Subscribe
Share
Share
Embed
Sukella seuraamme Itämeren aaltojen alle, missä Metsähallituksen meritiimin asiantuntijat etsivät uhanalaisia lajeja, istuttavat meriajokasniittyjä, kunnostavat kaloille kutupaikkoja, keräävät ihmisten mereen heittämää roskaa, ja paljon muuta. Tiesitkö sinä, että Metsähallitus pitää huolta metsien lisäksi myös valtion vesialueista? Vedenalaisen varjelijat -podcast vie sinut pintaa syvemmälle herkän Itämeren ihmeellisten lajien pariin ja meriluonnon suojelun maailmaan. Onko horisontissa kimmeltävä unelmien Itämeri vielä tavoitettavissa?
Podcast on tehty Biodiversea LIFE IP -hankkeessa, joka on Suomen suurin yhteistyöhanke Itämeren monimuotoisen luonnon turvaamiseksi. Podcastiin on saatu rahoitusta Euroopan unionin LIFE-ohjelmasta.
Aineiston sisältö heijastelee sen tekijöiden näkemystä, eikä Euroopan komissio tai CINEA ole vastuussa aineiston sisältämien tietojen käytöstä.
Huom: ruotsinkielinen litterointi lisätään tänne lähipäivinä.
**************
[00:00:00]: kuplintaa ja alkujingle
Säde Mäkipää [00:00:03]: Moni meistä on elämänsä aikana istuttanut jotakin: uuden huonekasvin pistokkaan ruukkuun tai taimen kasvamaan kesäksi parvekkeelle. Jotkut viljelevät pelloilla, toiset kaupunkipuutarhoissa. Istuttaminen tapahtuu yleensä maan päällä, mutta se ei ole mahdotonta myöskään vedessä, pinnan alla. Metsähallituksen, eli meidän, meritiimimme on viime vuosina siirtoistuttanut meren pohjaan meriajokasta, yhtä Itämeren avainlajeista. Pinnanalaiset meriajokasniityt ovat tärkeitä Itämeren ekosysteemin kannalta, sillä ne tarjoavat ravintoa ja suojaa kymmenille Itämeren lajeille. Meriajokas on kuitenkin monin paikoin hävinnyt Itämerestä. Miksi se ei enää kukoista alueella, joilla se ennen viihtyi? Mitä sen istuttaminen takaisin vaatii ja voiko istutus onnistua? Entä mitä hyötyä Itämeren ennallistamisesta, kuten lajien siirtoistuttamisesta, on? Näihin kysymyksiin kuulet vastaukset tässä Vedenalaisen varjelijat -podcastissa, jossa Metsähallituksen meritiimin asiantuntijat vievät sinut pintaa syvemmälle. Snorkkelin ojennan minä, Metsähallituksen luontopalvelujen viestintäsuunnittelija Säde Mäkipää.
[00:01:21]välimusiikkia
Säde Mäkipää [00:01:27]: Itämeressä on tunnistettu muutamia lajeja, jotka ovat koko ekosysteemin kannalta niin tärkeitä, että niistä puhutaan niin sanottuina avainlajeina, koska ne luovat suotuisat elinolot tosi monelle muulle lajille. Yksi näistä on meriajokas, sellainen vihreä ruoho. Metsähallituksen, eli meidän, meritiimimme luonnonsuojelun erityisasiantuntijat Joonas Hoikkala ja Aija Nieminen ovat viettäneet tämän meriajokkaan parissa paljonkin aikaa viime aikoina. Nyt te olette minun kanssani täällä studiossa. Tervetuloa ja moikka Joonas ja Aija.
Aija Nieminen [00:01:59]: Moikka
Joonas Hoikkala [00:02:00]: Moi.
[00:02:00] välimusiikkia
Säde Mäkipää [00:02:03]: Te olette perehtyneet meriajokkaan sielun elämään, jos näin voi sanoa, tarkemmin kuin ehkä suurin osa meistä tai ainakaan minä ehkä mihinkään yliopistovuosien jälkeen. Miten sinä Aija kuvailisit tätä meriajokasta?
Aija Nieminen [00:02:19]: Meriajokas on ruohovartinen kasvi ja kasvaa aika korkeaksi. Se siis elää kokonaan veden alla. Kun näitä meriajokkaita on paljon, puhutaan meriajokasniityistä. Yleensä niitty sananahan mielletään ehkä maanpäällisiin niittyihin, vaikkapa kukkaketoihin, mutta myös veden alla voi olla niittyjä. Meriajokasniityt itse asiassa ovat biomassoiltaan Itämeren suurimpia eliöitä. Yksi meriajokasniitty saattaa olla peräisin vain yhdestä tai kahdesta meriajokkaasta, ja loput on sitten näiden muutaman yksilön klooneja. On tutkittu, että kuinka vanhoja tällaiset vaikka puolen hehtaarin niityt ovat, niin tämän juurakon kasvunopeuden perusteella, ne saattaavat olla jopa tuhat vuotta vanhoja.
