Agricolamessu on joulutauolla, mutta yhteys Jumalaan ei ole koskaan tauolla.
Messucastiä isännöi Agricolan kirkon nuorisotyönohjaaja Elias Jokinen ja kerhokordinaattori Eemeli Monni. Podcastissa keskustellaan erilaisista hengellisistä aiheista, sekä kuunnellaan messuista tuttuja biisejä. Syksyn saarnoista nostetaan myös parhaita paloja. Podcastissa myös rukoillaan ja voit myös joulutauolla tuoda esiin rukouspyyntöjä joiden puolesta rukoilemme messucastissa.
Tervetuloa messukästiin. Muistathan, että rukouspyyntöä voit jättää Colat Drive Appiin! Tervetuloa kuuntelemaan messuCastia. Meillä täällä hosteina toimii minä, Eemeli Monni ja mun vieressä allekirjoittanut.
Elias:Elias Jokinen, terve. Tänään me jutellaan meidän omasta arjesta kristittynä ja se, miten meille kristillisyys näkyy arjessa.
Eemeli:Joo, voisin lähteä liikenteeseen siitä, että kerron vähän minun taustoja itsestäni, niin saatte vähän enemmän selkoa millaisia jantteja reittejä oikein pyörii. Olen tosiaan 25-vuotias nuori aikuinen täältä Helsingistä. Olen koko nuoruuteen ja nuoruusaikuisikäni pyörinyt täällä kirkolla. Olen ollut täällä seurakunnassa nyt kymmenen vuotta yhteensä ja toimin yhtenä kirkon työntekijöistä. Mites Elias, miten sinun ostt ja kuka sinä olet?
Elias:Olen 22-vuotias veijari. Minulla on oma matka täällä yhteisössä alkoi, niin kuin varmaan aika monellekin, rippileiristä. Sieltä jäänyt yhteisöön toimintaan. Tässä on ollut muutaman vuoden ihan oikeissa töissä. Opiskelen tällä hetkellä sosionomiksi kirkon nuorisotyönohjaajaksi.
Eemeli:Tosiaan minulta jäi uupumaan se, että mäkin alaa opiskelen vielä. Sosionomidiakonics olisi tarkoitus valmistua jossain kohti, kun vaan sieltä koulusta paperit käteen saadaan. Me tehdään muutama jakso tälle meidän messujoulutauolle, niin olette matkassa mukana. Ei pidetä varsinaista mykkäkoulua, vaan olette koko ajan kuulolla Pääsette sitä kautta, tai meidän kautta kuulemaan Jumalan sanaa ja olemaan yhteydessä Jumalaan. Meillä on tosiaan eri aiheita täällä podissa.
Eemeli:Tänään meidän aihe oli tosiaan, Millainen elämä on meillä kristittynä oleminen?
Elias:Mun mielestä me voitais lähteä juttelemaan siitä, miten se kristillisyys näkyy meidän arjessa. Meille kummallekin juttelimme jo etukäteen. Rukous kuului ehdottomasti meidän vahvimpiin kristillisiin perinteisiin, mitä me harrastetaan ja harjoitamme arjessa. Se on hauskaa, kun me kummatkin opiskellaan kirkkoalaa. Ja yleensä kun tapaa muiden alojen opiskelijoita niin siihen, että olet kristitty ja opiskelet kirkon alaa niin siihen liittyy tosi paljon ennakkoluuloja mitä huomaa jengistä kun tapaa tuolla haalarit päällä porukkaa.
Elias:Ja tosi usein varsinkin nuorena huomaa sellaisen ihmetyksen siitä, että joku opiskelee kirkon alaa. Sieltä tulee välillä groteskeen kysymyksiä siitä, että vaikka sun omasta ajatusmaailmasta sen takia, että sanot, että olet kristittyjä ja uskot Jumalaan.
Eemeli:Joo, se on ehkä en tiedä onko nykyään tai miten aikaisemmin ollut, mutta nyt kun itse olen opiskellut ja tapaa muita tyyppejä ja ne kysyy, että mitä opiskelee ja sanoo kirkkoalaa. Ne on jotenkin tosi hämillään mutta myös tosi kiinnostuneita. Se on mun mielestä kiva nähdä nykyajan ajattelussa, että on tietyllä tapaa tervetullut ja saa opiskella mitä haluaa. Moni on siitä kiinnostunut justiinsa eikä lähde heti jotenkin dumaan tai muuta vastaavaa. Se on kiva ollut.
