Hyvän toivon kappeli

Millainen maailma olisi, jos osaisimme olla enkeleitä toisillemme? Minkälainen on taivaan valtakunta, kuka on siellä suurin? Enkelit ovat sanansaattajia, mutta eikö kristitynkin tehtävä ole levittää Herran sanaa? Mekin olemme kaikki Jumalan lapsia, pitäkäämme itsellämme lapsen kyky ihmetellä luomakuntaa.

What is Hyvän toivon kappeli?

Elämänmakuisia podcasteja Jätkäsaaresta, Hyvän toivon kappelin yhteisöstä.

Jumalan sanansaattajat, meidän suojelijamme. Päivän saarnassa pohditaan millainen maailma olisi, jos osaisimme olla enkeleitä toisillemme? Minkälainen on taivaan valtakunta, kuka on siellä suurin. Enkelit ovat sanansaattajia, mutta eikö kristitynkin tehtävä ole levittää Herran sanaa. Mekin olemme kaikki Jumalan lapsia, pitäkäämme itsellämme lapsen kyky ihmetellä luomakuntaa.

Mitä yhteistä on Mikkelinpäivällä ja Mikkelin kaupungilla? Molemmat ovat saaneet nimensä arkkienkeli Mikaelilta. Mikkelinpäivä tunnetaan myös enkelien sunnuntaina ja päivän teema onkin Jumalan sanansaattajat. Kaikki meistä ovat varmasti kuulleet puhuttavan suojelusenkeleistä, mutta muuten enkelit ehkä jäävät meiltä usein unholaan. Päivän psalmi on suunnattu Herran enkeleille, voimallisille sankareille, Herran tahdon täyttäjille. Arkkienkeli Mikael tunnetaan hänen paholaista vastaan käymästä taistelustaan. Arkkienkeli Mikael on varmaan enkeleistä tunnetuin, mutta enkeleitä on lukemattomia muitakin. Jos ajatellaan jokaisella meistä olevan oma suojelusenkeli, niin se tekee nopeasti aika monta miljardia enkeliä. Päivän virressä esitimme pyynnön: Turvakseni minäkin saanko yöhön enkelin. Sanotaan, että voimme nähdä myös toisissamme Jumalan rakkauden ja hyvyyden, miksemme siis voisi nähdä myös toisissamme enkelin.

Toinen toistaan huonompi ihminen, kaipaa rakkautta kuitenkin. Silloin särkynyt sielumme syntinen, löytää toisestansa enkelin. -- Jos oomme enkeleitä toisillemme, emme muuta enää kaipaisikaan. Kuinka kauniisti huumorimusiikin esittäjänä paremmin tunnettu Jope Ruonansuu lauloikaan kappaleessaan Enkeleitä toisillemme. Jope teki uransa aikana paljon huumorimusiikkia, mutta hän oli myös vakavasti otettava ja herkkä artisti. Kyseinen kappale on mielestäni Jopen parhaita kappaleita. Mielestäni kappaleen sanoissa on myös vahva kristillinen sanoma, jokainen meistä, vaikka olisimme kuinka huonoja ihmisiä, kaipaa rakkautta, muiden ihmisten rakkautta ja Jumalan rakkautta. Särkyneet sielumme syntiset kaipaavat jotakuta, joka voisi parantaa murheemme ja poistaa surumme. Kaipaamme toisiamme, kaipaamme Jumalaa. Jos me osaisimme olla enkeleitä toisillemme, kaipaisimmeko todella enää muuta? Jos kohtelisimme toisiamme edes murto-osalla siitä rakkaudesta, jonka saamme osaksemme Jumalasta, olisiko maailmassa enää pahuutta ollenkaan? Silloin maailmamme olisi taivaan kaltainen.

Päivän evankeliumissa Jeesus muistuttaa opetuslapsia siitä, että taivas on lasten kaltaisten. Vähäisimmät ovat kaikkein arvokkaimpia. Ajatuksessa on selkeä järki, ovathan lapset meidän tulevaisuutemme. Uusi sukupolvi kasvaa ja jää jälkeemme, meidän tulee varmistaa, että lapset saavat parhaan mahdollisen tulevaisuuden. Mutta lapset ovat myös meitä aikuisia paljon viattomampia. Eivät lapset päätä maailman asioista, aikuiset päättävät. Kuitenkin lapset kärsivät meidän päätöksistämme, niin kuin kaikki muutkin. Moni maailman päättäjistä ansaitsisi myllynkiven kaulaansa, maailmastamme on tullut entistä synkempi. Mutta ei meidän tarvitse vaipua epätoivoon maailman edessä. Päivän virressä totesimme, että Herra valtaistuimeltaan enkeleitä lähettää tänne, missä pahan valta uhkaa toivon pimentää.

Enkelit ovat Jumalan sanansaattajia. Emmekö me kristitytkin ole Jumalan sanansaattajia, levitämme Hänen sanaansa kaikille. Harvaa meistä kuitenkin voi luonnehtia enkeliksi, ainakaan aina. Olemme heikkoja, haavoittuvaisia ja särkyneitä, mutta se tekeekin meistä inhimillisiä. Täydellisyys ja ihmisyys eivät koskaan kulje käsi kädessä. Erehtyminen on inhimillistä ja virheistämme voimme oppia. Usein kuitenkin se, joka meitä kaikkein eniten arvostelee, olemme me itse. Osaamme olla armollisia ja anteeksiantavia toisiamme kohtaan, mutta emme niin usein itseämme kohtaan. Omat epäonnistumiset ja virheet muistaa paremmin kuin onnistumiset. Meidän tulisi muistaa Jeesuksen sanat synninpäästöstä: Ystäväni, ole rohkealla mielellä, sinun syntisi annetaan anteeksi. Antakaamme itsellemmekin anteeksi.

Taivasten valtakunta on lasten kaltaisten. Olemmehan mekin kaikki Jumalan lapsia, mutta emme ehkä enää osaa ihmetellä maailman kauneutta lapsen kaltaisesti. Koska oikein lopetamme ihmettelyn, missä vaiheessa ihmeellinen muuttuu arkiseksi. Maailmamme on täynnä ihmeellisiä asioita, joita saattaa olla vaikea nähdä aikuisen silmin. Syksyn väriloisto, ensilumi, kirkkaat pakkaspäivät, keväällä luonnon herääminen ja kesän lämpö ovat asioita, jotka menevät meiltä ohi arjen pyörteessä. Mitä jos me pysähtyisimme aikuisiälläkin joskus näiden luomakunnan ihmeiden eteen ja vain olisimme siinä hetkessä. Mutta luomakunnan ihmeistä suurimpia ihmeitä olemme me. Äitiemme kohduissa meidät on punottu, me olemme ihmeitä, suuria ihmeitä. Meidän tulisi olla tästä kiitollisia, mutta olemmeko me? Välillä arkinen elämä on saattaa olla puuduttavaa ja unohdamme sen, että jokainen meistä on ihme itsessään. Jokainen meistä on syntynyt rakkaudesta, Jumalan rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan. Kääntykäämme ja tulkaamme lasten kaltaisiksi, ihmetelkäämme maailmaa ja sen ihmeitä. Siten mekin saamme vielä joku päivä katsella taivaiden valtakunnassa taivaallisen Isämme kasvoja enkeleidemme kanssa.