Säde Mäkipää [00:03:12]: Vau, eli aika megalomaaninen ruoho, jos näin haluaa sitä kuvailla. Minä tuossa jo mainitsin, että meriajokas on tällainen avainlaji. Miksi se on avainlaji, ja mitä tämä avainlaji edes tarkoittaa, Joonas?
Joonas Hoikkala [00:03:30]: Avainlajit ovat lajeja, jotka olemassaolollaan mahdollistavat muiden lajien parempaa selviämistä. Hiekkapohjalla tämä meriajokas luo sellaista kolmiuloitteista rakennetta sinne muuten aika monotoniselle hiekkapohjalle. Sitten kun tätä meriajokasta kasvaa siellä, niin muut lajit saavat sieltä suojaa ja ravintoa. Meillä täällä pohjoisella Itämerellä ei ole kauhean montaa muuta tällaisilla suhteellisen avoimilla hiekkapohjilla kasvavaa lajia. Eli meriajokas on hyvinkin tärkeä tässä mielessä.
Säde Mäkipää [00:04:04]: Jep, eli ei turhaan avainlaji. Meriajokas on viime vuosikymmeninä taantunut, ja se on tällä hetkellä uhanalaisuusluokitukseltaan silmällä pidettävä laji. Eli ei vielä uhanalainen, mutta ei myöskään elinvoimainen. Miksi se on joiltain paikoilta kadonnut?
Aija Nieminen [00:04:29]: No, yksi pääsy ilman muuta on tämä Itämeren rehevöityminen. Itämeressä olevat ylimääräiset ravinteet tarjoavat aika optimaaliset kasvuolosuhteet yksivuotisille rihmaleville, jotka helposti kasvullaan saattavat peittää meriajokasniittyjä. Meriajokkaan menestymisessä avaintekijöitä ovat valo-olosuhteet siellä pohjalla. Jos tällaiset rihmalevät peittävät meriajokasta ja varjostavat niitä, niin eiväthän ne pysty yhteyttämään ja kasvamaan. Valitettavasti meriajokas ei tällaisia varjoisia olosuhteita sitten hirveän kauan kestä. Toisena syynä on ilmastonmuutos. Se tulee todennäköisesti lisäämään sateita, ja sitten tulee valumana tuolta maalta mereen ravinteikasta vettä. Se taas samentaa Itämerta ja aiheuttaa lisähaasteita meriajokkaalle tulevaisuudessa. No, sitten tietenkin ihmispaineet ovat yksi tekijä meriajokkaan taantumiseen. Ruoppaus- ja läjitysprojektit tuossa lähellä rannikkoa, missä meriajokas kasvaa, aiheuttavat veden samentumista. Ja sitten virtausten mukana nämä sameat vedet saattavat levitä niille alueille, joissa meriajokas myös kasvaa. Tällaiset läjitysmassat sisältävät tietenkin pohjan sedimenttiä, jotka siinä välivedessä saattavat ajautua ja sitten laskeutua siihen meriajokkaan päälle. Tämä taas sitten aiheuttaa varjostusta. Sitten tietenkin vesiurheilulajit, niin kuin vesiskootterit, niin nehän sitten pärräilevät tuolla vaikka Hankoniemen edustalla, että saattavat irrotella suoraan vesikasvillisuutta pohjasta, nämä potkurivirrat. Ja tietenkin puhumattakaan näistä veneiden ankkureista, että nehän repivät suoraan kasvillisuutta irti pohjasta.
Säde Mäkipää [00:06:35]: Kuulinko tässä jopa pienen tämmöisen paheksuvan sävyyn? Eli onko ihminen meriajokkaan pahin vihollinen joko suoraan tai välillisesti vaikka juuri päästöjen ja ilmastonmuutoksen kautta? Ja onko sinulla henkilökohtaisesti jotakin skoottereita, vesiskoottereita vastaan? Onko ne pahin juttu?
Aija Nieminen [00:07:00]: Ei ole henkilökohtaisesti mitään vesiskoottereita vastaan, mutta kunhan tehdään sitä sellaisilla alueilla, missä ei vahingoiteta tärkeitä meriluontoalueita. Länsi-Ruotsista voi sanoa esimerkin, että siellä on tuhansia hehtaareita meriajokasta hävinnyt. 80–90 prosenttia siitä alkuperäisestä meriajokaskannasta on ihan kadonnut. Siinä on syynä ylikalastusrehevöityminen ja toki voi olla muitakin pienempiä tekijöitä sitten siinä meriajokkaan häviämisessä.
