Subscribe
Share
Share
Embed
Oletko miettinyt mitä vastuullisuus tarkoittaa puhuttaessa ruoasta ja elintarvikkeista? Millaisia tuotteita vastuullisesti koostettu ostoskori sisältää? Miten me kuluttajat voimme arvioida, kuinka vastuullisesti käyttämämme elintarvike on tuotettu?
Näihin ja moneen muuhun elintarvikkeiden ja ruoan vastuullisuuteen liittyvään kysymykseen on tässä jaksossa vastaamassa Foodwestin vastuullisuus- ja kehityspäällikkö Viivi Wanhalinna.
Creators & Guests
What is Vastuullisuus työelämässä?
Vastuullisuus asiat ovat tärkeä osa organisaatioiden toimintaa, päätöksentekoa sekä ihmisten jokapäiväistä elämää. Näistä teemoista keskustellaan Vastuullisuus työelämässä podcastissa eri alojen ammattilaisten ja asiantuntijoiden kanssa.
Vastuullisuus työelämässä on osa JYUcast podcasteja ja studiossa vieraiden kanssa keskustelemassa on Matleena Pietiläinen. Matleena viihtyy vastuullisuus teemojen äärellä työssään yliopistonopettajana ja väitöskirjatutkijana. Vapaa-ajalla hän inspiroituu maalaamisesta sekä kestävyysliikunnasta yhdessä perheen ja ystävien kanssa.
Jaksojen tekstivastineet löytyvät Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston sivuilta:
https://www.avoin.jyu.fi/fi/tekstitykset/vastuullisuus-podcastin-jaksojen-tekstitykset
[Matleena Pietiläinen:] Tervetuloa Vastuullisuus työelämässä -podcastin päivän jakson pariin.
Viime vuosina ruoan vastuullisuuden vaatimus on kasvanut kuluttajien keskuudessa voimakkaasti, ja elintarvikkeiden vastuullisuuteen liittyvät odotukset ovat selvässä nousussa monella tapaa mitattuna.
Tässä jaksossa minä pyrinkin selvittämään, mitä on vastuullinen ruoka ja mitä elintarvikealan vastuullisuus pitää sisällään. Aiheesta on kanssani keskustelemassa Foodwestin vastuullisuus- ja kehityspäällikkö Viivi Wanhalinna. Tervetuloa podistudioon, Viivi!
[Viivi Wanhalinna:] Kiitoksia.
[Matleena Pietiläinen:] Kuka on Viivi Wanhalinna?
[Viivi Wanhalinna:] Minä olen ruoan vastuullisesta tuotannosta kiinnostunut elintarvikealan asiantuntija.
Minä toimin kehityspäällikkönä elintarvikealan konsulttiyrityksessä Foodwestilla ja kirjoitan myös blogia ja pidän Instagram-tiliä nimeltään "Mistä mun ruoka tulee". Näissä käsittelen eri elintarvikkeiden tuotantoa ja tuotantoketjun aikaisia vastuullisuuskysymyksiä.
Olen myös ihanien pienten lasten äiti.
[Matleena Pietiläinen:] Millainen on sinun koulutus- ja urapolkusi, joka on johdattanut tähän sinun nykyiseen työtehtävääsi elintarvikealalle?
[Viivi Wanhalinna:] Joo, tällä hetkellä olen tosiaan vanhempainvapaalla kehityspäällikön tehtävistä Foodwestilta. Lukion jälkeen minä tiesin vain, että haluan ratsastuksenopettajaksi, enkä sitten monen yrityksen jälkeen päässyt sinne.
Tein sitten valokuvamallin töitä, joissa piti olla tosi laiha. Samalla minä sairastuin ykköstyypin diabetekseen. Nämä kaksi asiaa vaikuttivat tosi paljon siihen, että kiinnostuin ruoasta ihan hirveästi ja siten sitten elintarvikealasta.
Sitten myös, kun tein mallin töitä, sain ihan valtavan opiskelumotivaation.
Hain Viikkiin maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan elintarviketeknologiaa, ja viljateknologia oli minun pääaineeni. Valmistuin sieltä elintarviketieteiden maisteriksi. Opiskelin myös maisterin opinnot maatalousekonomiasta ja valmistuin sitten maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi. Sitten minä tein viljateknologian lopputyön leivän hiilijalanjäljestä ja maatalousekonomian lopputyön siitä, miten voidaan ohjata ilmastomyönteisiin ruokavalintoihin.
