Subscribe
Share
Share
Embed
Jakson aiheena on vastuullinen kuluttaminen. Toimittaja, yrittäjä ja tietokirjailija Julia Thurén avaa ajatuksiaan aiheen ääreltä. Jaksosta saat paljon konkreettisia vinkkejä vastuulliseen kuluttamiseen ja ideoita kulutusviidakossa seikkailemiseen.
Creators & Guests
Host
Guest
What is Vastuullisuus työelämässä?
Vastuullisuus asiat ovat tärkeä osa organisaatioiden toimintaa, päätöksentekoa sekä ihmisten jokapäiväistä elämää. Näistä teemoista keskustellaan Vastuullisuus työelämässä podcastissa eri alojen ammattilaisten ja asiantuntijoiden kanssa.
Vastuullisuus työelämässä on osa JYUcast podcasteja ja studiossa vieraiden kanssa keskustelemassa on Matleena Pietiläinen. Matleena viihtyy vastuullisuus teemojen äärellä työssään yliopistonopettajana ja väitöskirjatutkijana. Vapaa-ajalla hän inspiroituu maalaamisesta sekä kestävyysliikunnasta yhdessä perheen ja ystävien kanssa.
Jaksojen tekstivastineet löytyvät Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston sivuilta:
https://www.avoin.jyu.fi/fi/tekstitykset/vastuullisuus-podcastin-jaksojen-tekstitykset
[äänite alkaa]
Matleena Pietiläinen [00:00:06]: Oletko miettinyt, mikä on meidän ihmisten kulutustottumusten merkitys luonnolle ja yhteiskunnalle? Tässä jaksossa syvennytään tähän aiheeseen, eli puhutaan vastuullisesta kuluttamisesta. Studioon on saapunut henkilö, joka on perehtynyt asiaan muun muassa toimittajana, tietokirjailijana, sekä somevaikuttajana. Tervetuloa Vastuullisuus työelämässä -podcastin vieraaksi Julia Thurén.
Julia Thurén [00:00:30]: Kiitos.
Matleena Pietiläinen [00:00:32]: Mennään pian päivän aiheeseen, mutta jos joku kuulija ei jostain syystä ole sinusta vielä kuullut, mitä tosin epäilen aika vahvasti, niin tehdään tähän alkuun sinut tutummaksi. Kerrotko hieman itsestäsi, kuka olet, mistä tulet ja mitä elämääsi ylipäätään kuuluu tällä hetkellä?
Julia Thurén [00:00:51]: Jes, olen tosiaan toimittaja, ja kirjoittanut tietokirjan, jonka nimi on Kaikki kuluttamisesta. Tätä kautta olen perehtynyt tähän kuluttamisaiheeseen. Ja sitten olen tehnyt Ylelle sellaista podcastia, kuin Melkein kaikki rahasta, jossa viimeisin kausi on keskittynyt nimenomaan kuluttamiseen. Tällä hetkellä minulle kuuluu äitiyslomaa, olen kolmannen lapseni kanssa kotona. Tänään olin muun muassa vauvauinnissa hänen kanssaan. Semmoista.
Matleena Pietiläinen [00:01:21]: Mikä on saanut sinut kiinnostumaan vastuullisuusasioista, ja milloin tämä on tapahtunut?
Julia Thurén [00:01:26]: Ensin minä kiinnostuin rahasta. Raha on oikeastaan kiinnostanut minua aina, koska raha kertoo siitä mitä voimme tehdä elämässämme. Kenellä on paljon rahaa, sillä on paljon valtaa. Rahan lonkerot ovat ikään kuin kaikkialla. Sitten pikkuhiljaa tajusin, että raha kytkeytyy todella vahvasti kaikkeen, mikä liittyy vastuullisuuteen. Sillä voidaan tehdä paljon hyviä asioita, mutta sillä voidaan tehdä myös todella paljon huonoja asioita. Silloin 2018, kun tuli se IPCC-raportti, niin se jotenkin herätteli minut ja todella monet ihmiset minun viitekehyksestäni siihen, että nyt olemme menossa todella kovaa vauhtia todella ikävään paikkaan. Sitten iski semmoinen hillitön ahdistus ensiksi, ja semmoinen ajatus, että apua mitä tästä oikein tulee, miten tulemme selviämään. Sitten tajusin, että enhän minäkään voi sivuuttaa näitä asioita elämässäni. Olin sitä ennen kirjoittanut sellaisen kirjan kuin Kaikki rahasta, jossa pointti oli se, että näin säästät rahaa. Sitten Lappeenrannan yliopistosta minuun otti Lassi Linnanen yhteyttä, hän on ympäristöjohtamisen professori siellä, ja sitten hän sanoi hyvin, että oikeastaan menee käsi kädessä tämä säästäväisyys ja jonkin asteinen vastuullisuus. Koska, jos säästää rahaa, yleensä säästää luonnonvaroja ja päästöjä, koska kaikki käytetyt eurot yleensä tuottavat jonkinlaisia päästöjä. Sitten se, että ei kuluttaisikaan sitä rahaa niin paljon, vaan vaikkapa sijoittaisi ne sellaisiin kohteisiin, jotka tällä hetkellä epätoivoisesti kaipaavat rahaa, kuten vaikka vihreä energiasiirtymä. Se voisi olla sellaista järkevää rahankäyttöä. Sitten aloin mutustelemaan tätä ideaa niiden Lappeenrannan yliopiston tyyppien kanssa. Sitten siitä tuli lopulta sellainen kirjakokonaisuus, jossa minä aloin miettimään, että mitä sitten sen tilalle, jos kaikki ei pyörikään tämän kuluttamisen ympärillä.
Matleena Pietiläinen [00:03:53]: Mennään näihin kirjoihin vielä tarkemmin tuonnempana. Miten nämä vastuullisuusasiat liittyvät sinun elämääsi ja työhösi tällä hetkellä?
Julia Thurén [00:04:04]: Paljonkin. Teen siis myös somevaikuttajana duunia, ja siellä se koko homma pyörii aivan järjettömän paljon kuluttamisen ympärillä. Siellä on paljon sellaista ihan vaan, että unboxataan jotain kamaa. En ole mitenkään itse irti siitä tai sen yläpuolella, vaan se liittyy vahvasti myös minun elämääni, ja minulla on koko ajan vähän sellaista pientä painia sen kanssa, että paljonko tässä voi esitellä jotain uutta kamaa. Mahdollisimman vähän yritän sitä tehdä, koska haluaisin kiinnittää huomion siihen, että elämä pyörii muidenkin, tärkeämpien asioiden ympärillä. Sitä kautta se tulee, koska vaikka somevaikuttaja-termi on karmiva, mutta siinähän kuitenkin vaikutetaan ihmisten kulutuspäätöksiin ja tuotetaan ihmisille uusia tarpeita ja himoja, niin siihen liittyy mielestäni vahvasti semmoinen vastuullisuus. Ja se, että minkälaista maailmaa ja normeja ja kulttuureja olemme luomassa, niin siinä se on todella vahvana.
