Subscribe
Share
Share
Embed
Elämänmakuisia podcasteja Jätkäsaaresta, Hyvän toivon kappelin yhteisöstä.
Saarna Hyvän toivon kappelissa 8.2.2025, Matt. 13:24–30
Johdanto: Voiko hyvyys kasvaa somessa?
Joulun alla latasin puhelimeeni Threads-sovelluksen ja yllätyin. Tällä sosiaalisen median julkisella alustalla jaettiin hyvin henkilökohtaisia kokemuksia esimerkiksi deittailusta ja yksinäisyydestä, kokkaamisesta ja kalsareista, keilaamisesta ja 90-luvun hevistä. Yllättävää oli se, että tuntemattomien välisiin julkisiin keskusteluihin ei yleensä liittynyt pilkkaa tai tahallista hämmentämistä. Tuntui siltä, että Threadsissa leijui hyväntahtoisen yhteisöllisyyden henki.
Sosiaalinen media ja muut verkon keskustelualustat eivät ole tulleet tunnetuksi vain hyväntahtoisuudesta. Monissa keskusteluissa ihmisistä pääsevät esiin täysin päinvastaiset voimat. Tuntemattomien ihmisten keskusteluissa lauotaan toisista törkeitä asioita. Somea omistavat oligarkit käyttävät sitä myös suoranaisen vihapuheen levittämiseen. Myös Threadin yllä on varjo, kun Mark Zuckerberg liittyi Donald Trumpin joukkoihin heikentämään amerikkalaista demokratiaa ja oikeusvaltiota.
Miten osaisimme vahvistaa hyvyyden voimia somessa ja muualla? Miten voisimme vahvistaa erilaisuuden kohtaamista ja sietämistä? Oppaanani tätä pohtiessa ovat Jeesuksen sanat evankeliumissa: ”Te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin. Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti.”
I Hyväksy ristiriitaiset tunteesi
Jeesuksen sanat eivät äkkiseltään tunnu kovin käytännöllisiltä. Jos perunamaahani leviää juolavehnää, minun pitää kitkeä se mahdollisimman pian pois. Jeesus kuitenkin kehottaa antamaan rikkaruohojen olla. Jos nyhdän niitä liian innokkaasti, voin samalla tuhota kasvua.
Mitä Jeesuksen sanat siis tarkoittavat? Aluksi on tärkeää kääntää katse kohti itseäni. Jeesuksen vertaus ohjaa minua hyväksymään oman ristiriitaisuuteni. Ristiriitaisuuden tunnistaminen on sen myöntämistä, että en ole valmis. Olen epätäydellinen. En tunne itseäni kokonaan. Minussa on sekä valoa että varjoa, sekä kasvavaa vehnää että rikkaruohoja. Tärkeää on, että voin tutustua molempiin. Tärkeää on, että opettelen ymmärtämään itseäni.
Tämä tarkoittaa sitä, että voin opetella kuuntelemaan tunteitani. Kuunnella iloa, hämmästystä ja myötätuntoa. Kuunnella surua, kateutta ja vihaa. Minun ei pidä kieltää tai torjua tunteitani, vaan kuunnella niitä. Niin sanottuja vaikeita tunteitakin on tärkeää tunnustella, opetella kuuntelemaan niiden viestiä. Jos yritän piilottaa ne kellariin, ne eivät katoa, vaan ne nousevat sieltä entistä vahvempina tukahduttamaan kasvua. Piilottamisen sijaan on tärkeää, että hyväksyn ne osaksi itseäni. Tunteet pitää tuoda valoon, niitä ei pidä kätkeä kellariin.
II Tunnista varjo, vahvista valoa
Jeesus sanoo: ”Antakaa rikkaviljan ja vehnän kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti.” Jeesuksen sanat puhuvat myös hyvän ja pahan välisestä kamppailusta sisälläni. Tässäkin on tärkeää nähdä sekä valo että varjo. Minussa on mahdollisuus sekä hyvään että pahaan. Tärkeää on, että tunnistan varjon ja vahvistan valoa.
Pahan mahdollisuus ei katoa kieltämällä se. Minussa on mahdollisuus pahaan. Voin toimia ja toimin väärin. Olen ihminen. Tämän myöntäminen on osa ihmisenä kasvamista. Ihmiskunnan pahimmat synnit eivät ole tehty olemalla tietoisesti pahan palveluksessa. Pahimmat asiat on tehty niin, että samalla ajatellaan tehtävän hyvää. Tämä on tärkeää muistaa. Voin erehtyä luulemaan pahaa hyväksi. Siksi minun täytyy koetella itseäni, kuunnella toisten palautetta ja hakeutua Jumalan rakastavaan ja paljastavaan läsnäoloon.