Minä tein yliopistoharjoittelut YK:n elintarvikejärjestössä FAOlla ja yhdessä elintarvikelabrassa Barcelonassa.
Valmistumisen jälkeen minun ensimmäinen työpaikkani oli briteissä, jossa työskentelin patukka- ja murotehtaan tuotekehityksessä.
Silloin kiinnostuin yritysvastuusta paljon ja mietin, ymmärtävätkö tai tietävätkö pörssiyrityksen omistajat, mitä he oikeastaan omistavat.
Silloin minun mieltäni painoi kovasti ristiriita siitä, että tehtaassa valmistettiin lapsille muroja, jotka ravitsemuksellisesti olivat aika köyhiä. Mietin sitten, etten ollut opiskellut sitä työpaikkaa varten. Sitten minä siirryin Suomeen Raision Tehtaille tuotekehitykseen puurojen pariin.
Siellä asiat olivat sitten ihan päinvastoin kuin siellä briteissä, ja tuotteiden ravitsemus, pääraaka-aineiden alkuperä, kotimaisuus oli tosi tärkeätä.
Raisiosta siirryin konsultointipuolelle, ja siitä saakka olen sitten ollut niissä töissä ja keskittynyt lähinnä pienten ja keskisuurten yritysten ja elintarvikeyritysten konsultointiin elintarviketurvallisuudesta ja vastuullisuusasioista. Sitten tein myös pari vuotta väitöskirjaa yliopistolla vastuullisesta sijoittamisesta elintarvikealaan yhtä aikaa tämän konsulttityön kanssa, mutta sitten tutkijan työn epävarmuus ja vaativuus ja se teoreettisuus ja myös sitten perheen kasvaminen osaltaan saivat jättämään sen työn kesken.
[Matleena Pietiläinen:] Millainen organisaatio Foodwest on, ja millaisia tehtäviä sinun tyypillinen työpäiväsi tai työviikkosi pitää sisällään?
[Viivi Wanhalinna:] Foodwest on elintarvikealaan erikoistunut konsulttiyritys, ja Foodwestilla tarjotaan palveluita kaikesta siitä, mitä tarvitaan, kun tuote lähtee ideasta kaupan hyllylle.
Foodwestilla tehdään markkinatutkimusta, tuotekehitystä.
Foodwestilla on laatuun ja elintarviketurvallisuuteen ja ravitsemukseen liittyviä palveluita, ja Seinäjoella on oma tehdas, jossa voidaan tehdä sopimusvalmistustuotteita. Henkilöitä on noin 40 töissä. Sitten Seinäjoella on pääkonttori, ja Helsingissä ja Tampereella on omat toimipisteet.
Minun työtehtäväni koostuvat pääosin semmoisista projekteista, joissa rakennetaan sertifioitavia elintarviketurvallisuus- tai laatujärjestelmiä elintarviketeollisuuden yrityksiin.
Tämä sisältää paljon ohjeiden kirjoittamista, prosessien kuvausta, työskentelytapojen kuvaamista, erilaisien laatumittareiden ja laatuseurannan tekemistä. Sitten on erilaisia selvityksiä vaikkapa lainsäädäntöön liittyen ja koulutusten, erilaisten työpajojen pitämistä vaikkapa yritysvastuuseen liittyen.
[Matleena Pietiläinen:] Mitä vastuullisuus tarkoittaa elintarvikealalla ja mitä se pitää sisällään?
[Viivi Wanhalinna:] Tämä on hyvin laaja kysymys.
Minun näkemykseni mukaan vastuullisuus elintarviketuotannossa tarkoittaa sitä, että tiedetään, miten ja missä ruoka on tuotettu. Sen perusteella sitten minimoidaan negatiivisia vaikutuksia ja maksimoidaan positiivisia vaikutuksia.
Olisi tärkeätä tietää, millaiset olot on niin alkutuotannossa kuin jalostavassa portaassa työntekijöillä, miten otetaan työturvallisuusasiat huomioon – alkutuotantohan monesti sisältää vaarallisiakin työvaiheita –, millaisen palkan työntekijät saavat, miten heitä esimerkiksi perehdytetään tehtävään.
Miten ja missä elintarvike on tuotettu, liittyy myös siihen, mitä sen kasvatuksen eteen on tehty:
Onko raivattu esimerkiksi metsää tai suota pelloksi? Kuka omistaa viljelyyn käytettävän maan? Tuotetaanko se esimerkiksi kuivuudesta kärsivällä alueella, millaista vettä kasteluun käytetään, ja onko vesi sitten joltain muulta pois?
