MY Studio - Mikroyrittäjän podcast

Tässä jaksossa saat vinkkejä verkostoitumiseen ja entisten verkostojen vahvistamiseen. Podcastvieras Kati Vehmas katsoo mikroyrittäjien verkostojen etuja mikroyrittäjän (Digiabit Oy) ja tutkijan silmin sekä ydinryhmäverkoston vetäjän kokemuksella. Miten Katin käsitys verkostoista on muuttunut vuosien varrella ja mitä vinkkejä hän antaisi muille mikroyrittäjille? Katin kanssa keskustelemassa on Katariina Ala-Rämi, joka opettaa avoimessa yliopistossa Mikroyritykset muuttuvissa toimintaympäristöissä -kurssilla.

Creators & Guests

Host
Kerttu Saalasti Institute
@UniOuluKSI Kerttu Saalasti Institute – international research institute providing evidence-based knowledge and education on micro-enterprises.

What is MY Studio - Mikroyrittäjän podcast?

MY Studio (Mikroyrittäjän studio) avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen,
osaamisen kehittämiseen ja yrityksen johtamiseen. MY Studio -podcasteissa
ääneen pääsevät yrittäjät, tutkijat, yrityspalvelutoimijat sekä muut elinkeinoelämän vaikuttajat.
Podcastit ovat osa mikroyrittäjyyden verkko-opintojen oppimateriaaleja, jotka tuotetaan
suomalaisten mikroyritysten kasvun ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi.

[äänite alkaa]

Puhuja 1 [00:00:06]: My studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Katariina Alarämi [00:00:26]: Tänään keskustelemassa kansani on Kati Vehmas, hänellä on sekä tutkijan että mikroyrittäjän näkökulmaa. Ja kokemusta verkostoista, mikä on tämän päivän teemamme. Miten yrityksen kannattaa verkostoitua, mitä ne siitä hyötyvät, millaisia vinkkejä on kuinka ydinryhmätoiminnan tai muun yrittäjän kannalta kuin myös tutkijana. Ja minä olen Katariina Alarämi Oulun yliopiston puolelta ja kanssani studiossa on Kati Vehmas. Tervetuloa.

Kati Vehmas [00:01:03]: Kiitos, kiitos. Hei kaikille ja kiitos että sain tulla.

Katariina Alarämi [00:01:09]: Kerrotko hieman itsestäsi?

Kati Vehmas [00:01:12]: Olen ollut Mikroentrellä tutkijana muutaman vuoden ja sitä ennen Lapin yliopistossa tutkijana muutaman vuoden. Mutta olen työuralla ollut koko ajan myös yrittäjänä. Meillä on mieheni kanssa pieni perheyritys, muotoilutoimisto. Ja olen toiminut myös suuremmissa pariin otteeseen suuremmissa yrityksissä palvelupäällikkönä ja liiketoiminnasta vastaavana. On kunnon liiketoiminta ajattelu on tuttua kuin myös yrittäjänä toimiminen. Tunnen hyvin mikroyrittäjän haasteet ja viimesimpänä Mikroentrellä olen vetänyt ydinryhmäiltoja. Eli todellista verkostotoimintaa mikroyrittäjille, pienille yrittäjille, yksinyrittäjille. Tuolla Lapissa, Rovaniemen ja Merilapin auleella.

Katariina Alarämi [00:02:08]: Jos ajatellaan, että tässä puhutaan yritysten verkostosta tai muista, niin mitä ajatuksia sinulla ensimmäiseksi asiasta tulee, ihan spontaanisti? Miksi niistä oikeastaan niin paljon puhutaan ja mitään niistä pitäisi tietää?

Kati Vehmas [00:02:21]: Kyllä minulla spontaanisti nousee esille se, että verkostoja on niin paljon. Kaikilla yrittäjillä on todella paljon verkostoja, ja he ei varmasti osaa edes tunnistaa tai mieltää kaikkea verkostoiksi. Ja verkostot ovat tosi eri laatuisia. On olemassa hirmu suuria ja mahdollisesti todella löyhiä verkostoja. Ja voi olla todella tiiviitä verkostoja, joissa on vähemmän väkeä mukana. Ja ehkä se, millä tavalla yrittäjä tunnistaa nämä ja hyödyntää näitä ja tajuaa niiden arvon. Verkostoja on todella paljon, ei niistä turhaan puhuta.

Katariina Alarämi [00:03:08]: Jos ajattelee, että kokemuksena, ehkä muistat, silloin kun olit alkuun yrittäjänä aloittanut, niin oliko teillä tietoista hakua verkostoihin vai lähtikö se itsestään, miten yrittäjän uran aloittaessasi, mitä oikeastaan silloin ihan alkumetreillä, miten kannattaisi toimia?

