Työelämän ilmiöt, muutos ja luova laiskuus, vieraana Juha Hakala

Haastateltavana on Juha Hakala. Hän on kasvatustieteilijä ja filosofi, Jyväskylän yliopiston professori Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa sekä Oulun yliopiston dosentti. Hakala tunnetaan opettajankouluttajana ja opinnäytetöiden ohjaamisen asiantuntijana. Viime vuosina hän on keskittynyt yhteiskunnallisten ilmiöiden tarkasteluun kirjoissaan.

What is My Studio- Mikroyrittäjän podcast 1. tuotantokausi?

Tässä My Studio podcast ensimmäisen tuotantokauden sarjassa ääneen pääsevät niin yrittäjät, asiantuntijat kuin tutkijatkin. Kuuntele My Studio podcastista kiinnostavia tarinoita yrittäjien arjesta ja mikroyrittäjyystutkimuksesta.

Intro [00:00:03]: My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Heli [00:00:26]: Tervetuloa Vahva yrittäjä podcastiin. Minun nimeni on Heli Kurikkala ja toimin tutkijana Oulun yliopiston Kerttu Saalas instituutissa mikroyrittäjyyden tutkimuskeskuksessa. Tämä podcastin teemana meillä on työelämän trendit ja ilmiöt, työn muutos ja muutoksen vaikutus mikroyrittäjyyteen. Lisäksi pohdimme mikä on riittävän hyvää tai kohtuullista työelämässä. Tänään meillä on mielenkiintoinen asiantuntija, soitetaanpas professori Juha Hakalalle.

Juha [00:01:16]: Juha Hakala täällä.

Heli [00:01:19]: Kurikkalan Heli Oulun yliopistosta hei.

Juha [00:01:22]: Heipä hei.

Heli [00:01:24]: Ensin ajattelin kysyä, mistä vastaat puhelimeen tällä hetkellä?

Juha [00:01:34]: Työpöydän äärestä kotoa, olen etätöissä. Olen yliopistolla töissä ja meillä on pistetty yliopistolla luukut kiinni. Koitan koneen äärellä hallita tätä työsumaa ja virtaa.

Heli [00:01:55]: Kertoisitko taustastasi, kuka olet ja mistä tulet?

Juha [00:02:05]: Olen pitkän linjan opettaja. Olen koulutukseltani luokanopettaja ja olen kotoisin Pohjois-Suomesta. Noin 30-35 vuotta sitten opiskelin opettajaksi, niin kuinka ollakaan, opintojen loppuvaiheessa professorini kysyi kiinnostaisiko tutkijanuralle lähteminen. Tuota en ollut koskaan vakavissani ajatellut. Aika nopeasti kuitenkin löytyi se vastaus, miksipä ei. Ensimmäisen koulutuksen loppuvaiheessa päätin ryhtyä tutkijaksi ja tekemään työni ohessa väitöskirjaa. Vähän ennen 30-ikävuotta olen väitellyt kasvatustieteestä, samaan aikaan opiskelin kyllä filosofiaa. Minulla on maisterintutkinnon verran filosofiaa opiskeltuna myös. Muutamat vuodet vierivät ihan opettajan työssä kunnes tulin ottaneeksi vastaan kasvatustieteen työn ja se oli opettajan koulutuksessa kasvatustieteen lehtorin virka. Monienkin vaihdosten myötä olen tullut lopulta tähän professorin toimeen. Tässä olen ollut vuodesta 2006 asti.

Heli [00:03:59]: Sinulla on mielenkiintoinen ja pitkä tausta. Olen tutustunut ennen tätä keskustelua sinun tuottamiin kirjoihin ja ajattelin, jos tässä haastattelun aikana kysyisin niihin liittyviä asioita. Sinulla on tullut mm. Pakattu aika, Luova laiskuus, Kohtuuden kirja ja tylsyyden ylistys. Miten olet ehtinyt näin paljon kirjottamaan? Tässä ei toki ollut kaikki, mutta tällaisia työelämään liittyviä kirjoja poimin tähän.