Millaiset ympäristövaikutukset itse viljelyllä on maaperään? Millaiset vaikutukset torjunta-aineiden, lannoitteiden käytöllä on? Miten huolehditaan siitä, että maaperä pysyy sellaisessa kunnossa, että sillä voidaan viljellä vielä jatkossakin?
Kun ensin ymmärretään ja tiedetään, miten ja missä jokin kyseinen elintarvike on tuotettu, voidaan minimoida niitä negatiivisia vaikutuksia.
Sitten, kun puhutaan eläintuotannosta, silloin mukaan tulevat vielä sen lisäksi, miten rehu on eläimille tuotettu, eläinten olot, niiden terveys, hyvinvointi ja esimerkiksi antibioottien käyttö.
Elintarviketurvallisuudesta huolehtiminen on tärkeä osa vastuullista tuotantoa eli siitä huolehtiminen, ettei elintarvikkeissa ole ruokamyrkytyspöpöjä tai ihmiselle vaarallisia aineita. Ravitsemus on tärkeä osa-alue eli se, miten huolehditaan ruoan terveellisyydestä ja siitä, että saatavilla oleva ruoka olisi ravitsemussuositusten mukaista.
Viimeiseksi nostaisin vielä tuotteesta maksettavan hinnan. Se on loppupeleissä oikeastaan se tärkein asia, että ruoantuottajat saavat reilun hinnan siitä tuotteesta, koska se luo pohjan sille, että voidaan toiminnan vastuullisuutta ja toimintaa ylipäätään kehittää.
[Matleena Pietiläinen:] Entä, miten tämä vastuullisuus näkyy sinun työtehtävissäsi?
[Viivi Wanhalinna:] Minun työtehtäväni painottuvat elintarviketurvallisuuteen, joka toki [on] osa vastuullisuuskokonaisuutta sekin.
Minä teen töitä pienten ja keskisuurten yritysten kanssa, ja ne saattavat tarvita apua ihan siinä, mitä vastuullisuus heille tarkoittaa, millaisia asioita siihen sisältyy, miten heidän tulisi sitä lähestyä.
Tehdään olennaisuusanalyysia, mietitään mittareita tai voidaan tehdä selvitystä, mitä vaikkapa jonkin raaka-aineen sertifiointi yritykseltä vaatii.
Viikkotasolla sitten jotain näihin liittyvää varmasti löytyy.
[Matleena Pietiläinen:] Tuli vielä mieleen: missä nämä pienyritykset sitten käyttävät tätä informaatiota, jota ne teidän kauttanne saavat?
[Viivi Wanhalinna:] Yleensä ollaan kiinnostuneita siitä, monesti on, että halutaan tehdä vastuullisuusraportti tai halutaan viestinnässä käyttää vastuullisuustietoa. Monesti se lähtee siitä.
Toki sitten on yrityksiä, joille se on ollut sydämen asia, alusta saakka osa sitä liiketoimintaideaa se vastuullisuus. Ne miettivät, miten sitä voitaisiin parhaiten siinä viestinnässä tuotteesta viestittäessä hyödyntää.
[Matleena Pietiläinen:] Tulkitsinko oikein, että ihan jo pienet yritykset Suomessa haluavat tätä vastuullisuustietoa?
[Viivi Wanhalinna:] Kyllä varmasti, joo.
[Matleena Pietiläinen:] Miten tämä vastuullisuus näkyy sinun työtehtävissäsi, ja onko elintarvikkeiden vastuullisuus kehittynyt sinun työurasi aikana?
[Viivi Wanhalinna:] Vastuullisuus alalla on kehittynyt monellakin saralla: Vähittäiskaupan vaatimukset ovat kasvaneet. Vähittäiskaupat ovat ruvenneet käyttämään vaikutusmahdollisuuksiaan enemmän myös erilaisten vastuullisuusnäkökulmien kehittämiseen. Kauppa on ruvennut vaatimaan tai ainakin kysymään enemmän energiatehokkuutta, muovin korvaamista, elintarviketurvallisuutta, erilaisia vastuullisuussertifiointeja eri raaka-aineilta, kuten palmuöljystä, suklaasta, kahvista ja kalasta.
Ihmisoikeuksien toteutumista on ruvettu selvittämään enenevissä määrin, ja selvitysten kanssa on tehty ulostuloja, vaikka selvitysten tulokset eivät aina olisikaan lähellekään täydellisiä. Ylipäätään ihmisoikeuksista puhutaan enemmän, ja tietysti se on edellytys sille, että niitä aletaan selvittää ja edistää.
