Subscribe
Share
Share
Embed
MY Studio (Mikroyrittäjän studio) avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen,
osaamisen kehittämiseen ja yrityksen johtamiseen. MY Studio -podcasteissa
ääneen pääsevät yrittäjät, tutkijat, yrityspalvelutoimijat sekä muut elinkeinoelämän vaikuttajat.
Podcastit ovat osa mikroyrittäjyyden verkko-opintojen oppimateriaaleja, jotka tuotetaan
suomalaisten mikroyritysten kasvun ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi.
Ida Meriläinen [00:00:00]: Yrittäjyydessä viehättää äärettömyys. Kun on huomannut, että ideoille saa vastinetta, pystyy liikuttamaan ihmisiä. Pystyy sosiaalisessa mediassa tekemään jonkunlaisia omien arvojen mukaisia yhteistöitä. Siitä saa niin hienoja kokemuksia. Oman käden jälki näkyy siinä. Se on jotenkin tosi viehättävä ajatus. Tietää, että hei, tässä on vähän niin kuin maailma auki ja kaikki periaatteessa mahdollista.
[musiikkia 00:00:32 - 00:00:43]
Marge Ollila [00:00:40]: Tervetuloa MY Studio -podcastin pariin. Tässä jaksossa puhutaan siitä, kuinka päädytään yrittäjäksi. Minulla on täällä vieraana kaksi liikunta-alan yrittäjää, jotka ovat kulkeneet hyvin erilaiset polut yrittäjäksi. Minä olen Marge Ollila Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutista. Vierailevina tähtinä tänään ovat Anu Junnila ja Ida Meriläinen. Tervetuloa.
Anu Junnila [00:01:05]: Kiitos.
Ida Meriläinen [00:01:06]: Jee. Kiitos.
Marge Ollila [00:01:08]: Tähän alkuun pyydän teitä esittelemään itsenne. Kertokaa tiivistetysti, ketä olette ja minkälainen yritystoiminta teillä on taustalla. Anu voi vaikka aloittaa.
Anu Junnila [00:01:18]: Kiitos Marge ja tervehdys kaikille. Olen tosiaan Junnilan Anu, 44-vuotias ja Kokkolasta, entisen Kälviän kunnan puolelta kotoste. Minä tulen yrittäjäsuvusta, yrittäjäperheestä. Meillä on 1870-luvulta saakka ollut katkeamattomana suvussa yritystoimintaa. Itse olen aloittanut ensimmäisen kerran yrittäjänä 19-vuotiaana. Silloin toki ihan eri alalla. Eli kauneudenhoitoalalla. Minulla oli parturi-kampaamo viisi vuotta ennen kuin siirryin liikunta-alalle. Tänä vuonna tuleekin 20 vuotta täyteen liikunta-alalla. Olen toki työskennellyt myös yrittäjyyden lisäksi palkkatyössä eri sektoreilla. Olen ollut kunnallisella puolella, yksityissektorilla ja yhdistyspuolella. Monenlaisesta on kertynyt sitä kokemusta. Liikunta-alalta minulla on ollut koulutus liikunnan ammattitutkinnon puolelta. Sen jälkeen olen käynyt koulutetuksi hierojaksi. Paljon erilaisia liikunta-alan lisäkoulutuksia. Parhaillaan opiskelen työn ohella valmennuksen erityisammattitutkintoa. Tämmöisistä taustoista.
Ida Meriläinen [00:02:34]: Joo, moikka. Minä olen Ida Meriläinen Jyväskylästä. 29 vuotta. Tämmönen iloinen, innostuva, inspiroiva hiihtovalmentaja, kestävyysvalmentaja, kilpahiihtäjä, yrittäjä. XC Party -firmassa me tehdään luontourheiluvalmennuksia. Yrittäjän polulla olen ollut semmoset neljä vuotta. Valmennuksia ja muita liikunta-alan hommia kuitenkin tehnyt jo yli kymmenen vuotta. Olen valmistunut Jyväskylän liikuntatieteellisestä tiedekunnasta liikuntapedagogiikan ohjelmasta ja lisäksi minulla on tuplatutkinto kasvatustieteiden puolelta.
Marge Ollila [00:03:19]: Vau. Aikamoiset taustat teillä. On pitkä matka tultu tähän, vaikka Idallakin, sinänsä suhteellisen tuore yrittäjä, on kuitenkin yrittäjämäistä tekemistä selkeästi ollut jo pidemmän aikaa. Te olette molemmat liikunta-alan yrittäjiä, mikä oli teidän lapsuutenne ykkösurheilulaji? Mitä tuli silloin tehtyä kaikista eniten? Anu.
Anu Junnila [00:03:47]: No kyllähän minä olen hiihtänyt. Toki siellä on juoksu ollut rinnalla, mutta jos miettii sitä lapsuutta. Sehän oli sitä pihalla talvet, pellolla hiihtämistä. Tampattiin suksilla siihen lähipellolle latuja, välillä jopa rattikelkalla poljettiin uria sinne. Hiihdeltiin peltoa ympäri. Kyllähän sanotaan, että haave oli tulla ammattihiihtäjäksi. Se oli minun haaveeni silloin lapsena. Tuli vähän eri tavalla liikunnasta ammatti. Parempi ehkä näin.
Marge Ollila [00:04:30]: Entäs Ida?
Ida Meriläinen [00:04:32]: No minä taas mietin, vaikka minullakin siellä hiihdon puolelta on paljon kokemusta, niin minä tykkäsin lapsena kauheasti pihaleikkiä. Voisin mainita vaikka, että pomppia trampoliinilla sisarusten kanssa.
Marge Ollila [00:04:49]: Mikäs sen hauskempaa. Nyt kun päästiin ajassa vähän taaksepäin, lapsuuteen ja nuoruuteen saakka, niin lähdetäänpä liikkeelle siitä, että tulitteko te lapsena tai nuorena ajatelleeksi, että teistä tulisi isompana yrittäjiä? Minkälaisia ajatuksia teillä oli silloin yrittäjyydestä ylipäätään?
Anu Junnila [00:05:08]: Kerroin tuosta omasta taustastani, ja vanhemmat ovat olleet yrittäjiä melkein sieltä saakka kuin itse muistan, niin en minä oikein osannut ajatellakaan mitään muuta. Minun mielestäni ei ollut oikein mitään muuta. Kaikkihan ovat yrittäjiä. Kasvoi siihen yrittäjyyteen. En minä oikein osannut ajatellakaan mitään muuta vaihtoehtoa. Sen takia minä varmaan heti, kun 19-vuotiaana valmistuin parturi-kampaajaksi, laitoin oman parturi-kampaanon. En ehkä olisi osannut hakeutuakaan töihin.
