ja osaaminen käyttää siihen, mitä osaa ja pystyy. Et kyllä se siitä sitten se tietokin karttuu pikkuhiljaa. Että tämmöinen loppukaneetti tähän. [naurua]

[musiikkia]