Matleena Pietiläinen [00:05:20]: Minun on oikeastaan nyt pakko kysyä tästä sometyöstä, että onko sinun mielestäsi somevaikuttaminen vastuullista?
Julia Thurén [00:05:30]: Se on vaikea kysymys. Ajattelen firmoista sillä tavalla, että firmat ovat vähän niin kuin ihmisiä, että yksikään ei ole täydellisen hyvä tai paha, mutta on niin, että jotkut aiheuttavat tähän maailmaan enemmän pahaa kuin toiset. Jotkut ovat myös vastuullisempia kuin toiset. Mutta sitten mennään jo aika syvälle siihen, että pitääkö firmojen olla ylipäätään olemassa, pitääkö kapitalismia olla olemassa. Nämä ovat hirveän vaikeita kysymyksiä. Tämä on ihan hirveää, mutta mietin näitä joka päivä. Nämä pyörivät koko ajan minun mielessäni. Olisi helpompaa, jos ei tarvitsisi ajatella niin paljon. Mainosala, voiko se olla vastuullista? Kyllä mielestäni, siis ensimmäiseksi mieleni tekisi sanoa vain ei, ei se ole mahdollista, mutta kyllä ajattelen, että onhan sielläkin. Ei ole mitään yhtä somevaikuttajaa, vaan se on semmoinen alusta, jonka päällä voi tehdä mitä tahansa. Kyllähän nykyään somevaikuttajat, juurikin tällä hetkellä kun nauhoitamme tätä, on tuolla eduskuntatalon edessä mielenosoitus Saamelaisten oikeuksien puolesta, niin sehän on lähtenyt somesta ja saamelaisten someaktivistien, eli vaikuttajien kynästä koko homma, että kyllä siellä paljon hyvää tehdään myöskin. Niin kyllä minä sanoisin, että vastuullinen voi olla. Mutta tuo on vähän sama, kuin kysyisi, että voiko ihminen olla vastuullinen ja voiko kuluttaja olla vastuullinen. Hirveän vaikeaa ja kaikki tekevät koko ajan kaikenlaisia virheitä siinä. Tai en tiedä, voiko niitä kutsua edes virheiksi, kun ne tehdään täysin tahallisesti. Mutta se, että millainen nettovaikutus on maailmaan, niin sitä voi miettiä itse kukin.
Matleena Pietiläinen [00:07:32]: Se on semmoista jatkuvaa tasapainoilua varmastikin tässäkin asiassa. Sitten tämä vastuullinen kuluttaminen, mitä se sinun mielestäsi tarkoittaa?
Julia Thurén [00:07:43]: Ensisijaisesti se tarkoittaa sitä, että miettisi todella vahvasti onko tämä tarpeellista. Onko tarpeellista, vaikka vaihtaa puhelin vuoden välein? Tai onko tarpeellista ostaa lisää vaatteita, kun kaapissa on jo niitä? Mielestäni ensisijaisesti on se, että se on vastuullista ostaa tarpeeseen. Okei, kyllä saa halutakin asioita ja jonkinlaista hedonismia, sehän kuuluu vahvasti tällaiseen länsimaalaiseen kulttuuriin eikä sitä voi paeta. Itse totta kai harrastan sitä. Mutta mielestäni vastuullisinta on se, että kuluttaisi mahdollisimman vähän, eikä hirveästi ostelisi huvin vuoksi juttuja. Ne huvin vuoksi jutut voisivat elämässä olla jotain muita asioita, kuin asioiden ostamista.
Matleena Pietiläinen [00:08:37]: Miten pystyt tunnistamaan, että mitkä yritykset ovat aidosti vastuullisia?
Julia Thurén [00:08:42]: Mitä läpinäkyvämpi yritysten tuotantoketju on, niin sitä helpompi niiden vastuullisuus on tunnistaa. Mutta on sitten kaikkia sellaisia, kuten juuri vaikka katsoin Instagramissa Erin Latimerin, joka on tällainen nuori lupaava vaatesuunnittelija, niin hän puhui siitä, että 15 euron farkut eivät voi olla vastuulliset. Niiden tekijä ei ole mitenkään voinut saada tarpeeksi rahaa elääkseen. On tällaisia tiettyjä signaaleja, että kyllä sen tietää, että vaikka kuinka toivoisi, että kyllä tässä on joku itse tehty vastuullisuusmerkki, niin ei se välttämättä ole. Nykyään on tietoa koko ajan enemmän, mutta kyllä minua se turhauttaa ihan älyttömästi, että pitäisi muka yksittäisen kuluttajan, jolla on suhteellisen kiire muutenkin, vaikka itselläni on kolme lasta ja kaikkea muutakin sälää elämässäni ihan hirveästi, niin minun pitäisi olla se, joka ottaa selvää jostain ostaessaan lapselle lenkkarit, mitkä ovat vastuulliset. Kyllä minä koko ajan hirveästi haluisin, että tulisi se kunnolla yritysvastuulaki, sekä Suomeen että Eurooppaan. Sitähän ollaan koko ajan ajamassakin, että tulisi sellaisia tuotteita, jotka eivät tuhoa tätä planeettaa eivätkä ihmisiä, jotka niitä tuotteita tekevät. Näissä asioissa ennen kaikkea käännän katseeni isoihin rakenteisiin, enkä yksittäisiin ihmisiin. Koska sitten taas meillä moni ihminen on sen verran pienituloinen, että ne 15 euron farkut ovat pakkorako, että pitää ostaa ne, koska muita ei saa. Niin sitten olisi mielestäni tärkeää, että se olisi ihan lailla kielletty, ettei kenenkään selkänahasta saa niitä farkkuja tehdä.
Matleena Pietiläinen [00:10:35]: Ja paljonhan yritysten nettisivuilla lupaillaan asioita, mutta sitten se mitä jätetään kertomatta. Ja sitten vaikka tällaiset tuotannon läpinäkymättömyyteen liittyvät asiat ja vaikka viherpesu, niin miten näet näiden roolin vastuullisessa kuluttamisessa? Onko tämä kuinka suuri ongelma?
