Subscribe
Share
Share
Embed
Elämänmakuisia podcasteja Jätkäsaaresta, Hyvän toivon kappelin yhteisöstä.
Saarna Hyvän toivon kappelissa 7.1.2024, Gal. 3:23–29
Johdanto: Norppalive kertoo kuvattuna olemisen räjähdyksestä
Miltä norpasta tuntuu olla norppalivessä? Moni meistä tykkää katsella norppaliveä eli livelähetystä saimaannorppien elämästä. Norpilla on sellaista kiireettömyyttä ja leppoisuutta, joita moni kaipaa. Turboahdetun maailmamme keskellä rantakivellä köllöttelevä norppa on vastavoima kaikelle kiireelle ja säätämiselle.
Mutta miltä se tuntuu norpasta? Norppalive on yksi esimerkki maailmamme muuttumisesta kuvalliseksi. Saimaannorpatkaan eivät saa enää yksin köllötellä kivillä, vaan joku on virittänyt kameran niitä kuvaamaan. Kuvien ottamisen ja videokuvaamisen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Otamme niitä itsestämme ja toisistamme, selaamme niitä puhelimessa ja piirrymme valvontakameran kuvaan kaupungilla.
Kuvattuna olemisessa on paljon hyvääkin, mutta sillä on myös varjonsa. Se voi estää meitä kokemasta sisäistä vapautta. Jos olen koko ajan kuvattavana, voin unohtaa millaista tuntuu olla ajattelematta toisten odotuksia.
Kirjeessä galatalaisille myös Paavali puhuu hyvin mielenkiintoisella tavalla valvottuna olemisesta: ”Mutta ennen kuin uskon aika tuli, me jouduimme olemaan lain vartioimina ja sen vankeina, kunnes usko ilmestyisi. Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti”.
Mitä Paavali tarkoittaa tällä valvojalla? Miten voisimme vapautua valvonnan alta? Miten kulkea kohti valvonnan vastakohtaa, vapautta?
I Väärä valvoja vie vapauden
Se, mistä Paavali käyttää sanaa ’valvoja’, voisi tarkoittaa ulkoisia vaatimuksia. Valvojan alta vapautuminen tarkoittaa elämää, jota elän vapaasti, sydämestäni käsin. Maailmassa toki tarvitaan ulkoisia lakeja, rajoja, ohjeita ja kaikkea muuta sellaista. Ne antavat elämälle muodon. Parhaimmillaan ne ohjaavat hyvään suuntaan ja auttavat näkemään, että en elä täällä muista riippumatta vaan muiden varassa.
Mutta on myös lakeja, jotka eivät tuo oikeutta. On rajoja, jotka erottavat turhaan. On vaatimuksia, jotka eivät vapauta. Kuvallinen maailma ruokkii ulkonäkökeskeisyyttä, josta syntyy hurjia paineita varsinkin nuorille. Sielu jää helposti piiloon pinnan alle.
Yksi näiden väärien valvojien areena on myös oman mieleni sisäinen keskustelu. Siellä väärä valvoja voi olla sisäinen vanhempi, joka vaatii, että koti pitää olla aina siisti. Se voi olla opettaja, joka sanoo, että minusta ei ole mihinkään. Se voi olla ahneuden ääni, joka sanoo, että kaikki voidaan mitata rahassa. Väärän valvojan äänet ovat mitätöiviä, raastavia ja masentavia. Ne häpäisevät ja ruoskivat minua yhä armottomimpiin suorituksiin.
Sisäinen valvoja voi saada myös Jumalan muodon. Psykoanalyytikko ja teologian tohtori Matti Hyrck tutki väitöskirjassaan mielen sisällä olevia jumalakuvia. Yksi hänen löytämänsä jumalakuva oli nimeltään Vaatija. Tällainen jumalakuva vaatii ihmiseltä yhä enemmän ja enemmän. Mikään ei koskaan riitä. Elämä rakentuu jatkuvan suorittamisen varaan. Jumala ei ole tyytyväinen ennen kuin aamurukous on rukoiltu, joululahjat opettajille ostettu ja matot tampattu.
