KERTUN KULMA – alueiden ja kestävyyden ääni

Tässä Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin 25-vuotisjuhlavuoden Kertun kulma -jaksossa Maaria Tuisku keskustelee instituutin ensimmäisen johtajan, biokemisti ja MBA Eelis Kokon kanssa instituutin perustamisen taustoista, Oulun eteläisen alueen kehittämisestä ja yliopistollisen tutkimus- ja koulutustoiminnan vakiinnuttamisesta alueelle. Jakso vie kuulijan alkuvuosien rohkeaan rakentamisen aikaan – hetkiin, joissa syntyi pohja Kerttu Saalasti Instituutin elinvoimalle, yhteistyölle ja kestävälle kasvulle. 

What is KERTUN KULMA – alueiden ja kestävyyden ääni?

Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin Kertun kulma -podcast vie kuulijan sinne, missä tutkimus, alueellinen kehitys, kestävyys ja tulevaisuuden innovaatiot kohtaavat. Jaksoissa pureudutaan instituutin tutkijoiden, asiantuntijoiden ja yhteistyökumppaneiden ajatuksiin – aiheina mm. alueellinen erinomaisuus, kestävä energialiiketoiminta ja tulevaisuuden tuotantoteknologiat. Kertun kulma avaa näkymiä siihen, miten tutkimuksesta syntyy osaamista, ratkaisuja ja vaikuttavuutta – ja miten yhdessä rakennamme kestävästi kehittyvää yhteiskuntaa.

Tervetuloa Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin juhlavuoden podcast-sarjan pariin.
Tässä sarjassa selvitämme, miten kokeiluna alkaneesta hankkeesta kehittyi 25 vuodessa yhteiskunnallisesti ja kansainvälisesti vaikuttua tutkimusinstituutti.
Minä olen Maaria Tuisku, ja tänään minulla on vieraana instituutin ensimmäinen johtaja ja korkeakoulun strategiatyön edistäjä Eelis Kokko. Hyvää päivää.
Päivää.
Kertoisitko tähän alkuun vähän itsestäsi?
Minä olen opiskellut biokemiaa Oulussa 70-luvulla, 80-luvulla. Olen toiminut sairaalakemistinä ja sen jälkeen siirryin yrityselämään.
Toimin kansainvälisessä markkinoinnissa ja diagnostiikkayhtiön tehtävissä.
Sen jälkeen suoritin MBA-tutkinnon ja olen ollut yrityskehitystehtävissä ennen kuin tulin tähän instituutin johtajan tehtäviin.
Tämä tosiaan Kerttu Saalasti Instituutti käynnistyi vuonna 2000 tämmöisenä kokeiluna, ja se tunnettiin silloin nimellä Oulun eteläisen instituutti.
Mistä tämä tarve instituutin perustamiselle kumpusi?
Voisi sanoa niin, että yliopisto halusi varmistaa tuon eteläisen ilman suunnan, niin että Oulun yliopisto osallistuu siellä toimintaan, koska 1999 oli perustettu Chydenius-instituutti Kokkolaan.
Siellä oli Vaasan ja Jyväskylän yliopistot mukana toiminnassa, ja sitten toisaalta Kajaaniin oli perustettu taas oma yliopistokeskus, jossa oli mukana useita yliopistoja, muun muassa Jyväskylän yliopisto sielläkin.
Ja sitten ehkä näytti siltä, että Oulun eteläisen alue tarvitsee oman yliopiston intressejä puolustavan yksikön.
Ja sinä aloitit tämän instituutin johtajana ensimmäinen lokakuuta vuonna 2000. Miltä tämä tuntui, tämä instituutin johtoon nouseminen?
Siinä ei minun tällaisella vanhalla työkokemuksella varustettuna ollut mitään erityistä.
Olin tehnyt erilaisia kehittämishankkeita edellisen vuosikymmenen ajan, ja ollut monissa yrityksissä mukana sekä perustamassa että todella aktiivisesti toiminnassa mukana.
Tämä oli yksi vain tällainen, toki varsin mielenkiintoinen hanke. Olin aina arvostanut Oulun yliopistoa, ja oli erittäin arvostettua se, että sai olla mukanakin käynnistämässä tällaista toimintaa.
Ja tässä instituutin alkutaipaleella erityisesti keskiössä oli tämän Oulun eteläisen alueen kehittämistoiminta, ja varsinkin tämä yliopistotasoisen tutkimus- ja koulutustoiminnan vakiinnuttaminen ja syventäminen.
