Vastuullisuus työelämässä

Alati kasvava tietoisuus vastuullisuudesta ja kestävän liiketoiminnan merkityksestä on vauhdittanut myös siihen liittyvät liikeideat nopeaan kasvuun. Tässä jaksossa tavataan Kaisa Kurittu, joka toimii liiketoiminnan vastuullisuuteen keskittyvän Ratkaisutoimisto Vinhan yrittäjänä.
Jaksossa selviää, mikä on saanut Kaisan perustamaan yrityksen, joka tarjoaa sparrausta ja ratkaisuja vastuulliseen liiketoimintaan sekä millaista on vastuullisuus yrittäjän arki. Otetaan myös selvää, millaista on kiinnostava vastuullisuusviestintä ja mitä kuluttajien olisi siitä hyvä tietää.

Creators & Guests

Host
Matleena Pietiläinen
Vastuullisen sijoittamisen tutkimusta, kestävyysliikuntaa ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Hyppää matkaan :)
Producer
PodcastoryFi
Kaikkea podcastingista. Konseptisuunnittelusta tekniseen toteutukseen. Tasokas ja viihtyisä studio Helsingin keskustassa.

What is Vastuullisuus työelämässä?

Vastuullisuus asiat ovat tärkeä osa organisaatioiden toimintaa, päätöksentekoa sekä ihmisten jokapäiväistä elämää. Näistä teemoista keskustellaan Vastuullisuus työelämässä podcastissa eri alojen ammattilaisten ja asiantuntijoiden kanssa.

Vastuullisuus työelämässä on osa JYUcast podcasteja ja studiossa vieraiden kanssa keskustelemassa on Matleena Pietiläinen. Matleena viihtyy vastuullisuus teemojen äärellä työssään yliopistonopettajana ja väitöskirjatutkijana. Vapaa-ajalla hän inspiroituu maalaamisesta sekä kestävyysliikunnasta yhdessä perheen ja ystävien kanssa.

Jaksojen tekstivastineet löytyvät Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston sivuilta:
https://www.avoin.jyu.fi/fi/tekstitykset/vastuullisuus-podcastin-jaksojen-tekstitykset

[Matleena Pietiläinen:] Moikka ja tervetuloa jälleen Vastuullisuus työelämässä -podcastin pariin.
Tänään jutellaan vastuullisuudesta ammattina. Minulle on studioon saapunut vieraaksi yrittäjä Kaisa Kurittu, joka toimii vastuullisuusviestinnän ja -johtamisen asiantuntijana yrityksessään Ratkaisutoimisto Vinhassa.
Kaisan kanssa käydään läpi muun muassa sitä, mitä on vastuullisuusyrittäjän arki, mitkä ovat Kaisan ajatukset yritysten vastuullisuusraportoinnista ja millaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia vastuullisuusammattilaisuuteen liittyy. Lämpimästi tervetuloa, Kaisa!

[Kaisa Kurittu:] Kiitos, tosi kiva olla täällä mukana!

[Matleena Pietiläinen:] Kerrotko vähän, kuka sinä olet.

[Kaisa Kurittu:] Joo, minä olen siis jyväskyläläislähtöinen. Jyväskylä on tärkeä osa identiteettiäni.
Opiskelin Tampereella diplomi-insinööriksi ja sitten palasin kotikonnuille ja luin sitten vielä ympäristöjohtamista yliopistolla. Sen jälkeen olen reilut 10 vuotta vai 15 vuotta, kauanko tässä nyt on jo mennyt, [ollut] vastuullisuuskonsultointihommissa.
Siitä viimeiset 8 vuotta olen ollut yrittäjänä ja eräänlainen vastuullisuusammattilainen. Ehkä [on] laajentunut koko ajan tässä se fokus ja toisaalta vähän muuttunutkin matkalla se fokus, millaisia hommia oikeastaan teen.

[Matleena Pietiläinen:] Minua kiinnostaa kovasti kuulla, miten sinä olet loppuviimein päätynyt yrittäjäksi, mutta kerrotko vielä ennen sitä vähän tarkemmin koulutustaustastasi. Onko tämä vastuullisuus tullut jo mukaan kuvioihin sinun koulutuksesi myötä?

[Kaisa Kurittu:] No joo, ehkä. Minä luin siis rakennustekniikkaa, ettei se suoraan vastuullisuushommia ole, mutta minulla on semmoinen tietynlainen ympäristöajatus aina ollut taustalla ja luin ympäristötekniikkaa myös.
Sitten yritysten ympäristöjohtamisen maisterin tutkinto oli kyllä juuri sitä. Se jotenkin sytytti minut aivan liekkeihin. Sieltä löysin sen palon, että tätä minä haluan nimenomaan tehdä työkseni eli sillä lailla parantaa maailmaa työni kautta.

[Matleena Pietiläinen:] Mitä vastuullisuus sinulle merkitsee, ja mistä se rakentuu?

[Kaisa Kurittu:] Se on minulle tosi tärkeätä. Se lähtee ihan arkisista kulutusvalinnoista ja siitä, mihin minä käytän rahaa ja toisaalta myös sijoitan: mihin minä sijoitan ja käytän aikaani. Sitten tietenkin iso vaikutus minun osaltani tulee työn kautta. Minä pystyn jossain määrin vaikuttamaan, miten yritykset toimivat tai millaisia päätöksiä ne tekevät vastuullisuuden osalta.
Minä sparrailen niiden johtoryhmiä ja muuta, johon heidän pitäisi keskittyä.
Se rakentuu useasta palasesta, mutta kyllä se on jotenkin tosi kiinteä osa identiteettiä ja jokapäiväistä elämää minulla.

[Matleena Pietiläinen:] Millaista on vastuullinen työelämä?

[Kaisa Kurittu:] Jos mietitään ihmisten kannalta, niin varsinkin nykyään puhutaan paljon yhdenvertaisuudesta. Ylipäätään minusta se on semmoista ihmisten huomioon ottamista, että jokainen on arvokas sellaisena kuin hän on, ja se, että jokainen pystyisi käyttämään niitä omia "skilssejään" ja mihin on intohimoa ja muuta. Semmoiseen, että jokainen saisi taitonsa ja keinonsa käyttöön. Tietenkin tämän eteen paljon firmoissa nykyään onneksi tehdäänkin töitä. Arvostetaan ihmisten osaamista ja ruokitaan sitä, että jokainen pääsisi siellä onnistumaan.

