Subscribe
Share
Share
Embed
Porin kirjaston podcast sisältää monenlaista sisältöä paikallisesta näkökulmasta ja välillä myös sen ulkopuolelta. Podcast tarjoaa viihdyttävää sisältöä kirjaston arjesta, keskustelua ja haastatteluja kulttuurisista ja yhteiskunnallisista aiheista sekä puhetta kirjallisuudesta ja peleistä.
[lintujen viserrystä, veden solinaa]
Erkka: Nykyään kaikki ärsyttävät ja itsekeskeiset tyypit pitävät podcastia, joten siksi mekin tehtiin tällainen.
Lapsenomainen ääni: Kirjaston kahvitunti!
Arja: Heippa. Tänään kahvitunnilla puhutaan lukuhaasteesta. Erkka, meillä on ollut kirjastossa vuodesta 2016 Porin kirjaston tai Satakirjastojen lukuhaaste. Montako lukuhaastetta sä olet suorittanut loppuun saakka?
Erkka: Ootas, kun mä lasken. En yhtään.
Arja: Okei.
Erkka: Mä olen aika tarkka siitä, mitä mä haluan lukea ja en ole sen takia koskaan päätynyt edes yrittämään osallistua yhteenkään lukuhaasteeseen. Ei ole ollut mun juttu vielä toistaiseksi.
Arja: Tämä on ihan mielenkiintoista kuulla kyllä, koska me kuitenkin tänään puhutaan tästä lukuhaasteesta, joten Erkka, ehkä säkin innostut tästä.
Erkka: Olen skeptinen, mutta katsotaan. Meillä on nimittäin vieras tänään täällä. Meillä on Porin Lyseon koulun äidinkielen lehtori Marja Juvonen saapunut paikalle. Ja siihen on ihan syynsä, miksi Marja on tullut tänne.
Marja Juvonen: Varmaankin siksi, että mä olen tehnyt tätä lukuhaastetta Porin kirjastolle ja Satakirjastoille ja kaikkein eniten tietenkin mun omille oppilaille. Siksi varmaan olette halunneet mut tänne.
Arja: Hienoa, että pääsit tänne. Ihan ensiksi on kyllä kysyttävää, että kun sä tämän idean sait siitä lukuhaasteesta, niin mistä syystä sä luovutit sen hienon idean kirjastolle? Eli me saatiin tosi hieno idea sulta suoraan ja nyt sä olet meidän kanssa tehnyt vuosikausia tällaista haastetta.
Marja: Varmaan ihan samasta syystä kuin, miksi mä olen täällä, eli siitä, että Arja näki sen mun lukuhaasteen joku kerta, kun oltiin oppilaiden kanssa tuolla nuorten osastolla kirjavinkkauksessa. Ja sitten se oli, että mikä tämä on, näytä mulle tätä ja esittele tämä tarkemmin, saadaanko me se tänne. Muistaakseni se oli silloin lasten ja nuorten osasto haasteena ihan ensimmäisenä vuonna, ja sitten siitä se laajeni. Sitten kun mä olen vähän huono sanomaan ei niin kuin siihen, että tuletko podcastiin kahvitunnille, niin mä olin, että okei, selvä. Samalla tavalla.
Arja: Okei ja tämähän myös kertoo siitä, että kun joku opettaja on tehnyt jonkun hienon systeemin, niin me mielellään se kaapataan, koska silloin meidän ei tarvitse itse sitä kopioida. Mä en itse asiassa muistanut, että se on lähtenyt ihan tollain. Meillä on niitä ensimmäisiä kyllä tallessa, mutta ne on jo kirjaston logolla ja sillä tavalla tehty, mitä ollaan tehty yhdessä.
Marja: Me haettiin sitä silloin, kun vuosi sitten oli lukuhaaste tai nyt tänä vuonna oli lukuhaasteen kymmenvuotisjuhlavuosi täällä kirjastolla. Me haettiin silloin niitä ensimmäisiä.
Arja: Kyllä.
Marja: Ja silloin kävi ilmi, että niitä ihan, ihan ensimmäisiä listoja ei edes löytynyt. Niitä, mitä mä olen tehnyt vaan oppilaiden kanssa. Sitten löydettiin se kirjastolla ekana vuonna ollut.
Arja: Kyllä. Sellainen A4, missä lukee suunnilleen Porin kirjasto ja sitten ne kohdat. Erkalle tiedoksi, jos et ole siis tutustunut tähän historiaan, niin itse asiassa se idea siitä, että siinä on 30 tai 31 kohtaa, niin sehän on pysynyt alusta asti samana. Eiks niin?
Marja: On.
Erkka: Mistä se numero tulee?
Marja: No se tulee oikeastaan siitä, että mä olen sitä koulussa käyttänyt oppilaiden kanssa sillä tavalla, että yleensä kun tulee seiskaluokalle uudet oppilaat, silloin he saa lukea ihan vapaasti, mitä he haluaa lukea. Sitten aika usein tulee vastaan se, että en mä tiedä, mitä mä lukisin tai mitä mä haluaisin lukea seuraavaksi. Sitten mä yleensä seitsemännen luokan kevätlukukaudella tarjoan heille tätä lukuhaastelistaa, että kato tästä vaikka vinkkiä, että minkälaiseen kirjaan voisit seuraavaksi tarttua. Se lista on heillä käytössä sen seiskaluokan kevätlukukauden ja sitten kahdeksannen luokan ajan, ja jos siinä ajassa ehtii tehdä 30 kohtaa... Eli siinä on tavallaan kahden vuoden lista mahdollista käyttää, että on ikään kuin 60 kohtaa, mistä voi valita. Sitten saa sellaisen lukuhaasteen suoritusdiplomin.
Arja: Tämähän on siis ihan epäreilua muille, kun eihän kirjaston asiakkaat tiedä, että oikeasti sen voisi tehdä kahdessa vuodessa. Me tehdään joka vuosi omaa ja sitten oppilaille...
Marja: Mutta ehkä tästä tulee just se haasteellisuus enemmän, että aikuiset joutuu tekemään vähän haasteellisemman, että on se 30 kohtaa per vuosi ja koululaiset saa valita vähän isommasta vaihtoehdosta vain sen haluamansa 30 kohtaa.
Arja: Ei ole tullut itse asiassa koskaan puhuneeksi asiakkaiden kanssa, jotka tätä tekee, että onko he ajatellut sitä pohjaa. Ei he voi tietääkään, että tätä tekee myös yläkoululaiset, että huomaako niistä haastekohdista, että ne on oikeasti mietitty niin, että ne jollain lailla haastaa myös yläkoululaisia, mutta ei ole liian hankalia.
Marja: Mä en tiedä. Ehkä se tulee enemmän mun mielestä just täällä kirjaston puolella, että ne haastekohdat, mitkä on selkeästi mietitty koululaisten oppisisältöjen mukaan. Eikö nyt ollut joku fysiikan suure tämän vuoden?
Arja: Fysiikan suure oli mulle erittäin suuri haaste.
Marja: Joo. Mä ajattelen, että se on ihan suoraan tällainen, mitä koulussa opiskellaan käsitteenä. Tuli ihan suoraan sieltä, ja se on selkeästi sellainen, mikä on tänä vuonna yleisesti aiheuttanut paljon pään vaivaa, että mitä se nyt sitten tarkoittikaan. Siinä on ehkä sellainenkin ajatus, että tulee aikuistenkin vähän kerrattua niitä peruskoulun oppisisältöjä. Ei se varmaan pahaa tee kerrata, mikä on fysiikan suure.
Arja: Ja mä luulen, että esimerkiksi Bookface, mikä oli ollutkin pari kertaa, silloin kun se ensimmäisen kerran oli, se tuskin oli oppilaille mikään ongelma. Mutta se oli se, mistä eniten pyydettiin apuja, että mitä se tarkoittaa ja minkälaisia ne kirjat voi olla.
Marja: Aivan ja sitten taas koulussa se oli just sellainen helppo kohta.
Arja: Niin, kyllä.
Erkka: Olisikohan nykyään jo vähän helpompi kaikille?
Arja: Kyllä, mä luulen.
Marja: Kyllä, joo.
Erkka: Ainakin jos on kirjaston somea katsellut, on tullut tutuksi.
Arja: Niin.
Marja: Niin ja siis kirjasomehan ylipäätään on tässä nyt näiden haastevuosien aikana räjähdysmäisesti kasvanut. Varmasti voisi kuvitella, että suurempi yleisö tietää tällaiset ilmiöt, mitkä tulee sieltä somen kautta.
Arja: Mulla on siis sellainen tausta, että mä en pidä lukuhaasteista, koska se tulee niin lähelle semmoista ajatusta, että on pakko lukea jotain. Joten Erkka, saan kiinni kyllä tuosta ajatuksesta, että kun työnkuvaan ei kuulu suorittaa lukuhaastetta, niin en sitä suorita. Mutta jos nyt kuvittelet Erkka olevasi ihan tavallinen kirjaston asiakas, etkä täällä töissä.