Ida Meriläinen [00:05:43]: En. Minä olen juuri sitä koulukuntaa, olen sanonut, että minusta ei yrittäjää tule. Enkä minä osannut ajatellakaan niitä vaihtoehtoja. Minun suvussani tai lähipiirissäni ei kamalasti yrittäjää ole, toisin kuin sinulla Anu. Siinä mielessä hyvin mielenkiinnolla kuuntelen, mitä kerrot. Minä olen käynyt koulutuksenkin tuolla oppilaitoksissa, joista valmistutaan vaikka kunnalliseen työhön opettajaksi. Minä olin kyllä täysin sitä mieltä, että en ole tämmöistä ajatellut.
Marge Ollila [00:06:15]: Kyllä. Hyvin erilaiset kokemukset sieltä. Anulla on perhe ollut tosiaan tosi yrittäjähenkinen. Idalla ei niinkään sitä kokemusta, mutta miten tuolla koulupolulla? Onko teillä muistikuvia, että koulussa olisi puhuttu yrittäjyydestä tai tarjottu sitä yhtenä vaihtoehtona? Miten Iida?
Ida Meriläinen [00:06:41]: Minä juuri tätä rupesin miettimään, että liikunta-alan koulutus tukee kyllä paljon itsensä tuntemista ja omaa ajattelua. Tukee oman kehon kautta toimimista rohkeasti. Siinä mielessä sellaista tukea sieltä on saatu. Jos ajatellaan, että liikunta-alallakin on paljon yrittäjiä, valmentajien muodossa, persoonal trainereitä, niin ei meillä varsinaisesti ollut mitään kursseja, edes kurssin osia suoraan siihen yrittäjyyteen. Kyllä se keskittyi paljon työntämään sinne koulumaailmaan, tutkijamaailmaan. Tämä, mitä nyt viimeisen neljän vuoden aikana on yrittäjänä oppinut, ei meillä tämmöistä siellä käyty.
Marge Ollila [00:07:38]: Minkälaisia kokemuksia Anulla?
Anu Junnila [00:07:41]: Minä tuossa myös mietin sitä, että kun se ensimmäinen ammatti itsellä oli parturi-kampaaja. Kyllä minä muistan, että meillä oli joku yritysoppi tai jollakin tämmöisellä nimellä. Kyllähän parturi-kampaamoalalla paljon on yksinyrittäjiä. Meillä oli joku tämmöinen siellä ammattikoulussa. Muistan vaan, että se oli itselle ihan piece of cake, miksi tämmöisiä asioita pitää opetella. Eivätkö nämä muut tiedä näitä. Kun oli tietenkin ollut itse jo siinä yrittäjyyden polulla sieltä 13-vuotiaasta asti, kesätoissä vanhempien yrityksessä. Sitä oli kasvanut siihen ja oppinut niitä asioita niin paljon. Muistan, että oli tämmöistä silloin ammattikoulussa. Olisiko ollut jopa yläasteella joku valinnaisaine. En ole ihan varma.
Marge Ollila [00:08:31]: Okei. Oliko se semmoinen, mihin sinä tartuit, kävitkin?
Anu Junnila [00:08:35]: Joo, kyllä varmasti, jos tämmöinen oli. Minä en ole ihan varma, mutta minulla vähän jostain kutisee, että saattoi olla jotain tähän liittyvää.
Marge Ollila [00:08:43]: Okei. On siis tosi jännittävä kuulla, Anu, että se oli sinulle piece of cake ja mietit suunnilleen, että pitääkö tämmöisiä opetella, jo niin nuorena. Mistä tuo tuli, että sinulla oli se olo?
Anu Junnila [00:08:56]: Varmaan tietenkin, minunkin vanhempani ovat luontaisesti tosi puheliaita ja avoimia ihmisiä. Meidän perheessämme puhutaan ja käydään paljon asioita läpi. Oli kuunnellut siinä vanhempia ja ymmärsi jo niitä asioita varmaan ihan eri tavalla, mitä moni muu alle kaksikymppinen siinä vaiheessa.
Marge Ollila [00:09:18]: Missä vaiheessa teidän koulupolkuanne olivat ne merkittävimmät osuudet tuohon yrittäjyyteen liittyen? Olivatko ne ssiellä toisella asteella vai mihin ne ajallisesti sijoittuisivat?
Ida Meriläinen [00:09:36]: Rupesin tuossa miettimään, että minä en ehkä hahmota itse tai ole hahmottanut täysin sitä, että olenhan minä jo tietyllä tapaa toteuttanut yrittäjämäistä toimintaa silloin vähän yli 15-vuotiaana, kun minä lähdin vetämään erilaisia urheilukouluja. Sain henkilökohtaisia valmennettavia itselleni nuorista ja aikuisistakin siinä parikymppisenä. Ehkä sitä ei edes ymmärtänyt, kun siellä koulutuksessa ei oltu käyty näitä asioita. Minä tässä laskutan. Minä tässä määrittelen omalle työlleni itse sen hinnan. Toisaalta on tullut vahingossakin tehtyä semmoista asiaa, mutta ei ole ollut tietoinen siitä. Tietoiseksi on vasta tullut, kun minäkin olen käynyt suosituksista näitä teidän mikroyrittäjyyden kurssejanne. Siellä tuli monta ahaa-hetkeä, että aivan. Tätähän minä olen tehnyt, mutta en ole tiennyt tekeväni tätä. Vaikka laskevani alvin osuutta siitä työn hinnasta pois tai määritteleväni itselleni työaikoja, mistä minä tykkään. Lopulta se tietoisuus tuli vähän jälkeenpäin sen kokeilun myötä.
Marge Ollila [00:10:47]: Ei ole välttämättä nimetty sitä, että tämä nyt on yrittäjyyttä. Ei ole semmoisen otsikon alle ehkä sijoitettu vielä niin varhaisessa vaiheessa, että mitä tämä oikeastaan onkaan. On vaan tehty ja menty. Ja voin hyvin kuvitella tuon, että vasta jälkeenpäin ymmärtää, mitä onkaan saanut aikaiseksi.
Ida Meriläinen [00:11:12]: Semmoinen oivaltava ajatus minulla jotenkin on tässä herännyt, että voi hitsi. Silloin sitä jotenkin mietti, että jossain muualla on oikeasti se päätyö, se päivätyö ja mistä saa sitä rahaa elämässä. Jotenkin ajattelee, että tämä on sitä jotain pientä, mitä minä teen siinä rinnalla. Koska tämä on hauskaa, niin minun täytyy tehdä tätä. No minä saan tästä vähän tuloja myös, mutta ei minulla edes ollut silloin parikymppisenä sitä ajatusta, että tällähän voisi elättää itsensä, koska minä en tiennyt sitä.
Marge Ollila [00:11:44]: Heräsikö Anulla jotain ajatuksia tähän liittyen?