[Matleena Pietiläinen:] Milloin ja miksi sinä olet itse kiinnostunut vastuullisuudesta?

[Kaisa Kurittu:] Minä olen aina ollut kiinnostunut ympäristöasioista ja minä olen harrastanut suunnistusta pienestä saakka, niin ehkä semmoinen metsässä heiluminen on vaikuttanut aika vahvasti siihen, että olen nähnyt myös, millainen on hyvinvoiva metsä ja miten ihanaa siellä on olla. Sitten valmistumisen jälkeen meninvastuullisuuskonsulttifirmaan töihin. Sitten myöhemmin perustin oman firman, niin se on ollut hirveän hyvä paikka oppia hiljalleen, miten tämä maailma toimii, ja millään lailla kritisoimatta akatemiaa ja tiedettä se oli aika iso ero kuitenkin, kun olin teoriassa oppinut erilaisia viitekehyksiä tai määritelmiä, miten asiat ovat, niin sitten, kun menin todelliseen maailmaan, huomasin, että ei se ihan aina menekään näin. On hirveän hyvä olla taustalla se teoria esimerkiksi vastuullisuudesta. Sitten se, miten se toteutuu, on vähän eri asia. Nämä ovat tosi tärkeitä osia molemmat minun elämässäni olleet.

[Matleena Pietiläinen:] Mikä sai sinut perustamaan vastuullisuusasioihin keskittyvän yrityksen?

[Kaisa Kurittu:] Ehkä minä halusin kulkea omaa tietäni, ja se tuntui hyvältä idealta siinä mielessä, että ei tarvitse muilta kysellä lupia, mitä tämä firma tekisi ja millaisia palveluita se tarjoaisi. Sitten se on toisaalta antanut hirveän paljon vapautta siinä, että omat työajat ja muut saan määritellä. Sitten siinä opitaan ihan älyttömästi. Minä tykkään konsulttihommissa siitä, että tehdään niin paljon erilaisten firmojen kanssa töitä.
Siinä opitaan eri toimialoilla. Erilaisilla ihmisillä ja yrityksillä on ihan erilaisia ajatuksia. On tosi kiinnostavaa oppia ja peilata niitä keskenäänkin ja löytää parhaat keinot, että tuolla tehtiin tosi hyvin tämä. Sitten pystytään jakamaan sitä jollekin toiselle, että nuo muuten juuri tämän kohdan tekivät tosi hyvin, että siitä voidaan ottaa mallia.

[Matleena Pietiläinen:] Ovatko sinun palvelusi enemmän tämmöisiä projektityyppisiä, vai?

[Kaisa Kurittu:] Ne ovat pääosin projekteja, joo. Onneksi on sitten ihania asiakkaita, jotka ovat pidempään pitäneet minua ystävänään, ja hommat ovat jatkuneet jo pitkiä aikojakin, monta vuotta. Välillä on sitten yksittäisiä projektejakin. Minä tykkään myös projektityössä siitä, että ne tulevat valmiiksi. Se on jotenkin ihanaa. Semmoisiin pitkäkestoisiin vuosikausien yhteistöihin olisi vähän hankalampi suhtautua. Minä tykkään saada asiat valmiiksi.

[Matleena Pietiläinen:] Kytkeytyvätkö sinun työtehtäväsi enemmän tämän vastuullisuusviestinnän vai vastuullisuusraportoinnin ympärille?

[Kaisa Kurittu:] Se on vähän muuttunut. Jossain vaiheessa minä halusin olla viestijä, ja sitten minä jossain vaiheessa kyllästyin, että en minä haluakaan olla viestijä.
Aikaisemmin enemmän, joo, ja aika paljon raporttien kanssa teen, mutta nyt olen vastuullisen sijoittamisen puolelle siirtynyt ja toisaalta johdon sparraukseen, mitä heidän pitäisi tietää ja ymmärtää – hyviä vinkkejä siihen, mihin maailma on menossa ja miten heidän yrityksensä olisi mukana tässä kehityksessä.

[Matleena Pietiläinen:] Ihan mielenkiinnosta: Mitä sinä teet tähän vastuulliseen sijoittamiseen liittyen?

[Kaisa Kurittu:] Minä teen tällä hetkellä aika paljon puheenvuoroja. Toisaalta siihen on tullut vähän tämmöisen tavallisen ihmisen kulmaakin, miten omat rahat voidaan sijoittaa vastuullisesti. Toisaalta sitten sijoittaminen liittyy myös siihen, että minä tiedän aika paljon, mitä sijoittajat odottavat. Minä pystyn sijoittajien odotuksia kertomaan yrityksille, että näin heidän pitäisi näistä asioista kertoa.

[Matleena Pietiläinen:] Minun ymmärrykseni mukaan jonkin verran on jo Suomessakin yrittäjiä tämän vastuullisuusteeman ympärillä, mutta miten sinä olet itse päätynyt yrittäjäksi?

[Kaisa Kurittu:] Ehkä minä olen vähän semmoinen oman tien kulkija aina ollut. Minä olin niin sanottuna rivikonsulttina ensimmäiset neljä vuotta, ja se oli jotenkin tosi tärkeää aikaa valmistumisen jälkeen mennä oikeisiin töihin ja oppia siellä vanhemmilta alan harrastajilta, miten tätä ollaan.
Sitten tietenkin siinä opin paljon käytännön asioita ja GRI-standardin ulkoa ja kaikkea muuta, mikä on tosi vahva pohja, ja tietenkin ne verkostot siinä, kun kerkesin jo luomaan niitä pohjia, niin sen jälkeen oli aika helppo päätös lopulta lähteä yrittäjäksi.
Sitten saan itse päättää, mitä puuhaan. Ei tarvitse muilta kysellä lupia.
Voisi olla aika hankalaakin yrittäjäksi lähteminen heti koulunpenkiltä suoraan. Silloin olisivat puuttuneet ne verkostot ja silloin olisi puuttunut periaatteessa se osaaminen työelämästä. Se, mitä koulunpenkillä opitaan, [on] tietenkin hirveän tärkeätä, tieteellinen ja akateeminen pohja siihen, mutta se ei ole aina ihan yksi yhteen sen kanssa, mitä se yrityksissä esimerkiksi on.

[Matleena Pietiläinen:] Silloin, kun aloitit yrittäjänä, oliko selvästi kysyntää tälle vastuullisuusteemalle, vai onko se lisääntynyt tässä vuosien aikana?