Elias:Ja sehän on tavallaan nuorille aikuisille tullut just nyt sellainen trendiksi uskonto ja tavallaan hengellisen elämän enemmän ottaminen mukaan arkeen. Ja sellainen sanan äärelle asettuminen. Ja varmasti se näkyy myös tosi monella tavalla. Vaikka jollekin se voi olla tosi hiljaista ja itsenäistä. Ja sit taas toiselle voi olla tosi silleen, että se käy monta kertaa viikossa vaikka messussa toimii vapaaehtoisena.
Eemeli:Ajattelen itse, että se on tullut tosi kasvavaksi jutuksi, että halutaan olla osa kirkkoa, kirkon toimintaa ja seurakuntaa ja tällä tavalla. Se yhteisö ja kaikki mitä siellä on, niin se on sellaista turvaa. Mitä nuoret aikuiset ja nuoret tai kuka vaan, niin hakee ehkä. Sen takia on messissä eri toiminnassa. Haluut myös, että kun on kuullut tämmöisestä vaikka nuorten aikuisten toiminnassa tai mistä tahansa, niin haluaa tulla mukaan.
Eemeli:Voin ehkä etsiä ystinsä itseään ja näin pois päin.
Elias:Jep ja mun mielestä se on tärkeä mageeta olla tavallaan itse tai kun pystyy olla ite sellainen sisään vetäjä tai sisäänheittäjä, miksikä sitä sanokaan. Mutta se, että pystyt sellaiselle ihmiselle, joka etsii hengellistä yhteisöä, olla tavallaan sellainen, että hei, mä voin jeesaa sua, tämä on mulle semi tuttua hommaa. Tottakai itsekin etsii vielä asioita omasta uskosta. Sanoin, että minun usko on aika nuorta, mutta silti vahvaa. Tavallaan on tosi siistiä lähteä etsimään yhdessä jonkun kanssa asioita.
Eemeli:Joo, tämä on kyllä ihan täysin totta. Heti huomaa sen, että vaikka miten toimii itsekin. Just silleen, että tosi usein itsellä on sellainen auttaminen ja kaikki tämmöinen. Jos on vaikka jollakin joku ongelma tai hätä tai haluaa keskustella, niin pyrkii sitten parhaimman mukaan auttamaan ja löytämään kaikkia hyviä keinoja edetä asioissa. Se myös justiinsa päivän aiheeseenkin liittyy se, että miten se kristillisyys näkyy omassa arjessa ja elämässä.
Eemeli:On jotenkin luonteeltaankin jo itse sellainen kaikki auttaminen ja hyvän vieminen eteenpäin ja kristityn sanansaattajana toimiminen. Se on kyllä tärkeää ja itselle koskettavaa justiinsa, jos on jollakin jotain huolia tai ei tarvitse olla huolia tai haluaa vaan keskustella tai on jotakin missä pitää jeesata tai yhdessä tehtävää. Se on kyllä tärkeää ja hyvää toimintaa. Miten satelias kokenut sun elämän aikana semmoisen, onko sulla vahvistunut sun kristillinen elämä tai usko tässä näin vuosien mittaan, mitä aikuisemmaksi tulee? Vai onko se aina ollut?
Eemeli:Onko sulla ollut perheestä jo lähtöisin vahvaa toimintaa tai muuten?
Elias:Itse asiassa tämä on tosi hyvä kysymys. Olen joskus jollain riparilla pitänytkin hartauden tästä aiheesta. Kyllä meidän perheessä ei meillä ollut mitenkään sellaista perinteistä kristillistä kasvatusta. Meidän perhe on aika tapakristittyä. Ehkä käytiin joulukirkossa ja jossain pääsiäisen messussa, mutta en tiennyt sen kummemmin uskosta tai muuta kuin koulun, ussan tunnilla kerrotusta.
Elias:Riparilla sisäänheittäjä-asia oli omat isoset, jotka nappasi mukaan tähän yhteisöön. Se tavallaan uskon jyvänen istutettiin siinä tavallaan, kun hyppäs tähän yhteisöön messiin. Ja sitten huomasi, että mitä enemmän toteuttaa sitä toimintaa itse, niin se alkoi siitä poikki ja kasvaa. Ja sitten sellainen oikeasti merkittävä uskon kasvu. Minusta tuntui, että tuli silloin kun tulin tänne duuniin.
