Subscribe
Share
Share
Embed
Tässä My Studio podcastissa vierailevat suomalaisen kestävyysurheilun konkarit, mainostoimistoyrittäjä Anu Mäkinen ja .yksi Suomen menestyneimpiä ja monipuolisimpia kestävyysurheilijoita, opettaja ja yrittäjä Maija Oravamäki. Jaksossa keskustellaan koulutuspäällikkö Päivi Lohikosken johdolla unelmoinnista, elämän suunnittelusta, osaamisista ja siitä miten onnistumiset elämässä rakentuvat. Onko kaikki elämässä mennyt niin kuin on suunniteltu ja yli odotusten vai miten naiset nyt viidenkymmenen ikävuoden tienoilla kokevat asian? Podcast on osa Oulun yliopiston mikroyrittäjyyden verkko-opintojen Tunnista omat osaamiset ja vahvuudet -löydä oma polkusi -kurssia.
Creators & Guests
What is My Studio - Mikroyrittäjän podcast?
MY Studio (Mikroyrittäjän studio) avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen,
osaamisen kehittämiseen ja yrityksen johtamiseen. MY Studio -podcasteissa
ääneen pääsevät yrittäjät, tutkijat, yrityspalvelutoimijat sekä muut elinkeinoelämän vaikuttajat.
Podcastit ovat osa mikroyrittäjyyden verkko-opintojen oppimateriaaleja, jotka tuotetaan
suomalaisten mikroyritysten kasvun ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi.
[Intro 00:00:03] My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnallisteen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.
Katariina Ala-Rämi [00:00:27]: Tänään keskustelemme mikroyrityksistä muuttuvissa toimintaympäristöissä. Nimeni on Katariina Ala-Rämi Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutista, mikroyrittäjyyden tutkimusryhmästä, ja vieraanani on Kyllikki Taipale-Erävala, tervetuloa. Esittelisitkö itsesi ja kerro hieman, mitä ajatuksia tämä teema näin yleisesti herättää?
Kyllikki Taipale-Erävala [00:00:51]: Joo, kiitos Katariina, nimeni on Kyllikki Taipale-Erävala ja olen tutkijatohtori Kerttu Saalasti Instituutin mikroyrittäjyyskeskuksessa.
Katariina Ala-Rämi [00:01:02]: Mikroyrityksissä puhutaan muuttuvissa toimintaympäristöissä. Ensiksi tällainen yleinen ajatus, joka on ensimmäinen spontaani ajatus, mikä siitä tulee mieleen.
Kyllikki Taipale-Erävala [00:01:13]: Spontaani ajatus tulee siitä, että kun yhdistetään mikroyritykset ja muuttuvat liiketoimintaympäristöt, nämä kaksi eivät välttämättä aina kohtaa, ei ainakaan tietoisesti. Mikroyritykset, jotka ovat pienestä, yhdestä yhdeksään työllistäviä yrityksiä, siellä pääpaino omistajallakin on olla niin sanotusti kädet savessa, tehdä sitä toimintaa, mitä yritys tekee, miksi yritys on olemassa, eli ihan arkipäiväisissä askareissa, ja silloin välttämättä se liiketoimintaympäristön muutosten havainnointi ei ole ihan se päällimmäinen, mihin keskitytään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö mikroyritykset toimisi kuitenkin niiden muutosten mukaan. Se ei välttämättä ole sellainen, että ne ovat muutokset ja sen muutosten havainnoinnin tarpeellisuuden tiedostaneet, elävät siinä kyllä mukana. Tämä oli lyhyesti pääpiirteittäin.
Katariina Ala-Rämi [00:02:31]: Näin, nimenomaan. Tämähän se on se haaste, että kun puhutaan isommista yrityksistä, joissa on selkeämpi mahdollisuus rakentaa tällaisia järjestelmiä, joissa pyritään ihan keskittymään, mutta kun mikroyrittäjinä eletään tavallaan vielä lyhyemmällä aikajänteellä. Toisaalta pitäisi kyetä huomaamaan, mitä tapahtuu, mutta samalla tehdä sitä tekemistä, niin siinä on monenlaista haastetta. Ennen kuin mennään tähän teemaan, mielelläni kuulisin hieman sinun väitöskirjastasi ja ehkä siitä, miten se liittyy näihin teemoihin, ja ehkä omasta tutkimustaustasi tähän teemaan?