[Kaisa Kurittu:] Oli sitä jo silloin, mutta sehän on ihan räjähtänyt käsiin tässä viime vuosina. Yksi jos toinenkin, vaikkapa tilitoimistot tai viestintätoimistot, palkkaavat koko ajan vastuullisuusasiantuntijoita lisää riveihinsä, ja myös ihan yrittäjiä tulee lisää. Kyllä on tosi iso kysyntä tällä hetkellä tämmöiselle osaamiselle markkinoilla.

[Matleena Pietiläinen:] Minkälaisia sinun työpäiväsi ovat? Minkälaisia ovat – voidaanko sanoa – tyypilliset työtehtävät?

[Kaisa Kurittu:] Ehkä minä ajattelen tuosta työpäivästä – minä en tiedä, kannattaako sitä tässä nyt sanoa, mutta minun arjessani on tärkeintä, että on mahdollisimman vähän töitä.
Se on yksi syy, miksi minä olen yrittäjä. Minä arvostan vapaa-aikaa tosi paljon, mutta tietenkin silloin, kun ihmisen täytyy vähän tehdä töitä, että tulee toimeen, niin minä mietin aika paljon. Minun työni on semmoista, että minä suunnittelen ja kirjoitan tosi paljon, luen aika paljon. Pitää koko ajan ymmärtää, mistä nyt puhutaan ja mikä on taksonomia ja – että pystyn auttamaan asiakkaita – mitä se heille tarkoittaa. Sitten minä teen välillä puheenvuoroja, koulutan. Sitten minä näpytän konetta. Kyllä aika paljon on semmoista kirjoitustyötä loppupeleissä se asiantuntijatyö.

[Matleena Pietiläinen:] Voitaisiin ajatella, että vaatii aika paljon juuri se itsensä jatkuvasti ajan tasalla pitäminen ja mielellään vielä siellä vähän etukenossa, että osataan vähän sinne tulevaisuuteenkin nähdä.

[Kaisa Kurittu:] Kyllä se vaatii, joo. Välillä sitten tulee huono omatunto siitä, jos huomaan, että en ihan ole ajan tasalla, että huomaan, että nyt tuolla seminaarissa puhutaan semmoisista kirjainyhdistelmistä, joista minä en ole kuullutkaan, että nyt, Kaisa, tsemppaa. Sen takia minä mielelläni myös osallistun kaikkiin seminaareihin, että ne ovat hyvä keino pitää itseään ajan tasalla, mistä nyt oikein puhutaan.

[Matleena Pietiläinen:] Jos mennään tarkemmin sinun yrityksesi toimintaan, niin millaisia palveluita sinä tuotat asiakkaillesi?

[Kaisa Kurittu:] Minä sparrailen pääosin isoja pörssiyhtiöitä tai Suomessa isoja perheomisteisia yhtiöitä, jotka ovat jo kiinnostuneita vastuullisuudesta, että minun ei tarvitse myydä välttämättä sitä ajatusta heille, miksi vastuullisuus olisi tärkeää. Minä sparrailen siinä vastuullisuuden johtamisessa ja sitten siinä, miten sitä hommaa tehtäisiin ja mitä pitäisi jo tehdä.
Toisaalta sitten se mittaaminen ja raportointi, miten siitä kannattaa raportoida sillä lailla, että on jotain hyötyä siitä raportista lukijoille.

[Matleena Pietiläinen:] Sinulle on varmaan tätä kautta muodostunut jonkinlainen kuva siitä, minkälainen on suomalaisten yrittäjien, organisaatioiden vastuullisuusosaaminen tällä hetkellä. Miten sinä näet tämän?

[Kaisa Kurittu:] Ehkä yrittäjän, tai riippuu, minkä kokoisen firman yrittäjä on perustanut, mutta jos mietitään pienempiä yhtiöitä, niin se on aika vaihtelevaista.
Se riippuu tosi paljon esimerkiksi toimarin tai hallituksen puheenjohtajan kiinnostuksesta ja heräämisestä asiaan. Sitten taas on pieniä firmoja, jolla voi olla ihan ydinbisnestä semmoinen, tietysti jokin Spinnova – eläköön Jyväskylä! –, että on suoraan sen toiminnan ytimessä se, että tehdään kestävää maailmaa. Silloin sitä vastuullisuutta ei tarvitse erikseen uittaa siihen mukaan enää jälkijättöisesti. Siinä on aika isoja eroja. Sitten taas, jos mietitään pörssiyhtiöitä, niin kyllä siellä suurimmat tai isommat suomalaiset firmat ovat jo pitkään tienneet ja heiltä on vaadittu sijoittajien puolesta ja muualta sitä, että vastuullisuus pitää olla hallussa.

[Matleena Pietiläinen:] Minkälaista vastuullisuusosaamista sitten tarvittaisiin lisää?

[Kaisa Kurittu:] Ehkä kaikenlaista.
Tuntuu, että toiset tarvitsevat ihan alkeissa vieläkin käytännön apua, miten minä nyt rupean olemaan tätä vastuullisuutta. Sitten taas toiset ovat niin pitkällä siellä – heitän vaikkapa Nesteen –, että siellä on ihan bisnes käännetty tai ollaan kääntämässä ruori toiseen asentoon. Se koko bisnes rakentuukin uusiutuvien ympärille. Siinä tarvitaan vähän erilaista apua eri vaiheissa, mutta kyllä se on semmoista, miten se liittyy bisnekseen, miten se liittyy johtamiseen. Se on ehkä se tärkein, ettei se jää semmoiseksi ulkokultaiseksi pikku harrasteluksi bisneksen rinnalla.

[Matleena Pietiläinen:] Minua kiinnostaisi tietää, miten sinä lähdet perkaamaan tämmöistä, jos vaikkapa joku pienyrittäjä ottaa sinuun yhteyttä ja haluaisi vähän vastuullisuuskoutsausta yritykselleen. Miten sinä lähdet liikkeelle tämmöisestä?