Elias:Kyllä olin silloinkin, kun olin ollut paljon toiminnassa, niin se tavallaan ne tuntuvat luontevilta ja silleen, että tämä on oma juttu. Mutta oikeasti alkoi kelaamaan sitä omaa uskoa. Silleen huolella. Oli ehkä siinä vaiheessa, kun alat juuri duunit täällä ja alkoi oikeasti toteuttaa niitä ja tutustua niihin asioihin, mitä opettaa vaikka riparilla. Niinpä, niinpä.
Elias:Joo. Ja kyllä se niinku Mä sanon sen, että se on mulle itselle tosi tärkeää olla täällä duunissa, koska musta tuntuu, että tämä on myös itselle ja omalle uskolle ehdottomasti paras kasvupaikka. Koska minä olen sellainen, että tavallaan opit
Eemeli:tekemällä ihminen. Sama. Mitä sinulle tällä hetkellä kristittynä oleminen tarkoittaa?
Elias:Sehän on tietysti tällainen toivon ja uskon sanansaattaja. Tuntuu, että maailmantilanne, missä me tällä hetkellä eletään, vaatii sellaista, että pystyt olemaan toivon ja turvan luoja. Ja vakuuttaa tavallaan itseäsi yhteisöjä. Ihmiset on ympärillä siitä, että kaikki järjestyy. Se on sellainen tavallaan se, että pystyt luomaan ympärille luottamusta.
Eemeli:Joo, tuo on hyvin vastattu. Oon sitä pitkään miettinyt, mikä tässä on sellainen juttu, minkä takia tätä tekee ja ja on. Toi on justiinsa, että pystyy luomaan ympärille luottamusta ja turvallisuutta. Ihmisten ja itseni on hyvä olla ja elää ja hengittää tässä. Se on tärkeää.
Elias:Jep. Ja se on mun mielestä just tavallaan se, kun on niin tiiviisti tässä yhteisössä ja nämä on tosi arkipäivää meille, mutta sen huomaa, kun viettää aikaa muiden kanssa, jotka ei ottaisi yhteisössä mukana tai ei välttämättä usko ylipäätään. Siinä tulee välillä myöskin arkuus sitä arvomaailmaa kohtaan. Puhuttiin aiemmin siitä, että haluaa auttaa ja tukea vaikka jotain kaveria. Sitten tuleekin vähän sellainen, ettei kehtaakaan sanoa jotain, mikä olisi hengellistä?
Elias:Onko sulla tullut tuollaisia tilanteita?
Eemeli:No ei ole varsinaisesti mitään tullut, koska jotenkin on elänyt sellaisessa ympäristössä, että kaikki tietää, että käy seurakunnan toiminnassa ja on mukana. Sillee kaikille on tuttuja eikä ole koskaan tarvinnut pihistellä mun sanomisia tai ajatella sitä, että mistä mä oon ja mitä mä teen. Se varmaan johtuu myös silleen, että miten on kasvanut ja saanut olla. Ei ole tarvinnut koskaan hävetä omaa itseään vaan on ylpeänä saanut olla kristittyjä sen sanansa saattaja.
Elias:Toi on törkeän mageeta, että pystyy toteuttamaan itseään tolleen. Se on kiva. Joo, mä ja Eemeli ollaan tähän väliin valittu teille yksi biisi, joka voitaisiin kuunnella. Vähän rauhoittuu hetkeksi äärelle. Hän Ai että hän on kallio, se on upea biisi ja vaikuttava.
Elias:Ja kiteyttää tosi hyvin sitä, mitä me kristittyinä ajattelemme siitä, että Jumala on horjumaton.
Eemeli:Se on kestävä. Se ei minkään tilanteen tule lähde pois karkuun vaan on paikalla.
Elias:Ja siksi se on varmaan mulle ainakin henkilökohtaisesti yksi tärkeimpiä syitä, tai tärkeimpiä asioita hengellisyydessä on nimenomaan se luottamus vankkumattomaan Jumalaan. Mutta sitten, kun puhutaan kristityn arjesta tai kristillisyy arjessa, niin tähän liittyy paljon perinteitä. Ajattelin kysyä sinulta, minkälaisia kristillisiä perinteitä sä itse harjoitat?
Eemeli:Perinteitä, millaisit harjoita kyllä messuun. Hengellinen ylistysmusiikki on mulle itsellänikin läsnä. Viikoittain tulee sitäkin kuunneltua. Eri juhlapyhät ei ole perheen kanssa ollut kovin sellaisia, ei ole vietetty koskaan. Mutta sitten onneksi on löytynyt ystävien ja ystäväperheiden kautta.
