Subscribe
Share
Share
Embed
Elämänmakuisia podcasteja Jätkäsaaresta, Hyvän toivon kappelin yhteisöstä.
Saarna Hyvän toivon kappelissa 22.9.2024, Mark. 2: 23-28
Johdanto: Vain tapakristittyjä?
”Me nyt ollaan vaan tällaisia tapakristittyjä.” Tämän lauseen kuulen aina silloin tällöin, kun kohtaan kasteperheitä tai vihkipareja. Tuo lause ehkä kuvastaa jotain suomalaisesta vaatimattomuudesta. Uskosta ei haluta tehdä numeroa.
Minä kuulen tapakristillisyyden hyvin myönteisenä asiana. Sehän kertoo, että kirkolla ja kirkon uskolla on merkitystä elämän tärkeissä hetkissä. Aina tuo merkitys ei ole arjessa pinnalla, mutta se voi nousta esiin suuren ilon tai hädän keskellä. Se näkyy tavoissa, rituaaleissa ja juhlapyhien vietossa. Ne kaikki ovat tärkeä osa kristinuskoa. Ristiäiset tai joulukirkko ovat erittäin hyviä syitä kuulua kirkkoon.
Evankeliumissa Jeesus ottaa mielenkiintoisella tavalla kantaa uskonnollisiin tapoihin. Opetuslapset syövät nälissään tähkäpäitä, vaikka niiden korjaaminen oli kiellettyä sapattina eli pyhäpäivänä. Jeesus puolustaa opetuslapsiaan ja sanoo: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.”
Millaista siis olisi hyvä tapakristillisyys Jeesuksen opetuksen mukaan? Millä tavalla sapatti voisi olla ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten?
I Tavat antavat tilaa etsiä Jumalaa
Tapakristillisyys on yksi tapa puhua Jumalasta, joka antaa ihmiselle tilaa. Keskiaikainen mystikko Juliana Norwichlainen käytti Jumalasta sanoja ” kotoisa ja kohtelias”. Kuulen tässä paljon viisautta. Kotoisa ja kohtelias Jumala ei lähesty ihmistä painostamalla ja pakottamalla. Jumala antaa minulle tilaa lähestyä häntä. Voin lähestyä Jumalaa vapaudesta käsin.
Olen viime aikoina lukenut amerikkalaisen psykologin David Schnarchin kirjaa Passionate Marriage. Sen pointtina on, että pitkässä parisuhteessa intohimo voi säilyä ja kasvaa, kun osataan olla erillisiä ja samalla osataan olla toista lähellä. Samaa ajattelua voi soveltaa myös muihin ihmissuhteisiin ja jumalasuhteeseen. Erillisyydestä syntyy yhteys. Kun Jumala lähestyy minua, hän ei kävele rajojeni yli. Hän kunnioittaa niitä. Läheisyys saa syntyä, jos on syntyäkseen. Jumala ei painosta eikä pakota minua mihinkään.
Sapatti on siis ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Jumala etsii läheisyyttä kanssani, koska hän välittää minusta. Hänen rakkautensa kestää myös sen, jos en pysty olemaan häntä lähellä. Tapakristillisyyden kautta voin saada tilaa etsiä ja tunnustella suhdettani Jumalaan. Kaiken ei tarvitse olla heti valmista, vaan voin rauhassa etsiä omaa tietäni.
II Tarpeeksi hidas muutos pitää kirkon uskon elossa
Aina uskonnolliset tavat ja rituaalit eivät kuitenkaan luo tilaa ja vapautta. Niistä voi tulla kuolleita kivitauluja, jotka painavat ihmistä maahan. Sapatin pitää olla ihmistä varten, ei ihmisen sapattia varten.
