Subscribe
Share
Share
Embed
Rauhanpuolustajien podcast käy läpi rauhanliikkeen näkökulmia ajankohtaisiin kysymyksiin – näkökulmia, jotka näyttävät uussuomettuneessa mediailmapiirissä jäävän syvän transatlanttisen kumarruksen varjoon.
Yhteistyössä Voiman kanssa. Suomen Rauhanpuolustajat on Voima Kustannus Oy:n osakas.
Tämä on Rauhanradio Tampere.
Speaker 2:Tervetuloa Pirkanmaan rauhanpuolustajien podcastiin kaikille, ja meillä on tänään täällä vieraana Raija-Leena Punamäki Kitai, tervetuloa. Kiitos. Haastattelemassa olen minä, eli Jenni Mäki, joka ehkä viime podcastissa unohdin nimeni mainita, mutta sama henkilö edelleen. Haluatko kertoa jotain sinun koulutuksestasi aluksi?
Speaker 1:Olen tosiaan koulutukseltani psykologia ja erikoistunut tai olen ollut kiinnostunut yleensä mielenterveydestä ja sotatraumojen yhteydestä lasten kehitykseen. Ja tosiaan, kun puhutaan lasten ja nuorten kehityksestä, niin tarkoitetaan aika laajoja asioita eli emotionaalinen kehitys, kognitiivinen kehitys, sosiaalinen kehitys ja ylipäänsä myöskin maailmankuvan kehitys. Ja Tosiaan tutkimukset olen tehnyt täällä Suomessa, olen nyt eläkkeellä, mutta olen ollut Tampereen yliopiston psykologian professori ja tosiaan vuosien aikana olen tehnyt yhteistyötä Lähi-idässä palestiinalaisten kollegojen kanssa miehitetyllä palestiinlaisalueella Länsirannalla ja erityisesti Kasassa ja sitten myöskin kollegayhteyksiä psykososiaalisten projektien ja interventioiden kanssa on tosiaan kertynyt yli parikymmentä vuotta, Libanonissa. Sitten meillä on myös paljon yhteistyötä kurdialueilla ja viimeksi kansanmurhan kokeneiden Jesidi-naisten ja Jesidi-lasten kanssa. On se tutkimusalue ollut psykologina tehnyt.
Speaker 2:Laaja alue ja rankkakin alue, voisi näin ehkä sanoa, vai mitä itse kuvailit?
Speaker 1:Kyllä tietysti, koska kun tekee psykologin tai opettajan työtä, yliopisto-opettajan työtä, niin tietysti samalla myöskin toivon, että on ihmisoikeuksien aktiivisesti, niin tietysti sillä tavalla voisi ajatella, että on tullut paljon takapakkeja ja monta taistelua rauhan näkökulmasta, mutta tietyllä lailla ehkä kuitenkin, jos ajattelee kehityksellisesti ja kehityspsykologian näkökulmasta, niin ei ehkä koskaan lasten tai äitien tai perheiden tutkiminen ole sillä tavalla rankkaa, koska siinä on paljon myöskin voimavaroja ja kiinnostuksen kohteita ja näitä. Ja toisaalta myöskin, kun tekee nimenomaan psykologin työtä myöskin, niin melkein kaikissa meidän tutkimusalueissa on myöskin sellainen interventio-osio, että useat esimerkiksi Kasassa tehdyt yhteistyösuhteet. Meillä on ollut pitkällinen yhteistyö, Kansa Community, mental Health Program kanssa, jossa on erittäin innokkaita ja kunnianhimoisia ja luovia ihmisiä, jotka todella ovat luoneet. Tulee sellainen tunne ehkä enemmän, että me ollaan opittu sieltä enemmän, ehkä kun me ollaan sinne viety meidän psykologista osaamista,
Speaker 2:että sillä tavalla se ei näyttäydy kauhean kurjalta. Siinä on se toivon näkökulma kuitenkin työssä aina, ja se, että pyritään hyvään ja pyritään sen hyvän lisäämiseen.
Speaker 1:Joo, kyllä. Ja tosiaan, jos esimerkkejä sanon, niin KASA:ssa nämä projektit ovat olleet jo aika paljonkin, KASA:ssa on ollut rankkoja Israelin hyökkäyssota kaksituhatta yhdeksäntoista kaksituhatta kaksitoista ja kaksituhatta neljätoista, Kaikkien näiden sotien jälkeen on juuri Koha-niminen mentalilability todella kunnianhimoisia interventioita, eli psykososiaalisia ohjelmia, joissa sekä ennaltaehkäistään trauma pahojen trauma seurausten tulemista, ja myöskin sillä tavalla, että se on suunniteltu erityisesti ne, että lapset, joilla on paljon traumaattisia kokemuksia tai jotka kärsivät jo mielenterveyshäiriöistä, heille on omanlaisensa, enemmän terapeuttisia elementtejä sisältäviä ohjelmia, ja sitten ennaltaehkäiseviä ohjelmia jokaisessa koululuokassa. Se on ollut sillä tavalla, ja voisiko sanoa kiva nähdä. Ja tietysti se tieteellinen kysymys on se, että mikä toimii, miksi ja miten, mitkä elementit toimivat, kenelle, ja sillä tavalla, että siinä myös oppii aika paljon tavallaan asiaa, jota me voimme soveltaa Suomessa, esimerkiksi sota-alueelta iterista, Afganistanista, tulleiden nuorten interventioista täällä meidän koulussa. Sillä tavalla näkisin sen varsin tällaisena ammatillisena vuorovaikutuksena, jossa on ilo olla.