Eemeli:On heidän kanssa päässyt viettämään vaikka joulua esimerkiksi. Se on itselle henkilökohtaisesti tosi tärkeä hetki. Harmi, ettei ole niin paljoa enää aikuisiällä oman perheen kanssa sitä kerryttää viettää. Sitä olisi kiva enemmän toteuttaa. Joo, siinä on aikalailla, mitä mun arkeen tulee.
Eemeli:Totta kai kaikki kohtaamiset ihmisten kanssa, ne kuuluu siihen. Toki ei perinteisiin, mutta kuitenkin arjessa ihmisten kohtaaminen. Millä tavalla heidän kanssa on?
Elias:Mä itse fiilistelen ihan sikan sitä, että esimerkiksi just sä, että ei mun perhe ollut mitenkään erityisen kristillinen tai en ole sieltä saanut ehkä sitä kasvatusta tähän kristittynä olemiseen. Mutta sitten mä fiilistelen ihan sikana sitä, että mun faija haluaa käydä jouluna kirkossa. Me ollaan aina meidän landella ja sit siellä on törkeän makee sellainen vanha puukirkko, missä on niinku jouluauton messu. Niin se on jotenkin jännää kans käydä faijan kaa siellä, koska emme mitenkään muuten ikinä puhuta kristittynä olemisesta tai uskosta mitenkään. Se on sellainen vähän niinkuin sanaton yhteys, mikä tulee
Eemeli:joulumessussa. Joo, toi on tosi upea ja varmaan vaikuttava. Pitää itse kysyä, jos joskus perhe lähtis vaikka joulumessuun tai muuhun tällaiseen. Oisko heillä kiinnostusta ollenkaan tulla? Olisi siistiä avata asiaa ja avartaa heidän näkemystään.
Eemeli:Yhteistä näkemystä.
Elias:Onko sun porukat koskaan käynyt esimerkiksi tuossa Agric3-messussa?
Eemeli:Ei ole ikinä käynyt. Kyllä ne on aina kannustaneet mua, että on tosi siistiä että oot ja teet ja Olet sellainen kuin olet ja viet sitä eteenpäin. Mutta ei ole koskaan käynyt. En ole varmaan varsinaisesti koskaan kysynytkään, että hei tulkaa käymään keskiviikkona messussa. Että näin poispäin.
Eemeli:Pitää kysyä, jolla ei ehkä itsekin rohkeampi sen asian suhteen heitä kohtaan. Muutenkin enemmän tuoda sitä esille, että hei tulkaa ja näin. Mutta tietenkin heillä on omat asiansa. He tulee, jos tulee. Onko sun vanhemmat käynyt?
Elias:Kyllä ne on muutaman kerran käynyt, kun on pyytänyt. Tai sitten, meilläkin Agricola-messussa on kahden pikamessu. Syksyisin on tällainen jouluaiheinen messu. Silloin on ollut pari kertaa. Ja niillekin tavallaan juuri se, että ei tutki sitä sellaisena välttämättä niin hengellisenä asiana, vaan ne katsoo yksittäisinä kertoina ja kokee sen omana spektaakkelina.
Elias:Joka kerta on kyllä sanonut, että on ollut vaikuttava puhe ja biiseissä huomaa yhteyden. Se on ollut tosi makee kuulla niiden palautetta.
Eemeli:Toi on hienoa juttu!
Elias:Ja sit mulla ois vielä yksi aihe, mistä halusin jutella. Tavallaan Mitä itse huomaan kristityn arjessa, puhuttiin tässä kohtaamisista muiden kanssa, jotka ei ajattele samalla tavalla. Mä ite oon huomannut sellaisen ilmiön, että myös niillä, jotka ei oo hengellisessä yhteisössä, niin niillä on mun mielestä tosi vääristynyt kuva myös, että millainen seurakunta ja ylipäätään kirkkokin on instituutiona. Mun mielestä se on sellainen, mikä vaikuttaa myös kristityn arkeen.
Eemeli:Kyllä, tottakai jos se ei ole tutkiskellut yhtään asiaa, niin voi olla että on tietyn näköinen eri näkemys. Näin kun ei ole kokemusta asiasta. Se vaikuttaa vahvasti. Pitäisi vain rohkeammin tulla tutkiskelemaan. Kaikille ei ole sama asia mistä tykkää ja näin pois päin.
