Subscribe
Share
Share
Embed
Mättäällä on Metsäkeskuksen podcast metsistä ja metsien mahdollisuuksista. Mättäällä-podcastissa ääneen pääsevät metsäalan asiantuntijat, jotka valaisevat keskusteluissa metsäisiä ajankohtaisaiheita.
Tämä on tekstivastine Metsäkeskuksen Mättäällä-podcastin jaksosta, jossa keskustelevat podcastin vieraat Antti Wall ja Rami Mattila sekä juontaja Sara Perttunen.
Puhuja 1, Antti Wall [intro]:
Kyllä mä nään suometsien tulevaisuuden erittäin hyvänä. Ojituksilla on saatu aikaan merkittävä puuvarannon kasvu, ja nämä hiilikysymyksetkin ovat ratkaistavissa.
Puhuja 2, Sara Perttunen:
Tänään keskustelemme Metsäkeskuksen podcastissa suometsien hiilensidonnasta ja hiilipäästöistä. Kuulemme niin tutkijan kuin metsänomistajankin ajatuksia aiheesta, ja vieraanamme tänään ovat Luonnovarakeskuksen tutkija Antti Wall.
Wall:
Kiitoksia.
Ja tervetuloa myös metsänomistaja Rami Mattila.
Puhuja 3, Rami Mattila:
Kiitos.
Perttunen:
Minä olen Sara Perttunen, Tervetuloa Mättäälle.
Pertunen:
Niin, otsikkona on Miltä suometsien tulevaisuus näyttää? Rami ja Antti, miksi me ollaan täällä puhumassa suometsien hiili- ja ympäristökysymyksistä?
Suometsät ovat nousseet aika merkittävään rooliin, kun puhutaan maankäyttösektorin hiilipäästöistä ja hiilinieluista. Suometsät ovat nykyään jo merkittävä puuvarasto ja niillä on aika merkittävä taloudellinen merkitys.
Mattila:
Joo, näin ajattelen myös. Suometsistä tutkittavaa varmasti vielä riittää näihin hiilipäästöihin liittyen ja tosiaan vielä kovasti koitetaan puuta kasvattaa, niin on hyvä hahmottaa, että missä toimintaympäristössä toimitaan.
Perttunen:
Niin rami sä oot metsänomistaja. Missä ja minkälaista suometsää sulla on?
Mattila:
Tota mun suometsät on suurimmaksi osaksi tuolla Etelä-Pohjanmaalla. Käytännössä koko repertuaari löytyy elikkä mennään joutomaan ja kitumaan nevoista tuota sinne ruohoturvekankaille kaikista rehevimpiin metsäpohjiin tai suopohjiin. Suurin osa kuitenkin siellä mun ydinmailla on tällaista puolukkaturvekangasta, sitten mustikkaturvekangas, varputurvekangas elikkä siitä vähän rehevänpää ja vähän vähemmän rehevää, mutta sellaisia keskiarvoisia ravinteisuustyyppejä löytyy.
Perttunen:
Antti avaa vielä vähän sitä, että millainen tää sun tutkijan tausta oikein on.
Wall:
No mä oon jo kolmenkymmenen vuoden ajan maaperäasioiden kanssa painiskellut ja olen vieläkin tappiolla, mutta ehkä tästä vielä niskan päälle pääsen.
Perttunen:
Antti, mistä suometsien hiilipäästöt ja sitten taas hiilinielut muodostuu?
Wall:
Suometsien hiilitase muodostuu siitä balanssista, joka muodostuu sekä hiilen kertymästä että hiilen poistumasta. Hiiltä kertyy puustoon sillon kun puuston kasvu on suurempi kun puuston poistuma. Tähän puuston poistumaan kuuluu sekä hakkuupoistuma että luonnonpoistuma. Ja hiiltä taas maaperästä irtautuu sillon kun orgaaninen aines hajoaa ja hiilidioksidi vapautuu ilmakehään. Toisaalta maaperään sitoutuu uutta hiiltä kariketuotannon ansiosta. Ja tätä uutta hiiltä maaperään tuottavat puuston lisäksi myös hakkuutähteet ja pintakasvillisuus.
Perttunen:
Jos puhutaan niinku mittakaavoista vähän, niin pitääkö paikkaansa, että suometsien hiilipäästöt on suuremmat kuin liikenteen päästöt Suomessa?
Wall:
No se ei suoraan pidä paikkaansa, sillä liikenteen päästöt on muistaakseni noin kymmenen miljoonaa tonnia hiilidioksidia ja suometsien maaperän päästö on kyllä samaa luokkaa, mutta kun tähän maaperän päästöön lisätään puuston nielu niin tilanne kääntyy nollaksi. Ja varsinkin viime historiassa suometsät ovat olleet merkittävä hiilinielu. Siis kokonaisuutena puusto plus maaperä.
