KERTUN KULMA – alueiden ja kestävyyden ääni

Tässä Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin 25- vuotisjuhlavuoden Kertun kulma -jaksossa Maaria Tuisku keskustelee tekniikan tohtori, dosentti Ville Isoherrasen kanssa vuosien 2014–2018 käännekohdista. KSI:n toinen johtaja Isoherranen kertoo instituutin nimenmuutoksen taustoista, tieteellisen profiilin vahvistamisesta, rahoitusmallin muutoksesta sekä eri tutkimusaiheiden roolista. Jakso näyttää, miten yliopiston, alueen toimijoiden ja yritysten yhteistyö kasvattaa Pohjois-Suomen elinvoimaa – ja mitä johtamisen oppeja “pelinrakentajan” näkökulma tarjoaa tuleville vuosille. 

What is KERTUN KULMA – alueiden ja kestävyyden ääni?

Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin Kertun kulma -podcast vie kuulijan sinne, missä tutkimus, alueellinen kehitys, kestävyys ja tulevaisuuden innovaatiot kohtaavat. Jaksoissa pureudutaan instituutin tutkijoiden, asiantuntijoiden ja yhteistyökumppaneiden ajatuksiin – aiheina mm. alueellinen erinomaisuus, kestävä energialiiketoiminta ja tulevaisuuden tuotantoteknologiat. Kertun kulma avaa näkymiä siihen, miten tutkimuksesta syntyy osaamista, ratkaisuja ja vaikuttavuutta – ja miten yhdessä rakennamme kestävästi kehittyvää yhteiskuntaa.

Tervetuloa Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin juhlavuoden podcast-sarjan pariin.
Tässä sarjassa selvitämme, miten kokeiluna alkaneesta hankkeesta kehittyy 25 vuodessa yhteiskunnallisesti ja kansainvälisesti vaikuttava tutkimusinstituutti.
Minä olen Maaria Tuisku ja tänään minulla on vieraana tekniikan tohtori ja dosentti Ville Isoherranen. Hyvää päivää.
Kiitoksia ja kiitoksia kutsusta tulla mukaan tähän haastatteluun.
Meillä onkin mielenkiintoinen haastattelu tässä tulossa, koska sinä toimit tässä järjestyksessä Kerttu Saalasti Instituutin toisena johtajana.
Kerrotko hieman lisää taustastasi ja siitä, että miten sinusta tuli instituutin johtaja?
Joo, ehkä ne taustat tosiaan lähtee tietysti siitä, että olen Oulun yliopiston kasvatteja.
Olen aikoinaan tullut Oulun yliopiston teknillisen tiedekuntaan ja tuotantotaloutta opiskelemaan ja sieltä valmistuin sitten 2002.
Ja tein siinä pitkän uran sitten tuolla teknologiateollisuudessa ABB:llä ja Nokialla ja sitten vuonna 2012 väittelin.
Ja sitten tämän instituutin tehtävä tuli sitten haettavaksi silloin keväällä maaliskuussa 2014 edellisen johtajan eläköityessä.
Siinä sitten huomasin tämän tehtävän ja silloin jo väitöksen aikana oli hieman ajatuksia ja keskustelua siitä, että voisiko ura yliopistolla kiinnostaa.
Ja nyt sitten tämmöinen instituutin tehtävä tuli haettavaksi.
Ja tietysti tässä oli linkityksenä se, että kun olen alun perin Haapajärveltä kotoisin, joka on siinä Nivalan, jossa tuo instituutin pääpaikka sijaitsee,
niin naapurikunta ja siellä tosiaan olin kirjoittanut ylioppilaaksi, niin paikka oli tuttu ja siinä oli semmoista kotiseutulinkitystä.
Ja sitten tietysti se, että kysymys oli tämmöisestä instituutin johtajan tehtävästä, joka vaikutti hyvin mielenkiintoiselta.
Siinä oli sekä tieteelliset, että semmoiset aluekehittämisen teemat ja totta kai tämmöinen sitten alkoi kiinnostamaan ja hain tosiaan tuota tehtävää ja tulin valituksi.
Ja tehtävään sitten aloitin silloin elokuun alussa 2014.
Eli voisi sanoa, että se hakeutuminen siihen tehtävään oli tietysti hyvinkin suunniteltua ja tehtävä kiinnosti.
Ja totta kai väitöksen myötä tullut osaaminen tieteellisestä johtamisesta ja sen vaativasta työstä.
Ja totta kai pitkä teollinen ura johtui, että kehitystehtävissä sitten antoi eväitä siihen työtehtävään siirtymiseen.
Ja totta kai se oli niin kuin iso muutos, kun siirryn tuolta kansainvälisestä yritysmaailmasta, jossa olin tehnyt hyvinkin kansainvälistä uraa siirtyä toimimaan aluetoiminnassa, alueellisessa toiminnassa.
Ja pitää muistaa silloin, että 2014 vuonna vielä instituuttia pidettiin nimellä Oulun Eteläisen instituutti.
Eli siinä oli tämmöinen alueeseen nimen kautta kiinnittyvä leima.
Ja totta kai se oli hyvin erilaista, mitä se instituutti tänä päivänä on.
Mutta totta kai niitä menestystekijöitä oli jo silloin nähtävissä.
Se oli tosiaan vielä silloin sinun johtajan alkamisen aikaan 2014 vielä sillä Oulun Eteläisen instituutin nimellä.
Ja se oli siihen mielessä, kun aloitit johtajana, niin toiminut 14 vuotta.
Ja löytänyt kuitenkin tällä väliin jo tämmöisiä yleisiä suuntalinjoja toiminnallensa.