Speaker 2:Joo, ja pystytään skaalaamaan niitä toimivia käytäntöjä sitten vähän eri puolillekin. Joo,
Speaker 1:Kyllä, joskus todella surullisena ajattelin, että koska nimenomaan palastilaisilla sekä miehitetyllä alueella, joissa vielä onneksi yliopistot ovat toiminnassa, niitä ei ole tuhottu, ja klinikat, mutta myös Vaasassa on niin paljon ammatillista ymmärtämistä, ei pelkästään fyysisen trauman hoidossa, mutta ylipäänsä psykososiaalisen trauman hoidossa, että sitä voisi todellakin viedä vientituotteena muihin maihin. Mutta tosiaan vuoden kaksituhatta kuusitoista jälkeen meidän kollegat eivät oikeastaan ole pystyneet liikkumaankaan asti mihinkään. Meillä on kaksikin tutkimusta sellaista, ja interventio-ohjelmaa, jotka me olemme tehneet ihan vain Teamsin avulla jo ennen kuin se tännekään tuli, että sinne he ovat erittäin
Speaker 2:taitavia. Sinä olet tosi koulutukseltani psykologi ja olet toiminut pitkään sun tutkimuksen ohella muun muassa tämmöisessä Psyloginen sosiaalinen vastuu järjestössä. Minkälaista toimintaa teillä on ollut siellä Palestiinassa tai Lähi-idän alueella?
Speaker 1:Jos sanon ihan lyhyesti taustaa, että psykologian sosiaalinen vastuuhan 80-luvulla alkoi psykologian rauhantoimikunta, eli se kuuluu tähän sarjaan rauhanliikkeitä, joissa ytimessä on ammatillinen osaaminen. Ehkä psykologeilla siihen, kun ajateltiin rauhan kontribuutiota rauhan rakentamiseen, on tietysti ihan se Sigoodfoidi ja Albert Einstein kirjoitti kirjeitä pohtien sitä, että mikä on rauhan ominaisuus ja miten rauha saadaan aikaan. Ja sitten toisaalta hyvin nopeasti siitä tuli se näkökulma, että valitettavasti meidän pitää kehittää myöskin ammattitaitoa sodasta kärsineiden ihmisten kuntouttamiseen, kidutettujen ihmisoikeusrikkomuksista kärsineiden ihmisten kuntoutukseen, mutta myöskin rauhantyöhön ja koulutukseen ja pedagogiikkaan. Se on tavallaan sen juju. Siitä oli mukana ihmisiä, joita kiinnosti kehitysyhteistyö kaiken kaikkiaan, että se on sillä tavalla ehkä erityislaatuista juuri se, että hyvin varhaisesta vaiheesta tuon Livannon sodan seurauksena tuhat yhdeksänsataakahdeksankymmentäkaksi, jossa oli Sabrajasatilla eteläisten peidotin pakolaisleirien verilöyly, joka oli aika hurja.
Speaker 1:Tietysti pommitukset olivat myös pahoja jo silloin. Siitä lähti se ajatus, että me tehdään yhteistyötä Bet Al Alla Sumud järjestön kanssa, joka silloin oli aikalailla sellainen, voisiko sanoa pieni, innokkaiden ihmisten sosiaalityöntekijöiden ja myöskin psykologien ja sairaanhoitajan yhtymä siihen, että miten nimenomaan autettaisiin orvoiksi jääneitä lapsia ja pakolaisia Livanonissa. Se on tosiaan vuosien aikana aika paljon. Olemme hakeneet moneltakin kertaa ja onnistuneet myöskin tuosta ulkoministeriön kehitysapu, kansalaisjärjestöille tarkoitetusta rahoituksesta. Se on sillä tavalla muodostunut varsin toimivaksi yhteistyöksi.
Speaker 1:Ja samaan aikaan meidän yhteistyökumppanitoimet ovat todella, he ovat samalla tavalla kuin Vaasassa palestiinalaiset hyvin kunnianhimoisia. Pitää olla evidenssipohjaista, ja pitää tutkia ja pitää, niin kuin näin sanoi, että tämä paras on tarpeeksi hyvä meidän lapsille, jotka kärsii. Ja sitten se ajatus tietysti siinä on ollut, se ei ole ollut ihan suoraviivaista, mutta myöskin se, että ajatuksena on se, että mielenterveys on tosiaan ihmisoikeus. Se ei ole sillä tavalla ylellisyyttä, vaan se kuuluisi ihan kaikille tasoille.
Speaker 2:Eli tällaista lasten hyvinvoinnin edistämistä olette tehneet siellä?
Speaker 1:Se aikalailla toimii samalla tavalla kuin Kasassa, että paikalliset kollegat ovat juuri se, mitkä tehdään. Me opimme heiltä yhtä paljon kuin me viemme sinne koulutusta tai muita. Tällä hetkellä esimerkiksi lapset ovat tietysti tärkeitä, mutta myöskin työntekijät ihan tällaisena selviytymisenä ja uupumuksen ja trauman estämisenä, ja sitten nimenomaan myöskin perheenäkemys. Tavallaan Suomessa varmaan puhuttaisiin systeemiteoseteneinen perhelähestymistapa, mutta tietyllä tavalla se sopii paljastilaisen Lähi-idän kulttuurin, että se on aina se lähtökohta. Että se on niin kuin perheprojektia.
Speaker 2:Joo, ja huomioi Danmoninaisesti, että perhe kuitenkin vaikuttaa siinä toisiinsa. Miten kuvailisit olosuhteita tuolla Kasassa, tämän Israelin tekemän kansanmurhan keskellä ihmiskärsimyksen ja ympäristötuhojen näkökulmasta? Ehkä sillä tavalla,
Speaker 1:tietysti on monta näkökulmaa, mutta jos ajattelee, yrittää miettiä sitä, mikä on tällä hetkellä tuskaisinta palestilaisille perheille, tilanteessa, jossa on äärettömän iso määrä orpoja ja myöskin se, että melkein jokaisesta perheestä on seitsemän kymmenestä perheenjäsenestä kuollut, tapettu Israelin pommituksessa ja maa hyökkäyksissä. Ja se, mikä ehkä tässä kansanmurhassa ja ehkä muissakin on ollut se kaikista tuska siitä, on se, että ihmisillä on sellainen tunne, että he eivät voi kunnioittaen haudata ja sanoa hyvästi perheenjäsenilleen tai naapureilleen, tai lapset äidilleen ja itselleen ja sukulaisilleen. Melkein kaikki, kenen kanssa kommunikoi siitä tietyllä tavalla, että pahinta mitä on tapahtunut, tällä hetkellä pyritään löytämään ruumiita raunioista. Ja taas se, että Isra pommittaa ilmasta mereltä ja maasta kaiken aikaa ja myöskin tekemään väestönsiirtoja tällä hetkellä. Chabali ja Pohjois-Kaisa, joka on minulle erittäin tuttua aluetta, on asunutkin palestiinlaisten pakolaisleiisessä Kaasassa monia kuukausia.
