MY Studio - Mikroyrittäjän podcast


 
Millaista on eettinen ja kestävä matkailu? Miten sitä mitataan? Kaikki tietävät mikä on hiilijalanjälki, mutta mikä on hiilikädenjälki? Millaista on hyvä vastuullisuusviestintä? Kuinka löytää vastuullista toimintaa tukevat verkostot ja kuinka alan sertifikaatteja voi saada? Podcast vieras Positive Impactin vanhempi asiantuntija Outi Ugas on tunnettu hiilijalanjälkilaskurin kehittämisessä matkailutoimijoille sekä tehnyt pitkään työtä matkailualan vastuullisuusasioiden vanhempana asiantuntijana. Outia haastattelee tutkimusjohtaja Anna-Mari Simunaniemi. 
 
Oma rooli kestävän talouden ja sosiaalisen sekä ympäristövastuun osa-alueilla on joskus haastava löytää. Vastuullinen liiketoiminta rakentuu viime kädessä luottamukselle ja sosiaalisille suhteille yhteiskunnassa ja yrityksen tasolla. Myös taloudellinen kannattavuus on elinehto ja kaikista vastuullisuusteoista viestiminen rehellisesti on osa vastuullista liiketoimintaa.  Hyödyllisiä vastuullisuuslaskureita löytyy, mutta viime kädessä yrittäjän omatunto ja vastuullinen tahtotila ovat myös hyviä mittareita. Haastattelussa nousee esiin käytännönläheisiä keinoja, kuinka yritysten kannattaa miettiä omaa roolia kestävän liiketoiminnan edistämisessä erityisesti matkailualalla. Yrittäjän on hyvä pysähtyä tarkastelemaan, mitä yrityksessä tulee sisään ja mitä menee ulos.
 
Podcast on tuotettu osana MERVA: Mereltä vaaroille - vastuullisesti -hanketta, joka rahoitettiin Maa- ja metsätalousministeriön HAMA-rahoituksella Lapin ELY-keskuksen kautta.
 


Creators & Guests

Host
Kerttu Saalasti Institute
@UniOuluKSI Kerttu Saalasti Institute – international research institute providing evidence-based knowledge and education on micro-enterprises.

What is MY Studio - Mikroyrittäjän podcast?

MY Studio (Mikroyrittäjän studio) avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen,
osaamisen kehittämiseen ja yrityksen johtamiseen. MY Studio -podcasteissa
ääneen pääsevät yrittäjät, tutkijat, yrityspalvelutoimijat sekä muut elinkeinoelämän vaikuttajat.
Podcastit ovat osa mikroyrittäjyyden verkko-opintojen oppimateriaaleja, jotka tuotetaan
suomalaisten mikroyritysten kasvun ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi.

[äänite alkaa]

Ugas (teaser -00:00:14)
Moni on itse asiassa, minusta tuntuu, aika vaativakin itselleen. Kun hommaa ryhdytään, pitää jokainen kertakäyttölusikkakin miettiä, mistä me tämä hankitaan. Kunnianhimon taso on tosi korkea.

[00:00:02]: MyStudio, mikroyrittäjän podcast. Ratkaisuja yrittäjän arkeen.

Simunaniemi [00:00:10]: Kestävyys kuuluu tänä päivänä kaikkeen yrittäjyyteen. Matkailuala on toimialana edelläkävijä, jolla asiakkaatkin kiinnittävät huomiota esimerkiksi siihen, miten yritykset toiminnassaan vaikuttavat paikallisiin elinkeinoihin, millaisia lähituotteita ne käyttävät, ja minkälaisia ympäristövaikutuksia yritysten toiminnalla on. Toisaalta matkailu toimialana on jo itsessään haasteellinen, koska ihmiset liikkuvat paikasta toiseen, ja voidaan myös kysyä, voiko matkailutoimiala tosiasiassa koskaan olla täysin vastuullista ja kestävän kehityksen mukaista. Minä olen mikroyrittäjyyden tutkimusjohtaja Anna-Mari Simunaniemi Oulun yliopiston Kerttu Saalasti -instituutista. Tässä MyStudio-jaksossa vieraanani on Outi Ugas, vanhempi asiantuntija ja palvelumuotoilija Positive Impact Finland Oy:stä. Tervetuloa, Outi.

Ugas [00:01:11]: Kiitos.

Simunaniemi [00:01:12]: Minkälaisia matkailualan yrityksille suunnattuja palveluita sinä tarjoat asiantuntijana?

Ugas [00:01:19]: Olen varmaan aika monen matkailualan yrittäjän eteen tullut tuon matkailualan hiilijalanjälkilaskurin kehittäjänä. Eli me ollaan kolmisen vuotta kohta, lokakuussa tulee kolme vuotta siitä ekasta vuoropuhelusta Lapin liiton hankeihmisten kanssa, että pitäisikö lähteä tällaista hiilijalanjälkilaskuria tekemään matkailualalle. Kolmen vuoden ajan olen kehittänyt sitä laskuria ja sitten me ollaan viime syksystä asti Business Finlandin Visit Finland -ohjelmalle tehty erilaisia asiantuntijapalveluja. Pidetty aika paljon ihan valmennuksia ja ohjattu sitä laskentaa, ilmastotyön neuvontaa tehty ja monenlaista tällaista matkailualaan liittyvää, ilmastoon painottuvaa kehittämistä: vähähiilisyyttä, hiilineutraaliutta, näitä termejä riittää moneen lähtöön.