Kyllikki Taipale-Erävala [00:03:19]: Kyllä. Joo. Väitöskirjani aihe oli Survival competencies in SMEs in changing business environments, eli juuri tähän kyseessä olevaan aiheeseen olen tehnyt väitöskirjan, jossa tutkin suomalaisia ja venäläisiä mikro, pieniä, keskisuuria yrityksiä eli SME-yrityksiä metalli- ja metsäteollisuuden aloilla. Kohdehan nimenomaan ja aihehan nousi siitä liikkeelle, että Kaakkois-Suomi, jossa on Suomen metsätalouden suurin keskittymä, se on herkullinen tutkia niitä muutoksia, joita on metsäteollisuudessa ja metalliteollisuudessa sen myötä. Sitten vastaavasti Venäjän puolella Venäjällähän oli valtiomuodon muutos 1991. Sen jälkeen koko maassa kaikki meni uusiksi. Jos puhutaan yrityksistä ja yksityisyrittäjyydestä, olihan sosialismin aikana Venäjälläkin pieniä yrityksiä, mutta ne eivät olleet sellaisia yrityksiä kuin mitä länsimaissa puhutaan. Kuitenkin sen yrittäjyyden perustoiminta sielläkin löytyi, eli tuotit sellaista tuotetta tai tavaraa, josta joku toinen maksoi sinulle. Tämähän on yrittäjyyden perusjuttu. Todella haastattelin väitöskirjatutkimuksiin vajaata 50 yritystä, ja siinä yhteen vetävänä teemana oli, kun puhutaan, kuinka suomalaiset ja venäläiset yritykset muuttavat liiketoimintaansa ulkoisten eli liiketoimintaympäristöjen muutosten perusteella, venäläiset yritykset olivat huomattavasti aktiivisempia muutosten seuraamisissa. Nämä haastattelut tehtiin Venäjän puolen yrityksissä 2000-luvun ihan lopulla, 2010-luvun, pääosin 2010-luvun alkupuolella, eli valtiomuodon muutoksesta oli kuitenkin jo jonkin verran kulunut. Venäjällähän oli jo paljon noussut yrityksiä. Sen huomasi, aineisto ihan selkeästi kertoi, että venäläiset yritykset seurasivat paljon paremmin sitä, miten liiketoimintaympäristö muuttuu. Nyt jos palataan siihen Kymenlaakson, kaakkoisen Suomen metsäteollisuuden, metalliteollisuuden toimintaympäristöön, sehän on vastaavasti ollut taas jo 1800-luvulta säilynyt käytännöllisesti katsoen säilynyt samana, yritykset samana, toiminnat samana. Jos suuri yritys ei ole pystynyt tuottamaan kaikkia toimintoja, ne on ostettu sitten paikallisilta yrityksiltä, ja pikkuhiljaahan yritykset ovat näin tehneetkin ja ulkoistaneet tiettyjä toimintoja, jolloin on muodostunut sellaisia hyviä konsortioita pienten ja keskisuurten yritystenkin kannalta, että ne tietävät, että ne ovat alihankkijoita. Kuitenkin näiltä pieniltä ja keskisuurilta on jäänyt havainnoimatta se, mitä sitten kun maailmanlaajuiset metsä- ja paperiteollisuuden yritykset päättävätkin lopettaa toimintansa. Näinhän on käynyt ja kävikin Kymenlaaksossa. [?? 00:08:20] osakeyhtiö suljettiin ja suljettiin myös Stora Enson Summan tehdas Etelä-Kymenlaaksossa. Se oli aivan katastrofi. Siellä oli ihmisiä, jotka eivät voineet kuvitella... Tehdastyöntekijät olivat sitä mieltä, että eihän tehdasta voi lopettaa, puhumattakaan sitten niistä yrityksistä, jotka olivat olleet allihankkijoina. Myös Myllykoskelta lopetettiin myös Myllykosken tehdas. Minulla oli Myllykosken tehtaasta sen alihankintaverkoston tiedot. Siellä oli hyvin sellainen tutkimusorientoitunut hankintapäällikkö, joka toimi tietenkin luonnollisesti jo toisissa tehtävissä, mutta hän