Speaker 1:Ja se mikä tietysti on Anteeksi, eikö nyt vähän asiasta, mutta kuitenkin se, että meille kuvataan se Kaasa sellaisena surkeuden pesänä, mitä se tällä hetkellä on, koska kaikki on melkein 98-prosenttisesti tuhottu infrastruktuurikoulut, moskeijat, asunnonalueet. Mutta Kasahan on hyvin kaunis paikka ja antiikkinen, fara on ajan kaupunki, ja se kulttuuri on hieno kerta kaikkiaan, niin tällä hetkellä ihmiset todella yrittää löytää perheenjäseniään niistä raunioista ihan vain sen takia, että heille voisi sanoa hyvästit. Tämä on yksi asia, joka on todella monelta kannalta tuskaista. Ja toisaalta myöskin se, että mikä perustuu perheideni kontakteihin ja ammatti tai yhteistyökumppaneiden saadelta tiedoista, on se, että kyllä heillä on aika paljon se tunne, että maailma on todella kääntänyt heille selkänsä. He näkevät sen, että maailma ei todella ymmärrä, mitä heille on tapahtunut.
Speaker 1:Tietysti hän ymmärtää sen, että israelilaiset ei päästä kansainvälistä lehdistöä vuoteen, todistamaan tai kirjoittamaan yhtään mistään. Ja sitten myös ihan kansassa asuvia leht-ihmisiä on kuollut lähes parisataa. Tietysti se taas toisaalta, en halua mitenkään ihannoida, näin kammottavaa tilannetta, mutta tietyllä tavalla vuosien kuluessa olen nähnyt sen, että paljasttilaiset ovat kyllä hyvin, miten voisi sanoa, resilienssiä, ja pyrkivät tässä pahassakin tilanteessa elämään ikään kuin elämää. Tietysti siinä on myöskin se, silloin kun käydään kansallista taistelua, kun haluat näyttää vähän pitkään enää sinun vihollisellesi, joka Tässä sodassahan on sekin hyvin, voisiko sanoa, erikoista tai ainutlaatuista, että Israelin tavoitteena on suoraan väestönsiirto ja etninen puhdistus kasaan osalta. Ensimmäinen todellakin oli se, että kaksi miljoonaaisten kanssa siirretään.
Speaker 1:Ja nyt kun katsomme tällä viikolla pohjoiskaarsaa, Chabalia, Petlahia, niin sieltähän todella siirretään väestöä. Lento Lehtisissä olen lukenut, että ne, jotka eivät lähde pakoon, esimerkiksi Chabaliasta, Israelin armeija katsoi, että he ovat taistelijoita. Kaikissa sairaaloissa oli sama juttu silloin jo heti sodan alussa, eli jos ihmiset eivät silloin, kun ammattilaiset jätä potilaitaan, niin heidät katsotaan taistelijoiksi, joka on ihan mahdoton tilanne, myöskin siitä syystä, kun ei ole minkäänlaista paikkaa mihin paeta. Ja mihin mennä. Ja me ollaan seurattu vuoden aikana ensikaniunionista sama asia, Rafa.
Speaker 1:Ja kuitenkin siellä oli ihmisiä, jotka olivat paenneet kansansitistä, kansan kaupungista, joka on lähes miljoonan kaupunki. Mutta kuitenkin sanoisin, että vahvuudesta ja tämmöisestä, kun puhuin tästä lehdistöstä, joka ei ole paikalla ja oikeastaan mekin kuunnellaan, vaan Israelin tiedotusvälineitä, se on tietysti Suomen valinta. Näin on, mutta sillä tavalla, että Paljastilaisten voi sanoa, että he ovat tosiaan yritteliäitä, koska monet, jotka kutsuvat itsensä somepersoonaksi, he ovat tällä hetkellä aika nuoria ja innokkaita, ja ja heidän on ollut pakko ottaa lehti, ihmisen Zornalistin corespondence kirjeenvaihtajan rooli, koska sitä ei todellakaan muuten ole sinne saatu. Jokaisen sodan, koska heitä on todella säännöllisesti. Israel on todella pommittanut ja tehnyt maanhyökkäyksiä, ja tietyt kaupunginosat Kaase kaupungissa on ollut ihan samalla tavalla maan tasalla ja nyt on vain kokokaansa, mutta aina on ollut se esimerkiksi, että koulut avataan heti ja lapset puetaan hyvin kauniisti.
Speaker 1:Se näkyy myös sillä tavalla, että vaikka koulut on tuhottu, niin silti ihmiset ihan vaan naapuristossa avaa telttoissa päiväkotia ja lastentarhatoimintaa. Ja se myöskin siitä resilienssistä on mielestäni aika hyvä esimerkki, nämä kenttäkeittiöt. Eli koko tämän vuoden aikana, kun on todella nälkään näännyttäminen systemaattisesti, Israel tekee sitä systemaattisesti ja se on tavoite heidän tavoitteissaan ihan ääneen lausuttunakin, niin kuitenkin se, että on ne kenttäkeittiöt, jotka todella tuottavat hyvin niukoista ruokavarastoista koko yhteisöä ruokaa. Tällaisia on onneksi kyllä.