Simunaniemi [00:02:17]: Minkälaisissa tilanteissa pienet matkailuyritykset kääntyvät sinun tai muiden vastuullisuusasiantuntijoiden puoleen?

Ugas [00:02:27]: Itse asiassa aika tyypillinen tilanne on se, että hei, me ollaan haettu tätä merkkiä tai sertifikaattia, pitäisi saada laskennat tehtyä. Eli nämä matkailualan ohjelmat, ja niitä nyt on STF-merkki, ja siihen liittyvä STF-ohjelma, ja sitten on Green Key ja Glasgow'n julistus saattavat olla. Näitä tällaisia ohjelmia, jotka sitten kannustavat sitoutumaan, ja sitten yhtäkkiä huomataankin, että niin, me ollaan sitouduttu, mitä pitäisi tehdä? Näissä tilanteissa meihin ollaan yhteydessä. On ollut kiva huomata, että... tämä matkailualan hiilijalanjälkilaskuri on nimeltään Hiilikuri, Visit Finlandin palvelujen osana, niin se on madaltanut tosi paljon kynnystä ottaa yhteyttä. Tietysti tällä hetkellä, kun me työskennellään sille kyseiselle hankkeelle ja ohjelmalle, niin meidän on helppo sanoa, että olkaa yhteydessä näin. Mutta myös silloin, kun sitä on tehty eri vaiheissa, eri kumppanien kanssa, niin on ollut tosi paljon hyvää vuoropuhelua, siis kymmenien ihan yritysten kanssa. Aloitetaan sieltä lappilaisista yrityksistä, joiden kanssa sitä valmisteltiin ja sitten on siirrytty, tehty eri kaupungeissa eri alueilla sitä työtä.

Tilanteet ovat juuri tällaisia, että halutaan hakea merkkiä, mutta syy hakea merkkiä on se, että me halutaan tehdä asiat oikein ja halutaan tehdä ne kestävällä tavalla. Moni on itse asiassa, minusta tuntuu, aika vaativakin itselleen. Kun hommaa ryhdytään, pitää jokainen kertakäyttölusikkakin miettiä, mistä me tämä hankitaan. Kunnianhimon taso on tosi korkea. Mutta tämän tyyppisiä tilanteita, että me halutaan tehdä tälle asialle jotain, mihin suuntaan pitäisi lähteä ja mitä tehdään ensin, niin sellaista on aika paljon.

Simunaniemi [00:04:27]: Sanoit, että yritykset haluavat tehdä asiat oikein. Minkälaiset ohjeet tai säännökset tällä hetkellä määrittelevät sitä, mikä on matkailuyrityksen oikeaa vastuullisuutta?

Ugas [00:04:45]: Mennään filosofian ja eettisen pohdinnan puolelle. Minusta tuntuu, että yksi pohjalla, mikä sitä määrittelee, on yrittäjän omatunto. Se on oikeasti sellainen, että minkälaista maailmaa jätetään ihmisille. Tässä ei ole sellaista lakisääteistä vaatimusta vielä, mutta yritykset haluavat ennakoida sitä. Merkkejä hakemalla ennakoidaan sitä, että tulevaisuudessa takuulla kaikkien pitää toimia vastuullisemmin, voidaanko me olla etunojassa sen suhteen? Oikea määritelmä oikeasti on aika lailla se, että mikä meidän yrityksen rooli on siinä kestävässä yhteiskunnassa. että millä tavalla matkailuyritys omalla tontillaan, omalla sarallaan, pystyy olla rakentamassa kestävyyttä. Eli ei ainoastaan sitä ilmaston kannalta kestävyyttä, vaan luontokato, luonnon monimuotoisuuden edistäminen, se on monella matkailuyrityksellä tärkeä. Mietitään, että meillä on tämä metsä tuossa ja meillä on nämä vaikka kelkkailumaastot, me haluttaisiin ne suojella, mutta kuitenkin harjoittaa meidän yritystoimintaa. Eli millä tavalla me voidaan tehdä tämä tulevaisuudessa niin, että mikä on tavallaan se oma rooli siinä kestävässä taloudessa ja siinä sellaisissa kaikkiin näitä luonnon rajojen puitteissa toimimisen haasteita ratkottaessa.

Simunaniemi [00:06:32]: Kyllä. Eli tämmöinen ympäristövastuu tai ympäristökestävyys. Näitä sanoja, kestävyyttä ja vastuuta, käytetään osittain toistensa synonyyminäkin. Mutta siis ympäristön näkökulmat, mutta mainitsit toisaalta myös tämän ihmisiin ja siihen yhteisöön kohdistuvat sosiaaliset vastuullisuuden näkökulmat, ja sitten on vielä yritystoiminnan näkökulmasta taloudellisen kestävyyden ajatus, että pitäisi yritystoiminnan olla myös kannattavaa ja läpinäkyvää. Eli kaikkia näitä ikään kuin pystyisi siinä yrityksen vastuullisuusarvioinnissa ja raportoinnissa tuomaan esille.