Kati Vehmas [00:03:36]: Varmaan eri tavalla kuin mitä oman yrityksen kanssa silloin toimittiin. Asuimme todella syrjässä ja uusina pienellä paikkakunnalla. Emmekä tunteneet ketään. Ja kun jälkikäteen ajattelee, niin meillä ei ollut oikein minkään laista verkostoa mihinkään suuntaan. Olimme mieheni kanssa kuin oma pieni saareke. Ja sen kyllä huomaa sen alkuajan tekemisestä, ja varmasti se on ollut yksi syy mikä on määrittänyt ihan koko yrityksen hyvin pieneksi jäänyttä kasvutarinaa. Se, että niitä verkostoja ei ole ollut eikä varsinkaan siellä alussa. Siitä on sen verran kauan aikaakin, että ei sitä merkitystäkään tiennyt. Luulen, että nyt tunnetaan paljon paremmin tämä verkostojen hyöty. Ja ehkä osataan hakeutuakin niihin. Mutta esimerkiksi jos meillä on tähän ydinryhmätoimintaan, niin siellä on aika paljon mukana aloittelevia yrittäjiä. He ovat aina olleet niitä, jotka ovat saaneet niistä verkostoista jopa eniten. Koska siinä alkuvaiheessa on varmasti todella paljon kysymyksiä ja paljon yksinkertaisia kysymyksiä, toisten kokemusasiantuntijuus siinä pystyy auttamaan. Ja paljonhan se verkosto on ollutkin kokemusten jakamista. Eli ehkä vähän mentorointiakin, mutta toisaalta hyvin vertaista. Sellainen ehkä on mikä itsellä tulee mieleen yrittäjyyden alkutaipaleen verkostoista. Erittäin kriittisiä siinä alkutaipaleella.

Katariina Alarämi [00:05:14]: Eli jos alueella on ydinryhmätoimintaa tai vastaavaa, niin ilmeisesti suosittelet, että sinne kannattaisi lähteä?

Kati Vehmas [00:05:26]: Ehdottomasti ja nyt jos haluaa vielä perata sitä, että minkälaisia hyötyjä siitä verkostosta on. Niin tietenkin tämä, että näkee toisia ihmisiä, se aina voi tarkoittaa yhteistyökumppaneita, lisää kauppaa. Mitä tahansa sitä ihan faktuaalista rahan tuloakin sinne kassaan. Että se ei ole pelkästään, että on kiva kahvitella ja tavata uusia ihmisiä. Vaan jos ei kukaan sinusta tiedä, niin on vaikea tehdä kauppaa. Mutta verkostojen myötä, esimerkiksi ydinryhmissä oli todella usein sellaista, että joku ensimmäistä kertaa tapasi jonkun yrittäjän, uuden yrittäjän joltakin toimialalta ja totesi, että hän on pitkään etsinyt kun hän tarvitsisi valokuvaajaa. Ja siitä syntyi heti yhteistyösuhde. Tai saattoi olla, että joku kertoi, että minulla on koko ajan naapurissa ollut yrittäjä, joka on etsinyt pitkään sinun alasi taitajaa. Voinko kertoa hänelle sinusta. Tällaisia kohtaantumisia tuli, eikä niitä tulisi, jos ei kuuluisi siihen verkostoon.

Katariina Alarämi [00:06:36]: Niin kun tässä sivulauseessa tulee mieleen, niin myöskin tämä toinen puoli, eli myös se että mennään aktiivisesti yritysverkostoihin, niin aina pyörii myös nämä sosiaaliset suhteet, naapurit, sukulaiset, ystävät, jotka voivat luoda oman vahvuutensa tai oman ulottuvuutensa kun niitäkin osaa hyödyntää. Ja sitä kautta. Näin ehkä voi nähdä niitä mahdollisuuksia muuallakin päin. Ja ehkä yllättävistäkin kohtaamisista.

Kati Vehmas [00:07:10]: Se on niin paljon sitä, jos puhutaan, suosittelumarkkinointi tai ylipäänsä tutulta ostaminen tai tutulle myyminen, niin ainahan se on ollut astetta helpompaa kuin täysin vieraan kanssa toimiminen. Ja se on varmaan se, mikä täällä on verkostossa se ydinasia. Että kun jollakin tavalla tunnetaan toiset, niin on helpompi tehdä sitä kauppaa ja yhteistyösopimuksia. Tai vaikka yhdessä vastata tarjouspyyntöihin, tällaista on esimerkiksi myös paljon. Pienet yrittäjät tekevät yhteistyötä ja pystyvät ottamaan osaa suurempiin tarjouskilpailuihin.

Katariina Alarämi [00:07:54]: Entä, kuinka näet, että jos huomaat että sinulla on joku selkeä tarve, kun tuossa nostit esille että on etsinyt valokuvaajaa tai vastaavaa. Niin onko sinulla ajatusta, mistä niitä kannattaisi lähteä etsimään, jos on jo selvästi tarve, niin mistä löytyy? Miten näet esimerkiksi sosiaaliset mediat, LinkedInin ja muut, onko niillä paikkansa vai onko parempi lähestyä aina jonkun suoran kontaktin kautta?

