Subscribe
Share
Share
Embed
Mättäällä on Metsäkeskuksen podcast metsistä ja metsien mahdollisuuksista. Mättäällä-podcastissa ääneen pääsevät metsäalan asiantuntijat, jotka valaisevat keskusteluissa metsäisiä ajankohtaisaiheita.
Tämä on tekstivastine Metsäkeskuksen Mättäällä-podcastin jaksosta, jossa keskustelevat podcastin vieraat Pekka Kuitunen ja Juho Kokkonen sekä juontaja Sara Perttunen.
Puhuja 1, Pekka Kuitunen
Niin se aikaikkuna sille toiminnalle, se on se 4–6 viikkoa ja käytännön mittakaavassa yleensä se, että siinä ajassa saadaan vaikka tehtyä puukauppasopimus, korjuu ja vielä keretään kuljettaa ne puut pois metsästä, niin kyllä se aika haastava tilanne on. Ja siinä mielessä korostaisin juuri tätä ennakoivaa otetta myös kirjanpainajatuhoihin.
Puhuja 2, Sara Perttunen [intro, puhetta ja musiikkia]
Tässä Metsäkeskuksen podcastissa keskustellaan metsiä kurittavasta kirjanpainajasta. Mukana ovat metsänhoidon asiantuntija Juho Kokkonen ja johtava vastuullisuusasiantuntija Pekka Kuitunen Suomen metsäkeskuksesta. Minä olen Sara Perttunen. Tervetuloa Mättäälle!
Perttunen:
Miksi kirjanpainajasta oikein pitää puhua? Meillä on ihan oma jakso koko aiheelle.
Puhuja 2, Juho Kokkonen
Kirjanpainajasta pitää ehdottomasti puhua siksi, koska se on kuusella elävistä kaarnakuoriaisista vahingollisin kaarnakuoriainen. Se pystyy tappamaan myös eläviä kuusia ja siksi aiheuttamaan merkittäviäkin taloudellisia tappioita kuusimetsiin. Siksi kirjanpainajasta pitää ehdottomasti puhua.
Puhuja 3, Pekka Kuitunen
Ja metsätuhot noin kaiken kaikkiaan on kasvava uhka Suomen metsille ja metsätaloudelle. Ja tää mainittu kirjanpainaja on yksi niistä merkittävimmistä uhkista, joita nyt tavallaan meillä on lyhyellä aikajänteellä edessä. Ja tämä on myös öttiäinen, joka
hyötyy ilmaston lämpenemisestä ja sitä kautta tuhoriski on kasvamaan päin. Ehdottomasti ajankohtainen asia, mistä täytyy puhua.
Perttunen:
Sivusitte jo vähän tuhoja, mutta mennään siihen ensin, että mikä se kirjanpainaja oikein on ja millaisia tuhoja se aiheuttaa.
Kokkonen:
No kirjanpainajahan on pääosin varttuneilla kuusikoilla elävä tuhohyönteinen, noin puolen sentin mittainen ruskea tai tummanruskea kuoriainen. Sitä esiintyy tavallisesti vain tuulenkaadoilla, heikentyneillä kuusilla, mitkä ei enää pysty sitten puolustautumaan näitä kirjanpainajan hyökkäyksiä vastaan.
Tyypillisesti se aiheuttaa siis vaan tuhoja jo heikentyneissä metsissä, mutta runsastuessaan se kanta voi nousta niin korkeaksi, että se voi myös sitten aiheuttaa tuhoja elävissä kuusimetsissä heikentyneissä kuusissa, kuten vaikkapa kuivuuden heikentämissä kuusissa hellekesän jälkeen.