Speaker 2:Sellaista yhteen hiileen puhaltamista, mutta käsittääkseni tämä on myös toisaalta sodassa yleisesti esiintyvää, että siviiliväestö sitten lähtee puhaltaa, löytää yhteisen hiileen sieltä eri tavalla. Me tuossa vähän kaivelimme ja löydettiin artikkelin Mitä psykologit sanoivat sodasta ja rauhasta neljäkymmentä vuotta sitten. Minulla on ote siitä tekstistä, jossa sanot: Psyykkiseltä kannalta nykyinen automaattinen ja äärimmäisen tuhoava sotiminen on tarpeeton ja vahingollinen instituutio, koska sota on yhteiskunnallinen ilmiö, sen tulisi muuttua vallitsevien sosiaalisten ja psyykkisten tarpeiden mukaan. Tietyt instituutiot, kuten orjuus, kannibalismi tai kaksintaistelut ovat aikojen kuluessa menettäneet mielekkyytensä ja sitä mukaa poistettu. Useimmat psyykkisesti terveet ihmiset ovat havainneet sotainstituution tarpeettomuuden ja työskentelevät sen poistamiseksi.
Speaker 2:Mitä sä arvioisit tätä sanomaa nyt tämän Kasassa kiihtyneen kansanmurhan valossa?
Speaker 1:Tästä varmaan pitää kiitokset kyllä antaa antropologille, koska siinä on se ajatus, että antropologiassa ehkä enemmän se, että sotimisella ennen kaikkea tällaisella, mihin ihminen onneksi pystyy symbolisella tasolla mittely, voimannäyte ja paremmuus ja kaikki mitä siihen kuuluu. Se pitää viisaissa kulttuureissa, se hoidetaan symbolisella tasolla. Itse sanoisin, että tämä ei kuulosta niin fiksulta, kuin ehkä silloin toiveikkaampana aikana, kuulu, koska kuitenkin se, että jos ajatellaan samoihin, tietysti tämä on paha yhteen sattuma, mutta me Suomessa eletään todella vahvaa militarismin kautta, milloin meillä ihaillaan ylipäänsä voimaa. Ja varsinkin meillähän ihaillaan aseteollisuutta ja sitä, miten tiede pystyy, vaikka mihin upeaan tappamisen tieteeseen. Että varmaan pitäisi miettiä uudestaan se, että mitä tällainen ihmisen kehityksessä palvelisi.
Speaker 1:Sään yksinkertaisesti selitetään se, että ihminen tarvitsee turvaa. Ja se, että yhteiskunnat, ehkä Suomi aika räikeästi sen jälkeen, kun meistä tuli Naton-jäseniä, niin Se on tapahtunut varsin syvällisesti, sellainen sodan ihannointi ja varsinkin se, että ihmisillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin sotia. Kyllä se, miten Israelin turvallisuus on täällä niin hirvittävän tärkeä, niin myöskin se ajatus siitä, että ei ole mitään muuta vaihtoehtoa.
Speaker 2:Niin kuin sotaan ja sotaan varautuminen.
Speaker 1:Joo, ja sitten myöskin se, että Lähi-idässä unohdetaan historiaa, että Se kuvataan ihan kuin tämä olisi luonnonlaki, ja alussa jopa uskonsota tai jotain muita. Sillä lailla ehkä todella pitäisi laittaa ajattelevat ihmiset uudestaan, ylipäätään miettimään sitä, että onko meillä yhtään esimerkkiä historiasta ja lähihistoriassa sodista, jossa se poliittinen ongelma olisi ratkaistu, tällaisella sotimisella, mutta tietysti viittaaminen antropologiaan ja siihen, että sotahan on ratkaisukeinona todella käynyt mahdottomaksi ja vanhanaikaiseksi juuri sen takia, että kun tuo on kirjoitettu, niin silloin on tietysti ajateltu atomipommeja, atomisotaa, jossa fiksut ihmiset todella kieltäytyvät koko siitä ajatuksesta, koska se tarkoittaa täydestä tuhoa. Tällä hetkellähän meillä juuri sotilasliiton Naton jäsenenä Meitä yritetään kasvattaa siihen, että on myös olemassa tällaisia teknisesti hienompia ja vähän niin kuin sofistkoidumpia ydinaseita, ja sen takia me haluamme niitä. Niin ehkä siinä tämä on ihan hyvä määritelmä siihen, että se ei palvele turvallisuuden tunnetta, eikä se palvele yksilön eikä yhteisön kehitystä millään tavalla. Meidän pitäisi olla enemmän argumenttia siihen, että me emme halua tällaista koulutusta.
Speaker 1:Tämä on Rauhanradio Tampere.
Speaker 2:80-luvulla meillä oli ehkä ylipäätään globaalisti sitä toivoa ja toivon luomista maailmaa, mutta nyt 2000-luvun myötä käännytty ehkä juuri uhkakuvien maalailuun enemmän globaalilla tasolla. Mietin vielä tuosta, kun sanoit, että Israelissa on siellä tarve turvallisuuteen, niin mitä siellä turvallisuuden tarpeen takana on? Onko siellä
Speaker 1:pelkoa tai vihaiset tätä toista ryhmää kohtaan? Näkisin kyllä, tai ehkä omasta kokemuksestani, koska olen asunut ollut tietysti paljon, mietittyellä palestiinlaisalueella, mutta myöskin asunut Israelissa, että jo vuonna tuhat yhdeksänsataaneljäkymmentäkahdeksan Israelissa on aina ollut toisin ajattelevia ja disidenttejä, ja toisaalta myös Merenkurjoon ja siihen liittyvä joukot sai Siellä oli voimia, joilla oli kuitenkin nimenomaan näkemys siitä, että tämä maa, joka heille on annettu poliittisesti, ei se pitää olla tyhjillään. Mutta yhtä vahvana on kaikkien Israelin olemassa olevan vuosien aikana ollut se ajatus, että meidänhän pitää olla osa Lähi-itää. Nimenomaan Lähi-itä on meidän kulttuurimme, enkä puhu mitenkään sillä tavalla sefari-juutalaisista tai askenaiseista, vaan koko ajatus siitä, että sehän on rikkautta näiden seemiläisten serkkujen kanssa, asuminen ja oleminen. Myöskin vuonna tuhat yhdeksänsataakuusikymmentäseitsemän, jolloin Israelin miehetti Kolanin Siinain ja sitten Länsirannan ja Kaasan.