Julia Thurén [00:10:55]: Onhan se. On se toki. Mutta mitä itse jollain tavalla olen sitten kuitenkin ehkä jonkun verran myös yritysmyönteinen ja olen sitä mieltä, että yritykset myös ovat ratkaisemassa näitä asioita. Ajattelen siten, että kaikki hyvät teot, joita yritykset tekevät niiden ydinbisnekseen, en tarkoita mitään sellaisia lillukanvarsia, että meillä sammutetaan valot aina kun lähdetään töistä, vaan sillä tavalla, että oikeasti on vaikka joku, että meillä on allekirjoitettu sopimukset, että kaikki työntekijät koko tuotantoketjussa saavat elämiseen riittävää palkkaa. Onneksi yhä enenevissä määrin näitä tarkkaillaan, ja on sertifikaatteja, joihin voi luottaakin. Siinä mielessä mielestäni on hienoa, että näitä mainostetaankin, koska mainostamalla näitä normitetaan. Tulee sellainen olo, että kyllähän nyt kaikilla pitäisi jo nämä asiat olla kunnossa. Sitten kuitenkin meillä on, vaikka jotain sellaisia toimijoita kuten vaikka Finnwatch, jonka kuukausilahjottaja itse olen, ja tämän tyyppisiä, jotka tekevät tällaisia pistokeikkoja ja ottavat erilaisia yrityksiä syyniin. Mutta ei se nyt tietenkään jonkun Finnwatchin harteilla ole saada koko suomalaista yritysmaailmaa vastuulliseksi, mutta se, että meillä on edes jotain tällaisia toimijoita. Sitten meillä on kuluttajaliitto ja tällaisia. Pyritään siihen, että ei saisi viherpestä. EU:hunkin luotan aika paljon, että sieltä tulee niin hyviä kaikkia tällaisia uusia säädöksiä, jotka ovat ehkä vähän löysiä, mutta mielestäni koko ajan menemme eteenpäin näissä asioissa. Onneksi, koska mielestäni viimeiset parikymmentä vuotta on menty niin hirveästi ikään kuin taaksepäin kaikissa ihmisoikeuksissa, mitä tulee tällaiseen kapitalismiin ja ihmisten riistämiseen omalla tavallaan, niin se on hyvä, että näitä koko ajan pidetään esillä. Se on hyvä, että on tällaisia podcasteja, jotka nostavat nämä aina välillä ihmisten mieleen. Kyllähän sitä itsekin tekisi mieli välillä vaan unohtaa nämä kaikki, koska nämä ovat aika inhottavia ja ahdistavia juttuja, koska nämä rakenteet ovat niin isoja, että yksittäisen ihmisen on hirveän vaikea tehdä yhtään mitään aiheeseen liittyvää, niin sitten mielestäni ihan vaan se, että vähän pitää asioita esillä, on mielestäni hyvä teko.
Matleena Pietiläinen [00:13:28]: Juuri meinasin kysyä seuraavaksi, että mitä yksittäinen ihminen pystyisi tekemään vaikuttaakseen näihin yritysten vastuullisuusasioihin myönteisesti?
Julia Thurén [00:13:38]: No kyllä suoraan sanottuna mielestäni ihmisen ei pitäisi ostaa pikamuotia vaikkapa, jos puhutaan vaatteesta. Ja, että on vaikka nyt tällainen iso kiinalainen pikamuotiketju, joka on kovalla rytinällä tullut Eurooppaan ja yrittää nyt tulla Suomeenkin, niin pidän sitä totaalisen moraalittomana ja se on mielestäni aivan cancelled. Sitten on kaikkea tällaista, että mielestäni on ihmisten itsensä vastuulla, että puhelin korjataan eikä uutta osteta välittömästi ja tällä tavalla. Kyllä olen tällaisessa myös sitä mieltä, että yksilö on jonkun verran vastuussa siitä, että tällainen iso kulttuurinen muutos tapahtuisi. Koska, jos Suomi haluaisi olla 2035 sekä hiilineutraali että kiertotalouden mallimaa, niin kyllä siihen ihmisiäkin tarvitaan, että sellainen kulutuskäyttäytyminen muuttuisi. Ja sitten ajattelen sillä tavalla, että juuri kaikenlaiset somevaikuttajat voivat olla siinä mielessä eturintamassa tässä, koska siellähän he, elikkä me, luomme niitä sellaisia normeja, että mitä on houkutteleva ja hyvä elämä, ja miten sinut hyväksytään sinun vertaistesi pariin. Voitko olla vähän nuhjuisissa vaatteissa, vai pitääkö olla aina pränikkää. Voiko mennä juhliin samoissa mekoissa ja tämän tyyppisiä juttuja. Vähän tällaisia normeja puskee, niin mielestäni yksittäiset ihmisetkin voivat ajatella, että heidän tekonsa ovat tässä mielessä poliittisia, että ne vähän rikkovat tuollaista kuluttamisen normia.
Matleena Pietiläinen [00:15:24]: Kyllä ja tässä on ilahduttavasti nähnytkin jo vähän muutosta viime vuosina.
Julia Thurén [00:15:28]: Joo. Kaikki linnanjuhlahommelit, nykyäänhän se on vain tosi coolia, jos ihmisellä on sama mekko siellä. Sehän on nykyään ihan sulka hattuun, eikä sellainen, että kaikilla on aina jotain uutta, niin sitä ei pidetä mitenkään tyylikkäänä enää.
Matleena Pietiläinen [00:15:45]: Niinpä, ja siihenkin liittyy valtavasti mahdollisuuksia. Voi aina vähän tuunailla esimerkiksi jotain vanhaa.
Julia Thurén [00:15:50]: Kyllä.
Matleena Pietiläinen [00:15:51]: Tossa alussa kerroitkin, että olet kirjoittanut kirjat Kaikki rahasta ja Kaikki kuluttamisesta. Tässä Kaikki rahasta -kirjassa kerrot muun muassa unelmien toteuttamisesta, sijoittamisen aloittamisesta, eläkkeeseen varautumisesta. Kaikki kuluttamisesta -kirjassa kerrot kokemuksiasi paremmasta rahankäytöstä, ja avaat asiantuntijahaastatteluiden kautta sekä tutkimustietoon pohjautuen järkeviä rahankäyttökohteita. Kerrotko hieman näiden kirjojen taustoista?