Sitten kuitenkin, kun sinusta tuli johtaja, niin millaiset asiat oli sulle erityisen tärkeitä, kun pohdittiin tätä instituutin linjaa?
No tietysti tämä minunkin aloittaminen 14 vuoden syksyllä linkittyi myös iso muutokseen, joka tapahtui Oulun yliopistossa.
Eli Oulun yliopiston silloin rehtori Lauri Lajunen oli eläköitymässä ja uuden rehtorin haku käynnistyi siinä syksyllä.
Ja sitten uusi rehtori Jouko Niinimäki aloitti sitä tehtävässä 1.1.2015.
Eli myös yliopistossa tapahtui tämmöinen iso muutos pitkäaikaisen rehtorin muutoksen myötä ja uuden rehtorin aloittaessa.
Ja samaan aikaan yliopisto oli tämmöisessä omassa kehitysvaiheessaan, jossa sitten pohdittiin monella lailla näitä erillisyksiköiden asemaa ja roolia suhteessa tiedekuntiin.
Ja se oli semmoinen itselle uusi ympäristö, johon tulla toimimaan.
Mutta myös yliopisto itsessään oli muutoksessa siinä 14-15 vuoden aikana.
Ja kyllähän se niin kuin voidaan niistä tuossa hieman myöhemmin käydä niitä vaiheita läpi.
Mutta jos vielä tuohon itse aloittamiseen, tietysti se, että instituuttihan toimi silloin Nivalassa, Pyhäjärvellä, Ylivieskassa ja Raahessa.
Tuolloin vuonna 2014.
Ja kaikista vireintä ja vetovoimaisinta ja elinvoimaisintä se toiminta oli Nivalassa ja Pyhäjärvellä.
Ja totta kai se semmoinen kehityskulku siinä sitten noiden vuosien aikana meni siihen, että toiminnot hyvin pitkälle keskittyivät sitten näille kahdelle paikkakunnalle.
Ja pyrimme niin kuin löytämään ja tiivistämään sitä ydintä, että jos ajatellaan, että instituutti oli toiminnaltaan hyvinkin niin kuin hajautettu ja hankepohjainen.
Niin tuossa sitten lähdettiin etsimään tämmöisen niin kuin instituutin historian 15 vuoden vaiheen jälkeen sitten niitä kovia ytimiä, jossa myös tieteellisesti pystyttäisiin sitten tavoittelemaan semmoista maailman huippua.
Ja lähdettiin niin kuin semmoiseen strategiatyöhön ja pohdintaan hyvinkin laajalla sidosryhmän kanssa tehtävällä yhteistyöllä, että tehtiin tiivistä yhteistyötä sitten instituutin taustalla olevan Kerttu Saalasti säätiön kanssa.
Tämä nimenmuutos oikeastaan sitten niin kuin kulminoitui siihen, että tämän nimenmuutoksella ei pelkästään muutettu nimeä, mutta muutettiin myös sitä toimintaprofiilia.
Ja niin, että semmoinen tieteellinen uskottavuus ja tieteellinen viesti ja tieteellisen uuden tiedon tuottaminen tuli entistä enemmän sinne keskiöön, unohtamatta sitä aluekehitystä, linkitystä eli niiden tutkimuskysymysten nousemista sieltä alueen tarpeista.
Tämä tietysti oli niin kuin strategian, strategiatyön niin semmoinen näkyvä ja viestinnällinen osuus ja lähdettiin niin kuin profiloimaan Kerttu Saalasti Instituutista, kansainvälistä tutkimusinstituuttia.
Koska tiede on aina kansainvälistä rajat ylittävää, meillä on hyvä skandinaavinen, arktinen yhteys ja meillä on myös vahvoja linkkejä Eurooppaan.
Ja tätä lähdettiin niin kuin tuomaan keskiöön ja se oli myös sekä voisi sanoa että näin niin kuin ulkopoliittisesti eli se, että miten ollaan niin kuin sidosryhmiin nähden, mutta myös sisäpoliittisesti niin kuin yliopiston sisällä oman paikan lunastaminen edellytti sitä, että myös sillä tiederintamalla tehtiin niin kuin vaikuttavia mitattavia tuloksia.
Ja silloin muun muassa asetin tutkimusryhmille tämmöiset selkeät niin kuin julkaisutavoitteet. Lähdettiin tekemään tämmöistä pitkän tähtäimen niin kuin tiekarttatyötä, jossa tuotiin se, että tutkimusryhmiin pyritään perustamaan niin kuin professuureja.
Ja nythän siinä tietysti on sitten siinä työssä viime vuosina sitten päästy eteenpäin, koska nämä on hyvin pitkäjänteisiä töitä ja niin kuin unelmia siitä, että lähdetään tämmöisen niin kuin tieteellisen tutkimusinstituutin pohjaa rakentamaan.
Ja totta kai sillä taustalla oli se edellisvuosien hyvä työ.
Mutta se, että tämä niin kuin aloittamisvaihe oli, jos sitä vielä sanotaan, niin se oli hyvinkin niin kuin mielenkiintoinen, koska taustalla oli edellinen johtajan eläköityminen.
Ja hyvin pitkä aika siitä, että oli toimittu hankepohjaisesti tavallaan ja pikkuhiljaa niissä mahdollisuuksissa, mitä on toimittu.
Tuli tämä uusi murros sekä yliopistossa että sitten myös instituutin rahoitusrakenne muuttui merkittävästi.
Instituutti oli pitkään ollut historiansa aikana niin sanotusti päältä pois rahoitettu.
Eli kiinteä summa alkoi päätetty aina syksyn toiminta- ja tulosneuvotteluissa.