Speaker 1:Silloin jopa työväenpuolueissa oli paljon ääniä, jotka sanoivat, että kansainvälisen lain mukaan me emme saa siirtää hiustakaan, tai miten sitä sanotaan, ei saa puun lehteenkaan ottaa miehitetyltä alueelta, eli siihen ei saa koskea. Mutta tämä niin kuin Ja sitten myöskin se, että en mitenkään sano puolustaistailijaa, koska niinhän kuitenkin sitten poliittinen enemmistö tai militaristinen enemmistö päätti sen, että miehittäminen käy helposti. Ja ne ovat Länsirannan miehitys, meillä on aikaa luetella kaikkea, mitä se tarkoittaa palestiinlaiselle, veden maanalastamista ja täydellistä ulkona liikkumiskieltoa, voisi sanoa, eli ei pystytä liikkumaan paikasta toiseen kaataa. Me näemme tällä hetkellä, mitä tarkoittaa sotilaallinen saarto seitsemäntoista vuotta, ja miehitys, että ne ovat pahoja, mutta kuitenkin minä tarkoitan sitä, että kaikissa näissä historiallisissa käänteissä on ollut toinenkin vaihtoehto. Ja se on sanottu ääneen, ja Israelissa on ollut myös vahva rauhanliike, tunnen sen itsekin hyvin, esimerkiksi naiset mustista, viimeinen Black.
Speaker 1:Sitten on ollut erittäin suuri määrä palestiinlaisten ja israelilaisten välisiä rauhanliikkeitä, tällaisia vähän, voisiko sanoa ad hoc ryhmiä, esimerkiksi äidit, jotka ovat menettäneet poikansa, toiset vapautustaisteluna joidenkin mielestä terroristeina toiset sodassa. Yliopistot ovat tehneet yhteistyötä ja tällä hetkellä myöskin se, mitä meidän tiedotusvälineissämme ei näy ollenkaan, on se, että myöskin kansansodasta on se kieltäytyneiden ryhmä, joka on pitkään jo kuusikymmentäseitsemänmästä saakka oikeastaan toiminut ryhmä, joka alkuja oli sillä tavalla, että nuoret sotilaat kieltäytyvät palvelemassa miehitetyllä alueella, vaikka he haluavat palvella Istahille armeijassa. Tämä on samalla voimakas liike, mutta myöskin hyvin vakavia rankaisujia. Tietysti tämä kansantilanteessa erityisesti. Yritin sanoa esimerkkejä, että aina on ollut se mahdollisuus valita toisin.
Speaker 1:Sillä tavalla siellä ei ole minkäänlaista tällaista, että ainahan he ovat tapelleet, eivätkä he voi tulla toimeen, he ovat hyvin samanlaiset kuitenkin kulttuurillisesti. Ihmiset ovat aina olleet ryhmiä ihmisistä, jotka haluavat oppia toisiltaan. Ja
Speaker 2:toisaalta sellainen, että kostonkierre on äärimmäisen helppo tai ehkä helpompi vaihtoehto kuin se, että lähdetään purkamaan sitä, mitä tässä tapahtuu ja lähdetään rakentamaan sitä rauhaa. Päätämme, että me emme jatketa tätä enää.
Speaker 1:Tutkijana tietysti ei uskalla sanoa oikein mitään, mutta vähän sellainen tunne, että kostonkierre on myöskin se ei ole aina se, että ihmiset, jotka ovat kokeneet sen vihollisuuden hirveydet, eivät he ole aina se, joka haluaa kostaa. Esimerkiksi koska Israille hallitus on tällä hetkellä koostuva Länsirannan siirtokunnan asukkaista, jotka todellakin eivät halua olla millään tavalla osa Lähi-itää. Se heille on erittäin tärkeää se, että siellä ei ole mitään muuta kulttuuria, kuin heidän oma kulttuurinsa.
Speaker 2:Ja he
Speaker 1:ovat tietysti aina käyttäneet hyväksi sitä, että tottakai on vihollisuuksia ja olisi syytä kostaa, jos sille tielle lähdetään. Mutta se ei ole sillä tavalla, että se ei liity niin, että rauhaa ei saada aikaan, koska kyllä se olisi aivan yhtä mahdollinen kuin missä tahansa muuallakin.
Speaker 2:Palataan vielä vähän näihin lapsiin. Sinä olet tutkinut sodan vaikutuksia lapsiin Palestiinassa jo vuosikymmenten ajan. Mitä sinun tutkimuksen pohjalta voidaan sanoa, miten sota vaikuttaa lapsiin? Tämä
Speaker 1:pitäisi olla minulle selvä vastaus, koska me olemme todella tutkineet hyvin pitkälle. Me sanoin juuri, että meillä on ollut asetelmia, joissa olemme erityisesti kiinnostuneita siitä, tietysti näiden interventioiden ja ohjelmien kannalta, jota me teemme palistanalaisten kollegoiden kanssa yhdessä, niin on yhtä tärkeää tutkia sitä, että millä tavalla ihminen ja lapsi, ja nimenomaan eri ikäinen kussakin ikäryhmässä, selviytyy kovinkin traumaattisista kokemuksista, kuten juuri vanhemman menetyksestä ja kuolemasta ja ennen kaikkea tällaisten kauheuksien näkemisestä. Se mikä ehkä näissä sodan seurauksena on ehkä pahin, on juuri se, että lapset joutuvat kokemaan sen, että heidän henkensä on uhattu, tai myöskin se, että mikä lapsilla usein tulee se, että yhteisö tai vanhemmat eivät pysty suojelemaan heitä. Eli sillä tavalla, että joutuu tekemään aika paljon psyykkistä työtä sen perusturvallisuuden palauttamisessa. Ja sitten se, että me olemme pitkään tutkineet, oltu kiinnostuneita nimenomaan sillä, että mitä me kutsumme psyykkeen luonnolliset parantavat voimat, ja niitä on symbolinen ajattelu ja fantasiaa, olemme tutkineet paljon unia, ja sitten myöskin lasten leikkiä.