Juha [00:04:50]: Nämä kaikki kirjat on kyllä työelämää tarkastelevia kirjoja, mutta ne on myös yleisemmin elämäntapaa ja elämäntavan muutosta tarkastelevia kirjoja. Yksi syy tai selitys kuinka olen ehtinyt, voi olla se, että tietääkseni mitä mieltä olen, minun täytyy usein kirjoittaa se. Varsinkin isommat ja monimutkaisemmat kysymykset pitää jäsentää kirjoittamalla. Kirjoitan vastauksen tai mielipiteeni, tuijotan hetken ja kysyn itseltäni, olenko tuota mieltä. Ellen ole sitä mieltä, täytyy vastausta tarkentaa. Monesti vastaukset on aika pitkiä, niistä saattaa tulla monisivuisia esseitä. Eräänlaisia elämäntapatarkasteluita. Kun näitä tulee riittävä määrä, päätän koota niitä yhteen. Kyllä siinä taustalla on monta kertaa ajatus, että kirjoitan kirjan. Päivän polttavat kysymykset nousee monta kertaa kirjoittamisen ja pohtimisen kohteeksi ja tavallaan nivoutuu arkiseen tekemiseen.

Heli [00:06:27]: Mietin näihin kirjoihin tutustuessa, kuten sanoitkin, elämän peruskysymyksiä ja ihmisenä olemista tässä ajassa. Kertoisitko millaisia on työelämän trendit tällä hetkellä?

Juha [00:06:58]: Ihan spontaanisti jos yrittää nostaa jotain esiin, jotenkin tällaiset asiat mitä muutkin työelämätutkijat ovat nostaneet, eli robotisaatio, digitalisaatio, globalisaatio. Jos mennään yksilötasolle niin aikataulut ja aikataulukaaottisuus, osa-aikaisuus, erilaiset monityösuhteet, sivutoimiyrittäjyys. Monta kertaa muutokset on olleet todella nopeita. Sosiologit ovat puhuneet postmodernista muutoksesta, jota leimaa rytkähdyksenomaisuus ja yllätyksellisyys, ennustamattomuus. Toisin sanoen, meidän ympärillä tapahtuu jatkuvasti asioita, joita emme ehkä odottaneetkaan tapahtuviksi. Hyvä esimerkki on, minkä takia olemme etätöissä tänä päivänä, eli tämä korona. Ei tätä kukaan tiennyt millaiseksi tämä yltyy. Otetaan joku politiikan muutos, vaikka Brexit tai Trumpin valinta presidentiksi, nämä on esimerkkejä suuresta rytkähdyksenomaisesta muutoksesta, joiden vaikutusta emme ole aina pystyneet ennakoimaan.

Heli [00:08:55]: Nostit esiin työelämän trendejä, mietin miten nämä mahdollisesti näkyy mikroyrittäjän arjessa?

Juha [00:09:20]: Kyllä se varmaan voi monella tavalla näkyä yrittäjän ja mikroyrittäjän arjessa. Kaikki yhteydenpitovälineet ja vuorovaikutuksen synnyttäminen, se koskee ketä tahansa, myöskin yrittäjää. Tässä kehityksessä olisi syytä olla mukana ja seurata aikaansa. Se on toisaalta haaste, mutta se voi olla myös anti yrittämiseenkin. Pysyäksemme mukana, meidän on seurattava elämänkulkua ja myöskin elämäntapojen muutoksia. Digitalisaation alueella on sanottu, että merkit saattaa näkyä nuorten elämäntapojen muutoksissa. joskus on sanottu jopa, että 15-vuotiaat tytöt on kehityksen aallon harjalla jos ajatellaan vaikka sosiaalista mediaa. Näkyyhän tämä meidän perheessäkin. Huomattiin, että aina kun tulee jotain tässä digitalisaatiossa, puhelimen päivittämisessä tai toimintojen löytämisessä ongelmia, kysytään meidän 15-vuotiaalta, se tietää.

Heli [00:10:56]: Kyllä. Varmasti on tällä hetkellä haasteellinen tilanne. Toki on kuullut myös sitä, että toisilla mikroyrittäjillä on saattanut liikevaihto tuplaantua tämän tilanteen aikana ja toisilla taas asiakkaat pakenee. Muutos tuli esille tuossa, millaisia keinoja voisit antaa muutoksen kohtaamiseen?

Juha [00:11:37]: Tarkoitatko erityisesti tätä tilannetta missä nyt ollaan vai yleisesti?