Julia Thurén [00:16:22]: Joo. Rahakirja syntyi niin, että minulla oli blogissa sellainen, että päätin, että kirjoitan kymmenen blogipostausta rahasta. Tämä tapahtui vuonna 2017, jolloin kukaan ei puhunut somessa vielä rahasta, koska se oli vähän sellainen kiusallinen asia. Nykyään mielestäni kaikki puhuu koko ajan rahasta. Ne olivat eri aikoja ne. Ja siis hyvä vaan, että puhuvat. Mielestäni on hyvä, että on sellaista avointa ja jotenkin neutraalia, ei liian latautunutta rahapuhetta. Mutta sitten vaan ihan Kumarukselta soitettiin minulle ja kysyttiin, että haluatko kirjoittaa rahasta kirjan? Olen toimittaja ja tietenkin mielestäni kirjan kirjoittaminen oli sellainen valtavan suuri unelma, niin olin vaan, että todellakin haluun. Here I come. Sitten kirjoitinkin sen ja siitä tuli aika suosittu. Siinä on sellainen alaotsikko, kuin "Näin säästin kymppitonnin vuodessa", joka on ehkä vähän, no en tiedä, se oli sellainen myyntiotsikko. Mutta pitää kyllä paikkansa, että silloin kun ostin asuntoa, piti säästää kymmenen tuhatta euroa vuodessa, jotta saisin siihen käsirahan. Niin siinä puhuttiin säästämisestä ja siitä, miten voi ottaa raha-asiat haltuun. Ja nuo aiheet ovat minua aina kiinnostaneet. Olen huomannut, että omassa kaveripiirissäni esimerkiksi raha-asiat aiheuttavat monelle ahdistusta, ja niiden ei tarvitsisi, koska on paljon sellaisia ihmisiä, joilla on oikeasti ihan o.k. tulot ja menot, mutta sitten kun on fiilis, että en osaa käyttää rahaa oikein, niin sitten on sellainen epämääräinen ahdistus siitä. Ja sitten, kun itse omasta mielestäni osaan käyttää rahaa oikein, niin sitten minähän olen oikea ihminen preachaamaan muille, että näin sen teet. Sitten juuri, kun tuli tämä IPCC, niin sitten sen jälkeen minun mielestäni se alkoi tuntua vähän erkaantuneelta puhua vain rahasta ajatuksena, että minulle rahaa ja minä, minä, minä, varaudun tulevaisuuteeni ja tällaiseen, koska minulle tuli sellainen fiilis, että jos me tällä tavalla kulutamme kuin kulutamme, niin meillä ei ole mitään tulevaisuutta kenelläkään. Niin sitten jotenkin kiinnostuin nimenomaan tästä kuluttamisesta, joka on siinä mielessä todella hyvä jatkumo tuolle rahakirjalle, koska yhtä lailla siinä on se sama sanoma, että säästele niitä rahoja. Siinä on esimerkiksi luku vastuullisesta sijoittamisesta, että millaisiin kohteisiin voi laittaa ja mikä olisi hyvä. Sitten yhtä lailla toinen vaihtoehto on se, että ei tienaa sitä rahaa niin paljon, vaan ottaa vähemmän rahaa ja enemmän aikaa. Minusta tuntuu, että jonkinlainen murros on nyt meneillään tässäkin asiassa, että ihmiset eivät enää jaksa niska limassa painaa duunia. Sehän on tietenkin jonkin asteinen kansantaloudellinen ongelma, koska huoltosuhteemme on koko ajan menossa huonompaan suuntaan. Mutta sitten toisaalta pitää muistaa, että ei ihmisiä välttämättä kiinnosta huoltosuhde. Niillä on yksi elämä käytössään, ja he haluavat elää sen mukavasti. Itse olen sitä mieltä, että me kaikki voimme pikkaisen, ehkä joku ekonomisti käyttäisi sanaa kurjistaa, mutta minä en ajattele, että se on kurjistamista, vaan ajattelen, että kaikki käyttäisivät vähän vähemmän rahaa elämiseen. Sitä rahaa vähän jaettaisiin tasaisemmin, vaikka juuri sotealalle tai varhaiskasvatukseen, tai minne ikinä. Minähän olen kova verojen fani, niin sitten ajattelen, että tämä olisi se keino, että jos ihmiset kuluttaisivat vähemmän, niin sitten kuluisi myös luonnonvaroja vähemmän.
Matleena Pietiläinen [00:20:19]: Olisi mielenkiintoista kuulla jonkun ekonomistin näkemys tähän. Mutta mitä tällaisella avoimella rahapuheella voidaan sinun mielestäsi saavuttaa?
Julia Thurén [00:20:29]: Ajattelen, että se voisi poistaa ahdistusta ihmisiltä. Koska kyllä on niin paljon sellaisia, että ei vaikka tiedä paljonko palkkaa pitäisi pyytää jostain työstä. Sitten on tietenkin tämä sukupuolten välinen palkkaepätasa-arvo, niin sitä pystyisi avoimella rahapuheella poistamaan. Sitten ihan sellaista, että moni ihminen ei osaa käyttää rahaa. Se on sellainen asia, joka pitää opetella. Sitten se on mielestäni jotenkin julmaa, että yleensä ihmiset, joilla on paljon rahaa osaavat yleensä käyttää rahaa, niin jos he eivät kerro muille, että by the way näin on järkevää. Esimerkiksi sijoittaminen, joka voi olla kontroversiaali asia. Ja nyt kun tässä puhun, että älkää ostako, niin sehän päätyisi siihen, että firmat menisivät nurin, jos liikaa jätettäisiin ostamatta. Ei tämäkään ole mikään yksinkertainen asia. Mutta nyt, kun järjestelmä on mikä on, niin kyllä silti uskon siihen vaikkapa sijoittamiseen, koska sillä voidaan saada hyviä isoja innovaatioita aikaiseksi. Ja se on kuitenkin sellaista kohtuullisen itsekästä toimintaa, koska siinähän ideana on se, että minä kerrytän itselleni ja omalle tulevaisuudelleni rahaa. Niin tarkoitan sitä, että avoimella rahapuheella ihmiset oppisivat sitä. En minulle ainakaan joskus nuorena tullut mieleenkään, että se voisi olla minulle mahdollista. Ajattelin, että se on muiden ihmisten juttu, mutta en minä nyt sellaiseen ryhdy. Tällainen johtaa siihen, että rikkaat rikastuvat ja köyhät pysyvät köyhinä. Niin sitten myös siihen, että kaikki osaisivat käyttää sitä rahaa paremmin, niin esimerkiksi siihen. Ja sitten olen myös sitä mieltä, että ihmisten ystävyydet olisivat helpompia, jos rahasta puhuttaisiin ääneen enemmän. Se on ihan kauheaa, jos joku jättää tulematta jonnekin synttäreille tai tapaamisiin vain sen takia, että ei ole rahaa siihen ja ei kehtaa sanoa sitä. Koska mielestäni se on aina, koska minun ystäväpiirissäni rahasta puhutaan ääneen, ja jos joku sanoo, että minulla ei ole nyt rahaa tähän, niin minulla on itse asiassa tällä hetkellä aika hyvä rahatilanne, niin minä todella mielelläni tarjoan kavereille ilman, että siitä tehdään kauhean isoa numeroa, koska mieluummin haluan, että ne ystävät tulevat paikalle. Mutta mielestäni on hienoa, jos on sellainen tilanne, että voi sanoa, että ei ole rahaa tähän xyz-asiaan.
Matleena Pietiläinen [00:23:02]: No näiden kirjojen sisältöjen pohjalta voisitko antaa jonkun vinkin kuluttajille miten tällaisessa vastuuviidakossa pystyisi menemään eteenpäin, eli optimoimaan sitä omaa kuluttamistaan vastuullisempaan suuntaan?