Speaker 1:Että sillä lailla me näemme, voisiko sanoa lapsuussodassa, esimerkiksi unitutkimuksen näkökulmasta me näemme sen sillä tavalla, että ihminen todella tarvitsee kaksikymmentäneljä tuntia tullakseen toimeen sen kammottavan kokemuksen kanssa, mitä hän on kokenut. Ja sitten me myöskin näemme siinä, kun me tutkimme lasten unien sisältöä, ja nimenomaan siltä kannalta, että minkälaiset unet säästävät heitä. Eli tilastollisesti tarkoittaa sitä, että jos tulokset osoittaa, että jos näet unia, jossa on paljon emootioita, sekä positiivisia että negatiivisia emootioita, sitten niissä on narratiivinen struktuuri, eli todella siinä on se seinä ja osallistujat, ja sitten tapahtuu ja on huippukohta, ja sitten opetus tulee loppuun se opetus tavallaan siitä unesta, tällainen kertomus, ja sitten se, että siinä on myöskin aktiviteettia ja sellaista agentcies. Ja sillä tavalla, voisiko sanoa juuri, että sehän on hävettävää aikuisen ihmisen seurata sitä, että lapsen tarvitsee käyttää niin paljon niitä luontaisia psyykkeen voimavaroja, kuten unia ja leikkiä. Leikki on toinen, jossa hän todella harjoittelee niiden asioiden kanssa toimimista.
Speaker 1:Se on väärin, että lapsi joutuu sellaiseen treenaukseen. Mutta sitten toisaalta voi myöskin optimistisesti ajatella, että niitä elementtejä me käytämme kuntoutuksessa ja muissa opetuksessa ja muista, jotka pitävät lasta, Ei pelkästään päätä vedenpinnan yläpuolella, pahimmassakin tilanteissa, vaan myös kukoistaa ja pystyy kehittymään. Että sillä tavalla pitäisin näitä asioita tärkeinä. Ja sitten se, että olen oppinut palestiinlaiselta ja nimenomaan meidän tutkimustuloksistamme, että emme koskaan voi ajatella, että ihminen on ikään kuin stimulus response. Ettei ole sillä tavalla, että kun trauma tapahtuu, niin sinusta tulee kyvytön ja miten täällä sanotaan rikkinäinen.
Speaker 1:Että se on vähän niin kuin psykologiassa ei sillä tavalla ajateltu, koska se on sellainen 1800-luvun psykiatrian oppikirjasta, jossa tulee ajatus, että jos elät käärmeiden kanssa, sinusta tulee käärme, eli aivoissa näkyy kaikkia hurjuuksia. Että kyllä ihminen, ja nimenomaan me olemme siitä olleet kiinnostuneita ja pyrkineet myöskin näissä interventioissa siihen, että miten neljävuotias lapsi, ja sitten taas 14-vuotias nuori, miten eri tavalla he kokevat traumaattisen kokemuksen ja myöskin ikäkaudelle sopivia selviytymiskeinoja ja voimavaroja. Ja tämä meidän viimeisen tutkimus, jos siitä saan pari sanaa sanoa, niin me olemme keränneet näissä nyt jo valitettavasti Israelin tuhoamissa sairaaloissa, neljässä sairaalassa tutkittiin itse asiassa, meidän tutkimuskysymyksemme oli näiden ylistettyjen sotaaseiden sisältäviä myrkkymetalleja, eli valkoista fosforia ja köyhytettyä uraania ja sitten muitakin lyijyjä, Merkuri, että kuinka paljon lapset, vastasyntyneet ovat altistuneet näihin. Ja sitten toisaalta me tutkimme myöskin samassa tutkimuksessa keräsimme äitien laulamia lastenlauluja,
Speaker 2:sekä
Speaker 1:kehtolauluja että tällaisia aktivoitumisia lauluja. Otin tämän esimerkin siinä mielessä esiin, että tällaisessa tutkimuksessa, miten trauma vaikuttaa ihmisen elämään, niin on tärkeää tutkia sitä, miten se vaikuttaa neljä kuukautta vanhalla ihmisen elämään. Se oli itseasiassa se syy, että halusimme tietoa vauvan kehityksestä, Ja sitten taas kouluikäisten kehityksestä ja aikuisuutta lähestyttävien ihmisten kehityksestä. Eli sillä tavalla se on ehkä vaikea sanoa yhdellä sanalla, että miten se vaikuttaa ihmiseen, mutta ehkä sen voi juuri sanoa, että siinä on paljon välittäviä tekijöitä ja myöskin se, että ihminen pystyy aina ja pyrkii tulemaan trauman kanssa toimeen. Sitä rikkautta pitää sitten tukea tietysti näissä kuntoutusohjelmissa.
Speaker 1:Joo.
Speaker 2:Onko tuossa, kun puhuit eri ikäisten prosessoimisesta, niin tuli mieleen, että siinä varmaan on eroa, että miten aikuinen ja lapsi prosessoi ja lapsi vielä eri iässä, mutta
Speaker 1:onko kuntoutumisesta tai toipumisesta sitten, että Onko se todennäköisempää lapselle, kuin aikuiselle? Vai onko se toisinpäin, onko siitä mitään? Ehkä me olemme aikaisemmin ajatelleet vähän niin kuin paradoksaalisestiistit, tai ihan käytännössä tilanteessa sanottiin, että onneksihan ne olivat niin pieni, ettei hän ymmärtänyt. Ja se ei kyllä pidä paikkaansa. Mutta sitten taas se, että juuri neljävuotias ne sudenkuopat ja haavoittuvuus liittyvät hyvin pitkälle siitä, että hänellä on paljon mielikuvitusta, ja myöskin se mielikuvitus voi viedä mukanaan.
Speaker 1:Mutta sitten taas voi sanoa, että samat psyykkeen sillä hetkellä tällaiset tärkeimmät prosessit, ja tietysti turvallisuuden tunne ja tukeutuminen vanhempiin ja sisaruksiin, niin se on myöskin se suojeleva tekijä. Eli sillä tavalla se on hyvinkin erilaista. Ja sitten taas kun ajattelee yksitoistavuotiaasta keskilapsuuden elävää ihmistä, niin silloin taas sille ehkä trauman kokemukselle on hyvin luonteenomaista sellainen tietty konkretia. Ja sehän tarkoittaa myöskin se, että kuolema, olkoon se sitten se karo, joka vie meitä toiselle puolelle virtaa, niin siitä tulee hyvin konkreettinen. Ja sitten taas niitä voimavaroja sen ikäisellä lapsella on hyvin vahva kognitiivisten muistin, ajattelun ja ongelmanratkaisu, tällaisen halu ymmärtää maailmaa.
