Subscribe
Share
Share
Embed
Tutkimuksen mukaan naisilla on miehiä vähemmän aikeita yrityksen perustamiseen, he kokevat enemmän epäonnistumisen pelkoa ja he uskovat vähemmän kykyihinsä. Mistä tämä johtuu ja mitä tälle voisi tehdä? Yrittäjyyden professori Ulla Hytti Turun Yliopistosta ja toimitusjohtaja Jonna Muurinen Kuulu OY:stä keskustelevat aiheesta Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin projektitutkija Pauliina Björkin kanssa.
Creators & Guests
What is MY Studio - Mikroyrittäjän podcast?
MY Studio (Mikroyrittäjän studio) avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen,
osaamisen kehittämiseen ja yrityksen johtamiseen. MY Studio -podcasteissa
ääneen pääsevät yrittäjät, tutkijat, yrityspalvelutoimijat sekä muut elinkeinoelämän vaikuttajat.
Podcastit ovat osa mikroyrittäjyyden verkko-opintojen oppimateriaaleja, jotka tuotetaan
suomalaisten mikroyritysten kasvun ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi.
[äänite alkaa]
Jonna Muurinen [00:00:01]: Vaikka itselläni oli ihan jäätävä kokemus. Minä olen asunut useissa maissa, minulla on todella monipuolinen koulutus taustalla, ja myöskin työelämäkokemus taustalla, niin ei kerta kaikkiaan, saattoi olla, että en päässyt edes haastatteluihin. Sitten olin juurikin erikoistunut aikaisemmissa töissäni 2013, kun yrityksen perustin, niin minulla oli tosi hyvä osaaminen sosiaalisen median markkinoinnista. Minä kävin näitä paikallisia mainostoimistojakin läpi, että kiinnostaisiko niitä kenties palkata minut, mutta eivät ne olleet kukaan kiinnostuneita. Sitten oli pakko ehkä perustaa oma yritys. Toinen syy oli sitten se, että minä halusin saada itselleni maailman parhaan työpaikan. Minulla oli siinä vaiheessa 13 vuoden oman alan työkokemus ja olin kerta toisensa jälkeen ollut enempi vähempi pettynyt siihen, minkälaista työelämä meillä Suomessa oikeastaan on. Se oli niin kun kombo tällaista. Sitten se, että olen syntynyt aikoinaan mainostoimistoon, eli minulla ei ollut mitään pelkotiloja yrittäjyyttä kohti, se oli minulle ihan normaali tapa tehdä töitä. Meidän koko sukumme ovat yrittäjiä. Se oli oikeastaan aika helppo päätös. Se oli vain yksi työ muiden mahdollisten työpaikkojen joukossa.
Pauliina Björk [00:01:33]: Tänään My Studiossa on aiheena, millaista on naisen olla yrittäjänä Suomessa. Minun nimeni on Pauliina Björk ja olen projektitutkijana Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutissa. Minulla on tänään vieraina yrittäjä Jonna Muurinen Kuulu Oy:stä ja yrittäjyyden professori Ulla Hytti Turun yliopistosta. Esitteletkö sinä itsesi, ja kerro myös, miksi ryhdyit tutkimaan yrittäjyyttä?
Ulla Hytti [00:02:00]: Minulla ei taustassani ole minkäänlaisia yrittäjiä suvussani eikä muuta. Oikeastaan tämä tutkimusura lähti siitä, kun tulin kauppakorkeakouluun projektiin, jossa soittelin ympäri Suomea yrittäjille ja haastattelin heitä, ja ylipäätään sitten pääsi tapaamaan yrittäjiä ja sitä kautta kiinnostuin siitä, että keitä nämä yrittäjät ovat ja miten yrittäjäksi tullaan. Lähdin sitten tekemään väitöskirjaa yrittäjien identiteetin rakentumisesta ja sillä polulla ollaan.
Pauliina Björk [00:02:39]: Eli Ullalle toinen kysymys vielä, eli sinä olet tutkinut tätä yrittäjyyttä erityisesti yksilön näkökulmasta ja kiinnostunut myös tästä sukupuolen ja yrittäjyyden välisestä yhteydestä, niin millä tavalla se sukupuoli näkyy siinä yrittäjyydessä?