Anu Junnila [00:11:48]: Kun ei ole nähnyt itsellänsä oikeastaan... Se roolimalli on ollut niin vahva siellä lapsuudessa ja omassa perheessä ja suvussa siitä yrittäjyydestä, että se on ollut tietyllä tapaa ihan normaali juttu. Kaikkihan ovat yrittäjiä. Käykö joku palkkatyössä. Miksi. Mitä se tarkoittaa. [nauraa]
Marge Ollila [00:12:16]: Niin, toisinpäin, että no mitä se oikeastaan onkaan.
Ida Meriläinen [00:12:21]: Minä muistan, kun minun puolisostani tuli metsäalan yrittäjä sen jälkeen, kun oltiin oltu muutama vuosi yhdessä. Silloin minä aloin vähän tutustumaan siihen maailmaan, että ai jaa. Tällaistakin työtä on olemassa, että itse voi määritellä näitä asioita. Totta kai siinä ohella oli itse tehnyt vähän pienimuotoisesti sitä valmennustyötä. Tullaan varmaan vähän myöhemmin niihin asioihin, että milloin niistä muodostui isompia ja miksi.
Marge Ollila [00:12:46]: Mainitsit Ida Oulun yliopiston jatkuvan oppimisen mikroyrittäjyyden opinnot. Miten sinä päädyit niiden opintojen pariin ja missä vaiheessa?
.
Ida Meriläinen [00:12:56]: Meillä oli ollut siinä hetkessä yritystoimintaa jo semmoinen puolitoista vuotta XC Partyssä käynnissä, kun sain suosituksen muilta osaavilta ihmisiltä meidän yhteisössämme, että menepä käymään tämmöisillä kursseilla. Minä tietysti tomerana, tehokkaana ja kaiken itse jo melkein oppineena, siinä muutaman vuoden aikana, olin, että mennäänpä nyt virkistämään ja tehostamaan muistia. Kyllä siellä ahaa-elämyksiä syntyi. Kaikkein hauskin, joka minulle jäi mieleen... Tämä yksi kurssi esimerkiksi kesti noin puoli vuotta. Siinä oli etänä tehtäviä ja kolme kertaa tavattiin, etänä. Ihan ensimmäinen lause, josta tämä kurssi suunnilleen alkoi. Siellä mainittiin pk-yritykset. Olinhan minä tätä kuullut korviini tässä vuosien aikana. Minä ajattelin, että miksi aina puhutaan pääkaupunkiseudun yrityksistä. Ja kun siellä se avattiin, että pienet ja keskisuuret yritykset. Minä ajattelin, että ahaa. [naurua] Tulinpa oppineeksi nyt tämänkin. Vähän tietyllä tavalla tyhmä olo, mutta mahtavasti sai sitä lisää oppia.
Marge Ollila [00:14:02]: Ja konkretiaa varmasti myös. Mikä kokemus jäi, että minkälainen rooli, kun peilaa vaikka nykypäivää, niin näillä opinnoilla on ollut? Kerroit, että on ollut niitä ahaa-elämyksiä, mutta onko se ollut ihan rinnastettavissa sinne käytäntöön?
Ida Meriläinen [00:14:26]: Jos puhutaan näistä Oulun yliopiston tarjoamista kursseista, niin onhan niistä ollut valtava oppi. Ja semmoinen olo, totta kai, koska ei ole saanut tätä koulutusta tai esimerkkejä muualta, niin niitä täytyy käydä lisää. Koska varmasti oppii lisää ja saa sille omalle yrittäjätaipaleelle sieltä niitä perustuksia ja sitä tukea, jota ei välttämättä itse kerkeä, ehdi tai tajua oppia. Liikuntatieteellinen, jossa minä suurimman osan aikani olen tuolla koulussa, yliopistossa viettänyt, niin kyllähän se on aivan valtavan ihanan laaja liikunta-alan koulutus. On tosi kiitollinen siitä, että meitä tuettiin tuntemaan itse itsemme. Meillä viimeinen päättövuosi suunnilleen käytiin tunnetaitoja. Kuinka itse käyttäytyy muiden ihmisten kanssa. Kuinka tunnistaa omat ajatuksensa. Näin jälkikäteen on tajunnut vielä, kuinka iso merkitys on ollut myös siinä rohkeudella, että lähtee itse yrittäjäksi. Uskaltaa kokeilla niitä omia ajatuksia toteuttaa, eikä vain olla hyvä opettaja. Siinä mielessä olen kiitollinen myös sille liikunta-alan koulutukselle.
Marge Ollila [00:15:44]: Kuulostaa hyvältä. Entä Anu, minkälainen rooli sinun opintotaustallasi on ollut uraa ajatelleen?
Anu Junnila [00:15:51]: Oikeastaan, kun olen sinne yrittäjyyteen kasvanut sisälle, niin ehkä opinnoilla on ollut juuri, että on oppinut ymmärtämään myös niitä ihmisiä, jotka käyvät siellä palkkatyössä. Oikeasti tätä hommaa voi tehdä myös palkallisena. Ehkä toisinpäin, mitä Idalla on. Hokannut, että näitä hommia voisi tehdä jollekin vieraalle.
Marge Ollila [00:16:21]: Se perspektiivi voi todella olla kääntynyt myös toiseen suuntaan.
Anu Junnila [00:16:27]: Juurikin näin, että tämä on ehkä itselle se suurin oppi tuolta opiskeluajoilta. Kun tosiaan on aina ajatellut, että ei minusta ehkä ole olemaan vieraalla töissä. Olenhan minä ollut, ja ne ovat olleet tosi opettavaisia jaksoja. Sieltä on saanut paljon asioita ja nyt tietyllä tapaa myös nykyisessä työssä, töissä, mitä tekee, niin ovathan ne myös rikkaus. On nähnyt senkin puolen, että mitä se on olla työntekijä.
Marge Ollila [00:17:02]: Minua kiinnostaisi tietää, että mikä teidän mielestänne on se, mikä sitten yrittäjyydessä viehättää Esimerkiksi Anu, sinä olet pysynyt näinkin kauan yrittäjyyden tiellä. Et näe itseäsi yhtä paljon siellä palkkatöissä. Mitkä ovat niitä hyviä puolia?