Erkka: Niin.
Arja: Se on helppoa sulle kuvitella. Mikä on se, miksi sä et tekisi sitä? Miksi sä et tartu siihen lukuhaasteeseen? Tai mikä saisi sinut siihen tarttumaan?
Erkka: En tiedä. Mä olen ehkä liian itsepäin. Mä haluan itse määrätä, mitä luen, miettimättä tuommoisia erityisiä kohtia. Määräilen muita, en itseäni.
Arja: Niin, että sä kirjavinkkaat lapsille ja sanot, mitä ne voi lukea, mutta sä et halua, että sulle vinkataan.
Erkka: Niin. Siitä mä mietinkin, että kun teitä on tässä nyt opettaja ja kirjavinkkari puolustamassa tätä lukuhaastetta, niin onko teillä pakottava tarve määräillä sitä, mitä muut lukee?
Marja: Ei, ja tämä on hauska, koska sitten taas mä ajattelen tämän ihan eri tavalla. Se, mistä tämä koko haastehomma oikeastaan lähti, oli se, että mulla on valtavasti lukemattomia kirjoja kotona tai oli. On toki ehkä edelleenkin. Mulla oli tavallaan valittuna ne kaikki kirjat jo, mitkä mä haluan lukea, ja sitten mä olin, että mihin mä tartun seuraavaksi. Sitten mä huomasin, että mulla kävi tosi usein niin, että mulla oli valtavasti hyviä kirjoja, mistä voisi valita, mutta mä en vaan jotenkin osannut päättää, mikä niistä on nyt se seuraava. Mä olen silloin itse ekan kerran ajatellut tätä haasteasiaa, että nyt vaan joku sellainen ihan tosi pöljä systeemi niin kuin vaikka, että violetin värinen kansi, että sen valitsen ja lähden siitä lukemaan. En mä ole jotenkin ajatellut sitä sillä tavalla, että olisi pakko lukea jotain tietynlaista. Mä ehkä enemmän ajattelen sitä niin päin, että se tarjoaa mulle siis lukijana sen, että mun ei tarvitse hirveästi miettiä, mihin mä tartun seuraavaksi niistä hyvistä kirjoista. Toki se nuorten kohdalla ehkä enemmän on sitä sellaista puskemista, että lukekaa jotakin ja tarttukaa edes johonkin, mutta en mä ajattele, että se olisi aikuiselle sellaista pakottamista.
Arja: Miksi sitä ajatteleekin pakottamisena? Nyt kun sä sanot sen tollain, toihan on hieno idea. Nyt mä ymmärrän tämän lukuhaasteen idean näiden kaikkien vuosien jälkeen, kun sitä on yhdessä tehty. Mutta kun jotenkin mä ajattelen, että mulla on se tietty lista, että mä haluan nämä lukea ja ehtiä lukea, ja sitten mulle annetaan joku lista, minkä mukaan mun pitäisi lukea, niin se rupeaa jotenkin ahdistamaan. Jännä. Kyllä mä nyt koulussakin tykkäsin lukea. Ei mulla ollut mitään ongelmaa niiden opettajien listojen kanssa silloin.
Erkka: Kyllä mäkin myönnän, että tässä itsellä hiertää helposti se, että sitten mä joudun lukea jotain oman boksini ulkopuolelta.
Arja: Mikä on aivan kamalaa.
Erkka: Mutta samallahan se on positiivinen juttu, että tulisi luetuksi jotain oman boksinsa ulkopuolelta. Tässä on tämmöinen sisäinen paini mulla menossa.
Arja: Juu ja me voidaan painostaa nyt koko ajan. Mutta se, mikä tässä lukuhaasteessa, miten mä olen tehnyt oman twistin yhtenä vuonna, mikä oli musta aivan ihana, että mä halusin lukea enemmän runoja. Mä päätin, että mä teen sen lukuhaasteen pelkästään runokirjoina. Toisena vuonna mulla oli sellainen, että selkeästi mä huomasin, että mä en sarjakuvia juurikaan lue. Sitten mä halusin yrittää tehdä sitä sarjakuvilla. Se oli kanssa mielenkiintoista. Siinä se oli jotenkin semmoinen apulista, että hirvittävästi sarjakuvia, hirvittävästi runokirjoja, mä otan tuosta nyt jonkun vihjeen ja alan lukea sitä kirjaa. Siinä se toimi.
Marja: Muistaakseni jossain vaiheessa oli ainakin sellainen, joka oli lukenut ikään kuin kahta haastetta päällekkäin. Hänellä oli tämmöinen oma haaste, että lukee eri maista...
Arja: Juu, kyllä.
Marja: ...olevien kirjailijoiden kirjoja ja sitten hänellä oli sen lisäksi tämä meidän haaste, että pystyy sijoittamaan niitä erimaisten kirjailijoiden kirjoja siihen haastekohtaan. Mulla on myöskin ollut oppilas, joka on lukenut sarjakuvina. Muistan, että hän teki Lucky Luke -sarjakuvista kaikki 30 kohtaa. Ihan silloin lukuhasteen olisiko ollut toinen vuosi.
Arja: Joo, mä muistan. Se on ollut hieno.
Marja: Se oli ihan alkuaikoina.
Arja: Täytyy sanoa, että se on yksi hienoimpia ajatuksia.
Marja: Ja siis ajatelkaa äidinkielen opettaja suostuu siihen, että joo, saat lukea pelkkiä sarjakuvia. Se ajatus kuitenkin siellä taustalla vähän oli se, että en halua lukea mitään pitkää kirjaa, että voinko tehdä haasteen. Voit tehdä haasteen. Saanko tehdä ihan mistä haluan? Saat tehdä. Ja sitten lukee pelkkiä sarjakuvia.
Erkka: Ja vielä noin rajattuja sarjakuvia.
Marja: Niin.
Arja: Siinä on nähty jo vaivaa. Mä voisin haastaa sut Erkka haasteen tekemään niin, että kun sä luet kuitenkin vinkkauskirjoja...
Erkka: Joo.
Arja: ...niin sä voisit kokeilla, saatko sä niillä vinkkauskirjoilla tehtyä kuinka pitkälle sitä haastetta. Koska sulla muistaakseni on kuitenkin sen verran pieni se kohderyhmä siis niin pieniä ne, että ne on aika ohkaisia kirjoja, että vuoden aikana sä luet niitä aika paljon ehkä.
Erkka: Mm vai tarkoitatko sä, että mä olin niin hidas lukija?
Arja: No sitäkin tietysti, mutta mä voisin kuvitella, että siitäkin saisi.
Erkka: Saisi varmaan.
Arja: Mulla on nimittäin ollut toisinpäin. Mä olen pyrkinyt siihen, että ne kirjat, mitä mä luen työkseni, mä en niitä ottaisi siihen haasteeseen. Että se haaste on täysin minun harrastuksena eikä työlukemisena. En tiedä, miksi mä olen semmoisenkin määritellyt itselleni. Jotenkin hankaloittanut.
Marja: En enää tee, mutta silloin alkuaikoina tein itse niin, että kun mä luin jonkun kirjan, mulla oli semmoinen Excel-taulukko, mihin mä laitoin sen kirjan kaikkiin niihin kohtiin, mihin se siinä haasteessa voisi sopia. Oli vähän semmoinen epävarmuus, että mitkä kirjat ja kuinka paljon nyt ylipäätään kirjat sopii niihin kohtiin, mitä tehtiin. Sitten pystyi testaamaan.
Arja: Toi on kyllä aika opettajamaista, että sulla on Excel sitä varten.
Marja: Oli.
K22: Joo, en tiedä Excelistä, mutta tiedän kyllä asiakkaita, jotka tekee tällain, että ottavat ylös, että mihin kaikkiin tämä käy.
Arja: Okei.
Marja: Ja helpottaa tavallaan sitä just, että ei tule sellainen paine siitä tekemisestä. Huomaa ehkä loppuvuodesta sen, että mulla puuttuu nyt yhdestä tai kahdesta haastekohdasta, että tässä ei ole vielä yhtään. Sitten voi lukea sellaisen täsmäkirjan, mutta se, että ei ole sellainen olo koko vuotta, että mun on nyt pakko lukea seuraavaksi tämä seuraavan haastekohdan kirjan.
Arja: Joulukuussa ei millään muista, että tammikuussa, oliko siinä kirjassa sillä päähenkilöllä esimerkiksi silmälasit. Samoin mä kyllä kirjoitan, mutta mulla on vaan sellainen pieni paperi, mihin mä sitten laitan ne, mikä siihen käy. Kyllä.
Erkka: Kun te olette tehneet näitä haasteita, onko tämä jotenkin laajentanut teidän lukuvalikoimaanne?