Sitten erilaiset auditoinnit ja sertifioinnit ja erilaisten standardien määrä on kasvanut. Yhä enemmän elintarvikkeiden arvoketjun yritykset käyvät auditoimassa tai palkkaavat jonkun kolmannen osapuolen auditoimaan toimittajiaan elintarviketurvallisuus-, ympäristö- ja ihmisoikeusnäkökulmista.
Koko ajan on enemmän erilaisia vastuullisuussertifiointeja tarjolla.
Erilaisten sitoumusten määrä on kasvanut. Kasvihuonekaasupäästöihin ja ravitsemukseen liittyvien sitoumusten tarjonta on kasvanut ja sitä myötä myös yritysten tekemien sitoumusten määrä.
Hiilijalanjäljen laskentaa tehdään enenevissä määrin.
Kun kymmenen vuotta sitten tein lopputyötä leivän hiilijalanjäljestä, niin silloin ei ollut Suomessa juurikaan laskettu elintarvikkeille hiilijalanjälkiä.
Se oli uutta niin kuluttajan kuin teollisuudenkin näkökulmasta vielä silloin. Nythän ihan varmasti jo jokaisessa elintarvikeyrityksessä on mietitty vaikka ihan vain ajatuksen tasolla, mutta kuitenkin, hiilijalanjäljen laskentaa jollekin tuotteelle.
Nyt on alettu puhua hiiliviljelystä ja uudistavasta viljelystä, maaperän päästöistä ja hiilen sidonnasta maaperään.
Nyt tehdään paljon tutkimusta sen suhteen, miten maaperän kasvukuntoa saadaan parannettua ja hiiltä sidottua maaperään ruoantuotannon yhteydessä.
Toki kasvisperäinen ruoka on tullut vahvasti esiin viimeisen kymmenen vuoden sisällä. Nyt isot lihatalotkin tuovat kilpaa erilaisia kasvisproteiinivaihtoehtoja kaupan hyllyille.
Sivuvirtojen hyödyntäminen on kasvanut valtavasti ja esimerkiksi se, että teollisuudessa teollisuuden sivuvirtoja ja hukkalämpöä hyödynnetään energiana tai raaka-aineena johonkin muuhun enenevissä määrin.
[Matleena Pietiläinen:] Entä, jos mietitään kuluttajan näkökulmasta, niin mistä voidaan tietää, kuinka vastuullisesti ostoskassiin päättyvä elintarvike on tuotettu?
[Viivi Wanhalinna:] Se on todella vaikeaa, kun eivät myyvät tahot sitä itsekään aina tiedä. Itse noudatan seuraavaa:
Kotimainen ruoka silloin, kun mahdollista. Se on turvallista, työntekijöiden hyvinvointi toteutuu varmasti paremmin kuin monessa muussa maassa.
Kotimainen ruoantuotanto on ympäristön kannalta paljon kestävämpää kuin monessa muussa maassa, ja taloudelliset vaikutukset jäävät Suomeen.
Erilaiset sertifioinnit – luomu, Reilu kauppa, UTZ, kalan ASC- ja MSC sertifioinnit – antavat takuun aina valitusta näkökulmasta tuotteen vastuullisuudesta.
Toki mikään järjestelmä ei ole aukoton eikä mikään merkki kerro kaikista tuotteeseen liittyvistä vaikutuksista. Esimerkiksi luomumerkki liittyy ympäristövaikutuksiin ja eläinten hyvinvointiin.
Reilun kaupan merkin kriteereissä on sekä työntekijöiden oikeuksiin ja hyvinvointiin sekä ympäristöön liittyviä kriteereitä.
Sitten esimerkiksi Reilun kaupan merkissä on huomioitava se, että se ei välttämättä koske kaikkia tuotteessa olevia ainesosia.
Sitten toki vastuullisuustietoa jostain tuotteesta voidaan kaivaa yrityksen nettisivuilta ja mahdollisesti vastuullisuusraportista.
Oman kokemukseni mukaan mitä vähemmän raaka-aineita yrityksellä on käytössä, sitä informatiivisempia vastuullisuusraportit ovat siinä, kun halutaan etsiä tietoa jostain tietystä tuotteesta ja sen alkuperästä.
Sydänmerkki on hyvä valinta tuotteen terveellisyyden kannalta. Voidaan sanoa, että tämän merkin omaavat tuotteet ovat ravitsemusvastuullisesti tuotettuja.