Säde Mäkipää [00:07:33]: Joo, no onneksi ihminen ei ehkä ainoastaan tee hallaa meriajokkaalle. Tiedän myös, että sen hyväksi tehdään toimenpiteitä ja esimerkiksi te olette pelastamassa meriajokkaan tulevaisuutta ja olette yrittäneet ennallistaa näitä meriajokasniittyjä. Te olette istuttaneet meriajokkaita näille paikoille, joilta se on kadonnut. Miten te olette oikein päätyneet tähän hommaan? Kerro sinä, Aija.
Aija Nieminen [00:08:08]: No joo, lapsena itse asiassa päätin, että minusta tulee meribiologia. Sillä tiellä olen edelleen. Olen opiskellut Turun yliopistossa ja meribiologiaa sivuaineena minä luin Åbo Akademissa ja sitten olen ollut myös vaihdossa Tansaniassa. Siellä tuli ihan aitoa merellistä meribiologiaa opiskeltua. Itse asiassa aloitin työni Metsähallituksen meriluonnon suojelussa 2011 opintojen ohella ja aloitin silloin projektissa nimeltä VELMU eli Veden alaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma. Eli meriuratausta on lähtenyt sieltä ihan perinteisen meridatan keräämisestä.
Säde Mäkipää [00:08:50]: Entäs sä Joonas?
Joonas Hoikkala [00:08:53]: No joo Aija sai tehtäväkseen alkaa miettiä meriajokkaan ennallistamisia Suomessa ja aika nopeasti siinä huomattiin, että siinähän tarvitaan aineiston käsittelyyn ja paikkatietohommiin apua ja minut hälytettiin paikalle. Oma opiskelutausta on, että on yliopisto-opintoja Suomesta ja Espanjasta ja loppujen lopuksi sitten maantieteilijän papereilla Turusta valmistunut. Suunnilleen samalla tavalla, että tutkimussukelluskoulutus on käyty ja VELMUn vedenalaisen luonnon kartoituksia tehnyt joitain kesiä, niin päädyin sitten Aijan työpariksi tähän. Tosiaan sukellushommat ovat itsellekin tuttuja, niin paikkatietohommien ohella päässyt ihan sukeltamaan ja tekemään tätä käytännön työtä myös.
Säde Mäkipää [00:09:45]: Joo, mennään kohta tarkemmin siihen, että mitä te puuhailette siellä pinnan alla. Sinä mainitsit tässä, että erityisesti paikkatieto ja datan käsittely on yksi osaamisaloistasi. Miten se liittyy näihin meriajokasennallistamisiin?
Joonas Hoikkala [00:10:02]: Tämä työkulkuhan alkaa siitä, että katsotaan ensin kartalta, että missä voitaisiin harkita tällaista istuttamista. Sitten meillä on erilaisia ympäristöoloista kertoivia aineistoja, niin niitä laitetaan siihen kartalle ja sieltä sitten yritetään etsiä ympäristöoloiltaan suotuisaa paikkaa tällaiselle istutukselle. Sen lisäksi me olemme selailleet vanhoja havaintoja, eli on olemassa satakin vuotta vanhoja havaintoja meriajokkaista, niin niitä on käytetty näiden istutuspaikkojen löytämiseen.
Säde Mäkipää [00:10:38]: Mistä voi siis löytää tällaisia havaintoja sadan vuoden takaa? Onko ne niin kuin joidenkin silloin sukeltaneiden tekemiä kirjauksia vai onko ne merenkävijöiden kirjauksia? Miten ihmiset sata vuotta sitten ovat pistäneet ylös, että missä tuolla pinnan alla kasvaa jotain?
Joonas Hoikkala [00:11:01]: No siis itse olettaisin, että nämä ovat olleet jonkinnäköisiä luonnontieteilijöitä jo silloin aikoinaan ja alansa ammattilaisia suurin osa ainakin nimistä päätellen, joita me olemme nähneet. Tosiaan näitä havaintoja, vanhojakin, pääsee laji.fi-sivuilta aika kattavasti selailemaan, kuka vaan jos sellainen kiinnostaa.
Säde Mäkipää [00:11:23]: Aivan, digiloikka on siis otettu, mutta ehkä nämä sadan vuoden takaiset havainnot on alunperin tehty johonkin sitten yliopiston kansioihin. No, sitten kun ollaan löydetty sellainen paikka, mihin tätä meriajokasta ehkä kannattaisi istuttaa, niin mitä sitten tapahtuu? Eli miten tämä istuttaminen oikein käytännössä tuolla pinnan alla tapahtuu?
Joonas Hoikkala [00:11:49]: Periaatteessa noin niin kuin lähtökohtaisesti ei niin älyttömästi eroa maan päällä tehtävästä istutustyöstä. Sitten kun meillä on paikka käyty katsomassa ja olemme valmiita istutushommiin, niin me olemme myös etukäteen tietenkin käyneet katsomassa paikan, josta haemme istutettavaa. Taimia on jostain saatava, ja niitä otetaan hyvinvoivilta niityiltä mahdollisimman läheltä tulevaa istutuspaikkaa. Sitten siirrytään istutuspaikalle ja mennään sukelluksiin sinne. Tällaisessa verkkopussissa ovat nämä taimet, ja sieltä verkkopussista niitä sitten otetaan ja taimi kerrallaan tökätään sinne hiekkaan ja taputetaan vähän päälle ja toivotaan parasta.