Kati Vehmas [00:08:28]: Onhan niillä paikkansa, ja sielläkin on paljon sitä, vaikka LinkedInissä, että joku sinun tuttusi jakaa johonkin sinulle tärkeään asiaan liittyviä yhteystietoja tai referenssejä tai jotakin muuta asiaa. Ja sitä kautta keksii sen ja pitää astetta helpompana lähteä kysymään vaikka tarjousta kuin että puhtaasti jostakin keltasilta sivuilta tai puhelinluettelosta nappaisi yhteystiedon. Mutta kyllähän varmasti se toimii myös niin, jos miettii nyt verkostonäkökulmaa, että vaikkapa facebookissa haet tai googlessa haet palveluntarjoajaa jota tarvitset. Niin monesti tehdään pientä salapoliisityötä, onko tämä minua varten. Niin aina jos sieltä löytyy, että tämähän onkin tutun tuttuni. Niin se voi toimia pienenä suositteluna kuitenkin. Tai voit ainakin kysyä jos haluat, että tunnet tämän ja tämän toimijan, olisiko sellainen hyvä minulle jos pyytäisin häneltä tarjousta tai aloittaisimme yhteistyön. Tällä tavalla ne verkostot ulottuvat ja tulevat kyllä sinne someenkin. Ja tottakai LinkedInin tai somen kautta saatava tieto on arvokasta. Ennen piti puhelinluettelosta napata, tiesi vain nimen ja puhelinnumeron, niin aika lailla, jos vaikka valokuvaajasta puhutaan, niin aika tavalla tyhjästä täytyy aloittaa keskustelu. Nythän voit käydä vaikka Instagrammissa katsomassa minkälaisia kuvia se on ottanut. Ja onko se sinulle. Ehdottomasti kyllä minusta ne ovat edelleenkin sellaisia kanavia.

Katariina Alarämi [00:10:19]: Tuossa tuleekin vastaus, yksi oleellinen osa verkostoja on tietyllä lailla luottamuksen, uskottavuuden ja tämä näkökanta, mitä voi toki vahvistaa näin, jos sieltä joku löytyy. Ja siinä on varmaan yksi suuri kynnyskysymys mikä on yrittäjälle. Suomessa tietysti jos tunnet jonkun, mutta silloin kun lähestyt ihmisiä, joita sinä et kenties tunne, elikkä suoraa yhteyttä ei ole, niin se on aina haaste, miten pääset riittävän tutuksi, että pystyt luottamaan tai luomaan sen kontaktin, että kykenet yhteistyöhön tai muuhun. Millaisia, onko sinulla mitään vinkkejä millä tavalla sitä pystyisi tuomaan tai kehittämään?

Kati Vehmas [00:11:09]: Luottamuksen rakentamista, syntymistä. Kyllä minusta tietynlainen esillä olo on. Totta kai lähtökohtana on se, että omissa kanavissa rakennetaan sitä omaa asiantuntijuutta. Se voi kuulostaa hienoilta, mutta lopulta se on vain sitä, että minkä tahansa ammatin harjoittajat, minkä tahansa toimialan yritys sinulla onkin, niin tuodaan esille onnistumisia ja omia palveluita ja osaamisia. Kukaan ei voi muuten tietää siitä sinun asiantuntijuudesta mitään. Mutta myös se, että on itse esillä niissä verkostoissa. Sellaisena täysin passiivisena sivusta seuraajana ei voi saada niin suurta hyötyä eikä pysty rakentamaan sitä luottamusta. Kuin se, että menet oikeasti paikalle ja olet omana itsenäsi. Kyllä se kasvojen näkeminen ja ihmiseen henkilökohtaisesti tutustuminen on kuitenkin edelleenkin tärkeää. Erityisesti kun siihen taas mahdollisuuksia on niin sitä kannattaa hyödyntää. Ihan välillä paikan päällä olemista siinä omassa verkostossa. Tai siinä, mikä on sinulle tärkeä.

Katariina Alarämi [00:12:19]: Tästä tuleekin mieleen kun sanoit että silloin aloititte pienellä paikkakunnalla, [?? 00:12:25] [?? 00:12:25] , mutta kuitenkin silloin olit ehkä kotikonnuilla tai Suomessa. Entä nyt kun olet tällä hetkellä, toimit Portugalista käsin, niin mitä eroa, onko tällä ollut merkitystä nyt kun olet ihan fyysisesti muualla, niin minkälaisia näkökulmia sinulle on tullut tähän yrittäjyyteen tai verkostoitumiseen siltä kannalta?

Kati Vehmas [00:12:48]: Juuri nythän, tällä hetkellähän se ero ei ole niin valtava kun tämä haaste tapaamisiin on muutenkin olemassa. Mutta ilman sitä, niin kyllä siinä on tietyllä lailla haasteita, juuri sen vuoksi, että joskus olisi kuitenkin hyvä ja kiva nähdä livenä. Käydä vaikka lounaalla tai jotakin uuden yhteistyökumppanin kanssa. Mutta ei se ole este, ne verkostot ovat kuitenkin, verkostossa oleminen ei sinänsä vaadi että pitäisi aina olla livenä paikalla tai etteikö voisi olla muualla. Todella vireitä verkostoja netin kautta ja juuri kun nostit esille, eri foorumeissa voi rakentaa itselleen, tai osallistua erilaisiin verkostoihin. Ei se este ole. Mutta varmasti juuri tämä näkökulma luottamuksen rakentamisen kannalta, että millä tavalla osallistuu ja että kuitenkin osallistuu niihin verkostoihin. Vuorovaikutteisuus, verkostoista ei voi vain saada, se vaatii aina myös sen, että pystyy itse antamaan myös jotakin. Se on vuorovaikutteista, että kaikki kokevat sen verkoston tärkeäksi ja toimivaksi. Sitä rakennetaan yhdessä sen yhteisen toiminnan kautta. Ja sitä pystyy kyllä tekemään muualtakin kun on vaan sille verkostolle sopivat tavat. Jotkut verkostothan ovat ihan täysin netissä. Joku verkosto, jos nostan vaikka esimerkin, niin tällä hetkellä teen blogijuttuja. Niin sen blogin aihepiiriin liittyvät facebook ryhmät ovat minulle aika tärkeitä verkostoja. Eikä niillä ole kauheasti tarttumapintaa facebookin ulkopuolella. Mutta siellä facebookissa ne on tärkeitä, sekä asiantuntijuuden että myös kontaktoinnin paikkoja.

