Subscribe
Share
Share
Embed
Porin kirjaston podcast sisältää monenlaista sisältöä paikallisesta näkökulmasta ja välillä myös sen ulkopuolelta. Podcast tarjoaa viihdyttävää sisältöä kirjaston arjesta, keskustelua ja haastatteluja kulttuurisista ja yhteiskunnallisista aiheista sekä puhetta kirjallisuudesta ja peleistä.
[vauhdikasta elektronista musiikkia, musiikki vaimenee taustalle]
Tuomas: Tervehdys rakas kuulija. Ja tervetuloa tänne Porin kirjasto esittää -podcastin uusimman aluevaltauksen äärelle. Tänään puhutaan kulttuurista. [musiikki vaimenee] Eli siitä korkeimmasta kulttuurista ja siitä kaikkein hohtavimmasta helmestä eli konsolipeleistä. Äyy!
Mari: Jeei! [naurahduksia]
Tuomas: Ja täällä puhumassa, äänessä on vastaava kirjastonhoitaja Tuomas, hei, ja mukana studiossa myös...
Mari: ...Mari. Ihan kirjastonhoitajana. Ja mä ajattelin, että mä tunnustan heti tähän alkuun, että mä en oikeasti tiedä hirveästi peleistä. Mutta sitten virheenkorjaukset voi laittaa vaikka Instaan.
Tuomas: Niin, pistäkää palautteena sitten [Mari naurahtaa]. No ei, me ollaan tämän talon kovimmat pelaajat selvästi. Me ollaan nimetty itsemme näin, että me ollaan-
Mari: Tai ainakin äänekkäimmät.
Tuomas: Joo [Mari naurahtaa]. Me ollaan peliasiantuntijoita täällä kumpikin. Mutta tosiaan, mä ja Mari, me vastataan itse asiassa meidän kirjastossa ihan pelihankinnoista, tollein käytännössä.
Mari: Kyllä. Ja vinkataan livenä ja somessa.
Tuomas: Kyllä. Pelivinkkaus on huipputärkeää. Ihan samalla tavalla kuin kirjastossa vinkataan kirjoja, niin nykyään vinkataan toisinaan pelejäkin. Ei ehkä ihan samassa mittakaavassa.
Mari: Vielä.
Tuomas: Saattaa olla, että tämä lukuinnon kehittäminen on vielä tämmöinen ykkösprioriteetti kirjastoilla ehkä kuitenkin.
Mari: Joo.
Tuomas: Että sanotaan, lapsia ja nuoria ei yleensä tarvitse yhtä paljon innostaa pelaamaan kuin lukemaan. Mutta toisaalta, voi heille kuitenkin tarjota tietoa hyvistä peleistä.
Mari: Kyllä.
Tuomas: Voi pelata muutakin kuin Minecraftia ja Fortnitea [naurahduksia].
Mari: Mutta mitä meillä tänään on luvassa? Me puhutaan hankinnoista.
Tuomas: Kyllä. Ja ylipäätään ehkä tässä ensimmäisessä jaksossa justiin, niin perehdytään ylipäätään konsolipeleihin kirjastolaisten näkökulmasta. Eli tosiaan pelihankinnoista, millaisia pelejä hankitaan. Mitä muuta meillä oli luvassa sitten?
Mari: Meillä on tilastoja.
Tuomas: Tilastoja?
Mari: Kyllä.
Tuomas: Ihan siitä, että mitä ihmiset oikeasti lainaa, vai?
Mari: Kyllä.
Tuomas: Kato. Jees, mahtavaa. Ja sen lisäksi ylipäätään varmaan tämmöisistä haasteista, mitä liittyy tähän peleihin kirjastokäytössä. Se ei ole ihan yksinkertaista, sanotaanko.
Mari: Joo.
Tuomas: Ja ehkä luodaan katsaus tulevaisuuteen, että onko pelit tullut kirjastoon jäädäkseen vai...
Mari: Pääsemmekö katsomaan kristallipalloon?
Tuomas: Kyllä.
Mari: Mahtavaa.
Tuomas: Mä olen kiillottanut mun kristallipallon täällä. Mutta ei katsota sinne ihan vielä [naurahduksia].
Mari: Lähempänä loppua sitten.
Tuomas: Lähempänä loppua. Mutta joo, meikä on tosiaan tehnyt tätä meidän pelivalintaa oikeastaan jo päälle neljä vuotta. Kauan sä olet ollut täällä talossa, Mari?
Mari: Apua, älä kysy noin vaikeita. En mä ole varautunut tämmöiseen [naurahduksia].
Tuomas: Oletko sä ollut yli vuoden?
Mari: Olen mä ollut, joo. Syksyllä tulee kaksi vuotta.
Tuomas: Joo, no niin. Mahtavaa.
Mari: Joo.
Tuomas: Mutta joo, ennen kuin minä tulin tänne muinaisina aikoina, niin meidän kirjastolla kyllä on siis ollut konsolipelejä ja niitä on ollut useille alustoille. Mutta yksi juttu, mitä mut palkattiin tänne tekemään, on se, että saataisiin tänne oikea kokoelma. Että sitä työtä tekisi siis joku, jolla on jonkinlainen näkemys konsolipeleistä kenties. Ja monessa kirjastossa Suomessa, niin sehän on se tilanne just, että sitä valintaa tekee semmoiset ihmiset, jotka ei välttämättä itse edes ole pelaajia.
Mari: Joo. Siitä on kyllä aika vaikea sitten päätellä, ikään kuin pelkästä listasta, että mikähän näistä nyt on semmoinen suosittu.
Tuomas: Niin joo, on varmasti. Vaikka siis siinä ei ole mitään, siis mä en halua heittää ketään bussin alle, enkä sitä, ketkä meillä ennen niitä on tehnytkään ja sillein, mutta se on vaan fakta. Vähän samalla tavalla kuin justiin kaikkea aineistoa nyt ei voi kukaan tuntea ylipäätään.
Mari: Ei. Joo, jos mulle lyötäisiin joku tietokirjalista, että hommaapa tuosta ne nimekkäimmät, niin voisi kyllä tulla vähän semmoinen, että öö, saanko mä, öö, käyttää Googlea [naurahduksia].
Tuomas: Niin. Ja toisaalta esimerkiksi mäkin olen mukana just tässä ruotsinkielisten kirjojen valintatiimissä, niin en voi väittää olevani sen suhteen ekspertti. Mutta joka tapauksessa, niin mut palkattiin tänne siksi osittain, että tiedän peleistä. Ja sitten sain aika vapaat kädet rakentaa meille sitä kokoelmaa sitten. Toki budjetin puitteissa.
Mari: Kyllä. Mutta mä väittäisin, että aika hyvä on nyt se peruskokoelma kuitenkin eri konsoleille.
Tuomas: Kyllä mä väittäisin, että se on nykyään parempi kuin mitä se oli neljä vuotta sitten.
Mari: Hyvää työtä siis.
Tuomas: Jee [naurahtaa]. Mutta se on ihan hyvä, että mä en tee sitä nykyään aivan yksin kuitenkaan. Että se on aina, siinä on kuitenkin, siinä on ehkä päinvastainen ongelma sitten, kun itse semmoinen harrastaja, niin sitten helposti, mullakin oli tietynlainen käsitys, että mitkä pelit on esimerkiksi hyviä ja mitä kannattaa hommata, totta kai. Mutta ei siinä ensi alkuun ollut käsitystä, mä ohitin justiin, että ei kiinnosta mitkään traktorisimulaattorit ja tämmöiset. Mutta sitten kun katsotaan, niin lastenosastolta tulee kommenttia, että ei olla hankittu jotain Mega Tractor Simulator 2018:aa [naurahduksia]. Että meillä on vaan viime vuoden malli. Ja sitten, että aivan, nämä on semmoisia, mitä ihmiset oikeasti haluaa. Niin siinä pitää sitten osata katsoa kanssa sen omien ennakkoluulojen taakse. Ja siinä on kanssa hyvä, että sitten valintatiimissä on muitakin ihmisiä. Tai ainakin toinen.
Mari: Niin.
Tuomas: Joskus vierailevia tähtiä.
Mari: Joo, kyllä.
Tuomas: Mutta joo, mitä me haluttiin puhua tuosta, millä perusteella me edes valitaan pelejä?
Mari: No kun sä aika hyvin tiedät kuitenkin, että me tarvitaan tämmöisiä ns. pakolliset. Eli aina kun lukee Mario tai Pokémon, niin kyllä, nämä on hommattava. Änärit, Fifat.
Tuomas: Joo. Jos tätä kuuntelee jotkut muiden kirjastojen edustajat, niin muistakaa, että jos mikään näistä on pelin kannessa, niin se kannattaa hommata omaan kirjastoon. Se menee lainaan vuosikausia.
Mari: Kyllä, joo.
Tuomas: Joo, eli pakolliset.
Mari: Pakolliset. Ja pakollisia mahdollisesti eri konsoleille useampi kappale. Jos tulee varauksia tai jos tarvitsee johonkin käsikirjastolainaan. Niin kuin meillä on tuo pelihuone, niin sinnekin sitten jotain niitä.
Tuomas: Joo, todellakin. Ja tässä tämä on tosiaan tämä alustapuoli sitten justiin, konsolipuoli. Että sehän peleissä on tällein aineiston kannalta niin ihanaa, että kun ne on aika kalliita verrattuna kirjoihin, ja sitten kirjoja ei tarvitse, tai edes DVD:itä ei tarvitse hommata, että nämä toimii vaan Sonyn DVD-soittimilla [pieni naurahdus]...