Ugas [00:07:13]: Joo, siinä on eri rooli, vastuullisuuden eri osa-alueilla. Taloudellinen kestävyys on vähän turha laittaa etusijalle, koska taloudellinen kestävyys on se, millä hankitaan resursseja tehdä niitä oikeanlaisia tekoja ja mennä eteenpäin. Eli en yleensä ole huolissani siitä, että yrittäjät ymmärtävät, että tämä homma pitää tehdä taloudellisesti kestävällä tavalla. Se kohta, mistä voi olla huolissaan, että jos lähdetään tinkimään vaikka omasta toimeentulosta, niin siinä kohtaa kannustan olemaan myös reilusti itsekäs ja miettiä, että miten mulla on paukkuja tehdä tätä vuoden päästä myös. Puhutaan kokonaiskestävyydestä. Tykkään itse kuvailla kestävyyden näennäisesti eri osa-alueet niin, että ne eivät ole erillisiä ympyröitä, jotka leikkaavat toisiaan, vaan sisäkkäisiä ympyröitä. Kaikkein uloin ympyrä meillä on koko universumi ja ekosysteemi, luonnon lait, miten luonto toimii, miten energia ja materiat kiertävät, millä tavalla maapallo on suhteessa aurinkoon. Eli hyvin perustason fysiikkaa ja biologiaa, mitä ala-asteella jo opitaan. Sen sisällä on meidän ihmisten luoma kulttuurin ja sosiaalisen verkoston kehä. Jos haluamme sillä tasolla olla kestäviä, on tärkeää huolehtia luottamuksesta, joka pitää yhteiskuntaa ja erilaisia suhteita toisiimme kasassa, ja joka pitää vaikka tiedettä kasassa. Jos luottamus rapistuu tieteelliseen tutkimukseen, niin ennen pitkää luottamus saattaa rapistua ymmärrykseen siitä, mikä on kestävää ja mikä ei.

Tässä vasta, kun nämä asiat ovat mielessä, että miten ollaan ekologisesti kestäviä, miten meidän yhteiskunnan ihmisten monimuotoinen kudelma pystytään säilyttämään niin, että kaikki ihmiset pystyvät osallistumaan jollakin tavalla kestävään yhteiskunnan rakentamiseen... nämä ovat suuria sanoja, mutta me olemme isojen asioiden äärellä. Sen jälkeen voi sitten katsoa, miten me tehdään tämä, mitkä resurssit meillä on käytössä, miten me hankitaan tähän meidän tekemiseen riittävästi fyffeä, ihmisiä, työntekijöitä, toimitiloja, kaikkea mahdollista, mitä tarvitaan. Sitten kun me niitä taloudellisia päätöksiä tehdään, niin jokaisessa niissähän on harkittavana aina myös se, että onko tämä ekologisesti kestävää, viekö se meitä oikeaan suuntaan. Se ei ole mitenkään irrallista. Vastuullisuus ei ole siitä yrityksen arjesta jotenkin erillinen toiminta, vaan se konkretisoituu ihan jokaisessa ostopäätöksessä, jokaisessa liikkeelle lähdössä.

Simunaniemi [00:10:02]: Kyllä, ja juurikin tuo luottamushan on tosi tärkeää myös siinä, että se mitä se yritys sitten siitä toiminnastaan kertoo, myös tästä vastuullisuudesta, niin sen pitäisi olla rehellistä ja asiakkaalle myös ymmärrettävää viestintää.

Ugas [00:10:20]: Kyllä. Tähän on hyviä esimerkkejä. Me ollaan tultu taitavammiksi viestinnässä. Esimerkiksi virheet myönnetään, että nyt tuli mokattua, tämä korjataan. Sellaista viherpesua näkee vähemmän kuin aikaisemmin. Sitä tietysti edelleenkin näkee. Asiat on monimutkaisia, ja voi olla, että vahingossa tulee sanottua jotakin, että tällaista tehtiin ja näin hienot vaikutukset sillä on, mutta kun tarkemmin katsotaan, eipä ollutkaan. Saattaa mopo lähteä keulimaan, sitä ei pidä pelätä. Huonompi on se, että jäädään paikalleen eikä tehdä yhtään mitään. Tällainen läpinäkyvyys ja ymmärrettävyys oli hyviä asioita, mitä toit esiin. Ne edistävät vuorovaikutusta, koska yrityksen vastuullisuus viime kädessä toteutuu sitä kautta, että asiakkaat tulevat ja maksavat palveluista. Eli asiakkaiden täytyy olla mukana myös siinä työssä ja ymmärtää, mistä maksaa, mikä se arvo on. Se ei ole vain se välitön mielihyvä mitä saan tai vatsan täyteen, vaan kun ostan palvelun, voi olla, että siinä valintakriteerinä voi olla se, että tiedän, että tämä ateria on lähellä tuotetuista raaka-aineista. Ne rahat jäävät paikalliseen talouteen. Ne on tehty kestävällä tavalla, koska tiedän, että tuo pelto tuossa, jotain, jotain, jotain.

Sillä avoimella viestillä pystytään oikeasti, paitsi itse varmistamaan, että kun selvitetään, että haluamme kertoa näistä asioista eteenpäin, niin tulee hyvä motiivi selvittää, että mikä tämä meidän annoksemme tarina tai majoituspalvelumme tarina on, tai nämä retket joita järjestämme, mitä tämä maisema meille kertoo ja mitä me voidaan siitä kertoa asiakkaille eteenpäin.

Simunaniemi [00:12:12]: Kyse ei ole pelkästään ideologiasta ja siinä mielessä hyvän tekemisestä, vaan kyse voi olla myös aidosti siitä kilpailuedun luomisesta, erottautumisesta.