Ulla Hytti [00:02:54]: No sehän näkyy hyvin monella tavoin. Olen joskus, tai aika useinkin, tehnyt opiskelijoille esimerkiksi sellaisia harjoituksia, että tervetuloa kurssille, pistäkääpä silmät kiinni ja miettikää yrittäjää, hahmottakaa yrittäjä teidän eteenne. Tällä harjoituksella aika selkeästi tulee näkyviin tämmöinen hyvin stereotyyppinen yrittäjämies. Eli aika suuri osa ajattelee, ehkä sellainen 80/20, että se on sellainen keski-ikäinen mies sitten, joka siihen hahmottuu siihen heidän verkkokalvoilleen. Tämä tietysti näkyy sitten kaikessa. Se on vaikuttamassa muun muassa siihen, että jos meillä on opiskelijoita tai nuoria, jotka miettivät, että olisiko tämä yrittäjyys minulle hyvä juttu, ja jos ei ole esimerkiksi yrittäjätaustaa, kuten Jonnalla on, niin ehkä ei tule mieleen yhtään naisyrittäjää. Sitten naisena tai tyttönä se, että voiko minusta tulla yrittäjä, niin sitä voi haastaa se ajatus siitä, että no ne ovat niitä miehiä. Jos näitä lähdetään seulomaan, niin tavallaan sitä sukupuolittuneisuutta löytyy kaikilta tasoilta ja hyvin monella tavalla. Sen takia tavallaan on tärkeä keskustella tästä asiasta ja tulla tietoiseksi. Tämä vaatii sellaista tiettyä tietoisuuden astetta siinä omassa toiminnassaan. Joko ihmisenä, joka miettii sitä yrittäjyyttä, tai sitten meillä myöskin opettajissa tai pankkitoimihenkilöillä tai yrittäjyysneuvojilla täytyy olla ymmärrys siitä, että vaikka me Suomessa ikään kuin ollaan ehkä tuudittauduttu sellaiseen ajatukseen, että tämä sukupuolten tasa-arvokysymys on nyt ratkaistu, että kaikki on nyt kondiksessa ja kaikki on mahdollista kaikille, niin se ei, vaikka me olemme tietysti pidemmällä kuin monissa muissa maissa, niin tämä haaste ei ole vielä ratkaistu. Näitä asioita on, joita täytyy tuoda esille, jotka täytyy tunnistaa ja ymmärtää, jotta niihin voi tarttua.
Pauliina Björk [00:05:27]: Joo. Minä olin mukana julkaisemassa hiljattain Suomen raporttia tuosta Global Entrepreneurship Monitor -kyselytutkimuksen pohjalta, jossa oli just haastateltu tuoreesti 2000 suomalaista aikuista heidän suhteestaan yrittäjyyteen. Sitten sen lisäksi 37 tällaista yrittäjyyden asiantuntijaa. Siinä nousi aika mielenkiintoiseksi aiheeksi, ja tavallaan ristiriitaiseksi aiheeksi, naiset yrittäjänä. Se on tavallaan tiedetty asia, että naisia on vähemmän yrittäjinä kuin miehiä. Tässä raportissa tuli sellainen asia esiin, että näiden asiantuntijoiden mukaan Suomessa on erittäin hyvät olosuhteet, näiden koko GEM:n parhaat olosuhteet naisyrittäjyydelle. Mutta sitten toisaalta naisia on yrittäjinä vähemmän Suomessa kuin miehiä. Siinä tuli kaksi sellaista kysymystä, missä tämä sukupuoliero erityisesti korostui. Kun kysyttiin, että estääkö epäonnistumisen pelko sinua perustamasta yritystä, niin naiset huomattavasti useammin vastasivat, että kyllä. Sitten toinen oli sellainen, missä kysyttiin, että onko teillä omasta mielestänne riittävät tiedot ja taidot yrittäjäksi ryhtymiseen, niin myös tässä näkyi aika iso ero. Naiset kokivat, että heillä ei ollut niin paljon niitä taitoja, kuin miesvastaajilla. Jonnalle olisi kysymys, että oletko sinä itse kokenut tällaisia tunteita tässä yrittäjyysuralla, että taitojen suhteen tai epäonnistumisen pelkoa?
Jonna Muurinen [00:06:59]: No se, mitä sinä et kysynyt, mutta mihin kommentoin, niin eikös tuo ole ihan normaalia työelämässäkin? Eivätkös miehet yleisestikin, tämähän on ihan normaalia, miten miehet ja naiset osaamiseensa suhtautuvat. Tämä vain toistuu. Se on yrittäjyydessä ihan tuo sama. Naisilla hyvin tyypillistä on omien kykyjensä epäileminen, eli totta kai se toistuu myöskin tässä yrittäjyydessä. Myönnän sitten itse olevani tosi tosi poikkeuksellinen yrittäjä, eli myöskin se, miksi mielestäni olen hyvä yrittäjä, on se, että minulla on tosi hyvä itsetunto. En ole koskaan epäillyt, ettenkö pystyisi yrittäjäksi alkamaan. Täytyy myös sanoa se, että yrittäjyyshän on aivan järkyttävän vaikeata. Se maali, jota kohti menet, on liikkuva maali. Pieni yritys, pienet murheet, iso yritys, isommat murheet. Sinä et koskaan voi olla siinä, no hyvä voit olla, mutta et voi koskaan olla täydellinen. Sellainen epäonnistumisen sietokyky vain täytyy olla yrittäjän DNA:ssa. Minä en edes ehkä rohkaisisi sellaisia ihmisiä, jotka jatkuvasti kokevat sellaista huonommuutta tai epäilevät itseänsä. Veikkaan, että ne eivät oikeasti kauhean menestyksekästä yritystä voikaan perustaa, tai ainakin he voivat huonosti koko yrittäjyyden ajan. Tämä on sen verran raskasta ja voi olla paikkoja, että kaikki epäilevät sinua sinun ympärilläsi, niin itse täytyy olla sen verran vahva, että ei niitä pelkotiloja tule. Kyllähän tuo on nähtävissä. Minäkin olen varmaan joka ikisessä Facebookin naisyrittäjäryhmissä ja kaikissa, missä näitä on. Minä en voi kuvitellakaan, että miehille koskaan kävisi niin, mitä tuolla naisyrittäjä ryhmissä. Vaikka on tällaisia, että hei olen päättänyt lopettaa yritystoiminnan, koska on tullut niin paljon kritiikkiä tästä ympäriltä. Siis ei mahdu minun päähäni, että mies ikinä tekisi näin, että se lopettaisi oikeasti oman liiketoimintansa sen takia, että joku kritisoisi hänen liiketoimintaansa. Siinä on tämmöisiä suhtautumiseroja. Tämä on henkisesti todella raskas ammatti, niin se vaatii sitten. En sano sellaiselle, jolla ei ole vaikka hyvä itsetunto, niin en kyllä sellaista rohkaise edes yrittäjäksi, koska ei se ainakaan helpota siitä. Se starttivaihe, se aloittaminenhan siinä on se helpoin vaihe, että sen jälkeen joka kierros vaan vaikeutuu ja vaikeutuu. Se on sellainen jatkuva estejuoksu. Pitää olla sitä itsetuntoa ratkaista eteen tulevia ongelmia.