Mari: Niin, joo.
Tuomas: ...ja nämä toimisi jollain muulla. Että se on kyllä melkoista jonglööraamista sitten.
Mari: On, joo. Ja sitten peleistä ei hirveästi tule näitä, versus kirjoista tulee, just näissä vieraskielisissä saatetaan odottaa, että no odotetaan pokkari. Peleistä ei tule pokkareita.
Tuomas: Ei enää.
Mari: Eikä hirveästi alennuksiakaan?
Tuomas: Niin. Ai vitsi, ennen vanhaan oli hyvä, joskus Pleikka 2:lla, niin silloinhan tuli aina ne Platinum-pelit, jotka on myynyt yli miljoona kappaletta, niin niistä tulee sitten semmoinen Platinum-painos, milloin ne maksoi vaan kolmekymppiä.
Mari: Okei.
Tuomas: Ja niissä oli semmoiset hienot platinakannet. Tai siis ihmisten mielestä ne oli rumat, minun mielestä ne oli hienot [Mari naurahtaa]. Joo.
Mari: Kauneus on katsojan silmissä.
Tuomas: Joo. Ai että, kauas on tultu niistä ajoista. Siis kirjastothan tosiaan, niin me pystytään hommaamaan pelejä ihan mitä kautta tahansa periaatteessa. Siinä ei ole sillein rajoituksia. Että me hommataan vaan, mistä halvimmalla saadaan.
Mari: Joo. Versus elokuvat, joissa pitää olla se tietty lisenssi esimerkiksi.
Tuomas: Joo, niinpä. Että periaatteessa me voitaisiin käydä hakemaan vaikka kirppikseltä pelejä [naurahduksia]. En tiedä onko tämmöistä kokeiltu missään.
Mari: En tiedä. Ei ilmeisesti ainakaan Porissa viime aikoina.
Tuomas: Niin. Mitä jos? [naurahduksia] Pitäisikö kokeilla? Mitähän sanottaisiin, jos sillein, että saako luottokorttia mukaan, että jos lähdetään jonnekin kirppikselle metsästämään pelejä? [naurahduksia]
Mari: Vähän epäilen, mutta tuli lahjotuk-, oliko ne lahjoituksia viime vuonna Pleikka 3:een? Tuli aika paljonkin siinä yhdessä vaiheessa.
Tuomas: Niin joo.
Mari: Esimerkiksi.
Tuomas: Totta. Niin, näistä alustoista, niistähän me puhuttiin...
Mari: Kyllä, joo.
Tuomas: ...jossakin välissä kanssa. Joo, tosiaan, että mitkä meillä on tämmöiset yleisimmät alustat oikeastaan? Uskalletaanko me sanoa?
Mari: No siis, jos mä nyt en vielä katso noita tilastoja, palataan niihin myöhemmin. Mutta mä heitän hatusta, että suomalaiset on Pleikkari-kansaa. Että se on, en tiedä miten nyt, silloin kun mä tulin, niin sehän oli just semmoinen, että hommataanko Pleikka 4:lle vai 5:lle. Että se on vieläkin vähän. Mutta ehkä enenevissä määrin nyt se 5. Ja no me ollaan Nintendo-ihmisiä eli Switch-pelejä kyllä.
Tuomas: [naurahtaa] Niin. Tässä ehkä näkyy se vinouma.
Mari: Kyllä, joo. Niin, mutta sitten taas hieman sivutakseni näitä tulevaisuudennäkymiä, niin Xbox, niitä ei ehkä lainata niin paljoa.
Tuomas: Se on karu totuus, että meillä on pitkät Xbox-perinteet, mutta Xbox on tällä hetkellä siinä tilanteessa, että yli puolet näistä Series-konsoleista, mitä nykyään myydään, on sitä halvempaa S-mallia, koska se on tosi edullinen ja hyvä kone. Mutta siinä ei ole levyasemaa ollenkaan, joten...
Mari: Joo.
Tuomas: ...näkee, että kun meilläkin hommataan sitten joitakin suositumpia, ihan huippupelejä, jotain Tekkeniä ja mitä, miksi mulla ei tule mitään-
Mari: Skull and Bones oli vissiin kanssa, mikä hommattiin.
Tuomas: Joo.
Mari: Ja menikö sekin suoraan vaan hyllyyn?
Tuomas: Joo. Ja mitä näitä oli viime vuonna näitä, mikä se nyt oli se iso RPG, mikä tuli Xboxille, tämä Star-jotain? [naurahtaa]
Mari: Nyt mun... Star Ocean, ja sitten, ”no ei se”.
Tuomas: Ei se [naurahduksia]. Mut anyway. Jotain ihan tämmöisiä Xbox 1 -oikeuksiakin justiin, jos hommaa niin-
Mari: Starfield.
Tuomas: Starfield, kiitos.
Mari: Joo.
Tuomas: Joo, huh. Mahtavaa [Mari naurahtaa]. Se oli niin ikimuistoinen peli.
Mari: Kyllä.
Tuomas: Mutta siitä huolimatta, niin ne ei välttämättä enää liiku sillä tavalla, koska ihmiset ei omista niitä laitteita.
Mari: Mutta tässäkin tulee sitten vähän se, että pitää pikkuisen tietää peleistä, että jotain nimekkäitä kuitenkin tarvitaan. Koska ihan, oliko viime viikolla, käytiin kuitenkin kysymässä, että olisiko Strayta Xboxille. Että vielä ainakin tarvitaan muutamia Xbox-pelejäkin.
Tuomas: Kyllä. Ja siinä on tosiaan, silloin kun mä aloitin täällä, niin Playstation 5 oli ihan just tulossa. Ja siitä oli tietysti puhetta, että kohta aletaan siirtyä siihen. Mutta sehän oli ihan painajaista, tämä koko konsolisukupolven alku, ekat kaksi vuotta. Että Pleikka 5:sta ei saanut melkein mistään.
Mari: Joo.
Tuomas: Me saatiin tänne kirjastolle meidän pelihuoneeseen Pleikka 5 varmaan jollain elinkaupalla. Tämä ei ole muuten virallinen totuus [naurahduksia]. Mutta me jouduttiin varmaan jostain pimeiltä markkinoilta ja ties mitä reittiä, että saatiin Playstation 5. Ja se oli ihan kauhea statussymboli silloin. Se oli niin, että vau meillä on oikeasti täällä hypisteltävinä Pleikkari.
Mari: Joo.
Tuomas: Ja nykyään se on jo melkein vaikea muistaa, että niin se oli. Ja nykyään me ollaan siirrytty sitten jo enemmän tuohon Playstation 5 puoleen, erityisesti aikuisten pelien kanssa.
Mari: Joo.
Tuomas: Koska niitä toivotaan ja niitä ihmisillä jo on.
Mari: Joo. Tätä meinasin sitten sanoakin, taas palatakseni tähän hankintaperusteisiin, että kun niihin Pleikka 5:n peleihin on kuitenkin tullut jo hankintapyyntöjäkin. Ja useimmitenhan me toteutetaan, jos joku pyytää jotain pelejä, niin ne sitten hankitaan. Mutta sielläkin taitaa olla jotain poikkeuksia. Taikka mä en nyt muista, mikä oli Pleikkarille, mutta kun mäkin sitä siinä haeskelin, kun näin, että se toive oli tullut, niin sitä ei ollut enää missään saatavilla. Että sitten se on vähän haik-, haikea, vaikea tietysti hankkia [pieni naurahdus].
Tuomas: Se on haikeaa, jos ei pystytä toteuttaan jotain.
Mari: Kyllä [naurahduksia]. Mutta mä väittäisin kanssa, joo, tähän ei tietenkään sitten ole tilastoja, mutta se mitä, kun mä aika hyvin seuraan kuitenkin niitä hankintapyyntöjä, mitä tulee, niin taitaa olla just Pleikkarille eniten.
Tuomas: On.
Mari: Jotain Switchille, taisi olla joku Red Dead Redemption 2, mitä toivottiin viime vuonna Switchille.
Tuomas: Juu.
Mari: Väittäisin.
Tuomas: Joo, niitä ei tule kyllä niin paljoa. Ehkä me myös ollaan hyvin tarkkana sitten aina, muistetaan Nintedon yksinoikeudet, mitä tulee...
Mari: Kyllä.
Tuomas: ...sitten kanssa, ja koitetaan aina. Että se on toki ne pakolliset, ja sitten on kanssa semmoiset, vähän pitää katsoa alustan mukaan. Että lähtökohtaisestihan se menee sillein, että japanilaiset pelit yleensä hommataan joko Switchille tai Pleikkarille joka tapauksessa sitten. Ja ehkä Switchillä on vielä semmoinen iso käyttäjäkunta etenkin nuoremman väen puolella.
Mari: Kyllä, joo. Siellä on hyviä niitä niin sanotusti koko perheen pelejä. Ja no tuli, siis mä en tiedä, miten tämä nyt liittyy mihinkään, mutta mä haluan sanoa sen, kun se tuli mulla mieleen. Kun mä taas tänään tarkistelin noita peliuutuuksia, mä selasin Finnasta sitä listaa. Tuo Super Mario Wonder, se ilmestyi milloin?
Tuomas: Lokakuussa ehkä.