Ugas [00:12:24]: Se ei ole hyväntekeväisyyttä. Se on nimenomaan sitä, että tehdään kannattavaa bisnestä pitkällä jänteellä. Ja se, että minä näen, että vastuullisesti toimiva yritys, niin se tietysti myös tavallaan oikeuttaa sitä tekemistä. Koen itselleni, että se on tärkeää. Mä tiedän, että se työ, jota mä itse teen, on merkityksellistä, eikä tuhoa vaikka luontoa enempää kuin mitä on mulle oikeudenmukainen slotti.

Simunaniemi [00:13:02]: Puhutaan nyt pienestä matkailuyrityksestä. Ehkä muutama työntekijä, voi olla jopa yksinyrittäjäkin. Kun tämmöinen sinulle asiakkaaksi tulee, niin miten aloitatte sen vastuullisuustyön yhdessä?

Ugas [00:13:21]: Meille tietysti aika paljon tullaan jo sillä hiilijalanjälkikärjellä, että hei, pitäisi laskea hiilijalanjälki. Niissä tilanteissa olen ekat hiilijalanjälkilaskennat tehnyt reilu kymmenen vuotta sitten itse alusta loppuun. Minulla tämä ammatti on tämä, mitä mainitsit, ja palvelumuotoilua olen tehnyt reilu kymmenen vuotta, mutta minulla taustakoulutus on muotoilijan koulutus. Sitten siellä on sitä kognitiotiedettä, käytettävyyssuunnittelua, palvelumuotoilua, tämän tyyppisiä asioita. Kun siltä pohjalta lähdetään tekemään hiilijalanjälkilaskentaa, niin minähän ensimmäisenä aloin piirtää kuvia. Se on tärkeää siinä ihan alussa, ihan mitä vastuullisuuteen liittyvää tehdään. Yrittäjä voi itse piirtää kuvan siitä, että tässä on meidän yritys, mitä tulee sisään ja mitä menee ulos. Eli aletaan hahmottaa sitä systeemiä, mikä siinä yrityksen ympärillä on, että näitä asioita me tarvitaan meidän toimintaan, näitä asioita me tuotetaan, tällaisia juttuja, nämä jutut vaikka tukevat meitä. Okei, voidaan ajatella, että me tarvitaan työntekijöitä, me tarvitaan energiaa, me tarvitaan erilaisia hankintoja, jotta me pystytään järjestämään vaikka majoituspalvelut. No sittenhän me tarvitaan siihen lisäksi se sijaintipaikka, vaikka tarvitaan ne majoitustilat, tarvitaan erilaista yhteiskunnan palvelua, tieverkkoa ynnä muuta.

Eli se lähtee tavallaan siitä oikeastaan, että pyritään vain näyttämään, että tässä on tämä yritys ja näkemään se. Ja näistä jutuista te olette riippuvaisia, tätä te tuotatte. Ja sitten näistä asioista ne vaikutukset saattaa syntyä. Eli siinä ei välttämättä tarvitse laskea mitään alussa. Ja kyllä yrittäjät ovat aika hyvin näistä kartalla kun vain vähäsen on aikaa panostaa tälle asialle. Se on usein se tiukin resurssi. Asia on tosi tärkeä, mutta sitten yhtäkkiä sille käy niin, että sunnuntai-iltana kymmeneltä on se ainoa hetki, kun minä ehdin vähän availla näitä juttuja.

Simunaniemi [00:15:31]: Eli sen jälkeen kun on piirretty suurin piirtein tämä systeemikuva, että tätä sisään, tätä me teemme ja tätä tulee ikään kuin ulos, eli vaikka se matkailu, tuote, majoituspalvelu, ruoka, ruoka-ateria tai jokin elämysseikkailu, niin siirrytkö sinä sitten tähän tai suositteletko just tätä hiilijalanjäljen laskentaa sitten jo seuraavana vaiheena?

Ugas [00:15:55]: Kyllä voin sitä suositella, kun siihen on olemassa laskuri, jonka käyttö ei maksa mitään. Siitä ei kannata ottaa paineita, että pitäisi standardin mukaan jokainen juttu alussa tehdä. Ihan alkuun kun näitä asioita lähdetään selvittämään, niin se on tärkeää vain tunnistaa. Me usein kuvakin tehdään, puhun kuvasta, mutta ilmenemismuoto voi olla vaikka Excel-taulukko tai luettelo. Tässä on meidän toimipaikat. Sitten katsotaan, millaisia sähkösopimuksia meillä on, miten paikat lämpiävät, miten paljon teillä on kuljetuksia, onko teillä omia autoja ja tämän tyyppisiä asioita. Eli kun lähdetään selvittämään niitä asioita, jotka pitäisi kirjata hiilijalanjälkilaskelmaan, niin iso osa vastauksista saadaan jo siinä. Sitten vasta kun tiedetään, että meillä on tällaista energiankulutusta, tällaisia raaka-aineita, voi todeta, että meillä on vaikka ravintola, ja minkä tyyppinen ravintola se on, niin voidaan miettiä, että okei, voitaisiin vaikka selvittää, että minkälaisia raaka-ainehankintoja teillä tehdään, miten suuri teillä on lihan osuus, ja mitä lihoja siellä käytetään ja tällä tavalla. Sitten tavallaan kun se kokonaiskäsitys on selvillä, niin sitten voi lähteä ikään kuin porautumaan näihin osa-alueisiin.