[Kaisa Kurittu:] Pienyrittäjät eivät yleensä ota minuun yhteyttä.
Ne ovat yleensä isompia yrityksiä.
Se riippuu siitä, missä vaiheessa he ovat jo, onko se vielä se lähtökuoppatilanne vai se, että ollaan jo hyvässä vauhdissa. Aika usein on tullut sellaisia, että hei, meillä on raportti, voisitko sinä kertoa, mitä mieltä sinä olet tästä. On minun mielestäni ihanaa päästä kertomaan, mitä mieltä minä olen toisten vastuullisuudesta ja siitä raportoinnista. Siitä saadaan aika hyvin kiinni siitä, että teillä tämä menee jo tosi hyvin ja tässä te ette tunnu itsekään vielä ehkä ymmärtävän sitä pihviä.
Juuri se, että minä autan siinä ymmärtämään sitä, mitä se nimenomaan tälle yritykselle tarkoittaa, mitkä ovat niitä – konsulttikielellä – olennaisia asioita, joihin toiminnan ja vastuullisuuden pitäisi keskittyä.
Sitten se jatkuu siitä, miten sitä mitataan ja asetetaanko sinne tavoitteita ja miten saadaan jengi mukaan siihen. Sitten ehkä viimeinen [on], miltä se näyttää raportissa. Kaikkissa näissä vaiheissa pystytään auttamaan.

[Matleena Pietiläinen:] Entäs, jos lähdetään ihan nollatasolta, että ei ole mitään valmista?

[Kaisa Kurittu:] Silloin se ensimmäinen on yleensä olennaisuusanalyysi – niin konsulttikieltä kuin kuulostaakin –, juuri se ison kuvan hahmottaminen: mikä toimiala, missä kontekstissa se toimii, mitä siltä odotetaan. Sitten lähdetään sen pitkän listan kautta tunnistamaan, että kaikkea tällaista jo odotetaan ja kaikkea tällaista kilpailijat tekevät ja tämä on tälle toimialalle relevanttia, että nyt näistä kirkastetaan se. Sitten tämmöinen vastuullisuusohjelma tai -strategia sen pohjalle, ei se nouse, vaan se rakennetaan, kun tunnistetaan, että näihin asioihin meidän erityisesti pitää nyt panostaa.

[Matleena Pietiläinen:] Kyllä, se on minun mielestäni, vaikka kuinka kuulostaa rakennetulta – tai miten kuvaat sen –, mutta on tosiaan kaikkien mahdollista lähteä sitä vastuullisuutta rakentamaan, vaikka sitä ei olisi vielä niin tuotukaan sinne osaksi yrityksen strategiaa ja operatiivista toimintaa.

[Kaisa Kurittu:] Sitten se on hauskaa siinä, että välillä myös se raportti voi toimia semmoisena vipuvartena, että siellä [se], joka raportista vastaan, voi mennä sanomaan, että meidän on pakko kertoa nyt tämmöisistä asioista, kun tämä raportointi vaatii tällaisia tiettyjä asioita. Onko meillä vielä näitä?
Työntää myös osaltaan se, että pitää olla avoin ja pitää pystyä kertomaan, ja jos ei vielä pystytä kertomaan mitään, kun ei ole mitattu tai tehty tai jotain, niin siinä mielessä minun mielestäni raportointi on hienoa, että se voi olla se vipuvarsi siinä kehittymisessä.

[Matleena Pietiläinen:] Juuri tässä sinun kirjassasi "Yritysvastuuraportointi – Kiinnostavan viestinnän käsikirja" on avattu hyvin käytännönläheisesti tätä yritysvastuuraportointia sekä mekaanisen raportoinnin että myös sitten tämmöisen kiinnostavan viestinnän näkökulmista. Kertoisitko lyhyesti, millaista on kiinnostava vastuullisuusviestintä.

[Kaisa Kurittu:] Minä sitä kirjaa kirjoittaessakin, tai se ajatus oli siinä, että minun mielestäni oli hirveän paljon Suomessa siihen aikaan ainakin vastuuraportteja, jotka olivat tosi tylsiä. Sitten minä mietin, mikä näiden arvo on yhtään kellekään.
Kukaan ei jaksa lukea sitä eikä kukaan ymmärrä, mitä siinä sanotaan näin kärjistetysti.
Hyvä raportti on sellainen, joka on hyödyllinen sekä sisäisesti että ulkoisesti. Jos sisäisesti mietitään, että se on juuri sitä, että se ohjaa sitä ja työntää eteenpäin ja auttaa siinä, että ovat ne oikeat mittarit siellä mukana. Ei raportoida vain raportoinnin vuoksi tai tavata jotain standardia ja täytetä rivi riviltä kohtia sinne, vaan nimenomaan raportoidaan käsi kädessä siitä, mitä tehdään, ja tämmöisiä tuloksia on saatu aikaan. Sitten taas ulkoiselle lukijalle, on se sitten asiakas tai sijoittaja tai kuka tahansa, että se on helposti ymmärrettävä, että ensinnäkin on selkeä rakenne ja löydetään haluamansa ja vielä ymmärretään se, mitä yritti yritys siinä kuvata. Se lähtee ihan alkeisasioista, minkälaisia graafeja käytetään. Sekin on jännä, välillä huomaan, että graafeja ei ole viimeistelty lainkaan. Sitten ne ovat tosi sekavia, ihan alkeisgraafit. Ihan tosi perusasioillakin saadaan parannettua sitä raportin selkeyttä ja sitä kautta sitä, millainen on hyödyllinen ja tietenkin kiinnostava, miten muotoillaan ja millaista kieltä käytetään ja millaisista asioista siellä puhutaan. Semmoinen jankutus ja paasaus ei kauheasti kiinnosta, vaan nimenomaan tietenkin ajankohtaiset aiheet mutta myös hankalat ja keskeneräiset aiheet ja kipeät aiheet. Nehän vasta kiinnostavatkin, jos uskalletaan kertoa siitä, että me olemme koettaneet tällaista tehdä, mutta se ei vielä onnistunut, nyt yritetään uudella lailla sitä tehdä. Sehän on tosi kiinnostavaa, semmoinen rohkea avoimuus hankalistakin asioista. Se on kiinnostavaa.

[Matleena Pietiläinen:] Uskaltavatko suomalaisyritykset olla rohkeasti avoimia?

[Kaisa Kurittu:] Sitä on ruvettu harjoittelemaan, hiljalleen. Jos muistat S-ryhmän parin vuoden takaisen, he tekivät tutkimuksen tomaattiviljelmien tuotanto-olosuhteista Italiassa, ja sieltähän löytyi tosi huonoja epäkohtia ihmisoikeuksiin liittyen ja työoloihin, niin he itse toivat julki sen ulkopuolisen tekemän selvityksen. Se on juuri semmoista uudenlaista avoimuutta, että tämä on tosi epämiellyttävä ja kipeä aihe meille, mutta silti me emme piilottelesitä, vaan puhumme siitä ja koetamme ratkaista sitä eri keinoin. Sitten heti tuli semmoinen olo, että minä ainakin haluan ostaa noilta tomaatteja, koska ne ainakin yrittävät.
Se on se kääntöpuoli juuri siinä, että jos yritetään vain piilotella, niin ei se kauhean vastuullista ole, kun kaikki kuitenkin tietävät, että ei tämä niin helppo polku ole, vaan aika kivikkoinen välillä.