Marja: Mä en tiedä, onko se haasteen tekeminen varsinaisesti laajentanut, mutta silloin ennen kuin tein haastetta, niin joo. Eli just se sellainen, että mihin tarttuu. Mulla on ehkä enemmän lukupiirit laajentanut sitä lukemista. Siellä joku muu valitsee kirjan, jota mä en välttämättä itse olisi valinnut. Mä kyllä pystyn sinne lukuhaasteeseen valkkaamaan sellaisia, mitä mä lukisin muutenkin.
Arja: Mä ehkä joudun lukemaan tai siis miettimään sitä lukemistani eri tavalla, koska mä en muista yksityiskohtia. Mä näen ne niin kuin elokuvana silmissäni ne kirjat, mutta sitten jos kysytään hyvin tarkkaan jotain, niin mä en pysty. Sen takia mä kirjoitan ylös sen juuri, että päähenkilöllä on lasit tai kuunnellaan radiota tai käydään rannalla, koska sillä hetkellä, kun mä luen sen, niin mä muistan, mutta sitten kun mä lopetan esimerkiksi kirjan, mä en välttämättä muista, jos se ei ole oleellinen sen juonen kannalta. Mulle ei jää sellaiset yksityiskohdat. Lukuhaasteen myötä mä olen huomannut myös sen, että miksi mulle oli koulussa niin painajainen, kun piti tehdä joku tehtävä luetusta kirjasta. Koska mä ajattelin aina, että mä olen huono lukija sen takia, että mä en muistanut yksityiskohtia. Nyt mä ymmärrän, että mä luen eri tavalla. Toiset muistaa yksityiskohdat ja toiset ei. Se on ehkä nyt vähän sillain, että okei, että mun lukutottumus tai lukutapa on tällainen. Aina voi huomata omassa lukemisessaan uusia ajatuksia.
Erkka: Kun te olette tehneet näitä haasteita, onko tullut vastaan sellaista luettavaa, että et vaan ole kerta kaikkiaan pystynyt lukemaan kokonaan? On tullut tartuttua johonkin niin erikoiseen.
Marja: Mä en tiedä, voinko mä paljastaa tässä kohdassa, että mä sain Arjalta semmoisen personoidun haasteen nyt tänä vuonna, kun oli lukuhaastesynttärit.
Arja: Juu.
Marja: Arja oli tehnyt mulle sellaisen haastekohdan, missä sanottiin, että kirja, jota et halua kenenkään lukevan.
Arja: Joo, kyllä.
Marja: Se oli mulle aivan ylitse pääsemättömän vaikea kohta, että mistä mä löydän tällaisen kirjan ja että ei kukaan lukisi tätä. Se oli mulle mahdoton.
Arja: Sä et ole löytänyt siihen.
Marja: Mä en ole löytänyt sitä ollenkaan.
Arja: Toi pitää laittaa nyt kyllä mieleen, että sen voisi laittaa lukuhaasteeseenkin joskus.
Marja: Mutta se olisi musta jotenkin kauhea, kun mä haluan ajatella niin, että se lukuhaaste olisi just nimenomaan sellainen, että kaikki löytäisi niihin jotain luettavaa. Toi vaatisi sitä, että sun pitäisi lukea valtava määrä kirjoja ja sitten sieltä valtavasta määrästä löytää kirja, joka on itselle niin vastenmielinen, että ajattelisi, että ei kukaan lukisi tätä.
Arja: Ja semmoisen kielteisyyden kautta on ikävä mennä.
Marja: Niin. Ei ole mun juttu.
Arja: Mielenkiintoista kyllä. Mähän jätän kirjat helposti kesken kyllä. Siis en lue. Olen jopa joutunut siihen tilanteeseen, että olen merkannut sinne vihkoon jo, että okei, mulla on näitä nyt lainassa ja tämä käy tähän kohtaan. Ja sitten huomannut, että tässä käy niin, että en minä jaksa lukea tätä loppuun asti. Sitten joudun kyllä kumittamaan sen kohdan sieltä. Se aina vähän harmittaa. Nyt olen pyhästi sitten luvannut itsellesi, että kirjoitan sen kirjan nimen siihen muistiinpanoihini vasta sitten, kun olen varmasti lukenut sen loppuun saakka.
Erkka: Käytätkö sä siis ihan kynää ja kumia tähän hommaan?
Arja: Käytän, koska huoneessa, missä mä pääsääntöisesti luen, ei ole älylaitteita. Joten mulla on siellä yöpöydän semmoisessa lokerossa se lukuhaaste vihko ja sitten siinä on lyijykynä tai semmoinen kynä, missä on kumi mukana, että voi myös pyyhkiä tietysti, ettei tarvitse sutata. Ja sitten myös muistiinpanovälineet sitä varten, jos siinä kirjassa esimerkiksi annetaan joku kirjavinkki, että mä muistan sitten varata sen kirjan tai lainata sen kirjan. Elämäkerroissahan varsinkin paljon tulee tosi mielenkiintoisia kirjavinkkejä. Sitten kun mä olen menossa keittiöön, en mä muista enää, mikä siinä oli. Sitten mä joutuisin viemään sen kirjan mukanani sinne keittiöön.
Erkka: Mä merkkaan tämän muistiin, kun sinä kuitenkin valitit mun paperikalenterista tuossa muutama jakso sitten.
Arja: Niin, mutta ota huomioon, että sulla on töissä paperikalenteri. Kotona mä voin käyttää paperia ja kynää.
Erkka: Saivartelua.
Arja: Tämä on ihan asia erikseen.
Marja: Mä olen nyt ehkä team Erkka, koska mullakin on töissä. Mulla on kyllä itse asiassa molemmat, sekä sähköinen että paperikalenteri, mutta mä olen pro paperikalenteri.
Erkka: Jee, 2–1.
Arja: Nyt täytyy vielä kyllä muuten kysyä Marja sulta, että kun sä luet kirjoja, niin merkkaatko sä johonkin ne, että mitä sä olet lukenut? Pidätkö sä semmoista listaa?
Marja: Mulla on siis itse asiassa sellainen vähän niin kuin lukupäiväkirja.
Arja: Tietysti. Erkka kuuntele nyt.
Marja: Eli siis kirjoitan ylös kynällä sellaiseen tietynlaiseen valmiiseen, niitä myydään päiväkirjoina tai minä niitä myydään tämmöisiä, missä on täyttämättömät sivut. Kirjoittelen sinne. Vähän riippuu siitä, mitä mä luen. Siis kaikki laitan ylös, mitä luen ja sitten vähän ajatuksia siitä, että minkälaisia ajatuksia siitä on herännyt. Jostain kirjasta saatan kirjoittaa viisi, kuusi sivua.
Arja: Essee?
Marja: Joo. Jostain kirjasta saatan kirjoittaa ehkä muutaman hassun rivin. Riippuu kauheasti. Yleensä sanotaan, että mä aika hyvin muistan kirjat, mitkä mä luen. Se pitää ihan paikkansa. Jos mä luen kirjan, niin mä yleensä muistan sen, mutta jotenkin tässä, kun ikä karttuu ja luettujen kirjojen määräkin karttuu, on huomannut, että joskus saattaa unohtaa. Sitten on kauhean hyvä, että voi jostain palauttaa mieleen, että ai niin, tämä oli tämä ja mä ajattelin näin.
Arja: Musta on hämmentävää, kun sä muistat, miten kirja loppuu, koska sä olet joskus puhunut jostain kirjasarjasta, että kun se ensimmäinen osa loppui siihen ja sitten toinen osa. Vinkkarinahan mä muistan vain ne ensimmäiset 30 sivua ja sen oma vinkkini. Ilmeisesti sä muistat todellakin tarkkaan niistä kirjoista.
Marja: Joo. Jos täytyisi sanoa jossain, että mikä on mun vahvuus tai erityistaito, niin varmaan se, että mä muistan luetut kirjat. Muistan myöskin aika hyvin oppilaiden kirjoittamia tarinoita. Tulee vastaan aina joskus kaupungilla joku, että hei, muistatko vielä, kun mä kirjoitin sen. No itse asiassa joo, kyllä mä muistan.
Arja: Tuo on hämmentävää.
Erkka: Ja pelottavaa, jos olisi entinen oppilas.
Arja: No joo, kyllä. Me osataan hyvin aakkoset kyllä, että on meillä nyt joku semmoinen ammattiosaaminen. Näitä vaikeita kohtia, kun puhuttiin tuosta Bookfacesta ja sellaisesta, niin meillähän on Satakirjastojen lukuhaasteellaan oma Facebook-sivu, minne varsinkin näin loppuvuodesta porukka aktivoituu kertomaan, mitä ne on lukenut ja mistä ne on tykännyt. Siellä kysytään sitten neuvoja. Tämä fysiikan suure oli esimerkiksi se, mikä on ollut ehkä haastava. Mutta sitten on sellaisia mun mielestä ihanan filosofisia haastekohtia, mitä sä aina laitat sillain, että ne voi ymmärtää todella monella tavalla. Ja nyt Erkka, sulle kysymys. Mun pitää tarkistaa, miten se nyt virallisesti menikään se lukuhaastekohta. Juu, kirja on hankala saada. Miten sä lähtisit ajattelemaan sitä haastekohtaa?