Se on minulle ominainen tapa tehdä tätä. Aika näppärä tapa on myös se, joka voi solahtaa arkeen paremmin, että tehdään vaikka kampanja. Ravintolayrittäjä voi tehdä ilmastoviikon. Ilmastoviikon aikana tutkia sitä, että mitä meidän annokset on, mitkä niissä ovat suurimpia päästölähteitä, on ilmastoannosmerkki. Tehtiin se muutama vuosi sitten Forum Viriumin kanssa. Se löytyy myös verkosta. Siellä on perustelut ja kaikki valmiina. Sitä saa vapaasti soveltaa. Voi tehdä tällaisen kampanjan ja saman tien saada asiakkaaltakin palautetta. Se on oikeastaan se kolmas juttu, jos ensimmäinen on tämä, että selvitetään se kokonaisuus suunnilleen. Sekin on tulos, että hei, mä en tiedä, pitää ottaa selvää. Sitten vaihdetaan, että hei, otapa selvää, mistä teidän sähkö tulee ja otapa selvää, mikä täällä ja täällä oikein on.

Toinen on sitten tehdä tämmöistä kampanjaa yhdessä asiakkaiden kanssa. Sitä palvelukehittämistä tehdään joka tapauksessa. Sen voi ottaa siihen muuhun kehittämiseen mukaan, tämän hiilijalanjäljen, ilmastonäkökulman tai lähiluonnon merkityksen, mitä ympäristövastuun osa-alueita halutaan. Ei tarvitse kaikkia ratkaista kerralla. Voidaan keskittyä yhteen ja ensi vuonna toiseen. Mikäs se kolmas asia olikaan? Mulla äsken välähti mielessä.

Simunaniemi [00:18:58]: Eli mistä tämä laskuri löytyy ja voiko sitä käyttää yrittäjä itsekseenkin vai tarvitseeko siihen asiantuntijan tueksi?

Ugas [00:19:07]: Se löytyy Visit Finlandin sivuilta. Se on osa Sustainable Travel Finland -ohjelman tarjoamaa. Käyttö ei edellytä sitä, että pitää olla ohjelmassa mukana tai hakemassa merkkiä. Visit Finland hallinnoi sitä. Tavoitteena on, että laskelmaa voi tehdä itse. Suurin osa tekeekin näin. Sitten me neuvotaan. Jos laskurin lomakkeen kautta laittaa viestin, se kolahtaa mulle sähköpostiin, että hei, mites tämä ja tämä tehdään. Toisaalta on erilaisia valmennuksia. Syksyllä varmaan tulee klinikkapäiviä. Siellä on hyvät tukimateriaalit. Niitäkin ollaan päivittämässä syksyllä. Siellä voi yrittää päästä ainakin liikkeelle.

Simunaniemi [00:19:58]: Minkälainen raportti sieltä laskurista tulee ja voiko sen raportin tulokset sellaisenaan julkaista vaikka omilla verkkosivuillaan? Tai mitä suosittelet?

Ugas [00:20:11]: Vastaus on kyllä, mutta se raportoi just sitä, mitä sinne on kirjattu. Eli jos on tarkastettu se laskelma, siihenkin on näissä STF:n materiaaleissa ohjeet, miten se laskelma tarkastetaan. Että jos se on ohjeiden mukaan tehty, siellä on kaikki energiankulutuksen päästöt laitettu ja mielellään hankinnan kuljetusten päästöjä myös. Mä itse en ole GHG-protokollan mikään suuri fani. Siinä on hyviä osa-alueita, mutta se ei ole aina se kaikkein paras ohjenuora siihen, kun lähdetään pienen yrityksen laskentaa tekemään. Mutta jos on kaikki energiankulutuksen päästöt selvitetty ja tärkeimmät hankintojen päästöt, niin kyllä sieltä voi tulostaa tai ottaa kuvakaappauksina niitä kaavioita ja taulukoita ja käyttää sitä viestinnässä. Se on tässä ajatuksena. Sitten tietysti voi aina tehdä niinkin, että tekee laskennan ja pyytää, että joku asiantuntija sen tarkastaa, tai sitten STF-ohjelmasta löytyy niitä valmentajia, niin voisiko sieltä löytyä sitä tarkastusapua. Että näitä ollaan miettimässä justiinsa. Green Key -sertifikaatin puolella siellä sitten sitä sertifikaattia haettaessa tarkastetaan ne laskelmat. Ja STF-merkin puolella taas ollaan just nyt tutkimassa sitä, että miten se saadaan mahdollisimman selkeäksi se, ettei tarvii myöskään moneen kertaan tehdä korjauksia ja näin.

Mutta laskennan suhteen, kun hiilijalanjälkilaskentaa tehdään, niin se on aina sellainen likiarvo, aina hyvin suuntaa antavaa, vaikka miten tarkat omat kulutustiedot on, niin voi käydä niin, että sitten se laskelma muodostuu siitä, että meillä on kulutustietoa, päästökerroin, että mitä kulutetaan, vaikka ajetaan sata kilsaa ja sitten tiedetään, että yksi kilometri päästää tietyn verran, niin nämä sitten kerrotaan yhteen. Niin vaikka miten hyvä se oma tieto on, niin voi olla, että saatavilla ei ole kovin hyvää päästökerrointa, niin siksi semmoinen mittakaavan hakeminen on hyvä alku sille laskentatyölle.

