MY Studio - Mikroyrittäjän podcast

Yrittäjä ja tietokirjailija Aku Varamäki (Workday Designers oy:sta) soveltaa muotoiluosaamista valmentaessaan yrittäjiä, työntekijöitä ja työyhteisöä. Mitä on työpäivämuotoilu ja millaisia ovat tulevaisuuden työelämän metataidot? Kuinka Akun on itse hyödyntänyt muotoiluprosessia ja työelämän metataitoja omalla yrittäjyyspolullaan sen eri käännekohdissa? Haastattelijana tutkimusjohtaja Anna-Mari Simunaniemi.

Creators & Guests

Host
Kerttu Saalasti Institute
@UniOuluKSI Kerttu Saalasti Institute – international research institute providing evidence-based knowledge and education on micro-enterprises.

What is MY Studio - Mikroyrittäjän podcast?

MY Studio (Mikroyrittäjän studio) avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen,
osaamisen kehittämiseen ja yrityksen johtamiseen. MY Studio -podcasteissa
ääneen pääsevät yrittäjät, tutkijat, yrityspalvelutoimijat sekä muut elinkeinoelämän vaikuttajat.
Podcastit ovat osa mikroyrittäjyyden verkko-opintojen oppimateriaaleja, jotka tuotetaan
suomalaisten mikroyritysten kasvun ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi.

[Intro 00:00:04] My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Anna-Maria Simunaniemi [00:00:26]: Yrittäjän osaaminen on uudistuvan ja kestävästi kasvavan liiketoiminnan kivijalka. Yrittäjältä vaaditaan varsinaista ammattiosaamista tai asiantuntijuutta oman liiketoiminnan ydintoimialalta. Yrityksen johtajalta edellytetään monipuolisesti myös liiketoiminta- ja johtamisosaamista ja sen jatkuvaa kehittämistä. Minä olen mikroyrittäjyyskeskus MicroENTREn tutkimusjohtaja Anna-Maria Simunaniemi Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutista. Tämän päivän My Studio -vieraanani minulla on yrittäjä Aku Varamäki Workday Desingers Oy:stä. Terve, Aku.

Aku Varamäki [00:01:07]: Terve. Kiva olla vieraana täällä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:01:11]: Kiva. Sinä olet työpäivämuotoilija, tietokirjailija, työntekijäkokemuksen kehittäjä ja sovellat työssäsi monipuolisesti muotoiluperiaatteita, muun muassa työyhteisöjen, esimiesten ja ihmisten henkilökohtaisten urien muotoiluun. Tänään tässä podcastissa on tarkoitus, että keskustelen kanssasi erityisesti omasta yrittäjän polustasi, niistä osaamisista, mitä sinä olet tarvinnut tästä yrittäjänä toimiessasi ja samoin sinun omista kokemuksistasi liiketoiminnan kehittämisessä. Aloitetaan aika konkreettisesti. Miten sinun tämä työpäiväsi on tähän mennessä sujunut?

Aku Varamäki [00:01:59]: Minulla on ollut tänään itse asiassa todella ihana työpäivä. Minulla on vähän tässä syksyllä ollut sellainen projekti, että yritän nivoa samantyyppisiä töitä yhteen päivään, että ne eivät ole niin pirstaleisia. Tämä päivä on onnistunut siinä todella hyvin. Minulla oli aamulla yksi puhekeikka, nyt pitkästä aikaa taas asiakkaan tiloissa, joskin se streemattiin sieltä sitten eri puolelle Suomelle, mutta kuitenkin pääsin tapaamaan asiakasta kasvotusten ja puhumaan ihanalle yleisölle live-tilanteessa. Sitten kun olin keskustassa liikkeellä, niin söin keskustassa hyvän lounaan ja samalla olin haastateltavana yhtä lehtijuttua varten. Nyt meillä on sitten tämä juttuhetki tässä tulossa. Mulla on tällainen esiintymis- ja puhumis- ja haastattelupäivä eli lempijuttujani.

Anna-Mari Simunaniemi [00:02:57]: Onko tämä sellainen tyypillinen vai poikkeuksellinen päivä?

Aku Varamäki [00:03:02]: Minulla ei oikeastaan ole yhtä tyypillistä päivää. Kaikki päivät ovat vähän erilaisia. Kyllä minä paljon esiinnyn ja puhun, että kyllä tämä sillä tavalla minun työni ytimessä on. Onhan mulla sitten paljon myös monentyyppisiä töitä. Tehdään asiakasprojekteja, ja sitten on sellaisia toimistopäiviä, että tehdään omalla porukalla tai valmistellaan joitakin juttuja. Sillä tavalla vähän vaihtelee. Tiistaina oli myyntipäivä. Eilen taas oli sellainen valmistelupäivä. Minulla oli kaksi esiintymistä, joita valmistelin. Sillä tavalla päivät ovat vähän erilaisia, välillä vähän rauhallisempaa ja tänään on saanut olla kaupungilla huulipunaa huulilla ja tavata ihmisiä. Mukavaa vaihtelua.