Kuitunen:
Joo ja tosiaan, vaikka nyt Suomessa ollaan toistaiseksi vältytty näistä laaja-alaisista kirjanpainajatuhoista, joita nyt on kuitenkin jo esimerkiksi tuossa meidän länsinaapurissa 2018 myrskyjen ja kuivuusjaksojen jälkeen ollut kymmeniä miljoonia kuutioita käytännössä tuhojen laajuus elikkä enemmän kuin mitä meillä kuusta hakataan vuodessa. Samoin Keski-Euroopassa on hyvinkin runsaita tuhoja ollut tässä viimeisen 5–6 vuoden aikana tällaisia laaja-alaisia epidemioita, jotka meiltä on toistaiseksi puuttunut, mutta ne kuvastaa juuri sitä kirjanpainajan tuhopotentiaalia, että me ollaan oltu herran kukkarossa vielä. Kannat on meilläkin tässä 2010-luvulla vaihdelleet voimakkaasti ja nousevalla trendillähän tässä ollaan. Siinä mielessä on syytä varautua jo etukäteen ja etupainotteisesti myös mahdollisiin laaja-alaisempiin tuhoihin.
Perttunen:
No miten kirjanpainajatuhot, näkyykö ne koko Suomessa vai onko alueellisia eroja?
Kokkonen:
Kyllä kirjanpainaja esiintyy koko Suomessa luontaisesti, mutta sitten näitä elävien heikentyneiden puiden kirjanpainajatuhoja on esiintynyt perinteisesti noin 10 vuoden aikana eniten Kaakkois-Suomessa Uudenmaan alueella, mutta viime vuosina yhä enemmän kirjanpainajatuhoja tavataan keskisestä Suomesta ja myös sitten yhä pohjoisemmasta Suomesta. Kirjanpainajatuhojen levinneisyys ja nämä kirjanpainajatuhot
ovat varsinkin eteläisessä Suomessa lisääntymässä.
Kuitunen:
Joo, niin kuin tuossa Juho jo totesi, tuhot ovat siirtyneet tän ilmaston lämpenemisen myötä kohti pohjoista elikkä yhä pohjoisempana on kirjanpainajalle suotuisat ilmasto- olosuhteet ja sitä kautta niiden tehokkaampi lisääntyminen mahdollistuu. Ja kun meilläkin on ollut tällaisia alueellisia myrskyvahinkoja, joissa jää korjaamatonta puuta, ne on hyviä sitten tällaisia epidemian alkupisteitä, voisiko sanoa näin, joissa se pystyy kasvattamaan sitä joukkovoimaansa ja sitten tuhot siirtyy myös eläviin puihin.
Ja tää on nyt tosiaan, sanotaan nyt Keski-Suomessa, Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa viime vuosina selkeästi nähty kasvavassa määrin kirjanpainajatuhoja ja varmasti tämä trendi jatkuu ja kirjanpainaja pikkuhiljaa tuhoineen siirtyy pohjoista kohti.
Perttunen:
Sanoittekin äsken, että se voi mennä siihen elävään puuhun, niin mistä tunnistaa kirjanpainajan valtaaman puun, jos nyt ei puhuta vielä kuolleesta puusta.
Kuitunen:
No joo, jos ajatellaan tällaista normaalia tällaisen iskelyän kehityskulkua, niin ensivaiheessa on se ensimmäinen oire tai ilmentymä oikeastaan siinä, että kun ne ensimmäiset kirjanpainajayksilöt porautuu siihen kuusen kylkeen, niin siitähän tulee sitä pihkavaluntaa elikkä reikiä ja pihkavaluntaa. Ja täähän on yleensä sitten vielä, sanotaan, että siinä vaiheessa, niin se pihkahan on signaali siitä, että sen kuusen luontainen puolustusmekanismi toimii. Elikkä se pihkalla pystyy tukkimaan ne käytävät ja tukahduttamaan ne puuhun iskeytyvät yksilöt.
Kokkonen:
Joo kirjanpainaja ei välttämättä ole vielä vallannut sitä puuta, jos siitä valuu pihkaa, vaan se voi olla vain iskeymäyritys, että kuusi sitten puolustautui sillä pihkavuodolla.