[00:12:35] väliääniä
Säde Mäkipää [00:12:36]: Ennallistamisesta on puhuttu viime aikoina paljon, ja siitä tuli syksyllä 2022 aika iso poliittinen teema EU:n ennallistamisasetuksen vuoksi. Ennallistaminen ei kuitenkaan ole mikään uusi asia, vaan sitä on tehty aika paljonkin. Metsähallituksen luontopalvelut ovat ennallistaneet maaluontoa eli esimerkiksi soita, metsiä, lehtoja ja perinne biotooppeja jo kohta neljäkymmentä vuotta. Meillä on siis vankkaa osaamista siitä, kuinka maaluontoa ennallistetaan ja mitä hyötyä siitä on. Seuraa spoileri: aika paljonkin. Meriluontoakin voi ennallistaa, joskin pinnanalaisia ennallistamisia on tähän mennessä toteutettu Suomessa vasta melko vähän ja uusia menetelmiä pilotoiden. Suomi on sitoutunut Euroopan unionin biodiversiteettistrategiaan eli siihen, että me saavutamme Suomen merialueella hyvä tila vuoteen 2030 mennessä. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi on laadittu merenhoidon toimenpideohjelma, jossa on listattu konkreettisia toimenpiteitä, joilla hyvään tilaan voidaan päästä. Useampi näistä toimenpiteistä koskee vedenalaisen luonnon ennallistamista. Rohkaisevia tuloksia ennallistamisesta on jo saatu.
Joonas Hoikkala [00:13:46]: Kun on käyty seuraamassa meriajokasistutuksia, niin suurin osa niistä on lähtenyt kasvamaan. Osa istutuksista voi erittäin hyvin ja muodostaa jo pieniä niittyjä. Toisaalta on myös muutama kohde, joissa vaikuttaa siltä, että saattaa olla, etteivät ne siellä pitkään enää pärjää.
Säde Mäkipää [00:14:06]: Mahtavaa, että näin hyviä tuloksia on näistä teidän tekemistänne istutuksista saatu. Toki mahdollisesti niin kuin muiltakin kohteilta. Olen kerran päässyt teidän kanssanne tuonne läntiselle Suomenlahdelle, kun te olitte tekemässä seurantaa eli kävitte katsomassa, kuinka istutukset voivat. Menimme tosi tyyneen kohtaan, ja oli kaunis päivä, aurinko paistoi, oli alkusyksy, ja oli tosi kirkas vesi. Muistan, että te ritarillisesti päästitte minut, vaikka ehkä minun uimataidostanikaan ei ollut teillä aiempaa kokemusta, pelastautumispuvussa snorklaamaan. Se oli tosi hieno hetki nähdä se niitty siinä kuuden metrin syvyydessä, ihan sieltä pinnalta. Se tuntui minusta tosi hienolta. Oli ehkä jopa yksi työurani parhaimmista päivistä. Kiitos teille siitä. Miltä teistä on tuntunut nähdä teidän istutustenne tulokset, nyt kun olette käyneet tekemässä noita seurantoja?
Aija Nieminen [00:15:16]: Tuntuuhan se tosi hyvältä nähdä, että edellisenä vuonna istutettu niitty menestyy hyvin ja voi hyvin ja on selvinnyt siellä pohjalla. Taisit tuossa sanoa, että kuuden metrin syvyydessä, mutta niin syvälle emme ole niitä istuttaneet. Olemme tuossa kolmen metrin hujakoilla istuttaneet niitä pääasiassa, että vähän niin kuin molemmin puolin kolme metriä. On ihan mahtavaa nähdä, kun siellä voi istutettu niitty hyvin, niin sitten voi jatkosuunnitella, että istutetaanko siihen vaikka viereen jotain pienempiä, niin sanotusti satelliittiniittyjä. Sitten joidenkin vuosien päästä nämä mahdollisesti muodostavat yhden valtavan niityn, jolla on ihan valtava paikallinen merkitys sitten siellä pohjalla muualle lajistolle.
Säde Mäkipää [00:16:07]: Joo, huomaa, että minulla ei ole meribiologin koulutusta. Tuntui kuudelta metriltä. Joo, vähän matalammalle siis istutukset tehdään. Mitäs Joonas, minkälaisia tunteita sinussa on herättänyt meriajokasniittyjen menestys?