Erkka: No näin kirjastolaisena tietysti moni kirja ei ole kovin hankala saada. Pitäisikö se sitten olla joku, mitä ei meidän kokoelmissa olisi ollenkaan? Pitääkö se olla jossain hirvittävän korkealla hyllyllä? Tähän on varmaan montakin lähestymiskulmaa.
Arja: Sä heti hoksasit tuon korkealla hyllyllä. Mä ajattelin sen sillain, että tyyliin Arttu Tuominen tai Satu Rämö, että sitä on vaikea saada koska, on niin pitkä varausjono.
Erkka: Sekin on totta.
Arja: Mutta todellakin siis hienosti oli löydetty just sitä, että se on korkealla hyllyllä. Se on kirjastossa hukassa, mikä on todella tyypillistä meille. Tai että se on kotona sängyn alla. Sinne luiskahtanut, että sitä ei saa. Mun mielestä tällaiset haastekohdat on meillä aivan hauskoja.
Marja: Me ollaan ehkä profiloiduttu näihin. Mä jotenkin ajattelen, että me ollaan yritetty päästä eroon aika pitkälle sellaisista haastekohdista, missä täytyy lukea kirja ensin, ennen kuin voi tietää, sopiiko se siihen haastekohtaan. Eli enemmän ehkä just yritetty löytää tällaisia, että on niitä monia eri näkökulmia mahdollisuus ajatella, että tämän voi lukea tästä syystä tai tämän voi tästä syystä. Se voi olla vaikka just, että kirja on isoäidillä lainassa ja se ei suostu palauttamaan sitä ennen kuin se on saanut sen luettua tai joku, että on vaikea saada.
Erkka: Onko tässä just se tämmöisen Facebook-ryhmän salaisuus? Että kun lukeminen nyt on semmoista yksin tehtävää hommaa, niin onko sitten vaan ihmisillä tilausta semmoiselle paikalle, missä niistä saa oikeasti jutella?
Marja: On ja tosi paljon. Musta ne on niin hauskoja siis se, kun joku julkaisee sen listansa, että mä olen lukenut nämä ja nämä kirjat tähän kohtaan. Siellä on valtava määrä aina semmoisia kommentteja, että mulla on kuusi samaa. Ihmiset on jotenkin tosi innoissaan siitä, että on luettu samoja kirjoja jonkun toisen kanssa.
Arja: On ja siis hämmentävää, että mä en koskaan lue samoja kirjoja muiden kanssa. Muut on sillä lailla, että 30 kohtaa, 12 samaa. Mä löydän yhden tai kaksi.
Erkka: Miksen mä ylläty.
Marja: En mäkään ole ihan kauhean yllättynyt.
Erkka: Niin. Sulla on vaan outo maku.
Arja: Ilmeisesti on. Sitten mä yritän oikein muistella, että kai tässä nyt on joku. Sitten mä en kehtaa laittaa, että en ole lukenut yhtään samaa. Mä kierrän sen sillä lailla, että mä laitan, että hei, tuo kuulostaa hyvältä. Kerrotko lisää, niin minä voisin sen lukea [nauraa]. Kun en mä kehtaa sanoa enää näiden vuosien jälkeen, että oikeasti mä en lue teidän kanssa samoja kirjoja.
Marja: Mutta eikö toi ole just ihanaa? Maailmassa on ihan valtava määrä kirjoja, ja niitä on todella, todella monenlaisista aiheista ja monella tavalla kirjoitettuja moneen makuun. Jokainen varmaan löytää sellaisia kirjoja, mitä just mä haluan lukea.
Arja: Kyllä ja sitten sieltä saa tosi hyviä kirjavinkkejä. Mulla on nyt sellainen haave, että katsottaisiin sillä lailla, että mitä kirjoja ylipäänsä luetaan haasteeseen eniten mihinkin kohtiin, koska selvästi siellä kiertää tietyt uutuudet. Tietysti ihmiset lukee paljon uutuuksia ja löytää niille paikkoja, ja tiettyjä suosittuja kirjailijoita. Mutta onko jonain vuonna tosiaankin joku tyyliin, että oranssit kannet, niin siihen on kaikki lukenut suunnilleen sen saman oranssin kirjan.
Marja: Tämä haiskahtaa Arja siltä, että Excelit alkaa olla kohta sullekin lempiasia.
Arja: Ehkä joku muu tekee mun puolesta tai jotain. Mutta se kiinnostaa, koska kun niitä lukee näin loppuvuodesta, niin kyllä siellä toistuu. Kyllä siellä ihan selvästi on semmoisia toistuvia.
Marja: Mutta on ehkä sellaisia haastekohtia myöskin, mitkä vähän johdattelee samantyylisen kirjan äärelle.
Arja: Kyllä.
Marja: On helpoin ehkä päätyä sellaiseen, varsinkin jos on kyse jostain uutuuskirjasta, mikä on nyt yleisesti paljon muutenkin esillä ja sitten se selkeästi osuu johonkin tiettyyn kohtaan haasteessa. Ehkä se sitten vähän johdattelee siihen, että moni tarttuu siihen samaan.
Erkka: Varmaan tämä voi käydä joskus eri järjestyksessäkin, että jos laitetaan se oranssi kirja ja sitten joku semmoinen uutuus yhtäkkiä pölähtää siihen, mikä sopii täydellisesti.
Arja: Juu.
Marja: Ja sitten välttämättä ei kaikki aina ehkä saa kiinni niistä meidän tausta-ajatuksista. Meillä voi olla siellä tausta-ajatuksia, miksi me valitaan joku haastekohta, mutta se ei välttämättä näy siitä haasteesta kellekään muulle kuin meille, jotka on suunnitellut niitä.
Arja: Joo. Sitä alkuvuosina ainakin pohditaan, että pitääkö sulkuihin laittaa se selitys, että miksi tänä vuonna nyt luetaan tällaista. Mutta eihän se graafisesti ole mahdollista saada semmoiseen pieneen vihkoon sitä selostusta, että tämä kohta on siinä, koska tänä vuonna on se ja se vuosi.
Erkka: Tulee aika pitkä siitä vihosta seuraavaksi.
Arja: Juu ja meillähän yksi suurin palaute, mitä me ollaan saatu, mikä otettiin kyllä vastaan ja yritetään pyrkiä siihen, että ei tulisi sellaista virhettä. Meillä oli yhtenä vuonna se haastevihko semmoista kiiltävää paperia, ja siihen oli hirveän hankala kirjoittaa ja siihen tarttui kynä huonosti. Sitten jos kirjoitti vaikka terävällä lyikkärillä, siihen jäi semmoiset kolot, jos sä pyyhit pois. Se oli ihan selkeästi meidän tämän koko haastevuosien suurin virhe, ja eniten tuli palautetta siitä, että siihen vihkoon ei voi yksinkertaisesti kirjoittaa mitään, koska kynä ei kunnolla tartu siihen.
Erkka: Hyvä lukuhaaste ja huono kirjoitushaaste.
Arja: Kyllä, just näin. Me ollaan tehty aika pitkään tätä kyllä, mutta meitä ennen oli varmaan Helmet, Helsingin alueen lukuhaaste. Sen jälkeen on tullut tosi paljon erilaisia lukuhaasteita tässä vuosien varrella. Oliko Helmet tässä jotenkin taustalla sulla? Saitko sä sen kipinän siitä, että tehtiin tämmöinen valtakunnallinen iso haaste?
Marja: No Helmet oli siltä tavalla taustalla, että silloin kun mä mietin tätä itselleni, silloin törmäsin tähän Helmetin haasteeseen ja totta kai kävin läpi ne, että minkälaiset kohdat siellä haasteessa on. Mutta ei mulla ollut siis koskaan sellainen ajatus, että tässä tulisi mikään tällainen yleinen tai julkinen tai laajempi.
Arja: Ihan vahingossa varastettiin se sulta.
Marja: Niin tai oikeastaan just tämä, että mä ajattelin, että annan Arjalle tämän listan ja sitten se jotenkin vaan eskaloitui siitä. Mä jossain vaiheessa nauroin sitä, että tämä leviää koko ajan. Ensin mun oppilaat Psylin koulussa, nykyään ollaan siis lyseossa, mutta silloin oltiin Psylissä, kun tämä haaste alkoi. Sitten sen jälkeen ollaan lasten ja nuorten osastolla, sitten ollaan Porin kirjastossa ja nyt mä törmään jossain Harjavallan kirjastossa, että okei, täällä on tämä mun tekemä haastelista. Olkoon.
Arja: Tämä on hienoa yhteistyö kyllä ja tästä on usein nostettu esille, että mitä se voi parhaimmillaan olla.
Erkka: Ja hienoa, jos se miellyttää, koska meille myyminen on hirveän huono idea, kun ei me tarjota mitään takaisin.