Millaiset asiat oli sinulle erityisen tärkeitä, kun pohdittiin tätä instituutin linjaa?
Olin itse ajatellut, että tällainen yliopistotasoisen toiminnan käynnistäminen olisi tärkeää, ja tiesin, että, tai minua evästettiin lähtiessäni tuolle alueelle, että alueella on monia sellaisia hankkeita, jotka olivat kuntakohtaisia,
tai hieman laajemman alueen hankkeita, ja että niistä pitäisi katsoa, että mikä on yliopiston rooli tällaisessa hankkeessa, ja ikään kuin ottaa tällainen toiminta haltuun yliopiston edustajana.
Instituutin toiminnan alkuvaiheen yhtenä merkittävänä saavutuksena voidaan ehkä nähdä se, että se alkoi kokeiluna, ja sitten kun tämä yliopiston hallitus teki tästä asiasta päätöksen vuonna 2004, niin se vakiintui.
Niin minkälaisten vaiheiden kautta sitten tämä instituutti vakiintui osaksi Oulun yliopistoa?
Minusta siinä ei ollut mitään erityistä. Se oli jatkumo. Ikään kuin suoraan tultiin tähän lopputulokseen, että oli yksi yliopistoalue.
Mutta ongelmana oli luonnollisesti se, että yliopistolla oli yksiköt myöskin Raahessa, ja Merilappi-instituutti Kemissä, ja yliopisto halusi tietyllä tavalla yhdistää näitä toimintoja.
Ja sitten tämä Oulun eteläisen instituutti, nykyinen Kerttu Saalasti Instituutti, nähtiin työkaluna siihen, että nämä toiminnat saatiin yhden yksikön alle. Meri-Lappi Instituutti ei niin voimakkaasti, mutta meillä oli aktiivinen yhteistyö heidän kanssaan koko ajan.
Mutta Raahen toiminta oli selkeästi Oulun eteläisen alueen hallinnassa.
Oulun eteläisen instituutti lähti tässä jo ihan toiminnan alussa parantamaan tietenkin merkittävästi tämän Oulun eteläisen alueen elinvoimaa tämmöisten hankkeiden kautta.
Mitkä oli sinun mielestä sitten erityisen merkittäviä hankkeita tässä sinua johtajauran aikana?
Nämä hankkeethan olivat paljolti sellaisia kuntakohtaisia.
Tai sitten siellä Nivalla Haapajärven seutukunta tai Siikalatvan seutukunta tai Ylivieskan seutukunta olivat niitä toimijoita, jotka olivat käynnistäneet erilaisia hankkeita.
Ja että niitä en mielelläni asettaisi sellaiseen järjestykseen, että mikä oli tärkein.
Mutta siellä oli merkittävä maanalaisfysiikan tutkimushanke, Pyhäjärvellä Pyhäjärven kaivoksessa toimiva hanke.
Ja sillä oli jo silloin ja myöhemmin erittäin merkittävää kansainvälistä yhteistyötä Cernin kanssa muun muassa ja tämmöisen eurooppalaisen alan tiedeyhteisön kanssa.
Ja myöhemminhän tästä sitten käynnistyi tämä Laguna-hanke, jonka tarkoituksena oli Pyhäjärvelle rakentaa eurooppalaisessa yhteistyössä erittäin merkittävä tutkimusasemma.
Mutta tässä törmättiin valitettavasti sekä valtion tasolla, hallituksen tasolla että myöskin paikallistasolla sitten erilaisiin ajattelumalleihin.
Näin, että myöskin tällainen tietynlainen oman reviirin ylläpito oli tärkeä joillekin merkittäville valtakunnallisille toimijoille.
Jo pitkän aikaa sitten näistä valtiollisista tai kotimaisista poliittista kuviosta poissa olevat henkilöt tekivät silloin päätöksen, että
että tämä hanke ei saisi sitä rahoitusta, joka Suomelta edellytettiin tämän Laguna-hankkeen toteuttamisessa.
50 miljoonaa euroa olisi tarvittu kymmenen vuoden aikana sijoittaa.
Tänä päivänä sijoitetaan monin toimintoihin silmään räpäyttämättä päivässä sellainen rahasumma.
Tämä olisi tarkoittanut erittäin merkittävää tutkimusasemaa ja tutkimustoimintaa Cernin ja Pyhäjärven välille.
Katson, että se oli varmaan yksi niistä kovimmista hankkeista, mutta myöskin suurimmista epäonnistumisista, että mitä tämä hanke ei mennyt maaliin.