Julia Thurén [00:23:17]: Perussanomani on vähän tällainen ankea, mutta se on laskeskeltu, että yksi säästetty euro säästää puoli kiloa tällaisia hiilidioksidipäästöjä. Niin ihan vaan silleen, että älä käytä sitä rahaa niin paljon. Sijoita se jonnekin tuulivoimaan, niin hyvin menee. Tällein täysin yksinkertaistettuna.
Matleena Pietiläinen [00:23:45]: No entä sitten, jos on tällainen tilanne edessä, että olisi hankittavaa, esimerkiksi joulu- tai syntymäpäivälahja, niin miten sen voisi tehdä mahdollisimman vastuullisesti?
Julia Thurén [00:23:56]: No totta kai koko ajan pitää ostaa asioita, niin toihan on sinällään vähän naurettava tuo minun neuvoni, että jätä euro käyttämättä. Mutta okei, nyt kun otit nämä lahjat puheeksi, niin minun on pakko sanoa, että minun kaveripiirissäni on nykyään sellainen taivaallinen käytäntö lapsien suhteen esimerkiksi, että kaverisyntymäpäiville ei osteta lahjoja. Olemme tehneet uuden kulttuurin, että sinne mennään ilman lahjaa, ja se on ihanaa. Meillä oli juuri taas yhden kaverin kuusivuotiaan syntymäpäivät, niin oli niin kiva, että ei tarvinnut stressata, että minkä muoviroskan käyn hakemassa tuolta lähikaupasta, vaan sai vaan lapsi mennä sinne. Kulttuuria pystyy myös muuttamaan. Mutta joo, okei. Kaikki nämä tutut peruskliseet, mitä ihmiset tietävät, että osta käytettynä ja tällä tavalla, niin ne ovat sellaisia aika ilmiselviä, että osta aineetonta. Itse sain, nyt kuulostan joltain Jeesus kristukselta, mutta sain vaikka babyshower lahjaksi ikimetsää, koska minun ystäväni tietävät, että minua ilahduttaa se, jos joku ostaa pienen palan luonnon perintösäätiölle metsää. Lapseni ovat itse asiassa saaneet sitä aikaisemminkin, ja minulle tulee aina ihan hirveän iloinen mieli siitä, että nyt he ovat käyttäneet tällaiseen järkevään paikkaan sitä rahaa. Mutta nyt minun pitää ihan hirveästi yrittää valottaa sitä, että en kuulosta ihan ärsyttävältä kantturalta, joka vain käyttää rahaa ostellen jotain vanhoja kuusia jostain suolta. Siis totta kai ostan uusia asioita ja himoitsen kaikenlaista uutta. Ja olen viime aikoinakin tilannut vaikkapa ihan uuden sängyn, mutta sekin oli sellainen, että vähän katselin millainen firma olisi sellainen, että se sänky on tehty esimerkiksi Suomessa suomalaisista materiaaleista. Eli tällaisia. Nykyään myös jonkun verran mietin ihan sitä alkuperää. Jos on joku iso ostos, jonka osaa, niin että millainen se tuotantoketju on. Mutta sitten esimerkiksi elektroniikka ja kaikki teknologia on super vaikeata. Siinä on todella vaikeaa. Jos ostaa vaikkapa läppärin tai puhelimen, niin voi olla melkein varma, että ikäviä asioita siellä on taustalla ja sille ei sitten oikein voi mitään, paitsi äänestämällä EU:ssa jotain järkevää meppiä, joka ajaa näitä yritysvastuuasioita. Mutta sitten voi vain pitää huolta siitä, että jos eräskin kolmevuotias rikkoo sen läppärin näytön, niin sitten vie sen läppärin korjattavaksi eikä osta uutta. Sitten jonain päivänä, kun sen läppärin tai puhelimen elinkaari tulee loppuunsa, niin vie sen välittömästi kierrätykseen, koska sitten ne materiaalit saadaan. Esimerkiksi puhelimen pystyy kierrättämään 99 prosenttisesti. Vain sitä lasia jostain syystä ei pysty kierrättämään, mutta kaiken muun pystyy, niin niitä ei pidä hillota missään omissa kaapeissaan, vaan se kama pitää laittaa välittömästi kiertoon.
Matleena Pietiläinen [00:27:18]: No jos sinulla olisi ajankohtaista hankkia jotain, jonka täytyy olla materiaa, vaikka joululahja, niin mitä sä?
Julia Thurén [00:27:26]: No minä olen ostellut Tori.fi:stä kaikenlaisia joululahjoja. Se on ollut mielestäni ihanaa, se on vähän sellaista metsästämistä. Siinä sellainen hunter-collector pääsee villinä käyntiin. Mutta sitten minun on kyllä sanottava, että oikeasti ostan todella paljon vaikka hotellilahjakortteja, koska tiedän, että ihmiset rakastavat käydä hotellissa. Ostan aina äidilleni hotellilahjakortin. Siis joo, kyllä olen kuullut tämän, että yksi hotelliyön päästöt ovat samat kuin joillain farkuilla, että ei se nyt ole mitenkään sillä lailla aineetonta, mutta jotenkin ajattelen, en tiedä. Tämähän on ihan sekopäistä tämä minun tällainen moraalisen kompassin kanssa suunnistaminen. Mutta mitäs muuta? No lapsille, poikani haluaa nyt tuollaisen Nintendon ja kyllä aion sen hänelle ostaa. Ei se ole mitenkään vastuullinen, mutta ehkä vastuullista voi olla se, että sillä samalla Nintendolla pelataan ikuisesti, tai niin pitkään, kuin vain voidaan. Sitten nuo kaksi pienempää, no vauvalle en tietenkään aio ostaa yhtään mitään, mutta nuo käytetyt lahjat ovat perheessäni todella iso juttu. Sitten isosiskoni aina joka joulu ostaa minulle tuollaisia coco pops -muroja, koska tietää, että minä rakastan niitä, mutta en itse ikinä osta niitä, koska minusta on outoa aikuisen ihmisen ostaa itselleen suklaamuroja. Meillä on tällaisia hauskoja perinteitä. Meillä on myös se, että ei välttämättä kaikki osta toisilleen ja se on ihan o.k.
Matleena Pietiläinen [00:29:12]: Niin Julian ystävät tässä nyt joululahjavinkki, mitä Julia toivoo. Olen kyllä saanut todella paljon ihanasti kaikkia tällaisia, jos puhutaan aineellisista tuotteista, niin kotimaisia pienyritysten tuotteita.