Kuitunen:
Mutta sitten seuraavassa vaiheessa, jos tämä puolustusmekanismi pettää, niin silloinhan siihen alkaa syntyä niitä käytäviä ja käytävistä kertyy sitten sellaista ruskeata kahvinpurumaista kertymää siihen puun pinnalle, ja sitten sateet ja tuulet sitä yleensä sinne puun tyvelle kuljettaa. Se on yksi signaali, mikä kertoo sitten siinä, että se joukkoinvaasio on onnistunut ja sen puun kohtalo alkaa olla sinetöity.
Kokkonen:
Joo just siinä alkuvaiheessa, kun se kirjanpainaja pääsee iskeytymään, siinä vaiheessa sitten sitä purua tippuu sinne puun tyvelle ja sitä on ehkä nähtävissä siinä rungon pinnalla. Siinä vaiheessa sen sitten huomaa, kun kirjanpainajan iskeymä on onnistunut.
Mutta alkuvaiheessa sitä iskeymää ei välttämättä havaitse kovin helposti. Sitä voi olla siinä alussa vähän vähemmän näkyvissä tai korkeammalla puun osissa, mutta sitten kun se puu on vallattu kokonaan, niin nämä iskeymäreiät näkee sitten selvemmin siellä puun tyviosassa, kuten sen kahvimaisen purunkin siellä puun tyvellä, juuriniskassa.
Kuitunen:
Joo, ja sitten jos ajatellaan sitä kontinuumia tai miten se etenee, niin seuraavassa vaiheessa sitten kun ne toukat ovat tarpeeksi nakertaneet sitä nilakerrosta sieltä pois, niin puun nestevirtaukset heikkenee siinä määrin, että se alkaa näkyä se latvuksessa. Eli neulaset alkaa muuttua kellertävän vihreiksi ja siinä huomaa, että se puu on jo todella heikkokuntoinen ja huonovointinen. Se on oikeastaan sitten aika usein se merkki, mikä vasta oikeastaan sitten havaitaan. Ja silloin tosiaan se tuho on jo edennyt kohtalaisen pitkälle.
Kokkonen:
Joo, se kaarnan tippuminen on se viimeinen merkki sitten, että kirjanpainajat on jo poistuneet, ne jälkeläiset sieltä rungosta ja kaarna tippuu pois, niin siinä vaiheessa on sitten jo myöhäistä, että silloin kirjanpainaja on jo vallannut puun ja poistunut puusta ja sitten ei enää kuolleesta puusta ei ole vaaraa enää. Siinä ei enää sitten kirjanpainaja pysty lisääntymään. Se on vallattu se puu ja käytetty.
Kuitunen:
Se on just näin, että aika monesti niin kun viiveellä toimitaan, niin ne kuolleet puut taikka semmoinen muutaman kuolleen puun ryhmä on se, joka herättää sitten sen metsänomistajankin ehkä sitten, että mitä täällä on oikein tapahtunut ja sitten tehdään analyysi, että kirjanpainajahan tässä on ollut asialla. Mutta siinä vaiheessa ne niin sanotut torjuntahakkuut ei enää ole mahdollisia eli ne kuolleet puut voi turvallisesti sinne säästää ja ne on myös hyödyllisiä puita, ei pelkästään monimuotoisuuden näkökulmasta, vaan myös siinä mielessä, että siellä on monesti vielä siinä vaiheessa on sellaisia kirjanpainajan luontaisia vihollisia lisääntymässä niissä puissa, että siinä mielessä niin jopa torjuntakeinona on se, ettei liian aikaisin niitä kuolleita puita poista.
Kokkonen:
Usein vielä sitten tämmöinen kuusi, mitä kirjanpainaja ehkä aikoo tulevaisuudessa vallata ja onnistuukin sen valtaamaan, se voi näyttää muutenkin heikkokuntoiselta jo ilman sitä kirjanpainajan valtausta tai iskeymää, että yleensä se on jo merkittävästi heikentynyt ja kirjanpainaja sitten iskeytyy siihen vasta myöhemmin.
Perttunen:
Sanoit äsken, Pekka, että kirjanpainajan luonnolliset viholaiset, mitä ne on?