Arja: Joo, se on kyllä totta, mutta tässä on ehkä tämmöinen win-win-tilanne sitten kuitenkin.
Marja: Me tykätään Arjan kanssa molemmat juoda kahvia, niin tämä on semmoinen hyvä tekosyy kokoontua saman pöydän ääreen juomaan kahvia.
Arja: Niin onkin.
Erkka: Ahaa, sen takia saatiin tänne kahvitunnille.
Marja: Se oli se syy, miksi mä en pystynyt kieltäytymään tästäkään.
Arja: Myönnetään, että tämähän on hankala ehkä sulle, kun mehän mennään vuoden kierron mukaan. Siis tämä, että tämä on vuoden kirjahaaste, siis 2025 tai 2026. Koulumaailmahan taas sitten menee...
Marja: Lukuvuosien.
Arja: Lukuvuosien, niin. Mä ajattelen oman työn kannalta, että tämä on sillä lailla helppo, kun tietää, että tässä on tietyt syklit, milloin pitää tehdä mikäkin vaihe tässä lukuhaasteessa. Ja kuten tänä vuonnakin, ollaan niin myöhässä kuin voidaan olla, eli tuskassa tehdään graafista ilmettä tämänvuotiselle, kun pitäisi kohta painoonkin saada. Mutta siis periaatteessa meidän pitäisi osata tämä aikataulu, että milloin pitää palauttaa vihot ja milloin me arvotaan ne palkinnot ja joka ainut vuosi me mietitään, että milloin se pitikään palauttaa ja kirjoitettiinko me johonkin. Tämä voisi olla myös helppo, jos tämän aina muistaisi. Kirjoitan ylös itselle, että mihin päivään mennessä mitäkin.
Marja: Mulle tämä on siis helppoa siinä mielessä, että mun ei tarvitse miettiä noista graafisista linjoista ja tällaisista jutuista. Mulle riittää se, että Arja laittaa mulle sähköpostia, että hei, voitaisiko palaveerata ensi vuoden haastekohdista. Sitten mä olen silleen, että okei, ei ehkä ihan tänään tai huomenna, koska mä en ole koskaan miettinyt niitä haastekohtia etukäteen. Sitten se vaan tapahtuu. Mun ei tarvitse tehdä sitä aikatauluttamista sen enempää kuin se, että ennen vuodenvaihdetta täytyy aina pitää palaveri.
Erkka: Mutta teetkö sä sen tämän meidän vuoden kierron mukaan vai sen koulun lukuvuoden mukaan? Koska se on valmis?
Marja: Mä teen sen ihan sen Arjan lähettämän viestin mukaan.
Arja: Mikä tänä vuonna lähti jotenkin liian myöhään [nauraa].
Marja: Ei se mitenkään liian myöhään lähtenyt mun kannalta.
Arja: Ei, ei.
Marja: Se on eri asia sitten kirjaston kannalta, mutta siis mulle se toimii, vaikka se on eri sykli kuin mitä vuoden kierto on, just sen takia, että se antaa sen mahdollisuuden oppilaille valita kahden vuoden listasta. Se on ihan toimiva konsti. Siinä saa myöskin sen, että jos et tykkää tästä haastekohdasta tai jos et halua lukea just tämäntyylistä kirjaa, niin sitten sitä ei ole pakko tehdä. Ja siitä huolimatta on mahdollisuus saada se 30 kohtaa täyteen.
Erkka: Onko tämä vaikuttanut oppilaiden lukemiseen johonkin suuntaan?
Arja: Niin ehkä se on tässä oleellinen.
Marja: En mä tiedä, onko tämä vaikuttanut. Ehkä enemmänkin niin, että ne tietyt oppilaat, jotka lukee tosi paljon, ne yleensä tykkää tehdä tätä haastetta. Tässä on se, että kun tekee sen lukuhaasteen, joutuu lukemaan vähän enemmän, mutta saa kirjoittaa vähän vähemmän. Jos lukee vähemmän kirjoja, sitten joutuu tekemään ehkä vähän pidemmät tehtävät niistä harvoista kirjoista, mitkä on lukenut. Sillä tavalla ehkä, mutta varmaan just vaikuttaa siihen, että mitä he valitsee luettavakseen. Sillä tavalla vaikuttaa.
Arja: Ja meillähän on siis tietysti isompi porukka, joka tätä laatii sinne vihkoihin asti. En onneksi minä joudu tekemään. Meillä pyörii nykyään myös pelihaaste ja elokuvahaaste, mikä sitten aiheuttaa tietysti sen, että kaikki myös tammikuussa lanseerataan uusi ja pitää miettiä, minkä näköinen mistäkin tulee. Me tehdään itse tästä niin hirvittävän hankalaa sitten, kun jossain kohti nyrjähtää aivot, että lupasinko mä kirjoittaa pelihaasteesta tuon vai päivityksen someen vai teenkö minä lukuhaastetta ja kuka mä lopulta olenkaan.
Marja: Olennaistahan tässä oli nyt se, että meillä oli tänä vuonna palaveri tosi myöhään, niin me päästiin vasta viimeisenä valitsemaan teemaväri tälle alkavalle vuodelle tai kaudelle.
Arja: Kyllä. Se on nyt valitettavasti aiheuttanut sitten... Myönnän, että en ihan muistanut kaikkia... Miten mä sanoisin. Olen ollut täällä 20 vuotta ja muuttuu aina nämä, että ketä me ollaankaan. Me ollaan nykyään Satakirjastot. Siitä aiheutui myös tämä väriasia. Olin unohtanut itselleni kirjoittaa ohjesäännön ilmeisesti, mutta siitäkin selvitään. Tänä vuonnahan me tehtiin myös haastetta sillä tavalla, että me haluttiin yksi kohta, mikä on sama kaikissa peli-, elokuva- ja lukuhaasteissa. Se oli myös se, että me saatiin runtattua se sama kohta, koska pelihaasteporukka ja elokuvahaasteporukka laati omaa listansa saman aikaan kuin me. Sitten meidän piti saada, että mikä kohta se on ja mihin kohtaan se tulee. Tämä oli jo semmoinen, että nyt äkkiä keksitään joku.
Marja: Se on siis kaikissa haasteissa sama. Numeerisesti samassa kohdassa lukuhaastetta on sama kohta joka haasteessa.
Arja: Kyllä.
Erkka: Vaatiko tämä monta kampaviineriä?
Arja: No sanotaanko, että kukaan ei ollut onneksi ehtinyt viedä painoon sitä omaa [nauraa] haastettaan. Sillain oltiin kaikki tällain vähän loppuvuosipainotteisesti menossa. Se oli aika lopulta helppo, kunhan vaan kaikki sai sen tiedon, että ehti sen laittaa. Mutta tämä on jotenkin hämmästyttävää. Kertoo kirjastomaailmasta hyvin paljon se, että tämä lukuhaaste itsessään... Siis se, että me puhutaan tästä asiakkaille ja me asiakkaille annetaan vinkkejä. Meillä on lukuhaastenäyttelyitä, mitä siihen voisi kerätä. Tässä kirjallisuuspuolessa tämä homma toimii tosi hyvin, mutta sitten joka vuosi, kun pitää itse saada se jotenkin paperille ja jotenkin tiedottaa asiakkaita siitä lukuhaasteesta, niin se on hirvittävän stressaavaa.
Marja: Mutta se on varmaan vähän sama kuin meillä opettajillakin, että kun on tehnyt monta vuotta sitä asiaa, niin luulee tehneensä sen jo ja luulee, että kaikki tietää, vaikka näin ei olekaan.
Arja: Juu ja luulee, että itsekin muistaa ja osaa tehdä. Se on meillä tämä haaste. Mutta jos haasteen sisällöstä kysyy, niin kyllä mä siitä voin kertoa mitä vaan. Kunhan mun ei vain tarvitse tehdä siitä mitään paperia.
Erkka: No kun sinä olet tehnyt jo tosi monta vuotta tätä haastetta, niin alkaako ideat loppua? Vai mistä ne kaikki kumpuaa?
Marja: Se on jännittävä. Mä jotenkin nyt tänä vuonna, kun tämä jäi vähän tällein viime tinkaan, niin pelkäsin, että miten käy että pulppuaako vai eikö pulppua sieltä lähteestä, kun nollasta lähtee liikkeelle. Mutta se on jotenkin yllättävää, miten niitä sitten on vaan löytynyt. Kyllä me joka vuosi aina löydetään sieltä listalta sellainen, että tämä on ollut joskus tai melko samankaltainen on ollut joskus, että ei laiteta tuota. Mutta toki siis onhan meillä ollut samojakin kohtia uudestaan. Alkuvuosina oli joka vuosi sellainen, että kirjastosta joku kirjastohenkilökunnasta on suositellut tai on ilmestynyt siinä vuonna. Se toistui samankaltainen kohta monta kertaa. Nyt me ollaan monta vuotta menty silleen, että ei olla käytetty niitä samoja uudestaan.
Arja: Juu.