Speaker 1:Eli sillä tavalla sen voisi psyykkeessä ehkä nähdä, että ne ovat sekä haavoittavia tekijöitä, mutta sitten samat psyykkiset voimavarat ja prosessit saadaan käyttöön suojelemaan sitä ihmistä.
Speaker 2:Joo, että ikään vaikuttaa, mutta hyvin eri tavoilla. Joo, tosi kiinnostavaa. Jos me ajattelemme palestiinalaisten lasten tulevaisuudennäkymiä 90-luvulla ja nyt, niin onko niissä jotain eroa?
Speaker 1:90-luku on hyvä esimerkkinä tästä eri vuosikymmenistä, koska se on todella ollut Oslon sopimuksen aikaa, jolloin olin silloin Kasassa ensimmäisiä työrupeamia ja sehän oli ensimmäisen initifaadan päättyminen, joka päättyi OSOn sopimukseen ja silloin seitsemän vuotta kestänyt joka äinen, ja jokailtainen, kahdeksasta alkaen, ulkonaliikkumiskielto rakoili. Eli on ollut todella aikakausia, ollut paljon toiveikkuutta. Tietysti siihen voi muistella myöskin se, että Israelissa uutislähetyksessä oli paljon palestiilaisia poliittisia vankeja, joita nyt kutsutaan tietysti terroristeiksi, jotka olivat vankilassa oppineet heprean kielen, joka on tietysti, se hepreankiel, siellä on helppo oppia arabiaa ja päinvastoin. Ja sillä tavalla toiveikkuus siitä, että todella kaksi kansaa voi hyvin, kaksi valtiota, kaksi kansaa ihan konkreettisesti, eikä vain juhlapuheissa. Kyllä sellaisia pitää tietysti muistaa, ettei tule sellaista kuvaa, että ainahan siellä on sodittu ja ne ovat jotenkin kohtalon omaisesti kaksi vihollispuolta, siihen on kuitenkin järkeenkäyvät vihollisuuden syyt, eli kysymys maasta ja itsemääräämisoikeudesta.
Speaker 1:Tietysti tällä hetkellä, tai kun oli puhettakin siitä, että jos puhutaan Kansasta, niin se on seitsemäntoista vuotta ollut sotilassaarron alaisena, joka on tietysti meille vaikea ehkä kuvitella, kun me tiedämme Leningradin saarto ja ollaan siitä luettukin. Koko alue on suljettu. Ainoa minkä takia ihmiset ovat pysyneet hengissä, on ne pahamaineiset tunnelit. Koska niitähän oli paljon vitsejä, palestiinlaiset muutenkin hyvin huumorintaju, siellä kertoo vitsejä ja tunnelit, jotka menivät Egyptiin sotilassaartoon vuosina. Yhdestä tuli diabeteslääkkeitä ja toisesta tuli hajuvettä, toisesta kauniita huiveja, ja sitten aina sanottiin, että niitä saattoi olla siis kahdeksansataa, ja kaikki toimi.
Speaker 1:Tottakai se salakuljetus oli paha, koska hinnat olivat korkeita. Paljastajana sanoivat, että jos sen rajat avattaisiin, niin sitten pohjoiset serkkumme näkisivät, että yksi tunneli on kiivasta. Silloin voisi ajatella, että se on se tunneli, mistä tulee niitä aseita. Suurin osa tunneljistahan todella oli hyvä Egyptin taloudelle, koska kaikki mitä tahansa ihmiset tarvitsi tulia näistä tunneleista.
Speaker 2:Liittyen tuohon viime keväänä Tampereen yliopiston blogikirjoitukseen voimme sanoa, että emme tienneet. Mua kiinnostaisi kysyä sulta, että miksi niin monet suomalaiset pysyy edelleen passiivisena tämän Kaansan kansanmurhan edessä. Onko Suomi nykyään kansakunta, joka hyväksyy lastenkin tappamiseen? Suomi ei, voisiko sanoa perinteisesti ole ollut mitenkään välinpitämätön
Speaker 1:maailman konfliktitpesäkokeita ja ennen kaikkea niissä asuvia ihmisiä kohtaan. Mutta meillähän Suomen tiedotusvälineet ovat voisiko sanoa kammottavan tai hämmästyttävän hiljaa tästä Lähi-idän käynnissä olevasta sodasta tai kansanmurhasta, ja näkisin useita syitä. Yksi on tietysti se, että meidän uutisointihan on vähän sellainen, mitä ajattelemme, että sodat yleensäkin on, noissa televisiosarjoissa ja elokuvissa. Eli se, että pitää olla kaksi rintamaa, jotka taisteluvat tasavertaisesti toisiaan vastaan ja toinen rintama on vielä meidän mielestämme tällainen täydellisen ihanteellinen, joka taistelee jopa meidän länsimaisten arvojen puolesta, se on tässä tapauksessa Israel. Ja sitten on tällainen terroristiryhmä, joka uhkaa jopa meidän elämäntapaamme ja koko meidän kulttuuria.