Nyt mentiin tulospohjaiseen rahoitukseen, jossa indikaattoripohjaisesti, eli lähinnä julkaisuista, kilpaillun rahan kautta tulevista, opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitusmallista kohdistuu instituutin rahoitusta.
Ja totta kai siinä oli omat käynnistämisvaikeudensa sille, että se perusrahoitus saatiin pidettyä ja kasvatettua.
Ja tässä on tietysti ollut monenlaisia vaiheita, mitä tullaan eteenpäin, mutta hyvinkin niukalla perusrahoituksen määrällä instituutin toimintaa vietiin eteenpäin.
Ja pyrittiin löytämään niitä keinoja saada sitä vaikuttavuutta, joka on sitten myöhemmin mahdollisti sitten muun muassa näitä valtakunnallisia tehtäviä.
Mutta sitä pohjatyötä tehtiin sille, että koetettiin löytää niitä uudessa tavallaan todellisuudessa, uudessa rahoitusmallissa niitä ratkaisuja, joilla se instituutti voisi viedä kestävästi eteenpäin.
Ja totta kai siinä oli hyvin omat haasteensa ja niukkuuden ajat, ja täytyy hyvin tarkkaan miettiä, että miten toimintaa rahoitetaan.
Ja kyllä kai tässä avainkumppanina, jotka tämän instituutin menestyksen on mahdollistanut se, että meillä on ollut hyvät tiiviit yhteydet Pohjois-Pohjanmaan liittoon ja alueen kuntiin.
Ja koko säätiön hallituksessa toimii ja kunnan päättäjillä on pitkäjänteistä rahoitusta siihen, että instituutti on pystynyt kasvamaan ja toimimaan.
Se on ollut avainasemassa. Ja totta kai toisella puolella on se, että on täytynyt tuottaa sellaisia tuloksia, ratkaisuja, uutta tietoa, joka on sitten vakuuttanut ne, jotka ovat instituutin toimintaa rahoittaneet, että toiminnalla on vaikuttavuutta.
Ja tässä oli niitä avainmenestystekijöitä, kun 2014 ja niitä vuosia siitä eteenpäin, kun lähdettiin instituuttia kehittämään ja viemään eteenpäin.
Totta kai sitten, jos puhutaan ihan siitä johtamisen arjesta, niin se, että johtoryhmätoiminnan vakiinnuttaminen ja edelleen kehittäminen.
Ja tämmöisiä hauskoja anekdootteja tietysti siitä, että voisi sanoa ensimmäisenä, että ei enää nahkakalentereita käytetä, että mennään digitaaliseen kalenteriin.
Ja mennään digitaaliseen aikaan, että hyödynnetään näitä välineitä entistä tehokkaammin.
Ja totta kai semmoinen kokonaisvaltainen toiminnan johtamisen remontti siitä, että meille tuli toiminnan seuraamiseen mittareita ja nimenomaan niitä mittareita, jotka nyt sieltä rahoitusmallin kautta muodostui keskiöksi.
Ja totta kai sitten semmoinen tiivis ohjaryhmätoiminta.
Että instituutin johtajahan tuolloin toimi kolmen-neljänkymmenen hankkeen ohjaryhmässä, jossa totta kai sai jatkoa vuorovaikutus sidosryhmien kanssa.
Ja heidän kanssaan sen arvon ja vaikuttavuuden tuottaminen on niitä keskeisiä rooleja.
Ja totta kai omassa johtamisessa korostuu se, että luo niitä mahdollisuuksia muitten menestyä. Eli instituutin johtaja toimii niin, että tutkimusryhmissä jokainen tutkija, tutkimusjohtaja voi parhaalla tavalla menestyä tehtävässä.
Ja se on minulla ollut semmoinen omaa toimintafilosofia aina, joka voi olla hyvinkin erilaisia semmoinen, jotka on yliopistotaustaisesti pelkästään kasvaneita ja rakentavat sitä omaa uraansa.
Ja tämmöisessä instituutissa pienessä toimijassa täytyy olla instituutin johtajalla semmoista globaalimpaa näkemystä siitä, että täytyy tukea muiden urakehitystä ja täytyy muitten menestystä rakentaa.
Enemmän pelinrakentaja kuin maalintekijä. Täytyy olla johtajalla ne ominaisuudet ja hyvät yhteistyökyvyt ja herkkyys tuntea se, että mitkä ovat ne teemat ja tematiikat, joihin täytyy tarttua.
Mutta sitten myös se tieteellisesti sen asian paperille vienti ja julkaiseminen, niin se täytyy olla myös keskiössä.
Tässä neljässä vuodessa kyllä tapahtui instituutissa yhtä ja toista.
Vaikka Eelis Kokolla oli 14 vuotta sen johtajakausi ja sinulla vain neljä, niin ainakin yksi asia, mikä tässä erityisesti korostui äskeisessäkin puheenvuorossa, on tämä tutkimus ja etenkin sen tavoitteellisuus.
Miten tämä sitten näkyi erityisesti tässä instituutin toiminnassa?
Sehän täytyy tämmöisessä toimijassa, jossa ollaan hyvin hankerahoitteisia, eli tavallaan kuulijoille sitä, jos avaat, jotka eivät ole niin tuttuja yliopistomaailmassa, niin oikeastaan se, että hankeperustaisessa toiminnassa, niin sinunhan täytyy ne sinun tutkimuskysymykset ja oikeastaan projektisuunnitelma työpaketteineen esittää rahoittajalle,
joka sitten arvioi, että onko tämä toiminta näillä askelmerkeillä, näillä suunnitelmilla sellainen, jota haluaa rahoittaa ja mitä tuloksia sieltä on odotettavissa.
Oikeastaan siinä hankesuunnitteluvaiheessa täytyy tämän tieteellisen tiedon tuottaminen ja kokonaisuus miettiä.