Minkälaisia muita haasteita sinun johtajauran aikana sitten tuli vastaan?
Meillä oli Oulun eteläisen alueella hyvin innovatiivinen toimintamalli, jossa sekä ammatillinen toinen aste, ammattikorkeakoulu ja yliopisto olivat yhdessä toimimassa tällaisen Oulun Eteläisen korkeakoulukeskus -nimikkeen alla.
En vieläkään tiedä, että kenenkä vastustus asiaa kohtaan aiheutti sen, että siitä ei tullut sellaista yleisesti hyväksyttyä toimintamallia.
Se oli erinomaiseen hyvä siinä mielessä, että sekä ammatillisen toisen asteen että yleissivistävän toisen asteen koulutus yhdistettiin ammattikorkeakoulu ja yliopiston kanssa yhdeksi linjaksi.
Siitä muun muassa on hyvänä esimerkkinä se, että Lapin yliopisto toteutti ammatillisen toisen asteen edustajan, eli Piippolan opiston tiloissa tai heidän organisoimanaan käytännössä sillä alueella.
Tämän matkailun markkinoinnin ja en nyt muista, että mikä se lopullinen nimi oli tälle toiminnalle, mutta siellä toteutettiin maisterikoulutusohjelma, jossa Lapin yliopiston rehtorikin kävi pitämässä useita luentosarjoja.
Se oli minun mielestä yksi niitä kauneimpia tuloksia siellä.
Toinen oli tietysti tämä tietojenkäsittelytieteen laitoksen organisoima tietojenkäsittelytieteen maisteriohjelma, joka toteutettiin Ylivieska-keskeisesti, mutta kuitenkin koko alueella.
Sieltä valmistui muun muassa joukko tietojenkäsittelytieteen maistereita.
Tätä meinasin kysyäkin, että sinulla oli aika pitkä tämä sinun johtajakausi kuitenkin, kun se oli vuodesta 2014 saakka.
Mitä oli instituutin suuria saavutuksia tällä ajalla ja erityisesti ehkä sinun suuria saavutuksia?
Täytyy tunnustaa tässä, että minä tein ihan radikaalin päätöksen, että tämä oli tietynlainen downshiftaaminen minun omalla urallani, että minä olin jo täyttänyt 50 juuri
tullessani instituuttiin ja päätin, että minä en enää lähde mitään kansainvälistä uraa hankkimaan.
Olinhan ollut jo 80-90-luvun vaihteessa sellaisessa tehtävässä ja kiertänyt ympäri maailmaa.
Päätin, että minä pysyn alueella ja toimin sen antamien rajoitusten puitteissa ja laskeudun siitä sitten itselleni sopivalla tavalla, joka kyllä tarkoitti äärimmäisen kovaa työntekoa monta kertaa, että saatiin asioita menemään eteenpäin.
Enkä ole päivääkään katunut tätä, vaikka toisaalta moni ihmetteli, että miksi minä maakunnassa olen. Minä pidin siitä alusta ja olinhan asunut siellä 17 vuotta nuoruudessani.
En toki ollut Nivalassa syntynyt, mutta siellä pitkän aikaa ollut ja koulut käynyt. Minä mielelläni pyrin katsomaan sen, mitä minä saan aikaan tämän yliopistollisen toiminnan puitteissa.
Miten sitten kuvailisit kokonaisuutena tätä sinun johtajakautta näitä 14 vuotta, jotka toimit tässä johtajan paikalla?
Alkuvaihehan oli aika vaativa näin henkilösuhteiden kannalta, koska alueella oli useita kaupunkeja ja kuntia, joissa oli hyvin hyvän itsetunnon omaavia kaupunginjohtajia ja kunnanjohtajia.
Heillä oli omat hankkeensa, että sain usein tiukan puhelinsoiton siitä, että miten yliopiston pitäisi osallistua mihinkin asiaan ja miten sen ei pitäisi osallistua ja miten sen pitäisi olla tasapuolisempi joidenkin kuntien osalta.
Mutta ilokseni totean sen, että yliopisto ja instituutti jäi sille alueelle. Monet näistä henkilöistä ovat kadonneet.
Eli aika paljon tasapainoilua vaati sinulta tämä johtajana toimiminen?
Se luonnollisesti vaatisi tämä minultakin, mutta minulla oli erinomaisen hyvä taustaryhmä täällä yliopistolla.