Mari: Joo. Siinä on vieläkin varausjonoja, vaikka meillä on useampi kappale. Että Mario oikeasti, se kiertää.
Tuomas: Mario kestää aikaa.
Mari: Kyllä.
Tuomas: Jälleen todistettu, pakolliset hankinnat [Mari naurahtaa] Mario, Pokémon, Änäri, mitä ne oli loput?
Mari: Fifakaan ei ole enää Fifa.
Tuomas: Ei niin, se on...
Mari: EA Sports tai jotain.
Tuomas: Ei, kun se on, joo se on tämä FC 24 tällä hetkellä.
Mari: Kyllä. Me tiedetään, mistä me puhutaan [pieni naurahdus].
Tuomas: Tosi tarttuva nimi. Ei kuulostaa yhtään tuotteelta, vaan taideteokselta.
Mari: Kyllä, joo.
Tuomas: Mutta joo, tosiaan siinä pitää sen verran tuntea, että jotkut pelit, jotka on supersuosittujakin, niin nehän ei välttämättä kuitenkaan sovellu meillä kirjastokäyttöön sitten tavallaan. Koska meillä ainakin, mahtaa olla yleinen käytäntö kaikkialla, missä tiedän, yleisissä kirjastoissa, että jos on konsolipelejä lainattavissa, niin niiden laina-aika on kaksi viikkoa kerrallaan. Just sen takia, kun niitä ei pystytä hommaamaan yleensä ainakaan samaan paikkaan kauhean montaa kappaletta...
Mari: Niin.
Tuomas: ...ja että ne kiertäisi mahdollisimman nopeasti. Mutta jotkut pelit ei vaan sovellu siihen, että pelaat niitä kaksi viikkoa ja palautat.
Mari: Niin.
Tuomas: Just tiedät varmaan, mikä peli mulla on mielessä [Mari naurahtaa]. Vaikka meillä on se valikoimissa. Niin esimerkiksi tämmöinen elämäsimulaattori Animal Crossing oli just aivan ylivoimaisesti isoin peli muutama vuosi sitten.
Mari: Ja taitaa olla aika, siis mä olen nähnyt sitä varaushyllyssä...
Tuomas: Juu.
Mari: ...että se kiertää kyllä siis vieläkin. Mutta ai että, sä et muuten saa mitään irti siitä kahdessa viikossa, muuta kuin että olisikohan tämä kiva.
Tuomas: Niin, sepä justiin. Ja sitten entistä enemmän on tietenkin semmoisia pelejä, mitä ei voi edes pelata läpi just. Että sehän olisi justiin ihanne, että jos se on joku muutaman tunnin mittainen tarinavetoinen peli kenties, niin semmoinenhan on just kirjastokäyttöön tosi hyvä.
Mari: On.
Tuomas: Ja semmoisesta ihmiset ei välttämättä jaksa maksaakaan, tai halua maksaa sitä kuuttakymppiä, kahdeksaakymppiä. Niin semmoiset on kirjastokäytössä tosi hyviä. Että se pitää ottaa huomioon.
Mari: Joo. Mutta mä silti liputan näitten puolesta, mitä viedään kotiin ja testataan, että olisiko tämä mun peli. Koska kyllä, minäkin lainaan pelejä. Mulla ei ole varaa kaikkeen. Mitä, juu ei ole [naurahduksia].
Tuomas: Mitä, näillä palkoilla [naurahduksia].
Mari: Niin. Niin ihan mahtavaa, että pystyy lainaan ja testaan, että onko tämä mun peli. Koska mä olen käyttänyt jotain siellä laitteessa ja sitten todennut, että ei jestas, tämä ei ole mun. Niin olipa kiva, etten käyttänyt siihen kuuttakymppiä itse [pieni naurahdus].
Tuomas: Siis tämän takiahan se on ihan mahtavaa. Ja toivoisi, että useammat pelaajat ylipäätään tietäisi, että kirjastossa on konsolipelejä lainattavissa. Koska ei nykyään tule enää mitään ladattavia demoja yleensä.
Mari: Niin.
Tuomas: Ehkä jotain tämmöisiä early access-
Mari: No Switchillä just taitaa olla jotain demoja joihinkin peleihin.
Tuomas: Joihinkin, joo. Hyvin rajallisesti.
Mari: Mutta ei kaikkiin.
Tuomas: Mutta joskus pelistä on, vaikka katsoisi pelikuvaakin jostain YouTubesta tai Twitchistä, niin voi olla vaikea saada sitä näppituntumaa. Niin sen takiakin ne on tosi hyviä testata. Että kyllä itselläkin on tullut ostettua pelejä sillein, että olen ensin kokeillut niitä kirjastossa.
Mari: Joo.
Tuomas: Sillein, että sinänsä voisi ajatella, että lainattavat pelit ei olisi myöskään näiltä pelin julkaisijoilta välttämättä pois.
Mari: Ei.
Tuomas: Sillä, että ihmiset kokeilee peliä ja puhuu siitä hyvää, saa hyvää pöhinää, ja mahdollisesti ostaa sen, niin...
Mari: Jep. Ja sitten just se, että pääsee testaan, aa tämä oli kiva, ostan. Että joo. Tai sitten lainaa uudestaan, niin kuin mä olen tehnyt Pokémon Snapin kanssa, että mä aina lainaan sen ja sitten palautan. Ja sitten jonkun puolen vuoden päästä, aa voisi jatkaa.
Tuomas: Niinpä [naurahduksia].
Mari: Toimii. Mutta hei, sulla oli täällä meidän muistiinpanoissa games as service.
Tuomas: Joo.
Mari: Haluatko avata?
Tuomas: Joo. Nimenomaan näistä peleistä, jotka ei sovellu kirjastokäyttöön, niin on sitten nämä games as service
-tyyppiset. Eli onko sille joku hieno suomennos?
Mari: Älä multa kysy [pieni naurahdus].
Tuomas: Pelit palveluna. Joo. Mutta siis semmoiset pelit, jotka päivittyy koko ajan ja vaatii verkkoyhteyden. Ja jotka on rakennettu sen ympärille, että niitä pelataan koko ajan. Ja sitten jos jättää viikon ajan pelaamatta, niin tulee kauhea fomo siitä pelaajalle, että tuntee, että on jäänyt jostain paitsi. Niin tämmöinen pelimallihan nyt yleistyy. Ja ne on suosituimpia pelejä just.
Mari: Joo.
Tuomas: Että entistä useampi peli on ikään kuin tämmöinen palvelu, mitä sitten käytät. Ja semmoinen on tietenkin kirjastokäytön kannalta vähän ongelmallinen.
Mari: Joo.
Tuomas: Ja jotkut pelit muuttuu kesken kaiken sellaisiksi.
Mari: Aijaa.
Tuomas: Siis joo. Meidän on pitänyt poistaa omista valikoimista justiin esimerkiksi Destiny 2. Koska Destiny 2 julkaistiin aikanaan levyllä ja siinä oli...
Mari: Joo.
Tuomas: ...tämmöinen kokonainen tarinakampanja. Ja mitä pystyi sitten yksin nautiskelemaan tai onlinessa.
Mari: Joo.
Tuomas: Ja sittemmin se peli on muuttunut ilmaiseksi pelattavaksi. Ja sitä ei ole sitä koko kampanjaa enää olemassakaan.
Mari: Aivan.
Tuomas: Joo. Se on nykyään...
Mari: Ei olemassakaan?
Tuomas: ...että se on ilmainen ja sitä pystyy tiettyyn rajaan pelaamaan sieltä täältä. Ja sitten siihen pystyy ostaan erikseen niitä kampanjoita. Mutta ei sitä alkuperäistä. Että sillä levyllä ei tee mitään.
Mari: Mitä ihmettä [pieni naurahdus].
Tuomas: Joo, eikö ole paha? [pieni naurahdus]
Mari: No on.
Tuomas: Joo.
Mari: Ja sitten tosiaan, kun näistäkään ei missään tule semmoista kirjastotiedotusta sillein,jos teidän valikoimasta löytyy tämä. Musta tuntuu, että meille on joku asiakas tuonut, että toi on muuten nykyään tämmöinen. Ai, okei [pieni naurahdus].
Tuomas: Niin olikin, joo. Sitä me ei ollut huomattu. Ja Rocket League on kanssa semmoinen, että se oli aikanaan maksullinen.
Mari: Joo.
Tuomas: Ja nykyään se on vaan sillein, että voit lainata pelin, jonka voit myös omistaa ilmaiseksi. Niin se ei välttämättä ole kanssa semmoinen [pieni naurahdus] ykkösjuttu.
Mari: Joo.
Tuomas: Mutta kuka näistä pysyy kaikista selvillä aina.
Mari: Niin, joo. Eikä onneksi tarvikkaan.
Tuomas: Ei onneksi.
Mari: Ja tämän takia meitä on täällä useampi, että joku ehkä hoksaa.
Tuomas: Jep. Se on ihan tosi. Mitä meillä lukee...
Mari: Onko meillä vielä-
Tuomas: ...meidän huikeassa käsikirjoituksessa?
Mari: Kyllä. Tämä on aivan aukoton. Onko meillä hankinnat, halutaanko me tässä vaiheessa katsoa tilastoja vai budjettia?
Tuomas: Ai, no budjetti on nopeasti käyty läpi.
Mari: No niin, hyvä [naurahtaa]. Se ei kiinnosta ketään. Eiku...