Katariina Alarämi [00:14:47]: Aivan, eli kaikilla kanavilla kannattaa olla. Mutta tämä, miksi ne ovat olemassa, mikä tietysti joskus tuleekin mieleen, että voiko joku osa verkostosta olla ehkä liian vahva, voiko jäädä joku alle, voitko nähdä, että tänne voi syntyä myös tietynlainen kupla jostakin? Eli jäädään ulkopuolelle, mitä kenties muualla tapahtuu? Näetkö että mahdollisimman erityyppisiä verkostoja kannattaisi olla, että pystyisi sekä tiiviimpiä vahvempia mutta myös sen mistä se uusi tieto sinne syntyy?

Kati Vehmas [00:15:33]: Tuo on kyllä ihan totta. Hyvä huomio, että varmaan nykyisin pystyy rakentamaan melkoisen kuplan itselleen. Jo ihan näiden meidän digilaitteiden toimintaperiaate rakentaa meillä niitä kuplia. Niin, että emme edes huomaa sitä. Kyllä niitä erilaisia verkostoja, voisi ehkä äkkiseltään, nyt jos sanoo, että minkä tyylisiä verkostoja voisi olla siihen sisältöön liittyviä verkostoja. Ne ovat yksi tärkeä. Se sinun oma toimiala, siinä oleva kollegat. Varmasti verkostoja yrittäjyyteen liittyviä, moni ehkä kuuluu johonkin yrittäjä järjestöön. Tai johonkin oman kylän yrittäjien rinkiin tai tällaiseen. Ne voivat olla, jollekin ne eivät ole merkityksellisiä mutta jollekin ne ovat todella tärkeitä. Varsinkin jos on kivijalkakauppaa tai jotakin, niin voi olla että ne ovat jopa ehkä ne tärkeimmät verkostot. Ja varmasti on vielä niihin asiakkaisiin liittyvät verkostot. Ne asiakkaathan eivät ole siellä paikassa missä palveluntarjoajat on. Jos on vaikka parturi-kampaajien verkostot, niin asiakkaat ovat joissakin toisissa verkostoissa. Vielä se että tunnistaa, mistä ne asiakkaat löytyvät missä voi vaikuttaa niihin asiakkaisiin. Varmaan jotenkin balanssi näiden välillä. On tätä hiukan erilaista, ettei jää vaikka parturi-kampaajien kuplaan pelkästään. Silloin olet pelkästään sen varassa, mitä kollegat puhuvat. Ja voi mennä vaikka yrittäjyyden uudet askeleet ja kehitys, jota taas siellä jossakin muiden toimialojen yrittäjäryhmässä tarjotaan, niin en voivat mennä ohi. Ehkä juuri ydinryhmissä on paljon tullut palautetta yrittäjiltä, että yksi hienoimmista asioista on se toimiala riippumattomuus. Siellä on kohdanneet sellaisetkin yrittäjät jotka eivät muuten oikein kohtaa, jotka ovat ihan eri toimialoilta. Ja he ovat osanneet hyödyntää toisella toimialalla aika itsestään selvääkin toimintatapaa taas siellä omalla toimialallaan. Se on voinut olla ihan uusi. Ja todella hyvin toimiva asia, mutta sitä ei ole vain tajuttu hyödyntää. Tällaisia ristiin keskusteluita on tärkeää tehdä muiden yrittäjien kanssa.

Katariina Alarämi [00:17:55]: Ne ovatkin hyvin mielenkiintoisia, hyvin tärkeitä kokemuksia mitä tuolta ydinryhmästä voi nousta. Ja sekin, että monta kertaa kun et odota ehkä mitään, niin voi tulla jotakin ihan uutta ja yllättävää. Ja taas joskus, vaikka tehdään hyvinkin määrätietoisesti niin voi tuntua turhauttavalle, että välillä haastavallekkin, lähtee suurin odotuksin jonnekin ja kenties joutuu uhraamaan sekä kallisarvoista aikaa että rahaa. Ja mitä jää käteen, niin ehkä käyntikortteja ja tyhjät puheet. Tulee mieleen, tuleeko sinulla mieleen, että jos tällaiseen, kun lähtee vaikka ihan paikan päälle erilaisiin tapahtumiin, niin pystyykö siihen valmistautumaan tai miten kannattaisi valmistautua?