Suunnittelupäällikkö Olavi Jakkula ja ensivaiheessa hänen yhteistyökumppanissa Matti Joensuu olivat niitä keskeisiä henkilöitä, joiden kanssa aina mietittiin sitä, että mitä tehdään.
Mutta myöskin sain monilta yliopiston professoreilta erittäin hyvää taustatukea ja keskusteluapua.
Läänin sivistysneuvos Pertti Kokkonen, meinasi jäädä mainitsematta tässä, hän oli hyvin tärkeä henkilö siinä.
Hän muun muassa antoi minulle sellaisen ikimuistoisen ohjeen, kun keskustelimme siitä, että mitä tuolla alueella voidaan tehdä.
Hän sanoi, että mitä asiaa ei kolmesti kielletä, niin tee sitä.
Se kuulostaa kyllä hyvältä elämänohjeelta näin ylipäänsä.
Tässä yhteistyöryhmän raportissa todetaan, että tavoitteena oli Oulun eteläisen alueen elinkeinoelämää hyödyttävän yliopistotasoisen tutkimus- ja koulutustoiminnan syventäminen ja jatkuvuuden takaaminen yhteistyössä alueen toimijoiden kanssa.
Se oli ehkä tämmöinen hyvin perustuvanlaatuinen linjaus tässä. Miten hyvin instituutti sinun mielestä onnistui tämän tavoitteen toteuttamisessa?
Siellä oli muun muassa tämä teräkseen suuntautunut tutkimustoiminta, joka oli kyllä sekä Oulun eteläisen aluetta että myöskin Raahen aluetta selvästi hyödyttävää.
Ja luonnollisesti esimerkiksi tämä Laguna-hanke oli sellainen, joka oli kanadalaisen kaivosyhtiön ja Pyhäjärven kaupungin suosiossa niin kauan kuin sitä toteutettiin.
Uskon, että meidän mukanaolo on muun muassa tässä jo mainitsemassani Piippolan opiston kanssa yhteistyössä, Lapin yliopiston kanssa toteutetussa markkinoinnin ja mainonnan ja matkailun koulutusohjelmassa.
Onnistuimme hyvin. Sama koskee myöskin monia Haapaveden kaupungin ja Kalajoen kaupungin ja Ylivieskan kanssa tehtyä yhteistyötä.
Täytyy sanoa, että ammatillisen toisen asteen ja ammattikorkeakoulun kanssa tehty yhteistyö sujui erinomaiseen hyvin.
Sinä aikana meillä ei ollut mitään vaikeuksia yhteistyössä.
Se johtui monista erittäin avoimesti asioita ajattelevista henkilöistä, joista täytyy erityisesti mainita.
Entisen Kalajokilaakson koulutuskuntayhtymän, myöhemmin JEDUn, johtaja Heikki Yliolli, joka oli mukana aktiivisesti monien hankkeiden toteuttamisessa.
Ja vielä minun täytyy tässä muistaa erittäin tärkeä kysymys, että olimme toteuttamassa instituuttina ja JEDUn kanssa yhteistyössä
professuuria, jossa me rahoitimme omalta osaltamme tutkimusprofessori Jarmo Rusasen toimintaa yliopistomaantieteen laitoksella.
Ja Rusasesta tuli myöhemmin laitoksen johtaja.
Sitä kautta varmasti moni henkilö, olen tutustunut jälkikäteenkin moneen henkilöön, jotka Rusasen paikkatietoinformaatiojärjestelmää olivat oppineet.
Maantieteen laitoksen heistä on tullut merkittäviä työntekijöitä näihin alueen ja koko Suomen kuntiin.
Meidän vaikutus ei ole jäänyt siis ainoastaan tuonne ulotiläsen alueelle, vaan sitä on pystytty hyödyntämään.
Muun muassa Kainuussa tiedän, että tällaisia hankkeita on tehty, joissa nämä henkilöt käyttivät täällä saamaansa oppia.
Se on totta, että Kerttu Saalasti Instituutti on tässä 25 vuodessa kasvanut yhteiskunnallisesti.
Merkittävä ei ole enää pelkästään tämä Oulun eteläinen alue.
Ja tietenkin myös kansainvälisesti tehdään paljon hyvää ja hienoja yhteistyötä.
Sulta on tullut tässä tosi paljon mielenkiintoista informaatiota, kyllä varsinkin tästä alkuvaiheesta.
Mutta tähän loppuun ehkä vielä haluaisin kysyä vähän näkökulmia tästä tulevaisuuden kehityslinjoista.
