Subscribe
Share
Share
Embed
Elämänmakuisia podcasteja Jätkäsaaresta, Hyvän toivon kappelin yhteisöstä.
Saarna Hyvän toivon kappelissa 14.9.2025, Luuk. 10: 25–37
Johdanto: Mitä teen, kun Cezar pyytää apua?
Kertomus Laupiaasta eli myötätuntoisesta samarialaisesta tuntuu tutulta. Kun kuljen Stadin kaduilla, olen monesti kohdannut ihmisiä, jotka pyytävät apua. Täältä Jätkäsaaresta mieleen nousee Cezar, joka on usein ollut myymässä Isoa Numeroa Välimerenkadun
K-kaupan edessä. Evankeliumi herättää kysymään, mitä silloin teen. Autanko vai kuljenko ohi?
Puhun tästä erityisesti kaupunkilaisen näkökulmasta. Kaupungissa yhteisöllisyys ei ole yhtä luontaista kuin pienemmillä paikoilla. Miten Laupiaan samarialaisen esikuva voisi synnyttää meissä täällä kaupungin keskellä auttamisenhalua?
I Pysähdynkö kärsivän vierelle?
Helsinki on elävä kaupunki. Täällä risteilevät lukemattomat ihmiset ja maailmanlaajuiset verkostot. Niiden kautta myös Cezar on tullut Helsingin kaduille pyytämään apua. Kaupungissa on mahdollista kohdata koko ajan uusia ihmisiä. Samalla kaupunkielämä myös synnyttää väistämättä yksityisyyden tarvetta. Kaikkia ihmisiä ei voi tuntea henkilökohtaisesti. Koko elämäntarinaansa ei voi paljastaa kaikille ihmisille.
Tästä syntyy yksi auttamisen vaikeus. En tunne niitä ihmisiä, joita kohtaan. Cezaristakin tiedän lähinnä nimen. Miten voin luottaa siihen, että apua pyytävän tarina on totta? Avuksi tulee evankeliumi myötätuntoisesta samarialaisesta. Kertomus on minulle kuin mielen sisäinen ikoni, pyhä kuva. Voin painaa tämän pyhän kuvan mieleeni. Se antaa minulle rohkeutta auttaa.
Kertomus myötätuntoisesta samarialaisesta rohkaisee luottamukseen. Ilman luottamusta mikään ihmissuhde tai yhteiskunta ei pysy koossa. Vaikka en tietäisi kaikkea, voin luottaa ja auttaa. Sielulleni tekee suuremman vahingon se, että suhtaudun epäluuloisesti toisiin kuin se, että auttamisenhaluani käytetään väärin. Myötätunto ja luottamus ovat kaikkien hyvien kaupunkien kulmakiviä.
Luulen, että auttamisen väistämiseen liittyy myös usein häpeän pelkoa. Osaanko auttaa oikein? Osaanko toimia oikein, kun toiset katsovat? Ikoni myötätuntoisesta samarialaisesta auttaa käymään häpeää kohti. Se antaa mallin, jonka mukaan voin toimia, vaikka olisinkin epävarma.
Harkintaa silti tarvitaan. On tärkeää tuntea omat rajat ja tunnistaa vaaran paikat. On tärkeää suostua siihen, että en voi auttaa kaikkia ihmisiä. En voi myöskään pelastaa kenenkään elämää kokonaan, vaan voin kulkea hetken aikaa rinnalla. Aina en voi pysähtyä, mutta aina välillä tulee hetkiä, jolloin minua todella tarvitaan. Ja tulee uusia hetkiä. Vaikka en nyt auttaisi, toisella kertaa voin pysähtyä ja auttaa.
II Maahan lyöty auttaa toista maahan lyötyä
Kertomuksessa myötätuntoisesta samarialaisesta huomio kiinnittyy siihen, että se, joka jää auttamaan, oli nimenomaan samarialainen. Pappi ja pappeja avustanut leeviläinen kulkivat ohi. Samarialaiset olivat Jeesuksen ajan juutalaisuudessa halveksittu vähemmistö. Heillä oli juutalaisuuden pääuomasta katsoen outoja uskonnollisia oppeja. Samarialainen oli kuitenkin se, joka jäi auttamaan. Miksi näin?
Usein kokemus syrjään jäämisestä tai elämän vaikeuksista synnyttää myötätuntoa. Silloin kun elämä on potkinut minua itseäni päähän, minun on helpompaa ymmärtää toisia, joita elämä koettelee. Kadulle lyyhistynyttä koditonta saattaa ensimmäisenä auttaa toinen koditon.
Monien lipaskerääjien kokemus on, että rikkaimmat eivät annakaan eniten, vaikka heillä olisi siihen suurimmat mahdollisuudet. Eniten antavat ne, joilla on itselläkin tiukkaa. Rikkaus voi tuoda mukanaan ajatuksen, että kaikki taloudellinen hyvä on omaa ansiota ja itse hankittua. Rikkaus tarvitsee rinnalleen suurta sydäntä, että anteliaisuuden henki ei katoa.