Julia Thurén [00:29:27]: Niin on, siis se on ihan totta. On paljon sellaisia kotimaisia toimijoita, joiden soisin pysyvän pystyssä ja ehdottomasti pitää tukea. Suomessahan on ihania vaatemerkkejä, nykyään koko ajan enemmän ja enemmän, jotka vaikka Eetti ry on ränkännyt vastuulliseksi. Sehän on ihan mahtavaa. Ja niitä mielestäni ehdottomasti kannattaa tukea. Ne ovat siitä hyviä lahjojakin, että olen niin pihi, että en tulisi ostaneeksi jotain Papun mekkoa lapselleni, koska ne ovat kalliita, mutta sitten tiedän, että ne ovat myös todella eettisesti tuotettuja, joten se on mielestäni ihanaa, että hän saa välillä jonkun uuden ihanan jutun. Me itse asiassa olemme toistemme kummitätejä kaveripiirissä, niin kaverisynttäreille emme osta lahjoja, mutta sitten kummilapselle ostetaan. Me yleensä keräämme ison porukan, tai meitä on kolme, ja sitten ostamme jonkun ihanan pienen asusteen niille lapsille. Sellaiset voivat olla kivoja. Varsinkin, jos ostaa joltain suomalaiselta merkiltä, niin ne ovat yleensä aika läpinäkyviä niiden tuotantoketjut. Mutta emme kyllä ihan aina niitä tuotantoketjuja mietitä. Viimeksi ostimme mielestäni jonkun pienen Adidasvaatetuksen meidän Heppu-kummipojallemme, ja en tiedä yhtään, ei kukaan katsonut, että millainen tuotantoketju siellä on taustalla.
Matleena Pietiläinen [00:30:49]: Todella kivoja pieniä käytännön vinkkejäkin saimme tässä esiin. Onko sinulla joku seuraava kirjaunelma, mistä haluaisit kirjoittaa seuraavaksi?
Julia Thurén [00:31:00]: No minä vähän haaveilen, että kirjoittaisin fiktiota seuraavaksi, se olisi mielestäni kivaa. Se olisi jännää. Mutta nyt minulla on pieni, yritän vähän pitää breikkii. Kaikki nämä kapitalismiasiat pyörivät mielessäni, mutta en tiedä haluaako kukaan lukea niistä enää yhtään mitään, kun se on jotenkin niin ahdistava se asia. Mutta I don't know, siis kyllä minä jossain vaiheessa keksin, mutta nyt yritän olla sillä tavalla ehkä jopa tarkoituksella ajattelematta mitään kirjaidiksiä sen takia, että sitten tulisi vähän kaistaa päähän. Vähän niin kuin pilasin viime äitiyslomani silloin kun olin toisen lapseni kanssa äitiyslomalla, kun mietin koko ajan fanaattisesti tätä kuluttamiskirjaa. Sen kirjoittaminen oli aivan totaalisen karmeaa ja vihasin sitä prosessia alusta loppuun saakka. Onneksi sain siitä sen ehdokkuuden siihen tieto-Finlandiaan, niin sitten tuli jonkinlainen korvaus siitä, miten hirveää se oli ja pilasi kaksi vuotta elämästäni. Sen takia nyt tarkoituksella en ole miettinyt kirja-aihetta.
Matleena Pietiläinen [00:32:09]: Mutta olemme kuulolla.
Julia Thurén [00:32:11]: Kyllä.
Matleena Pietiläinen [00:32:13]: No me jokainen tiedämme sen, että täytyy jollain tavalla ihmisen ravita itseään, että säilyy hengissä. Kun me sinne ruokakauppaan menemme, niin miten siellä voisi huomioida nämä vastuullisuusasiat? Onko se ihan sama minkä maitopurkin sieltä valitsee?
Julia Thurén [00:32:30]: Ei se tietenkään ihan sama ole. Olen tehnyt sellaisen linjauksen, en siis ole mikään vegaani, haluaisin olla, mutta en ole ja end of story. Mutta ostan aina kaiken tuollaisen, pyrin ostamaan, luomuna, koska minulla on rahaa ja luomu on ikävä kyllä kalliimpaa kuin ei-luomu. Niin luomukananmunat ja luomumaito ja tällaiset asiat niin pitkälti luomuna kuin voi, niin tiedän, että niillä eläimillä on ollut edes skidisti paremmat oltavat, vaikka no tämä on nyt tällaista. Sitten kyllähän se, että suosisi suomalaisia tuotteita olisi hyvä asia. Vaikka joskus kymmenen vuotta oli sillä tavalla, että espanjalaisen tomaatin hiilijalanjälki oli jopa pienempi kuin suomalaisen, mutta nykyään esimerkiksi Suomessa ovat todella paljon kasvihuoneet siirtyneet vihreään sähköön ja led-lamppuihin ja tällaiseen. Se ei ole enää yhtään niin päästöistä kuin aikaisemmin. Suomessahan ovat päästöt koko ajan laskeneet. Se on hyvä puoli, että täällä on niin paljon tehty kaikenlaisia energiaremontteja, että se on kiva asia. No en tietenkään aina kiinnitä huomiota, mutta kyllä yritän sillä tavalla, että jos ostan suklaata niin ostan sitä fair trade -suklaata. Vähäsen joissain asioissa, ajattelen, että ei tätä nyt tarvitse lähteä suorittamaan megana, mutta sitten, jos on vaikka joitain periaatepäätöksiä. Haluaisin vaikka siirtyä yhä enenevissä määrin kasvismaitoon ja tällaiseen. Perhe vähän haraa vastaan, mutta. Ja sitten kaikki nyt tietää sen, että liha lähtökohtaisesti ei ole kauhean hyvä juttu, tai sen ostaminen, mutta en nyt tiedä onko maito yhtään sen parempaa. Nämähän ovat aika tällaisia, että kaikki me tiedämme nämä asiat, mutta emme vain toimi. Ehkä minun sellainen guideline olisi se, että jos sinulla on rahaa, niin tee itsellesi joku periaatepäätös, että ostan vaikka aina luomukananmunia. Sitten minun ei tarvitse aina siellä kaupan hyllyllä miettiä, että hitto nämä ei-luomut olisivat kyllä halvempia. Sitten, jos se on sinun rosterissasi, että aina luomua, niin sitten se on ja sitä ei tarvitse miettiä. Nythän ruoka on kallistunut koko ajan todella paljon, että ymmärrän, että kaikki eivät todellakaan voi ostaa luomuna tai miettiä suomalaista alkuperää. Useinhan suomalainen on kalliimpaa johtuen siitä, että täällä yleensä ihmisille maksetaan sellaista palkkaa, että he pystyvät elämään. Niin kyllähän sitä kannattaa miettiä tuollaista, jos on kaistaa. Mutta aina ei ole ja mielestäni ei nyt tarvitse, mielestäni sekin on sellainen rakenteellinen asia, että onneksi on järjestöjä, jotka ajavat eläinten oikeuksia, ja toivottavasti nämä kaikki menevät eteenpäin koko ajan.
Matleena Pietiläinen [00:35:40]: Tuo on jo sitten yksi ohjenuora, jota olen kuullut, että ihmiset käyttävät, joilla on mahdollisuus, että mitä käytät eniten. Vaikka maitotuotteet, viljatuotteet, kananmunat, niin niihin pyrkii sitten panostamaan, vaikka juuri valitsemalla sen luomun tai lähellä tuotetun.