Pauliina Björk [00:09:56]: Ulla haluatko kommentoida tähän tutkimuksen kannalta?
Ulla Hytti [00:09:59]: Joo, todella hyviä näkökulmia Jonnalla. Ihan samaa mieltä, että tämähän näkyy esimerkiksi keskusteluissa siinä, että miksi ei saada enemmän naisia johtotasoille. Sitten rekrytoijat sanovat, että kun ne naiset eivät hae näitä tehtäviä. Juuri se, että minä en sillä tavalla syyllistäisi naisia pelkästään. Muuta kun tavallaan me voimme vielä edelleen vahvistaa verkostoja ja tavallaan rakentaa sitä uskoa. Vaan kohdistaisin katseen esimerkiksi kasvatukseen. On tutkimusta, tuntuu, että tämä menee vähän yrittäjyystutkimuksen ohi, mutta on tutkimusta siitä, että jos pikku vauvoille puetaan vaaleanpunaisia potkupukuja ja sinisiä potkupukuja riippumatta siitä, mikä niiden vauvojen oikea sukupuoli on, niin niitä hoivaavien asennoituminen muuttuu. Jos on pinkki potkupuku, niin sitten kohdellaan niin kuin tyttönä, hoivataan ja varjellaan ja oletpas sinä nyt kiltti tyttö, olepas nyt kiltti tyttö, olepas nyt vieläkin vähän kiltimpi tyttö, niin sitten siitä palkitaan. Sitten taas näitä sinipotkupukuisia palkitaan aktiivisuudesta ja reippaudesta. Tämä alkaa hyvin hyvin varhain. Me teemme tätä kaikki, tiedostamattamme, ja jos emme tule tietoisiksi tästä, niin me toisinnamme näitä käytöksiä siellä ihan varhaiskasvatuksessa ja sitten peruskoulussa ja sitten meillä yliopistossa. Sen takia tähän on syytä tarttua ja puuttua. Ja sitten ehkä yksi sellainen ero vielä, koska silloin, kun ryhdyin tekemään väitöskirjaa, niin myönnän, että olin tällainen sinisilmäinen ja minun ei ollut tarkoitus tarttua sukupuolittuneisiin käytänteisiin tai muuhun, mutta sitten, kun haastattelin sekä miehiä että naisia, ja siellä oli siis suurin osa perheellisiä, niin miehet puhuivat siitä yrittäjyydestään ja yrityksen perustamisesta ja yrittäjäarjestaan. He eivät millään tavalla viitanneet perheisiin tai lapsiin tai näihin. Sitten taas kaikki naisyrittäjät jotenkin nivoivat sen lapset ja perheen ja sen, miten se arki siellä rullaa, vaikka toimiikin yrittäjänä. Tulin hyvin tavallaan sitä kautta tietoiseksi, että tässä on nyt joku ero. Se ero on tietenkin se, että miehillä on vielä tämä tavallaan perinteinen rooli perheen elättäjänä ja sen elannon hankkijana, jolloin tavallaan sen yrittäjyyden voi asettaa siihen ykkössijalle. Kun sitten taas naisilla on tämä perinteinen hoivavastuu, jolloin jotta voi yrittäjä, mutta samaan aikaan hyvä äiti, niin sitten se täytyy kertoa se asia jotenkin niin, että miten nämä kaksi asiaa jotenkin nivoutuvat siinä yrittäjän elämässä.