Simunaniemi [00:22:19]: Voisiko ajatella myös niin, että välttämättä ne absoluuttiset luvut itsessään eivät edes ole niin kiinnostavia kuin esimerkiksi jos tätä käyttäisi oman toiminnan kehittymisen seurantaan? Tekisi saman vaikka vuoden päästä tai puolen vuoden päästä, ja katsoisi, mihin suuntaan on kehitys mennyt.

Ugas [00:22:38]: Joo, tuo on hyvä lähestymistapa. Ja sitten siinä on myös semmoinen piirre, että kun sitä laskentaa tekee eteenpäin, niin yleensä mitä enemmän laskee, mitä tarkemmin laskee, sitä isompi hiilijalanjälki, koska sitten kun saadaan tavallaan laajemmin tietoa käyttöön ja sitten niitä lisätään sinne, niin siinä pitää aina muistaa se, että tässä laskelmassa on mukana nämä ja nämä asiat. Eli sen takia vaikka yritysten välinen vertailu voi olla vaikeata. Kaksi yritystä voi olla hyvin... Laskentaan saattavat sisältyä toisella vaikka toimitilojen energiankulutus. Toinen on laskenut jätteet, hankinnat ja luoja ties mitä palveluostoja. Totta kai se, joka laskee tarkemmin ja perusteellisemmin, saa rumemmat tulokset. Aina se tulos, laskutapa ja sisältö ovat yhtä tärkeitä. Työn kannalta itse asiassa sisältö on avainasemassa. Kun tuollaista hiilijalanjälkilaskentaa tekee, niin siinä samalla tutustuu omaan yritykseen. Ja sitten kun ajatellaan, että kaikilla yrityksillä yleensä, jos on vähänkin omaa toimitilaa, niin sitten on ainakin sähkösopimus. Niin onhan se hyvä tietää, että mistäs me maksetaan. Sitten voi tehdä vertailun ja katsoa, että jos me laitetaan tähän vaikka tämän verran enemmän kuukaudessa, niin sitten meidän sähkö onkin päästötöntä. Sieltä löytyy sellaisia toimenpiteitä, jotka saattavatkin olla yksi puhelinsoitto jonnekin, ja ollaan jo päästy pitkälle päästöjen vähentämisessä, jos siitä tarkastellaan.

Simunaniemi [00:24:14]: Kyllä. Eli vieraanani siis Outi Ugas, vastuullisuuden vanhempi asiantuntija ja palvelumuotoilija. Olet tässä jo useamman kerran viitannut tähän Sustainable Travel Finland eli STF, vastuullisen matkailun ohjelmaan. Haluaisitko vähän kertoa tarkemmin tästä ohjelmasta ja miksi siihen matkailuyritykseen kannattaisi tulla mukaan?

Ugas [00:24:43]: Mä en ole itse matkailuyrittäjä. Mä koitan muistaa aina tämän, vaikka mä joskus olen maaseudulla galleriaa pyörittänytkin, mutta se on ollut aika pientä silloin aikanaan. STF-ohjelmassa saa ohjausta ja siellä on tosi hyviä työkaluja ja valmennusmateriaaleja. Näen sen hyödyn siinä, että se tuo hyvää rakennetta vastuullisuustyöhön. Sitten tuo myös yhteisön, missä asioista voi puhua, mistä löytyy vertaisia. Pystyy sitten ehkä viemään sitä omaa esimerkkiä myös muille. Ja sitten se merkki. Sertifikaatit, merkit on hyödyllisiä siinä, kun asioista viestitään asiakkaille. Kyllä siinä näen, että STF-ohjelma on aika arvokas. Eli sitten kun matkailijana tuolla liikutaan pitkin Suomea, niin sitten pystyy tunnistamaan ne omien arvojen mukaiset palvelut helpommin.

Simunaniemi [00:25:39]: Minkä verran yrityksiä, onko sulla nyt tämän hetken lukuja itselläsi tiedossa, että minkä verran valtakunnallisesti tähän STF-ohjelmaan on lähtenyt matkailuyrityksiä mukaan?

Ugas [00:25:52]: En STF-ohjelmasta tiedä. Itse olen enemmän työskennellyt sen hiilijalanjälkilaskurin parissa. Se on sen meikäläisen tontti siellä. Siellä on kuitenkin useampi sata. Ylittyikö kesällä 300 aktiivista käyttäjää? Useampi sata aktiivinen yritys käyttää aktiivisesti. Useampi sata matkailuyritys käyttää sitä aktiivisesti. Siellä on muutamia huikeita, eräskin on tehnyt monta sataa kirjausta. Heillä on todella tarkkaan laskettu kuukausitasolla. Sitten on paljon näitä, joille laskurin käyttöön, laskentaan riittää monelle yritykselle se, että kirjataan... Se voi olla muutaman kymmenen kirjaus loppupelissä, mitä tarvitsee tehdä vuosittain, jotta saa ihan luotettavat luvut sinne. Jos jaksaa vielä kirjata muutamia sellaisia tunnuslukuja kuin vaikka asiakasmäärä tai liikevaihto tai majoittujien määrä, mitä se sitten voikaan olla, asiakaspaikat, niin sitten tämä laskuri tuottaa tunnuslukuja, joiden kanssa pystyy sitten itse asiassa tekemään jo vertailua muihin yrityksiin. Kyllä noita työkaluja kannattaa... Tuntuu, että Suomessa meillä on aika hyvä valikoima verkkotyökaluja, mikä on eri alueiden välillä tasavertaisuustekijä. Ei tarvitse olla matkailukeskittymässä, vaan välineet on käytössä verkon kautta kaikilla.