Kuitunen:
No jos ajatellaan semmoisista helposti tunnistettavista ja muista, niin tietysti meillä on paljon lintuja, jotka hyödyntää näitä, niin toukkia kuin aikuisiakin, mutta ne ei tietysti siellä kuolleessa puussa lisäänny, mutta siellä kuolleessa puussa voi olla sitten erinäköisiä muita petokuoriaisia, petohyönteisiä. Niitä on runsas joukko, jotka sitten joko aikuisvaiheessaan tai siinä toukkavaiheessaan sitten käyttää ravinnokseen niitä kirjanpainajia ja niiden toukkia ja munia.
Perttunen:
No miten nopeasti kirjanpainajan aiheuttama tuho leviää?
Kokkonen:
No sitä tuohon leviämisen nopeutta kanattaa ehkä tarkastella sen kirjanpainajan käyttäytymisen, parveilukäyttäytymisen näkökulmasta. Milloin se parveilee ja milloin se iskeytyy niihin kuusiin ja että se tuota parveilee alkukesällä kesällä, kenties loppukesällä ja miten jälkeläiset siinä välillä kehittyy, niin ne jälkeläisten voi sen iskeytymisen jälkeen kehittyä sitten munasta toukaksi ja taas aikuiseksi yksilöksi niin niin jopa muutamasta viikosta aina kahteen kuukauteen asti, riippuen sääolosuhteista.
Ja siitä sitten riippuu, että miten nopeasti taas se tuho etenee siinä metsässä alueellisesti ja paikallisesti. Vaihtelu voi olla suurta, miten tämä tuho siinä kehittyy ja mihin se seuraavaksi siitä etenee.
Kuitunen:
Ja jos sitten ajatellaan siinä maastossa sitä leviämisnopeutta, jos meillä on tämmöinen kirjanpainajan lisääntymispesäke, missä lisääntyminen on onnistunut tehokkaasti, niin pääsääntöisestihän kirjanpainajatuho on tämmöinen laajeneva tuho. Eli se iskeytyy ensisijaisesti tosiaan niin naapuripuihin ja tavallaan vyöryttää sitä kuolleen puun rajaa sitten pikkuhiljaa eteenpäin. Tämä on sillä tavalla opportunisti ja laiska mato, että tämä ei turhaan siirry kauas. Se on lentokykyinen ötökkä ja voi lentää tosiaan kilometrejäkin, jolloin tällaisia satelliittipesäkkeitä voi syntyä kauaskin, mutta pääsääntöisesti jostakin paikasta syntyneet kirjanpainajat leviää muutaman sadan metrin säteelle ja tosiaan pyrkii sitten niihin itselleen soveltuviin lisääntymisalustoihin siirtymään sitten ruokailemaan ja sitten myöhemmin siinä parveilutilanteessa hyödyntämään niitä puita sitten lisääntymisalustana.
Kokkonen:
Joo, tässä on hyvä huomioida se, ettei se kirjanpainaja automaattisesti valtaa niitä viereisiä puita aina, vaan niin kuin Pekka sanoi, että satelliitteina voi siirtyä sinne seuraaviin paikkoihin, niin se etsii ne seuraavaksi heikentyneet puut siitä lähistöltä eikä automaattisesti valtaa niitä viereisiä puita, vaan se menee sinne missä on ne seuraavaksi heikentyneet puut. Oli ne sitten tuulenkaatoja tai muusta syystä heikentyneitä puita, niin niihin se sitten siirtyy.
Perttunen:
No voiko tuhoa riskejä jotenkin ennustaa?