Tuomas: Ei, vaan sitä on niin vähän [naurahtaa].
Mari: Joo. Ja se kyllä rajaa sitten tosiaan.
Tuomas: Se rajaa tosiaan. Eli voi kuvitella, että me ollaan kuitenkin tällein Satakunnan isoin kirjasto ja me hommataan täällä, Marin kanssa me vastataan ainoastaan tästä Porin kaupunginkirjaston pelihankinnoista. Muistutetaan nyt, että voimme puhua vain meidän budjetista. Mutta aikuisten ja lasten konsolipelit yhteensä on, rumpujen pärinää, [väpättävä ääni] ei kuulostanut rummuilta [Mari naurahtaa], 7000 euroa. 7000 euroa koko vuodelle. Me ollaan ylitetty tämä budjetti hitusen joka vuosi, koska pelit kallistuu ja joskus meitä on kehotettu ylittämään se.
Mari: Joo. Ja sitten tulee tietysti just niitä hankintatoiveita. Sitten pitää hommata jotain, niin kuin just tämä Super Mario Wonder, tarvitsi hommata lisäkappaleita, koska oli niin paljon varauksia. Niin nämä on vähän tämmöisiä, mihin ei ehkä pysty sillä lailla varautumaan.
Tuomas: Jep. Mutta 7000 euroa, se on ihan säälittävä määrä. Tai siis mä tunnen ihmisiä, tällein yksityishenkilöitä, joilla on isompi vuotuinen pelibudjetti kuin 7000 euroa. Että siinä loppupeleissä, jos mietitään, että yksi Pleikka 5 -peli maksaa kahdeksankymppiäkin jopa. Ei oikeastaan sitä enempää yleensä, mutta saattaa maksaa hyvin kahdeksankymppiä. Kuusikymppiä on varmaan semmoinen aika perushinta Switch tai Pleikka 5 -pelille.
Mari: Joo.
Tuomas: Niin sillä ei pitkälle pötkitä. Toki lasten puolella on sitten semmoista halvempaa. Just, sanotaan jotain PowerWash Simulatoreita...
Mari: Kyllä [pieni naurahdus].
Tuomas: ...ja muuta mukavaa. Niin se on aina kiva, kun löytää jotakin semmoista, mikä menee lainaksi sitten.
Mari: Mutta se on kyllä, siis toisaalta just tämä, että vaikka me hommataan vaan Poriin, mutta sitten kun me katsotaan koko Satakirjastojen tilannetta, että muihin kirjastoihin, mä väittäisin, että aika hyvin noita, että he hommaa lastenpelejä, semmoisia. Ja sitten me katsotaan, että okei, tätä on nyt jo tulossa kahteen, kolmeen, johonkin Euraan, Raumaan, jonnekin, niin meidän ei sitten välttämättä tarvitse enää sitä. Eli muistakaa kuuntelijat tehdä varauksia Finnassa [naurahtaa].
Tuomas: Tehkää niitä.
Mari: Että kaikkien Satakirjastojen ei tarvitse välttämättä hommata just samoja pelejä, koska se kokoelma on kuitenkin periaatteessa melkein yhteinen. Tai voiko ajatella, että se on yhteinen kuitenkin sillä lailla? Vaikka kaikilla on kuitenkin omansa.
Tuomas: Niin. Kyllä ne kulkee kuitenkin. Asiakkaan kannalta ne on yhteiset sillein.
Mari: Joo. Ja se auttaa tosiaan siihen, kun se budjetti ei ole sen isompi, niin sitten ei tarvitse meidänkään just ihan kaikkea hommata.
Tuomas: Niin. Monissa kirjastoissa taitaa olla sillein, että pelejä ei edes hommata muuten kuin lasten puolelle. Ehkä lasten ja nuorten puolelle.
Mari: Joo.
Tuomas: Mikä on toki, no on se varmaan sillein perusteltua, että mä uskoisin, että lapset ja nuoret, niin ehkä lapsiperheille se on valtava etu, ettei tarvitse ostaa jokaista päähänpistoa sitten, vaan niitä voi kokeilla.
Mari: On. Mutta onko tässä myös vinouma, koska kirjastoissa noudatetaan näitä ikärajoja. Eli kun niitä lastenpelejä pystyy lainaamaan aikuisetkin, mutta sitten taas, jos se junnu haluaa lainata, sanotaan NHL:n, joka on K-12?
Tuomas: Joo.
Mari: Niin sitten se 7 vee, joka periaatteessa kotonaan saa pelata, mutta se ei saa kirjastosta lainata. Että sinänsä, että onko nämä vertailukelpoisia? En tiedä [pieni naurahdus].
Tuomas: Ai että, mä haluan räntätä ikärajoista, aah [Mari naurahtaa]. Mutta siis joo, tuo on älytöntä, että NHL-pelien ikäraja on just 12. Siis sillein, että ne muksut saa kuitenkin itse harrastaa jääkiekkoa ja käydä oikeasti taklaamassa toisiaan. Mä en tiedä saako lapset taklata toisiaan niissä peleissä?
Mari: Ehkä ne ei nykyään?
Tuomas: En tiedä.
Mari: En tiedä.
Tuomas: En seuraa junnujääkiekkoa.
Mari: [naurahtaa] Joo.
Tuomas: Mutta se kuitenkin siinä, että aivan yllättäviä nuo ikärajat.
Mari: On.
Tuomas: Kuitenkin me ollaan sen ikäisiä, että meidän ei ole pitkään aikaan tarvinnut varsin välittää ikärajoista peleissä. Silloin kun me oltiin alaikäisiä, niin niitä ei edes vahdittu kauhean tarkkaan. Niin sitten tulee täytenä yllätyksenä joskus, kun koittaa valita vaikka johonkin tapahtumaan pelejä ja ottaa jotain ihan semmoista sarjakuvamaista kivaa ja sitten tajuaa, että se ikäraja on esimerkiksi 12, että me ei voida esitellä sitä julkisella paikalla välttämättä ja muuten.
Mari: Niin. Ja sitten just se, että on saattanut muuttua siitä meidän nuoruudesta. Että muistaakseni ainakin Crash Team Racing, se vanha versio, oli K-3. Mutta sitten tämä uusinta, mikä tuli, mulla on nyt termit hakusessa, mutta siinähän on nyt sitten K-7. Eli sitä ei saa just tapahtumissa sitten pelata...
Tuomas: Jep.
Mari: ...jos sen näkee kaikki sen ruudun.
Tuomas: Jep. Ja just jotkut Spider Manit on K-16, ja siis aivan älytöntä.
Mari: Joo. Mutta niille on varmasti jokin syy ja sen voi tarkistaa.
Tuomas: Joo. Jotkut ihmiset tekee sitä ammatikseen ja he varmasti tietää, mitä tekee sitten. Mutta ne tulee vaan tällein yllärinä, kun...
Mari: Se, joo.
Tuomas: ...niitä ei ole sillein seurannut. Mutta ikärajat on välillä aivan ihmeellisiä näissä. Ja se sitten rajaa aika paljon. Että jos ja kun toivottavasti ihmiset ikärajoja noudattaa, niin se on mielenkiintoista, että mitä nykyajan lapset pystyy edes pelaamaan sitten justiin.
Mari: Mutta on siinäkin, sitten taas toisinkin päin, että on siellä yllättävän, just kun vinkattiin tässä joku aika sitten semmoisia kaikille sopivia yhdessä pelattavia pelejä, niin sielläkin oli silti semmoista, aa että niin tämä on tosiaan K-3. Että vaikka tuntuu, että onpas tämmöinen aivopähkinäpeli, mutta ei siinä ole sitten mitään semmoista, mikä estäisi lapsia pelaamasta sitä.
Tuomas: Hei oliko sulla jotain ihan tilastoja minun iloksi?
Mari: Minulla on tilastoja. Haluatko kuulla hankinnasta vai lainauksista?
Tuomas: En mä tiedä, anna palaa [naurahduksia].
Mari: No katsotaan ensin hankintaa.
Tuomas: Kyllä. Se on aakkosissa ensin.
Mari: Niinpä [naurahtaa]. Kirjastossa rakastetaan aakkosia. Katsotaas tästä, esimerkiksi viime vuonna 2023...
Tuomas: Oi, hyvä vuosi.
Mari: ...hommasimme yhteensä 190 peliä kuitenkin.
Tuomas: Siis okei.
Mari: Joo.
Tuomas: Vau.
Mari: Se kuulostaa tällein, että oho, onko niitä, oikeastiko me hommattiin niin paljon.
Tuomas: Niin ja me kuitenkin ei ylitetty ihan mielettömän paljon budjettia.
Mari: Ei. Että sikseensäkin aika hyvin.
Tuomas: On.
Mari: Mutta sitten taas, kun verrataan 2022, silloin tuli hommattua 269 peliä. Eli määrä putosi kyllä.
Tuomas: Uskomatonta. Tai siis vau. Onko nuo oikeasti pelkästään Porin ja tällein, on?
Mari: Nämä on Pori ja Nakkila.
Tuomas: Joo, no niin. Juu, okei. Vau, me ollaan tosi tehokkaita. Mutta se saattoikin olla se vuosi, se -22, milloin meitä käskettiin sitten vaan joskus...
Mari: Loppuvuodesta hommaamaan lisää.
Tuomas: Niin, että kävelkää paikalliseen pelikauppaan ja ostakaa lisää pelejä.