Joonas Hoikkala [00:16:28]: Kyllä se aina, kun niitä mennään katsomaan, niin ennen sinne pulahdusta se tunne on jännitys. Ensimmäisellä kerralla se oli tietenkin suurimmillaan, kun ei meillä ollut oikeastaan mitään hajua, että tulevatko ne olemaan siellä vai ei. Nyt sitten, kun siellä on käyty keväisin ja syksyisin aina, niin se jännitys on vieläkin, mutta luotto siihen, että ne sieltä löytyvät ja pieni oletuskin vielä, että parempaan suuntaan kehittyneinä, niin on edelleen läsnä.
Aija Nieminen [00:16:57]: Parhaimmilla kohteillahan meillä ovat meriajokkaat lisääntyneet jopa kymmenkertaisesti, että voi puhua ihan menestyksekkäistä istutuksista.
Säde Mäkipää [00:17:06]: Mahtavaa. Toiveenahan on, että sinne sitten muodostuu takaisin se eliöyhteisö. Niin oletteko te tehneet havaintoja, että siellä olisi jo muitakin lajeja kuin vain tämä meriajokas?
Aija Nieminen [00:17:20]: No joo, jos puhutaan tällaisista paikallisista siirtoistutuksista, niin toki koko Itämeren mittakaavalla, niin aika pienistä toimenpiteistä puhutaan. Mutta ei pidä aliarvioida myöskään sitä, että siitä saadaan elinympäristöä muillekin lajeille, vaikka selkärangattomille pohjaeliöille. Muun muassa tällaiset, ollaan puhuttu vaikka näkipartaisistutuksista; se on tällainen kasvin näköinen levä. Muun muassa Luonnonvarakeskus on tutkinut sitä, että se on merkityksellinen vaikka ahvenen kudun kannalta eli ahven saa siitä lisää kutupinta-alaa. Tällainen pieni toimipide voi vaikkapa vaikuttaa paikalliseen kalastoon ihan valtavasti.
Joonas Hoikkala [00:18:06]: Joo, siis tosiaan nämä meriajokasistutukset, niin sinne kun mennään katsomaan, niin yleensä siellä jotain elämää niiden seassa on näkynyt. Nyt viimeisemmältä kerralta muistan yhden kohteen, jossa useampi tokko sukkuloi siellä meidän istuttamiemme meriajokkaiden seassa.
Säde Mäkipää [00:18:25]: Nyt sitten meille muille kuin alan asiantuntijoille, niin mikä tämä tokko on?
Joonas Hoikkala [00:18:31]: Se on sellainen pohjalla elävä kala, joka tietenkin hyötyy tästä näin meriajokkaan tuomasta suojasta ja luultavasti saa ravintoa sieltä kasvustojen joukosta.
Aija Nieminen [00:18:41]: Mahdollisesti tulevaisuudessa sitten tullaan tutkimaan tarkemmin, miten meriajokasyhteisö tulee vaikuttamaan siihen paikallisen pohjaeläinlajistoon, eli otetaan pohjaeläinnäytteitä ennen ja jälkeen. Varmasti mielenkiintoisia tuloksia tullaan saamaan. Tällaista tutkimusta on muun muassa Ruotsin puolella tehty.
Säde Mäkipää [00:19:02]: Jes, sinä mainitsitkin Aija jo näkinpartaiset. Meillä on tosiaan istutettu muutakin kuin meriajokasta ennallistamismielessä. Merenkurkussa on kokeiltu näitä näkinpartaislevien istutuksia. Millaisia tavoitteita meillä oikein on näille ennallistamistoimille?
Aija Nieminen [00:19:23]: No, tässä varmaan ensin pilotoidaan. Tämä on kaikki meille vähän uutta, tällaiset siirtoistutukset. Meillä pitää olla se taustatieto, ovatko ympäristöolosuhteet kunnossa siellä istutuskohteella, minne näitä lajeja sitten viedään. Ja toki seurantaa ei voi, sen merkitystä ei voi korostaa tarpeeksi. Meidän on käytävä useamman vuoden ajan katsomassa, miten ne siellä pärjäävät, jotta me saamme uusia eväitä tulevaisuutta varten sitten käytettäväksi. Mitä muita tavoitteita, tämä on vähän yrityksen ja erehdyksen kautta, sitten pystytään mahdollisesti tulevaisuudessa uusissa hankkeissa toteuttamaan erilaisia ennallistamistoimenpiteitä, joilla sitten koetetaan ja yritetään parhaamme mukaan parantaa Itämeren tilaa.´
[00:20:14] väliääniä
Säde Mäkipää [00:20:16]: Itämeren eteen tehdään juuri nyt paljon töitä. Käynnissä on muun muassa Biodiversea-hanke, jossa tehdään koko rannikon kattava suunnitelma siitä, kuinka merialueita voidaan kunnostaa ja ennallistaa. Suunnitelmien lisäksi hankkeessa toteutetaan ennallistamisia, esimerkiksi tutkitaan, minkälaisiin paikkoihin rakkohaurua voi istuttaa, suunnitellaan ja§ toteutetaan kosteikkoja, joilla on ravinteita vähentävä vaikutus, kunnostetaan flaryjen suuaukkoja, ennallistetaan kalojen kutupaikkoja ja poistetaan vedenalaisia vieraslajeja. Hankkeessa pilotoidaan uutta, otetaan esimerkkejä maailmalta ja naapurimaista ja mietitään, mitkä menetelmät soveltuvat meidän olosuhteisiimme. Myös tämä podcast on tuotettu EU-life-rahoituksen tuella Life IP Biodiversity-hankkeessa. Tämä podcast ei välttämättä vastaa Euroopan unionin mielipidettä, eli mielipiteemme ovat omiamme. CINEA ja Euroopan komissio eivät ole myöskään vastuussa siitä, miten tässä jaksossa olevaa tietoa käytetään. Tämä Itämeren ennallistaminen ei ole ihan ilmaista puuhaa. Kannattaako rahojen kippaaminen Itämereen?