Simunaniemi [00:27:23]: Kyllä. Tosiaan tämä hiilijalanjälkilaskuri on yksi osa niitä palveluita, mitä STF-ohjelma tai STF-ohjelman sivustolta löytää. Entä sitten tämä rinnakkaiskäsite, kun puhutaan hiilijalanjäljestä, eli yrityksen tuottamat hiilipäästöt ympäristöön?

Ugas [00:27:50]: Se on yrityksen toiminnan tai sen tarkasteltavan asian ilmastoa lämmittävä vaikutus. Sitä puhutaan, että se on hiilijalanjälki, mutta käytännössä siihen otetaan muutkin kasvihuonekaasut huomioon. Eli sen takia kun niissä yksiköissä on aina CO2e, eli muiden kaasujen lämmittävä vaikutus on muutettu ikään kuin se olisi hiilidioksidia. Siinä on taas yksi epätarkkuustekijä, mutta hiilijalanjälki on ihan kätevä ilmaisu sille.

Simunaniemi [00:28:25]: Mutta sitten on tämä rinnakkaiskäsite, ehkä vielä vähän harvemmin käytetty, mutta kiinnostava, tämä hiilikädenjälki. Mitä se sitten tarkoittaa?

Ugas [00:28:33]: Eli hiilikädenjäljellä tarkoitetaan sitä positiivista ilmastovaikutusta, jonka yritys tuottaa. Ja sehän on ehdottoman tärkeää, että tähän pyritään. Mutta se, että sitä lähdetään mittaamaan tai laskemaan, niin sitten lähdetään menemään aika harmaalle alueelle, koska ajatellaan sitä, että usein hiilikädenjäljellä tarkoitetaan sitä, että otetaan joko keskiarvovaihtoehto jostakin palvelusta vaikka markkinoilla, tai sitten otetaan se kaikista huonoin ilmaston kannalta oleva palvelu. Että täällä on tämmöinen hotelli, jonka majoitusyön hiilijalanjälkeä on vaikka 80 kiloa hiilidioksidiekvivalenttia. Meidän hiilijalanjälki on vain kymmenen. Sitten sanotaan, että saat tästä 70 kädenjäljen. Tai vielä sanotaan, että meidän yritys ottaa tästä 70 kiloa kädenjälkeä. Eihän se niin pidä paikkaansa. Eli sen hiilikädenjäljen haaste on se, kun hiilikädenjälkeä lasketaan, siihen sisältyy oletuksia siitä, mitä asiakas olisi tehnyt, jos ei käytä tätä meidän palvelua tai jos ei tee jollakin tavalla. Siinä kohtaa näen, että jättäisin sen ilmastohyödyn siitä ratkaisusta asiakkaan hyödyksi. Eli kun asiakas valitsee vähäpäästöisen ratkaisun, se on heille plussaa, että hei, nyt meidän hiilijalanjälki on pienempi. Me hankittiin majoituspalvelut tuolta. Se on parempi vaihtoehto kuin tämä toinen. Jos halutaan kertoa vaikka hiilikädenjäljestä, niin siitä voi kertoa, että meidän majoituksen hiilijalanjälki on 10 kiloa, markkinoiden keskiarvo jotain ja piste. Tai sitten voidaan sanoa, että EU:ssa keskimääräisesti jotain, mutta ei lähetä laskea siitä sellaisia hypoteettisia lukuja, jotka sitten ensinnäkin voi olla niin suuria, että kukaan ei ymmärrä niitä ja toisekseen niiden perustelut, ne on vaikea sitten perustella, kun joku kysyy, että mikäs tämä sitten onkaan.

Toinen osa-alue hiilikädenjäljessä on se, millä tavalla yritys edistää hiilensidontaa. Useampi matkailuyritys on kysynyt sitä, kun meillä on hirsirakenteisia taloja, eikö voida se hiili, joka niissä hirsissä on varastossa, vähentää hiilijalanjäljestämme. Jos on tosi laaja laskenta ja hyvät perustelut, niin teoriassa voi. Se ei ole kirjanpitoa ihan tuolla tavalla. Siitä pitäisi saada kehittelemään hiilitaseita ja muita, ja ollaan äkkiä sellaisissa lillukanvarsissa, että huomio kiinnittyy täysin epäolennaiseen. Toinen voi olla, että jos yritys ennallistaa ja suojelee suon. Jos se on oikeasti lisäinen ja sillä voidaan laskea ilmastonmuutosta hillitsevä vaikutus, niin joissain tilanteissa voi sanoa, että tämä tuottaa teille hiilikädenjälkeä. Eli maakäytön muutokseen liittyvät sisäiset toimenpiteet. Niistä voi jollakin tapaa perustella tällaista tekoa, tällaista plussaa, mutta näissä kaikissa tyypeissä, eli jos vaikka meillä rakennukset on puusta tai sitten meidän päästöt on pienet ja asiakas voi valita meidän vähäpäästöisen tuotteen, niin mä kertoisin siitä ihan suoraan, että hei, meidän rakennukset on näin vanhoja, ne pysyy näin ja näin, me turvataan sitä. Se on muutakin kuin hiiltä se kestävyys.