Kasvisperäiset tuotteet ovat lähes aina vähäpäästöisempiä kuin eläinperäiset tuotteet.
Minä otin itse tavoitteeksi tänä vuonna 2021, että selvitän blogissani 50 elintarvikkeen vastuullisuusnäkökulmat, mutta en ole päässyt lähellekään tätä tavoitetta. Se selvitystyö on tosi aikaa vievää ja perehtymistä vaativaa, eikä missään ole valmista tietoa, jossa olisi useita vastuullisuuteen liittyviä näkökulmia tiivistetty yhteen. Tavalliselta kuluttajalta ei oikein voida vaatia sitä, että hän ymmärtäisi tuotteen vastuullisuuden päälle ihan hirveän paljon, saati, että pystyisi tekemään ostospäätöksiä vastuullisuusnäkökulmasta.
Itse kehottaisin kysymään esimerkiksi valmistajilta tuotteen alkuperästä ja valmistusolosuhteista, siitä, miten varmistetaan, että ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnista huolehditaan tuotteen elinkaaren aikana.
Tämmöinen kysyminen antaa signaalin myös siitä, että tämä asia on tärkeä.
Voisin vielä tuohon lisätä, että kun tuottajilta vaaditaan sitä vastuullisuutta, niin kyllä meiltä kuluttajiltakin voidaan vaatia kohtuullista syömistä, hävikin minimointia ja maksuhalukkuutta vastuullisesti tuotetusta ruoasta.
[Matleena Pietiläinen:] Miten sinä näet, mitkä ovat suurimmat vastuullisuuteen liittyvät haasteet elintarvikealalla Suomessa ja entä sitten globaalisti tarkasteltuna?
[Viivi Wanhalinna:] Minä melkein sanoisin, että nämä suuret elintarvikealan vastuullisuuteen liittyvät teemat ovat niin Suomessa kuin muuallakin ajankohtaisia. Suurimmat haasteet varmasti liittyvät eläinperäisten tuotteiden liialliseen kulutukseen, metsien raivaukseen pelloiksi ja laitumiksi ja viljelyn aiheuttamaan luontokatoon ja siihen, että maailman ruoantuotanto perustuu pitkälti vain muutamaan kasviin, mikä tekee viljelystä hyvin haavoittuvaa taudeille, tuholaisille ja ilmastonmuutokselle.
Tietysti ihmisoikeuksien toteutumisen varmistaminen elintarvikeketjussa on edelleen haaste. Suomessa Itämeren rehevöityminen on vakava asia, ja tietenkin viljelyn heikko kannattavuus on valtava haaste.
Maatilojen heikko kannattavuus hidastaa innovaatioita ja uusien ratkaisujen löytymistä ja käyttöönottoa esimerkiksi juuri ympäristökysymyksiin liittyen.
[Matleena Pietiläinen:] Millaisia tuotteita vastuullisesti koostettu ostoskori voisi pitää sisällään?
[Viivi Wanhalinna:] Vastuullisessa ruokakorissa pitää miettiä sen ravitsemuksellinen sisältö, ympäristöön liittyviä näkökohtia, ihmisoikeuksien toteutumiseen liittyviä näkökohtia ja se, että ruokakorin tuotteiden tuottajat saavat oikeudenmukaisen hinnan tuottamistaan ruoista.
Mitä nämä tuotteet voisivat sitten käytännössä olla?
Jos ajatellaan, että koostettaisiin ruokakori lautasmallin mukaan, jossa noin puolet lautasesta on kasviksia, neljäsosa on perunaa tai viljavalmisteita, toinen neljännes on palkokasveja, kalaa tai lihaa ja ruokajuomana on maito, piimä, niitä korvaava kasvisvaihtoehto tai vesi ja aterian kanssa leipää ja jälkiruoka, niin kasviksiin valitsisin mahdollisuuksien mukaan sesonginmukaisia kotimaisia juureksia ja kasviksia. Sirkkalehtimerkki kasviksissa kertoo niiden kotimaisuudesta. Siihen merkkiin liittyy myös ympäristöön ja työntekijöiden hyvinvointiin liittyviä kriteereitä.
Perunaksi minä valitsisin esimerkiksi jonkin vähän erikoisemman kotimaisen perunan, joka ei kuulu siihen kaikista halvimpaan hintaluokkaan. Tässä ajatuksena on se, että erikoisemman perunan viljelyyn erikoistunut tuottaja todennäköisesti saa tuotteistaan myös paremman hinnan. Tai perunan sijaan minä voisin valita kotimaisen kvinoavalmisteen.