Kirkon usko ei ole muuttumatonta. Professori Pirjo Ståhle on esittänyt tästä puhuttelevan vertauskuvan. Kirkolla, niin kuin muillakin yhteisöillä, on oma identiteetti, DNA. DNA ei saa muuttua liian nopeasti, koska silloin identiteetti katoaa. Mutta se ei myöskään saa jäädä muuttumattomaksi. Muuten se kuolee. Elämää ei ole ilman muutosta. Kristinuskoon kuuluvat tavat ja rituaalit eivät kuole, kun ne muuttuvat. Riittävän hidas muutos yhtä aikaa säilyttää kirkon identiteetin ja samalla pitää kirkon elossa.
Tavat, rituaalit ja perinteet suojelevat elämää. Ne tuovat elämään jatkuvuutta ja pysyvyyttä, turvaa ja iloa. Kaikki tämä on erityisen tärkeää meidän ajassamme, jossa muutoksen vauhti on hurjaa. Suuren muutoksen keskellä tarvitaan myös pysyvyyttä. Tapakristillisyys voi antaa sitä.
Päivän evankeliumissa Jeesus tulkitsee uskonnollista lakia uudella tavalla. Sapattisäädösten ydin on levon ja hyvän elämän turvaamisessa. Jeesus kirkastaa tätä ydintä. Opetuslapset saavat syödä sapattina viljanjyviä nälkäänsä. Jumala on elävien Jumala, elämää puolustava Jumala. Jumala ei halua, että ihmiset elävät nälässä. Siksi sapattisäädöksiä ei pidä tulkita liian jyrkästi.
Jeesus on sapatin Herra. Jeesus vapauttaa meidät elämään. Hän vapauttaa meidät niistä voimista, jotka vievät meitä kohti kuolemaa, ankeutta ja tyhjyyttä. Kun seuraan Jeesusta, voin kulkea kohti todellista minuutta, joka ei perustu ulkoapäin tuleviin ärsykkeisiin: ei valtaan, kunniaan eikä mammonaan, ei jyrkkiin ja kivettyneisiin tapoihin. Elävät rituaalit ja tavat antavat elämääni jatkuvuutta, turvaa ja vapautta. Tapakristillisyys vapauttaa minua yksilökeskeisyydestä yhteisöllisyyteen: suhteeseen itseni, toisten ja Jumalan kanssa. Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.
III Säännölliset tavat vievät syvempään yhteyteen Jumalan kanssa
Lopuksi palaan kysymykseen erillisyydestä ja läheisyydestä Jumalan kanssa. Tapakristillisyys voi antaa minulle tilaa etsiä Jumalan läsnäoloa kaikessa rauhassa. Se avaa kuitenkin myös mahdollisuuden tutustua Jumalaan syvemmin.
Parisuhteessa tai ystävyydessä toistuvat ja säännölliset tavat vahvistavat yhteyttä. Samoin on suhteessani Jumalaan. Toinen samankaltainen asia on treenaaminen. Jos jostakin asiasta tulee säännöllinen tapa, sitoutumiseni siihen on jo pitkällä. Kun harjoittelen pingistä, kitaran soittamista, Fortniten pelaamista tai lakanoiden vetämistä säännöllisesti, sitoutumiseni ja niihin kasvaa.
Tapakristillisyys voi olla sitä, että rukoilen säännöllisesti iltarukouksen itseni tai läheisteni kanssa. Se voi olla meditatiivista rukousta joka aamu. Se voi olla Raamatun lukemista päivittäin tai sitä että käyn sunnuntaisin kirkossa vaikkapa täällä Hyvän toivon kappelissa.
Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Säännölliset tavat voivat viedä minua kohti syvempää suhdetta Jumalan kanssa. Voin rauhassa etsiä Jumalan syvää viisautta ja häikäisevää kirkkautta. Voin kuulostella rakkautta, joka läpäisee kaiken.
Tapakristillisyys antaa minulle suuntaa ja tukea Jumalan etsimiseen. Niin kuin vanha sanonta kuuluu: varjele tapaa, niin tapa varjelee sinua.