Mari: Ja sitten, kun katsotaan näitä konsoleita, niin viime vuonna tuli hommattua eniten Pleikka 5:lle, ei, Nintendo Switchille...
Tuomas: Whoo.
Mari: ...67 peliä.
Tuomas: Ja tämä on perusteltua, koska Switch on tällä hetkellä maailman suosituin pelikonsoli.
Mari: Syystä.
Tuomas: Ihan syystä, joo.
Mari: Okei, ei mennä siihen nyt [naurahtaa].
Tuomas: No niin. Whoo, täällä Nintendo-fanipaidat päällä.
Mari: Mutta toisena tosiaan oli Pleikka 5. Sille hommattiin 56 peliä.
Tuomas: Joo.
Mari: Ja no sitten Pleikka 4, 39 peliä.
Tuomas: Se on jännä, että se on keikahtanut jo noin kovasti. Just, että jos katsottaisiin sitä vuotta aikaisemmin, niin Pleikka 5:lle hankittiin hädin tuskin mitään.
Mari: 2022 Pleikka 5:lle hankittiin 44 peliä.
Tuomas: No niin.
Mari: Ja Pleikka 4:lle taas 97.
Tuomas: No niin joo. Koska se minun tuntuma oli siinä, että paljon enemmän Pleikka 4:lle. Mutta sitten se viime vuonna on vaihtunut.
Mari: Mutta Xboxilla on tosiaan, niin kuin vähän veikattiinkin, aika voiko sanoa surullinen suunta. 2022 Xboxille hommattiin 40 peliä ja -23 19.
Tuomas: Ai ai.
Mari: Sori Xbox.
Tuomas: Joo.
Mari: Kaikki pelaa Game Passilla.
Tuomas: Se on kyllä totta. Microsoftilla varmaan kaduttaa, että ne julkaisi vielä yhden tuommoisen mustan boksin. Sanon tämän siis ihan Xbox Series X:n ylpeänä omistajana [Mari naurahtaa]. Mutta ei ne oikein kauheana pistä paukkuja tuohon fyysisiin julkaisuihin enää.
Mari: Mutta ehkä yllättävin viime vuodelta on se, että tuli hommattua yksi peli 3DS:lle.
Tuomas: Mitä? [naurahduksia] Oliko se hankintatoive?
Mari: Mä luulen, että tämä oli semmoinen korvaava. Koska muistaakseni Pokémon X oli hukkunut jonnekin ja siihen oli varauksia, useampia.
Tuomas: Aivan.
Mari: Niin siihen piti varmaan hommata siis korvaava tilalle.
Tuomas: Niin.
Mari: Mutta Pokémon on laatua.
Tuomas: Jos Pokémon ei ole tuttu sarja, niin, tai no siis, [vitsailevalla äänellä] no jos et ole kuullut Pokémonista. Mutta sanotaan, että Pokémon X on siis yli 10 vuotta vanha peli ja siihen oli vielä varauksia, että ne kiertää.
Mari: Mun mielestä, jos en ihan väärin muista, niin mä väittäisin, että siihen oli peräti kolme varausta.
Tuomas: Joo. Tosi villi.
Mari: On. Muutenhan näistä varauksista ei, mulla siis olisi tässä myös varatuimmat-listaa, mutta mä en mene siihen, koska siitä ei jää sitä historiaa. Eli aina kun varaus lainataan, niin sitten se katoaa se tieto. Vielä.
Tuomas: Niin.
Mari: Eli semmoisia eniten varatuimpia, niitä ei nyt saanut tähän.
Tuomas: Joo, aivan.
Mari: Olisin halunnut tietää.
Tuomas: Se olisi kyllä kiinnostavaa.
Mari: Olisi.
Tuomas: Jossakin on melkoisia varausjonoja kyllä.
Mari: On.
Tuomas: Että siinä ehtii muuttua retropeliksi se peli joskus.
Mari: Niin [naurahduksia].
Tuomas: Vaarana.
Mari: Mutta jos pitäisi nyt heittää, niin mun mielestä, no just siis se Wonder, mikä on tässä jo tullut mainittua, mutta se oli kanssa se Spider Man, siihen oli siis...
Tuomas: Aivan.
Mari: ...sen verran, että mä koitin siihen, [kimittävällä äänellä] me tarvittaisiin ehkä toinen kappale. Jota ei koskaan tullut.
Tuomas: Ai niin [naurahduksia].
Mari: Surullista. Mutta maaliskuun 2024 lopulta lainaustilastoja.
Tuomas: Wohoo, tilastoja.
Mari: Tilastoja, tilastoja. Tässä on erikseen siis aikuisten ja nuorten osasto.
Tuomas: Okei.
Mari: Ja sitten näissä on, että haluatko katsoa ensin ilman aikarajausta aikuisten lainatuimpia vai rajauksella 2020–24?
Tuomas: Sano rajauksella näitä viime vuosien tilastoja.
Mari: No niin.
Tuomas: Eli nämä on lainatuimpia, siis mikä on oikeasti kelvannut ihmisille?
Mari: Joo. Ja uusinnat on samassa toki.
Tuomas: Joo, toki.
Mari: Mutta eniten lainauksia ja uusintoja Assassin’s Creed Valhalla.
Tuomas: Oho.
Mari: Aikuisten osastolta.
Tuomas: Aijaa. Joo, no mutta se onkin, siis musta tuntuu, että se kyllä menee kovasti vieläkin...
Mari: Joo.
Tuomas: ...vaikka se on monta vuotta vanha jo.
Mari: Pleikka 4:lle tosiaan, nämä on kaikki lainatuimmat.
Tuomas: Valhallasta pidettiin tosi paljon, kun se oli semmoinen viikinkiteemainen kuitenkin, niin ehkä se näköjään uppoaa täkäläiseen.
Mari: Ja näytti hyvältä.
Tuomas: Joo.
Mari: Ja sen jälkeen sitten ihan toiseen suuntaan, nimittäin Ghost of Tsushima.
Tuomas: Hä?
Mari: Kyllä.
Tuomas: Nämä on mulle täysiä yllätyksiä.
Mari: Joo [naurahtaa]. Mä arvasin sen, siksi mä en antanut sun katsoa näitä.
Tuomas: Joo. Ghost of Tsushima. Mä luulin, että kaikkia, joita se peli kiinnostaa, niin olisi ostanut sen itse. Mutta näköjään ei.
Mari: Niin, ei. Ja sitten tulee Horizon Zero Dawn.
Tuomas: No se ei ole yllätys tavallaan. Pleikkarin isoimpia.
Mari: Joo. Sitten tämä neljäs ei sano mulle heti mitään, apua. Nyt tulee hävetystä. The ABC Murders.
Tuomas: Siis sehän on joku, eikö se ole joku Sherlock Holmes -peli?
Mari: Okei.
Tuomas: Siis joku ihan... Mä en edes tiedä. Mun pitää... [Mari naurahtaa] Vau. En mäkään tiedä tätä.
Mari: Joo. Siis tämä oli neljänneksi lainatuin, uusituin peli [naurahduksia].
Tuomas: Onko se joku semmoinen, että niitä on monta kappaletta olemassa ja joku vaan uusi sitä, kun ei pääse läpi, liian vaikeita aivopähkinöitä?
Mari: En tiedä. En tarkistanut. Katson vain numeroita [pieni naurahdus].
Tuomas: Vau.
Mari: Ja viides Marvel’s Avengers.
Tuomas: Joo. Mutta se käykin järkeen, koska se on kuitenkin Avengers-peli. Ja sitten se ei ollut kauhean hyvä, niin ihmiset on halunnut mieluummin lainata sitä kuin...
Mari: Joo.
Tuomas: ...ostaa.
Mari: Mutta jos en käy tätä ihan kokonaan läpi. Niin täällä on siis listauksessa NHL 21, mutta ei ole Fifaa.
Tuomas: Joo, okei.
Mari: Se yllätti mut, että sitä ei ole.
Tuomas: Ihmiset on, Suomessa on Änäri-kansaa. Öii.
Mari: Niin.
Tuomas: Että sitten jos pitää viikonlopunviettoon hommata joku peli, eikä ole varsinaisia kauhean pelaajia, niin otetaan Änäri, kaikki osaa pelata Änäriä sen verta.
Mari: Joo. Mutta sitten jos katsotaan ilman rajausta, niin tässä on edelleen siis Pleikka 4:n pelejä vaan kaikki, samoja Horizon Zero Dawn, The ABC Murders. Mutta sitten tulee Need for Speed Payback.
Tuomas: Alright.
Mari: Ja kaksi seuraavaa Star Wars: Battlefront 2 ja 1.
Tuomas: Niin nämä, joo, aivan. Nämä uudet EA:n Battlefrontit. Tai uudet, eli jostain vuodelta -15 ja -17. Mutta silti [Mari naurahtaa]. Pleikka 4:n Battlefrontit.
Mari: Kuitenkin. Ja sitten oli lisää autopelejä, WRC 7.
Tuomas: Ihmiset tuntuu lainaavan aika paljon kannen perusteella sitten kanssa.
Mari: Joo.
Tuomas: Mä luulen. Tai siis tulevat sillein genretietoisesti kanssa katsomaan, että mä haluan nyt autopelin, ja Need for Speed tunnistetaan, ja Star Warsin nyt tuntee kanssa kaikki.