Siinäkin todennäköisesti tuottaja saisi paremman hinnan tuottamastaan tuotteesta.
Kun valitaan jotain muuta kuin sitä valtavirtakasvia ruokakoriin, pidetään myös yllä monipuolisempaa ruokakasvivalikoiman tuotantoa.
Erikoiskasvit, esimerkiksi tämä kvinoa, tuovat siihen viljelyyn monipuolisuutta. Niiden avulla saadaan vaihtoehtoja viljelykiertoon, joka taas parantaa maaperän laatua.
Proteiininlähteenä voisin käyttää kotimaista härkäpapua tai hernettä tai sitten soijapapuja, linssejä tai muita papuja.
Pavut ja palkokasvit ovat hyviä proteiininlähteitä ja myös hyviä maaperälle, koska ne sitovat maahan typpeä ilmakehästä ja vähentävät sitten typpilannoitteiden tarvetta pellolla.
Sitten, jos maitoa tai piimää halutaan käyttää, niin ihanne olisi, että maito olisi sellaiselta lehmältä, joka pääsee laiduntamaan. Laidunnus pitää yllä perinnemaisemille tyypillistä lajistoa. Luomumaito voisi olla sitten hyvä vaihtoehto, kun siinä on tämä laidunnusaspekti ja sitten myös eläinten hyvinvointi otetaan paremmin huomioon.
Leipänä voisi olla jokin kotimainen leipä. Sen voitaisiin ajatella olevan ravitsemuksellisesti vastuullisempi valinta, jos siinä on Sydänmerkki, ja ympäristön kannalta vastuullisempi, jos siinä olisi vielä luomumerkki.
Tähän pitää tosin sanoa, että luomutuotanto ei ole niin tehokasta kuin tavanomainen tuotanto ja sadot hehtaaria kohti ovat pienemmät, eli siinä tarvitaan enemmän tuotantopinta-alaa, mutta vähemmän keinotekoisia lannoitteita ja kemikaaleja.
Rasvaksi tai kasviöljyksi valitsisin hamppuöljyn, kotimaisen hamppuöljyn sen ympäristöystävällisyyden takia. Sen viljelyssä ei tarvita torjunta-aineita, se sitoo hiiltä hyvin paksuun ja pitkään varteensa ja sen viljely edistää luonnon monimuotoisuutta.
Jälkiruoaksi mahdollisuuksien mukaan sitten sesonginmukaisia hedelmiä ja marjoja, ja voisihan siinä ole sitten Reilun kaupan luomupähkinöitä vielä lisäksi mukana.
Sitten kuluttajan vastuulla on vielä, että kaupassa käydään mahdollisimman päästöttömällä kulkuvälineellä ja ei heitetä ruokaa roskiin ja syödään kohtuudella.
[Matleena Pietiläinen:] Onko sinulla jokin näkemys siitä, millaisia tuotteita vastuullisesti koostettu ostoskori ei ehdottomasti puolestaan sisällä?
[Viivi Wanhalinna:] Minä en ehkä nyt täysin mitään lähde sulkemaan siitä pois.
Toki olen miettinyt esimerkiksi karkkien ja sipsien ja näiden olemassaoloa, mutta tuleehan niistä myös hyvä mieli. Ei voida ajatella, että ei ikinä syötäisi. Voidaanhan lihaakin syödä kohtuudella.
Sitten, minkä tyyppistä se on, niin sillä on myös iso merkitys.
[Matleena Pietiläinen:] Miten sinä haluaisit itse kehittää vastuullisuutta elintarvikealalla?
Onko sinulla vaikkapa joitain käytännön esimerkkejä tästä?
[Viivi Wanhalinna:] Yksittäisen kuluttajan valinnoilla [on] toki vaikutusta sitten, kun useampi yksittäinen kuluttaja niitä tekee.
Ylipäätään ruoantuotannon tulevaisuus [on] vaikea kysymys. Väestö kasvaa, eli ruoan tarve kasvaa.
Lihan absoluuttinen kulutus on hienoisessa laskussa nyt, mutta paljonko se tulee laskemaan ja kuinka nopeasti, niin vaikea sanoa.
Vaikea uskoa, että vapaaehtoisesti luovuttaisiin tai vähennettäisiin rajusti eläinperäisten tuotteiden kulutusta. Sitten, kun on aivan pakko, tullaanko tekemään joitain rajoituksia, mitä saa syödä ja kuinka paljon. En tiedä.