[Matleena Pietiläinen:] Mikä on sinun näkemyksesi siitä, kun mietitään näitä yritysvastuuraportoinnin käyttäjiä: Ketkä siitä ovat lähtökohtaisesti kiinnostuneita? Ovatko enemmän organisaatioiden sisällä olevat henkilöt, vai ovatko sitten juuri ulkoiset sidosryhmät?

[Kaisa Kurittu:] Minua ilahduttaa se, että raportteja käytetään nykyään sisäisesti. Esimerkiksi, kun on uusi henkilö tullut taloon, niin voi olla, että sen vastuuraportin avulla jopa käydään läpi niitä, että me olemme tämmöinen yritys.
Se on pakollinen lukeminen tyyliin, ja sieltä nähdään, millaiset eettiset periaatteet [ovat] ja kaikki tämmöiset.
Jotenkin hienoa, että sitä hyödynnetään myös sisäisesti. Toisaalta sieltä otetaan johdon esityksiin screenshotteja tai joitain kuvia ja näin, että sitä samaa sisältöä voidaan hyödyntää muussakin viestinnässä organisaation sisällä ja ulkona.
Sitten tietenkin pääosin lukijat ovat sijoittajia tai muuten yleensä ammattilaisia.
Harva tavan tallaajaa ihan iltalukemisenaan vastuullisuusraporttia selailee.
En minäkään niitä lue muuta kuin työni puolesta.
Eivät ne nyt semmoinen ykkösvalinta ole bestseller-listoilla, että tänään luen tuon firman raportin, mutta kyllä niitä varmasti kriittiset sidosryhmät, ovat ne vaikka – mitä nämä ovat?
Mikä se sana on, NGO suomeksi?
Kansalaisjärjestöt, joo.
Niitä esimerkiksi kansalaisjärjestöt ja muut kriittiset asiakasryhmät saattavat hyvinkin lukea. Sitten toisaalta kumppanitkin voivat lukea, ja kyllähän nykyään yritykseltä odotetaan, että jos halutaan olla toimittaja jollekin firmalle, niin sinulla pitää olla tietyt asiat kunnossa.
Se raportti on yksi keino kuitata ne tietynlaiset velvoitteet, että meillä mitataan näitä asioita, tuossa ovat tulokset. Kyllä se aika moneen lopulta taipuu, vaikkei ehkä heti tultaisi ajatelleeksi sitä.

[Matleena Pietiläinen:] Sinä olet kirjoittanut myös toisen kirjan "Sijoita rahasi vastuullisesti", joka on minun ymmärrykseni mukaan tarkoitettu etenkin piensijoittajien sijoitustoimintaa tukemaan. Miksi sinä halusit kirjoittaa tämän kirjan, ja voisitko vähän avata tämän projektin taustoja?

[Kaisa Kurittu:] Ekan kirjan kun kirjoitin, minä olin ammentanut siihen kaiken, mitä minulla oli sielullani ja sydämelläni annettavaa, ja minä totesin, että minä en ikinä kirjoita enää yhtään mitään, että minulla ei ole mitään annettavaa. Sitten, kun pari vuotta keräilin itseäni, niin jopa alkoi taas tulla mieleen kaikkia asioita. Tämä lähti siis turhautumisesta. Minä kuitenkin olen jonkinlainen vastuullisuusammattilainen ja -sijoittaja, ja minä en ymmärtänyt niitä, mitä vastuullisesta sijoittamisesta annetaan ohjeita ja kaikkia näitä raameja ja muuta. Minä olin: "Miten minä en voi saada tästä kiinni, vaikka minun pitäisi?" Sitten minä oivalsin sen, että ne ovat instituutioiden näkökulmasta. Ammattilaiset kertovat siinä, miten eläkeyhtiöt ja pankit ja pääomasijoittajat sijoittavat. Ei se kohtaa sitä, jos on tonni käytettävissä versus miljoona euroa. Ovat vain erilaiset ne sijoituslähestymiset ylipäätään vastuulliseen sijoittamiseen. Sitten minä ajattelin, että nyt minä otan selville ja samalla vaivalla kirjoitan tämän, että muutkin saisivat sen tiedon.
Se oli hirveän kiinnostava projekti. Siinä opin kyllä ihan älyttömästi asioita. Siinä mielessä kirjan kirjoittaminen on hyvä sivistyskeino itselleen, että joudutaan ottamaan aika paljon asioita selville ja miettimään, miten minä perustelen.
Jos minä väitän näin, mikä minulla on olevinaan siinä taustalla se peruste sille asialle?

[Matleena Pietiläinen:] Minua kiinnostaa, miten sinä lähdit tätä aihetta lähestymään. Haastattelitko sinä asiantuntijoita, vai mikä oli sinun lähestymisesi tässä?

[Kaisa Kurittu:] Kyllä minä haastattelin. Sitten, jos siinä ekassa kirjassa minulla oli yksi lähde eli GRI-standardi, niin tässä toisessa oli sitten kyllä sadoittain. Minä tosi paljon selasin mediaa, varsinkin kansainvälisiä julkaisuja ja eri termeillä etsin sieltä ja uutisia hain ja luin eri rahastojen kaikenlaisia julkaisuja ja haastattelin erilaisia asiantuntijoita aiheesta. Se oli kyllä aikamoinen internetin kahlausprojekti, mutta tosi kiinnostava kyllä.
Sitten tietenkin piti perata erilaisia rahastoja paljon ja tosi tarkkaan lukea rahastojen julkaisut, mitä ne ovat ja mitä ne ovat versus jokin toinen, mikä niiden ero on, saanko minä itse kiinni siitä, mikä se pihvi eri rahastoissa on.

[Matleena Pietiläinen:] Nyt, kun sinä olet aihetta kahlannut ja tutkinut, mitkä ovat sinun vinkkisi tuottavuutta ja myös vastuullisuutta tavoittelevalle piensijoittajalle?