Pauliina Björk [00:13:30]: Oletko tutkinut muuten perheyrityksiä? Tässä juuri, kun mietin mitä täällä sanoisin, niin minusta itsestäni tuntuu, en ole tutkinut asiaa, mutta varmaan perheyritysten johdossa esimerkiksi tämä jakauma on varmaan paljon tasaisempi, koska siellä on tavallaan se koko perheen tuki eikä ole niin selkeästi eroteltu ehkä mahdollisesti näitä rooleja. Tämä olisi esimerkiksi sellainen todella kiinnostava tutkimusnäkökulma mielestäni.
Ulla Hytti [00:14:02]: Joo. Siis itse asiassa olemme tehneet vähän tutkimusta. Siellä tietysti aika paljon vaikuttaa se tavallaan jatkajien rakenne ja sukupuolirakenne. Itse asiassa yhdessä tutkimushankkeessa havaittiin, että kyllä sielläkin tavallaan joissakin tapauksissa, en sano, että kaikissa tapauksissa, mutta joissakin tapauksissa löydettiin muun muassa myöskin kyllä tällaista, että tämä jatkajasukupolven miesyrittäjä tavallaan suhtautui omiin tyttäriinsä vähän suojelevasti ajatellen, että no se liike-elämä on liian kovaa, että hän toivoo, että tyttäret suuntautuvat sitten jonnekin muualle. Tietysti siinä on hyvät, että eihän se ole tavallaan pahansuopuutta, vaan siinä on ihan hyvä ajatus siitä, että vanhempana haluaa suojella omia lapsiaan tai tarjota heille hyvän elämän. Mutta toki perheyrityksessä sitten tavallaan niitä polkuja siihen yrittäjyyteen avautuu eri tavalla, ja sitä kautta perheyritys on myöskin mielestäni tällainen kasvatusalusta. Niin kuin itsekin sanoit, että siinä sitten näkee, että ei se nyt sitten, että se on työtä ja näkee ne hyvät ja huonot puolet, ja sitten tavallaan ymmärtää, että missä siitä on kyse.
Pauliina Björk [00:15:44]: Haluatko sinä Jonna vähän enemmän kommentoida vielä tähän perheyritykseen ja tyttöjen kasvattamiseen? Sitten lisäksi mielelläni kuulisin sinun kommenttejasi näistä hoivavastuista, että miten tämä teidän perheenne ja yritys nivoutuu yhteen?
Jonna Muurinen [00:16:00]: Joo. Minä ehkä tuosta perheyrityksestä sen verran, että tosiaan isälläni oli mainostoimisto ja äiti oli siellä ikään kuin tämmöinen paperinpyörittäjä, eli hoiti kaiken talouden. Periaatteessa, jos nykytermein miettii, niin äiti oli varmaan se toimitusjohtaja ja isä sitten luova johtaja, jos näin menee. Se on kyllä äärimmäisen tehokas tapa. Muistan aina koko nuoruuteni ja lapsuuteni vannoneeni, että ei sitten ikinä yrittäjäksi, että se on viimeinen vaihtoehto. Koska sen 30 vuotta isäni joka aamu aloitti kuudelta aamulla työt ja lopetti puolilta öin. Koska hän itse osasi kaiken, niin ei voinut palkatakaan ketään. Ja aina oli se stressi, vaikka he olivat hyvin menestyneitä, niin aina oli se stressi joko siitä, että töitä on liikaa, tai sitten, jos niitä ei ollutkaan liikaa, niin sitten oli se stressi, että onko niitä kohta tarpeeksi. Jatkuva stressi, niin ei ole itsellä ainakaan koskaan ollut sellaista ruusuista kuvitelmaa, että se on sitten sellaista vapaata ja ihanaa elämää. Ei todellakaan sellaista. Mutta, koska olen itse kova tekemään töitä, niin ei ollut itsellä epäilystäkään, että kyllä minäkin siihen pystyn, jos iskäkin kerran pystyi. Mutta tosiaan nuo hoivavastuut. Omat tyttäret olivat viisi ja kuusi siinä vaiheessa, kun itse perustin yrityksen. Voin sanoa, että ei se kyllä, en näe, miten se olisi onnistunut silloin, kun he olivat nuorempia. Vaikka minulla on olosuhteet, olen joskus jossain Me Naisten haastattelussa sanonut, minulta pääsi sellainen lause suusta, joka nostettiin sitten otsikoksi, että Jonna Muurisen mielestä naisen tärkein päätös on aviomiehen valinta. Se oli ihan kauhea otsikko. Siis minä tarkoitin sillä sitä, että tavallaan on todella tärkeä ymmärtää, minkälaisen tyypin kanssa sitä loppuiäksi yhteen menee. Tiedän lukuisia naisia, joilla ei ole mitään, eivät ne voi ikinä alkaa yrittäjäksi, koska