Kati Vehmas [00:18:50]: Varmasti kannattaa ennalta miettiä, että se on oikeasti sinulle, sinun toiminnan kannalta tärkeä tapahtuma. Kun miettii, että kuin paljon verkostoja on olemassa, niin niitä on niin paljon, että ne kaikki eivät varmasti ole yhtä tärkeitä. Niin kannattaa ehkä miettiä se, mihin panostaa. Mutta juuri kuten Katariina sanoit, niin siinä on hiukan sellainen, että ennalta ei voi tietää. Joku hyvinkin hasardi yhteys, mitä et aluksi osannut itse ajatella, että se voisi olla hedelmällinen, niin se onkin todella hedelmällinen. Jos ihmiset aina itse valitsisi ja päättäisi, niin pieneksihän se piiri kävisi. Kyllähän uusiin asioihinkin kannattaa lähteä. Mutta minusta, jos verkosto on vuorovaikutteinen. Niin silloin se on hyvä verkosto vaikka se aihe tai muuten ymmärtäisi mistä on kyse, mutta jos siinä on selvästi pöhinää, niin siellä varmasti voi syntyä jotakin. Mutta sitten vaikka olisi kuinka ajankohtaiselta aiheeltakin tuntuva verkosto joka vaikuttaa passiiviselta. Jossa on paljon henkilöitä mutta ei vuorovaikutusta. Niin sellaisesta voi olla vaikea saada itselleen. Valmistautuisin niin, että hiukan tarkastelisin minkä tyyppinen se tilaisuus tai tapahtuma on. Jos siellä on paljon keskenään tuttuja, kuulee, että siellä on aina ollut hyvät jutut tai siellä tapaa ihmisiä. Niin silloin kannattaa lähteä kokeilemaan. Mutta jos ne ovat sellaisia että ihmiset eivät osallistu, niin silloin ehkä miettisin, pystyykö siinä itse saamaan irti mitään.

Katariina Alarämi [00:20:29]: Se voi olla välillä myöskin se, että kuten mainitsitkin, että joku ajankohtainen, joskus voi olla tilanne, että joku on hyvin muodikasta ja ajankohtaista. Mutta niitä voi olla niin paljon että sieltä välttämättä ei löydykään sitä, lähtee ehkä suurin odotuksin, mutta se on sellainen, että kaikki muutkin ovat keksineet saman ja ne on päällekläisiä ja ne eivät ehkä olekaan järkeviä. Joskus se saattaa ollakin yllättävä, johon ei niin isoja odotuksia kohdistukkaan. Sieltä nousta jotain. Tuli mieleen vielä ydintoiminnasta ja siitä sinun kokemuksestasi, koska olit siellä sekä tutkijana mutta myöskin yrittäjänä. Osaatko ajatella, millä tavalla, silloin kun osallistuit näihin ryhmätoimintoihin, niin mitä niistä tuli oivalluksia tutkijana ja toisaalta mitä tuli oivalluksia yrittäjänä. Olivatko ne samansuuntaisia, tukivatko ne toisiaan, koitko saavasi siitä irti, oletko ajatellut sitä?

Kati Vehmas [00:21:39]: En ehkä ole ajattelut näin, mutta kun sanoit, niin kyllä ne oikeastaan nopeasti sanottuna, ovat aika yhteneväisiä huomioita. Esimerkiksi olen tutkinut sekä väitöskirjassa että olemme tehneet myös kollegojen kanssa ydinryhmätoiminnan kehitysideoista ihan analyysia. Molemmissa on korostunut sosiaalinen vuorovaikutus ja sen tärkeys. Liittyy toki osallistumiseen, mutta ylipäätänsä siihen, että ihmiset ovat yhdessä. Se ei varmastikaan toimi, se voi toimia teamsin kautta, se ei välttämättä ole se este. Mutta sellainen kuunteluoppilaana olo ei ole se tehokkain. Vaan se vuorovaikutus ihmisten välillä ja siitä on syntyneet ne parhaimmat hoksautukset. Ja sitä ovat ne ihmisetkin nostaneet sieltä ydinryhmätoiminnasta tärkeimmäksi. Ja niin itsekin koen, että jos lähden jonnekin yrittäjänä. Niin tietenkin se, että saan kuulla mitä muut tekevät ja voin kertoa mitä itse teen ja voidaan keskustella yhteisistä asioista. Mikä onkin, ydinryhmäilloissahan monta kertaa on joku teema sille illalle. Niin se, että kuulee muiden kokemuksia sen teeman ympäriltä, voi ehkä jakaa omia kokemuksiaan. Kuulee ihan uudenlaisia ratkaisuja sen teeman ympäriltä. Ja yhdessä keskustellaan, niin sehän sitä hedelmällisintä on. Tästähän voisi vaikka nostaa, että hedelmällisintä on ydinryhmäilloissa olleet asiantuntijat ja heidän puheenvuoronsa. Mutta se ei pidä paikkaansa. Ne ovat tärkeitä myös, mutta ne ovat vasta alku. Kuitenkin se ihmisten vuorovaikutus on se, mikä on osoittautunut tärkeimmäksi sekä tutkimuksessa että kokemuksen kautta.

Katariina Alarämi [00:23:35]: Sehän varmasti monesti voi näissä kuvitellakin, että hyvin monesti tärkeitä, monia asioita, joita ei välttämättä ehkä ole ainakaan, ei välttämättä aina edes tiedostanut. Mutta jos on tiedostanut niin ei välttämättä ole osannut sanoittaa tai ole kehdannut sanoittaa, että on tietynlaisia ongelmia tai haasteita. Ja kun tuleekin esille ja huomaakin että ei olekaan yksin, kyse ei ole saamattomuudestani tai osaamattomuudestani vaan se on yleinen ongelma johon pitäisi jollain tavalla pystyä tarttumaan. Niin sekin jo monta kertaa auttaa aika tavalla eteenpäin. Nämä asiakkuudet ja osaamiset ovat tärkeitä, mutta usein juuri tämä vertaistuki ja henkinen tuki. Ja ehkä myöskin jaksamista että osaa erottaa ne, mitkä ovat asioita, jotka täytyy vain hyväksyä ja asiat mihin ehkä voit vaikuttaa.