Kertomus myötätuntoisesta samarialaisesta muistuttaa myös, että auttamisen halu ei ole vakaumuksesta kiinni. Apua antavat kaikki ihmiset omasta vakaumuksestaan käsin: muslimit ja ateistit, buddhalaiset ja eri uskontoperinteiden keräilijät. Jumala toimii kaikenlaisten ihmisten välityksellä.
Myötätunto ei ole vain yksilöiden välinen asia. Sitä tarvitaan ihmisryhmien välillä koko yhteiskunnassa ja maailmassa. Politiikassa tarvitaan kykyä asettua toisen ihmisen asemaan myötätuntoisen samarialaisen tavoin. Luottamus ihmisten välillä kasvaa, kun koemme olevamme samassa veneessä erilaisten elämäntilanteidemme kanssa.
Tästä puhui myös amerikkalainen yhteiskuntafilosofi John Rawls teoriassaan tietämättömyyden verhosta. Teoriaa voisi yksinkertaistaa näin: kuvittele, että paikkasi yhteiskunnassa arvottaisiin. Et tietäisi, oletko pappi, rosvo, vai majatalonpitäjä. Millaista politiikkaa haluaisit silloin tukea? Myötätuntoisen samarialaisen esikuva auttaa ymmärtämään ihmisten erilaisia lähtökohtia elämään myös politiikan tasolla.
III Saaja auttaa antajaa
Myötätuntoinen samarialaisen lisäksi kertomuksessa tärkeä on myös ryöstetyn miehen merkitys. En ole vain ohikulkeva pappi tai auttamaan jäävä samarialainen, olen myös tuo ryöstetty ihminen. Auttamisen lisäksi minun on tärkeää pystyä pyytämään apua. Elämä ei voi olla vain antamista. Minun täytyy tunnistaa, milloin tarvitsen itse apua. Tämäkin voi olla vaikeaa. On vaikeaa suostua siihen, että toiset auttavat ja kantavat minua.
Elämä on syvimmiltään vastaanottamista. En voinut itse päättää syntyä tähän maailmaan. En tiedä, milloin lähden täältä pois. Jumala antaa elämän. Silloinkin, kun autan toista, voima auttamiseen tulee Jumalalta. Ja silloin, kun olen kovettanut sydämeni, voin turvautua Jumalan armoon. Lähimmäisenrakkaus virtaa Jumalasta. Voin liittyä rakkauden virtaan ja antaa sen kantaa.
Lopuksi: Myötätuntoinen samarialainen on ikoni, joka auttaa minua kohtaamaan Cezarin tai toisen apua tarvitsevan ihmisen. Samalla se on kuva Kristuksesta, joka tulee luokseni. Jumala kutsuu minua olevaan avoin. Silloin voin tunnistaa avun, jota minulle tarjotaan. Kristus tulee luokseni siinä, mikä on vierasta ja outoa. Kristus koskettaa haavojani toisen ihmisen kautta. Hän voitelee haavani ja nostaa minut taas elämään.
Nousemme kuulemaan pyhää evankeliumia Luukkaan mukaan.
Eräs oikeusoppinut halusi koetella Jeesusta. Niinpä hän kysyi: »Opettaja, mitä minun pitäisi tehdä periäkseni ikuisen elämän?» Jeesus vastasi: »Mitä laissa sanotaan? Miten sinä sitä luet?» Tähän mies vastasi: »Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja mielestäsi, koko elämälläsi ja kaikin voimin, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.» »Hyvin vastattu», Jeesus sanoi. »Tee näin, niin saat elää.»
Mies halusi kuitenkin osoittaa olevansa hyvä ihminen ja kysyi: »Mutta kuka on minun lähimmäiseni?» Jeesus vastasi: »Eräs mies oli menossa Jerusalemista Jerikoon, mutta jäi matkalla rosvojen käsiin. Rosvot veivät häneltä vaatteet päältä ja pieksivät hänet. Sitten he lähtivät ja jättivät hänet lojumaan puolikuolleena. Eräs pappi sattui kulkemaan samaa reittiä, mutta kun hän näki miehen, hän siirtyi toiselle puolelle tietä ja meni ohi. Paikalle tuli myös Leevin heimoon kuuluva mies, pappien avustaja. Kun hän näki tilanteen, hänkin vaihtoi tien puolta ja meni ohi.
Seuraavaksi paikalle tuli eräs samarialainen. Kun hän näki miehen, hänen sydäntään riipaisi. Hän meni miehen luokse, valutti tämän haavoihin oliiviöljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen aasin selkään, vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Seuraavana päivänä samarialainen antoi majatalon isännälle kaksi denaaria ja sanoi: ’Pidä hänestä huolta. Jos nämä eivät riitä kuluihin, niin maksan lisää, kun palaan.’
Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa rosvojen uhriksi joutuneen miehen lähimmäinen?» »Se, joka kohteli häntä myötätuntoisesti», mies vastasi, ja Jeesus sanoi: »Mene ja tee sinä samoin.»