[Kaisa Kurittu:] Tuottavuutta ei voida ehkä luvata, mutta minä olen lähestynyt näin, että kyllä vastuullinen sijoittaminen tuottaa vähintään yhtä hyvin kuin tavallinen sijoittaminen. Se ei ole ainakaan tuotoista luopumista enää, mitä sen on ehkä aikaisemmin ajateltu olevan. Se oli ehkä myös isoin oivallus tuossa kirjan teossa, että vastuullinen sijoittaminen, kun sijoitetaan omia rahoja, on omantunnon ja omien arvojen pohjalta lähtevää.
Tietenkin vastuullisuudessa on reunaehdot, että ei saa pilata ympäristöä ja tärvellä luontoa ja ihmisoikeuksia ei saa polkea ja varoja ei saa piilottaa Kookossaarille ja niin edelleen. Siinä on yleiset reunaehdot, mutta sitten taas, kun mietitään omien arvojen kautta, mitä mieltä minä olen tupakasta, mitä mieltä minä olen aseista, mitä mieltä minä olen lihansyönnistä – siis tällaisia aika perustavanlaatuisiakin arvokysymyksiä tulee siihen –, niin sitten voidaan miettiä, että jos harrastetaan metsästystä ja ampumahiihtoa, niin voi olla ihan erilainen näkemys aseisiin, onko se vastuullista vai ei.
Tai sitten itse kategorisesti, että minä en halua niihin sijoittaa.
Oli hirveän tärkeää miettiä ensin, mihin minä en halua sijoittaa, ja sitten sen jälkeen miettiä, riittääkö minulle, että minä karsin nämä pahimmat ja kaikki loput ovat OK, vai haluanko minä vielä poimia joitain tietynlaisia asioita, tai haluanko minä sijoittaa johonkin tiettyyn teemaan vaikkapa erityisesti tai poimia tietynlaisia yhtiöitä tai johonkin tietylle alueelle, Eurooppaan tai Amerikkaan tai pelkästään Suomeen tai miten se halutaankin sitten tehdä.
Se arvopohdinta on tosi tärkeä osa vastuullista sijoittamista.

[Matleena Pietiläinen:] Siitä on hyvä lähteä liikkeelle.
Jos palataan vielä hetkeksi tuohon yritysvastuuraportointiin, jos katsotaan kokonaiskuvaa suomalaisten yritysten vastuuraportoinnista, niin millä tasolla me olemme?

[Kaisa Kurittu:] Me olemme aika hyvällä tasolla, jos isojen yritysten raportteja katsotaan.
Ne ovat kuitenkin harjoitelleet sitä aika pitkään, parikymmentä vuotta jo ensimmäiset ja pisimpään harrastaneet. Toisaalta kansainvälisissä vertailuissa pohjoismaiset yritykset pärjäävät tosi hyvin johtuen siitä, että täällä on perinne semmoiseen tietynlaiseen avoimuuteen ja ovat eläkeyhtiöt ja muut vaatineet jo pitkään sitä raportointia yrityksiltä, joihin ne sijoittavat. Jos katsotaan vaikkapa amerikkalaisia yhtiöitä, niin aika niukanlaisia raportteja kyllä edelleen tai ei niin avoimia ehkä. Siellä on valittu vain muutama herkullinen teema ja vaiettu muusta.
Sillä lailla suomalaiset yhtiöt kansainvälisessä vertailussa varsin hyvin [pärjäävät].

[Matleena Pietiläinen:] Kyllä.
Onko joitain erityisiä ongelma tai epäkohtia, jotka korostuisivat suomalaisten yritysten vastuullisuusraportoinnissa?

[Kaisa Kurittu:] Ehkä pituus. Turhaa jaarittelua voitaisiin edelleen leikata sieltä pois.
Ehkä sitä tavoitteellisuutta, että se on kehityssuunta, johon on menty. Nykyään ei riitä enää, että katsotaan menneeseen, miten homma on tähän saakka mennyt, vaan myös se, mihin ollaan menossa, ja varsinkin semmoiset kunnianhimoiset tavoitteet. Jos sellaiset vain on, niin ne tietenkin kannattaa siellä isosti tuoda esille ja kertoa, miten matka näitä tavoitteita kohti on edennyt.

[Matleena Pietiläinen:] Ovatko aina toimialaspesifejä näiden tavoitteiden asettamiset, vai millä tavalla sitä kannattaa lähteä miettimään?

[Kaisa Kurittu:] Kylläpä nämä ilmastoneutraaliustavoitteet koskevat kaikkia.
Siellä on työturvallisuus- ja tämmöiset asiat, niin kyllä ne koskevat kaikkia. Voihan siellä olla tosi spesifejä.
Metsätoimialalla on erilaisia kuin ilmailutoimialalla.
Siellä voi olla spesifejä juuri siihen toimintaan liittyen, mutta toisaalta osa on tämmöisiä yleisiä. Ilmastotavoitteet kuuluvat kaikille.

[Matleena Pietiläinen:] Millaisten yritysten tulisi tehdä yritysvastuuraportointia, jos nyt suljetaan tästä tarkastelusta pois ne yhtiöt, jolla on lainsäädännöllinen velvollisuus tätä tehdä?

[Kaisa Kurittu:] Kyllä minä sanoisin, että kaikenlaisten yritysten kannattaa tehdä. Tietenkin, jos on pieni firma, niin ei sen satasivuista "rapsaa" kannata tehdä. Se on vähän resurssien haaskausta ehkä. Kolmesivuinenkin voi olla hyvä.
Jos ei ole velvoitetta tehdä vaikkapa GRI-standardien mukaista raporttia, niin sitten voidaan tehdä vähän kevyempi. Tärkeintä [on], että sieltä tulee juuri se, mitä vastuullisuus on sille firmalle, mihin se keskittyy ja onko sillä joitain tavoitteita tai miten se sitä seuraa.
Se on lopulta kuitenkin aika yksinkertaista. Sitä tarinallisuutta ja muuta, kauniita kuvia voidaan miettiä, kuinka paljon niitä tarvitsee olla rinnalla.

[Matleena Pietiläinen:] Sinun yrityksesi palvelut on suunnattu enemmän, kuten sanoit, suuremmille yrityksille, mutta miten sinä näet pienyrittäjien roolin tässä? Kannattaako heidän vaikkapa harjoittaa vastuullisuusviestintää?