Kati Vehmas [00:24:32]: Minusta tuntuu, että monta kertaa tuolla ydinryhmässäkin oli sellaisia, ihmiset olivat vaikka aloittavia yrittäjiä. Niin he saattoivat ensin olla mukana pitkään eivätkä uskaltaneet kysyä niitä kysymyksiä jotka olivat heille tärkeitä. Ne saattoivat liittyä vaikka yrityksen perustamiseen tai alkutaipaleeseen, johonkin yksinkertaiseen, vaikkapa kirjanpitoon liittyvään asiaan. Sitten kun luottamus vähän kasvoi ja he uskalsivat kysyä siitä, niin selvisi, että vaikka siellä oli mukana konkariyrittäjiä, vaikutti siltä, että he osaavat kaiken ja kaikki on hallussa. Niin heillä saattoi olla silti hiukan samantyylisiä haasteita edelleen, tai ainakin heillä oli ollut. Kun se on tuttu se ryhmä ja on sitä vuorovaikutusta, niin siinä tajuaa sen, että ei ole tyhmiä kysymyksiä. Vaan ne kaikki erittäin menestyneiltä yrittäjiltä vaikuttaneet kollegatkin ovat painineet samojen ongelmien kanssa. Juuri tämä liittyy toki ihan kaikkeen, mistä on puhuttu. Liittyy luottamukseen ja vuorovaikutteisuuteen ja paikalla oloon. Mutta myös siihen, että kyllähän nämä haasteet kuitenkin ovat läpi yritystaipaleen loppupeleissä, siellä toistuu samat teemat. Pitää vain uskaltaa ottaa selvää ja kysyä.

Katariina Alarämi [00:25:55]: Ehkä on vielä erityisen vahvasti vielä suomalaisessa yrityskulttuurissa, että täytyy onnistua kerralla, se häpeäminen. Ja kun taas ajattellaan, että Yhdysvalloissa kun olet tehnyt tarpeeksi monta konkurssia niin olet oikeasti vasta kunnon yrittäjä. Suomessa viimeiseen asti halutaan pärjätä itse ja pärjätä yksin. Niin siihen varmasti, ymmärtää tämän, että kaikilla on kuitenkin niin, että ei lähde kerralla kenelläkään liikkeelle. Ja vertaistuki on hyvin vahva.

Kati Vehmas [00:26:30]: Mietin tässä muuten tuohon liittyen, kun itse olen nyt aloittamassa omaa yritystoimintaa. Ja kaikki on olettaneet, että kun meillä on mieheni kanssa firma. Että minä alan tekemään sen kautta tai siihen. Niin ei. Olen halunnut että laitan ihan oman. Ja perheessä on sitten kaksi yritystä. Uskosin, että tämä on yksi suomalaisilla haaste, että laitetaan yksi yritys pystyyn ja pukataan sinne kaikki. Ja juuri tämä, että täytyy kerralla onnistua. Sitten tehdään hirmu laajoja toimialoja sille firmalle ja yritetään sitä viedä. Kun on sellaisiakin ihmisiä suomessa, joilla voi olla vaikka kymmenen firmaa. Ja jokainen tekevät eri asiaa. Niillä on monta kalaa vedessä. Ei ole yhdessä korissa kaikki munat. Vaan kokeillaan, jos joku yritys ei lähde vetämään, niin mitä sitä hakkaa päätä seinään. Se lopetetaan ja jatketaan sitä mikä vetää. Hiukan se rennompi suhtautuminen siihen, että se ei ole sitä, että yksi perustamisilmoitus tehdään ja tällä mennään hamaan hautaan saakka. Ja toimiala on tämä ja mitään muuta ei voi tehdä. Se rentouskin sen epäonnistumisen suhteen, ei kannata hakata päätä seinään asian kanssa, joka ei onnistu. Vaan kil your darlings ja sitten uusia kuvioita. Minä yritän nyt harjoitella tällaisen asenteen itse.

Katariina Alarämi [00:27:54]: Luuletko että tämä on auttanut löytämään tällaisen asenteen kun olet eri kulttuurissa. Vai onko se syntynyt ihan kokemuksen pohjalta vai koetko näin, että jos ajattelee, olisi mielenkiintoista kuulla myöskin ajatuksia nyt kun olet kuitenkin ennen tätä tapahtumaa olit siellä, että mitä ajattelet, että mitä hyviä puolia tai hyviä vahvuuksia suomalaisilla on? Tietysti verkostoitua ja muutenkin yrittäjänä, mitä ehkä voitaisiin oppia verkostosta muualta tai muualta toiminnasta?