Marja: Se on semmoinen vakuutus sieltä taustalla, että kyllä me voidaan käyttää sitten joku vanha hyväksi havaittu kohta uudestaan.
Arja: Yleensä semmoinen vajaa kymmenenhän sulla on ylimääräistä, ja sitten aina tulee myös lukijoilta, mitä he haluaisivat tai mitä voisi seuraavana vuonna olla. Niitä sitten kanssa. Niissä on myös samoja, mitä sä olet ajatellut.
Marja: Tänä vuonna kävi just esimerkiksi niin, että oli... Jos mä muistan oikein, niin mulla oli 39 kohtaa tänä vuonna, mistä lähdettiin.
Arja: Joo.
Marja: Sitten oli se yksi kohta, mikä tuli tämä yhteinen elokuva- ja pelihaasteen kanssa.
Arja: Joo.
Marja: Ajatellaan, että oli 40 kohtaa, mistä sitten karsitaan siihen 30:een. Kyllä siellä oli sitten nämä lukijoiden toiveet. Todettiin, että ei nyt ollut ihan sanasta sanaan samoja ideoita, mutta selkeästi kuitenkin ajatukset oli kulkeneet jonkun muun lukijan kanssa samaa rataa, että pystyttiin sitten ikään kuin toteuttamaan lukijatoiveitakin.
Arja: Ja mitenkään täydellisiähän tässä ei olla. Voimme kertoa myös sen, mitä ehkä kukaan ei huomannut. Meillähän oli tämä väri monena vuonna. Se liittyy siihen johonkin, mitä mä en muista.
Marja: Se oli näitä Pantonen värejä. Muistan lukeneeni lehdestä sellaisen uutisen, että on valittu joku tällainen Pantonen vuoden väri. Sitten mä olin, että jes, nyt me valitaan seuraavaksi väriksi se ensi vuoden teemaväri.
Arja: Ja me laitettiin se väärin.
Marja: Me laitettiin väärän vuoden väri. Me otettiin se edeltävä vuoden väri [naurua], mutta en mä tiedä, huomasiko sitä kukaan muu kuin me itse.
Arja: Ei varmaan, joo.
Marja: Mutta nyt me ollaan päädytty siihen, että jos on väri, niin se tulee jostain ihan muusta syystä kuin Pantonen vuosikalenterista.
Arja: Joo, kyllä.
Erkka: Kun te sanoitte, että tulee niitä ehdotuksia haastekohdiksi sinne Facebook-ryhmäänkin. Kun ihmiset kommentoi, niin tuleeko siellä välillä semmoisia, että ihmiset on ylipäätään ymmärtäneet jonkun kohdan jotenkin aivan eri tavalla kuin te olette ajatellut? Mikä on sinänsä ihan hyvä, kun ne on semmoisia filosofisia, että jos menee niin kuin saakin mennä ajatus mihin suuntaan vaan. Mutta jos väki jää jumiin sen kanssa, käyttäkö te jotenkin sitten auttamassa?
Arja: Alkuaikoina kysyttiin paljon, että käykö tämä -tyyppisesti. Sitten totta kai käy. Senhän itse määrittelee, käykö se siihen.
Erkka: No niinpä.
Arja: Mutta semmoisia, että olisi mennyt ihan hutiin, että voisi ajatella, että olisi käsittänyt jopa väärin. En muista, että sellaista olisi ollut. Ehkä enemmänkin niin, että joitakin ajatellaan liian vaikeasti.
Marja: Joo. Kyllä mä muistan, että mä olen joskus jostain listasta vähän silleen kulmia kurtistanut, että miten toi kirja nyt tuohon kohtaan...
Arja: Niin, kun sä tietysti oppilailtakin katsot vähän tarkemmin.
Marja: No se ehkä joo. Niillä ehkä katsotaan vähän sormien välistä sitä, jos menee niin. Mutta jollakin tavalla just se sellainen, että miten ymmärtää vaikka lukemansa, niin siinä on paljon eroa tai että miten se luettu vaikuttaa just sinuun. Se voi olla ihan eri kuin jollekin toiselle. Eikö ollut joskus tällainen, että kirja on tosi kaunis tai joku tällainen.
Arja: Juu.
Marja: Ja sitten siihen oli joku lukenut jonkun sellaisen, mikä oli mun mielestä sisällöllisesti aika kammottavaa. Sitten oli silleen, että okei, nyt käsitys siitä, mikä on kaunis, on meillä aika erilainen, mutta ok.
Arja: Joo.
Erkka: Ehkä meni kansien perusteella.
Marja: Se voi olla, että joku valkkaa ihan vaan vaikka jonkun kannen fontin tai jonkun tällaisen perusteella.
Arja: Sitten jonakin vuonna oli hankala se, eikö meillä ollut, että siinä kannessa ei ole mitään tekstiä.
Marja: Joo.
Arja: Se tuntui tosi hankalalta. Silloin ilmesty Antti Hurskaiselta, vaikka keltä ilmestyi se... Ei, kyllä siinäkin ole tekstiä. Mutta sehän olisi helppo sillä lailla, että ottaa kansipaperin pois. Silloinhan siinä kirjan kannessa ei ole tekstiä.
Erkka: Mä muistan ainakin itse joskus palvelutiskillä auttaneeni jotakuta, vähän tämäntyyppisessä. Oli ymmärtänyt jotenkin tosi kirjaimellisesti semmoisen selvästi vähän filosofiseksi tarkoitetun kohdan. Sitten koitin saada ymmärtämään, että tätä voi ajatella paljon laajemmin.
Arja: Kyllä. Ja lastenkirjoista löytyy usein hyviä, siis semmoisia tosi osuvia. Useampikin asiakas on tullut loppuvuonna, että multa puuttuu vielä nämä kohdat apua, mutta mä haen teiltä jotain kuvakirjaa. Sitten kyllä kuvakirjoista löytyy. Ne on hauskoja. Esimerkiksi joskus on ollut tämä kirjassa on aukko. Senhän voi tietysti ajatella, että siinä on tarinassa aukko, mutta sitten kun meillä on lasten osastolla niitä kirjoja, missä on siis aukko siinä sivussa.
Erkka: Näin kirjaston näkökulmasta toivottavasti kukaan ei tee siihen aukkoa.
Arja: No se on tietysti joo. Jos oikein muistan, on myös semmoisia aikuisten kirjoja, missä kannessa on siis joku reikä, mutta kun me muovitetaan, niin ei sitä niin huomaa.
Erkka: Niin.
Marja: Tämä oli musta kanssa sellainen ihana juttu, että mä itse mietin tämän kohdan just nimenomaan sen peruskoulun opetussuunnitelman mukaan. Kun käydään läpi näitä tarinan rakennetta ja tarinassa voi olla aukko, missä jätetään joku olennainen asia kertomatta. Sitten kun Arja sanoi tästä, että jengi käy lainaamassa lastenkirjoja, missä joku pupu hyppää jostain kolosta esiin. Sitten mä olin, että okei, no mutta hyvä, että löytyy.
Arja: Meillä oli jossain maantiedeluokassa semmoinen hieno, missä oli aukkoja, kun siinä puhuttiin ehkä jostain sellaisista maantieteellistä koloista. Se oli hienoa laittaa kuva ja vinkkinä, että tällä pääset sen kohdan, kun tässä kirjassa on oikeasti konkreettisesti aukkoja. Ei sen ehkä sen haastavampaa tarvi olla.
Marja: Eikö tämän vuoden haasteessaan ole tämä, että jollakin henkilöllä on arpi? Oliko se viime vuonna?
Arja: Se oli ehkä viime vuonna.
Marja: Mä itse muistan tosi huonosti, että minä vuonna mikäkin haastekohta on ollut, mutta joka tapauksessa mä muistan siitä. Siinä oli keskustelua silloin, kun pohdittiin sitä kohtaa, että siinä on viilto tai arpi. Silloin puhuttiin just tästä, että ei laiteta sitä viiltoa, ettei kukaan lähde tärvelee kirjaston kirjoja.
Arja: Okei, mä en tuollaista muistakaan. Mulla on tänä vuonna... Joku tarkka kuulija voi nyt katsoa, onko Anna-Leena Härkösen Taskupainos-kirjassa Anna-Leena Härkösellä vasemmassa kädessä rannekello vai ei. Mutta kun kannessa on kello ja minä en löytänyt sellaista kirjaa, minkä mä olisin lukenut, missä on kello, niin mä päätin, että kun Anna-Leena Härkösellä on molemmissa ranteissa jotain, niin kyllähän loogisesti vasemmassa kädessä on rannekello. Eikö me sovita näin, niin mä pääsin sen haasteen?
Erkka: No eikö tämä ollut jokaisen itse päätettävä?
Arja: Niin. Nämä on siis välillä tämmöisiä haasteita sen takia, että ei millään viitsisi lukea ylimääräistä kirjaa.