Julia Thurén [00:35:57]: Joo, tuohan on todella hyvä. Sitten sellaisilla silloin tällöin jutuilla ei ole niin väliä, mutta jos juuri nuo eniten käytetyt laittaisi minttiin, niin tuohan on aivan ihana ajatus.
Matleena Pietiläinen [00:36:09]: Joo kyllä, ja sitten myös tuo satokausiajattelu.
Julia Thurén [00:36:12]: Totta, totta. Ja nykyäänhän on, mielestäni juuri vuoden vastuullisimman tuotteen voitti sellainen, kun Järki Särki, itsekin olen aina välillä sitä ostanut.
Matleena Pietiläinen [00:36:23]: Keski-Suomesta.
Julia Thurén [00:36:25]: Aa. Se on hyvä tuote ja maistuu hyvältä ja siivoaa meidän järviämme, ja onko se peräti Itämertakin, vai onko särki vain järvestä? En muista enää, olen surkea tällaisissa asioissa. Se purkki maksoi viimeksi mielestäni joku kuusi euroa, kun taas jonkun tonnikalapurkin saisi jollain 50 sentillä, mutta silti. Itse olen käynyt kaverini kanssa tällaista väittelyä siitä, että jos ihmisellä on rahaa paljon, niin onko hänellä moraalinen velvoite ostaa vastuullisempaa. Hän on sitä mieltä, että ei, että se, että on paljon rahaa ei ole mikään sellainen, että sinun pitäisi olla yhtään sen vastuullisempi kuin sellaisen, kenellä ei ole. Paljon tienaaminen ei ole mikään ikään kuin rangaistava teko. Sitten minä olen taas sitä mieltä, että on. Koska sitten, jos ihminen on niin satumaisen hyvässä tilanteessa, että on rahaa vähän ekstraa, niin sitten kuka muu muka, näin Cheekiä lainaten, pitäisi näitä hyviä yrityksiä pystyssä kuin ne, joilla on varaa maksaa.
Matleena Pietiläinen [00:37:36]: Kyllä, ja oikeastaan nyt kun puhuttiin näistä ruokatuotejutuista, niin nämähän ovat myös erinomaisia joululahjoja, joku paikallisen tuottajan Järki Särki -purkki.
Julia Thurén [00:37:46]: Todellakin. Unohtakaa se Kellogs rice crispies monikansallisen yrityksen riisimurot, ja ostakaa Järki Särkeä.
Matleena Pietiläinen [00:37:57]: Mutta se on oikeasti todella hyvä ja monipuolinen tuote. Kannattaa tutustua. No sittenhän podin ydinteemaan, eli työelämän vastuullisuuteen, niin mitä vastuullisuus työelämässä sinulle tarkoittaa?
Julia Thurén [00:38:11]: Ajattelen, että se tarkoittaa sitä, että se työn core, eli mitä eniten tekee, niin että se vastaisi jollain tavalla omia arvoja. Se, että aina kun tekee sitä työtä ei hävetä. Ei ole siten, että o ou taas joudun menemään jotain paskaa myymään tuonne. Vaan sillä lailla, että olisi sellainen olo koko ajan, että tämä minun duunini aiheuttaisi ehkä parhaimmillaan enemmän hyvää kuin pahaa maailmaan. Suurin osa ammateista on sellaisia. Minusta tuntuu, että kaikki ihmiset, jotka ovat vaikka valtiolla tai kunnalla töissä, ovat sellaisia, joiden duunilla on todella iso merkitys. Sitten nämä yritykset, sieltä saattaa löytyä vähän sellaista, että näinköhän tämä on hyvää duunia. Sitten on mielestäni sellaisia aloja, jotka pitäisi ajaa täysin alas. Sitten on sellaisia aloja, jotka pitäisi muuttaa. Sitten ne, jotka ovat sellaisella alalla, joka pitäisi muuttaa, jotka ajavat sitä muutosta, ovat mielestäni sellaisia todellisia sankareita. Esimerkiksi vaikka olen jutellut sellaisen ESG-salkunhoitajan kanssa, eli sellaisen ihmisen, joka miettii vastuullista sijoittamista, niin hän sanoi, että silloin kun hän meni opiskelemaan, niin hän mietti ensin, että ryhtyisi ympäristöaktivistiksi ja ketjulla laittaisi itsensä johonkin nosturin kupeeseen kiinni. Mutta sitten hän ajatteli, että tuo on liian myöhäinen spotti, että pitää mennä aikaisempaan vaiheeseen, niihin neuvottelupöytiin, että sitä nosturia ei alun perinkään olla laitettu sinne. Niin tämän tyyppiset. Jos ajattelee, ja kyllähän kaikki varmasti tietävät, että sitä tietoa on niin paljon, että ei kukaan tarvitse Julia Thurénia saarnaamaan, että minkälaiset asiat aiheuttavat päästöjä ja minkälaiset eivät, mutta että olisi jollain tavalla lähtökohtaisesti sen paremman maailman puolella. Ja sen puolella, että tulevaisuudesta tulisi valoisampi ja vähäpäästöisempi ja luonnonvaroja vähemmän käyttävä, niin jos on jollain tavalla sen kanssa tekemisissä, niin mahtavaa. Sitten kaikki sellainen hoiva ja muiden ihmisten auttaminen, sekin on mielestäni todella upeaa työtä. Mutta sitten jotenkin sellaisia hyvin käytännönläheisiä juttuja, niin sellaista, että siellä työpaikalla olisi reilu ja oikeudenmukainen meininki. Palkkaa maksettaisiin reilusti ja ihmisiä kohdeltaisiin kivasti ja ei vaikka kiusattaisi ketään siellä töissä, on sekin vastuullista, että kenelläkään ei ole kurjaa. Ja sitten nyt viime aikoina olen puhunut paljon tuon Kuritun Kaisan kanssa, joka tekee näitä vastuullisuusraportteja, joka on ollut täällä sinun podcastissakin vieraana, niin olemme hänen kanssaan puhuneet tästä diversiteettiasiasta. Miten työpaikoilla voitaisiin varmistaa se, että siellä on kaikenlaisia ihmisiä, eikä vain todella sellaisia samasta muotista olevia korkeakoulutettuja valkoihoisia heteroita, vaan olisi kaikenlaista. Ja lisätään tuohon vielä, että vammattomia, että olisi monenlaisia tyyppejä työpaikalla, niin se olisi upeaa.
Matleena Pietiläinen [00:41:43]: Muistuuko sinulle mieleen jotain omalta uraltasi tällaisia hyviä tai huonoja kokemuksia vastuullisuuteen liittyen?