Kuitunen:
No joo, sanotaan että jonkun yksittäisen metsikkökuvion tai metsikön osalta tietysti on sellaisia avaintekijöitä, jotka mahdollistaa sen riskin nousun. Eli niin sanotut puustotunnukset eli minkä ikäistä se metsikkö on – kirjanpainaja iskee ikääntyneisiin, järeisiin, sitten mielellään vähän jo tavallaan kasvussaan heikentyneisiin puihin. Jos tällainen metsikkö on, missä on vanhaa järeää kuusta, niin se on jo tavallaan itsessään semmoinen yksi kohonnutta riskitasoa ennustava tekijä. Sitten jos siinä lähellä on vielä esiintynyt kirjanpainajatuhoja, niin todennäköisyys taas sitten myös kasvaa. Ja totta kai - niin kuin tuossa Juho äsken kuvaili tuota elinkiertoa, niin sääolosuhteet vaikuttaa paljon. Eli silloin kun meillä on tämmöinen kuiva, lämmin, kuuma kesä – tämä on tällainen termofiili laji eli se tykkää lämmöstä ja kuivista kasvuolosuhteista ja pystyy hyödyntämään sitä lisääntymispotentiaalia parhaiten silloin, niin ne tietysti myös altistaa. Samoin tietysti tällaiset – jos ajatellaan yksittäisen metsikön tasolla – niin jos vieressä on tehty vaikkapa hakkuita, joista on jäänyt sitten jonkin verran vaikkapa korjaamatonta puuta tai siinä on ollut puutavarapinoja tavallaan pitkään, jotka tavallaan on pystynyt aiheuttaa sen, että se kirjanpainajakanta on siellä paikallisesti noussut, niin se on aina tietysti tämmöinen lisäriskitekijä. Eli näistä tällaisista paikallisista tekijöistä voi jo jollakin tavalla arvioida sen oman metsikkönsä tavallaan riskitasoa.
Kokkonen:
Joo näitä tuhoriskien ennuste- ja kartoitusmalleja toki kehitetään koko ajan ja ne paranee koko ajan yhä tarkemmaksi, mutta vielä ei saada sitä tarkkaa paikallista tietoa, että turvaudutaan siihen tietoon mitä on saatavilla kuten ilmastotietoon ja sääennusteisiin, metsävaratietoihin, niin käytetään näitä tietoja sitten hyväksi ja maastossa saadaan se tarkempi, paikallisempi tieto, kasvupaikkatieto ja se tieto siitä puuston kunnosta, jota käytetään sitten näissä ennusteissa tällä hetkellä.
Perttunen:
No miten luonnonsuojelualueet? Jos ajatellaan vaikka että oman metsän vieressä on luonnonsuojelualue, onko se erityinen kirjanpainajariski? Tai kuten sanoit jo äsken, jos vaikka naapurimetsässä on, niin kyllähän se sitä riskiä lisää.
Kokkonen:
Joo kyllä minun mielestäni se voi olla kirjanpainajariskiä kohottava asia, jos sinulla on siinä oma metsän lähellä tämmöinen laajempi kirjanpainajatuho, mikä on saanut pitkään siinä jatkua, niin kyllä se voi kohottaa sitä oman metsän kirjanpainajatuhoriskiä, mutta se on ehkä hyvä muistaa, että jos se oma metsä on siinä terve, kasvukuntoinen, se pystyy puolustautumaan kirjanpainajan hyökkäyksiä vastaan, niin se ei todennäköisesti sitten kuitenkaan joudu sen kirjanpainajan valtauksen alle ja ei ole niin suuressa riskissä kuin verrattuna semmoinen ehkä vanhempi metsikkö, missä on sitten vaikka paljon tuulenkaatoja, mitä ei ole korjattu vuosiin pois tai kuivuuden heikentämää vanhempaa kuusikkoa.
Kuitunen:
Joo, ihan just niin kuin Juho tuossa totesi, niin tämmöinen suojelualue, joka on vaikka puustoltaan tällaista vanhaa järeää kuusta, jossa kirjanpainajatuhoja on jo selkeästi havaittu ja ne on siellä edenneet vuosia, niin totta kai tuon aikaisemminkin mainitsemani perusteella, sehän nostaa sen naapurimetsän tuhoriskiä, jos on tämmöisessä riski-iässä. Mutta tässä on tietysti myös muistettava se, että se ei ole mitenkään väistämätön kehityskulku, että se leviää sinne. Ja toisekseen niin meillä nykyisessä metsätuholaissa on sitten tämmöinen valtion vastaantulopykälä eli jos sitten pystyy todentamaan, että suojelualueelta on levinnyt kirjanpainajatuho omaan metsään, niin näistä sitten voi valtiolta anoa korvausta näistä menetetyistä tuloista. Eli siinä mielessä tämmöinen laki on myös tavallaan yksityismetsänomistajan puolella tuossa tilanteessa.