Varmaa ainakin on, että ilmastonmuutos tulee nostamaan ruoan hintaa jollain mekanismilla.
Hiiliviljely tulee varmasti kehittymään. Nyt tilanne on se, että peltojen maaperästä vapautuu hiiltä, mutta tietyillä toimenpiteillä maaperään voidaan sitoa hiiltä enemmän kuin sieltä vapautuu. Samalla sitten parannetaan maan kasvukuntoa. Tähän suuntaan viljelyssä ollaan menossa, tosin ollaan siinä vasta aivan alussa.
Näkisin ainakin sen, että kaupungeissa ruoantuotanto olisi mahdollista tuoda lähemmäksi: katoille, pihoille ja puistoihin.
Kaupungeissa ruokaa voitaisiin tuottaa myös kasvihuoneissa vertikaaliviljelyksinä eli lämmön, valon ja ravinteiden suhteen kontrolloiduissa olosuhteissa monessa kerroksessa. Kalojakin voitaisiin kasvattaa kaupungissa tämmöisissä akvaponisissa viljelyjärjestelmissä, joissa kiertävä vesi, jota kalat lannoittavat, menee kasveille.
Kasvit sitten puhdistavat sen takaisin kaloille. Nyt puhutaan paljon ruoantuotannon irti kytkemisestä pelloista ja siitä, miten ruokaa voidaan tuottaa bioreaktoreissa viljelemällä kasvi- tai eläinsoluja tai jopa tuottaa ilmasta mikrobien ja sähkön avulla proteiinia. Toistaiseksi nämä prosessit ovat käsittääkseni aika energiaa kuluttavia, mutta ehkä niistä saadaan vielä tehokkaampia energiankäytön suhteen, ja voi olla, että tämmöisellä bioreaktoriruoalla on vielä jokin rooli meidänkin lautasellamme.
[Matleena Pietiläinen:] Viime vuosina ovat olleet laajasti keskustelussa geenituotettuun ruokaan liittyvät mahdollisuudet etenkin ruoan riittävyyden turvaamisessa. Luuletko, että me tulemme tulevaisuudessa syömään geenituotettua ruokaa yleisemminkin?
[Viivi Wanhalinna:] Minä en osaa sanoa, hyvin vaikea sanoa. Siinä on monta hyvää ja varmasti monta huonoa puolta ja mitä kuluttajat siitä ylipäätään ajattelevat, mutta minä en pysty oikeastaan ottamaan siihen kantaa.
[Matleena Pietiläinen:] Jos mietitään taas tuosta kuluttajan näkökulmasta, niin mitä yksittäinen kuluttaja voisi tehdä vastuullisuuden edistämiseksi elintarvikealalla ja ruokaan liittyen ylipäätään?
[Viivi Wanhalinna:] Oikeastaan se, mitä ruoantuotannosta irti elävä kuluttaja voi tehdä, on se, että otetaan selvää asioista ja toimitaan sitten sen tiedon valossa.
Ei ole olemassa eikä näköpiirissä sellaista merkkiä, johon voitaisiin sisällyttää ruoan kaikki vaikutukset, joten toistaiseksi se pitää vain jotenkin osata itse arvioida. Kaikki voivat kysyä tuotteen alkuperää ja sitä, miten varmistetaan, että tuote on tuotettu ympäristöä ja ihmisiä kunnioittaen.
Se antaa signaalin, että asia on tärkeä, ja mitä enemmän kysymyksiä tulee, niin sitä enemmän asioista aletaan ottaa selvää.
[Matleena Pietiläinen:] Henkilö tuolla miettii elintarvikealan opintoja tai on muuten kiinnostunut tästä aiheesta, niin miten sinä näet, millaista vastuullisuusosaamista tulevaisuuden elintarvikealan osaajilta edellytetään?
[Viivi Wanhalinna:] Hyvin monipuolista osaamista varmasti. Minä nostaisin tähän ehkä, että hiilijalanjäljen ja muiden ympäristövaikutusten laskennan ymmärrystä, lainsäädännön tuntemista, ihmisoikeuksien ymmärtämistä, sitten ymmärtämistä siitä, miten sivuvirtoja voidaan hyödyntää, ja varmasti erilaisten energiantuotantoratkaisujen osaamista.
[Matleena Pietiläinen:] Tähän loppuun: voisitko kertoa yhden vinkin, mitä yksittäinen henkilö voi tehdä vastuullisuuden edistämiseksi joko liittyen tähän elintarvikealaan tai ruoan kuluttamiseen ylipäätään?