Ja sitten jos vaikka on tilanne, että yritys suojelee oman metsän ja tiedetään, että sieltä ne puut eivät lähde tulevina vuosina metsäteollisuuden tarpeisiin ja metsäteollisuutta ärsyttää se, mutta se hiilivarasto turvataan siellä, niin ennen pitkää se tulee vaikuttamaan, se on siis valtavan hyvä pitkäjänteinen ilmastoteko yritykseltä, ja siitä kannattaa sellaisena kertoa ja siitä voi tutkia kyllä, että mitkä nämä ilmastovaikutukset ovat. Mutta siinä kohtaa ottaisin jo asiantuntijat avuksi, jos sitä halutaan jyvittää, että olemme hyvittäneet päästömme ennallistamalla tämän ja tämän oman suopläntin. Se on ihan tehtävissä, se ei ole vaikeaa matikkaa, mutta niissä tarvitaan myös ehkä todentamista ja sellaista.

Simunaniemi [00:32:56]: Kyllä. Mutta tuo on jo selkeästi pidemmälle menevää, edistyksellisempää toimia. Jos palataan siihen, mistä aloitettiin, että jos pieni matkailuyritys ihan ensivaiheessa mietti, että pitäisikö tätä vastuullisuutta nyt jotenkin lähteä suunnitelmallisesti seuraamaan ja kehittämään ja siitä viestimään ulospäin, niin ensimmäisen vaiheen voi tehdä hyvinkin vapaamuotoisesti piirtelemällä niitä kuvia ja vähän kokoamalla sitä omaa Exceliä ja sitten ehkä sitä hiilijalanjäljen laskentaa. Sitten jos haluaa tehdä jotakin enemmän, niin se on sitten hyvin vapaaehtoista.

Ugas [00:33:34]: Sitä tekemistä riittää kyllä. Tuolle polulle kun lähtee, niin tekeminen ei lopu koskaan.

Simunaniemi [00:33:38]: Kyllä. Tässä on tullut aika konkreettisia minusta, jos miettii tämmöisiä, että vaikka top kolme vinkkiä matkailuyritykselle vastuullisuustoimen alkuun. Aika konkreettisesti tavallaan olet tässä jo sanonutkin, että piirrä kuvaa, laske hiilijalanjälkeä. Onko jotain muuta tai mikä on vaikka se tilanne tai mitä vielä haluaisit yrittäjälle hoksauttaa?

Ugas [00:34:05]: Mä lähtisin oikeastaan liikkeelle siitä, että kaikki kulutuksen vähentäminen, että kun me pystytään... nyrkkisääntö on semmoinen, että kuluta vähemmän, korvaa paremmalla. Eli kaikki, mitä me kulutetaan vähemmän – semmoinen sähkö, mitä ei tarvitse käyttää, semmoinen polttoaine, mitä ei tarvitse tankata, semmoinen ostos, mikä jää tekemättä, niin se on kaikkein paras ilmastoteko. Ja sitten toinen on se, että hankitaan, niin korvataan paremmalla. Mä huomasin nyt, ei ole matkailualaa, mutta kävin tuossa Ikeassa, siellä ne mainostaa isoilla kirjaimilla, että meillä kasvisvaihtoehto on aina halvempi kuin liharuoka. Tämän tyyppisiä asioita. Vaihdetaan korkeapäästöiset jutut matalapäästöisiin juttuihin. Se ei tarkoita sitä, että kaikkien ravintoloiden pitää ryhtyä vaikka vegaaniravintoloiksi, mutta vähennetään niitä ja tarjotaan vaihtoehtoja ja ohjataan asiakkaita pikkuhiljaa sinne parempaan suuntaan. Ja vaikka liikkumisen suhteen on ollut tosi kiinnostavia keissejä tällaisista, mikäs se nyt olikaan, kansallispuistoihin bussikuljetuksia ja millä tavalla kansallispuistoihin voi päästä ja miten sä pystyt pyörän sinne saamaan, että miten me päästään ilman autoa liikkumaan. Niin näitä kannattaa lähteä kokeilemaan ja selvittämään. En pitäisi kynnystä erilaisten tekojen testaamiselle kovin korkeana. Kun tehdään toimenpide, niin jos ei muuta, niin siitä saa hyvän somepostauksen. Voi sanoa, että kokeiltiin, oli hankalaa, ei tehdä uudestaan. Jos se kolmas juttu tässä nyt on se, että kun näitä asioita tekee, niin asiakkaat mukaan ja avointa viestiä. On se sitten somessa, mediassa tai paikan päällä, niin kerrotaan, mitä tehdään. Sillä pystyy viestimään ja osoittamaan, että tämä on meille tärkeää. Mikä näissä on tärkeää mun mielestä, niin julistan, että puhukaa ja kertokaa näistä. Puhumaan oppii puhumalla. Asioista oppii keskustelemaan, kun niistä keskustelee. Aina voi sanoa, että tärkeä juttu, minäpä selvitän.

Simunaniemi [00:36:36]: Kiitos, Outi Ugas. Olemme puhuneet ja keskustelleet vastuullisuudesta. Olen oppinut keskustelussa itsekin. Toivottavasti myös MyStudio-podcastin kuuntelijat. Kiitos Outi, kiitos kuulijat, ja todetaan vielä, että tämä podcast-jakso on tuotettu MERVA, mereltä vaaroille, pienten matkailutoimijoiden vastuullisen verkostoitumisen edistäminen -hankkeen rahoituksella.

Ugas [00:37:04]: Kiitos.

[00:37:06]: MyStudio, mikroyrittäjän podcast. Ratkaisuja yrittäjän arkeen.

[äänite päättyy]