Heli [00:11:42]: Yleensä, otetaan tämä koronakeskustelu vaikka tuohon loppuun.

Juha [00:11:52]: Oikeastaan olen kirjoittanut luovuudesta useammankin kirjan, siihen luovuuteen kuuluu tietenkin kyky ja rohkeus ajatella asioita toisin. Puhutaan laatikon ulkopuolelle asettautumisesta, toisin sanoen koitetaan luoda uusia näkökulmia asiaan. Luovan ajattelun kyvyistä on muutoksen keskellä kovasti hyötyä. Jotkut asiat saattaa näyttää kehittyvän huonoon tai ei toivottuun suuntaan, mutta me voisimme löytää niistä myös positiivisia näkökulmia. Luovuuteen kuuluu sellainenkin piirre, yleensä ajatellaan, että luovuus ja uuden synnyttäminen edellyttää tiettyä rauhaa, aikaa ja harkintaa. Toisaalta luovuuden hämmästyttävä piirre on se, että esimerkiksi sotien ja yhteiskunnallisten mullistusten aikana on pystytty synnyttämään suuriakin innovaatioita. Maailmansotien aikana syntyi kummallisia asioita, mm. vetoketju, polttoainelisäaineet, soijamaito, terveyssiteet ja nenäliinoja ja tämän tyylisiä asioita. Se oli aika pitkä luettelo, kun tässä jokin aika sitten löysin luettelon siitä mitä sodan aikana on syntynyt. Monta kertaa kaaos saattaa synnyttää ja ylipäätään muutos, josta ihmiset eivät päällisin puolin löydä tietä ulos. Se laittaa aivomme pinnistelemään ja syntyy ratkaisu ongelmaan. Se saattaa olla isossa kuvassa jopa harppaus.

Heli [00:14:32]: Se voi tuottaa myös innovaatioita.

Juha [00:14:46]: Kyllä se saattaa ja on todistetusti tuottanutkin. Sinänsä luovan ajattelun salaperäinen asia onkin, ettei sitä pystytä selittämän täysin, koska siihen liittyy kummallisia asioita. Toisaalta vaaditaan rauhaa ja toisaalta kaaottisuuskin on auttamassa edistystä, jota myös luovuudeksi kutsutaan.

Heli [00:15:22]: Olet käyttänyt luova laiskuus sanaa, kertoisitko mitä tämä luova laiskuus on?

Juha [00:15:34]: Luova laiskuus-kirjakin taisi syntyä yhteiskunnalliseen aikaan tuossa 2013. Meillähän elettiin Suomessa sellaista aikaa, että olimme vastikään menettäneet Nokian matkapuhelinyksikön. Emme toki koko yhtiötä menettäneet. Olimme ajatelleet, että se on jollakin tavalla kansantalouden veturi, kansainvälisesti tunnetuin suomalainen yritys. Meillä oli paljo ihan korkeimmalta poliittiselta tasolta tulevaa odotusta siitä, että nopeasti meidän pitäisi kehittää jotain luovia keksintöjä ja innovaatioita, jotka voisivat korvata menetyksen nimeltä Nokia ja pitää kansantalouden kehityksen oikeassa kurssissa. Tuon kirjan kohdalla aloin miettimään, toisaalta meillä oli aika tuoreessa muistissa finanssikriisi 2008-2009. Toki talous kyykkäsi, mutta taantuma ei mennyt niin syvälle kuin -90 luvulla oli mennyt. meillä oli paljon Yt-neuvotteluja, lomautuksia ja irtisanomisia. Kaikki Nokiaan liittyvä heijasteli näihin asioihin. Tällaisessa tilanteessa koin luovuustutkijana ristiriitaisena sen, että silloin kun ihmiset ovat huolissaan perustarpeistaan, jotka muistuttaa siitä, että kaikilla on tiettyjä perustarpeita, jotka tavallaan pitää tulla tyydytetyiksi ennen kuin voidaan tyydyttää hierarkiassa ylempänä olevia tarpeita, kuten esimerkiksi luovuus. Jos ajatellaan Maslowin tarpeiden hierarkiaa, siellä alimpana on fyysiset perustarpeet, mikä tarkoittaa sitä ettei saa olla nälkä tai jano. Sen päälle tulee turvallisuuden tarpeet, emme saa kokea olevamme uhattuna eikä saa olla huolta siitä, miten saisimme esim. asuntolainan lyhennettyä jne. Tällaisista asioista oli huoli sinä aikana. Tarpeiden hierarkian huipulla on itsensä toteuttamisen tarve, jonka sisälle kuuluu myös luovuus. Näiden tarvehierarkioiden ajatus on se, että jotta nämä korkeammalla olevat tarpeet voisivat tulla tyydytettyä, niitä ennen pitää tyydyttää alemman tason perustarpeet. Tämän koin ristiriitaisena. Meillä puhuttiin ja vaadittiin, että pitää alkaa innovoimaan ja kaivamaan luovuutta esiin, mutta ei kiinnitetty riittävästi huomiota siihen, että meillä on aika paljon ihmisiä joilla on huoli itsestä ja läheisten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Tällaisessa tilanteessa luovuus sikiää lähtökohtaisesti huonosti. Tätä kaikkea tekemistä monta kertaa sävytti kauhea kiire. Kiire on sanottu olevan luovuuden yksi päävihollisista. Se on ollut kohtalokasta luovuuden näkökulmasta. Tämä on selityksenä myös sille, miksi kirjan nimi on Luova laiskuus. Ajattelin, että me tarvitsemme nimenomaan tietyn tyylistä näennäistä laiskuutta. Ei se oikeastaan laiskuutta ole, mutta se on tavallaan kehotusta pysähtyä ja odottaa josko ajatuksen perhonen silmieni edessä liihottelisi.