Erkka: Te olette ensi vuoden haasteen ilmeisesti saaneet painoa vaille pakettiin. Oletteko tyytyväisiä, mitä sieltä löytyy? Ei tarvitse paljastaa, mitä sieltä löytyy.
Marja: Siellä on mulle yksi ihan superlempparikohta. Mä olin niin innoissani, kun mä keksin sen kohdan. Katsotaan, mitä mieltä haasteen tekijät sitten on. Mutta voin sanoa, että haastekohtien suunnittelussa tarvitsee joskus jotakin työkalua, että saa haastekohdat kohdilleen.
Erkka: Miksi tällaisen skeptisen kirjastonhoitajan kannattaisi siihen tarttua?
Arja: Niin. Sehän tässä onkin hankala, kun asiakkaat saadaan innostumaan jotenkin helpommin kuin henkilökunta. Koska nyt kun me puhutaan tästä, niin sullehan tulee nyt sellainen olo, että me jotenkin hiukan painostetaan tähän.
Erkka: Ei tule. Siis hiukan.
Arja: Niin, hiukan.
Marja: Ehkä se nimi on ikävää, että se on haaste. Koska mun mielestä kaikissa näissä haasteissa lähtökohtaisesti on kuitenkin tavoitteena se, että saadaan ihmiset lukemaan. Kun te olette kirjastossa töissä, teillä se lukeminen tulee vähän silleen automaattisesti jo, että se kuuluu asiaan, te tykkäätte lukea, te luette paljon. Ehkä te sitten mietitte sitä enemmän sen haaste-sanan kannalta. Kun sitten taas sellaiselle tyypille, joka ei välttämättä muuten ehkä tarttuisi kirjaan tai ei osaisi päättää, että mitä lukisi, sitten taas se haaste voi olla just nimenomaan se avain siihen, että no lähden tekemään tätä, niin nyt mä saan luettua useamman kirjaan. Mä olen esimerkiksi muutaman sellaisen ihmisen kanssa jutellut, jotka on sanonut, että luen ehkä neljä tai viisi kirjaa vuodessa ja haluaisi lukea vähän enemmän. Sitten on sen haasteen kautta saanut lisättyä sitä vuosittaista lukemisen määrää, mutta puhutaan tietenkin ihan eri määrästä kuin teidän arjen lukeminenkin jo on.
Arja: Toihan on kyllä se, mihin me sokeudutaan. Toi on hyvä muistaa, että on ihmisiä, jotka eivät lue kovin paljon ja tämä voi todellakin olla innostava eikä sellainen, että se latistaa Erkka jo sun lukuinnon, kun sä katsot, että jaha, tämä on nyt taas määritelty, mitä mä luen ensi vuonna.
Erkka: Joo ja tuon myönnän heti, että jos joku lukee normaalisti tai aikaisemmin on lukenut viisi kirjaa ja vaihtaa sen 30:een tämän myötä, silloinhan tämä on todellakin ajanut asiansa.
Arja: Ja siksi se pidetään myös sillä tavalla helppona, että ei saa olla semmoinen tuska, että mä en koskaan selviä tästä. Voi lukea 15 kirjaa tai 30 ja suorittaa sen sillä tavalla.
Marja: Joo ja sitten just totta kai, koska mulla on se lähtökohta, että mulla on yläkouluikäiset oppilaat, joita mä yritän kannustaa siihen lukemiseen, niin sen täytyy olla heille mahdollista. Silloin sen täytyy olla myöskin aikuiselle lukijalle kohtuu helppoa ja mahdollista. Ei olla profiloiduttu semmoisten kulttuurifanaatikkojen ja erityisen tällaisten, voisiko sanoa, puritaanisten kirjallisuushenkisten henkilöiden haasteiden laatijoiksi. Tämä on nyt tarkoitettu sellaisille lukijoille, jotka ei välttämättä muuten lukisi kauhean paljon.
Arja: Juu, että jos haluaisi oikein heavy usereille, sitten sata kohtaa ja todella haastavaa, että kun aloitat kirjaa, niin et tiedä käykö se mihinkään.
Marja: Mun mielestä tämä on ollut just nimenomaan silleen kiva, että kun on lähtökohtaisesti sellainen haaste, mihin voi sanoa, että kuka tahansa voisi pystyä. Ja sitten nämä, jotka tosiaan tykkää lukea enemmän ja haluaa haastaa itseään, he on sitten keksinyt näitä lisätvistejä siihen, että miten saa siitä itselleen vähän haastavampaa.
Arja: Alakoululaiset on myös tehnyt. Muutaman muistan, että vanhempi on palauttanut. Siellä oli sinä vuonna ehkä joku kirjassa kuolee joku tai joku tällainen, niin vanhempi oli laittanut sen yli ja laittanut jonkun muun sanan, että se kävi sitten. Koska kysymyksessä oli alakouluikäinen, niin ei haluttu varta vasten hakea sellaista kirjaa.
Erkka: Niin meille tosiaan saa palauttaa niitä haasteita. Siinä on joku jännä juttu, että minkä takia niitä jaetaan hirvittävät määrät ja sitten niitä palautuu tosi huonosti.
Arja: Niin onkin. Se on jännä. Mä ajattelen sen niin, että ihmiset ottaa sen kirjavinkkinä. Eikä huomaa sitä, että siitä voi voittaa jotain, kun sen tekee. Kyllä.
Erkka: Tämä vinkkinä kaikille. Palauta nyt.
Arja: Juu. Koska palautusmäärä on pieni verrattuna siihen, mitä oletamme, että tätä käytetään ja kuitenkin joka vuosi arvotaan palkintoja suoritusten perusteella tai ketkä on niitä palauttanut, kyllä kannattaa.
Marja: Peruskoulun oppimäärästä todennäköisyyslaskenta on siis sellainen, mihin tämä voisi liittyä.
Arja: Niin.
Marja: Todennäköisyys voittaa olisi aika suuri.
Arja: Kyllä. Sitä ei ole vielä ehkä kaikki huomanneet. Ihmisillä tulee yleensä loppuvuodesta kiire saada se valmiiksi, niin kuin meillä tulee kiire saada se seuraavan vuoden haaste valmiiksi. Nyt kyllä siellä Facebook-ryhmässä huomaa, että nyt joka päivä melkein tulee sillä lailla, että joku päivittää sinne oman listansa. Ihanimpia täytyy sanoa, on ne, että ihmiset näkee todella paljon vaivaa siihen, että he kuvailevat minkälaisia kirjoja ja miksi tämä kirja, mitä he suosittelevat, kenelle he suosittelevat. Se on jotenkin ihanaa. Siellä on semmoista lukupäiväkirjamaista välillä.
Marja: Totta ja sitten näistä saattaa myöskin ajan kanssa löytää sellaisia... Kirjastosta Tarja oli meidän haastetiimissä tekemässä näitä monta vuotta. Totesin, että meillä on Tarjan kanssa aika samanlainen lukumaku. Aina jos Tarja laittoi jonkun suosituksen kirjasta, silloin tiesi, että tämä munkin kannattaa hakea ja ottaa lukuun. Alkaa tuntea tavallaan ihmisiä tai tyyppejä, vaikkei välttämättä olisi koskaan edes livenä tavannut, niin pystyy samaistumaan, että kun toi vinkkaa, niin toi mun kannattaa lukea tai tuohon mä ehkä en tartu, jos toi suosittelee sitä.
Erkka: Toi on ihan hyvä ajatus. Voisin itsekin kuvitella, että kun Arja siellä jotain mainostaa, niin tiedän, että sitä en ota.
Arja: Niin. Mä tiedän kyllä, koska mä luen jostain syystä erilaisia kirjoja kuin muut tai ainakin lukuhaasteeseen ehkä. Onko tässä joku sellainen, Marja, sun mielestä ollut trendi, että silloin kun sä rupesit tätä tekemään, ja nyt me ollaan tehty tätä yli kymmenen vuotta, niin onko muuttunut tämä lukuhaastemaailma? Ootko sä huomannut? Koska nythän niitä on tullut tosi paljon.
Marja: Mä en oikeastaan seuraa. Tämä on sellainen, että on noloa tunnustaa, mutta en seuraa, mitä niin sanotusti kilpailijat tekee.
Arja: Teetkö sä itse tätä? Suoritatko sä tätä lukuhaastetta?
Marja: En mä tiedä, voinko mä sanoa, että mä suoritan sitä. Niin kuin sanottu, silloin alkuvuosina tosi tarkkaankin seurasin sitä, että sopiiko kirjat niihin. Ehkä tämä on enemmän mennyt nyt sellaiseen, että kun mä luen kirjoja, sitten mä mietin niitä lukiessani, että minkälaisia haastekohtia voisi laatia tämän pohjalta. Se on ehkä mennyt enemmän siihen suuntaan. Kyllähän mä teoriassa voisin täyttää sen lapun, mutta en mä varmaan saa osallistua arvontaan, kun mä olen laatinut sen haasteen. [Arja nauraa] Se on vähän niin kuin jäänyt, kun ei voi voittaa mitään.