Aija Nieminen [00:21:24]: Ruotsissahan on itse asiassa arvotettu meriajokasniittyjä. Se kertoo jo niiden merkityksestä. Käytännössä on laitettu hintalappu hehtaarin kokoiselle meriajokasniitylle. Mitä tappioita tulee, kun me menetämme hehtaarin meriajokasniittyä? Ruotsalaiset ovat omassa arvioinnissaan ottaneet huomioon muun muassa kaupallisen kalastuksen. Siihen tulee tappioita. Tappioita tulee myös ilmastonmuutoksen lieventämistoimiin. Käytännössä ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat olemaan pahemmat, jos meillä ei ole meriajokasniittyjä. Meriajokkaat sitovat hiiltä eli ilmakehän hiilidioksidia. Myös suuret niityt lähellä rannikkoa saattavat lieventää myrskyolosuhteita. Myrskyn aiheuttamat aallot eivät olekaan niin suuret. Meriajokas on suhteellisen korkea ruoho eli se pystyy mitätöimään myrskyvaikutuksia. Rehevöityminen pahenee, jos menetämme meriajokkaita, koska ne sitovat ravinteita vedestä ja sedimenttia. Näin parantaa muun muassa vedenlaatua. Sitten on tiettyjä asioita, joille on vaikea laittaa hintalappua, kuten monimuotoisuus, jota meriajokasniitty toki tukee ja lisää. Sitten tietenkin kulttuurilliset arvot. Kyllä minäkin tykkään kävellä rannalla, joka on siistinnäköinen ja siinä on puhdasta vettä. Minkälaisen hintalapun me laitamme tällaiselle kulttuurilliselle ekosysteemipalvelulle, joita meriajokas tarjoaa?
Joonas Hoikkala [00:23:20]: Meriajokkaiden suhteen Aija mainitsi puhtaan veden, ja rehevöityminen läheisesti liittyy meriajokkaisiin. Me olemme nähneet, että meriajokkaan esiintyminen voi toimia myös rehevöitymiskehityksen mittarina. Kun ollaan katsottu niitä sata vuotta vanhoja havaintoja, meriajokas on esiintynyt huomattavasti sisemmällä saaristossa. Oletuksena onkin, että jos meidän rehevöitymiskehitystä vastustavat toimemme alkavat pelata, niin pääsemme istuttamaan meriajokasta sisempään saaristoon. Ne tulevat siellä menestymään. Jos tällaiseen kehitykseen päästään, niin tietysti tätä niin sanottua puhtaampaa vettä löytyy sisemmältäkin saaristosta.
Säde Mäkipää [00:24:07]: Eli meriajokas on tosi tärkeä sekä Itämerelle itselleen ja sen lajistolle, mutta myös toisaalta, jos on vaikka mökki saaristossa tai muuten Itämeren rannalla. Meriajokas voi vaikuttaa myös ihan suoraan siihen, että kuinka mukavaa on istua laiturilla ja katsella sieltä merelle tai ehkä kalastaa tai käydä soutelemassa ja niin edespäin, eli se vaikuttaa tosi moneen.
Aija Nieminen [00:24:35]: Toki näinkin voi ajatella, mutta pitää ottaa myös huomioon, että jokaisen mökkirannalle sitä meriajokasta ei voida istuttaa, että vaikkapa sisäsaaristossa olosuhteet ovat sen verran huonot, että sinne sitä ei kannata istuttaa. Kerättäisiin hyvin kasvavilta meriajokasniityiltä versoja sitten toiseen huonompaan paikkaan, niin sitten me kyllä menetämme meriajokkaan hyvin nopeasti.
Säde Mäkipää [00:25:00]: Aivan, eli nyt jos siellä kuulijat olette kaivaneet snorkelinne esiin ja suunnittelette, että käytte vähän nappaamassa jostakin meriajokasta omaan rantaanne, niin älkää pliis tehkö sitä. Jätetään se teille ammattilaisille.