[Kaisa Kurittu:] Viestintää nimenomaan kannattaa ehdottomasti. Se on tässä maailman ajassa mennyt siihen, että jos ei firma mitään puhu nettisivuillaan tai markkinoinnissaan vastuullisuudesta, niin se tarkoittaa jo sitä, että se ei merkitse sille mitään, että vastuullisuus ei ole tärkeätä. Minä en tiedä, kuinka monen firman enää kannattaa sellaista mielikuvaa antaa. Ilman muuta kannattaa, jos ei nyt raporttia, niin kumminkin siinä omassa viestinnässä tuoda esille, että vastuullisuus on tunnistettu ja että se on tärkeätä, mutta tietenkin se vaatii myös sitä, että asiaa on pohdittu, ettei se ole vain semmoista yleistä julistamista ilman mitään tekoja siellä taustalla.
Huomaan, että ihmiset ovat vähän kyllästyneitäkin ehkä siihen, että joka toisen päivän Hesarin kannessa joku julistaa olevansa taas niin vastuullinen ja päästöjä nolla ja niin edelleen. Siihen aletaan vähän uupua.
Sekin vaatii vähän semmoista – varsinkin semmoinen julistaminen on aika väsyttävää. Kekseliästä viestintää kannattaa ilman muuta harrastaa myös vastuullisuuden osalta.

[Matleena Pietiläinen:] Onko tämä toisaalta mennyt sinne äärilaitaan, että vähän kaikkea aina perustellaan sillä, että me olemme vastuullisia?

[Kaisa Kurittu:] On, joo. Se on mennyt juuri siihen, ja ainakin itse olen aika kriittinen ja suhtaudun näihin kaikenlaisiin löysiin väitteisiin sillä lailla, että "show me the evidence", että et sinä voi väittää noin, jos ei sinulla ole mitään pohjaa tuolle. Juuri semmoiset väsyneet lauseet, että ympäristö ja sosiaalinen, taloudellinen vastuu ovat meille tosi tärkeitä, niin ei tuo oikein riitä enää. Ei se vakuuta ketään.
Mutta sitä voidaan tehdä myös kekseliäästi ja rennosti.
Sen ei tarvitse olla semmoista juhlapuhetta ja "nyt minä pidän puheen ja tämä on virallista ja vakavaa", vaan voi olla myös kekseliästä ja rentoa ja hauskaa se vastuullisuusviestintä.

[Matleena Pietiläinen:] Olisiko sinulla jokin esimerkki tästä? Mikä olisi tämmöinen tempaus jonkin suuremman yrityksen toimesta?

[Kaisa Kurittu:] No, vaikkapa Kesko käyttää sitä, onko se nyt Kiroileva Hiili, semmoista piirroshahmoa siinä, ja vaikkapa Finlayson. Se ei ole oikeastaan hauskaa, vaan se on hyvin kantaa ottavaa, mutta tosi näkyvällä tavalla. He uskaltavat antaa – miten se sanotaan? – "statementteja", että he ovat tätä mieltä ja he toimivat näin. Se on minun mielestäni tosi virkistävää, että rohkeasti otetaan kantaa ja rohkeasti ollaan vähän erilaisia. Ei se erilaisuuden hakeminen mikään itseisarvo ole, mutta se, että löydetään yritykselle sopiva tyyli tehdä sitä.

[Matleena Pietiläinen:] Miten meidän kuluttajien ja asiakkaiden kannattaisi suhtautua ja tulkita tätä vastuullisuusviestintää?

[Kaisa Kurittu:] Ehkä kriittisesti nimenomaan. Jos joku sanoo, että meistä tulee hiilineutraaleja, niin ehkä, että milloin ja millä keinoin. Jos meinataan pelkästään "offsetata" päästöt, niin ei se ole vielä erityisen vastuullista. Rahalla ei voida kaikkea tässä maailmassa korvata, vaan itsekin pitää tehdä niitä ilmastotoimia.
Sitten myös sellaista tervettä harkintaa siinä, että jos nämä nyt puhuvat tästä, niin onko tuo oikeasti merkittävä asia noiden liiketoiminnassa vai onko se vain semmoinen lillukanvarsi, johon on ollut helppo ja kiva tarttua. Mietitään juuri sitä, että ymmärretään vaikkapa toimiala, millaisia isoja kysymyksiä siihen liittyy, onko siellä vaikkapa alkutuotannossa tai palveluiden turvallisuudessa tai jossain tämmöisessä isoja kysymyksiä. Vastaako tämä yritys niihin, vai puhuuko se vain niistä toimiston biojätteistä, jotka on ollut kauhean kiva ja helppo kierrättää?
Juuri ison kuvan hahmottaminen. Toki se on kuluttajalle uuvuttavaa, jos jokaisesta yrityksestä yritetään näin miettiä, mutta ainakin, jos nähdään jokin vastuullisuusmainos ja halutaan sen perusteella, että tämä on vastuullinen firma, minäpä ostan nyt heidän tuotteitaan, niin ehkä siinä kohdassa [kannattaa] pysähtyä miettimään, onko tämä nyt ihan niin hyvin kuin he antavat tässä mainoksessa ymmärtää.

[Matleena Pietiläinen:] Niin, voimmeko me luottaa siihen?

[Kaisa Kurittu:] Minun mielestäni hirveän pahoja ylilyöntejä ei Suomessa ole ollut, mutta on se vähän semmoista, kun kaikkien on ikään kuin pakko jotain, niin kaikki sitten jotain, mutta ei aina ole niin hirveästi tekoja siellä taustalla.

[Matleena Pietiläinen:] Tähän vastuullisuuteen kytkeytyy tosi paljon myös liiketoiminnallisia mahdollisuuksia, niin miten sinä näet tämän vaikkapa yrittäjän näkökulmasta?

[Kaisa Kurittu:] Taisin sanoakin, että homma on räjähtänyt käsiin tässä viime vuosina, että kyllä riittää työsarkaa, tulkaa vain kaikki tälle alalle yrittäjiksi tai muihin hommiin. Tosi paljon on kysyntäävastuullisuusosaamiselle, ja yritykset palkkaavat omiin riveihinsä ja konsulttifirmat palkkaavat omiin riveihinsä osaajia jatkuvasti. Sitten tietenkin se, että myös kuluttajat ovat kiinnostuneita tällaisista vastuullisista tuotteista ja palveluista. Sillä lailla yrityksille on bisnesmahdollisuuksia paljon, kun kehitetään vastuullisia tuotteita ja palveluita.

[Matleena Pietiläinen:] Onko sinulle tullut vastaan joitain tämmöisiä mielenkiintoisia innovaatioita?