heillä vaikka kotona ei ole sellaista tukea asialle. Niin on se aivan äärettömän tärkeä, että minkälainen puoliso on, tai onko puolisoa. Jos olisi vaikka joku yksinhuoltajaäiti, niin ei taatusti voi alkaa yrittäjäksi. Se on niin taloudellisesti epävarmaa. Kyllähän tuo kasvatus, että miten kasvatetaan tyttöjä nykyisin. Siis 2023 vuonna edelleen aivan äärettömän epätasa-arvoista vieläkin kouluissa. Jatkuvasti meidän tyttömme kertovat, miten ovat opettajat puhutelleet tyttöjä versus poikia, ja kuinka paljon enemmän täytyy tyttöjen koko ajan saavuttaa, jotta he saisivat kymppejä koulussa verrattuna siihen viereiseen poikaan, ja näin edelleen. Tämä valitettavasti, ja olen itse huomauttanut muun muassa päiväkodissa ja ala-asteella ja vaikka missä, että miten te näille tytöille oikein puhutte täällä. Kun se on juurikin sitä, että vaaleanpunainen on tyttöjen väri ja vaaleansininen poikien väri, tätä on edelleen todella paljon. Itse olen kasvattanut tyttäriäni siten, että minä niin toivoisin, että heillä olisi sitä itsetuntoa sillä tavalla, että niiden ei koskaan tarvis miettiä sitten aikuisena, että mitäköhän minä alkaisin tekemään ja mitähän muut siitä sanoo. Se on se, minä sanoisin, että tällainen terveen itsetunnon kasvattaminen ja tyttöjen rohkaiseminen, se on ihan älyttömän tärkeää. Minä olen itse ottanut vähän tällaisen tienraivaajaroolin, että käyn todella paljon kouluissa ihan alkaen yläasteilta. Käyn yläasteilla, lukioissa ja yliopistoissa, minä käyn aina puhumassa yrittäjyydestä heti, kun pyydetään. Heti, koska tiedän, että sitä tarvitaan. Muistan itse, että ei minulla ole koskaan ollut, en tiennyt ketään naisyrittäjää, ei minulla ollut mitään mielikuvaa, että ketä niitä nyt olisi. Mieleen tuli juurikin vain miehiä. Vaikka omassa suvussani ovat kaikki oikeastaan yrittäjiä, niin meillä on ollut näitä perheyrityksiä kaikki. Naiset sekä miehet ovat olleet yrittäjiä siinä, mutta ne ovat olleet aina miesten starttaamia kuitenkin. Että se on aivan totta, että kasvatuksella kyllä pääsisi todella pitkälle, mutta kyllä on aika pitkässä kuusessa varmaan noin keskimäärin vielä.
Pauliina Björk [00:20:35]: No joo. Me voisimme sitten ehkä vähän käsitellä noita rakenteellisia asioita tarkemminkin, jotka saattavat hidastaa sitä naisten yrittäjyyttä. Haluatko Ulla sinä ottaa muutaman tällaisen asian esille?
Ulla Hytti [00:20:48]: Joo, kiitos. Tavallaan näistä hoivavastuista tuossa jo puhuttiinkin, niin siihenhän tavallaan Suomessa yhteiskuntakin on rakentanut tällaisia rakenteita, jotka liittyvät näihin perhevapaisiin esimerkiksi. Vaikka niissä on ollut se mahdollisuus, että molemmat vanhemmat voivat niitä käyttää, mutta suurimman osanhan Suomessa käyttävät naiset. Se tietysti sitten vaikuttaa kaikennäköisiin asioihin. Siihen työkokemuksen karttumiseen, joka sitten taas loisi pohjaa siihen yrittäjyyteen tai siihen varallisuuden karttumiseen, joka toisi sitä pääomaa siihen yrittäjyyteen. Nyt sitten on mielenkiintoista nähdä, että kun tätä hiukan nyt sitten on muutettu tätä perhevapaasysteemiä, että tuleeko se sitten tulevina vuosina näkymään sitten naisten yrittäjyydessäkin. Tämä on nyt ainakin tällainen ikään kuin yhteiskunnan itsensä rakentama systeemi, joka tuottaa sitten monenlaista itse asiassa epätasa-arvoa suomalaiseen työelämään. Vaikka jälleen kerran taustalla on hyvin tällainen humaani ajatus siitä, ja tavallaan sellainen ajatus, että miten sitä hoivaa voidaan siellä perheissä sitten järjestää.
Pauliina Björk [00:22:34]: Joo. Tuossa tulikin jo Jonnan ajatus tästä, että miten heidän perheessään nämä asiat hoidettiin. Mennään sitten seuraavaan asiaan, se on toi yrittäjien rahoituksen saaminen. Oletteko huomanneet tai tutkineet, että vaikuttaako se yrittäjän sukupuoli jotenkin siihen?