Arja: Ymmärrän kyllä tämän. En mäkään sitä kyllä palauta. Totta.
Marja: Mutta ehkä yleisesti se, että nämä on yleistynyt tosi paljon. Kesällä tuossa kun kiertelin museoita, oli tällainen taiteilijakotimuseoiden lukuhaaste. Ehkä bongailee niitä semmoisista paikoista, missä ei olettaisi, että täällä olisi lukuhaasteita vastassa. Sillä tavalla ehkä on yleistynyt ja tullut ehkä ihmisille tutuksi tällainen. Musta nämä on kivoja tällaiset lyhyet pienet haasteet, että on muutaman kohdan haaste tai just, että on joku kesähaaste tai jouluajan haaste, mikä nyt lanseerattiin just täällä Satakirjastoilla vai onko se Porin?
Arja: Se on Porin kirjaston.
Marja: Se on Porin. Okei, korjataan tämä.
Arja: Bingo.
Marja: Bingo.
Arja: Mä tajusin, että pitäisi käyttää varmaan sanaa, kun siinä on semmoiset kohdat.
Marja: Niin siinä piti tehdä näitä vaakarivejä ja pystyrivejä. Totta.
Arja: Niin. Mulla oli hankaluuksia ymmärtää, että onko tämä lukuhaaste vai onko tämä lukubingo. Niin minä laitoin varmaan, että se on joululukuhaaste bingona [naurua] tai jotain tämmöistä.
Erkka: Yksinkertaistit sen tolleen.
Arja: Siis todellakin jonkun pitkän liirumlaarumin, mutta se on hankala välillä nyrjähtää, että miten selittää. Ei mitään lupauksia ensi vuodelle, mutta jos pitää antaa joku haaste itselleen, niin mitä sä Erkka ajattelisit sun ensi vuoden lukemisesta?
Erkka: No mun haaste voisi olla, että pitäisikö mun yrittää tätä haastetta.
Arja: No niin.
Marja: Ihan mahtavaa. Me voitaisi ehkä palkita sut, jos sä otat tämän haasteen vastaan.
Arja: Joo.
Erkka: Että kun elämässä on haasteita, niin jos tämä ei olisi kauhean paha sellainen.
Arja: Niin, että olisi tämmöinen pieni haaste.
Erkka: Niin.
Arja: Jos joku haaste pitää olla, niin pieni haaste.
Erkka: Niin. En lupaa mitään.
Arja: Okei. Eihän me tiedetä vasta kun sitten vuoden päästä.
Erkka: Niin.
Arja: Kyllä.
Erkka: Ette välttämättä silloinkaan, jos en mä palauta sitä lappua, koska mä en kuitenkaan voi voittaa.
Marja: Voithan sä voittaa, mikset voisi.
Erkka: Kyllä mä luulen, että jos se nostettaisi jostain, se pistettäisi sivuun.
Arja: Sähköposti olisi pori.fi yhteistiedoissa, niin ei ehkä saisi.
Erkka: Niin.
Arja: No, niin. Marja, onko sulla jotain haastetta ensi vuodelle?
Marja: Mun tällainen kestohaaste on aina se mun kotoa löytyvä lukemattomien kirjojen hylly. Mulla on siis oma kirjahylly kirjoille, jotka on lukemattomia kirjoja. Voi siis päätellä, että mulla on kotona aika monta kirjahyllyä, missä on myöskin luettuja kirjoja, mutta haaste on siis tosiaan tämä lukemattomien kirjojen hylly, johon ei mahdu kaikki lukemattomat kirjat. Se on mun tavoite, että mä pääsisin sellaiseen tilanteeseen, että mulla ei olisi sen kirjahyllyn lisäksi niitä lukemattomien kirjojen kasoja ja pinoja eri puolilla, että riittäisi yksi kirjahylly.
Arja: Onko siellä luettujen kirjojen kirjahyllyssä tilaa, että sinne voi siirtää niitä lukemattomia, kun ne on lukenut?
Marja: No aika sillä lailla naftisti. Mä tunnustan, että mulla on jostain ehkä kuinka monen vuosikymmenen takaa tällainen trendi, että mulla on erivärisille kirjoille omat kirjahyllyt. Mulla on sininen huone ja valkoinen huone ja niin edespäin. Sitten mulla on kirjat hyllyssä sen huoneen värin mukaisesti.
Arja: Vau!
Marja: Se vähän riippuu siitä kirjan väristä, että missä hyllyssä on tilaa ja missä ei.
Arja: Nyt kyllä mykistyn aivan täysin. Tämmöisenä väri-ihmisenä, niin vau.
Erkka: Mä sitten taas aakkostan ja pää sauhuaa.
Arja: Niin kun sulla on kotona aakkosissa ne kirjat.
Erkka: No totta kai.
Marja: Mutta hei kuka sanoo, että ne ei olisi aakkosissa sitten niiden värien mukaan?
Erkka: Aivan. Niin, että se on vähän niin kuin genre.
Arja: Mulla on koon mukaan, kun edellisen kerran kirjahylly meinasi romahtaa. Mä ajattelin nimittäin haasteeksi ensi vuodelle... Sain nyt päähäni jotenkin syksyllä, että haluaisin lukea Runo-Kaarina-voittokirjat joka vuodelta, kun sitä nyt on kuinka monta vuosikymmentä onkaan.
Marja: Se olisikin, jos saisi nyt koko lukuhaasteen Runo-Kaarina-voittokirjoista.
Arja: Niin. Sitten mä ajattelin, että jos mä yritän yhdistää, koska sitten mä laskin jotenkin, että montako niitä on ilmestynyt, kuinka monena vuonna, että montako mun pitää viikossa lukea. Mä tekisin itselleni semmoisen oikein järjestyksen, jotta se ei jäisi loppuvuoteen. Tuli semmoinen pieni ajatus, että pystyisinkö sillä suorittaa myös. Se voisi olla mielenkiintoinen. Nyt kun mä sanoin sen ääneen, mun on pakko se sitten tietysti tehdä. Mutta en ehkä kronologisesti aikajärjestyksessä lue. Ehkä ihan sen, että miten hyllystä löydän. Menen sillä tavalla.
Erkka: Pääasia, ettet sano tuota julkisesti missään.
Arja: Niin on, ettei tule sitten paineita.
Erkka: Niin.
Arja: Kyllä. Tässä vaiheessa vuotta meillä on siis haaste tuolla jo jemmassa, mitä emme siis tietenkään paljasta liian aikaisin.
Marja: Mutta voidaanko me paljastaa, koska me paljastetaan haaste?
Arja: Joo, se tulee tänä vuonna tai siis ensi vuoden lukuhaaste tulee aikaisemmin kuin normaalisti.
Erkka: Oho, koska?
Arja: Se tulee tämän vuoden viimeisenä päivänä, jos oikein nyt muistan.
Marja: Näin me muistaakseni sovimme [nauraa].
Arja: Juu, kyllä. Me ei koskaan olla haluttu sitä laittaa liian aikaisin, mutta kun ensimmäinen päivä on pyhä ja toinen päivä on sitten jo vähän myöhään, koska ihmiset olisi halunnut jo ensimmäinen päivä aloittaa ensimmäisen lukuhaastekirjan. Niin ollaan päätetty, että yhtä päivää aikaisemmin voi, kunhan sen kirjan aloittaa vasta ensimmäinen päivä. Sitähän ei lasketa lukuhaasteeseen, jos sen on aloittanut sitten... [nauraa]
Erkka: Eli innokkaimmilta lukuhaasteihmisiltä menee ilotulitukset ohi.
Marja: Mä olen nyt silleen lempeä, että mä sanoisin niin, että kyllä voi aloittaa jo viimeinen päivä, kunhan saa luettua vasta ensimmäisen päivän puolella.
Arja: Joo. Ehkä nyt ei nillitetä siitä
Marja: Jos saa aloittaa jo aikaisemmin siellä alkuillasta, niin voi käydä katsoa ilotulituksen ja sitten jatkaa sen jälkeen.
Erkka: Juu.
Arja: Joo, ettei sun Erkka tarvii nyt tätä ressata liikaa.
Erkka: Selvä.
Arja: Kiitoksia vierailusta Marja.
Erkka: Kiitos.
Arja: Ja Erkka, odotamme sitten vuoden päästä raporttia.
Erkka: Ai olenko mä jotenkin tilivelvollinen tästä?
Arja: Ja sitten semmoinen lukupäiväkirja olisi kiva.
Erkka: Jaaha.
Arja: Tai joku portfolio.
Marja: Ja sitten siitä saa tietenkin arvosanan.
Arja: Aivan, joo.
Erkka: Noni. Mä raapustan sen mun työkalenterini kulmaan jotain muistiinpanoja.
Arja: Hyvä.
Marja: Kiitos. Oli hauskaa olla teillä vieraana.
Arja: Kiitoksia.
Erkka: Kiitos.
Lapsenomainen ääni: Kirjaston kahvitunti!