Perttunen:
Minkälainen merkitys suometsien päästöillä on sitte koko maapallon mittakaavassa?
Wall:
No Euroopan osalta suometsien merkitys päästönieluna tai -lähteenä on verraten pieni. Sen sijaan trooppisten soiden päästöt tai nielut ovat hyvinkin suuressa roolissa maapallon mittakaavassa.
Perttunen:
No Rami, miten sä hoidat sun omia suometsiä? Ja ootko miettinyt näitä hiilikysymyksiä kuinka paljon sillon, kun sä mietit tätä suometsien niinku käsittelytapaa?
Mattila:
Kyllä niitä enenevässä määrin tulee ajateltua hiilikysymyksiäkin. Mä oon lähtökohtaisesti erittäin niinku sellanen tuotto- ja talouslähtöinen metsänomistaja ja teen metsän uudistamisen aika tehokkaasti, nopeasti heti päätehakkuun jälkeen.
Se on ehkä suurin syntini, että tulee turhankin rajusti mätästettyä, ojitusmätästettyä. Meillä EP:llä on tasaset maapohjat ja haluan kivennäismaata siihen mättäille, jos mahdollista. Mutta tota sitten positiivisena asiana niin lannoitan hyvin aktiivisesti, tuhkalannoitusta, aiemmin rautapkta, kalisuolaa. Ja huolehdin niinku siitä, että se puuston kasvukunto on maksimaalinen sellasilla metsäpohjilla, elikkä puolukkaturvekankaalla, mustikkaturvekankaalla, missä sitä kasvupotentiaalia on ja on yleistä, että on ravinne-epätasapainoa.
No sitten toinen asia missä niinku ehkä voi saada talouden ja nykyiset tällaset ympäristö- ja hiilinäkökulmat huomioitua niin tuota ojituksessa. Kun on tällasta täydennys-, kunnostusojitusta niin en välttämättä avaakaan joka ojaa siellä, kun puusto on jo hyvässä kasvussa ja kuutioita metsässä on, puukuutioita. Eli sillon tuota saatan tehdä niinku 90 asteen kulmassa pari ojaa, millä huolehdin siitä, että tulvimista ei sellasilla pitkillä tukkeutuneilla ojilla synny.
Wall:
Tuossa tulikin aika liuta keskeisiä menetelmiä, joilla puuston hiilinieluja voidaan vahvistaa. Ja myös maaperän osalta oli hyviä ohjeita siitä, millä tavalla voidaan pienentää maaperän hiilipäästöjä.
Perttunen:
Niin nää ei suinkaan ole toisensa pois sulkevia, jos aatellaan niinku sitä taloutta ja tuottoa ja sitte se, että tehään ympäristöystävällisesti.
Wall:
Ei lainkaan, ne on mahdollista yhteensovittaa kyllä.
Mattila:
Ja tässä haluisin Lukea vähän haastaakin, että kun tuota mä oon tehny niitä syviä tuota ojitusmätästysojia niin sitä ehkä vois tutkia, että pystyiskö sen syvän ojan ja kivennäismaat ja tämän hiilitalouden yhdistämään. Jos tekis vähän niinku tuolla kaukoidässä on riisiviljelmiä pengerretty niin vähän samalla tavalla sitä ojitusta että vaikka oja olis kohtuullisen syvä niin sitte huolehtis siitä, että se vedenpinnan taso ei mee liian syvälle ja pääse sitä turvetta hajottamaan. Että voisko näitä kahta asiaa yhdistää.
Wall:
Toi on erinomainen vinkki kyllä tutkimukselle. Juuri tällasia uusia ennen käytössä olemattomia keinoja meidän pitäis ottaa käyttöön.
Perttunen:
Ja Antti avaa vähän vielä sitä, että onko sitten niinku metsätalouskäytössä olevilla suometsillä ja luonnontilaisilla soilla kuinka paljon eroja, kun puhutaan hiilikysymyksistä.
Wall:
Kyllähän ne poikkeaa hyvin voimakkaasti toisistaan. Luonnontilaiset suot ovat pääasiassa hiilinieluja, mutta metaanin päästölähteitä. Kun taas sitten suometsät, varsinkin ne ravinnerikkaat turvekankaat, ovat päästölähteitä. Mutta osa suometsistä on maaperänkin osalta hiilinieluja kuten nämä Ramin mainitsemat puolukkaturvekankaat.