Anu Junnila [00:17:22]: Täytyy heti ensimmäisenä sanoa, että tietynlainen vapaus. Voin itse määritellä hyvin pitkälti, milloin teen mitä. Totta kai asioissa deadlinet paukkuvat ja näin poispäin. Pystyy rakentamaan sen oman näköisen elämän ja arjen ja kokonaisuuden hyvin ehkä eri tavalla kuin vaikka tosiaan palkkatöissä, jos olet kahdeksasta neljään. Onhan siellä taas ne omat haasteensa. Vaikka jos puhutaan lomien osalta, että maltatko pitää ja miten pidät lomia ja näin poispäin. Sielläkin tulee ehkä se vapaus, että voi päättää milloin olet lomalla. Kukaan ei sanele, että sinulla on tuossa se viikon loma tai tuolla kahden viikon loma, vaan voit ottaa pätkiä siellä, täällä, tuolla ja näin. Kuitenkin tämä työ hyvin pitkälti kulkee mukana. Toki olen mukana tuossa vanhempienkin yritystoiminnassa. Se sitoo minua tänne Kokkolaan näin kesäaikaan aika paljonkin. Mutta tämä valmennustyö, käytännössä pystyn tekemään sitä melkein mistä vaan. Totta kai on ryhmiä ja on face-to-face-valmennustapaamisia, että pitää olla läsnä. Niitäkin pystyy aikatauluttamaan itse ja rakentamaan sen kokonaisuuden. Se vapaus on kyllä se iso asia siinä yrittäjyydessä. Itselle tosi tärkeä asia.
Marge Ollila [00:18:58]: Ida, miten sinä kuvailisit, että mikä yrittäjyydessä viehättää? Miten sinä päädyitkin yrittäjäksi, vaikka lapsuudessa ajattelit, että en minä. Hyvänen aika.
Ida Meriläinen [00:19:12]: Ihana kysymys. Tosi viehättävä kysymys. Voisin ehkä vastata niin, että yrittäjyydessä viehättää äärettömyys. Kun on huomannut, että ideoille saa vastinetta, pystyy liikuttamaan ihmisiä. Pystyy sosiaalisessa mediassa tekemään jonkunlaisia omien arvojen mukaisia yhteistöitä. Siitä saa niin hienoja kokemuksia. Oman käden jälki näkyy siinä. Se on jotenkin tosi viehättävä ajatus. Tietää, että hei, tässä on vähän niin kuin maailma auki ja kaikki periaatteessa mahdollista. Minulla ei ole semmoista työtä, että tiedän jo, miltä jokainen päiväni koululla näyttää seuraavan lukuvuoden ajan. Minä olen jotenkin niin luova ja olen huomannut,vähän jotenkin sikinsokin tietyllä tapaa ajatteleva ihminen. Minä yritän vähän näitä maailman raameja herätellä. Se on minusta aivan ihana ajatus, että ei täysin tiedä, mitä on tulossa. Ja se voi olla ihan hyvä.
Marge Ollila [00:20:24]: Vau.
Anu Junnila [00:20:24]: Toi oli tosi hyvä nosto. Voin yhtyä tuohon Idan kommenttiin. Ja tässä työssä, kun ei tehdä mitään liukuhihnatyötä, vaan innostetaan ihmisiä ja opetetaan ja autetaan heitä onnistumaan. Ne valmennettavien onnistumiset. Oppii jonkun uuden taidon tai saavuttaa jotain. Hän ei olisi ehkä koskaan kuuna päivänä voinut kuvitella, että hän saavuttaa tuommoista tai uskaltaa ylipäätänsä mennä. Hyvä esimerkki oli tänä kesänä. Sain yhden valmennettavan houkuteltua triathlonkisoihin. Hän oli lähdössä triathlonkisoihin, mutta oli menossa kuntosarjaan. Minä, että kyllä sinä uskallat lähteä sinne SM-viikolle. Hän oli seitsemäs omassa ikäsarjassaan SM-kisoissa. Hän kiitteli, että kiitos Anu, että rohkaisit minua lähtemään. Sait minut ilmoittautumaan, etten mennyt sinne kuntosarjaan. Se ihmisten ilo siitä, että nyt teen jotain sellaista, mitä en olisi kuuna päivänä osannut uskoa tai aavistaa. Se on tosi palkitsevaa.
Marge Ollila [00:21:37]: Upeaa.
Ida Meriläinen [00:21:39]: Ihan supermahtavaa. Ja minulla tuli mieleen vielä, mikä siinä yrittäjyydessä viehättää. Minä olen saanut siitä kiinni, niin kuin selitin tätä minun polkuani, vähän pikkuhiljaa. Kun aina on kuitenkin tavoitteellisesti hiihtänyt kilpaa, niin se työ on alkanut vähän muotoutumaan siinä ohella, siinä ajassa ja sillä osaamisella, mitä on kertynyt. Siitä on alkanut myös nauttimaan, kun siihen on vähän kasvanut mukaan. Juuri se aikataulutus ja mitä sen kautta on syntynyt. Varmasti kilpahiihto on yksi tekijä sille, että minä olen uskaltanut lähteä toteuttamaan tämän näköistä uraa.
Anu Junnila [00:22:16]: Kyllä, ja voisin oikeastaan varmaan lisätä tuohon sen, että kun tekee sitä, mitä tykkää tehdä myös vapaa-ajalla. Ida hiihtää, ja itsekin hiihdän ja harrastan triathtonia ja näin. Kun minä teen sitä valmennustyötä, olen tuolla asiakkaiden kanssa. Minä keskityn siihen asiakkaaseen sataprosenttisesti ja hänen valmennukseensa, mutta kun se on niin mukavaa se työnteko. Enhän minä koe, että olen töissä. Jos olen vaikka uimahallissa opettamassa jollekin uintitekniikkaa tai tuolla hiihtoladulla vedän jotain hiihtoryhmää. Se on niin hauskaa.
Ida Meriläinen [00:22:51]: Minä saan tuosta tosi hyvin kiinni. Nyt minulla heräsi päässä muisto, juuri siellä liikunnan päättövuonna, kun meidän piti määritellä itsellemme elämänarvoja. Yhtenä tosi merkittävistä mainitsin itsensä toteuttamisen. Tässähän täyttyy ehdottomasti se.
Marge Ollila [00:23:12]: Kyllä. No nyt olisi kehumisen paikka. Eli Ida, miten kehuisit itseäsi? Mitä positiivista sinä näet itsessäsi siitä näkökulmasta, että olet ryhtynyt neljä vuotta sitten oikeasti yrittäjäksi ja saanut asiakkaita ja pitänyt niin sanotusti homman pyörimässä?