ymmärsi tutkimuksen arvon ja välitti minulle omia tietojaan ja kokemuksiaan, ja jos oikein muistan, siellä oli kaiken kaikkiaan Myllykoski osakeyhtiöllä 1 600 yrityksen verkosto, josta he olivat aikanaan ostaneet palveluita ja tuotteita. Jos tämä luku pitää paikkaansa, tämä luku saattaa olla nyt alimitoitettu, mutta joka tapauksessa onhan parin tuhannenkin yrityksen lukumäärä huima. Suuryrityksellä on laajat verkostot, ja vaikutukset ovat isot niin positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä. Negatiivinen mielihän tarkoittaa juuri sitä, että kaiken kaikkiaan pitäisi minkä tahansa kokoisen yrityksen pitää mielessä se, että liiketoimintaympäristö muuttuu kaiken aikaa. Palaan siihen, mitä sanoin alussa, että ne eivät välttämättä sitä huomaa. Kun olen keskustellut yritysten kanssa, että pitää jatkuvasti havainnoida liiketoimintaympäristöä, se ei tarkoita sitä, että joka päivä pitää havainnoida, vaan se tarkoittaa sitä, että pari kolme kertaa vuodessa pysähtyy ja katsoo, missä nyt ala menee. Tähän olen saanut yrittäjiltä sellaisia vastauksia, että eihän siihen ole aikaa ja ei sitä ja ei tätä. Olen ottanut esimerkin kampaamoalan yrittäjästä. Kampaamoala, tämä on ihan esimerkki vain, jossa yrittäjä saattaa sanoa, että eihän tätä nyt tarvitse tehdä, ja sitten kun minä kysyn, kuinka monta vuotta olet toiminut, ja hän sanoo, että hän on ollut alalla 30 tai 40 vuotta, minun on pakko todeta, että jos sinä nyt olet 30 - 40 vuotta toiminut yrittäjänä, kyllä sinä olet seurannut liiketoimintaympäristön muutoksia eli asiakkaiden ostopäätöksiä ja asiakkaiden mieltymysten seuraamista aivan varmasti, koska jos sinä nyt vielä laittaisit 70-luvun permanentteja, ei sinulla kovin paljoa olisi asioita, mutta kun sinä nyt teen ihan muodonmukaisia kampauksia, niin tietämättäsi olet tehnyt sitä. Tämä on aina, kun sanoo, että pitäisi tehdä jotain, mikä ei kuulu siihen normaaliin päivärytmiin, vähän joudun selittämään, mitä se tarkoittaa. Haluatko sinä, Katariina, että kerron sen nelikentän, johon päädyin siinä omassa tutkimuksessani?
Katariina Ala-Rämi [00:12:41]: Joo, kerro toki.
Kyllikki Taipale-Erävala [00:12:43]: Kiitos. Ennen kaikkea väitöskirjahan kohdentui osaamiseen, ja osaaminenhan on todella laaja kenttä. Se pitää sisällä tietoja ja taitoja, kokemusta, verkostoja, se pitää sisällään henkilökohtaisia ominaisuuksia, mutta myös asennetta ja motivaatiota, eli osaaminen ymmärretään ja on ymmärrettävä niin staattisena mutta myös dynaamisena, eli että tapahtuu jotain, niin silloin se on vasta osaamista. Ihmisillä voi olla jokin taito tai kyky, mutta jos hän ei laita sitä toimintaan, niin sehän ei ole osaamista. Nyt jos me menemme tähän osaamiseen, joka vaaditaan muuttuvissa liiketoimintaympäristöissä, ennen kaikkea mikro- ja pienyrityksillä on yrityksen sisäinen osaaminen, eli mitä pienempi yritys, korkeatasoinen yksilöosaaminen. Se on todella tärkeää. Keskimäärinhän kaikissa maailman yrityksissä, jos me katsomme, kuinka monta yritystä ja kuinka paljon siellä on työntekijöitä, niin yritysten kokohan on noin neljä ihmistä, keskimäärin neljä ihmistä per yritys, eli kaikilta vaaditaan korkeatasoista yksilöosaamista ja kyvykkyyttä