Jonna Muurinen [00:22:53]: Saako heti sanoa näin entisenä start-uppaajana, että esimerkiksi tuolla start-up skenessä 95 % rahoituksen saaneista, tällaisen miljoonarahoituksen saaneista yrityksistä, on miesten johtamia. 95 %. Itse asiassa, vaikka Tekes-rahoituksen, tai anteeksi Business Finlandhan se taitaa nykyisin olla, niin niistä hakijoista ylipäätään 6 % vain on naisten johtamia. Ja ylipäätään tuolla start-upeissa yrittäjistä vain alle 10 % on naisia. Tuolla start-up skenessä se menee aika pitkälti myös sen takia, että kun siellä vaaditaan yleensä aina sitä teknistä osaamista. Meillä tietotekniikassa aloittavista henkilöistä, mikähän se nyt olikaan, se on todella pieni, se on edelleen niin, että maksimissaan neljännes aloittajista on naisia. Joten se alkaa sieltä koulutuksesta lähtien jo. Tämä on globaali ilmiö. Tietotekniikassa aloittavista vain 10 % on naisia. Mutta tämä on jopa vähentynyt tämä teknisten luku ja se vielä vähenee, kun työelämään siirrytään. Niin start-upeissa tuo ihan puhtaasti lähtee jo koulutuksesta. Mutta sitten onhan siitä olemassa ihan globaalejakin tutkimuksia, ei tämä mikään Suomen asia ole, mutta on naisten aivan ehdottomasti vaikeampaa saada rahoitusta ihan jo sen takia, että miehet eivät aina edes ymmärrä niitä, kun naiset innovoivat ratkaisuja naisten ongelmiin, niin miehet eivät aina edes ymmärrä kuinka isosta asiasta on kyse. Niin ihan jo lähtien siitä. Mutta epäilemättä varmasti miehet antavat enemmän rahoitusta miehille ja sehän näkyy myös työelämässä. Ihmiset mielellään palkkaavat itsensä kaltaisia henkilöitä. Miehet palkkaavat miehiä, naiset palkkaavat naisia. Tämä on lähtien jo tuolta, että varmasti on vaikutusta. Aivan varmasti, jos puhuu näin start-uppien näkökulmasta.
Ulla Hytti [00:25:03]: Joo kyllä, että sellaistakin tutkimusta on tehty, tavallaan tällaista vähän kokeellista, että on rahoitushakemuksia ja sitten niissä on tavallaan pidetty eri asioita samankaltaisina, mutta sitten vain se hakijoiden sukupuolta on vaihdettu. Jälleen on havaittu se, että se sitten yrittäjän sukupuoli, joka siinä mukamas hakijana on, niin sitten se vaikuttaa siihen rahoituspäätökseen. Että kyllä. Sitä kautta juuri, kun tuossa jossain kohtaa sanoin, että tämä on tavallaan tietoisuuskysymys, että pankkimaailmassa ja rahoittajien puolella tarvitsisi tunnistaa näitä asioita ja ymmärtää, ja sitten lähteä muuttamaan niitä käytäntöjä ja niitä tarkasteluja, että miten rahoituspäätöksiä sitten esimerkiksi tehdään. Ja plus sitten, että ehkä juuri tämä tavallaan sukupuolijakauman laventaminen siellä rahoittajapuolellakin juuri, että on monenlaista ymmärrystä erilaisista liiketoiminnoista ja ideoista. Tätä tavallaan diversiteettiä sinnekin puolelle olisi hyvä saada lisää.
Pauliina Björk [00:26:28]: Entä yrityspalvelut ja sellaiset neuvontapalvelut, niin vaikuttaako niissä sen yrittäjän sukupuoli? Oletteko törmänneet, vai osataanko siellä hoitaa miesten ja naisten yrityksiä?
Ulla Hytti [00:26:41]: Kyllä se on ihan sama ollut nähtävissä, että kun nämä ovat niin vaikeita. Tavallaan nämä ovat meillä kaikilla vähän selkärangassa. En sano, että esimerkiksi itse osaisin välttämättä aina toimia sillä tavalla ikään kuin tasa-arvoisesti. Tämä on sellainen asia, jota täytyy joka kerta, kun tekee vaikkapa opiskelijoiden suoritusten arviointia, että tavallaan millä perusteella, että onko minulla nyt tasapuoliset kriteerit. Tämä ei tule millään yhdellä pienellä keinolla ratkaistuksi, vaan se on tämmöinen jatkuva tarkastelu ja niiden päätösten tekeminen näkyväksi ja ymmärtäminen, mitä tässä tarvitaan.
Pauliina Björk [00:27:34]: Joo. Voitaisiin alkaa kääntämään tätä keskustelua nyt siihen suuntaan, että jos etsitään vähän tällaisia ratkaisuja. Eli mistä naiset voisivat saada tukea yrittäjinä? Haluatko sinä Jonna aloittaa?