Anna-Mari Simunaniemi [00:03:52]: Olet toiminut jo jonkin aikaa yrittäjänä ja ylipäänsä sitä ennen, näin olen käsittänyt, että urasi varrella monissa käännekohdissa, että olet tehnyt monenlaisia tehtäviä monenlaisissa eri organisaatioissa. Olet ensin ollut sosiaalisen median vaikuttajana ja sitten toiminut vaikuttajamarkkinoinnin parissa ja tällä hetkellä yrittäjän siinä muuttuvan työelämän asiantuntijana. Sinä olet myös joku aika sitten julkaissut tällaisen kirjan kuin Future proof - Tulevaisuuden käsikirja, jossa kannustat ihmisiä, yrittäjiä ja työntekijöitä, ottamaan haltuun oman työn nimenomaan muotoilijan taitojen avulla. Tällä hetkellä käytät titteliä työpäivämuotoilija. Mitä ihmettä on työpäivämuotoilu?

Aku Varamäki [00:04:52]: Joo. Työpäivämuotoilu on oman työn tuunaamista muotoilun keinoin. Mehän tiedämme tutkimuksista, että autonomia työssä ja se, että sitä omaa työtä tuunaa, niin sillä on monenlaisia hyvinvointivaikutuksia ja se lisää työn imun kokemusta, mikä sitten taas suojaa esimerkiksi työuupumukselta ja auttaa suoriutumaan työstä paremmin. Ajattelen, että se, että me kaikki olisimme tällaisia työpäivämuotoilijoita, on avain sellaiseen hyvään työelämään, joka on uudistuva ja ihmislähtöinen, ja me voidaan siihen sitten jokainen olla vaikuttamassa siihen, millaisia ne työpäivät ovat. Tämä työpäivämuotoilu on, jos ajattelen meidän yritystoimintaamme, yksi meidän palveluistamme. Me voimme auttaa tiimejä kehittämään omaa toimintaansa. Sitä voi sitten soveltaa monin eri tavoin esimerkiksi johtamismuotoiluun, jossa sitten muotoiluprosessia sovelletaan esihenkilötyön kehittämiseen ja niin edelleen.

Anna-Mari Simunaniemi [00:05:56]: Onko työpäivämuotoilu sanana sinun tai teidän kehittämänne, vai onko tämä laajemmassakin käytössä?

Aku Varamäki [00:06:05]: joo. Itse keksin. Tähän vielä liittyy sellainen hauska tarina. Olin vielä edellisessä yrityksessäni Team Helsingissä töissä tai olin vielä mukana siinä Team Helsingissä, mutta olin päättänyt erkaantua siitä. Sitten meillä oli sellainen Team Helsingin tapahtuma, jossa kerroin uutisen, että olen lähdössä Team Helsingissä. Nousin lavalle ja sanoin, että minusta tulee työpäivämuotoilija. Nyt kun mietin, minulla ei ollut aavistustakaan, mitä olen tekemässä, mutta jotenkin se tuli intuitiivisesti. Olin jo pitkään hakenut sitä suuntaa, että miten siirryn tämän työelämän kehittämisen pariin. Sitten olin nykyisen yhtiökumppanini, Paula Helteen, kanssa, törmäsin muotoiluajatteluun tai vähän syvällisemmin tutustuin siihen. Me oivalsimme, että ei vitsi, tämä on se tapa, jolla me lähestymme sitä työn murrosta. Kaikki puhuu siitä, että työ muuttuu ja meidän pitää muuttua. Meillä on todella vähän konkreettisia välineitä sen muutoksen haltuun ottamiseen. Sieltä tämä lähti. Olisi todella kiva sanoa, että minulla oli todella jalostunut liiketoimintaidea, kun julistauduin työpäivämuotoilijaksi, mutta oikeasti olen aika intuitiivisesti vähän, askel kerrallaan vain mennyt jotain kohti. Oma urani on muotoutunut siitä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:07:32]: Yleensähän muotoilusta ylipäänsä, kun puhutaan, ajatellaan, että sillä kehitetään esimerkiksi liiketoimintaa asiakkaan tarpeesta lähtien ja huomioidaan se siinä koko prosessissa. Millä tavalla, nimenomaan, että kutsut itseäsi työpäivämuotoilijaksi, eroaa siitä, että kutsuisit itseäsi joksikin muuksi muotoilijaksi?