Ida Meriläinen [00:23:35]: Minä ajattelen tämän myös siltä kantilta, että jos joku olisi siellä samanlaisissa housuissa kuin minä silloin kymmenen vuotta sitten miettimässä tätä asiaa, niin olen hyvin kiitollinen itselleni siitä rohkeudesta, että olen tarttunut siihen. Siitä, että olen, vaikka minua on lyöty ja on ohjattu eri suuntiin ja on neuvottu, että ei todellakaan. Nyt heti sinne, haet tuota työpaikkaa. Minä olen todella kiitollinen, että olen pitänyt niistä jutuista kiinni, mitä haluan ja tykkään tehdä. Siitä, että olen halunnut tavoitteellisesti urheilla. Siitä, että olen halunnut myös auttaa muita ihmisiä liikkumaan. Olen todella kiitollinen itselleni siitä, että olen pitänyt itseni kunnossa, koska hyvinvoiva ihminen on paras ihminen. Se on parasta, mitä voit itsellesi tehdä. Pidät itsesi sekä fyysisesti että mentaalisesti kunnossa. Olen kiitollinen itselleni siitä, että olen ottanut apua vastaan. Luottanut ihmisiin. Vaikka on tullut takapakkeja ihan tosi isostikin siitä, että olen luottanut ihmisiin. Silti olen kiitollinen siitä, että teen tätä yhdessä muitten kanssa. Enkä pelkästään aja omia visioitani, vaan näen myös muiden näkökulmia. Ja vielä viimeisenä asiana. Kehun itseäni siitä, että olen lähtenyt tälle koulupolulle ja kuunnellut sitä, että olen halunnut lähteä liikunnalliselle alalle sekä tulen kouluttamaan itseäni lisää.
Marge Ollila [00:25:07]: Erittäin hyviä asioita. Siellä oli tosi monta juttua. Anu, mitkä asiat tai ominaisuudet sinussa ovat edesauttaneet sinun yrittäjyyttäsi ja uraa?
Anu Junnila [00:25:16]: No on varmasti paljonkin asioita, jotka ovat auttaneet. Ehkä haluaisin nostaa sen, että kun on tuossa välissä kuitenkin ollut tosiaan palkallisessa työssä liikunta-alalla, niin sinnehän olisi ollut tosi helppo jäädä. Nyt kun mietin jälkeenpäin, niin sehän oli tosi helppoa. Tulit, hoidit hommat, lähdit. Laitoit ovet kiinni. Sait unohtaa tietyllä tapaa kaiken. Siihen olisi ollut helppo ehkä jäädäkin koukkuun. Olen kiitollinen siitä, että en mennyt sieltä missä se aita oli tietyllä tapaa matalin ja jäänyt sinne. Uskalsin avata ovia ja hakea kokemusta eri jutuista ja oppia niistä. Vaikka tosiaan välillä itsellekin on tullut lunta tupaan aika raakastikin. Ne ovat kasvattaneet paljon. Olen ehkä ollut sinisilmäinenkin tietyissä asioissa, Kun on luontaisesti, nyt itseäni kehuen, aika hyväntahtoinen ihminen. Ajattelen ihmisten parasta ja hyvyyttä. Välttämättä kaikki ihmiset eivät ole aina ehkä olleet samanluontoisia. Sitä on joutunut kokemaan monenlaista. Ne ovat tosiaan kasvattaneet ja opettaneet tosi paljon. Oppinut ehkä vetämään niitä rajojakin. Ei ihan kaikkeen lähde. Vähän ehkä miettiikin ennen kuin lähtee eri juttuihin. Niitä ovia on avattu välillä tosi paljonkin, Tule meille ja tehdään tämmöistä. Jossain vaiheessa tarttuu vähän kaiken näköiseen. Siitä on oppinut, että pitää hakea se oma linja ja omat jutut. Uskaltaa sanoa myös ei tietyissä tilanteissa. Minun mielestäni sekin on sitä hyvää yrittäjyyttä. Ei ole semmoinen joo joo -nainen, heittomerkeissä. Kyllä minä hoidan ja minä pystyn ja minä teen kaiken, vaan ymmärtää ne omat resurssinsa ja myös jaksamisensa. Niin kuin Ida sanoi tuossa, että on kiitollinen siitä, että on pitänyt itsestänsä hyvää huolta ja hyvässä kunnossa. Ihan sama itsellä. Esimerkiksi nyt tosiaan tänä kesänä, on ihan hyvin mennyt. Oli vähän haastava tuo viime talvi harjoituksellisesti, mutta hyvin mennyt tänä kesänä triathlonissa. Kylläpä minulle noita kyselyitä nyt pukkaa. Selkeästi myös se, että mitä olet, mitä teet, se on myös meidän myyntivalttimme ja käyntikorttimme. Kun ihmiset näkevät, että me voidaan hyvin ja osataan homma myös omassa henkilökohtaisessa elämässä, siellä harrastusurheilurintamalla. Me osataan tämä homma. Se on vahvuus myös valmentajana. Itse en ainakaan näe, että voisin uskottavasti valmentaa, jos en itse pitäisi itsestäni hyvää huolta ja olisi hyvässä kunnossa.
Ida Meriläinen [00:28:44]: Tuo on kyllä totta. Hyvin sanottu. Voisiko ehkä jotenkin tiivistää, että semmoisena kehuna nyt meille ja oppina muille, persoonan merkitys. Pidä siitä itsestäsi kiinni, minkälainen sinä tunnet ja haluat olla ja luota niihin omiin arvoihisi. Ne joko klikkaavat keiden kanssa teet, tai sitten eivät. Ja sitten teet tätä asiaa muiden kanssa.
Anu Junnila [00:29:06]: Kyllä.
Marge Ollila 00:29:07]: Kyllä. Tässä tuli puheeksi, useampaankin otteeseen, että olette paljon tehneet yhdessä muiden ihmisten kanssa ja teette edelleen. Mikä merkitys verkostoilla on teidän yrittäjyydessänne? Olen ymmärtänyt, että XC Partykin on yksi iso verkosto. Kertokaa vähän siitä lisää.
Ida Meriläinen [00:29:32]: Joo, hyvin sanottu tuo verkosto. XC Party lähti siitä, että oltiin liikunta-alan, kestävyysurheilugenren yhteisö ja perustettiin siitä Oy. Meillä on valmentajia siinä ympäri Suomen. Meidän valmennuksissa olevat ovat XC Party -heimolaisia. Meillä saa liittyä Facebookissa ilmaiseksi XC Party -klubiin. Onhan sillä valtava merkitys tällä hetkellä, että saat sekä livenä että siellä verkossa sitä tukea ja vahvistusta niille omille fiiliksilleai. Meni se treeni huonosti tai oli nukkunut loistavasti tai huonosti, niin onhan se mukava muiden kanssa jakaa niitä fiiliksiä. Mitä haluat, Anu, jatkaa tästä?
Anu Junnila [00:30:13]: Joo, varmaan semmoinen yhteisöllisyys, samanhenkisiä ihmisiä, samat arvot, samanlaiset intressit, mitä tykkää tehdä. Se on tosi iso yhdistävä tekijä, jos miettii XC Partya ja historiaa. Itse olen ollut sieltä ihan alkuajoilta mukana, mutta olin tuossa välissä muualla tovin. Viime keväänä palasin XC Partyyn, Olihan se vähän kuin olisi kotia tullut. Se oli hieno asia. Mahtavaa oli nähdä, kun muutaman vuoden olin pois, miten paljon asiat olivat menneet eteenpäin tässä välissä.