Kati Vehmas [00:28:26]: Minusta tuntuu, että jos miettii vaikka täällä Portugalissa. Täällä on paljon pieniä palvelualan yrityksiä. Ja ne ovat aika usein perheissä. Minusta tuntuu, että se voi olla että Suomessakin oli ehkä aikaisemmin, en tiedä, onko näin vahvasti ollut. Mutta se on minusta leimallista, että perhe on mukana, ne on perheen yhteisiä. Että on kahvila tai ravintola ja siellä ollaan porukalla töissä. Ja voidaan laittaa toinen kahvila ja ravintola. Ja se on elämäntapa asia, että niitä on paljon. Minusta Portugalissa on hirmu paljon yhtäläisyyksiä Suomeen. Ja on paljon pieniä yrityksiä. En osaa sanoa byrokratiasta mitään, millä tavalla se ohjaa perustamista tai muuta. Mutta yrittäjyys vaikuttaa olevan sellainen ihan validi ja suosittu tapa hankkia toimeentulonsa, aika luontainenkin tapa. Mutta minusta tuntuu, että muuten Suomessa voisi olla sellaista rennompaa sen tavotteen asetamisen suhteen. Enemmän kokeilevaa, meillä on vielä edelleenkin ja minusta tuntuu, että meillä yritysneuvontakin aika paljon ohjaa siihen ennakkosuunnitteluun. Mikä jossakin määrin on tärkää. Täytyy olla joku järki lähteä kokeilemaan sitä yritystoimintaa jos sillä aikoo elantonsa saada. Että hiukan osaa tehdä laskelmia. Mutta toisaalta se, että jos ei se heti lähde vetämään, niin onko se niin kamalaa. Voisiko sitä kuitenkin lähteä kokeilemaan, varsinkin asiantuntijuus yrittäjyyttä missä ei tehdä suuria investointeja heti alkuun. Niin voi olla ihan fine vain lähteä kokeilemaan, onnistuuko, toimiiko, ilman kahden vuoden kirjottamisurakkaa, liiketoimintasuunnitelmaa. Tai hurjaa pohtimista ja suunnittelmista. Tässä on varmaan myös se, että työttömänä olon, töissä olon, yrittäjyyden välit pitäisi saada sujuvammiksi. Ettei sinulla ole heti leima otsassa kun olet kerran yrittäjä, et ikinä enää pääse mihinkään yhteiskunnan tukiin kiinni. Se voisi helpottaa tätä. Mutta minä ehkä lähtisin siihen, että ei tehtäisi siitä once in a life time asiaa. Vaan voisi enemmän olla osa-aikaista yritäjyyttä, yksi keino tehdä töitä. Tehdä palkkatyön ohella. Voisi välillä olla palkkatöissä, välillä olla yrittäjä. Että se olisi pehmeämpää eikä siihen liittyisi niin kovin isoja paineita siihen yrittäjyyteen.

Katariina Alarämi [00:30:57]: Ehkä se voisi, puhtaan että Suomessa se yrittäjyys on tosiaan vähän perustamisen kannalta, monella on kynnys, ehkä ajatellaan että erilaisiin verkostoihin tai tällaisiin voisi lähteä jo siinä vaiheessa kun ehkä pikkuisen edes harkitsee, että voisiko minusta tulla yrittäjä. Katsomaan sieltäkin jo. Ehkä se myös voi osaltaan tuoda myös tällaista pohjaa.

Kati Vehmas [00:31:20]: Eikä kokea huonommuutta, kun minusta tuntuu että siellä ydinryhmäverkostossakin välillä ihmiset sanovat, että olen vain osa-aikainen yrittäjä. Minusta siitä ei kannata kokea huonommuutta, se on juurikin hyvä tapa aloittaa. Voi hiukan katsoa, voisiko tämä olla se mikä vetäisi. Ja yrityksiä edelleenki perustetaan todella paljon oman osaamisen lähtökohdista. Mikä tietyllä lailla onkin tärkeää, mutta ehkä enemmän pitäisi vielä miettiä sitä, mitä markkinalla tarvitaan. Tai mitä asiakkaat tarvitsevat. Ne ovat olleet minusta aina mielettömän hauskoja yrittäjyys tarinoita kun joku kertoo. No oliko joku tämä vesisänkyjen säätö kaverikin joka teki 80 luvulla hurjan bisneksen. Ei varmasti mitään suuria intohimoja vesisängyn lämpötilan säädintä kohtaan. Mutta kun sellaista ei ollut markkinoilla hän alkoi sitä tekemään ja sai kymmenen vuotta myydä niitä paljon. Ja teki siitä bisneksen. Että sen ei aina tarvitsisi lähteä jostaki omasta intohimosta ja niin korkealla kynnyksellä. Vaan voisi myös lähteä markkinavetoisesti. Ja se on verkostojen etu, että sieltä voi saada valmiiksi niitä asiakkaita. Jos olet jossakin verkostossa, vaikka et olisi vielä täysipäiväinen yrittäjä. Niin sieltä voi kuulla, mikä vetää, ja saa valmiiksi jo ehkä sovittua asiakassuhteita ennen kuin edes on heittäytynyt yrittäjäksi.

Katariina Alarämi [00:32:42]: Monestihan monia ideoita tuleekin vähän kuin sattumaltakin. Ja ehkä kokeneemmillakin yrittäjillä, he eivät välttämättä tiedä mitä etsivät. Mutta kun sattumalta jää juttelemaan jonkun kanssa, että meillä on tällainen tuote ja hetkinen, näistähän voisi olla hyötyä tai tälle alalle tarvittaisiin tällaista ratkaisua. Tämmöinenkin ajatustenvaihto, avoimin mielin lähtee, niin voi löytyä aika monenlaisiakin mielenkiintoisia juttuja?