Paha ei kuitenkaan vähene pahaan keskittymällä, vaan valoa vahvistamalla. Samaan aikaan, kun ihmettelin joulun alla Threadsin myötätuntoisia keskusteluja, luin hollantilaisen historiantutkija Rutger Bregmanin kirjaa Hyvyyden historia. Bregman väittää, että ihmisessä on luontaisesti enemmän valmiutta hyvään kuin pahaan. Tämä näkyy esimerkiksi ihmisen ”kesyyntymisessä”. Evoluution pitkässä juoksussa kiltteys on ollut valttia parisuhdemarkkinoilla. Meistä on karissut pois petomaisia piirteitä. Esimerkiksi kasvonpiirteemme ovat pehmentyneet samalla tavoin kuin koirilla, jotka on kesytetty sudesta. Kiltteys on tehnyt ihmisestä sosiaalisen superoppijan ja sopeutujan, joka on selviytynyt muuttuvissa ja ankarissa olosuhteissa.
Bregman ei väitä, että pahuutta ei olisi. Hän väittää, että hyvyys on ihmisessä luontaisempaa kuin pahuus. Muuten emme olisi ihmisinä selvinneet.
III Hyvyyttä pitää vahvistaa
Jeesus sanoo: ”Antakaa rikkaviljan ja vehnän kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti.” Palaan vielä pohtimaan ihmisten käyttäytymistä somessa, jossa risteilevät karmeat ja ihanat kohtaamiset. Some itsessään on sosiaalinen rakenne, joka synnyttää uudenlaista vuorovaikutusta ihmisten välille. Se voi myös altistaa pahuuden voimille. Kun kohtaamme toisemme kasvokkain, viritymme luontaisesti aistimaan toisen tunteita. Somessa tämä ihmiselle luontainen ulottuvuus puuttuu. Ruudun takaa on paljon helpompaa sanoa rumasti kuin kasvotusten.
Sosiaalista mediaa myös ohjaavat usein algoritmit, jotka kasvattavat kuohuttavia kiistoja ja riitoja. Sama ilmiö näkyy mediassa laajemminkin. Kuohuttavat uutiset koukuttavat. Huomiomme keskittyy siihen, mikä on tavallisesta poikkeavaa. Tavallinen ja arkinen hyvyys ei ole kiinnostavaa. Epätavallinen pahuus herättää kiinnostuksen. Siksi uutiset ovat niin usein kielteisiä. Maailma näyttäytyy pahempana kuin se oikeasti on. Tämä kaikki vähentää uskoa hyvyyden voimaan.
Somessa tarvitaan kaiken kuonan keskellä hyvyyden lähettiläitä. Paavalilla on tähän hyvä ohje: ”Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.” Pahaa vastaan pitää olla luja ja suora, mutta pahaan ei pidä vastata pahalla vaan hyvyyden voimalla. Realismia on suostua siihen, että vuorovaikutus ei aina onnistu. Tärkeää on kuitenkin edes yrittää sitä.
Tärkeää on myös, että emme koe maailmaa vain virtuaalisesti. Tärkeää on, että kohtaamme toisiamme kasvoista kasvoihin. Että puhumme vaikeista aiheista ja haastamme toisiamme. Perheiden ja sukujen sisällä. Kapakoissa ja kirjastoissa. Harrastusryhmissä ja naapurien kanssa. Toisia kunnioittaen, vastaamalla pahaan hyvällä.
Lopuksi: Varjo on tärkeää tunnistaa. Pahaa vastaan pitää asettua. Tärkeää on, että tunnen oman ristiriitaisuuteni, valon ja varjon. Opettelen elämään erilaisten tunteideni kanssa. Tunnistan pahan mahdollisuuden myös itsessäni.
Vielä tärkeämpää on kuitenkin juoda hyvyyden lähteistä. Jumala on hyvä. Jumalasta virtaa hyvyyttä ja rakkautta keskelle epätäydellistä elämäämme. Ihmisessä on luontainen taipumus hyvään. Maailma ei ole lopussa. Meitä tarvitaan hyvyyden ja rakkauden lähettiläiksi vahvistamaan hyvyyttä toisissamme.