[Viivi Wanhalinna:] Kulutukseen ylipäätään pätee se, että kannattaa ottaa selvää siitä, miten tuotteet on tehty, ja minimoida kaikki kulutus ja nauttia siitä, mitä jo on.
Jos ostetaan uusi tuote, on ymmärrettävää, että ei voida olla varmoja, millaisia epäkohtia sen tuotannossa on tapahtunut, ja on ymmärrettävää, että sen tekemiseen on käytetty niukkoja luonnonvaroja. Sitten voidaan punnita, onko se asia tai tavara tarpeellinen, että hyväksytään, että nämä asiat ovat tapahtuneet tai asiat tapahtuvat. Minä itse mietin, että jos minun tekee mieli jotain uutta vaatetta tai tavaraa, kysyn aina itseltäni, tekeekö se tavara minut onnellisemmaksi.
Esimerkiksi tuo huivi, tekisikö se minusta nyt onnellisemman? Usein vastaus on, että en olisi yhtään sen onnellisempi kuin nytkään, jos minulla olisi se uusi tavara.
[Matleena Pietiläinen:] Sinä pidät myös blogia nimeltä Vastuullisuus ja ruoka liittyen tähän elintarvikkeiden vastuullisuuteen. Tässä sinun blogissasi on nostettu esiin esimerkkejä yksittäisten elintarvikkeiden tai tuotteiden vastuullisuudesta koko tuotantoketjun ajalta.
Mitä sinä haluat tämän blogin kautta viestiä ja uskotko, että ylipäätään, kun puhutaan elintarvikkeiden vastuullisuudesta julkisesti, voidaan vaikuttaa tähän vastuullisuuden kehittymiseen myönteisesti?
[Viivi Wanhalinna:] Tiedon kautta ehkä ymmärrämme siitä, mistä me maksamme, ja mahdollisesti olisimme valmiita maksamaan esimerkiksi ruoasta enemmän ja ehkä heittäisimme vähemmän ruokaa pois tai söisimme kohtuudella arvostaen jokaista suupalaa. Keskusteluilla varmasti voidaan vaikuttaa hieman niin kuluttajiin kuin valmistajiinkin, mutta valtavaan muutokseen en usko pelkällä tiedon tarjoamisella ja keskustelulla.
Esimerkiksi ruoka on hyvin henkilökohtainen asia. Se herättää tosi paljon tunteita. Jos joku tulee sanomaan, että et saa syödä näin tai että et saa syödä noin paljoa tai että olet huono ihminen, jos ostat tuollaista ruokaa, niin kyllä siitä moni ihminen ärsyyntyy. Itse ainakin ärsyynnyn, jos joku tulee minun valintojani arvostelemaan.
[Matleena Pietiläinen:] Tähän loppuun voit vielä halutessasi kerrata somekanavasi, joista aiheesta kiinnostuneet kuulijat pääsevät seuraamaan sinun tuottamaasi vastuullisuussisältöä.
[Viivi Wanhalinna:] Blogia päästään lukemaan Vastuullisuus ja ruoka -osoitteesta, ja Instagramista löytyy "Mistä mun ruoka tulee", ja LinkedInissä saa lähettää yhteyspyyntöjä.
[Matleena Pietiläinen:] Kiitos, kun kuuntelit Vastuullisuus työelämässä -podcastia. Tämä podcast kokoaa yhteen eri alojen asiantuntijoita, joiden kanssa keskustelen vastuullisuudesta ja kestävästä kehityksestä työelämässä. Minä toivon, että tämä podcast antaa teille kuulijoille uusia näkökulmia ja kannustusta työelämän vastuullisuuden kehittämiseksi.
Jos haluat olla etulinjassa edistämässä vastuullisuutta työelämässä, niin kannattaa ottaa myös seuraava jakso haltuun. Olet myös tervetullut kasvattamaan vastuullisuusasiantuntijuuttasi Jyväskylän yliopiston avoimeen yliopistoon. Vastuullisuus ja kestävä kehitys työelämässä -opintokokonaisuudessa voit opiskella laajasti ja monitieteellisesti opintojaksoja vastuullisuuteen ja kestävään kehitykseen liittyen.
Voit suorittaa opintoja joustavasti oman aikataulun mukaan. Lisätietoja vastuullisuus työelämässä -moduulista löydät avoimen yliopiston verkkosivuilta.