Perttunen:
No mediassahan on puhuttu suometsien ennallistamisesta. Niin onks se yks vaihtoehto ilmastonäkökulmasta?
Wall:
Kyllä se yks vaihtoehto on. Mutta tämä ennallistamistoiminta ilmastonäkökulmasta pitäisi aika huolellisesti keskittää sille soveltuville kasvupaikoille. Monimuotoisuusnäkökulmasta sitten tilanne on toinen, mutta ilmastonäkökulmasta ennallistamista kannattaisi harjoittaa vain tietyillä turvekangastyypeillä.
Perttunen:
Tähän tulevaisuutta tähän heti näkökulmaksi Rami, mitä sä oot mieltä siitä, että miltä suometsien tulevaisuus näyttää niinku metsänomistajan näkökulmasta? Liittyks siihen uhkakuvia tai riskejä?
Mattila:
Kyllä sitä niinku sillä tavalla vähän kattoo suurennuslasilla tätä keskustelua ja tota mitä niinku esimerkiksi EU:n suunnalta mahdollista säätelyä tulee suometsien käytölle. Mullakin on jonkin verran tällasta jatkuvan kasvatuksen tai oisko parempi sanoa jatketun kasvatuksen metsää, mitä on suositeltu suometsien käsittelytavaksi. Mutta sitten kun mennään esimerkiksi sinne puolukkaturvekankaalle niin mä en välttämättä usko, että se on toimiva keino. Että siellä käytännössä tuota kaistalehakkuuna jos toteutetaan hakkuu niin hieskoivu sieltä kyllä ryöpsähtää. Muuta tällasta niinku jatkuvaa kasvatusta lähellä olevaa kasvatustapaa siellä voi olla haastavaa toteuttaa, mutta sekin nyt toki jossakin kohteis voi olla mahdollisuus ja sieltä sitten voi lannoituksen jälkeen kuusialikasvos lähteä sieltä koivikon alta, että en mä nyt pois sulje.
Tärkeintä ehkä olis se, että politiikka olis ennustettavaa, jotta kun meet tekemään varhaishoitoa sinne hieskoivujen sekaan niin tiedät että ne panokset ei missään tilantees mee hukkaan. Ja sitte toisaalta, että metsänomistajien ei tarvitte tehdä tällasia niin sanottuja aavistushakkuita kun he pelkää, että ei voikaan käyttää metsävarallisuuttaan niinku on ajatellut. Se on tärkeää niinku tän politiikan ja tämän kannalta, jatkuvuus ja ennustettavuus on tärkeitä juttuja.
Perttunen:
No onks meillä niinku ennustaja siinä vieressä, eiks tutkija tiedä aina hyvin tulevaisuuden näkökulmat niin miltä suometsien tulevaisuus näyttää Antti sun silmiin.
Wall:
Kyllä mä nään suometsien tulevaisuuden erittäin hyvänä. Ojituksilla on saatu aikaan merkittävä puuvarannon kasvu, ja suometsät ovat nyt varttuneet siihen vaiheeseen, jossa ne ovat suurelta osalta tulossa korjuukelpoisikään. Ja nämä hiilikysymyksetkin ovat ratkaistavissa. Niinku Rami tossa vähän valotti niin käyttämällä kullekin kasvupaikalle sopivia kasvatusmenetelmiä, päästään myös hiilikysymyksessä hyvään tulokseen.
Perttunen:
Entä jos ilmaston lämpeneminen vaan jatkuu?
Wall:
Ilmaston lämpeneminen on selkeä uhka. Se johtuu siitä, että lämpeneminen kiihdyttää orgaanisen aineen hajoamista. Ja turvemailla sitä orgaanista ainetta tunnetusti on runsaasti.
Perttunen:
Eli mitä pitäis nyt tehdä suometsille, että saataisiin sidottua hiiltä ja samaan aikaan turvattua raaka-aineen saanti teollisuudelle.
Wall:
Tossa Rami jo kertokin nää keskeiset tekijät. Eli meillä kannattaa pitää puusto edelleen hyväkasvuisena lannotuksella ja oikeilla hakkuumenetelmillä. Ja toisaalta sitten on pidettävä huolta siitä, että pohjavedenpinnan korkeus on optimaalisella tasolla niin puun kasvun kannalta kun sitten hiilipäästöjen kannalta.
Perttunen:
Kerro vielä tästä vähän lisää. Onks siihen joku tietty optimi mikä ois niinku suositeltu ja hyvä, kun puhutaan vedenpinnan tasosta.