Ja sittenhän, jos hanke saa rahoituksen, silloin lähdetään sitä rahoituksen saamaa suunnitelmaa toteuttamaan.
Ja yleensä tyypillisesti hankkeet ovat kolmen vuoden mittaisia, niin kysymys on hyvin pitkäjänteistä työstä sen suhteen, että täytyy nähdä tulevaisuuteen ja kirjoittaa sinne sellaisia rooleja,
sellaisista resurssointia, sellaisista projektisuunnitelmaa, jossa on myös se tieteellinen tiedon tuottaminen ja sille löytyy se aika ja paikka ja tavat myös kerätä sitä tieteellistä relevanttia tietoa.
Kyllä se lähtee ja avainasia on se hankesuunnittelu ja totta kai siihen hankesuunnitteluun täytyy sitten mennä sillä, että ymmärretään yhdessä ne tavoitteet, mitä kohti mennään.
Se on varmasti sitä avainasiaa.
Totta kai tuolla omalla johtajakaudella toimin aktiivisesti myös tiedekuntien johtoryhmissä, olin luonnontieteen tiedekunnan, että teknisen tiedekunnan johtoryhmässä.
Sitä kautta saatoin tuoda instituuttia lähemmäksi tiedekuntien toimintaa, mutta myös saada sitä vuoropuhelua ja ymmärrystä niistä asioista, jotka tiedekunnan johtoryhmätasolla ovat niitä tärkeitä ja keskeisiä.
Ja tämä on tietysti sitä yliopiston toiminnan kehittämisen murrosta, missä toimittiin.
Ja jos ajattelee vielä näitä tieteellisen avainteemoja, oli totta kai se, että tuossa johtajakaudella olin ensin tutkimusrehtorin suorana alaisena, sitten yhteistyörehtorin, yhteistyösuhteiden rehtorin.
Ja sitten palasin siinä johtajakauden aikana sitten tutkimusrehtorin raportoivaksi.
Ja minusta tämä on erittäin tärkeä, niin kuin tutkimusrehtori Taina Pihlajaniemen pitkäjänteinen työ ja tekeminen ja sellainen tuki sille työlle, että on lähdetty muuttamaan instituuttia kohti tämmöistä tieteellisesti vaikuttavaa toimijaa.
Unohtamatta kuitenkaan sitä, että siellä alueella toimivien sidosryhmien kanssa nousee niitä tutkimuskysymyksiä, mutta löytyy myös niitä tutkimusmateriaaleja ja rahoitusta sille toiminnalle.
Että molemmat aspektit on minusta tärkeää instituutin toimintaa tarkastellessa, että se alueellinen linkitys, joka oikeuttaa siihen alueellisuuteen, mutta myös sitten se, että entistä vahvemmin sellaista tieteellistä vuoropuhelua.
Ja totta kai tässä täytyy olla se herkkyys, että emme karkaa liian kauas siinä tieteessä niin, että sidosryhmät tuntevat ja kokevat ja saavat siitä toiminnasta.
Eli tämä on minusta hyvin tärkeä osuus.
Ja totta kai instituutilla on ollut täällä Linnanmaan pääkampuksella, niin aina myös tiloja vuokrattuna, kuten tälläkin hetkellä, että tutkijoilla on sitten mahdollisuus olla täällä ja toimia.
Ja nämä on tietysti sellaisia linjauksia, joita silloin lähdettiin rakentamaan, että tiivistettiin toimintaa sinne hyvinkin pitkälle Nivala-Pyhäjärvi -akselille.
Ja sitten Linnanmaalla pääkampuksella oli sitten myöskin toimintaa.
Ja tiivis yhteistyö sitten yliopiston hallinnon, talouden, henkilöstöhallinnon ja muiden kesken, että instituutti tavallaan hyödynsi ja toimi sitten myös näiden yliopiston yleisten prosessien mukaisesti.
Ja vahvasti mukaan näissä myös strategisissa suunnitteluissa.
Ja kaikki nämä ovat tavallaan semmoista enemmän yhteistyön, yhteistyökyvykkyyden rakentamista ja yhteistyömaineen rakentamista sitten tässä omalla johtajakaudella.
Että ne ovat varmasti niitä keskeisiä tapahtumia, mitä on tullut.
Ja totta kai sitten siinä vuosien aikana meidänkin hankekannassa tapahtui uusiutumista.
Ja tietyt teemat pikkuhiljaa sitten jäivät taka-alalle toisten nostaessa vahvemmin päätään.
Ja avaintekijänhän totta kai aina sitten pienessä toiminnassa rekrytointien onnistuminen.
Että olemme osanneet rekrytoida ja myös kiinnostaa semmoista yrittäjämäisellä asenteella suhtautuvaa toimijaa, jotka näkee mahdollisuuksia hanketoiminnassa.
Ja toimii hyvin rahoittajien suuntaan raportointien osalta ja tuo sitä vaikuttavuutta.
Ja haluaa toimia, että pitää muistaa, että instituutti tuolla vuosiin 14, 15, 16, niin hyvin pitkälle henkilökunnassa ei ollut muita vakituista työntekijää kuin johtaja.
Kaikilla muilla oli eri mittaisia määräaikaisia sopimuksia.
Ja se oli tietysti semmoinen muutos, johon sitten pienin askelin, mutta määrätietoisesti lähdettiin sen tiekarttatyön osalta tekemään, että tutkimusjohtajan tehtävät lähdettiin vakinaistamaan.
Ja joka oli sinänsä iso askel, kun katsotaan instituutin budjetin rakentumista ja näkymää siihen, että toimittiin kuitenkin 90-prosenttisesti hankerahoituksessa, jossa semmoinen kolme vuotta oli semmoinen tyypillinen rahoitusnäkymä eteenpäin.