Aku Varamäki [00:07:58]: Palvelumuotoilijaksi vaikka. Ajattelen, että tässä on ehkä osittain taustalla tällainen piilevä huijarisyndroomani. Minulla ei ole muotoilijan koulutusta, joten minun on vaikea kutsua itseäni esimerkiksi palvelumuotoilijaksi. Kokisin, että minulla pitäisi olla jokin todistus siitä. Muotoilijaksi rohkenen itseäni kutsua. Työ on tekijäänsä opettanut kyllä, mutta me haluamme tehdä eron myös sen suhteen, että me emme ole kehittämässä palvelua. Totta kai meidänkin työtämme voi ajatella palvelumuotoiluna. Me olemme kehittämässä niitä organisaation sisäisiä palveluita, niitä palveluita, joita työntekijät käyttävät. Osahan niistä voi olla johtamisen palveluita eli esihenkilötyötä. Me olemme esihenkilöiden tukena miettimässä, miten johtaja vastaa niiden työntekijöiden tarpeisiin ja millaisilla palveluilla hän voi vastata työntekijöiden tarpeisiin ja tukea heitä. Me ajattelemme, että meillä on vahvana ostettu yritysmaailmassakin se ajatus, että palvelumuotoilun keinoin kehitetään asiakaskokemusta. Me haluaisimme tuoda siihen rinnalle yhtä väkevästi se ymmärrys siitä, että me tarvitsemme myös sitä työntekijäkokemuksen kehittämistä. Me tiedämme tutkimuksista, että asiakaskokemus ja työntekijäkokemus on saman asian kääntöpuolia, ne korreloivat vahvasti keskenään. Se, miten me tällä hetkellä kehitämme asiakaskokemusta, on aika vahvasti se, että me kehitämme asiakkaan näkökulmasta. Me voisimme, minun mielestäni, monesti lähestyä sitä työntekijän kautta, miten työntekijä itse kehittää omaa työtään, miten työntekijälle annetaan välineitä itsearvioida, miten asiakastarpeet ovat muuttumassa ja miten se vaikuttaa minun työhöni. Sitten me annamme mandaatin tuunata sitä työtä itse ja vastata niihin tarpeisiin. Esihenkilöiden rooli ehkä enemmän onkin poistaa niitä esteitä tieltä, että työntekijä voi onnistua työssään. Me haluamme olla nimenomaan sisäisen kehittämisen kumppaneita ja liikumme ennen kaikkea siellä työntekijäkokemuksen puolella. Siksi työpäivämuotoilu eikä palvelumuotoilu, joka sitten ehkä kuitenkin vahvemmin liitetään asiakasrajapintaan. Palvelumuotoiluahan toki voi soveltaa ihan todella monella eri tavalla.

Anna-Mari Simunaniemi [00:10:42]: Voisiko puhua jopa sitten, kun My Studio -podcastit on suunnattu nimenomaan kertomaan ja kuvailemaan mikroyrittäjyyden ympäriltä ilmiöitä, voisiko olla sellainen käsite kuin yrittäjän muotoilu tai yrittämisen muotoilu? Olisiko siinä mitään järkeä?

Aku Varamäki [00:11:04]: Kyllä, on tosi paljonkin järkeä. Me olemme soveltaneet muotoiluajattelua uramuotoiluun eli ihmisten työurien muotoiluun. Me olemme olleen rohkaisemassa myös monia ihmisiä yrittäjän polulle. Tämä sama menetelmä taipuu myös oman yritystoiminnan kehittämiseen. Sitten me puhumme osaamismuotoilusta. Tämä on todella tärkeä näkökulma nimenomaan mikroyrityksissä, joissa osaamisen kehittäminen on usein liiketoiminnan kehittämistä. Nämä kulkevat täysin käsi kädessä, eli osaamisen kehittämisen näkökulma. Toki mikroyrityksissä, joissa on työntekijöitä, on myös johtamismuotoilun näkökulma. Pienissäkin yrityksissä työntekijöitä täytyy johtaa ja esihenkilötyötä kehittää. Tätä voi lähestyä sitä kautta. Meidän roolimmehan on kahtalainen. Toisaalta me toimimme fasilitoivassa roolissa. Me haluamme antaa ihmisille työkaluja oman työn tai osaamisen kehittämiseen. Toisaalta me voimme toimia kumppanina työntekijän kokemuksen kehittämisessä. Niitä yrityksiä, joissa on työntekijöitä, voidaan esimerkiksi miettiä, miten pitäisi palkita tai mitä asioita siellä oikeasti kannattaa kehittää niin, että... Ja niille ihmisille merkityksellisiä ja tärkeitä ne jutut. Liikuntasetelit eivät ole se ainoa tapa, miten me voimme sitouttaa työntekijöitä. Keinoja on paljon, mutta meidän pitäisi aina ymmärtää paremmin sitä kunkin organisaation tarpeita ja niitä työntekijöitä, joita siellä on. Siihen palvelumuotolähestyminen antaa todella hyviä väliä ja sellaisen kehitysmenetelmän.