Heli [00:20:37]: Mietin kaikkea mitä kerroit mikroyrittävän näkökulmasta ja sellainen tuntuma on itselle tullut, kun on paljon mikroyrittäjien kanssa ollut tekemisissä, että hehän ovat käveleviä ideahautomoita. Ideoita varmasti on, mutta löytyykö aikaa toteuttaa ajatuksia ja innovaatioita. Ajattelin kysyä, onko sinulla tähän jotain vinkkiä?

Juha [00:21:23]: Monta kertaa mikroyrittäjien ja isompienkin yrittäjien kohdalla on sellainen piirre havaittu, että itse työ ja yritystoiminta on saattanut nousta harrastuneisuudesta. Ihmiset ovat kehittyneet jossakin asiassa hyväksi harrastuksen kautta ja harrastuksesta on tullut jopa työ kun osaaminen on karttunut. Se voi olla hyvinkin kapea-alaista. Joskus työhyvinvoinnin tutkijat ovat pohtineet työn ja vapaa-ajan rajan liuentuneen, mikä myös liittyy työelämän kehityskulkuihin ja se on saattanut kadota vähitellen kokonaan. Tässä on tavallaan uhkia ja hyviä puolia. Monet yrittäjät tekevät asioita joita rakastavat ja tavallaan se tekee työstä kevyempää, mutta siinä on uhkana kaiken ajan kaappaaminen. Tässä on monenlaisia kysymyksiä. Jotta jaksaisimme tehdä pitkään työtä ja kehittyä, meillä pitäisi olla myös breikkejä. Toisaalta työ saattaa olla niin hauskaa, että se vetää ihmisen kokonaan puoleensa ja saattaa näkyä jollain tavalla tehottomuutena ja paikallaan junnaamisena vaikka harrastus kehittyisi. Ei minullakaan suuria ratkaisevia vastauksia ole, mutta olen paljon pohtinut tätä kysymystä.

Heli [00:23:55]: Tässä on laajasti puhuttu yhteiskunnan tilanteesta ja tästä muutoksesta, onko se sitten niin, että yrittäjälläkin voisi olla välillä tylsää ja sinulta otettu termi, halittu hidastelu? Auttaisiko se näiden ajatusten ja innovaatioiden toteuttamisessa?