Joonas Hoikkala [00:25:19]: Mutta ei silti kannata laittaa snorkelia kaappiin, vaan laittaa se suuhun ja kurkistaa silti sinne veden alle. Meriajokkaan lisäksi sieltä voi löytyä monta muuta lajia, jotka ovat meriluonnon kannalta tärkeitä ja mielenkiintoista katsottavaa.
Säde Mäkipää [00:25:34]: Totta. Nyt kun tätä ennallistamista on pilotoitu ja teki olette jo jonkin aikaa päässeet seuraamaan tekemiänne istutuksia, niin mitä kaikkea Itämeren ennallistamisesta ja tästä meriajokkaan istuttamisesta on opittu?
Joonas Hoikkala [00:25:53]: Niin kuin on monta kertaa mainittu, niin tässä on kyse pilotista ja ehkä tämä oppiminen on tässä tällä hetkellä tärkein osa tätä prosessia. Eli me olemme istutettaneet vähän erilaisiin paikkoihin ja yritämme vertailla, että miten istutut meriajokkaat siellä sitten menestyvät. Me olemme esimerkiksi huomanneet, että muu kasvillisuus siinä paikalla, johon istutetaan, saattaa edesauttaa sen selviämistä. Toisaalta sitten varsinkin jos tullaan matalammalle, niin muu kasvillisuus voi myös kilpailun takia syrjäyttää sen meidän istutetun meriajokkaamme. Sitten rehevöitymisestä johtuvat tällaiset irtonaiset rihmalevälautat, jotka seilaavat tuolla varsinkin keväällä, niin vaikuttaa, että ne ovat ehkä kaikkista vaikein asia meriajokkaiden kannalta. Jos istutukset jäävät sellaisen parikymmentä senttiä paksun rihmalevalautan alle, niin niille ei käy hyvin. Sitten toisaalta yhdessä paikkaa me olemme istuttaneet niin, että varmaan ainakin kovalla myrskyllä käy kova virtaus siellä hiekkapohjalla. Nyt viimeisellä kerralla kun olimme niitä katsomassa, niin ne olivat ihan hitusillaan vain kiinni siellä pohjassa enää. Vaikuttaa siltä, että jos tuollaiseen virtaavaan paikkaan aikoo istuttaa, niin pitäisi olla ainakin siinä alussa jotain rakennetta, joka pitäisi sen siellä pohjalla. Sitten kun se on sinne niin stabiloitunut, niin ehkä se sitten itse selviäisi siellä.
Säde Mäkipää [00:27:27]: Joo, eli tämäkään ei ole ihan yksinkertaista. Miten jos vaikka on oma mökki jossakin meren rannalla, niin voiko jotenkin välillisesti vaikuttaa näiden meriajokkaiden tai sitten toisaalta muiden itämeren avainlajien tai tärkeitä elinympäristöjä tarjoavien lajien hyvinvointiin, kuten esimerkiksi vaikka tämän rakkohaurun, joka kansankielellä rakko, rakkolevän, hyvinvointiin. Voiko siellä omalla mökillä jotenkin toimia niiden hyväksi jollain tavalla?
Aija Nieminen [00:28:01]: No, ainahan vaikka veneillessä, niin välttää niiden harmaitten vesien, eli tällaisten vaikka tiskivesien pääsyä sinne meriveteen. Eli ei tiskata astioita varsinkaan millään pesuaineella siinä merivedessä. Se, varsinkin tällaisissä paikoissa, joissa merivesi vaihtuu hitaasti, niin huonontaa sitä vedenlaatua yksinkertaisesti ja lisää sitä paikallista rehevöitymistä.
Joonas Hoikkala [00:28:33]: Joo, kyllä vaikuttavimmat toimenpiteet varmaan liittyvät siihen, että on se sitten siellä veneillessä veneessä tai mökkeillessä mökillä, niin sitä ravinnetta ei päästettäisi sinne mereen. Varsinkin jos sattuu mökkiranta olemaan jossain tällaisessa sulkeentuneemmassa paikassa ja siellä sitten on jotain jatkuvia ravinnenvirtoja veteen, niin vaikutukset voi olla ihan merkittäviä pienenkin oloisista ravinnenvirroista.
Säde Mäkipää [00:29:02]: Eli omilla teoillakin voi vaikuttaa, jos veneilee tai asuu tai mökkeilee Itämeren rannalla tai Itämerellä. No te olette olleet paljon yhdessä merellä työn puolesta. Minkälaisia teidän työpäivänne on? Voisitteko te kuvailla vähän tarkemmin?