Julia Thurén [00:41:52]: Yhdessä työpaikassa oli määritelty kovasti suuret arvot, ja yksi niistä oli vaikkapa ekologisuus, niin sitten minulle tuli olo, että tämä on aivan sanahelinää. Missä tämä näkyy? Ei missään. Se, että tulisi sellainen olo, että jos puhutaan arvoista, niin sitten hyvin konkreettisesti kerrottaisiin, miten tämä näkyy. Se on mielestäni vastuullisuutta. Siellä vaikka minusta tuntui, että siellä oli ihmisiä, jotka printtasivat internetin joka päivä, että kaikki asiat piti printata, mitään ei voinut koskaan lukea näytöltä, ja tämän tyyppisiä juttuja. Tämä nyt on miniesimerkki, mutta ehkä vähän puita tarvitsisi kaataa vähemmän, jos sitä paperia kuluisi vähemmän. Mutta on paljon sellaisia, teen vaikka Ylelle paljon, niin siellä ihan hirveästi mietitään sitä, että millaista representaatiota annetaan, ja pääseekö nyt kaikenlaiset vähemmistöt nyt ääneen. Se on mielestäni hirveän vastuullista duunia. Ja, että tunnistavatko kaikenlaiset erilaiset ryhmät itsensä näistä jutuista. Aina ei onnistuta, todellakaan. Se on hirveän vaikeata. Välillä on sillä tavalla, että se on niin helppo mennä ja haastatella niitä vanhoja perusjamppoja, joita on aikaisemminkin haastatellut, kuin etsiä uusia tyyppejä, jotka voisivat ehkä sanoa jotain uutta kiinnostavaa. Mutta sitten vain minä vaikka toimittajana, se on minun tehtävänäni sitten yrittää käännellä kiviä ja löytää niitä tyyppejä.
Matleena Pietiläinen [00:43:32]: Kyllä. Luodaan katse vielä tulevaisuuteen, niin mitä ajatuksia tulevaisuuden työelämä ja tämä vastuullisuusnäkökulma sinussa herättää? Mihin suuntaan toivot kehityksen kulkevan, jos mietitään vaikka työaikaa tai -paikkaa, tai ylipäätään tapaa tehdä työtä?
Julia Thurén [00:43:51]: Minusta tuntuu, että vastuullisuus koko ajan tulee enemmän itsestäänselvyydeksi. Se, mitkä asiat ovat vastuullisia, kiristyy koko ajan. Mutta sitten on tällaisia asioita, kuten juuri vaikka eilen keskustelin ystäväni kanssa, joka on Helsingin yliopistolla töissä, ja siellä hän valitteli sitä, että se tuntuu hänen mielestään typerältä, että siellä vaikkapa ei voi tehdä etätöitä ulkomailla sen takia, että niillä on tietokoneessa joku outo tietoturva-asia, että tietoturva loppuu Suomen rajoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen ei voi maata pitkin matkustaa jonnekin. Hän voisi junassa niin kivasti mennä, vaikka jonnekin Espanjaan, ja tehdä samalla töitä siellä junassa ja perillä. Tämä johtaa siihen, että on pakko vaikka lentää viikonlopuksi sinne hauskuuttelemaan, kun ei voi tehdä töitä. Tällaisia, että koko ajan minusta tuntuu, että tällaisia käytäntöjä tajutaan, että tämähän on vähän surkea käytäntö, voisiko tämä muuttua. Jos tätä vähän modattaisiin, niin tästä asiasta tulisi parempi. Mielestäni vaikka nämä etätyöhommat, se, että sinun ei ole nyt tarvinnut tulla sieltä Jyväskylästä tänne Helsinkiin nauhoituksiin, tai minun sinne. En usko, että se näkyy missään laadussa mitenkään, vaan se, että käytännöt muuttuvat koko ajan järkevämmiksi ja tämäkin on päästöttömämpää, että ei tarvitse jollain autolla ajella. Varmaan olisimme jollain junalla menneet, mutta ylipäänsä, että siihen olisi sitten mennyt aikaa.
Matleena Pietiläinen [00:45:28]: Se on juuri näin. Mikä on sinun mielestäsi koulutuksen rooli vastuuosaamisen kehittämisessä?
Julia Thurén [00:45:34]: Sehän on ihan älyttömän tärkeä juttu. Onneksi koko ajan nyt Instagram mainostaa minulle jotain vastuullisuuskoulutusohjelmia.
Matleena Pietiläinen [00:45:45]: Varmaan Jyväskylän [?? 00:45:48].
Julia Thurén [00:45:48]: Joo, en tiedä johtuuko siitä, että olemme lähettäneet sähköpostia toisillemme, vai mikä algoritmi on minut löytänyt.
Matleena Pietiläinen [00:45:54]: Voi olla.
Julia Thurén [00:45:56]: Mutta enköhän minäkin varmaan jossain vaiheessa johonkin sellaiseen mene, koska aina pitää sitten jossain vaiheessa miettiä joku uusi ura itselleen. Mutta minusta tuntuu, että tärkeää on tunnistaa, minkälaista osaamista tarvitaan. Veikkaan, että vähän kaikilta aloilta, että ei pelkästään insinöörejä, vaan myös humanisteja ja yhteiskuntatieteilijöitä, että minkälaisia juttuja me tarvitsemme tulevaisuudessa. Sitten toivon, että koulutuksesta tulisi koko ajan näppärämpää ja helpompaa siten, että sitä voisi tehdä enemmän työn ohessa, ja voisi kouluttautua koko ajan lisää. Sellaista osaamista tarvitaan koko ajan, koska tuottavuus ja se, että paljonko on kouluttautunut, menevät aika lailla käsi kädessä. Sitten varsinkin, kun Suomessa väki vähenee ja pidot eivät parane, niin sitten ihmiset olisivat koulutetumpia, niin sitten he olisivat myös tuottavampia. Koska, jos ajattelee jotain robotisaatiota, niin kyllähän monet ihmiset tullaan korvaamaan. Nykyään, jos menee kauppaan, niin todella usein se on joku robotti, joka kysyy, että onko sinulla S-etukorttia hirvittävän kovaan ääneen siellä. Tarvitaan koulutettua jengiä, ja se on hirveän tärkeää, että sitä on ja ihmiset pääsevät sinne kouluun nopeasti, ja pystyvät pitkin työuraa lisäämään sitä omaa osaamistansa koulutuksen avulla.
Matleena Pietiläinen [00:47:23]: Kyllä. No tähän loppuun viimeiseksi ajatukseksi kertoisitko oman vinkkisi vastuulliseen työelämään?
Julia Thurén [00:47:33]: Pitäisi yrittää olla mahdollisimman mukava toisille ja planeetalle, niin se olisi todella vastuullista.
Matleena Pietiläinen [00:47:40]: Suuret kiitokset Julia vierailusta ja kaikkea parasta tulevaan.
Julia Thurén [00:47:42]: Kiitos, samoin.
[äänite päättyy]