Wall:
Vedenpinnan taso on se keskeinen tekijä, joka säätelee maaperän hiilipäästöjä ja metaanipäästöjä. Ja optimitilanne on se, jossa maaperä ei tuota metaania, mutta toisaalta ei myöskään vapauta ylen määrin hiilidioksidia. Ja se optimitaso on noin 30–40 senttimetrin syvyydessä
Perttunen:
Ja kuinka helppo se on siinä pitää?
Wall:
Tää vedenpinnan säätely sinällään on kyllä metsänomistajalle kohtuullisen vaativa tekijä, koska se riippuu hyvin paljon sääolosuhteista ja paikan topografiasta.
Mattila:
Tähän vois vielä sen verran kommentoida, että varmasti tällaset rakenteet, millä sitä säätelyä helpotetaan niin sellasia varmasti kannatais edistää, että tuota sinänsä vois olla järkevää, että kaivetaan oja pitkäikäisemmäksi, mutta sitten säädetään sitä tuota maksimivedenpintaa ja yritetään sitten toisaalta pitää se minimivedenpinta kohtuullisella tasolla.
Wall:
Tuo on juuri sitä uutta metsänkäsittelyä, mitä tässä suometsien osalta kaivataan.
Perttunen:
Kyllähän näistä kommenteista tulee se ilmi, että metsänomistajan rooli on tosi tärkee. Mitä sä Rami tästä aattelet?
Mattila:
Joo paljon vartioina ollaan. Osaamista kannattaa hyödyntää, jos on niinku tällasia tukiverkkoja metsänomistajalla niin kannattaa kysyä neuvoja. Ja yleensä se metsän hoitaminen ajallaan ja asiallisesti niin se on yleensä ollut hyvä investointi. Ja uskoisin, että se ois tulevaisuudeski sit.
Perttunen:
No mitkä ois teiän sellaset vähän niinku loppuyhteenveto, lopputerveiset, mitä te haluutte tähän liittyen sanoa suometsistä ja tulevaisuudesta ja hiilipäästöistä.
Wall:
Suometsänomistajan näkökulmasta on tärkeä opetella tunnistamaan ne suokasvupaikat. Ja tämän kasvupaikan ominaisuuksien perusteella valita sitten ne sopivat käsittelymenetelmät sekä ilmastonäkökulmasta että taloudellisen tuloksen kannalta.
Mattila:
Näin varmasti. Ja sitten tosiaan se, että toivon, että päätöksentekijät eri tasoilla EU:ta myöten niin tukeutuu ratkaisuissaan uusimpaan tutkimustietoon ja sitä hyödyntäen sitten mietitään metsäpolitiikkaa. Ja jos metsänomistajalta halutaan rajoittaa jotakin käyttömahdollisuuksia niin sillon kun se korvataan täysmääräisenä se varallisuuden käytön mahdollisuus, niin sillon ei tuu aavistushakkuita eikä muita tällasia tavallaan huonoja ilmiöitä. Sellanen luottamus järjestelmään, se mahdollistaa sen, että sidotaan hiiltä aktiivisesti ja mennään sillä hyvällä metsänhoidolla eteenpäin tulevaisuudeski.
Perttunen:
No kuten aluksi sanoit tää aihe on tärkee, tää on myös paljon mediassa. Minkälaisen kuvan ehkä pelkästään mediakeskusteluja seuraava ihminen niin minkälaisen kuvan se ehkä näistä hiilipäästöistä saa Suomen metsistä ja suometsistä?
Mattila:
Mä luulen ainakin, että suurin osa mediaa seuraavista ei-metsänomistajista, jotka ei oo niin sisällä siinä asiassa niin ajattelee, että tämä on niinku joku Amazonin sademetsien hakkuun tai Indonesian turvemaiden polton veroinen ongelma niinku pahimmillaan. Se ois hyvä tunnistaa, että suurin osa suometsistä on hiiltä sitovaa ja sitten se joka ei oo sielläkin löydetään ratkaisuja, että se hiilen sidonta mahdollistuu.
Wall:
Julkisuudessa on kovasti kiinnitetty huomiota yhden tai kahden vuoden päästöihin tai nieluhin, kun suometsien hoidossa pitää pyrkiä pitkäjänteiseen tarkasteluun. Ja sen takia suometsien hiilitaseitakin pitäisi tarkastella pitkällä aikajaksolla.
Perttunen:
Kiitos tästä keskustelusta Luonnonvarakeskuksen tutkija Antti Wall ja metsänomistaja Rami Mattila.
Wall: Kiitos.
Mattila: Kiitos.
Perttunen:
Tämän podcastin tarjosi Monitaitoinen metsänomistaja -hanke, jota rahoittaa Manner-Suomen maaseutuohjelma.