Joonas Hoikkala [00:29:24]: Yleensä se menee niin, että Aijalla soi herätyskello ja hän alkaa tehdä aamupalaa ja jossain vaiheessa minä kömmin siihen syömään ja sitten pakaamme veneen. Tietenkin tärkein tehtävä eli suunnittelu on yleensä tehty edellisenä iltana ja sitten aamulla vain katsomme, että tuuliolosuhteet ovat ne, mitä on luvattu ja pääsemme toteuttamaan sitä edellispäivänä tehtyä suunnitelmaa. Ajamme kohteille ja teemme työt, jossain vaiheessa syömme lounasta ja käymme toisella kohteella. Ehkä syömme välipalaa ja teemme vielä kolmannen kohteen ja sitten takaisin tukikohtaan ja tavaroiden huoltoa.
Joonas Hoikkala [00:30:05]: Joo, kyllähän nämä kenttäpäivät tuppavat olemaan aamusta iltaan koko ajan tekemistä, että ne työt pitää suunnitella aika hyvin. Kesässä meillä on muutaman viikon vähän intensiivisempi kenttäjakso, että sitten saamme ne työt siellä tehtyä. Kun tehdään tällaistä uutta, niin kyllähän puolet työtä on ensin toimiston puolella. Eli hyvät suunnitelmat, niin sitten kyllä ne kenttäpäivätkin sujuvat mallikkaasti.
Joonas Hoikkala [00:30:38]: Itse asiassa näin kun uutta tehdään, niin tähänhän nyt ei mistään nettikaupastakaan valmiita työvälineitä voi hankkia. Yleensä siihen sitten päivässä menee sellaisen meritieteilijä-insinööri tehtäviin jonkun verran aikaa, kun pitää saada laitteet toimimaan tähän tarkoitukseen.
Säde Mäkipää [00:30:58]: Kun puhuitte tuosta, että ajetaan kohteelle ja siellä tehdään työt, niin sehän tarkoittaa siis sitä, että veneellä ajetaan johonkin kohtaan ja sitten te vedätte sukellusvermeet päälle ja sukellatte. Minkälaisia turvallisuusasioita tässä täytyy huomioida?
Aija Nieminen [00:31:15]: Kaikista kriittisintä varmastikin on se, että laitetaan siihen veneeseen näkyvästi tällainen niin kutsuttu sukelluslippu. Eli tiedotetaan muille lähellä liikkuville veneille, että nyt on sukellustyöt käynnissä, että ei saisi tulla sataa metriä lähemmäksi sitä meidän venettä. Eli pidetään aina sukeltaja turvallisissa olosuhteissa ja sitten valvotaan koko ajan sitä sukeltajaa siellä veden alla, vaikka valvoja onkin siellä veden pinnalla, mutta helposti ne kuplat sitten siihen veneeseenkin näkyy.
Joonas Hoikkala [00:31:47]: Sama tässä sukellustyössä, että ihan sukellusoperaatio, niin se suunnitelmallisuus on kaikista tärkeintä. Silloin kun sinne veteen lähdetään, niin sukeltaja tietää mitä on sinne menossa tekemään, samoin kun veneeseen jäävät tietävät mitä siellä aiotaan tehdä. Ja jos tulee pahoja muutoksia suunnitelmaan, niin sitten tullaan pintaan kommunikoimaan niistä. Ja näin.
Säde Mäkipää [00:32:11]: Minkälaisia mieleenpainuvia hetkiä teillä on ollut työssänne tai näissä meriajokasennallistamisissa erityisesti?
Aija Nieminen [00:32:23]: Silloin muutama vuosi sitten, kun teimme ensimmäiset istutukset ja tuli itseasiassa aika pinnalle nämä mereiset ennallistamiset, niin muistan se ensimmäisen kerran, kun kävimme seuraamassa näitä meidän istutettuja meriajokkaitamme, niin siellähän uiskenteli särmäneula. Tällainen aika troopisten vesien näköinen pitkulainen kala, jolla on vähän trumpettimainen kuono, niin se sitten siellä istutettujen meriajokkaitten joukossa ui, ja siitä kyllä tuli sitten hymy huulille, vaikka oli regulaattori suussa. Pisti tämän meribiologin ainakin hymyilemään.
Säde Mäkipää [00:33:07]: Mitäs sinulla Joonas?
Joonas Hoikkala [00:33:09]: Ei ehkä ole varsinaisesti mikään hetki, mutta näitä meriajokasasioita tehdessä ja niistä kommunikoidessa, niin olen ilokseni huomannut, että ihmiset ovat varsin innoissaan ja osoittavat suurta mielenkiintoa näihin meriluonnon kunnostuksiin. Näyttää siltä, että monella saralla on intoa tehdä asioita tämän eteen ja sanoisinkin, että tällainen yhteistyö ja into ja usko siihen, että jotain parempaa voidaan saada aikaan on yksi tärkeimpiä voimia, millä suomalaista meriluontoa voidaan ennallistaa.
Säde Mäkipää [00:33:47]: Kiitos.
Joonas Hoikkala [00:33:49]: Kiitos
Aija Nieminen [00:33:50]: Kiitos.
[äänite päättyy]