Eemeli:Mutta ihan kokemuksena ja oppimisena, niin olisi hyvä että tulisi käymään. Kyllähän nykyään ollaan paljon modernisoiduttu ja mennään koko aikaa, eletään ajantasalla ja Pyritään olla mukana ja uudistaa koko ajan toimintaa. Tehdä mielekkäämmäksi totta kai perinteitä kunnioittaen. Se on kyllä tosi hyvä juttu. Olen huomannut sen, että itse kirkko sanana ja paikkana jotenkin tosi moni aristelee sen kanssa.
Eemeli:Jotenkin on vähän silleen, että ja näin. Mutta sitten seurakunta on taas ihan eri. Mä en tiedä, minkä takia se paikka luo ihmisille semmosen, tai kirkkosana luo ihmisille semmosen jonkun tietynlaisen näkemyksen.
Elias:Tosi monesti kuulee joltain kavereilta, että kehtaako mä tulla.
Eemeli:Todellakin kehtaat tulla silleen, vaikka just tämä meidänkin Agricola ja Drive ja yhteisö, niin tää on kaikille. Nimenomaan. Sä saat olla just sellaisena kuin olet ja tulet sellaisena kuin olet. Jokainen me otetaan tänne meidän puumajaan sellaisena kuin on ja saa olla. Tulla ja mennä.
Erne:Jos meidän talon, jota me Lahdessa remontoidaan isosti, niin jos sen rakentaja ei mun kokemuksen mukaan ole muistanut tätä, että on aika rakentaa ja purkaa, niin musta tuntuu, että aika monesti myös me unohdetaan silloin kun meillä on vaikeeta. Tällä on aikansa, mutta tämä ei kestä loputtomiin, tulee toisenlainen aika. Silloin kun meillä on kaikkein synkimmät ajatukset ja olosuhteet elämässä on kaikkein haastavimmat, niin aika monesti minä ainakin luulin, että tämä on tässä, Olen tässä ikuisesti ja en päässyt tästä sinusta miehestä. Ja jos sä olet tänään syystä tai toisesta ahdistunut tai sua pelottaa tai joku tärkeä ihmissuhde on umpikujassa tai sulla on muuten vaan mielimaista tai sairas tai addiktion kanssa kipuileminen tuntuu toivottomalta. Niin älä luule, että Jumala on sinusta kaukana tai että hän on hylännyt sinut tai sä et olisi hänelle tärkeä.
Elias:Siis tässä näin just katselen meidän studion seiniä ja huomasin täältä meidän rakkaan papin Pietu Korpelaisen kehottomia lauseita, joita kyllä itse käytän ehdottomasti ohjenuorina kristityn arjessa ja nehän menee näin, että luota niin, että pelottaa. Rohkaise niin, että tuntuu. Haastan niin, että sattuu, ole rehellinen niin, että hävettää ja kiitä niin, että kirpaisee.
Eemeli:Joo noi on kyllä tosi vaikuttavia, niin sanottuja ohje tuollaisia lainoja. Ehdottomasti minäkin muistan kun tuli tänne töihin, niin Pietu nappasi hupusta kiinni ja sanoi että tällä lailla näin päästään pitkälle. Kyllä on itse vakuuttunut tuosta, että on hyviä. Muutenkin elämässä ihan sama, että oletko missä hommissa tai oletko kouluyhteisössä, harrastusyhteisössä? Noita kun hyödyntää ja muistaa käyttää, niin kyllä ne saa niin sanotusti ihmeitä aikaan.
Elias:Ehdottomasti! Tässä oli tämän päivän podi-jaksoja. Ensi viikolla sitten puhutaan vähän nuorten hengellisyydestä. Siellä on meillä jotain vierailijoita luvassa. Klosataan vielä tämä jakso pieniin rukoukseen.
Elias:Kiitos Jeesus siitä, että olet antanut meille lahjan uskoa. Uskoa ja luottaa sinuun. Sinulla on valta ja voima vaikuttaa meissä ihan joka tavalla. Sulla on uskomaton henki, joka vaikuttaa meissä jokaisessa ja se henki ohjaa meitä hyvyyteen. Ja se pitää meidät sussa.
Elias:Ja kiinni siinä, että meillä on tiedossa luvattu elämä. Sun valossa kulkeminen saa meissä aikaan sellaista voimaa, millä me pystytään liikuttaa vaikka vuoria. Sulla on niin uskomaton tapa vaikuttaa meihin. Me ei välttämättä edes tiedetä kaikkea, mitä upeita olet meille suunnitellut. Mutta me tiedetään vain se, että tiedät, että se on meidän parasta.
Elias:Kaikista näistä asioista me kiitetään sua Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Aamen.