Juha [00:24:32]: Kyllä se voisi auttaa. Tutkin -90 luvulla tieteen nobelisteja. Minulla oli sellainen hanke menossa, minua kiinnosti kuinka luovuus näkyy tieteen huipulla. Tämä ajatus alkoi kiusaamaan niin paljon, että ajattelin kysyä tätä tieteen huipulla olevilta tutkijoilta. Kysyin itseltäni , ketä sellaiset ovat ja vastasin mielessäni, no, tieteen nobelistit ovat ainakin sellaisia, jotka ovat tällaisia eliittitutkijoita. Kirjoitin kirjeen tieteen nobelisteille, sellaisille jotka olivat lähivuosina tai vuosikymmeninä saaneet Nobelin palkinnon. Käänsin kirjeen englanniksi ja lähetin kirjeet. Lähetin muistaakseni ensimmäisessä aallossa 120 kirjettä, joissa kerroin kuka olen, mistä olen kiinnostunut ja miksi tällaisia kyselen. Kysyin miten he ovat johtuneet tieteellisiin tuotoksiinsa. Ajatus oli se, että suuri yleisö tuntee nämä nobelistit niistä tieteellisistä löydöksistä ja heidät on niiden takia palkittu. Suurelle yleisölle on jäänyt monesti piiloon se, mikä on ollut se polku, joka on johtanut tähän löydökseen. Tästä olin kiinnostunut. Ja myös niistä taustoista. Mitkä asiat ovat olleet yhteydessä ja auttaneet heitä tähän kehitykseen. Sain ensivaiheessa vähän yli 40 kirjettä takaisin. Nämä nobelistit olivat keskittyneet kysymyksiin ja lähettivät vastauksia ja myöskin artikkeleja. Joku lähetti jopa kokonaisia kirjoja ja niin edelleen. Sain aika paljon materiaalia tästä. Yksi asia mikä sieltä nousi, oli menestyksellinen tutkiva työ. Nyt voidaan ajatella myöskin yrittäjiä. Että löydetään jotain uutta, se edellyttää jatkuvaa vuorovetoa. Tavallaan synnyttämisen paine pitää olla, eli on tavoite, mitä halutaan kehittää ja löytää, mutta ehdottomasti yhtä tärkeää on voida välillä irrottautua täysin siitä ja olla ajattelematta työn kohteena olevaa asiaa ja rentoutua. He sanoivat, että yllättäen, kun en ollut ajatellut sitä asiaa, olin esimerkiksi metsässä tai lenkillä tai vastaavassa tilanteessa, se ajatus tai ratkaisu vain laskeutui päähäni. Tästä voisi saada tukea siihen, että kuka tahansa meistä on voinut kokea sen. Sellaista rytmisyyttä ja vuoroveetoa, tauot ovat äärimmäisen tärkeitä kenelle tahansa ja myöskin ihan mikrotauot, jotka rytmittää yksittäistä työpäivää.

Heli [00:28:25]: Olipa mielenkiintoinen tutkimusaihe ja hienoa, että sait noin paljon vastauksia. Ollaan tästä varmasti puhuttu oikeista ja mielenkiintoisista asioista. Mietin vielä, mitä hyvää tämän päivän työelämässä on verrattuna menneeseen aikaan? Pystytkö nostamaan erityisiä hyviä asioita?

Juha [00:28:58]: Jos ajatellaan miten työ on muuttunut yleisesti ja isossa kuvassa, aiemmin työ oli aika tavalla fyysisempää suurella osalla. Nyt meillä taitaa olla 60-70% suomalaisista työssäolevista, jotka tekevät niin sanottua tietotyötä jossain määrin. Tähän liittyy omat haasteet, jotka on erilaisia kuin fyysisemmän työn aikana. hyvin moni on voinut todistaa sitä, että vaihtelu, toki meillä on sellaisia töitä jossa tallennetaan ja otetaan tietoa vastaan ja se saattaa olla rutiininomaista ja toistavaa. Moni on kokenut sen, että työ vaihtelee päivittäin tai kuukausittain, työelämä uudistuu ja tulee vaikkapa tietokoneohjelmia ja uusia työkäytäntöjä, organisaattisia muutoksia tulee aika usein. Eli työ ei ole kuitenkaan kovin toistavaa ja lisäisin vielä nämä, mistä lähdettiin liikkeelle, eli tämän päivän työelämään kuuluu yllätyksiä, odottamattomuutta ja ennustamattomuutta. Toisaalta tämä pitää mielen virkeänä ja oikeastaan pakottaa meidät myös kehittämään jatkuvasti itseä. meillä on koulutustarpeita ja sanoisin, että tämä on pääasiassa positiivinen asia, että joudumme pysymää henkisesti virkeinä pysyäksemme mukana tässä juoksussa.