Mari: Joo. Mutta jos siirrymme tuohon nuorten osastolle. Ja käydään siinäkin ensin tuo 2020 ja 2024. Niin no täällä nyt ei mun mielestä hirveästi yllätyksiä sinänsä. Pleikka 4:lle ensin Lego Ninjago Movie Video Game, hienosti lausuttuna [naurahduksia]. Niin kuin nämä kaikki pelit, pahoittelut siitä. Mutta siis Lego.
Tuomas: Lego. Se unohtui tästä pakkohankinnoista tietenkin.
Mari: Niin, aivan joo. Ne kyllä kiertää. Ja niitä mun mielestä hommataan moneen kirjastoon.
Tuomas: Jep.
Mari: Ja sanoakseni tästä vielä, nämä lainaus/uusintamäärät, niin verrataan vaikka tuohon Assassin’s Creed Valhallaan, joka oli ykkösenä, niin 120.
Tuomas: Joo.
Mari: Ja sitten tämä Ninjago, niin 340.
Tuomas: No niin. Eli lasten ja nuorten puolella tosiaan...
Mari: Kyllä, joo.
Tuomas: ...lainausmäärät on hurjia.
Mari: On.
Tuomas: Niin kuin varmasti on se, että tuo on hommattu jokaiseen kirjastoon aikanaan...
Mari: Niin, se tekee.
Tuomas: ...tämä Lego Ninjago.
Mari: Joo.
Tuomas: Jep. Niitä pystyy kiertämään.
Mari: Sitten tulee, tämäkin Pleikka 4:lle, Cars 3: Driven to Win.
Tuomas: Huh huh. Nyt on kyllä niin laatua.
Mari: [naurahtaa] On, on. Sitten seuraavat kaksi on Lego Movie Video Game 2 ja 1 [naurahduksia]. Eli kyllä, Legot kiertää.
Tuomas: Hyvä, kun täällä yrittää sillein [vitsikkäällä äänellä] pelit korkeakulttuurina...
Mari: Joo [naurahtaa].
Tuomas: ...sillein hommataan, tärkeetä, että pitää olla asiantuntemusta. Ja sitten katsoo, mikä menee lainaan, niin ne on tutut nimet.
Mari: Kyllä.
Tuomas: Mutta asiakas on aina oikeassa makuasioissa.
Mari: On. Mutta otetaan hei vielä yksi, että mä pääsen taas sanomaan Nintendo Switch.
Tuomas: Noni.
Mari: Täällä on Super Mario 3D World + Bowser’s Fury.
Tuomas: Mahtavaa, hei.
Mari: Joo.
Tuomas: Sekö on suosituin Mario-peli?
Mari: Se on.
Tuomas: Okei.
Mari: Se on. Ja ilmeisen heittämällä.
Tuomas: No niin. Siistiä. Mä luulin, että Mario Kart 8 Delxue olisi ollut siellä, mutta se tulee varmaan-
Mari: Se on listalla, mutta sillä on vähemmän lainoja tai uusintoja.
Tuomas: Joo. No niin, koska kaikki [naurahtaa], kuka ei omista Mario Kart 8 Deluxea toisaalta.
Mari: No ilmeisesti ei ihan kaikki, kun tätäkin on lainattu tai uusittu 195 kertaa kuitenkin.
Tuomas: Siistiä.
Mari: Ja milloin ne olisi hyllyssä? Ne on aina menossa.
Tuomas: Aina ne on kyllä, joo.
Mari: Mutta sitten jos mennään näihin ilman rajausta lainauksiin, niin täälläkin on aika paljon, tai sama kärki, onko itse asiassa, joo. Ninjago, Movie Video Game ja Cars 3. Ja lisää Legoa, lisää Legoa, lisää Legoa [naurahduksia]. Kyllä, täällä Harry Potteria ja City Undercoveria ja Star Warsia ja vähän kaikkea.
Tuomas: Näissä tilastoissa tosiaan vääristää, tai siis ei se vääristä mitään, mutta se vaikuttaa ihan hirveästi just se, että onko peliä yksi kappale vai onko sitä neljä kappaletta...
Mari: Joo.
Tuomas: ...Satakunnassa just. Että vaikka olisi kuinka koko ajan menossa joku peli, vaikka ympäri vuoden, niin se ei silti pysty saamaan kuin, mitä se on, jotain 24 kertaa sitten yksi peli. Jos se on maksimissaan 2 viikkoa.
Mari: Joo.
Tuomas: No tietenkin yleensähän pelit vähän kiertää nopeammin ja tällein. Mutta se vaikuttaa...
Mari: Joo. Mutta silti.
Tuomas: ...että ei pysty saamaan satoja yhdellä.
Mari: Joo. Että just jos jotain on viisi kappaletta, ja sitten versus se yksi, joka mahdollisesti menee vielä kuljetukseen, on varaushyllyssä ja näin, niin se on vaan mahdotonta.
Tuomas: On.
Mari: Mutta nostetaan vielä nämä yhdistettynä. 2023 ensilainaukset ja uusinnat, yhteensä 13 645 kertaa. Eli kyllä, pelejä lainataan ja uusitaan oikeasti aika paljon.
Tuomas: Loppupeleissä joo.
Mari: Joo.
Tuomas: Tuntuu. Joskus näyttää siltä, että meidän pelihyllyt on niin tyhjänä, mutta se vaan tarkoittaa, että ne on menossa.
Mari: Kyllä.
Tuomas: Ihmiset pelaa niitä. Tai ainakin hautoo niitä kotona.
Mari: Onko tästä omakohtaista kokemusta vai? [naurahduksia]
Tuomas: No ehkä on. Kyllä. Niin no, minäkin lainaan joskus meiltä pelejä, tunnustetaan.
Mari: Kyllä. Mekin maksamme veroja ja olemme myös asiakkaita.
Tuomas: Joo.
Mari: Mikä oli viimeisin peli, mikä sulla oli lainassa? Muistatko?
Tuomas: Se oli Teenage Mutant Ninja Turtles: The Cowabunga Collection [pieni naurahdus].
Mari: Terveydeksi [naurahduksia].
Tuomas: Eiks ole. Vanhoja Turtles-pelejä (-) [epäselvää] arcadessa ja 8-bittiselle Nintendolle ja muuten, niin niistä oli semmoinen hieno kokoelma Switchille, niin otin sen lainaksi ja palautin viikon myöhässä.
Mari: Ihanaa nostalgiaa.
Tuomas: Joo. Todellakin, Turtles best.
Mari: Kyllä.
Tuomas: Mutta sä lainaat kyllä paljon enemmän varmaan kuin minä?
Mari: No siis mulla on just tämä, että mä lainaan ja testaan. Ja apua, mikähän mulla nyt edes olisi ollut viimeisin. Nyt mä olen pelannut omia pelejä kyllä. Mutta taisi olla, kaksi uusinta Kirbyä olen lainannut ja pelannut läpi.
Tuomas: Joo.
Mari: Ainakin. Ja sitten on just tämmöisiä, niin kuin just joku Pokémon, minkä mä otan ja lainaan ja pelaan hetken ja palautan [naurahduksia].
Tuomas: Toimii.
Mari: Kyllä.
Tuomas: Mutta joo, tietenkin harrastajana haluan ostaa suurimman osan semmoisista kiinnostavista peleistä. Mutta sitten taas jotkut pelit on oikeasti sellaisia, että ne pystyy kahdessa viikossa tahkoamaan ihan tarpeeksi hyvin. Ja miksipä en sitten hyödyntäisi meidän upeita palveluja. Tidi-tidi-tidi-dii.
Mari: Kyllä [naurahtaa].
Tuomas: Joista moni pelaaja ei välttämättä tiedä tosiaan.
Mari: Ei, se on sääli. Koska musta tuntuu, taikka mä olen puhunut joillekin tutuille ja kavereille, niin sitten ne on aivan yllättyneitä, että mitä, että kirjastosta saa pelejä. Niin kyllä, kirjastosta saa.
Tuomas: Se on mun yksi pet peeve, tämmöinen, mikä se on suomeksi, semmoinen?
Mari: Semmoinen ärsytys, voisiko niin sanoa.
Tuomas: Joo, semmoinen pikkuasia, mikä häiritsee...
Mari: Niin.
Tuomas: ...vaikka se on oikeasti pikkuasia. Mutta se, että kun kirjastosta kirjoitetaan jotakin tuommoista juttua lehdessä, niin se vieläkin aloitetaan aina, että kirjastosta saa nykyään muutakin kuin kirjoja [Mari naurahtaa], alkaa se aina sillein. Että ihanko totta. Koska me ollaan töissä kirjastossa ja me tiedetään, siis kirjastoista on saanut 90-luvulta saakka kaikkea muutakin kuin kirjoja, 80-luvulta, siis mistä 70-luvulta.
Mari: Joo.
Tuomas: En mä tiedä, en ole ollut paikalla. Mutta sillein, se tulee aina uutisena. Mutta se kun se tulee joillekin ihmisille aina uutisena sitten, että meiltä saa muuten liikuntavälineitä ja pelejä. Ja lautapelejä ja mitä milloinkin.
Mari: Niin, joo.
Tuomas: Mutta ehkä sitä pitää sitten mainostaa tosiaan tuommoisissa, koska ei se ole näköjään ihmisille niin selvä kuin sen pitäisi olla.
Mari: Niin. Ja kyllä siis ihan varmaan on semmoisia jotain, mitä voi yllättää. Mä väittäisin, että esimerkiksi VR-lasit tapahtumassa on semmoinen, mikä voi olla semmoinen, että oho, aika siistiä.