suoriutua monista työtehtävistä. Siellä täytyy olla paikkausvaraa lomia varten ynnä muuta. Pienissä yrityksissä ei voi olla yhden alan ekspertti, toki voi olla, mutta sitten täytyy myös hallita muitakin työtehtäviä. Sitten toinen, kun tämä oli PK-yrityksen sisäinen osaaminen, niin sitten on osaaminen suhteessa ulkoiseen ympäristöön, josta jo yhden mainitsinkin eli tämä jatkuva liiketoimintaympäristön tarkkailu ja sitten toimien muuttaminen sen havainnoidun perusteella, eli kun huomataan, mihin päin ala on nyt sitten menossa, tai sieltä löytyy joitain uusia, liiketoimintaympäristö avaa jatkuvasti uusia liiketoimintamahdollisuuksia, niin sitten näiden uusien liiketoimintamahdollisuuksien käyttöön ottaminen. Se on tärkeä juttu. Tämä jatkuva liiketoimintaympäristön tarkkailu, kun on vähän porukkaa töissä, niin se kuuluu kaikille, se ei ole johtajan eikä omistajan task, vaan se kuuluu työntekijöillekin seurata, missä ala menee. Tämähän tarkoittaa sitä, että kun työntekijät ovat kontaktissa asiakkaisiin, liikkuvat muuallakin, sitten vain seuraavat sitä, missä nyt mennään, ja kertovat sen avoimesti yrityksen sisällä, että tällaista olen havainnut, että alalla olisi tällaista menossa ja olisi tulossa. Tästä on puhuttu kevyttä keskustelua. Tämä ei tarkoita mitään sellaista raporttien tekemistä. Yleensä saattaa vain tiedoksi nämä havainnot. Sitten osaamista suhteessa ulkopuoliseen ympäristöön on tietenkin kyky johtaa jokapäiväistä liiketoimintaa, joka on vain ja ainoastaan omistajan vastuulla, koska tähän kuuluvat raha-asiat muun muassa, ja niitähän ei tietenkään kuulu työntekijöille, luonnollisesti. Se, että pienyritys, miten se selviää näistä liiketoimintaympäristöjen muutoksista, kaikilla ja myös omistajalla pitää olla ennakkoluuloton suhtautuminen ympäristöön ja ennen kaikkea valmius verkostoitua. Pienen yrityksen pelastus on se, että verkostoitumalla tulee kokoaan suuremmaksi, ja verkostoituminen saattaa tarkoittaa, että tehdään yhteistyötä uusien tuotteiden kehittäminen tavoitteena. Sitten se voi olla resurssien jakamista, tätähän tapahtuu todella paljon, eli tuotanto- ja palvelualojenkin yrityksissä henkilöstöt saattavat toimia useassa yrityksessä. Tällainen ennakkoluulottomuus ja valmius verkostoitua on äärimmäisen tärkeää. Sitten osaamisen, tietojen ja taitojen ylläpitämiseksi itsearviointi, joka on äärimmäisen tärkeää, ja halu uudistua. Valitettavasti omissa tutkimuksissani niissä haastatteluissa kohtasin sellaisia yrityksiä, joissa haastateltava kertoi, että on henkilöitä, jotka sanovat vain, että he tekevät tätä hommaa, koska he sen osaavat, mikä tietenkin rajoittaa sitä, että ei sitten tällaisille henkilöille voi mitään muuta kuin sitä yhtä hommaa tehdä. Nykyään kaikki muuttuu niin paljon, että jonkin näköinen kiinnostus uuden oppiminen ja sellainen pikkuhiljaa oppiminen olisi todella hyvä, että säilyttää sen oman niin sanotun markkina-arvonsa ja pystyy sitä kautta tuottamaan arvoa sille yritykselle, jossa palvelee, jossa on töissä. Tässä oli nyt lyhyesti tämä yrityksen sisäinen osaaminen ja sitten osaaminen suhteessa ulkopuolisiin, nämä neljä eri osa-aluetta. Tällaisia, olisiko sinulla, Katariina, kysyttävää?