Anna-Mari Simunaniemi [00:12:53]: Joo. Sinun yritystoimintaasi, Aku Varamäki, on toimia tällaisena valmentajana tai sparraajana tai muotoilijana, niin kuin kutsut sitä, toisten työorganisaatioiden tai toisten yritysten kehittämisessä. Minua kiinnostaisi kuulla, missä tilanteissa tämä osaaminen on näkynyt sinun omassa yritystoiminnassasi tai omalla urapolullasi? Miten sinä olet sitä muotoillut?

Aku Varamäki [00:13:28]: Miten minä olen omaa uraani muotoillut?

Anna-Mari Simunaniemi [00:13:30]: Niin, esimerkiksi.

Aku Varamäki [00:13:32]: Joo. Minä olen tehnyt monta kertaa urallani sellaisen viisivuotisvisioharjoituksen. Olen piirtänyt tulevaisuuden vision ja stepit sieltä taaksepäin, miten pääsen siihen. Tästä on tutkitusti, urheiluvalmennuksessahan tätä käytetään paljon, näyttöä, että pelkästään se visio ei auta pääsemään, mutta jos sinä vielä pystyt kuvittelemaan ne keinot, niin sinun mahdollisuutesi ovat aika hyvät. Minä olen tehnyt useita kertoja urallani, ja se on hämmästyttävää, miten siitä tulee itseään toteuttava ennuste. Jos osaa kuvitella sellaisen innostavan, tavoiteltavan tulevaisuusvision, se vähän niin kuin lähtee toteuttamaan itseään ilman, että sitä olisi teipannut jääkaapin oveen ja tuijottaisi joka aamu. Esimerkiksi silloin kun me olimme perustaneet meidän nykyisen yrityksemme, piirin tällaisen vision, ja siellä oli kirja, siellä oli sellainen toimisto, jossa oli sellaiset ihanat, pyöreät ikkunat ja mitä kaikkea. Olin piirtänyt sinne tosi monta juttua, ja ne asiat tapahtui aika nopeasti. Siinä ei mennyt varmaan kuin reilu vuosi tai alle kaksi vuotta, kun tosi moni niistä asioista oli itse asiassa jo tapahtunut. Se toimistojuttu on jäänyt mieleeni sen takia, että meidän yrityksessämme oli sellainen vaihe, että me olimme meidän taloyhtiömme kellarissa, meidän toimistomme muutti sinne, kun meillä oli rahat aika vähissä. Sitten minä katsoin ympärilleni ja olin sillä tavalla, että voi ei, ne ikkunat ovat tuossa. Meillä oli sellaiset rumat ikkunat, joissa oli kalterit. Ajattelin, että tämäkö tämä minun visioni nyt oli. Minä visioin sen, ja se toteutui juuri sellaisena. Pitää harjoitella piirtämistä vielä tarkemmin ja varoa, mitä toivoo. Ensi kerralla piirrän vähän hulppeamman asumuksen. Erinäisten vaiheiden kautta, vaikka on ollut myös vaikeampia vaiheita, kuitenkin monet jutut ovat tapahtuneet ihan sillä tavalla kuin on toivonutkin ja on päässyt kulkemaan eteenpäin. Kuvasin nyt tässä yhden menetelmän, joka ehkä liittyy siihen, kun lähtee hakemaan niitä keinoja tai ehkä vähän visioimaan sitä suuntaa, mutta se, mikä tässä on kaikkein tärkeintä, minusta, on se, että miettii niitä omia arvoja ja omia toiveita työlle ja niitä asioita, joita pitää tärkeänä ja joiden parissa haluaa tehdä töitä. Sitä pohdintaa saa tehdä ihan jatkuvasti, ja siinä koen, että olen onnistunut. Minulla on ollut selkeänä omat arvoni, ja vaikka ei ole aina ollut ihan kirkasta, mitä olen oikein tekemässä, ja sitten kuitenkin ne arvot ovat aika vahvasti ohjanneet tekemistäni. Koen, että en ole missään vaiheessa ajautunut liian kauaksi. Se on ehkä sellainen lähtökohta kaikelle, että ne keinot sitten myös löytyvät, kun arvot ovat kirkkaina mielessä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:17:07]: Joo. Ovatko sinun arvosi itsessään säilyneet muuttumattomina, että ne perusarvot ovat pysyneet, vai kuuluuko tällaiseen muotoiluprosessiin, työmuotoiluun myös sellainen jopa, että välillä niitä arvojakin täytyy miettiä? Ainakin tavoitteita varmasti pitää tarkentaa.