Mutta haluttiin niitä avainosaajia kiinnittää, sitouttaa ja myös meidän kautta osoittaa luottamusta heille, että he sitoutuivat entistä paremmin.
Ja minusta ne oli niitä avaintekijöitä siihen muutokseen, että luotiin pysyviä toistaiseksi voimassa olevia rooleja instituutin sisälle.
Ja se oli iso muutos kanssa, joka tapahtui tuossa johtajakaudella.
Ja on tavallaan siemenenä sille, että on voitu lähteä kasvamaan sitten eri suuntaan, varsinkin tieteellisesti, jotka on pitkäjänteistä työtä.
Ja nämä on semmoisia avainasioita, joita sitten strategiatyössä ja hyvinkin johtajatyössä sitten pohdiskelin.
Ja mietin, että miten tästä päästään seuraavalle tasolle.
Ja niitä sitten hyvin määrätietoisesti toteutettiin tuossa muutosprosessissa.
Tässä paljon on puhetta ollut näistä hankkeista ja sitä, että miten ne on ollut tässä toiminnan keskiössä ja ytimessä.
Ja varsinkin tämän tutkimustulostenkin kannalta erittäin merkittäviä.
Niin mitkä on sinun mielestä ollut sitten sinun johtajakaudella tämmöisiä hyvin tärkeitä hankkeita?
Oikeastaan kun siinä pääsääntöisesti operoittiin tämmöisellä kolmen tutkimusryhmän kokoonpanolla.
Eli siinä oli tämä meidän maan-alaisen fysiikan tutkimus tuolla Kallio Labissa.
Ja sen jälkeen oli toisena tämä tulevaisuuden tuotanteknologiat ryhmä ja sitten tämä mikroyrittäjyden tutkimuryhmä.
Ja oikeastaan jokaisessa näissä tutkimuryhmässä oli semmoisia ankkurihankkeita, kivijalkahankkeita, jotka sitten vei sitä omaa teemaa eteenpäin.
Totta kai tosiaan niin kuin tuon aikaisemmin mainitsi Kallio Labin perustaminen, eli tieteellisen uusiokäytön edistäminen tuolla Pyhäsalmen kaivosinfrastruktuurissa,
oli semmoinen keskeinen teema tuolle etsiä tieteellisiä vaihtoehtoja ja oikeastaan kääntää niitä kiviä sen asian ympäriltä.
Sitten tulevaisuuden tuotantoteknologiat oikeastaan instituutin alusta asti ollut se keski ja ydin, miten tuon alueen ohutlevyteollisuuden,
valmistavan teollisuuden, konepajateollisuuden kilpailukykyä, toimintaedellytyksiä kehitetään.
Ja siellä oli tuotantoautomaatiohankkeita.
Siellä oli, siinä aika voimakkaasti lähdettiin investoimaan 3D-tulostamiseen.
Ensimmäiset tulostimet hankittiin silloin Nivalaan metallituloksesta, kun puhutaan, eli metallien 3D-tulostamisesta tai ainetta lisäävästä valmistuksesta.
Ne oli hyvinkin semmoisia keskeisiä tänäkin päivänä vielä vaikuttavia asioita.
Ja sitten totta kai tämän pienten yritysten tutkimuksen tematiikan tuominen keskiöön,
että miten pienet yritykset nähdään kasvuedellytyksiä ja kohdistaa toimintaympäristöä, niin lähdettiin kuvaamaan.
Kuvaamaan ja mallintamaan ja tämmöistä pienryhmätoimintaa sitten tuolla Pohjois-Pohjamaan eteläosissa.
Ja sitten se laajeni muidenkin maakuntien alueelle.
Tämmöistä juuritason tutkimusta ihan siellä lähellä yritysten toimintaympäristöä lähdettiin tuomaan esille.
Ne oli varmaan ne keskeiset toiminnat, jotka tässä nousee mieleen.
Totta kai sitten meillä oli monia muitakin keskeisiä hankkeita.
Saatiin sinne Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvostoon ensimmäisiä tutkimusavauksia.
Ja sitten kansainvälistä yhteistyötä hyvinkin laajalle.
Meillä oli monenlaisia yhteistyökuvioita, joita sitten vietiin eteenpäin.
Voisi sanoa, että hankekirjo oli hyvinkin laaja, mutta sitten pyrittiin tuomaan ne ankkurihankkeet ja portfoliot niihin meidän keskiöihin, jotka sitten lähti siitä pikkuhiljaa voimistumaan.
Tässä mainitsit ainakin nämä pienet yritykset.
Ja nyt tietenkin tällä hetkellä Kerttu Saalasti Instituutilla on hyvin tärkeässä roolissa tämä mikroyrittäjien tutkimus.
Ja se tässä 2010-luvulla alkoi varsinkin korostua enemmän, kun perustettiin tämä mikroyrittäjien tutkimusryhmä vuonna 2011.
Ja yhtenä tavoitteena asetettiin myös, että vuoteen 2020 mennessä tämä mikroyrittäjien tutkimusryhmä olisi kansainvälistä tunnettu ja tunnustettu tämmöisten pohjoisten harvaan asuttujen alueiden mikroyrittäjien arvostettu asiantuntija ja kumppani.
Niin miten hyvin instituutti sinun mielestä onnistui näissä erityisesti mikroyrittäjyyteen liittyvissä tavoitteissa?
Niin kyllähän jos ajattelee siitä, että mikroyrittäjien tematiikan tutkimus lähti liikkeelle yhdellä hankkeella.