Katariina Ala-Rämi [00:19:52]: Siinä oli kyllä tiivistettynä niin paljon erilaisia näkökulmia ja muita, joita olisi mielenkiintoista, voisimme jutella varmasti useamman tunnin näistä teemoista. Jos yritän pysyä ehkä jollain lailla sitten tässä ihan tarkalleen tähän mikroyritykseen, niin jäin miettimään tätä haastetta, että on varmasti näitä, jotka eivät syystä tai toisesta koe kykenevänsä muuttumaan tai eivät ainakaan tiedosta. Sanotaan, että tietenkin joillakin aloilla muuntautuminen ehkä tulee huomaamatta niin kuin esimerkiksi tämän parturi-kampaajan kohdalla, mutta sitten on aloja, joissa se ei tapahdukaan näin. Tuleeko sinulla mitään mieleen, että jos sinulla on tällainen yrittäjä, joka tiedostaa, että hän ei ole ehkä ihan varma, että [?? 00:20:44] on ehkä työuraa vielä olemassa ja [?? 00:20:46], mutta ei oikein tiedä, mitä hän voisi tehdä konkreettisesti. Sillä laillahan pystyisi tavallaan tekemään näitä, lukemaan näitä, mitä siellä tapahtuu tai muuta, niin tietenkin oli näitä verkostoja ja muita, mutta olisiko ihan sellaista jotakin hyvin konkreettista, mistä voisi näin, onko se seurata mediaa ja näin vai millä lailla voisi lähteä tästä liikkeelle?
Kyllikki Taipale-Erävala [00:21:19]: Jos on ihan yksinyrittäjä ja tiedostaa sen, että pitäisi nyt tavalla tai toisella uudistua, helpoin tapahan on tietenkin verkostoitua, eli juttelee oman alan ihmisten kanssa. Yrittäjillähän on omat järjestönsä. Siellä kun on jäsen, niin menee niihin tapahtumiin, ja sieltä löytää sitten keskustelukumppaneita. Osassa Suomessahan on jo tämä Mikroyrittäjyyskeskuksen ydintoiminta, jossa todella kevyellä kynnyksellä, tai ei ole kynnystä ollenkaan, johon pystyy liittymään ja seuraamaan niitä eri puolilla olevia yhden ryhmän iltoja, joissa pääsee keskustelemaan ja hakemaan sitä partneria ja yleensä lähtee nyt sieltä omasta mökistään johonkin liikkeelle. Tämähän se on meillä kaikilla. Jos ajattelee, että jotain pitäisi tehdä, tärkeintähän nyt vain on lähteä sieltä mökistä kohti ulkomaailmaa ja katsoa, mitä muut tekevät, ja yrittäjillä varsinkin se, että on yrittäjäjärjestöjä, on oman alan yrityskumppaneita ynnä muita. Suu vain auki, aukaisee suun, että tällaista olisi, ja kyselee. Tämänhän pitäisi pääsääntöisesti olla yrittäjille luontaista, koska jos on yrittäjä, silloinhan on aika kohtuullisen ulospäinsuuntautunut tavalla tai toisella, ja sieltä löytää siihen, mihin päin koulutusta tai uusien koneiden hankintaa voi harkita.
Katariina Ala-Rämi [00:23:34]: Se on varmaan se, mikä monelle ehkä sitten on se, että kunnolla tiedostaa, että kun on tietenkin pienyrittäjä yleensä, joka kamppailee sen ajan ja resurssin puutteessa, että se, että tällaiseen tilaisuuteen lähtisi, vaikka se ei suoraan näy seuraavana päivänä tai seuraavana kuukautena ehkä tuottaminen, voisiko siinäkin ehkä sitten myös esimerkiksi tutkijoillakin jollakin saada sitä viestiä, tätä perille, ehkä myös sitä, että tällainen pieni panostus tällaiseen, mikä ei ihan siitä suoraan tule, niin se kuitenkin pitemmällä aikavälillä tuottaa sitten kuitenkin sen oikean suunnan, että kuitenkin tavalla tai toisella järjestää aikaa myös tällaiseen, mikä ei ihan siinä ytimessä ole sinänsä sen toimialan kohdalta ole, mutta sitten kuitenkin nimenomaan tuo sitten ison resurssin tavallaan kuitenkin siihen yrityksen kenttään.