Tuomas: Joo, niinpä. Justiin. Ja semmoisia, mitä ei ihan jokaiselta kotoa löydykään sitten. Että se olisi kirjastolle hyvä tilaisuus sitten, kun me koitetaan olla tämmöisiä kansakunnan olohuoneita täällä, että missä on kaikki kaikkien käytössä, niin just sillein, että hommattaisiin kirjaston käyttöön pelejä testattavaksi, ja laitteita testattavaksi.
Mari: Kyllä. Joo, meillä on niitä ihania, siis niitä retrojuttuja peleissä kanssa tuolla pelihuoneessa lainattavina.
Tuomas: Joo. Hei, me ei olla mainostettu vielä meidän kirjaston pelihuonetta. Käytetään sitä nyt tässä. Eli Porin kaupunginkirjastossahan on ihan tämmöinen pelihuone, jonka kuka tahansa yli 12-vuotias pystyy omin päin varailemaan ja mennä sinne testaamaan pelejä. Ja myös näitä esimerkiksi retrolaitteita, mitä siellä on. Ja meillä on rallipenkkiä ja vaikka mitä kuulkaa, että semmoista, mitä-
Mari: Joo. Ja se kannattaa tarkistaa, kun tämä on nyt siis pääkirjaston tilanne. Mutta esimerkiksi Noormarkussahan on sitten Xbox, mitä ei meillä täällä pääkirjastossa ole.
Tuomas: Joo. Niinpä. Mutta siis nimenomaan tämmöinen, että tuodaan kaikkia pelejä, pelikulttuuria kaikkien saataville, niin se tavoitteena.
Mari: Se on hienoa.
Tuomas: On.
Mari: Peleillä on kuitenkin niin paljon tarjottavaa. Mutta hei, eihän meillä nyt unohdu katsoa sinne sun kristallipalloon?
Tuomas: Ai niin se.
Mari: Meillä on kyllä vähän tullut tässä jo sivuttua kaikkia tämmöisiä tulevaisuudennäkymiä. Niin kuin just tämä, että Xbox-hankinnat vähenee. Mutta onko jotain, mikä tuntuu, että on vielä jäänyt?
Tuomas: Odotappa. Mä kaivan tuolta kristallipallon. [kovan nostamisen ääniä] Noin. Siitä vähän kirjasto-ASMR:ää. No niin. Nyt minulla on täällä tämä kristallipallo. Kerro, kerro mihin on menossa. Okei. Vitsit sikseen. Mutta siis pelit. Ne on ollut kuitenkin, jostakin 2000-luvun puolivälistä, niin niitä alettiin kirjastoon varmaankin enemmän ottaa. Ja nehän on kauhean trendikkäitä. Ja pelaamisen suosio nousee koko ajan. Mutta tässä on se uhka, että pelit on kuitenkin menossa koko ajan enemmän sinne digitaaliselle puolelle. Ja esimerkiksi viime vuonna yksi isoimmista peleistä, suomalainen oikea taidonnäyte Alan Wake 2, sitä ei julkaistu ollenkaan fyysisenä.
Mari: Joo. Tämä tuli meille yllätyksenä. Se oli meillä jossain hankintalistalla, sillein tämä tarvitaan. Ja mainostettiin muillekin, että hommatkaa, tämä on iso [naurahduksia].
Tuomas: Ai niin joo, me mainostettiin, miksi kukaan ei ole hommannut Alan Wake 2:sta [naurahduksia]. Koska sitä ei saa.
Mari: Hups.
Tuomas: Mutta siis tämä on ihan kasvava trendi justiin. Että mä olisin yllättynyt, jos Playstation 6:ssa tulisi olemaan enää fyysinen media. Ehkä siinä on, ehkä vielä. Ehkä jos me toivotaan, ehkä jos mä nyt puhun, niin mä manifestoin sen todeksi, että vielä saisi Playstation 6 -pelejä levyllä sitten ja niissä toimisi Pleikka 5:n...
Mari: Joo.
Tuomas: Se toisi mulle toivoa elämään. Luultavasti ensi vuonna tämän jakson nauhoituksesta, joskus 2025, niin tulee sitten Nintendon seuraava laite ja siinä nyt aivan varmasti on vielä, mä sanon-
Mari: Mä niin toivon, että se pyörittäisi sitten Switchin pelejä.
Tuomas: Joo.
Mari: Että siinä olisi se muistikorttipaikka.
Tuomas: Niinpä. Ja nimenomaan, että se olisi taaksepäin yhteensopiva.
Mari: Kyllä.
Tuomas: Me ei tiedetä siitä siis tässä vaiheessa yhtään mitään.
Mari: Me voidaan vain toivoa.
Tuomas: Joo. Voidaan vaan toivoa. Mutta siis mä kyllä syön hattuni, jota mulla ei onneksi ole päässä, jos siinä Switchin seuraavassa versiossa ei ole fyysistä pelikorttipaikkaa, jotain tämmöistä.
Mari: Joo.
Tuomas: Mutta Nintendosta ei koskaan tiedä, ne on aika hulluja leluntekijöitä ollut.
Mari: Niin, sieltä voi tulla mitä vaan [pieni naurahdus].
Tuomas: Mutta siis tosiaan Xboxista ei edes tiedä, tuleeko seuraavaa Xboxia vai muuttuuko se kokonaan vaan joksikin palveluksi, mikä toimii sitten. Game Pass tulee vaan kaikille saataville. Playstation 6 on täysi mysteeri, tuleeko siinä olemaan levyasemaa. Niin miten sitten pelejä lainataan? Meillä ei tällä hetkellä ole mitään.
Mari: Ai vitsi, että olisi hieno sitten, kun tulisi semmoinen, että voisi verkossa lainata kirjastosta pelejä.
Tuomas: Niin, joo. Joku tämmöinen kirjastolisenssi olisi mahtava just tiedätkö.
Mari: Joo.
Tuomas. Että voit lainata ja käydä lataamassa jonkun pelin, joka toimii sitten sen kaksi viikkoa siellä. Mutta siis tämmöiseen ei ole mitään järjestelmää tällä hetkellä olemassa.
Mari: Ei.
Tuomas: Ja pelistudiothan näkee [pieni naurahdus] kirjastokäytön vaan semmoisena ei-toivottuna.
Mari: Niin, whatever. Koska rahankiilto silmissä.
Tuomas: Joo. Kaikki mikä ei ole pelin ostamista, niin on heidän silmissään sitten verrattavissa johonkin laittomuuksiin varmaan [Mari naurahtaa]. Kirjastokäyttö on oikeasti niin pientä toki, että sitä ei ole varmaan ajateltukaan. Ja mä en edes tiedä, miten jossain Pohjoismaiden ulkopuolella, onkohan pelejä edes kuinka paljon lainattavissa sitten kirjastoissa?
Mari: En tiedä.
Tuomas: Kirjastot on aika erilaisia.
Mari: Pitääkö meidän tarkistaa tämä seuraavaan jaksoon?
Tuomas: Niin, se olisi kyllä ihan kiinnostava ottaa selvää. En ole ollut töissä muuta kuin Suomessa kirjastoissa.
Mari: Same, same.
Tuomas: Ja meillä on monipuolisesti kaikkea. Mutta se vähän huolettaa justiin, että sinänsähän justiin kirjastokäytön kannalta, että onko pelit vaan tämmöinen väliaikainen juttu. Koska pelit on tullut jäädäkseen. Sehän on jännä itse asiassa, pitäisikö vähän trollata justiin ja sanoa [Mari naurahtaa] just, että kun parikymmentä vuotta sitten pelit oli vähän aikuisten –, tai siis sanotaan, että aikuiset jotka pelasi, niin ne oli nörttejä. Että oli lapsiperheet ja sitten alan harrastajat eli nörtit, jotka pelasi [Mari naurahtaa]. Ja nykyään taas sitten pelit on joka vuosi se, mihin ihmiset käyttää enemmän rahaa ja enemmän aikaa ja mistä ihmiset puhuu. Että pelaaminen on ihan normaalia nykyään. Keskiverto-, minusta tuntuu, että semmoinen keskivertoihminen osaisi ehkä kertoa enemmän peliharrastuksestaan kuin lukuharrastuksestaan.
Mari: Joo. Ja varsinkin, kun sitä ei ehkä osata edes ajatella, mikä kaikki voi olla semmoista, että se ei ole pelkästään just se Fortnite [pieni naurahdus].
Tuomas: Niin, nimenomaan. Ja sitten kuitenkin justiin kaikki selainpelit ja puhelinpelit on tuonut sitä kynnystä ihan hirveänä alaspäin, mikä on ihan mahtavaa.
Mari: Jep.
Tuomas: Nykyään ihmiset harrastaa niin paljon pelaamista. Ja sitten [pieni naurahdus] lukeminen on nörttien hommaa. Äyy [naurahduksia].
Mari: Noh, noh. Eipäs mennä tähän vanhanaikaiseen pelit vs. kirjat. Kaikki voi lukea ja pelata [naurahtaa].
Tuomas: Totta, joo. Ai niin joo, mä lupasin, että en tee sitä pelit vastaan kirjat.
Mari: Mutta me tullaan tekemään sitä varmasti myöhemminkin.
Tuomas: Niin tullaan.
Mari: Sori siitä [naurahtaa].