Että mihin suuntaan sinun mielestä instituutin pitäisi viedä sitten toimintaansa jatkossa?
Minä olen koko ajan siitä vanhasta tällaista asiantuntijaroolistani katsoen ollut kiinnostunut siitä,
että miten käytännössä tämä tutkimus- ja kehittämistoiminta ja erityisesti sitten Matti Muhoksen edustama mikroyrittäjyden tutkimustoiminta,
niin miten se saa aikaan uutta yritystoimintaa ja kehitystä.
Tämä varmasti edellyttäisi sitä, että yliopisto ja ammattikorkeakoulu kykenisivät toteuttamaan alueella jossakin muodossa sellaista koulutusta,
josta yritystoiminta voi käynnistyä.
Esimerkiksi teknologia- ja tekniikan alan koulutus tietojenkäsittelytieteen koulutuksen lisäksi olisi erinomaisen tärkeä asia.
Ja nyt varsinkin, kun tiedän ja itsekin aktiivisesti tätä tekoälykehitystä seuranneena, niin se voisi olla jotenkin näihin asioihin liittyvää.
Me olisimme tietysti voineet jo silloin 10 vuotta sitten tai 20 vuotta sitten aloittaa panostuksen tällaiseen toimintaan,
koska minäkin hyvin erityisen läheltä seurasin tekoälyn kehittymistä.
Mutta ei se vieläkään ole myöhäistä.
Voitaisiin katsoa, mitkä asiat edistävät, mitkä teknologia-asiat edistävät parhaiten tätä yritystoiminnan syntymistä alueella.
En nyt näe mitenkään, että se olisi huonosti menestynyt.
Nivalassahan on yksi Suomen ensimmäisistä teollisuuskylistä, ja se on synnyttänyt aika voimakasta teollisuutta omalta osaltaan alueelle.
Mutta alueella on myöskin esimerkiksi Sievin kunta on pystynyt synnyttämään merkittävää teollisuutta ilman tällaista koulutusta.
Jos meillä olisi joku kristallipallo, josta nähtäisiin, että miten tämä yritystoiminta, miten saataisiin sellainen uusi aalto yritystoiminnan käynnistämisessä alueelle.
Ja ketkä olisivat ja mistä tulisivat ne henkilöt, jotka käynnistäisivät uutta yritystoimintaa, niin se kristallipallo pitäisi löytyä.
Se olisi kyllä Suomen talouskehityksenkin kannalta hyvä, että saataisiin lisää teknologiakehitystä ja täällä Oulunkin seudulla ja Oulun eteläisen alueella siellä vielä nykyisestäänkin.
Onko sulla vielä jotakin mielessä, mitä erityisesti haluaisit nostaa esiin tästä Kerttu Saalasti Instituutin toiminnasta?
Minusta Kerttu Saalasti Instituutti ja Kerttu Saalasti säätiö on erinomaisia esimerkkejä siitä, että miten alueella voidaan tehdä yhteistyötä ja saada aikaan kehitystä.
Vaikka ennestään ei ollut sellaista jotain ponnahduslautaa olemassa, vaan se rakennettiin se ponnahduslauta tähän instituutin rakenteeseen.
Ja siitä kaikki se toiminta on lähtenyt liikkeelle.
Mutta nyt instituutti on neljännesosa vuosisadan toiminut, niin se pitäisi pystyä sitten hyödyntämään uutena vielä korkeammalle yrittäjiä ja tutkijoita heittävänä ponnahduslautana.
Eli suunta on vielä ylöspäin?
Suunta on ehdottomasti ylöspäin, että en näe mitään syytä, miksi alue ei menestyisi ja instituutti ei menestyisi jatkossa.
Se on kiinni tekijöistä ja heidän intohimostansa omaa työtänsä kohtaan.
Tekemällä se vain onnistuu.
Se oli erittäin hyvin sanottu.
Kaiken kaikkien tässä sinun johtajakaudella luotiin Kerttu Saalasti Instituutille tämmöiset perustukset, jotka on tähän päivään saakka sitten kantanut.
Ja tietenkin tässä perustamisvaiheessa jo instituutille asetetut tavoitteet.
Ja tämä Kerttu Saalastin tämmöinen rohkea ja yrittäjähenkinen ideologiakin on viitoittanut tätä tietä eteenpäin.
Ja varmasti viitoittaa tietä vielä yhä eteenpäin tulevinakin vuosina.
Kiitos Eelis Kokko erittäin paljon tästä haastattelusta.
Kiitos.
Kiitos.