Kyllikki Taipale-Erävala [00:24:36]: Kyllä. Kyllä verkosto on. Mitä pienempi yritys on, jos on yksinyrittäjä varsinkin, keskustelukumppania ei nyt kovin paljon ole. Silloin vain hakee sitä keskustelukumppania sieltä ulkopuolelta, ja luonnollisesti tietenkin, onhan asiakkaatkin. Asiakkaat saattavat kertoa omia toiveitaan riippuen siitä toimialasta. Asiakkaat kertovat, mihin päin pitäisi mennä tai esittävät toiveitaan.
Katariina Ala-Rämi [00:25:16]: Minkälaisia ajatuksia sinulla oman osaamisen tai tämän teeman kautta on herättänyt tämä viimeisen vuoden, että nytkinhän tätä tehdään tosiaan etänä, kumpikin kotitoimistoillamme, kun olemme tässä näin, eli muutostahan on jatkuvasti. Tietenkin tämä viimeinen pandemia on sellainen, että jotkin ovat nostaneet esille, että tapahtui jotain hyvin yllättävää, odottamatonta, ja toisaalta on sitten sanottu, että näitä signaaleja ja viestejä on ollut, että tällaista on tulossa, että ei tämä ehkä niin odottamatonta ole. Miten ehkä voisi ajatella, mitä tästä voisi oppia yritysten kannalta? Juuri tuli mieleen tähän alkuperäiseen ideaan, mitä mietin siinä vaiheessa, kun puhuit suomalaisen ja venäläisen välisistä eroista, että kun Suomessa on ehkä mennyt pitkään aika tasaisesti ja isompia tällaisia kriisejä ei ole kohdattu. Ollaan vähän totuttu tuudittautumaan sellaiseen. Pandemiat ja muut ovat merkki, että entistä enemmän ja koko ajan tapahtuu ja koko ajan tulisi olla kuitenkin vähän tuntosarvet pystyssä ja varautua näihin muutoksiin.
Kyllikki Taipale-Erävala [00:26:35]: Tähän sillä tavalla, että kun väitöskirjan jälkeen pääsin kertomaan näistä tutkimustuloksista yrittäjäjärjestöihin. Nimenomaan menin sitten niin pitkälle siinä, että en jättänyt siihen, että jos tuloksena on jatkuva liiketoimintaympäristön tarkkailu, niin jatkoin sen ihan konkretian puolelle, koska itse olen ollut ammatinharjoittajana, yrittäjänä vuodesta 2001 lähtien, joko päätoimisena tai nykyisin sivutoimisena, niin kuitenkin tämä yrittäminen on prosessina tuttu. Silloin pitää aina... Ei riitä, että kertoo tutkimuksen tulokset vaan kertoo, mitä liiketoimintaympäristö käytännössä tarkoittaa. Jatkuva liiketoimintaympäristön tarkkailu käytännössä tarkoittaa sitä, että yrityksellä pitäisi olla harkittuna plan b tai plan c, plan d tai plan e. Jos jotain tapahtuu, täytyy olla tavalla tai toisella harkittu, mitä sitten tapahtuu eli se varasuunnitelma olemassa. Sinänsä ihan mielenkiintoista... Tästä on vajaa kymmenen vuotta, kun olen Kymenlaaksossa tutkimustuloksistani kertonut, niin en tiedä, kuinka moni otti onkeensa siitä, että tämä koronahan oli nyt sellainen, jolloin niitä varasuunnitelmia on yksi jos toinen tarvinnut. En tiedä, kuinka moni sitten aikanaan niitä teki, mutta tämä on sellainen, ei kukaan voinut koronasta aavistaa tulevan, mutta kun liiketoimintaympäristöthän muuttuvat jatkuvasti, tosin pienemmin, eli inkrementaalisesti lyhyillä askelilla ei kukaan tällaista radikaalia olisi pystynyt kuvittelemaan, mutta onhan se nyt opetus ollut meille kaikille, oli toimiala mikä vain. Tällaisia liiketoimintaympäristöympäristön radikaaleja muutoksia tapahtuu, ja niihin pystyy varautumaan siten, että tekee todella sen varasuunnitelman, miten muuttaa toimintaa, jos jotain isompaa tapahtuu.