Heli [00:31:02]: Jos siirtyisimme seuraavaan teemaan. Tämän päivän nopeatempoisuus ja puhutaan monesti tietotulvasta, mikä on kohtuullista tai riittävää työelämässä? Tästä olet kirjoittanut kirjankin.

Juha [00:31:35]: Tähän voi vastata monellakin tavalla. jos ajatellaan lähtökohtaisesti, että edelleen työelämä toimii yllättävän perinteisellä tavalla. Valtaosa työllisistä aloittaa työpäivän aamulla kahdeksalta ja päättää sen neljältä. Olen joskus sanonut kohtuullista olevan sen, että työtehtävät tulet tehtyä työajan puitteissa. Ajattelisin, että meillä ei olisi kenelläkään velvollisuutta tuoda töitä kotiin tai olla 24/7 tavoitettavissa. Valitettavasti monen yrittäjän ja mikroyrittäjän kohdalla todellisuus on toisenlaista. Haluaisin sanoa, niin tärkeä ja rakas kuin se työ onkin, kuitenkin pitäisi pysyä kohtuuden rajoissa ja ei pitäisi olla elämän tärkein asia. Toki se kuuluu elämän tärkeiden asioiden joukkoon, mutta suhteellisuudentaju on säilytettävä. Toki me saamme itsestämme irti lyhyellä aikajänteellä paljonkin tekoja, mutta jos jatkuvasti stressaamme ja väännämme ja otetaan kaikki mahdollinen irti, alkaa aika äkkiä näkyä uupumuksen ensioireet ja mukaan tulee hallinnan tunteen menettämistä, kyynisyyden kokemuksia, stressiä, unettomuutta ja mytättyjä lakanoita.

Heli [00:33:50]: Mietin tätä yrittäjä näkökulmaa tähän kysymykseen, yrittäjällä toki on vaara siihen, että työt siirtyy vapaa-ajalle. Minulla oli erään yrittäjän kanssa keskustelua työnohjauksessa, kun hahmottelimme hänen elämänsä ympyrää, paljonko hänellä on tällä hetkellä työtä, paljonko on lepoa ja harrastuksia. Piirsimme ympyrän, joka kuvasi sitä miten hän toivoisi asioiden olevan. Tässä keskustelussa nousi esille, että hän miettii työasioita kaikella vapaa-ajalla. Tästä tuli mielenkiintoinen keskustelu. Ajattelin kysyä, miten voisi estää työajatusten lipumista yöuniin tai vapaa-ajalle, kun nimenomaan ajattelee yrittäjän näkökulmasta?

Juha [00:35:12]: Lähtökohtaisesti olemme yksilöllisiä tässä asiassa. Toki yrittäjillä saattaa olla tilanteita, että on oman yrityksen kohtalo mielessä ja sitä ei voi estää. Mutta jos ajatellaan isossa kuvassa taas yleisesti, olen joskus sanonut, että olisi hyvää ja hyödyllistä, että pystyisimme ohjautumaan on/off ajatteluun. Kun ollaan työssä, silloin ollaan läsnä ja painetaan hommia, mutta kun ollaan vapaalla, se on off työstä. Tällä tavalla koitettaisi siirtää ajatukset pois sieltä. Tähän sanon taas, olemme hyvin yksilöllisiä. Jotkut ovat sanoneet, jotka tekevät esimerkiksi tietotyötä, että kaksi tuntia vierähti kotiin saapumisen jälkeen kun aivoni surraavat näissä asioissa enkä pääse irrottautumaan. Minä olen sellainen ihminen, kun saavun kotiin, en oikeastaan muista mitä siellä työpaikalla tein. Kyllä minä pystyn jättämään ne sinne. Joskus toki joku palautuu mieleeni häivähtämässä. En yleensä öitäni niillä asioilla vaivaa. Kukin voisi mietti henkilökohtaisia strategioita ja tapoja sivuuttaa ajatuksen jumiutuisia ei toivotulla tavalla. Voisi siinä mielessä harrastaa itsetarkkailua.