Jonna Muurinen [00:27:47]: No joo. Tähän minulla on sellainen näkökulma, että jos miettii kansantaloudellisesti, niin ylipäätään yrittäjyydestä pitäisi tehdä houkuttelevampaa, koska mitä enemmän yrittäjiä meillä on, niin sitä enemmän meillä on myös naisyrittäjiä. Eli tavallaan, jos miettii kansantaloudellisesta näkökulmasta, niin en usko, että vaikka juuri naisyrittäjien yritykset, en usko mitenkään, että ne olisivat kannattavampia kuin miesten vetämät yritykset. Ihan jo siis toimialasta johtuen. Naiset ovat hyvin usein hoiva-alalla, kauneudenhoitoalalla, kaupan alalla, ne ovat todella pienikatteisia aloja, joissa ei tehdä suuria voittoja. Sitten taas miehillä on tämä teollisuus ja IT-ala ja niin edespäin, jotka tuottavat isoja voittoja. Mitä me Suomessa tarvittaisiin, niin lisää voittoa tuottavia, työllistäviä yrityksiä. Eli sikäli ylipäätään yrittäjyydestä pitäisi tehdä houkuttelevampaa. Eli tavallaan miten meillä yhteiskunnassa yrittäjyydestä puhutaan, niin suhtautuminen on todella nuivaa suoraan sanottuna. Eli se ei ole millään tavalla, eivät ihmiset koe, että se olisi hyvä diili alkaa yrittäjäksi. Päinvastoin. Se on niin rankkaa. Se on ihan taivahan tosi, että yli puolet yrittäjistä on pienipalkkaisia. Siellä on todella paljon, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella, ja se ei ole niiden oma valinta, vaan he työskentelevät sellaisella toimialalla, että siellä on pakko ollut vaikka ryhtyä yrittäjäksi. Mistä raha ja työpaikat Suomessa syntyvät, niin ne syntyvät yrityksissä. Ne syntyvät niissä yrityksissä, jotka tuottavat voittoa, ja jotka pystyvät työllistämään. Jos me yrittäjyydestä saataisiin kannattavampaa ja helpompaa, niin totta kai ihmiset enemmän alkaisivat yrittäjiksi, ja sitä myöten tulisi myös paljon enemmän naispuolisia yrittäjiä. Siitä se pääosin on kiinni. Siellä on paljon helpotuksia, mitä voitaisiin tehdä, vaikka verotukselle. Tai sitten aina tulee tämä, että halutaanko me oikeasti helpottaa työllistämistä, koska se tarkoittaisi heti sitten sitä, että pitäisi oikeasti olla vaikka helpompaa irtisanoa työntekijöitä. Se helpottaisi työllistämistä heti todella paljon. Että aina tulee tämä, että heti kun näitä alkaa oikeasti miettimään, että mitkä jutut auttaisivat, niin sitten tulee tämä kauhea, että ne yrittäjät on sellaisia riistokapitalisteja kaikki. Tavallaan näistä ei pääse oikeastaan meillä yhteiskunnassa edes keskustelemaan kauhean hyvin näistä asioista, että mikä auttaisi, koska ihmiset tuntevat taloutta niin äärimmäisen huonosti, että ei oikeasti tiedetä mistä raha syntyy. Mutta sitten ihan tällaisia, kun kysyit vaikka niistä yrityspalveluista, niin sittenhän on todella paljon myös tosi tosi edullista koulutusta olemassa. Ihan vaikka tämmöisiä yritysjohtamisen erikoisammattitutkintoja, tai yritysjohtamisen tutkintoja. Ne eivät yleensä ole rahasta kiinni, mutta näillä naispuolisilla yrityksillä, jotka ovat ehkä vaikka kymmenestä kuuteen jossain kivijalkaliikkeessä, niin he eivät voi osallistua yleensä näihin. Sekin on todella hankalaa, ja silloin pitäisi järjestää sellaisia koulutuksia, mitkä ovat vaikka ilta-aikaan. Tai sitten puhua vaikka ulkopuolisen hallituksen merkityksestä. Vähän tällaista yrittäjäkoulutusta ikään kuin, se voisi olla hyvä juttu. Sitten tämä puheen kääntäminen positiiviseksi. Miksi me emme kerro meidän mahtavista menestystarinoistamme Suomessa? Meillä on todella mahtavia yritystarinoita, mutta milloin niitä näkee, niin se on silloin, kun verotiedot vaikka tulevat julki. Niistä ei ihan hirveästi muulloin niitä juttuja näy, kuin silloin, että no niin siellä on Supercellin pojat taas tahkonneet ja näin. Tavallaan meidän pitäisi tosi järjestelmällisesti muuttaa sitä, että miten me yrittäjyydestä täällä puhutaan. Sillä olisi aivan takuulla iso merkitys. Mitä kouluissa on nyt nämä yrittäjäkylä-jutut, meidän koululaisemme ovat just niitä käynyt. Ne ovat aivan kullan arvoisia. Aivan nerokas konsepti, jossa pääsee oikeasti testaamaan, että miten se yritystoiminta pyörii. Meilläkin on ollut toinen tytär yliopiston rehtori, ja toinen ollut vaikka IT-alan toimitusjohtaja, ja heti, kun he saavat edes sen tittelin, niin saavat vähän sellaista kokemusta, että minut valittiin toimitusjohtajaksi ja yliopiston rehtoriksi, että tulee heti sellaisia vahvistavia kokemuksia. Mitä pitäisi olla jo koulusta lähtien, niin talouskasvatusta. Aivan ääritärkeää. Sitten vaikka korkeakouluissa, niin oli se ala mikä hyvänsä, niin tällaista kaupallista kasvatusta jonkun verran, pakollisia vaikka myynnin kursseja tai jotakin vastaavaa. Silloin, kun itse olen ollut yliopistossa parikymmentä vuotta sitten, niin keskustelimme juuri mieheni kanssa, että ei välttämättä ollut yhtään mitään sellaista yrittäjyyteen tai kaupallisuuteen viittaavaa. Tämä on ainoa tapa saada ihmiset, juuri kuten Ulla on tuossa todennut, tällainen asioiden tiedostaminen on muutoksen ensimmäinen steppi.