Perttunen:
No jos ajatellaan se tilanne, että se metsänomistaja näkee näitä kirjanpainajatuhoja omissa metsissä tai omassa metsässä, niin mitä tämän metsänomistajan tulee tehdä?
Kuitunen:
Tässä on olennaista mun mielestä tämmöinen, ennakoiva ja varautuva ote eli se, että pidetään metsät terveinä ja kasvukuntoisina, jolloin niiden puolustuskyky säilyy hyvänä ja ne todennäköisemmin pystyvät välttämään kirjanpainajainvaasion, vaikka paikallisesti se kanta olisi vähän kohollaankin.
Sitten tietysti hyvä muistaa se hyvä metsänhoidon periaate, että kuusta istutetaan vain sellaisille kasvupaikoille, joissa se siellä hyvin pärjää ja menestyy. Ei liian kuiville kasvupaikoille. Siitähän nyt on nähty viime vuosikymmeninä vähän trendiä, että näin olisi tapahtunut. Siitä ehkä ollaan onneksi sitten tekemässä jo korjausliikettä ja sitten tehdään tosiaan metsänhoitotyöt ajallaan ja sitten tämmöinen metsän hygienia toisaalta tuhojen näkökulmasta on hyvä pitää yllä eli tarkoittaa käytännössä näiden tuulenkaatojen poistamista, varsinkin jos niitä suurempia määriä jossakin paikallisessa myrskyssä tai trombissa kertyy ja tähän tietysti velvoittaa myös tämä metsätuholaki. Eli jos kymmenkunta mottia sitten myrskyssä nurin, niin ne täytyy sitten myös lain mukaan käydä sieltä korjaamassa, jotta ei muodostu tällaisia lisääntymisalustoja ja kelvollisia spotteja kirjanpainajalle sitten kantaansa kasvattaa.
Kokkonen
Jos se tuho on sitten vaikkapa just päässyt yllättämään, että ei ole huomannut niitä tuulenkaatoja tai sitä alkanutta kirjanpainajatuhoa niin metsänomistajan kannattaa pyrkiä sitten estämään, ettei se tuho laajene siitä entistä enempää, että kiinnittää huomiota siihen mitä on vielä kenties pelastettavissa ja ettei se tuho siitä leviä oman metsän sisällä tai naapurin puolella pidemmälle. Kiinnittää huomiota niihin mahdollisiin tuleviin tuhoihin sillä hetkellä, kun se tuho on jo tapahtunut omassa metsässä.
Perttunen:
Juho, sä olet ötökkäasiantuntija, niin missä kohti on vielä jotakin tehtävissä, jos alkaa näkemään näitä merkkejä mitä sä tossa aiemmin mainitsit sen kyseisen puun pelastamiseksi?
Kokkonen:
No siinä mahdollisimman alkuvaiheessa, silloin on vielä tehtävissä jotain, mutta huomaako sen tarpeeksi ajoissa sen kirjanpainajan iskeymän, niin siinä on tarkkailtava sitä yksittäisten kuusten tai koko kuusikon yleiskuntoa ja siinä vaiheessa sitten toimittava, kun havaitsee kirjanpainajan iskeymän tai jo sen heikentyneen kuusen tilan, että siihen voidaan iskeytyä, niin siinä vaiheessa kannattaa toimia, mutta aina tämä ei todellakaan sitten ole mahdollista.