[Kaisa Kurittu:] Siis on aika paljonkin. Osa on pienempiä, osa suurempia.
Nesteen mainitsin jo kerran, mutta esimerkiksi tämä yhdessä tekeminen on minun mielestäni tosi hienoa.
Nykyään on tajuttu se, että mikään firma ei yksin pysty vaikkapa ilmastonmuutosta torjumaan, mutta yhdessä saadaan isompia tekoja aikaan. Neste tietenkin uusiutuvaa dieseliä toimittaa ja näin, mutta Hesburgerin ja ties minkä kanssa [on] yhteistyökuvioita. Sitten toisaalta, Spinnovakin jälleen mainittu, Marimekon kanssa yhteismallistoja ja muidenkin vaatemerkkien kanssa yhteismallistoja. Sitten taas pörssiin on listautunut Suomessa erilaisia vastuullisuuskulmalla. Siellä oli tämä Petolarkin.
Siis on pörssiinkin listautunut semmoisia yhtiöitä, jotka selvästi ovat kestävän kehityksen kulma edellä ratkaisemassa isoja asioita. Kyllä ilahduttaa, että näitä on. Sitten tietenkin tämmöisillä vanhoilla ja vakavaraisilla yrityksillä, joiden bisnestä on jokin muu kuin varsinaisesti vastuullisuus, se laiva kääntyy välillä vähän hitaammin, mutta kyllä sielläkin ollaan hereillä, että pitää kehittää koko ajan tehokkaampia, vähäpäästöisempiä, turvallisempia, jollain lailla parempia tuotteita, palveluita.

[Matleena Pietiläinen:] Kyllä, ja näiden matkaa on hirmu mielenkiintoista seurata, vaikkapa tämän Spinnovan.

[Kaisa Kurittu:] Juuri näin, niin on.

[Matleena Pietiläinen:] Mikä on sinun mielestäsi koulutuksen ja tutkimuksen merkitys tässä vastuullisuuden ja kestävän kehityksen toteutumisessa ja edistämisessä?

[Kaisa Kurittu:] Kyllä minä näen, että tosi tärkeä. Vaikka en itse ole tieteentekijä, niin arvostan suuresti sitä puolta, mutta minä ehkä näen, että se on siellä taustalla. Siellä tehdään sitä pohjaa, perustutkimusta. Sitten ehkä firmoissa ratkaistaan käytännössä niitä asioita, pistetään ne isolle volyymille. Toisaalta myös ihmisten arjessa sitten muuttuu todeksi se tiedepohja, mutta tosi tärkeä rooli ilman muuta.

[Matleena Pietiläinen:] Mikä olisi sinun viestisi nuorille, jotka miettivät uravaihtoehtoja tällä hetkellä tai aloittelevat työelämää esimerkiksi yrittäjinä?
Miten heidän kannattaisi suhtautua vastuullisuusasioihin?

[Kaisa Kurittu:] Positiivisesti tietenkin ja ilman muuta yrittäjäksi. Yrittäminen on kauhean hauskaa, ja ainahan voidaan mennä niin sanotusti oikeisiin töihin, jos homma ei jostain syystä lähde lentoon, ja sitten taas vähän myöhemmin koettaa uudelleen. Ideat eivät maailmasta lopu.
Myös tätä vastuullisuutta ilman muuta, sitä ilmeisen monessa paikassa ja varmaan peruskoulussakin voidaan nykyään jo opiskella. Ennen vanhaan, kun minä olin koulussa, ei ollut tällaisia kursseja hirveästi tarjolla. Ne ovat niin perusosa jo nykyään minkä tahansa firman bisnestä, että täytyy olla perusymmärrys siitä, mitkä ovat kestävän kehityksen isoja asioita maailmassa ja mistä ne johtuvat ja millä keinoilla kenties voitaisiin näitä ratkoa. Tämmöiselle osaamiselle on kyllä taatusti kysyntää jatkossa erilaisissa tehtävissä, vaikkei olisikaan vastuullisuustittelillä varsinaisesti nimetty se tehtävä.

[Matleena Pietiläinen:] Tähän lopuksi: mitkä ovat sinun vinkkisi vastuullisempaan työelämään?

[Kaisa Kurittu:] Minä ehkä näen sen niin, että jokaisen meidän panosta tarvitaan. Juuri se vastuullisuus ja parempi maailma ja tulevaisuus syntyy yhdessä. Se ei ole kenenkään yksittäisen tekeminen, vaan nimenomaan, että jokainen tekee sen oman roolinsa sekä työssä että arjessa ja kotona ja näin, että ihan koulusta lähtien opitaan näitä taitoja ja ymmärretään, miksi pitäisi toimia vastuullisesti. Sitten se on luonteva osa kaikkia päätöksiä ja kaikkia ajatuksia, että tulee pohdittua muutakin kuin rahaa tai mainetta tai mikä se nyt olisikaan.
Nimenomaan semmoinen kauemmas kantava ajatus, että meillä on yhteinen tulevaisuus ja meidän pitäisi nyt jotenkin selvitä tästä.
Jokainen tekee sen oman osuutensa sitten.

[Matleena Pietiläinen:] Kiitos, Kaisa, tuhannesti, kun pääsit podcast-vieraaksi!

[Kaisa Kurittu:] Kiitos!

[Matleena Pietiläinen:] Kiitos, kun kuuntelit Vastuullisuus työelämässä -podcastia.
Tämä podcast kokoaa yhteen eri alojen asiantuntijoita, joiden kanssa keskustelen vastuullisuudesta ja kestävästä kehityksestä työelämässä. Minä toivon, että tämä podcast antaa teille kuulijoille uusia näkökulmia ja kannustusta työelämän vastuullisuuden kehittämiseksi. Jos haluat olla etulinjassa edistämässä vastuullisuutta työelämässä, niin kannattaa ottaa myös seuraava jakso haltuun.
Olet myös tervetullut kasvattamaan vastuullisuusasiantuntijuuttasi Jyväskylän yliopiston avoimeen yliopistoon. Vastuullisuus ja kestävä kehitys työelämässä -opintokokonaisuudessa voit opiskella laajasti ja monitieteellisesti opintojaksoja vastuullisuuteen ja kestävään kehitykseen liittyen.
Voit suorittaa opintoja joustavasti oman aikataulun mukaan. Lisätietoja vastuullisuus työelämässä -moduulista löydät avoimen yliopiston verkkosivuilta.