Aku Varamäki [00:17:28]: Tavoitteita on saanut miettiä monta kertaa, ja mietinkin ihan säännöllisesti, mutta minun arvoni ovat aika muuttumattomat. Eivät ne kyllä paljoa ole. Ehkä se, miten sanoitan niin, on saattanut vähän muuttua, mutta arvoni ovat aika samanlaisia. Elämäntilanteet muuttuu. Minullakin on nyt kaksi pientä lasta, niin se tietenkin vaikuttaa minun työelämäänkin ja siihen, millä tavalla haluan tehdä työtä. Koen kuitenkin, että yrittäjänä ja työelämässä minulle on todella tärkeää sellainen tietynlainen vapaus, niin kuin monelle yrittäjälle on, ja mahdollisuus tehdä omaa juttua ja sellainen reiluus. Se on minulle aika vahva luonteenvahvuus itse asiassa ja aina sellainen, mikä on ohjannut aika paljon tekemisiäni, ja sitten oppiminen. Ne ovat aina olleet mukana kaikissa yrityksissäni ja varmasti kulkevat. Uskoisin, että ne pysyvät mukana jatkossakin.

Anna-Mari Simunaniemi [00:18:44]: Missä vaiheessa sinulla on syntynyt ensimmäisen kerran ajatus, että ryhtyisit yrittäjäksi? Onko se ollut jokin sellainen haave tosi nuorena vai tullut jossain vaiheessa sitten mukaan?

Aku Varamäki [00:18:58]: [?? 00:18:58], että olen aika tyypillinen lama-ajan lapsi siinä mielessä, että en haaveillut yrittäjyydestä. Minä, ei voi sanoa, että ajauduin, koska tein ihan tietoisen ratkaisun tietyssä vaiheessa, mutta se ei ollut minulle koskaan mikään sellainen unelma tai tavoite. Minun yrittäjäksi lähtemiseni tapahtui sillä tavalla, että olin Finnairilla töissä, vastasin Finnairin somesta, ja olin sitten tehnyt sosiaalista mediaa ammatikseni siinä vaiheessa jo useamman vuoden ja päässyt ehkä vähän sellaisille näköalapaikoillekin, koska kovin monessa yrityksessä ei silloin tehty sosiaalista mediaa vielä siinä mittakaavassa kuin mitä nykyään tehdään. Sitten huomasin, että osaamiselleni alkoi olla aika paljon kysyntää. Minulle tuli kaikenlaisia koulutuspyyntöjä ja puhekeikkapyyntöjä. Todella mielelläni neuvoin ja sparrasin monia kollegoita eri yrityksissä, mutta onhan se palkkatöissä vähän, tulee sellainen ajankäytöllinen haaste jossain vaiheessa. Ihan joka paikkaan ei enää ehdi menemään. Sitten ajattelin, että okei, tässä on ehkä jokin juttu, että tälle osaamiselleni on kysyntää. Sitten se sattui sellaiseen saumaan, että olin ollut Finnairilla jo usean vuoden, ja koin, että olin saavuttanut siellä hienoja juttuja. Minulla oli vähän sellainen olo, että okei, voisin ehkä jotain uutta tässä nyt sitten miettiä. Sitten päätin, että nyt kokeilen yrittäjyyttä. Pahinta, mitä voi tapahtua, on se, että minulla ei olekaan niitä töitä ja sitten menen palkkatöihin takaisin, mutta en ole vielä mennyt. Ihan hyvin tämä on mennyt. Nythän en ole enää toimistokelpoinenkaan, kukaan ei varmaan huolisi minua, koska olen seitsemän vuotta jo ollut yrittäjänä, niin tuntuu, että olen aika tottunut vapauteen, että voin tehdä omalla tavallani hommia. Never say never, en myöskään ajattele niin, että en voisi mennä palkkatöihin. Voi olla, että joskus vielä menenkin. En sulje sitäkään pois. Olen onnellinen yrittäjä, että ei ole tällä hetkellä sellainen ajatus, jolla leikittelisin.

Anna-Mari Simunaniemi [00:21:19]: Sinulla on vahvasti sellainen muutoskyvykkyys tai valmius muuttua, että et ole lukinnut, vaikka sinulla voi olla niitä viiden vuoden visioita siellä jääkaapin ovessa, et ole lukittautunut niihin, että mikään ei voisi muuttua.

Aku Varamäki [00:21:37]: En ole lukittautunut missään nimessä. En kuvittele, että meidän yrityksemme olisi olemassa tällaisenaan esimerkiksi viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Ajattelen, että rakennan tätä yritystä niin kuin tämä olisi olemassa vielä sadan vuoden päästä. Minulla on hyvin pitkäjänteinen suhtautuminen yrityksemme kehittämiseen. Minusta on ihana ajatus, että me voisimme jättää tämän jälkipolville sitten joskus aikanaan. Kuitenkin luulen, että olemme sellaisten asioiden kanssa tekemisissä, että ne jutut, joita me teemme tänään, viiden vuoden kuluttua ne ovat varmaan ihan vanhanaikaisia ja epärelevantteja. En yhtään kuvittele, että voisin jatkaa tätä samaa myllytystä vuodesta toiseen. Toisaalta omat arvot ja halu oppia ja uteliaisuus ja kiinnostus maailmaa ja työn murrokseen ovat toisaalta ajaneet juuri näiden teemojen pariin, ja se tekee omasta työstä kiinnostavaa, että asiat muuttuvat niin nopeasti ja joutuu haastamaan ja saa haastaa itseään. Uskon, että me löydämme keinot, mutta en vain pysty kuvittelemaan, että viiden vuoden kuluttua me paikuttelisimme näitä ihan samoja juttuja. Tavoitteena tietenkin on, että meidän asiakkaidemmekin ajattelu menisi eteenpäin ja tekisimme itsestämme jopa tarpeettomia tietyissä jutuissa.