Katariina Ala-Rämi [00:29:38]: Tuleeko sinulla... [?? 00:29:39] tästä teemasta näin, että aika hyvin jo tulikin se tiivistys, mitä ajattelin tähän loppupuolelle. Nimenomaan tämän viestin, että aina suunnitelma on hyvä olla. Onko jokin muu vielä, mitä nyt ajattelet, että tällainen joko ihan yrityksen kannalta tai tutkimusnäkökannasta joku tällainen osa-alue, mikä ehkä sinua mietityttää, tai jäi sellainen, mihin pitäisi kenties vielä tässä lähteä eteenpäin?
Kyllikki Taipale-Erävala [00:30:20]: Sanotaan se, että ehkä yritykset eivät tavalla tai toisella sitä verkostoitumisen arvoa ymmärrä. Sen olen huomannut yrityskontaktoinneissa, mitä nyt olemme tehneet. Verkostoituminen, ehkä suosittelisin yrityksille todella sitä verkostoitumista, mikä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että menee erilaisiin yrittäjätapahtumiin, yrittäjyystapahtumiin, olivat ne pienimuotoisia torikeskusteluita tai sitten kaupunkien, kuntien järjestämiä tai muiden tahojen järjestämiä. Sinne ja keskustelee muiden yrittäjien kanssa. Sieltä tulee tutuksi, ja niissä tapahtumissa yleensä keskustellaan ajankohtaisista aiheista. Siellä saa paljon tietoa, siellä tutustuu ihmisiin, ja silloin voi, jos tarvitsee lisäresursseja, löytyy kumppaneita sitten. Jos on varsinkin yksinyrittäjä, et hei, minulla on nyt vähän isompi urakka, voisitko auttaa. Sellaista oravannahkakauppaa, että nyt minä tarvitse apua, niin sinua auttaa, sitten kun sinä tarvitset apua. Ei tarvitse sen kummempaa ostaa eikä myydä, vaan se on sitten oravannahkakauppaa, ja tätähän tapahtuu paljon ja soisi tapahtuvan vielä enemmänkin, siis tällaista verkostoimista ja resurssien jakamista.
Katariina Ala-Rämi [00:32:27]: Nimenomaan. Harvemmin siinä sitten kuitenkaan on oikeastaan menetettävää, että suunsa avaa ja näin. Hyvä on tietenkin on olla harkitseva, mutta ehkä liikaa ajautua siihen, että joku voisi käyttää sitä hyväkseen varsinkin, jos on omia haasteita tai tällaisia tai miettiä, että tällaisen. Se tunne, että voi sitä ehkä paljastaa myös senkin, että joku asia on hieman epäselvä eikä ole niin varma, että kun käy keskustelua, huomaa, että monilla muillakin on ihan samoja haasteita, ja toisaalta sitten tulee varmaan tämä puoli, että monia asioita ja tällaisia, mitä siellä on tapahtumassa, niitä on ehkä havainnoinut, mutta ei ehkä välttämättä ole tullut tiedostaneeksi tai saanut sanotuksi ennen kuin joku toinen sanoo sen ääneen.
Kyllikki Taipale-Erävala [00:33:22]: Aivan totta. Kyllä. Verkostossa nimenomaan on paljon ihmisiä, jokainen seuraa eri asioita, ja sitten kun niistä keskustelee, sieltä tulee esille sellaisia asioita, joita ei itse olisi koskaan havainnoinut ja tiedostanut. Todella keskustelut avaavat monipuolisesti erilaisia asioita, kyllä, aivan totta.
Katariina Ala-Rämi [00:33:50]: Eli ehkä tässä sellainen avoin mieli ja suhtautuminen voisi olla se keskeinen resurssi tai osaaminen, mitä tähän havainnointiin tai suunnitelman tekoihin tarvitaan. Voiko näin sanoa?
Kyllikki Taipale-Erävala [00:34:06]: Kyllä voi.
Katariina Ala-Rämi [00:34:08]: Kiitoksia, taidetaan lopetella tällä kertaa tähän.
Kyllikki Taipale-Erävala [00:34:12]: Kiitos, Katariina, ja kiitos kutsusta.
[äänite päättyy]