Ida Meriläinen [00:31:08]: Tässähän tiivistyy se yhteistyöstä, että Anu on ollut minun sellainen oppiäitini. Sinähän olit XC Partyssä ennen minua. Tulin sinne hiihtovalmentajaksi mukaan. Anu oli yhtenä heistä, jotka näyttivät verkkovalmennuksia. Minä opin siellä perässä. Nyt tehdään näitä hommia yhdessä. Eipä olisi silloin uskonut, että tähän tullaan.
Marge Ollila [00:31:30]: Miksi te loitte yhteisöstä yrityksen? Mikä vei sen siihen pisteeseen, että halusitte luoda toimivan yrityksen?
Ida Meriläinen [00:31:39]: Kyllä me haluttiin, koska se luontourheilugenre, mikä meillä siinä on, on sen verran hyvä teema ja suosittu, että me haluttiin siitä liiketoimintaa. Me haluttiin luoda erilaisia tuotteita, konsepteja, liikuttaa ihmisiä eri tavoin. Oy oli siihen paras muoto. Meillä lähti siihen osakkaita.
Marge Ollila [00:32:02]: Kuulostaa hyvältä. Aiemmin puhuttiin myös, että on tullut lunta tupaan ja vastoinkäymisiä, niin mikä on ollut kiperin paikka yrittäjänä, Anu.
Anu Junnila [00:32:20]: On toki monia. Ihan jo siellä alkuajoilla tietyllä tapaa, kun myin parturi-kampaamon ja hyppäsin liihunta-alalle. Se oli ehkä ensimmäinen kiperin, että uskallanko minä. Mitähän ne asiakkaatkin ajattelevat, kun minä ne tietyllä tapaa jätän. Mietti tosi paljon tämmöisiä asioita. Se oli ehkä se ensimmäinen. Sen jälkeen, siellä on pienempiä asioita. Ehkä se pyyteettömyys. Itse on ollut aika sinisilmäinen ja uskonut ja luottanut ihmisiin tosi vahvasti. Se ei olekaan ollut vastavuorosta se homma. Sitten onkin sen takia kokenut monenlaisia haasteita. Se on ehkä ollut, suurin... Miten se sanotaan. Ei nyt kompastus, kaikestahan on jatkettu. On tuntunut tosi pahalta, että sitä sinun hyvää hyvyyttäsi on käytetty hyväksi.
Ida Meriläinen [00:33:40]: Koko ajanhan pientä vastoinkäymistä on. Pyörii mukana aivan koko ajan. Minäkin olen niin monta kertaa kokeillut jotakin tuotetta. Lähdettekö minun kanssani tämmöiseen treeniin. Sinne ei ilmoittaudu tarpeeksi ihmisiä. Se joudutaan perumaan. Ja koitat vähän tämmöistä ja tämä ei lähde. Mutta se kolmas juttu lähteäkin lentoon ja siellä on sadoittain, kymmenittäin osallistujia paikalla. Kun kysyit tuota kiperintä, kyllä minullakin nousee vahvasti, että on ollut ihmisiä, joiden kanssa ei ole ollutkaan samat arvot. On ollut eri näkemyksiä ja lähdetty eri suuntiin. Periaatteessa koko pohja sinun tulevaisuudeltasi on jo murentunut, mitä olet suunnitellut sinne parin vuoden päähän. Pitää siinä käsitellä se mielessäsi ja rakentaa se uudestaan ja lähteä kokeilemaan jotain muuta. Ne jotkut pienet lenkit eivät onnistuneet, isommatkaan asiat eivät onnistuneet. Silti tässä vielä porskutetaan, niin kuin Anu sanoi.
Marge Ollila [00:34:35]: Mikä on auttanut teitä niissä kiperissä tilanteissa? Olette jääneet miettimään, että kunpa olisi saanut tällaista apua? Miten niistä esteistä on päästy yli?
Anu Junnila [00:34:49]: Minulla on jäänyt tosi vahvana mieleen, että kun on ollut niitä haastavia aikoja, en muista kuka minun kaverini, ystäväni sanoi minulle - taidan muistaakin -, että muista, kukaan ei voi viedä ammattitaitoasi eikä osaamistasi sinulta, eikä minkälainen olet ihmisenä, ihmisten kanssa.
Marge Ollila [00:35:19]: Hienosti sanottu.
Anu Junnila [00:35:17]: Puhutaankohan me samasta henkilöstä. Nimittäin Päivi Lohikoski, XC Partyn mama, yksi perustajista. Sinäkin Marge tiedät Päivin. Päivi toimi Oulun suunnalla. Aivan valtava tuki siinä semmoisessa tsemppaamisessa, rohkaisemisessa, mutta myös siinä, että järkevästi... Asiat voivat ratketa muullakin tavalla. Juuri se, että ei ole jäänyt... Varmasti olisi voinut jäädä yksin surkuttelemaan ja voivottelemaan niitä asioita. Sinä et voi oikeasti lopulta vaikuttaa kuin siihen omaan elämääsi ja miten sinä selviät ja lähdet eteenpäin. Ne luottohenkilöt ovat oikeasti siinä taustalla. Etenkin tässä olen erittäin kiitollinen Päiville ja muille XC Party -lähipiirille siitä, että he olivat osaavia henkilöitä. Koska jos yrittäjyyden perusteet eivät olisi olleet siellä hallussa Oy-muodoista, erilaisista pykälistä. Miten edetään jonkun asian kanssa, varmasti olisi paljon heikommin suoriuduttu noista asioista. Siinä mielessä koulutus ja osaaminen ovat myös tosi tärkeitä. Kun tulee haastavia konfliktitilanteita yritystoiminnassa. Jotain hommia, jotka eivät onnistu. Sinulla on ikään kuin taustapakki ja tieto siellä. Tällä laillakin voidaan toimia. Sinä et jää sen yhden kortin varaan. Sinullahan pitää koko ajan olla back-up plan, ABC. Maailma muuttuu, alvit nousevat. Et sinä tiedä, mitä tapahtuu vuoden päästä lopulta. Eikä yksi pieni ihminen siihen vaikuta, vaan sinä teet sen, minkä sinä niillä resursseilla siinä hetkessä osaat. Tämän minä olen tajunnut 29-vuotiaana. Kaksikymppisenä pyöritin sitä omaa valmennusporukkaa, mutta en todellakaan mitään Oy:tä.
Anu Junnila [00:37:06]: Kyllä. Hyvä esimerkki tähän ovat ne koronavuodet. Minä muistan silloin, kun se korona iski ja sanottiin, että kuntosalit kiinni ja ladullakaan ei saanut vetää mitään ryhmiä, ynnä muuta. Yhtäkkiä kalenterista hävisi kaikki sen siliän tien. Kyllä siinä kysyttiin vähän pinnaa, kekseliäisyyttä, että mitäs nyt sitten.