Anna-Mari Simunaniemi [00:23:16]: Tosiaan tällaisesta työelämän ammattimuutoksesta puhutaan paljon, ja isot megatrendit ravistelevat sitä, mitä tehdään ja miten tehdään. Sinäkin olet kirjoittanut ja puhunut esimerkiksi muuttuvista tulevaisuuden ammateista, mitä tulevaisuudet voivat olla. Mitä kuvittelet omalta kohdaltasi, minkälaisia skenaarioita sinulla on sitten siitä, että jos ihan tässä muodossa, mitä te tarjoatte, minkälaista palvelua te tällä hetkellä tarjoatte, mihin suuntaan se saattaisi mennä, tai mitkä voisivat olla niitä vaihtoehtoisia suuntia?

Aku Varamäki [00:24:03]: Itse uskon, että oman työssäni varmaan teknologia ja teknologinen kehittyminen tulee varmasti näkymään. Näen sen ennen kaikkea niin, että voimme hyödyntää sitä eri työvaiheissa helpottamaan meidän omaa työtämme tai mahdollistamaan sellaisia asioita, jotka eivät tällä hetkellä ole joko ei-mahdollisia, tai sitten niissä ei ehkä ole liiketoiminnallisesti järkeä, että me voimme esimerkiksi tutkia jotain asiaa hyvin kustannustehokkaasti jotenkin järkevällä teknologia-avustuksella. Näen, että teknologia on meille mahdollistaja ja voi parantaa työmme tuottavuutta ja oman työn mielekkyyttä, että voimme keskittyä niihin juttuihin, jotka ovat meistä kaikkein kiinnostavimpia, ja vähentää kaiken maailman rutiininen määrää ja sellaista. Jos mietin asiakastöitä, uskon, että juuri teknologinen kehitys ihan varmasti tulee meidän asiakkaillammekin näkymään. Uskon, että siellä asiakkaiden organisaatioissa sitten taas korostuvat sellaiset inhimilliset kyvykkyydet, kuten johtaminen. Robotit eivät voi johtaa ihmisiä. Ne voivat manangeroida, jakaa tehtäviä, mutta uskon, että meidän työmme tulee paljon liikkumaan inhimillisten kyvykkyyksien tahdistamisen saralla ja siinä, että kun meidän ihmisten työtä tulevaisuudessakin on ratkoa entistä konkreettisempia ongelmia, me tarvitsemme entistä laadukkaampaa yhteistyötä ja kykyä kyseenalaistaa ja kykyä tuoda erilaisia näkökulmia yhteen. Uskon, että tässä on se paikka, jossa tulemme olemaan toivottavasti relevantteja vielä pitkään, että voimme tarjota ihmisille niitä keinoja siihen, miten he kehittävät omaa työtänsä. Toki sitten kun työmurroksesta puhutaan, ei koskaan voi olla puhumatta myöskään ilmastokriisistä ja luontokadosta, joka on meidän aikamme isoin kriisi ja tulee muuttamaan työelämää todella paljon, on todella kiinnostavaa nähdä, mitä se sitten tarkoittaa. Minusta tuntuu, että sitä on vähän vaikeaa hahmottaa. Totta kai meillä tästäkin syystä häviää joitakin työpaikkoja ja syntyy valtavasti uutta. Elämme kiinnostavia aikoja. Kuitenkin uskon, että me löydämme tulevaisuudessakin ne omat areenamme, joilla pystymme ottamaan asiakkaita ja olemaan relevantteja. Varmaan sellaiset teemat kuin osaamisen kehittäminen ei koskaan vanhene. Meidän pitää aina oppia ja aina olla ihmisiä toisillemme. Uskon, että meidän bisneksemme on sitä ihmisenä olemista ja sitä, että me opetamme toisiamme olemaan ihmisiksi ja tuomaan nimenomaan sitä inhimillistä näkökulmaa kehittämisen pohjaksi. Uskon, että meille tulevaisuudessakin töitä löytyy.

Anna-Mari Simunaniemi [00:27:18]: Juuri tämä osaamisen ylläpitäminen ja kehittäminen on tämä meidän tämän päivän keskustelun aiheena. Sanoit keskustelun alkupuolella, toit vähän itse esiin, että tavallaan osaamisesi ja sen kehittäminen ei perustu niinkään erilaisten muodollisten tutkintojen hakemiseen, vaan kehität itseäsi ja seuraat aikaa ja tulevia tapahtumia jotenkin toisin. Mitä vinkkejä tai toimintatapoja sinulla on toimintaympäristön muutosten ennakointiin ja oman osaamisen ylläpitämiseen? Asioita, joita haluaisit jakaa.