Speaker 1:Se on tietysti tietyllä tavalla inhimillistä ja ymmärrettävää, että jostainhan me saadaan kuvan siitä, että mistä sodassa ylipäätäänkin on kysymys, eli juuri tällaisesta hyvän ja pahan taistelusta vähän samalla tavalla kuin videopeleissä. Tässä on myöskin sellainen kummallisuus, että me olemme hyvin tunteenomaisesti jommankumman puolella, tässä tapauksessa, mutta myöskin se, että meidän tiedotusvälineitämme näkevät sen nimenomaan kahden rintaman taisteluna, ja myöskin sen, että asia historiallisesti selitetään sillä tavalla, että sota alkoi seitsemän. Lokakuuta, eli me emme saa minkäänlaista taustaa, tai emme ole uteliaita siitä, että mistä on kysymys, miten tähän on päädytty, ja toisaalta se on tietysti ihmisten aliarvioimista, että eivätkä kuitenkaan lukijat, kuuntelijat ja katsojat halua tällaista videopeliaa, siis sillä tavalla, että toinen on täydellisen hyvä ja toinen on täydellisen paha. Minä luulen, että tämä on saanut sen Meillä ei todella Emme me ole välinpitämättömiäkaan, vaan me olemme niin kuin Tietysti minä selittäisin sen sitä, että olemme ymmärtäneet tämän sotilasliittoon liittyminen jotenkin ihan äärettömän äärimmäisenä siinä mielessä, että koska USA:han tietysti on juuri tämä länsimaisten arvojen, jota koskaan ei pureta auki, vaan niitä toistetaan ja toistetaan, niiden ristiretkeilija ja puolustaja, ja niin kuin Että jotenkin minun on vaikea ymmärtää sitä, että miten näinkin fiksut ihmiset, kun suomalaiset ovat, niin saadaan sellaiseen todella mustavalkoiseen näkemykseen tästä.
Speaker 1:Se on varmasti se yksi puoli, ja tietysti se on ollut aika järkyttävä nähdä. Toisaaltahan me opimme jo niin sanotun terrorismminvasta sen sodan aikana, opimme katsomaan esimerkiksi Lähi-Itä Irakia sen amerikkalaisten tutkien kautta, ja nyt olemme katsoneet niitä israelilaisten tutkien kautta. Tässä tapauksessa kansanpalistinlaisten epäinhimillistäminen on varsin systemaattista.
Speaker 2:Tämä toiseuttaminen on aina se, millä lähdetään valmistelemaan ihmisryhmän eliminoimista, että lasketaan se eläimen tasolle niin sanotusti, että Että lähestytään sitä sillä tavalla. Uutiseen liittyen sitten tällainen viimeinen kysymys vielä. Pistitkö merkille, kun CNN uutisoi tällä viikolla tällaisesta israelilaisesta sotilaista, joka kertoi ajaneensa puskutrakkutorilla satojen ihmisten yli. Tämä sotilas sitten meille kertoi tässä uutisjutussa siitä, että kun hänellä on tällainen trauma, ja sitten seurannut näistä tapahtumista ja hän ei pysty enää syömään lihaa. Osaatko sanoa, miksi länsimainen uutismedia kertoo meille tällaisten sotilaiden traumoista sen sijaan, että se kertoisi meille niistä traumoista, joita seuraa, kun omat läheiset vaikka kuolee pusku traktorin alle?
Speaker 2:Miksi äänen saa israelilainen sotilas, eikä lapsi, jonka vanhemmat ovat tapettu.
Speaker 1:Toisaalta ehkä puolustan myös nuorten sotilaiden tilanteen uutisointia. Kuka tahansa, joka on ollut sotatilanteessa ja meillähän on tietysti meidän omat sodedoissa, mutta varsinkin meillä on paljon pakolaisia Afganistanista, Irakista, Syyriasta kurde-pakolaisia, joilla jokaisella on hyvin elävä muistikuva ja kantavat sotamuistoa mukanaan. Sillä lailla me voimme paljon täällä eläviltä ihmisiltä oppia, mutta myöskin sillä tavalla näkisin sen sillä tavalla enemmän rauhanaktivismin näkökulmasta, että kyllähän me sotatilanteissa aina olemme pyrkineet siihen, että nuoria ihmisiä, Israelin tapauksessa tyttöjä ja poikia, koska sekä naiset että miehet ovat armeijassa. 17-vuotiaita eivät aivopestä vihaamaan toisiaan, niin jumalattomasti niin kuin tällä hetkellä tapahtuu. Ja kun puhuttiin jo siitä, että se asiasta kieltäytyjien ryhmä on Israelissa ollut traditio sekä rauhanliikkeessä että myös ihan armeijan sisällä.
Speaker 1:Ja tietysti psykologistakin Psykologista tietoa on käytetty niin paljon, toisaalta tehokkaiden psyykkisten kidutusmenetelmien juomisen, joita tällä hetkellä juuri tuolla tavalla, näkevissähän on se, gaansalaisia ihmisiä, arviolta ehkä joku kuusituhatta, jotka ovat siellä Sade Tamara-keskitysleirissä ja sieltä ovat izzailaiset ihmisoikeusjärjestöt raportoineet juuri sitä, miten käytetään psyykkisiä kidutuskeinoja fyysisten kidutuskeinojen lisäksi, koska tässä nimenomaan israelilaiset pyrkivät saamaan tietoa informaatiota, Hamasin toiminnasta. Mutta myöskin se, että ihan yhtä lailla, että armeijassa käytetään psyykkistä tietoa, tutkimusta ja tiedettä siihen, että nuoret ihmiset saadaan lähtemään suorittamaan kansanmurhaa. Ja siitä voi tietyllä tavalla sanoa, että olkoon sitten kuka tahansa, niin se on tragedia kyllä myös sille kansalle. Tottakai heidän uhreilleen myöskin. Mutta taas, anteeksi, pitkä selitys, mutta sillä tavalla, että en menisi heti sanomaan, olisin myöskin sitä mieltä, että rauhanliikkeessä pitää pyrkiä myös sotilaiden pelastamiseen, en tarkoita ylipuhumiseen.
Speaker 1:Mehän tiedetään, että Nato-keran rajoja oli paljon rauhanliikkeessä, se on vaan se, että kun ihmiset tulevat episkyiseksi, niin sitten ymmärtävät, että tämä ei ole ihmismäistä toimintaa.
Speaker 2:Eli ei pidä tehdä vastakkainasettelua tästä, vaan se on hyvä asia, että me kuulemme siitä, että minkälaisia sotatraumat on. Sitten me olemme käyneet meidän kysymyksiä läpi ja kiitän sua lämpimästi haastattelusta.
Speaker 1:Formatiivista opi kyllä valtavasti. Kiitos teille. Kiitoksia. Tämä on Rauhanradio Tampere.