Ida Meriläinen [00:37:33]: Tuohan oli tosi merkittävä aika XC Partyn synnyssä, kun korona-aikaan piti ruveta kehittelemään uusia valmennuksia. Silloin meillä starttasivat verkkovalmennukset, jotka ovat tosi suosittuja tällä hetkellä, saaneet positiivista palautetta. Sekin oli meille semmoinen uusi sysäys. Pakko oli kokeilla nyt tätä. Tietyllä tapaa siitä on erittäin kiitollinen, koska ne ovat meidän kantavia valmennuksiamme nykyään.
Marge Ollila [00:37:58]: Vaikka joutuu haastavien aikojen eteen ja pitää olla muutoskykyinen ja muuta. Se voi myös antaa jotain ja se voi kantaa pidemmälle kuin ehkä siinä hetkessä ajatteleekaan.
Ida Meriläinen [00:38:11]: Todellakin, tuo on hyvin sanottu. Oli kyllä välillä niin maassa, kun tommoisia asioita on tapahtunut. Nyt on helppo täältä podistudiosta, kun menee hyvin. Jee, usko unelmiisi. Luota vain tekemiseen. Voin sanoa, että kyllä on monesti myös oltu miettimässä, että jaa-a. Mitähän sitä seuraavaksi. Mutta tässä ollaan.
Anu Junnila [00:38:30]: Tietyllä tapaa tommoiset haasteet, ne ehkä aina avaavat niitä läppiä silmiltä. Rupeaa vähän katsomaan laajempialaisesti niitä asioita. Jos ajatellaan yrittäjyyttä. Helpostihan siinä urautuu. Tämä toimii. Minä teen näin. Ei ehkä ole aikaa tai resurssia, eikä välttämättä mahdollisuuttakaan kehittää uutta. Menee vaan tietyllä tavalla siinä uomassaan. Mutta kun tulee joku muutos, vaikka juuri se korona, on pakko avata ne läpät sieltä silmiltä ja ruveta miettimään, että hei. Nyt me ei voidakaan tehdä näin. Siinä yrittäjyydessä myös olisi minun mielestäni tärkeää se, että ei tosiaan uraudu ja tee sitä samaa, vaan oikeasti visioi ja kehittää myös uutta, vaikka menisi hyvin. Koska koskaan et voi tietää, mitä tosiaan se huominen tuo.
Ida Meriläinen [00:39:20]: Lyhyesti, epävarmuuden sieto. Varmasti Anun kanssa, urheilu-uralla esimerkiksi, meitä on lyöty niin monta kertaa. Urheilu on 10 % onnistumista ja 90 % haasteita, epävarmuutta. Kaikki tuommoiset varmasti tukevat sitä yrittäjämäisyyttä. Sietää vaan niitä epäonnistumisia. Ei tämä ole mitään unelmalentoa tähdissä todellakaan koko aikaa. Jotenkin se, että hyväksyy, että 80 % riittää. Loistava ajatus.
Marge Ollila [00:39:47]: Tässä on käyty läpi hyviä puolia, huonoja puolia, haasteita. Mikä on ollut teille suurin yllätys yrittäjyydessä? Vai onko semmoista tullut? Anu, onko ollut ihan selvää, on niin hyvät pohjat, että ei yllätyksiä? Vai tuleeko joku mieleen, mikä on päässyt yllättämään?
Anu Junnila [00:40:08]: No ei kyllä tule.
Ida Meriläinen [00:40:13]: Minä arvasin, että Anu sanoo noin. Kaikki on niin selvää. [nauraa]
Anu Junnila [00:40:16]: Eteenpäin vaan. Ehkä tästä lasten myötä, kun on tullut elämään kaikkia uusia juttuja. Päiväkodit ja koulut sun muut. Nehän ovat hyvin pitkälti... Joskus on ollut vähän vaikea saada kiinni, että siellä eivät ehkä ihan välttämättä kaikki aina ymmärrä sitä, että vanhempi on yrittäjä ja sillä ei olekaan mitään työaikaa niin sanotusti. Minun mielestäni sekin on myös tietyllä tapaa rikkaus. Kyllähän minullakin, kaksi poikaa, 6- ja 12 -vuotiaat, kyllähän he ovat taas oppieeet tämän yrittäjyyden hyvinkin pitkälti. Eiväthän he varmaan osaa ajatellakaan, että äiti olisi missään palkkatöissä.
Ida Meriläinen [00:41:07]: Kyllä sinulla Anu varmaan... Minä mietin, että sinulla on varmaan sama kuin minulla. Sinä olet varmaan yllättynyt, miten ihmiset ovat kiinnostuneita sinun ajatuksistasi ja osaamisestasi. Ne luottavatkin siihen. Esimerkiksi, mitä mnä olen jakanut someen omia valmennusajatuksiani, ja XC Partyssakin ollaan, se on ihanaa, miten ihmiset ovat samaa mieltä. Tosissaan, näinhän hekin ajattelevat. Hyvä, että joku sanoo tämän ääneen. Minunkin videoni saaneet satoja tuhansia, jopa puoli miljoonaa näyttökertaa. Se on yllättänyt minut. Tosissaan, omia ajatuksia kannattaa sanoa ääneen. Sanottaa ja luottaa niihin. Minut on yllättänyt myös tietysti se, että hei, tämä onkin kivaa. [nauraa]
Anu Junnila [00:41:56]: Juuri näin. Mikä yllättää monesti, että ihmiset ovat niin kiinnostuneita. Elätätkö sinä itsesi tuolla. Elääkö tuolla valmennustyöllä. He ovat vähän ihmeissään. He ovat tosi kiinnostuneita.
Ida Meriläinen [00:42:17]: Tällä laillahan minä, Anu, ajattelin silloin 18-vuotiaana, että voiko tästä tehdä itsellensä työn. Minä luulen, että tämä on tällaista sivupyörittämistä. Se on tietysti iso ja laaja aihe, josta olisi kiva puhua lisää. Kuinka lopulta Suomessa on vähän valmentajia. Tavittaisiin lisää, työpaikkoja. Esimerkiksi urheiluseuroihin, jos nopeasti mainitsen, minäkin olisin aikoinaan halunnut jäädä töihin, mutta se palkkaus on valitettavasti kohtuuttoman pieni. Esimerkiksi silloin se oli 15 euroa puolitoista tuntia. Niin eihän sillä itseään voi elättää. Pakko oli lähteä keksimään jotakin uutta.
Marge Ollila [00:42:51]: Tuokin on hyvä nosto. Joskus sitä yllättyy muiden yllättyneisyydestä. Ehkä tuo esimerkki oli, että muut ihmiset ovat yllättyneitä. Yllätyt siitä, että he yllättyvät.