Aku Varamäki [00:28:01]: Joo. Vaikka alussa dissasin vähän itseäni, täytyy silti sanoa, että koen, että kun minulla on yksi korkeakoulututkinto yhteisöviestinnästä, se antaa minulle aika hyvän pohjan tähän minun nykyiseenkin työhön. Kun sanoin alussa, että olen valemuotoilija, se vain ehkä liittyy sellaiseen omaan kipuiluun, ja ehkä moni kuulijakin tunnistaa, että kun osaamisvaatimukset muuttuu niin kovaa vauhtia, niin me emme aina ehdi hankkia tutkintoa jokaiseen tarpeeseen, mikä meillä nousee. Joskus meidän täytyy tyytyä vähän vähempään. Minä esimerkiksi itse ajattelin, kun julistauduin työpäivämuotoilijaksi, että nyt minun pitää oikeasti käydä joku tutkinto tai opiskella tätä. Sitten seuraavana vuonna me olimme sitten, minun mieheni on tutkija, me olimme sitten lähdössä hänen töidensä perässä Jenkkeihin, ja minä otin sitten sinne yliopistoon yhteyttä, että olisin tulossa opiskelemaan, mutta miten tämä tapahtuisi, kun minulla ei ole mitään stipendiä ja en tiedä, pääsenkö viisumillani sinne ja tällaisia [?? 00:29:06]. Minulla oli sitten tämän laitoksen johtajan kanssa kahdeksan minuutin Skype-puhelu, ja me olimme siinä kahdeksassa minuutissa päätetty, että menen sinne opettamaan. Näin minusta sitten tuli muotoilun vieraileva professori Varamäki, mikä on uskomattoman huvittavaa, että ilman sitä muodollista pätevyyttä, joka oli juuri se minun kipupisteeni, niin minusta tuli sitten se meidän perheemme professori. Tämä vain ehkä kuvaa sitä, että niitä oppimisen keinoja on. Se kuvaa myös minun tapaani oppia. Kun tunnistan tarpeen, lähden miettimään, millä eri keinoilla nyt voin kehittää tätä osaamista. Kun olin siellä Yhdysvalloissa, looginen lähestymiseni oli se, että menen sinne yliopistoon opiskelemaan, mutta opin todella paljon opettamalla. Nyt ajattelen, että ehkä ne minun osaamismielenkiinnonkohteeni eivät pitkään aikaan ole liittyneet muotoiluosaamisen kehittämiseen. Koen, että muotoilijana arvostan ammatillista osaamista kuin mitä muotoilijalla on, mutta minun työssäni taustani on ihan relevantti ja minulla on riittävät taidot muotoiluosaamiseen, että pystyn toimimaan tässä työssä. Sen lisäksi luen jatkuvasti. Äänikirjat ovat tällä hetkellä elämäntilanteessani sellaisia, jotka sopivat minua. Kuuntelen podcasteja, ehkä podcasteja tällä hetkellä vähän enemmän kuin äänikirjoja. Sitten meillä on, se, minkä koen todella arvokkaaksi ja tärkeäksi oman oppimiseni kannalta, on myös se, että me jatkuvasti puhumme kollegoiden kanssa töissä. Me puhumme asioita ääneen. Me luemme jonkin uutisen ja sitten me juttelemme siitä. Oma ajatteluni menee usein siinä eteenpäin. Yks tärkeä keino, jolla opin, on myös se, että aina kun valmistaudun puhekeikkaan, lähden sitten tutkimaan sitä aihetta vähän syvemmälle. Se on minulle oppimiseni kannalta monesti aika tärkeää. Siinä tulee tutkittua vähän niitä asioita, ja sitten kun vielä esittää ne, asiat jäsentyy myös omassa mielessä. Sitä pidän tärkeänä. Sit on myös paljon sellaista just in time -oppimista, että tulee joku kysymys tai jokin selkeä tarve, että sitten voin googlata tai [?? 00:31:39] Youtube ja selvitän jonkun jutun. Tämä on kuitenkin ehkä enemmän sellaista yleistä omaa alaa luotaavaa ja maailmaa luotaavaa seuraamista, että pysyy hereillä. Totta kai myös asiakkaat ovat myös tärkeitä. Heidän kanssaan jutellessa aina oppii.

Anna-Mari Simunaniemi [00:31:59]: Siellä oli paljon hyviä vinkkejä, keinoja ja myös tällaiseen yrittäjän liikkuvaan tai muuttuvaankin elämään sopivia konsteja, juuri kuuntelemalla tuotetut oppimateriaalithan ovat nykyään hyvin paljon saatavilla. Tuossa puhuitkin osaamisesta ja asioiden jäsentelystä, niin voisi olla hyvä vaikka tämän meidän keskustelumme lopuksi jäsennellä sinun top3-vinkkiäsi. Voisivatko ne olla esimerkiksi olla mikroyrittäjän työn muotoilun tai liiketoiminnan muotoiluun, mistä voisi lähteä liikkeelle?