Kuitunen:
Niin tämähän tuossa on ongelma, että silloin kun meillä on se akuutti tuho päällä, niin se aikaikkuna sille toiminnalle on se 4–6 viikkoa ja käytännön mittakaavassa yleensä se, että siinä ajassa saadaan vaikka tehtyä puukauppasopimus, korjuu ja vielä keretään kuljettaa ne puut pois metsästä, niin kyllä se aika haastava tilanne on. Ja siinä mielessä korostaisin juuri tätä ennakoivaa otetta myös kirjanpainajatuhoihin.
Perttunen:
No niin miten kirjanpainaja pidetään pois metsästä? Miltä tulevaisuus näyttää kuusimetsän osalta?
Kokkonen:
Kyllä se kuusimetsien tulevaisuus näyttää entistä enemmän haasteellisemmalta, koska kuusta on myös istutettu paljon kuivumisherkille kasvupaikoille, niin kyllä varmaankin tulevaisuudessa myös nämä kirjapainajan aiheuttamat tuhot lisääntyy varmaankin myös sitten ihan oikeallakin kasvupaikoilla, jos sään ääri-ilmiöt yllättävät, niin kyllä varmaan kirjanpainajan tuhot saattaa lisääntyä näillä oikeilla kasvupaikoillakin.
Kuitunen:
Joo juuri varmaan näin ja kun ajatellaan sitä ilmastonmuutosskenaariota ja sen mukanaan tuomia ilmastollisia muita elementtejä, esimerkiksi vaikkapa tuulituhoriskin kasvaminen ja se on monesti yksi liikkeelle paneva voima taikka se kirjanpainajatuhon alkupiste, kun meillä on iso laaja-alainen myrskytuho ja sieltä jää korjaamatonta puuta, joka sitten saa aikaan sen kannan kasvamisen, niin kyllä täällä sitten tilanteet ja mahdollisuus ja riski kasvaa. Sanotaan nyt näin, mutta kyllä mä itse näkisin sen, että meillä tulevaisuudessakin kuuselle on sijansa, mutta täytyy olla vaan entistä tarkempi siinä missä sitä kuusta viljelee, kuinka pitkään sitä yksittäistä puuta pitää pystyssä ja millä tavalla pyrkii huolehtimaan siitä puuston luontaisesta vastustuskyvystä, kasvukunnosta ja myös toisaalta sitten siitä, että pystyy puuttumaan mahdollisimman nopeasti siihen alkaneeseen tuhoon, kun se havaitaan.
Perttunen:
Mitkä on teidän loppusanat? Ainakin itselle herää se, että hätääntyä ei nyt tarvitse. Mutta mitä?
Kokkonen:
No tuhoriskit tulevat ainakin kasvamaan, että se on hyvä huomioida ja edelleen niitä riskejä kannattaa hajauttaa ja varautua tulevaisuuden tapahtumattomiinkin tuhoihin.
Kuitunen:
Joo itsekin näin tulee mieleen vanhana partiopoikana, että ole valmism aina valmiina, eli kyllä nämä tuhot täytyy tiedostaa ja pitää tuolla takaraivossa, mutta ei kuitenkaan vaipua epätoivoon, sirotella tuhkaa päälleen, että kyllä tässä valoisa tulevaisuus on kuitenkin edessä.
Perttunen:
Ja Metsäkeskushan tarjoaa lisätietoa tästäkin.
Kokkonen:
Joo lisätietoja löytyy Metsäkeskuksen kirjanpainajaoppaasta ja kirjanpainajaverkkokurssista ja ne sopii oikein hyvin niin metsänomistajalle kuin metsäammattilaiselle.
Perttunen:
Jep, hei kiitos Pekka ja kiitos Juho.
Kokkonen & Kuitunen:
Kiitos kiitos.
Perttunen:
Tämä jakso on osa Metsäkeskuksen Mättäällä-podcastia, joka käsittelee metsätuhoja.
Nämä neljä podcastjaksoa on tuotettu kirjanpainaja- ja juurikääpätuhojen torjuntaan keskittyvässä SPRUCERISK- ja Tyvituho-hankkeissa, joita maa- ja metsätalousministeriö on rahoittanut osana maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ohjelmakokonaisuutta.