Pauliina Björk [00:33:25]: No Ulla, entä yrittäjyyskasvatuksen asiantuntijana, mitä sinun mielestäsi pitäisi ottaa huomioon naisten yrittäjyyden tukemiseksi?
Ulla Hytti [00:33:35]: No kyllä laajentaisin sen itse asiassa koko tähän koulutuskenttään. Jonna tuossa puhui, että tavallaan juuri nämä, koska koulutusvalinnat ovat kauhean sukupuolittuneita Suomessa, vielä enemmän ehkä kuin joissain muissa maissa, niin tavallaan ehkä pitäisi pyrkiä siellä juuri koulutuksessa ja kasvatuksessa siihen, että avataan niitä maailmoja. Että on ihan okei, että jos pojasta tulee lastentarhanopettaja, ja on ihan okei, jos tytöstä tulee insinööri. Että sitä ei tehtäisi niin tavallaan suppiloa siihen yhteen suuntaan. Minun mielestäni se sitten jo varmasti näkyisi naisten yrittäjyydessä, jos ne tavallaan urapolut ja koulutuspolut olisivat vähän tasa-arvoisempia. Mutta sitten, jos tullaan ihan tähän yrittäjyyskasvatukseen ja -koulutukseen, niin kyllä minä nostan, että tavallaan yksi helppo keino, tässä on paljon sellaisia keinoja, jotka eivät ole helppoja ja ovat pitkiä teitä, mutta helppo keino on siis rakentaa näitä roolimalleja. Eli, että jokaisessa yrittäjyysopinnoissa, jokaisessa kylässä ja jokaisessa oppilaitoksessa, tavallaan mietittäisi, että näkyisi se yrittäjyyden koko kirjo. Olisi naisia, ja olisi miehiä, olisi maahanmuuttajia, ja olisi eri aloilla toimivia tavallaan ehkä sellaisia ilmeisiä, mutta sitten voisi olla hyvin monenlaista se yrittäjien kirjo, joka siellä näkyy. Tässä me tavallaan opettajina ja kouluina ja oppilaitoksina voidaan tehdä paljon. Samaten tavallaan juuri ylipäätään se, kun meillä on nettisivuja ja on esitteitä ja muita, että se kuvasto olisi myöskin tällainen. Todella helposti menee siihen, että okei meillä on tällainen uusi yrittäjyysprojekti, että tähän tarvitsee jotain kivoja kuvia, ja sitten se automaattisesti tulee niitä näppäriä poikia sinne kuviin. Ellei sitä osaa lukea sillä tavalla, että hetkinen, mitä me nyt olemme tekemässä, että pitäisikö tässä nyt vähän miettiä laajemmin tätä kirjoa. Nämä ovat ehkä sellaisia sanoisin helpompia keinoja, sitten nämä monet muut asiat vaativat todella pitkiä polkuja, mutta niitäkin minun mielestäni täytyy tehdä ja olla rakentamassa tässä vuosien mittaan. Täytyy toivoa, että sitten 2100-luvulla sitten ollaan fifty-sixty-tilanteessa.
Pauliina Björk [00:36:26]: Joo. Minulla on sitten sellainen loppukysymys molemmille, että kertokaa miksi teidän mielestänne juuri nainen on hyvä yrittäjä? Kumpi haluaa aloittaa?
Jonna Muurinen [00:36:35]: Minä voisin tuohon, että mielestäni naisten näkökulma on hyvin usein hyvin laaja-alainen. Me joudumme elämän rooleissamme, meillä on tällainen 360-katsanto. Alkaa olla jo aika vanhanaikaista se sellainen putkinäköinen vanha johtajuus. Eli tällainen moderni yrittäjä pärjää kyllä todella hyvin silloin, jos hänellä on paljon tällaista pehmeätä osaamista myös. Eli ihmissuhdetaitoja, vuorovaikutustaitoja, viestintätaitoja. Naiset ovat yleensä niissä aika paljon parempia, jos nyt näin stereotypisoidaan. Muun muassa sen vuoksi.
Ulla Hytti [00:37:26]: Joo, kyllä minäkin tietyllä tavalla, juuri puhuttiin tästä, että mimmoisiin roolimalleihin sosiaalistutaan ja miten joutuu pitämään perhe-elämän ja sen yrityselämän lankoja käsissä. Niin tietyllä tavallahan se juuri kuuluu tähän laaja-alaisuuteen ja moniulotteisuuteen, ja siihen, että sitä kautta eri tavalla pystyy hahmottamaan sitä maailmaa ja yritystoimintaa. Ja ymmärtämään ehkä myöskin sitten tavallaan työntekijöiden tämmöisiä arkihaasteita, jos ja kun itse on ne kokenut.
[äänite päättyy)