Ida Meriläinen [00:43:04]: Kyllähän sekin tietysti taas yllättää, miten rankkaa tämä välillä on. Kuinka paljon sitä niin sanotusti... Miten mä kuvailisin sitä sanalla. Piilotyö tai mikä se onkaan. Mitä siellä taustalla pitää tehdä, että pystyt vaikka vetämään sen yhden etävalmennuswebinaarin. Esimerkkinä, pidettiin tuossa talvella kuntohiihtäjäwebinaari. Luoda nettisivuille tuotteet, miettimään tuotteet. Miettiä, ketkä tekevät sinun kanssasi. Markkinoida, laittaa someen. Miettiä, että milloin sinulla on siihen aikaa. Ei tullutkaan tarpeeksi osallistujia. Mietitään uusi aika. Kaikki kirjanpidolliset ja muut, mitä on pitänyt opetella. Huh huh. Akamoinen duuni. En minä osannut silloin kymmenen vuotta sitten odottaa, että tämmöistä on tulossa. Silloin kun se valmentaminen oli niin paljon pienimuotoisempaa. Minäkin teen tuolla erilaisia yhteistyötä oman henkilökohtaisen profiilini kautta. Siellä myös sama homma. Se mitä näkyy ulospäin, niin se on vaan se pieni jäävuoren huippu. Sitä työtä, osaamisen hankkimista on siellä taustalla ihan älyttömästi. Nyt kun katson sinne kymmenen vuoden taakse. Minä vaan täällä pyyhin otsaa. Tämmöinen matka sitä on tultu.
Marge Ollila [00:44:18]: Monikaan ei tiedä mitään muuta kuin sen, mitä he lopulta näkevät, sen lopputuloksen. Kyllä sinne kytkeytyy tosi paljon muutakin taustalle. Tähän loppuun voitaisiin vielä käydä läpi, että mitä vinkkejä te antaisitte ihmisille, jotka eivät ole ehkä osanneet ajatellakaan sitä yrittäjyyttä, niin kuin ei Idakaan silloin vuosia takaperin. Mitä vinkkejä heille, jotka miettivät, että yrittäjyys ei ehkä ole vaihtoehto itselle?
Ida Meriläinen [00:44:48]: Voin vaikka aloittaa siitä, että ehkä tämmönen näkökulma liikunta-alan yrittäjänä. Pidä itsesi kunnossa ja huolta itsestäsi. Huolehdi terveellisistä elintavoista, koska liikkuva ihminen, sinulla on hyvä unenlaatu, ruokailutottumukset kunnossa. Olot fyysisesti hyvässä kunnossa, silloin saat itsestäsi varmasti eniten irti, mihin pystyt. Pidä huoli palautumisesta myös. Silloin kun ihminen on elintavoiltaan terve, minun mielestäni silloin pääsee täyteen potentiaaliin.
Anu Junnila [00:45:24]: Kyllä, se näkyy ulospäin. Ja kun liikut ja menet tuolla. Käyt vaikka kaupassa tai missä tahansa. Ihmiset tunnistavat vaikka sinut. Sinä olet kävelevä mainostaulu, niin sanotusti. Sama kuin olet itse tuolla lenkillä tai muualla, kun ihmiset näkevät, että sinä pidät itsestäsi huolta. Sinä olet sitä mistä sinä puhut ja mitä teet työksesi. Se on minun mielestäni tosi tärkeä ja iso roolimalli niille asiakkaille. Se inspiroi myös niitä ihmisiä. Kun sinä vaikka itse, niin kuin Ida ja meikäläinenkin, me vaikka ollaan tuolla kisoissa. Ihmiset seuraavat meitä. Minullekin tosi monesti aina kisojen jälkeen ihmiset laittavat viestiä, että seurasin sitä kisaasi. Onneksi olkoon, sinulla meni hyvin. Voisitko auttaa muuten minuakin. Minäkin haluaisin kokeilla jotain tai oppia jonkun uuden jutun. Se on meidän myynti- ja markkinointikanavamme tietyllä tapaa. Ole sitä mitä olet ja näytä se ulospäin, niin se varmasti poikii asioita.
Ida Meriläinen [00:46:42]: Kouluttaudu, että sinulla on se tietotaito ja osaaminen. Kyllä minä olen hyvin onnessani siitä, että olen kouluttautunut. Valmentajaksihan nyt voi käytännössä kuka tahansa kutsua itseään, liittyen tuohon Anun kertomaan stoorin, että meiltä pyydetään apua. Moni sanoo myös sen, että kun sinulla on pedagogiikan koulutus, haluan tulla sinun valmennukseesi. Se on varmasti erittäin tukeva asia, että kouluttaudut ja käyt erilaisia kursseja.
Anu Junnila [00:47:14]: Kyllä, mutta myös siellä taustalla, että ole ihminen. Ole ihmisläheinen ja helposti lähestyttävä, varsinkin tämmöisessä valmennustyössä. Sinä et voi olla kylmä ja kyyninen ja poissaoleva. Tietyllä tapaa myös se persoonasi, jos olet semmoinen ulospäin suuntautunut ja avoin ihminen, onhan sinua paljon helpompi lähestyä. Vaikka me tehdään paljon verkossa valmennusta, mutta sellainen empaattinen ja helposti lähestyttävä. Onhan se myös yrittäjyytenä vahvuus.
Ida Meriläinen [00:47:53]: Tee yhteistyötä. Älä kuvittelekaan pärjääväsi yksin. Näe muiden mielipiteet ja lähde viemään myös niitä eteenpäin. Aina jonkun oven takana on jotain, mitä sinä et olisi osannut edes ajatella.
Anu Junnila [00:48:05]: Kyllä, ja myös kun verkostoidut ja sinulla on niitä ihmisiä, joiden kanssa haluat tehdä töitä, niin luottamus. Se on tosi tärkeä asia. Pystyy luottamaan puolin ja toisin asioihin ja tekemiseen. Hommat hoituvat ja kokonaisuus ja paletti pysyvät kasassa.
Ida Meriläinen [00:48:31]: Äläkä lannistu, Mokia ei kukaan muista vuoden päästä.
Anu Junnila [00:48:34]: Ja vaikka kompastut, niin matka jatkuu. Ota opiksesi ja katso eteenpäin.
Marge Ollila [00:48:43]: Kyllä. Mahtavia vinkkejä. Siihen on minun mielestäni erittäin hyvä lopettaa. Kiitos erittäin paljon, Ida ja Anu, tästä keskustelusta. Oli mahtava kuulla teidän ajatuksianne ja teidän polkuanne. Ei muuta kuin kaikkea hyvää jatkoon.
Anu Junnila [00:49:02]: Kiitos.
Ida Meriläinen [00:49:02]: Kiitos.