Tuomas: No se oli vähän vitsi tässä nyt. Mutta siis se, että lukeminen on semmoinen, missä on innokkaat harrastajat. Ja me ennen kaikkea totta kai, kirjaston tehtävänä on kanssa innostaa ihmisiä lukemaan.
Mari: Joo.
Tuomas: Ja parantaa ihmisten lukutaitoa, myös monilukutaitoa.
Mari: Kyllä.
Tuomas: Mutta se on vaan jännä, että se on kääntynyt niin päin, että pelaaminen ei enää olekaan vaan minun kaltaisten nörttien yksinoikeus samalla tavalla.
Mari: Niin, joo. Vaan myös me, tällaiset kasuaalit, voimme pelata [naurahduksia].
Tuomas: Äläpä nyt vähättele.
Mari: Mutta mä otan tästä aasinsillan, että mä en malta odottaa seuraavaa jaksoa, jossa puhutaan todennäköisesti tarinoista. Tai tarinankerronnasta peleissä. Siitä tulee aika hienoa.
Tuomas: Niin tulee. Ehkä me pistetään tämä jakso pakettiin. Meillä tuli tosi paljon. Meillä oli tässä joku struktuuri olemassa ennen kuin alettiin puhua.
Mari: Juu.
Tuomas: Mutta me ollaan puhuttu paljon kaikenlaista.
Mari: Joo. Tämä on ehkä vähän rönsyillyt, mutta ei se haittaa. Se on meidän tyyli. Tätä tulee jatkossakin.
Tuomas: Niin. Joo, tämä oli vähän tämmöinen tutustumisjakso, että tervetuloa pelimaailmaan [naurahduksia] niin sanotusti, ja kirjaston maailmaan. Mutta meillä on vaikka millaisia ideoita kyllä tuleviin jaksoihin.
Mari: On.
Tuomas: Eli tosiaan tuo, koska ollaan kuitenkin tarinoiden äärellä täällä kirjastossa ja näin, niin tosiaan pelien tarinat tuo ne ikimuistoiset hetket.
Mari: Joo. Jee.
Tuomas: Mitä muuta meillä oli?
Mari: No me ajateltiin käydä Switchiä läpi. Koska, no meillä on kummallakin Switchit ja nyt taisi olla joku juhlavuosi. Ja ensi vuonna mahdollisesti uusi laite.
Tuomas: Niin.
Mari: Sitten tämmöisiä piilotettuja helmiä. Meillä on jotain pelejä, mitkä on tosi hyviä, mutta miksi ne ei ole käynyt lainassa?
Tuomas: Joo. Ehdottomasti, ai että.
Mari: Niin niistä. Joo.
Tuomas: Päästään vinkkaamaan ihan tällein audiomuodossa, jee.
Mari: Ja meille saa toki laittaa kysymyksiä ja ehdotuksia, mutta me ei luvata, että niihin tulee välttämättä mitään reaktiota [naurahduksia]. Ei, kyllä niihin tulee, laittakaa vaan [naurahduksia].
Tuomas: Joo. Pistäkää palautetta ihmeessä. Tosiaan näitä meidän, mikä tämän meidän peliosion nimi nyt edes on? Mihin me päädyttiin?
Mari: Kyllä me varmaan mennään sillä Pelipaussi. Mikä ei suinkaan tarkoita taukoa pelaamisesta, vaan taukoa pelien parissa.
Tuomas: Kyllä. [elokuvatrailerimaisella äänellä] Pelipaussi. Tum tum. [Mari naurahtaa] Okei, toi ei ole meidän [naurahduksia].
Mari: Ei ole virallinen.
Tuomas: Ei.
Mari: Hei heitä nyt loppuun vielä kuulijoille, sano, mikä on sun mielestä tosi hyvä peli. Onko nyt joku ykkössuosikki?
Tuomas: Just nytten, hmm.
Mari: Just nyt.
Tuomas: Okei. [laulaa] Parasta just nyt [naurahtaa].
Mari: No niin, terveiset Robinille.
Tuomas: No niin, joo. Sori, se oli, liian nuotilleen meni, kröhöm [Mari naurahtaa]. No joo, ei. Mutta en mä tiedä, mulle tuli heti vaan Zelda: Tears of the Kingdom. Että se tuli jo melkein vuosi sitten, mutta...
Mari: Se oli aivan superhyvännäköinen. Ja pyöri hyvin.
Tuomas: Jep. On se. Ja siis se ei lopu. Se ei pelaamalla lopu se peli.
Mari: Ei.
Tuomas: Ei ikinä.
Mari: Joo.
Tuomas: Että se on vaan niin hyvä. Siis jestas, kun se tuli silloin viime vuonna, niin mä pidin päiväkirjaa sen pelaamisesta [naurahduksia]. Mä kirjoitin juttuja ylös, kun mä olin niin innoissani siitä. Ja siitä tulikin kyllä semmoinen ähky just ja piti siirtyä muihin peleihin. Mutta se vetää puoleensa. Mulla on ylipäätään semmoinen kauhea Zelda-innostus tällä hetkellä meneillään ja tuommonen.
Mari: Joo. Siellä on kyllä hyviä tarinoita.
Tuomas: On.
Mari: Twilight Princess muun muassa (varsin lupaa) [epäselvää].
Tuomas: Joo, todellakin. Mm-mm-mmm. Joo, mutta muutenhan mä pelaan retroa, että olen taas palannut sinne klassikoista klassikoimman äärelle eli Final Fantasy VII on tällä hetkellä työn alla.
Mari: Aivan, joo. Mahtavaa.
Tuomas: Ensimmäistä kertaa ikinä.
Mari: Ja myös ajankohtainen. Vaikka siis sä pelaat sitä vanhaa versiota ilmeisesti?
Tuomas: Joo.
Mari: Mutta kun siitä tuli tätä äänittäessä vasta se, sanoppas nyt, sen nimi nyt, Remake.
Tuomas: Rebirth.
Mari: Rebirth, kiitos [naurahtaa].
Tuomas: Joo, se on [tahallisesti takellellen] Rebirth. Joo, Final Fantasy VII on aina pinnalla. Ja tulee vielä taas muutaman vuoden päästä olemaan, kun se on niin klassikkopeli, että kun se tehdään uudelleen, niin se pitää tehdä kolmessa osassa [Mari naurahtaa]. Ainakin.
Mari: Ainakin.
Tuomas: Mistä vetoa, että tulee joku neljäs osa siihen vielä.
Mari: Joo. Joku jatko tai esiosa...
Tuomas: Rehash.
Mari: ...tai jotain [naurahduksia].
Tuomas: Ai että. Mikäs sun mielestä on parasta nytten? Paras peli?
Mari: No, siis mä olen taas koukussa Animal Crossingiin, New Horizons.
Tuomas: [naurahtaa] Noni.
Mari: Mulla on siis siinä kohtaa varmaan, no okei, vaatimattomat 800 tuntia, koska mä tiedän, että joillakin on paljon enemmän. Mutta mä en ole vieläkään saanut mielestä tätä Supergiantin Hadesta, jonka mä sain vasta loppuun. Se oli todella vaikuttava kokemus, koska siinä oli niin hyvät hahmot siitä Kreikan mytologiasta. Ja kaikki se pelimekaniikat ja musiikit ja miltä se näytti. Että se on vaan jäänyt vielä asumaan tuohon mun aivoihin, että mä en ole vielä päässyt siitä eroon [pieni naurahdus].
Tuomas: Niin. Ja kun sä sanot, että sä olet päässyt sen nyt läpi, tai vetänyt loppuun, niin tarkoitat siis, että sä olet pelannut sen kymmeneen kertaan läpi [naurahduksia].
Mari: Niin. Näin lopputekstit, mutta siihen meni tosiaan se, että voitti sen pääbossin kymmenen kertaa.
Tuomas: Kymmenen runii, joo.
Mari: Joo.
Tuomas: Siis se on ihan, toi on kyllä tosi, joo, ”en ole mikään kunnon pelaaja” [naurahduksia]. Tuo on ihan älytöntä, että pääsee sen sillein. Ja niin, muuten tässä, kun me julistettiin itsemme alussa, tai siis mä julistin meidät tämmöiseksi meidän kirjaston pelitietäjiksi ja pelieksperteiksi ja muuta, niin tuo 800 tuntia Animal Crossingissa ei ole edes tämän talon...
Mari: Ei.
Tuomas: ...ykkönen.
Mari: Ei. Se on itse asiassa aika paljonkin vähemmän kuin meidän talon ykkönen.
Tuomas: Joo, että tämmöisiä...
Mari: Joo.
Tuomas: Yllättävä, ja jälleen kerran ihmiset, joita ei ajattele sillein, jotka ei ajattele, että olen muuten pelaaja ja tulee joka päivä jossain pelipaidoissa töihin...
Mari: Niin.
Tuomas: ...niin silti saattaa pelata ihan uskomattomia määriä jotain tiettyä peliä.
Mari: Niinpä. Kyllä.
[vauhdikasta elektronista musiikkia alkaa soimaan taustalla]
Tuomas: Pelit on kaikille.
Mari: Tähän on ehkä, tähän lausahdukseen hyvä lopettaa. Mahtavaa. Tämä on hyvä alku.
Tuomas: Joo. Tähän on ehkä erittäin pakkokin lopettaa. Kello on jo vaikka mitä.
Mari: [naurahtaa] Jees. Ei muuta kuin jatkoa odotellessa.
Tuomas: Moi moi.
[musiikki vaimenee]