Ja siitä puhutaan nyt kun tämmöisessä tutkimusryhmä kokoluokan toiminnassa, jossa on nyt tämmöinen tenure track -professori johtamassa tutkimuksen toimintaa.
Onhan siinä tapahtunut valtava loikka sekä instituutin toiminnan volyymissa, mutta myös sitten tavallaan semmoisessa tieteellisessä arvioinnissa ja pätevöitytymisessä.
Ja tavallaan tämän ensimmäisen professorin saaminen tuohon instituuttiin, joka on sitten tehty lahjoituksilla ja muuta.
Ja se on saatu vertaisarvioitua ja toiminnassa osoittaa sitä, että sen tieteellisellä akselilla on menty eteenpäin.
Haasteenahan nyt on totta kai tietysti se, että tuotettu alueelle se näkyväksi ja toiminnaksi tämän professorin toiminnan kautta.
Mutta siinä varmasti kaikki edellytykset on, että tämä professori näkyy ja kuuluu tuolla alueella.
Ja näkyy sen paikallisissa medioissa sitten tuomalla tätä pienten yritysten tutkimustietoa ja näkyvyyttä esille.
Että kyllähän siinä iso loikka on tapahtunut ja ennen kaikkea se on hyvien henkilöiden työtä ja toimintaa, jotka siinä on tapahtunut siinä ryhmässä.
Ja täytyy sanoa, että se on totta kai tuonut sen, että valtakunnallinen tehtävä Oulun yliopistoon tästä on syntynyt sitten aikoinaan, niin on ollut merkittävä kehitysaskel.
Se on erittäin hyvin mainittu, että se oli se valtakunnallinen tehtävä, tärkeä saavutus Kerttu Saalasti Instituutille.
Ja tässä tosiaan 2017 tämä Oulun eteläisen instituutti tosiaan muutti nimensä Kerttu saalasti Instituutiksi.
Ja tämmöisessä yliopiston tiedotteessa kerrottiin silloin, että tällä nimenmuutoksella haluttiin korostaa erityisesti instituutin tutkimusprofiilin uudistamista.
Ja kunnioittaa tämän Oulun yliopiston äidin, eli opetusministeri Kerttu Saalastin syntymän 110. juhlavuotta.
Ja myöskin Suomi 100 juhlavuotta, joka oli silloin 2017.
Ja tässä on paljon puhuttu kaikista muutoksista.
Niin jos pähkinän kuorossa ilmaisit, niin minkälaisia uudistuksia etenkin tässä juhlavuoden ympärillä 2017 tapahtui?
Joo, tuossa vähän aikaisemmin mainitsinkin siitä, että tavallaan tämä nimenmuutos tietysti kytkeytyi meillä siihen isoon strategiatyöhön,
jossa lähdettiin tämmöisestä aluetoiminnallisesta yksiköstä strategiatyön kautta muovaamaan kansainvälisesti vaikuttavaa ja toimivaa instituuttia,
johon linkitti tämä nimenmuutos.
Ja totta kai tässä oli hyvänä ajankohtana Suomi 100 Kerttu Saalastin syntymä 110 vuotta.
Ja tosiaan se toimintaympäristö Nivala, joka oli Kerttu Saalastin kotipaikka, niin toi meille tavallaan semmoisen momentumin.
Ja totta kai voisi puhua näin, että myös sellaisen brändin, jossa toimia valtakunnallisesti.
Ja myös tieteellisissä ympäristöissä ja rakentaa sitä instituutin seuraavaa ajanjaksoa, niin kuin käytinkin jossakin puheessa aikoinaan,
niin sitä instituutin tämmöistä renesanssin aikaa, että tämmöisestä kasvun ja niukkuuden ajastakin välillä päästiin sitten tämmöiseen renesanssin aikaan,
jossa sitten on mahdollisuus tutkijoilla ja toimijoilla keskittyä sen sisällöntuottamiseen, koska saatiin sitä rahoitusta sitten vähän niin kuin vankemmalle pohjoille.
Tämä oli niissä toiveissa, joita sitten vietiin eteenpäin.
Miten sitten, kun luovuit Kerttu Saalasti Instituutin johtajuudesta vuonna 2018, kun siirryt tämmöisen teknologiayrityksen johtotehtäviin,
niin miten kuvailisit kokonaisuutena sitten tätä neljää vuotta, jona olit johtajana?
Kyllähän tuota merkittävistä vuosista tietysti oman ihan henkilökohtaisesti voi mainita.
Paljon uutta opittavaa, paljon verkostoiduin ja tutustuin yliopiston tapaan toimia ja sidoryhmiin tuolla alueella.
Koko Pohjois-Pohjamaalla ja koko Suomessa.
Kyllä se semmoisena erittäin tärkeänä ajanjaksona omalla työuralla näyttäytyy.
Edelleenkin on hyviä tiiviitä yhteyksiä sinne Nivalan suuntaan ja muutenkin yliopistoon tämän kautta.
Ja totta kai sitä toivoo menestystä ja heille sitä kasvua ja uutta vaikuttavuutta aina siinä ajassa elämistä, mitä se kulloinkin on.
Ja totta kai tuossa semmoinen oman osuuteni tein siinä aika vaikeassa tämmöisessä transformaatio-ympäristössä, jossa kuitenkin välillä jopa kyseenalaistettiin niitä instituutin toimintaedellytyksiä ja jatkomahdollisuuksia ihan yliopiston johtoa myöten.
Mutta siellä oli myös sitten niitä toisia ääniä ja jotka olivat tukemassa ja tavallaan siinä moninaisuuden meressä mennä eteenpäin löytää semmoinen toimiva strategia.
Ja tuottaa sitä lisäarvoa olla täysvaltainen jäsen niin kuin yliopistoyhteisössä, jolloin pystyy sen oman paikkansa lunastamaan.