Aku Varamäki [00:32:40]: Joo. Mielestäni voisi lähteä liikkeelle omista arvoista ja mielenkiinnonkohteista. Itse asiassa voisin vinkkinä antaa tässä jopa sellaisen [?? 00:32:53] [?? 00:32:53] [?? 00:32:54] -testin. Sillä ei testata arvoja vaan luonteen vahvuuksia. Itse asiassa puhuin niistä aiemmin, kun puhuin reiluudesta ja oppimisesta. Ne ovat minun luonteenvahvuuksiani. Minusta se on ihana testi siinä mielessä, että ne ovat ehdottomaksi vahvuuksia. Näillä ei ole sitä kääntöpuolta, että se olisi joissain tilanteissa huono, vaan nämä ovat aina vahvuuksia. Ainakin itse olen kokenut, että juuri näiden vahvuuksien varaan rakentamalla on syntynyt omannäköistä yritystoimintaa ja ne on sellaisia luontaisia toimintatapoja, joita seuraamalla pääsee usein hyvään lopputulokseen. Itseen tutustuminen olisi minun ensimmäinen vinkkini. Toinen vinkki voisi liittyä siihen, että kun me mietimme, mihin maailma on menossa, tunnista sieltä, millä osaamisilla siellä tulevaisuudessa pärjää tai mitkä osaamiset korostuvat tulevaisuudessa ikään kuin suhteessa siihen omaan tulevaisuuden visioon. Sieltä tunnistasi, mikä on oma osaaminen, jota haluaa kehittää ja jossa haluaa olla hyvä ja erottuva. Ehkä tässä, kun työ on todella radikaalissa muutoksessa, Maailman [?? 00:34:22] arvion mukaan 85 prosenttia vuoden 2030 on sellaisia, mitä ei ole vielä keksittykään. Moni meistä tulee työskentelemään sellaisissa töissä, joita ei ole vielä keksitty, joten nyt olisi todella tärkeää pitää mieli avoinna sellainen [?? 00:34:41] mindset oppimisenkin suhteen, että ei tarvitse vielä olla sen alan asiantuntija, jotta sen varaan voisi rakentaa liiketoimintaa tai jotta osaamista voisi lähteä kehittämään. Monet vaikka nyt isosti brändäävät ilmiöt, kuten kestävän kehityksen teemat, me tarvitsemme asiantuntijoita, ja se asiantuntijaksi kasvu vain tapahtuu tekemällä. Jos miettii esimerkiksi viiden vuoden päähän, miten paljon omaa osaamistaan voi kehittää, niin ihan todella paljon, sen kun vain ryhtyy toimeen. Tunnistaa sen oman jutun, jota haluaa lähteä kehittämään. Sitten tullaankin kolmanteen vinkkiin. Tuumasta toimeen. Se, että alkaa tehdä, miettii, miten voin tänään kehittää tätä osaamista tai miten voin tänään tehdä tämän asian vähän paremmin. Niin kuin minäkin kuvasin, keinoja oppimiseen on valtavasti. En puhunut mistään verkkokursseista edes, joita olen itsekin joitakin käynyt. Ihan mahtavia mahdollisuuksia hankkia uusinta tietoa maailman parhailta asiantuntijoilta. Tämä avaa ihan valtavat portit sille, että meidän ei tarvitse tyytyä siihen, mitä meillä nyt sattuu olemaan ihan lähipiirissä, vaan me voimme todella avoimesti lähteä hakemaan sitä oppia. Sellainen tuumasta toimeen -asenne, että tartutaan toimeen ja aletaan tehdä ja mietitään, mikä on sellainen juttu, mitä pystyn joka päivä omassa arjessani toistamaan. Se voi olla vaikka, että kuuntelee podcastia 15 minuuttia. Jollakin toisella voi olla mahdollisuus suorittaa vaikka kokonainen tutkinto siinä töiden ohessa. Meidän elämäntilanteet vaihtelevat paljon, mutta jokaiselle varmasti löytyy se oma tapa, joka toimii. Siitä vain sitten hommiin.

Anna-Mari Simunaniemi [00:36:34]: Kiitos, Aku Varamäki. Tämä on ollut hyvin antoisa keskustelu, ja täältä riittää ammennettavaa, vinkkejä yhdelle sun toiselle työelämässä olevalle ja toivottavasti varsinkin näille meidän podcasteja kuunteleville yrittäjille.

Aku Varamäki [00:36:50]: Toivottavasti kuulijat ovat saaneet eväitä tästä hyvin polveilevasta tarinasta.

[äänite päättyy]