Kati Vehmas [00:33:09]: Niitä on yrittäjät usein yhteisissä tapaamisissa saattaa sanoa, että hän on etsinyt tällaista palvelua, hän tarvitsee tällaisen, hän on etsinyt ja etsinyt mutta kukaan ei sellaista tee. Niin sitten joko selviää että siellä ryhmässä on joku, joka pystyy myymään sen hänelle, eli tekee sitä. Tai joku keksii, että minä teen sitä. Niin se toinen sanoo, että minä ostan sinulta kaiken mitä saat tehtyä. Mutta sellaista ei synny ilman tällaisia vähän randomeja aihekohtaamisia.

Katariina Alarämi [00:33:43]: Voisiko tässä, keskustelu varmaan mennä monillekin raiteille, mutta aika loppuu, niin voit ehkä mennä tässä loppupäätöksiin, jos ajatellaan että mitä verkostoista tai tulisi erityisesti yrittäjän kannalta, miten tiivistäisit kolme asiaa, mitä verkostoitumisesta tulisi tietää tai kannattaisi muistaa?

Kati Vehmas [00:34:11]: Se että oppii tunnistamaan ne verkostot jotka ovat sinulle tärkeitä. Jos on jonkun kylän kivijalkakauppiaitten verkosto, niin se voi olla että se digiverkkokaupan omaava yrittäjä ei saa siitä verkostosta mitään. Tai on jotakin yrittäjäjärjestöjä, tuntuu että se ei ole minun paikkani, niin ei siellä tarvitse olla sen vuoksi, että kokisi sen velvollisuudekseen. Että tunnistaa ne verkostot jotka ovat omalle liiketoiminnalle tärkeitä. Ja toiseksi se niin kutsuttu kasvojen näyttäminen. Tämä nostettiin ydinryhmän illoissa, pyydettiin kertomaan parhaat myyntikeinot. Niin yli puolet yrittäjistä mainitsi aina ensimmäisenä kasvojen näyttämisen. Se, että jos sinulla ei tahdo olla kauppaa jossakin, niin menet käymään tilaisuudessa, missä on niitä yrittäjiä, jotka sinulta ostavat tai missä on niitä asiakkaita jotka sinulta ostavat. Niin ihminen muistaa, niin sitten syntyy kauppaa. Ja kolmas on kyllä varmaan se vuorovaikutteisuus. Että niistä verkostoista saa irti kun uskaltaa olla vuorovaikutteinen ja osallistua sen verkoston toimintaan aktiivisesti ja rakentaa sitä haluamaansa suuntaankin. Tehdä keskutelun avauksia mitkä itseä kiinnostaa. Ja ottaa ja antaa. Ne ovat ehkä minusta ne kolme tärkeintä.

Katariina Alarämi [00:35:30]: Voisin kyllä tiivistää tämän, että olen samaa mieltä. Avoimin mielin ja tuo varmasti tuo henkilökohtainen tuleminen tai näkemisen merkitys siinä. Että ihmiset oikeasti huomaavat, että sinä olet oikea ihminen ja minkälainen olet. Se auttaa sen luottamuksen ja verkoston vahvistamisessa. Sen jälkeen kun on kerran kasvokkain nähty niin sen jälkeen on helpompi tehdä vaikka etänä töitä. Tuleeko mitään sinulle mieleen tässä vielä mitä voisit tähän loppuun sanoa meidän kurssille. Jos ajatellaan että kurssilla on opiskelijoina tai yrittäjinä. Voiko suositella, tai ymmärtäisin että suosittelet, että yrittäjäksi kannattaa ryhtyä?

Kati Vehmas [00:36:30]: Kyllä.

Katariina Alarämi [00:36:33]: Jo hiukankin kiinnostaa?

Kati Vehmas [00:36:33]: Ja suosittelen vielä että yrittäjäksi kannattaa ryhtyä sillä tavalla, että asettaa tarpeeksi korkeat tavoitteet. Eikä mitenkään masennu jos niitä ei saavuta tai vaikka saavuta heti. Mutta se, että asettaa sen riman sopivan korkealle, että ei lähde vaan hakemaan puolipäiväistä elantoa. Vaan jos siis haluaa elättää itsensä sillä. Vaan laittaa kunnon kasvusuunnitelmat ja miettii, että nyt lähdetään tekemään tosissaan ja kasvutavottein. Niin siitä saattaa tulla jotakin, ei lähdetä kitkuttamisen elämäntapaan, täytyy olla sen verran omasta ammattitaidostaan ylpeä.

Katariina Alarämi [00:37:11]: Ja muistaa tämä, että ei ole häpeä jos on epäonnistunut, tietää että on ainakin yrittänyt. Joskus se voi olla tietysti henkilökohtaisia syitä, joskus voi olla ajoitukset tai muut jotka eivät aina onnistu. Mutta kokeilematta ei tiedä.

Kati Vehmas [00:37:28]: Kyllä, se ei vaan ollut sillä hetkellä se oikea tapa, joku muu tapa on se, mitä kannattaa sillä hetkellä kokeilla.

Katariina Alarämi [00:37:34]: Kiitoksia Kati tästä keskustelusta ja onnea matkaan niin entisen kuin uuden yrityksen kanssa.

Kati Vehmas [00:37:41]: Kiitoksia.

[äänite päättyy]