Siinä koemme vahvasti sen, että sen tieteellisen profiilin vahventaminen on se avain siihen, että se oma rooli ja paikka löytyy yliopistoyhteisössä.
Ja sitten tietysti totta kai se alueelle sen arvon tuottaminen, sen tiedon ja tämmöisen keskustelukumppanuuden ja kehityskumppanuuden kautta.
Että ne on niitä yliopistollisen toimijan rooleja, joita voidaan nähdä ja ottaa.
Ja uskonpa, että siinä onnistuttiin ja varsinkin yhteistyösuhteita onnistuttiin perustamaan tiedekuntiin ja yliopiston sisällä ja ulkopuolelle.
Mainitsit tässä, että oli ehkä haasteita aiheuttamassa tämä yliopiston muuttuva ympäristö ja nämä transformaatiot, mitä siinä oli.
Niin kuitenkin sitten, mitä ajattelisit, että olisi suurimmat saavutukset, henkilökohtaiset saavutukset, mitä sulla oli tässä johtajakauden aikana?
Uskon ainakin sen, että mikä mun oma johtajan filosofia on aina se, että maat ja metsät pitää jättää paremmassa kunnossa seuraajille, kun ne on itse saanut.
Ja uskon vahvasti siihen, että instituutti oli siinä muuttuvassa ympäristössä sitten paremmassa asennossa ja paremmassa kunnossa ottamaan vastaan niitä mahdollisuuksia, mitä on.
Ja ehkä kuvansin sitä sillä tavalla, että pelto oli kynnetty ja jyvät oli nyt itämässä sitten.
Ja totta kai siinä hyvin tämmöistä pitkäjänteistä työtä tehtiin, mutta hyvin mietittyjä strategisia muutoksia, joita lähdettiin tekemään.
Ja totta kai siellä jokainen onnistunut hanke ja jokainen tuotettu uusi tieto ja totta kai se, että henkilökunta oli hyvin sitoutunutta työtehtäviinsä.
Ja totta kai sitä sanottua, että elämän mittaiset ystävyyssuhteet, mitä on sitten jäänyt sitten tuon kauden jälkeen, niin ne on niitä arvokkaita asioita, jotka menee aina mukana.
Ja totta kai semmoinen tiivis yhteys nyt sitten työuralla myöhemminkin sitten säilyy Oulun yliopistoon ja yliopistokonserniin.
Ja ne on semmoisia tärkeitä etappeja.
Näen, että kyllähän siellä johtamisessa myös semmoinen tiedolla johtaminen ja tuloksellisuus ihan sinne tutkijaa myöten, niin tietoisuus siitä, että mitä on meidän, mitä yliopistoyhteisö meiltä edellyttää.
Ja mitä ympäröivä yhteisö meiltä edellyttää ja miten siinä toiminnan haasteessa sitä mennään yhdessä eteenpäin.
Niin ne on varmasti niitä omia saavutuksia siltä ajalta.
Eli paljon kokemuksia, paljon tietoa, paljon tällaisia asioita sait tämän neljän vuoden aikana.
Mutta se ei varmasti aina ollut helppoa kuitenkaan toimia johtajana.
Ja tässä oletkin sivunnut, että on ollut näitä haasteita, mutta mitkä sanoisit, että oli kaikkein suurimpia haasteita, mitä tämän sinun johtajakauden aikana instituutilla tuli vastaan?
No, liittyy edelleen tähän yliopiston muutokseen ja talouden tilanteeseen.
Me kävimme siinä sitten tiettyjen vuosien aikana yt-neuvottelut, jotka käytiin, mutta instituuttia ne eivät niin isosti koskettaneet.
Mutta kuitenkin meillä oli omat vaikutuksemme näissä muutosneuvotteluissa.
Niiden läpi vieminen on totta kai aina haaste.
Ja kyllähän se oli aina sitten se joka syksyinen tulosneuvotteluihin lähteminen, että mitkä ovat ne meidän toiminnan edellytykset sitten aina seuraavaan vuotta rakentaa.
Ja hyvin hiukalla budjetilla, kun toimittiin, niin jokainen euro oli siellä tärkeä, jota saavutettiin ja saatiin.
Totta kai sitten se toiminnan arvostus ja sen paikan vakiinnuttaminen, niin kyllä siellä monenlaisia keskusteluja sitten käytiin aseman vakiinnuttamiseksi ja ylläpitämiseksi.
Monenlaisia linjauksia tietysti oli.
Ja muistan hyvin tästä yhden tavallaan tarinan siitä, että kun tämä instituutin nimenmuutos oli etenemässä, niin muistan silloin kesällä 17 oli tullut jossain vaiheessa sähköpostiin kysely yleinen jostakin tietojärjestelmästä, että ilmoittakaa niiden yksiköiden nimi, joiden nimi on muuttumassa, kuten me päivitykset ja tietojärjestelmiin.
Ja sitten jonkun Excelin siitä täytin sinne uuden nimen ja laitoin sen järjestelmissä eteenpäin.
Ja sitten syksyllä oli vasta tulossa nämä tulosneuvottelut ja muut, että missä asiaa sitten oli tarkoitus virallisemmin käsitellä.
Totta kai sitä oli pitkin kevättä jo hallinnolle tiedusteltu ja keskustelu oli mennyt tuonne yhteistyörehtorin suuntaan, että miten asiaa etenee ja mitään ei ollut oikeastaan kuullut eikä ketään ollut saanut puhelimitsekaan kiinni.
Ja sitten muistin, kun oli yliopisto avajaiset tuolla keskustassa ja oli kova vesisade ja päätin lähteä sinne, kun näin, että ohjelmassa oli, että siellä olisi rehtoreita paikalla puhumassa, että jospa heidät siellä saisin kiinni.