Heli [00:37:26]: Tämä olikin hyvä yhteys meidän aikaisempaan podcastiin, missä keskusteltiin tunteista voimavarana ja siinä ideana oli juurikin se, että kiinnitetään huomiota niihin tunteisiin ja millaisia tunteita meillä päivän aikana on. Liikumme myös paljon työhyvinvoinnin äärellä ja on hyvä pohtia, tuleeko vapaa-ajalla oikeasti levättyä vai ajatteleeko silloinkin niitä työasioita tai tekemättömiä töitä.

Juha [00:38:16]: Luulen, että lähtökohtaisesti meillä ei ole kovin hyvät valmiudet siihen, joillakin on paremmat, joillakin huonommat. Me kaikki voisimme siinä kehittyä. Moni huomaa, että varsinkin vanhemmiten, se yöuni esimerkiksi tulee pinnallisemmaksi ja saattaa käydä niin, että on aamuyön unen ja valveen välitilassa. Huoli putkahtaa pintaan niin, että tuli herättyä siihen ja uni ei enää tule. Joku psykologi sanoi siihen hyvän ohjeen, häntä on auttanut se, että mielessään sanoo kolme kertaa pontevasti hömppää. Se auttaa siinä, että ajatus joka tunkeutuu mieleen, ikään kuin poistuu tilapäisesti. Ihminen on tavallaan suojaamattomassa tilassa, kun hän on vuoteessa ja sinne tunkee näitä huolia. Toisaalta se on merkki siitä, että mielemme työskentelee huolien parissa. Alitajunnasta ne putkahtelee tajunnan puolelle, koska niiden prosessointi on kesken.

Heli [00:39:45]: Kyllä. Mielenkiintoista. Tekisi mieli jatkaa vaikka mihin suuntaan, mutta ennen kuin siirrytään viimeiseen osioon, kysyisin mitkä on kolme tärkeintä asiaa, jotka haluaisit nostaa näistä mainituista asioista esille?

Juha [00:40:09]: Tietenkin se, että meidän on jatkuvasti valmistauduttava kaikenlaiseen muutokseen ja luovan ajattelun perusrakenteita olisi hyvä tuntea. Miten luovuus toimii ja miten se toimii minun päässäni. Ehkä viimeisenä tämä, että voisimme tarkkailla mielemme rakenteita ja voisimme pystyä nollaamaan päätämme ja huojentamaan taakkaa siten, että voimme kokea levollisuutta ja lepoa arjen keskellä.

Heli [00:40:59]: Todella tärkeitä asioita. Tuleeko mieleesi vielä jotakin, mitä on jäänyt sanomatta meidän keskusteluihin liittyen?

Juha [00:41:11]: Tämä aika on sellaista, että teemme valintoja arjessa seuraamalla ympäristöä ja ihminen on identiteettiä rakentava olento. Me rakennamme identiteettiä vertailemalla omaa elämää ympäröivään yhteiskuntaan ja tuttavien elämään. Meillä on taipumus ajatella olevamme ikään kuin takamatkalla. Meillä on paljon virikkeitä ympärillä, jotka myös tukee tätä oletusta. Esimerkiksi sosiaalinen media tänä päivänä ruokkii sitä. Se tuo julki ihanne-elämän kuvaa ja me vertaamme sitä omaan elämäämme ja koemme, että muiden kodit ovat kauniimpia, muilla on parempia autoja ja taloja, muiden lapsilla on parempia harrastuksia, minäkin olen tällainen nysverö ja niin edelleen.

Heli [00:42:32]: Niin ja toisten äidit on parempia.

Juha [00:42:34]: Kyllä.

Heli [00:42:38]: Mietin, että juuri tämä digitalisaatio ja kaikki missä jaetaan paljon arkea sosiaalisessa mediassa, ajattelen tässä, että oltaisiin vain rohkeasti omia keskeneräisiä ihmisiä. Niitä täydellisiä koteja ei joka puolelta löydy.

Juha [00:43:08]: Sellaista hyvää itsetuntoa ja epätäydellisyyden tunnustamista tässä kaivatan aika paljon.

Heli [00:43:20]: Kyllä. Kiitos Juha.

[äänite päättyy]