Vaativa Jumala saa vastakaikua tehokkuusajattelusta. Teknologian ja markkinoiden mykät voimat repivät meitä yhä kovempiin ja nopeampiin suorituksiin. Joudumme hajalle. Emme löydä kosketusta omaan aitoon itseemme ja toisiimme.
II Uusi ihmisyys vie vapauteen
Paavali kirjoittaa kuitenkin: ”Nyt uskon ilmestyttyä emme enää ole valvojan alaisia.” Jumala tuli Kristuksessa ihmiseksi, että voisimme olla vapaita. Usko on pukeutumista uuteen ihmisyyteen, jossa sisäinen valvonta on muuttunut sisäiseksi vapaudeksi.
Sisäistä vapautta on se, että kaikkea sisäistä puhetta ei tarvitse kuunnella. Voin jättää huomiotta väärät valvojat. Voin jättää omaan arvoonsa sisälläni nipottavan opettajan, lannistavan sisaruksen, ihmisvihaa lietsovan poliitikon tai ahdistavan jumalakuvan. Voin antaa tällaisen sisäisen puheen tulla ja mennä ilman, että se saa minusta valtaa.
Paavali kirjoittaa: ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.”
Kasteessa minut puetaan uuteen ihmisyyteen. Kristus vie minut pois jatkuvasta vertailusta kohti oman itseni aitoa arvostamista. Usko ei ole suorittamista. Se on vastaanottamista. Usko on vapautta ja liikettä, se on leikkiä ja iloa!
Samalla Kristus vie minua kohti yhteyttä, jossa tunnistan, että lopulta me kaikki olemme yhtä. Olemme osa samaa yhteistä Jumalan maailmaa. Kaikkia kansoja, kaikkia sukupuolia, kaikkia uskontoja, kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan tässä maailmassa. Tässä Paavalin ajattelu oli aikaansa edellä. Hän oli todellinen teologi, luova ajattelija, joka rohkeasti uudisti sitä hengellistä perintöä, johon hän oli kasvanut.
Vapaudesta syntyy halu rakastaa ja palvella. En rakasta siksi, että Jumala vaatii minulta aina enemmän ja enemmän. Rakastan siksi, että Jumala rakastaa minua ja liittää minut osaksi rakkautensa virtaa. Kun kohtaan naapurin tai kerjäläisen, puolustan luomakuntaa tai nousen väärää valtaa vastaan, olen vapaa. Vapautta on elää yhdessä, elää niin että oma napani ei ole universumin keskus.
III Muista kastetta, anna Kristuksen kantaa vapauteen!
Palaan vielä lopuksi saarnani alkuun, kuvattuna olemiseen. Valokuvausta voi tehdä monella tapaa. Siinäkin siinä voidaan myös etsiä sielua pinnan alta. Kun Meeri Koutaniemi tai Pentti Sammallahti ottavat valokuvia, he eivät kuvaa todellisuutta pinnallisesti. He valaisevat maailmaa kuvillaan, luovat todellisuutta sen kopioimisen sijaan. He kuvaavat jotain siitä salatusta maailmasta, johon kuvat vain viittaavat.
Tähän salattuun maailmaan voin astua myös muistamalla omaa kastettani. Voin varata päivääni hetken, jossa pysähdyn tunnustelemaan kasteen ihmettä sisälläni. Voin pysähtyä ja tuntea turvan, lämmön ja kirkkauden. Se virtaa sisälläni Jumalan läsnäolossa.
Kasteessa minut puetaan uuteen ihmisyyteen. Minut puetaan Kristukseen. Kristus kantaa minua. Hän kantaa minua kuin äiti ja isä lastaan. Kristus kantaa minua läpi kaiken. Kasteen läpi voin jättäytyä hänen varaansa, antaa hänen kantaa minut vapauteen.