Hyvän toivon kappeli

Uskon tie ei ole suoraa moottoritietä, jossa kyltit opastavat minua aina eteenpäin. Uskon tie on polku, jota Magdalan Maria hämärässä kulkee Jeesuksen haudalle. Kristus on itse kulkenut hämärän läpi. Hän kulkee polulla kanssamme ja kantaa meidät ylösnousemuksen valoon ja kirkkauteen. 

What is Hyvän toivon kappeli?

Elämänmakuisia podcasteja Jätkäsaaresta, Hyvän toivon kappelin yhteisöstä.

Saarna Hyvän toivon kappelissa pääsiäisenä 9.4.2023, Joh. 20: 1–10
Johdanto: Linnut laulavat hämärässä
Aamuhämärä on kiehtovaa aikaa. Erityisen kiehtovaa aamuhämärä on minun kaltaiselleni lintubongarille. Monelle linnulle aamu on vuorokauden aktiivisinta aikaa. Siksi minäkin liikun metsissä ja rannoilla jo kukonlaulun aikaan. Kevään aamuhämärässä on aivan oma tunnelmansa. Hämärä kantaa sisällään lupausta tulevasta valosta ja uudesta elämästä. Mustarastaat, punarinnat ja peukaloiset aloittavat laulunsa jo hämärässä. Ne huutavat omalla äänellään: kohta valo taas koittaa.

Myös päivän evankeliumissa ollaan liikkeellä aamuhämärissä. Magdalan Maria lähtee jo ennen auringonnousua Jeesuksen haudalle. Suru ja rakkaus saavat hänet liikkeelle. Tyhjällä haudalla Marian tunne muuttuu hämmennykseksi. Mielenkiintoisella tavalla evankeliumissa tyhjän haudan löytämistä ei erityisemmin hehkuteta. Ylösnousemuksen salaisuus avautuu opetuslapsille vähitellen. He kulkevat hämärän läpi valoon.
Samasta hengellisestä matkasta puhun myös tässä saarnassani. Minäkin kuljen hämärän läpi ylösnousemuksen valoon.
I Uskon polku avautuu hämärässä askel askelelta
Aloitan hämärästä, jossa Magdalan Maria kulki. Hämärän kokemus on monelle Kristuksen seuraajalle tuttu, niin myös minulle. Usko Jumalaan ei anna elämään valmiita vastauksia. Se ei myöskään suoraan ota pois elämän ahdistusta. Psykoterapeutti Eugen Drewermann on puhunut vapauteen kuuluvasta ahdistuksesta. Koska olen vapaa, en tee aina sitä hyvää, minkä tiedän oikeaksi. En aina ymmärrä itseäni enkä maailmaa ympärilläni. Kohtaan vastoinkäymisiä ja minua haavoitetaan.

Ahdistusta ei pidä kieltää eikä sitä kannata paeta. Ihmisenä olen ristiriitainen olento. Juuri siksi tarvitsen Jumalan lempeyttä oman itseni kohtaamiseen. Tarvitsen Jumalan voimaa pelkoni voittamiseen. Tarvitsen Hengen parantavaa läsnäoloa haavojeni hoitamiseen. Tarvitsen Kristusta kulkemaan kanssani hämärässä.
Usko vie kohti vapautta, jossa ei ole valmiita vastauksia. Uskon tie ei ole suoraa moottoritietä, jossa kyltit opastavat minua aina eteenpäin. Uskon tie on polku, polku jota Magdalan Maria kulkee Jeesuksen haudalle. Hämärässä polku avautuu askel askelelta.
Professori Antti Eskola kirjoitti kirjan Uskon tunnustelua. Minunkin uskoni on usein enemmän tunnustelua kuin varmuuttaa. Kuljen uskon polkua hämärässä ja tunnustelen tietäni eteenpäin. Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän voin sanoa jotain varmaa kristillisen uskon opeista.
Varmuuden sijaan ihmettelen. Ihmettelen Jumalan suuruutta ja elämän suurta kirjoa. Ihmettelen tyhjää hauta ja pääsiäisen salaisuutta. Ihmettelen elämää kuin lapsi avautuvaa pääsiäismunaa. Aikuisenakin voin löytää lapsen sisältäni. Voin löytää avoimuuden ja luovuuden lähteet. Tätäkin on hämärässä kulkeminen.
II Valo on olemassa myös hämärässä
Samalla turvaudun ikivanhoihin Raamatun sanoihin, virsiin ja kirkon rituaaleihin. Ne ovat kannatelleet monia sukupolvia ennen minua. Ja minuakin ne kantavat. Ne tulevat todeksi tässä hetkessä, jota juuri nyt elän.
Jeesuksen haudalle saapuivat myös Pietari ja Jeesuksen ”rakkain opetuslapsi”. Pietari katselee Jeesuksen hautaa. Lopulta myös toinen opetuslapsi menee sinne. Hän näkee ja uskoo.
Johanneksen evankeliumissa näkemisellä on erityinen merkitys. Näkeminen on astumista hengelliseen todellisuuteen, jossa voin tunnistaa Jumalan läsnäolon ja voiman. Kun kuljen elämäni hämärässä, valo on joskus piilossa. Silti valo on olemassa. Pääsiäisen valo loistaa keskelle elämääni. Uskon silmin voin nähdä tyhjässä haudassa elämän lähteen. Voin nähdä, miten Kristus kulkee kanssani polulla.

Kristuksen tie vei hämärän läpi. Jeesuksen kutsumus kasvoi hänen elämänsä varrella. Varma julistus kunniassa tulevasta Ihmisen Pojasta muuttui tuskanhuudoksi ristillä. Kristus luopui kunniastaan ja voimastaan meidän vuoksemme. Hän antoi rakkautensa pohjaan saakka, että hän voi kulkea meidän kanssamme. Jeesus kulkee kanssamme hämärässä ja ymmärtää hätämme.
Kristus on kulkenut läpi elämän, kuoleman ja helvetin ja tuonut maailmalle pelastuksen. Maailma on Jumalan maailma. Toivoa on. Kristus kestää ristiriitani. Hänen läsnäolostaan virtaa toivoa, valoa ja keveyttä elämääni. Sisimpäni raskas kivi liikahtaa, kun Kristus siirtää sen pois. Paino hellittää, vapaus vahvistuu.
Jotain tästä aavistelen kevätaamun hämärässä. Kun mustarastas alkaa laulaa, maailmaan virtaa toivoa. Luontokin julistaa ylösnousemuksen valoa. Mikään ei ole tyhjää ja elotonta. Kaikkeen virtaa valo.
Siksi kuljen hämärässä samaa polkua kuin Magdalan Maria. Kuljen polkua ja astun valoon, jossa uudet linnut laulavat.