Ja siellä sitten vesisateessa, hernekeittojonossa, sain henkilön kiinni ja siinä sain sitten vahvistuksen, että kyllä tämä nimenmuutos nyt sitten onnistuu.
Mutta eipä sitä sen kummempaa päätöstä sitten tehty, kun siinä vesisateessa keskustelu, että asia onnistuu ja niin sitten päästiin sitä sitten juhlistamaan, että nimi vaihtuu.
Välillä se yhteistyö oli hyvinkin tämmöistä sitkeyttä vaativaa, että jos ei puhelimitse eikä sähköpostitse tavoitetta, niin sitten piti koettaa jotakin kautta hankkiutua kontaktiin ja saada asiaa edistettyä.
Mutta niin kuin sanottuna, meille se oli hyvin tärkeä asia instituutissa, että asiat etenivät ja saatiin tehtyä, kun meidän nimenemme päivitettiin.
Sitä kautta lähtee sitten rakentamaan tätä uutta jaksoa instituutin elämässä.
Paljon kohdattiin ja paljosta selvittiin ja myös paljon saatiin aikaan tässä neljän vuoden aikana.
Ja tähän loppuun haluaisin kuitenkin sitten vielä kysyä, niin mihin suuntaan instituutin pitäisi sinun mielestä viedä toimintaa tulevaisuudessa?
Joo, ehkä semmoinen oma viisaisuus johtamisessa aina on se, että sitten kun on siirtynyt sinne vanhan isännän rooliin sinne uuninpankolle, niin sitten hyvin kannattaa olla varovainen niiden neuvojen kanssa.
Koska sitten aina nykyisellä isännällä tai emännällä, antaa heidän johtaa, heillä on paras tieto ja näkemys siitä nykytilasta.
Ja pääsee sitä kautta myös toteuttaa itseään ja yhdessä sen tiimin kanssa ja johtoryhmän kanssa viemään asioita eteenpäin.
Ja niin kuin sanottuna aika muuttuu, haasteet toimintaympäristössä muuttuu, se mitä kautta rahoitusta toiminnalle saadaan, se muuttuu, niitä on eri lähteitä.
Kaikessa tämmöisessä tarvitaan sitä ajassa elämistä ja viisautta.
Ja ehkä se oma johtamisfilosofia on se, että enemmän sitä pelinrakentajan tehtävää, muiden onnistumisen mahdollistamista, niin se on tuossa instituutin johtamisessa se kaikista tärkein tehtävä.
Ja miten on saanut muut onnistumaan ja kasvamaan siinä tieteellisessä tehtävässä ja projektinhallinnan osaamisessa, tiimin johtamisessa ja miten pystynyt heitä viemään eteenpäin.
Niin ne koen omalla toiminnassani tärkeänä.
Ja niin kuin sanottuna ajassa ja ajassa hengessä elämistä ja silloin siellä toimivalla johdolla täytyy olla se paras tietämys ja ymmärrys, että mihin mennään.
Ja sitten myös niitä unelmia siitä, että mitä seuraavalla askelella otetaan ja mitkä on myös ne haasteet, että mitenkä me niitä taklataan.
Mutta ehkä semmoista hyvää menestystä sinne jatkoon ja hyviä valintoja sinne henkilöstöön ja yhdessä tekemistä, niin niistä se menestys sitten syntyy.
Oliko sinulla vielä vielä jotain muuta, mitä haluaisit nostaa tästä instituutin toiminnasta esiin?
No minun mielestä tuossa hyvin kuvastikin sitä, että kokeilutoiminnasta lähdetty liikkeelle ja tällä hetkellä puhutaan valtakunnallista tehtävää toteuttavasta instituutista.
Ja jotenkin näkisin sen, että suunnitelmallisen semmoisen tiekarttatyöskentelyn kautta katsoen myös niitä seuraavia reittejä eteenpäin, että mihin halutaan mennä.
Ja miten olla tieteellisessä maailmassa relevantti osapuoli ja arvostettu toimija.
Ja sitten myös ehkä nostaisin tässä loppuun sen alueellisen merkittävyyden, että miten olla lähellä alueen sidosryhmiä, toimijoita, yrityksiä.
Ja tuottaa heille lisäarvoa siellä paikalla.
Tuottaa heille kilpailukykyä tiedon, keskustelukumppanuuden, hanketoiminnan kautta.
Ja totta kai semmoinen yritys maailmassa semmoinen referenssi on aina se, että paljonko yritykset suoraan rahoittaa toimintaa tai osaa rahoittaa hankkeiden kautta.
Niiden asioiden pinnalla pitämistä ja sitä elävää vuorovaikutusta, niin ne uskon, että on myös tulevaisuuden menestystekijöitä.
Tämä Oulun eteläisen instituutti jatkoi sinun Ville Isoherrasen johtajakaudella tätä alueellisten toimijoiden ja yritysten vahvistamista ja ajoi eteenpäin tärkeitä hankkeita.
Tuotti paljon tutkittua tietoa, uusia innovaatioita ja päihitti myös aika isoja haasteita.
Ja myös tämä Kerttu Saalastin yrittäjähenkinen ideologia tuli tietenkin tämän nimenmuutoksen myötä tosi tärkeäksi osaksi tätä instituutin joka päivästä toimintaa.
Ja tämä toiminta jatkuu vahvana edelleen.
Kiitos tosi paljon näistä hienosta näkemyksestä, joita tässä jaoit ja tästä vierailusta tänne meidän haastatteluun.
Kiitoksia ja oikein paljon menestystä ja terveisiä instituutin väelle.