Subscribe
Share
Share
Embed
Mättäällä on Metsäkeskuksen podcast metsistä ja metsien mahdollisuuksista. Mättäällä-podcastissa ääneen pääsevät metsäalan asiantuntijat, jotka valaisevat keskusteluissa metsäisiä ajankohtaisaiheita.
Tämä on tekstivastine Metsäkeskuksen Mättäällä-podcastin jaksosta, jossa keskustelevat podcastin vieraat Tatu Viitasaari ja Harri Lindeman sekä juontaja Sara Perttunen.
Puhuja 1, Viitasaari:
Se vaatii vähän, että kaikki tulisi sieltä omista poteroistaan pois. Esimerkiksi me tiedetään, miten suometsissä voitaisiin kasvattaa maksimaalinen määrä puuta, mutta se ei olisi ympäristön kannalta maksimaalinen tulos eikä ekologisestikaan maksimaalinen tulos.
Puhuja 2, Perttunen [insertti, puhetta ja musiikkia]
Tänään keskustelemme Metsäkeskuksen podcastissa suometsien puunkorjuusta ja vieraina ovat Suomen metsäkeskuksesta metsänhoidon asiantuntija Tatu Viitasaari ja Luonnonvarakeskuksesta tutkija Harri Lindeman. Minä olen Sara Perttunen. Tervetuloa Mättäälle!
Perttunen:
Tatu, kerro nyt meille ihan alkuun, kuinka paljon Suomessa oikein on suometsiä?
Viitasaari:
No hehtaarimäärä on aina semmoinen vaikea arvioitava, mutta karkeasti kun sanotaan noin neljännes metsistä on suometsiä. Mutta erittäin tärkeä on siinä muistaa, että tuo alueellinen eroavuus on suurta eli Keski-Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla sekä Kainuussa on ihan tyypillistä, että metsänomistajan metsistä jopa yli puolet on suometsiä. Eli tämä on suuri alueellinen kysymys myös, mikä pitää aina huomioida tässä asiassa.
Perttunen:
No onko suometsät sitten keskenään kuinka erilaisia?
Viitasaari:
Suometsät on hyvinkin erilaisia. Niillä on hyvin erilaiset syntyhistoriat ja sitten ennen kaikkea myös tulee, että Suomi on hyvin, hyvin pitkä maa ja meillä on tämmöinen alueellinenkin vaihtelu jo ilmastonkin mukaan hyvin suurta. Itse esimerkiksi aina kun metsänomistaja soittaa, pyydän kertomaan, että missä päin hänen metsänsä on, koska esimerkiksi Varsinais-Suomessa oleva suo ja Kittilässä oleva suo ovat ilmastollisesti ja kasvullisesti täysin erilaisia jo tämän suhteen.
Lindeman:
Tuohon on vielä hyvä lisätä, että turvemaa ja suometsäkohteet vaihtelevat. Vaikka ne olisi vierekkäin, niissä voi olla hyvinkin suurta vaihtelua. Esimerkiksi valuma-alueen koko eli se, miltä alueelta vesi kertyy suolle, vaihtelee paljon. Myöskin tämä vaikuttaa suon kosteuteen ja siinä liikkuvan vesimäärään merkittävästi. Toisaalta on myöskin hyvä muistaa se, että itse suometsäkohde, yksittäinen korjuukuvio, suometsäkuvio, vaihtelee sisäisesti hyvin paljon. Monesti on niin, että keskellä suota on vähemmän puustoa, kosteammat olosuhteet ja puunkorjuun kannalta vaikeat ja heikosti kantavat olosuhteet, ja reunamilla on sitten enemmän puuta, kuivemmat olosuhteet ja parempi kantavuus.
Perttunen:
No milloin metsänhoitotöitä ja puunkorjuuta kannattaa tehdä suometsissä? Ja oikeastaan voisit ehkä vähän avata sitä, että mitä näillä termeillä ylipäätänsä tarkoitetaan.
Viitasaari:
Joo, no metsänhoidolla tarkoitetaan tämmöistä perinteistä raivaussahatyötä, mutta suometsissä myös kunnostusojitusta sekä lannoitusta. Tämä puunkorjuu on taas tämä hyvin perinteinen, että sinne tulee käytännössä nykyään moto. Eli tämä kone, joka kaataa puut ja sitten metsätraktori, jolla nää puut ajetaan pois sieltä. Eli se on tätä perinteistä puukaupan yhteydessä tehtävää, tämä puunkorjuu.
Mutta itse puunkorjuu ja tämä metsänhoito on aika samanlaista kuin kivennäismailla. Siihen on hyvänä apuna se, että muistetaan, että tehdään metsänhoito metsänhoidon suositusten mukaan. Ne on nykyään ihan vapaasti tuolta netistä saatavilla – googlaa vaan, että ”metsänhoidon suositukset”, sieltä löytyy. Mutta semmoinen ominaispiirre on näissä suometsissä, että pyrittäisiin saamaan kerralla mahdollisimman paljon töitä tehtyä, että siellä ei tarvitsisi useita kertoja käydä.
Toivottavasti jo ensi vuoden alusta tähän saadaan tämmöinen tukityökalu. että täällä on tämmöinen metka-tuki valmistelussa ja olisi tarkoitus, että se käynnistyisi 2024 vuoden alusta. Siinä on vielä vähän, että se on tuolla EU:n hyväksyttävänä, että miten se menee, mutta tästä saataisiin tämmöinen iso tuki, että näitä toimenpiteitä voitaisiin suunnitella tämmöisinä isoina kokonaisuuksina.
Perttunen:
No onko sitten, Harri, vuodenajalla väliä, että mihin vuodenaikaan puunkorjuuta olisi hyvä tehdä suometsissä?
Lindeman:
No perinteisestihän suometsissä on puuta korjattu talvella, mikä onkin oikea aika, kun maa on riittävästi jäässä ja lumipeite suojaa maata. Se on paras aika toteuttaa sitä, mutta nyt ilmasto on kuitenkin muuttunut ja leudommat talvet, jolloin ei juurikaan ole routaa, aiheuttaa haasteita tähän talviaikaiseen puunkorjuuseen. Ja toisaalta myöskin kesät voi olla kuivia, jolloin pystyy sitten suometsissäkin, osassa suometsiä toimimaan hyvin.
Routaa ei välttämättä ole, kun on niin leutoja talvia tai toisaalta sitten myöskin se tilanne, että vaikka olisi talvinen talvi niin lumipeite peittää maan ennen kun on pakkasia, niin lumen suojassa se routa ei pääse syntymään. Mutta kun huomioidaan, toteutetaan oikeissa kohteissa, huomioidaan puulaji, puustoon kokonaismäärä, sen suon kuivatustilanne ja hakkuutapa, niin silloin pystytään ennen kaikkea mäntyvaltaisissa metsissä, jos on puustoa riittävästi, niin toimimaan kesäaikana.
Ja kesäaikaisella toiminnalla on hyviä puolia siinä mielessä, että puunkorjuussa kaiken kaikkiaan ja metsätaloudessa kausivaihtelu aiheuttaa kustannuksia. Mikä tarkoittaa sitä, että puu korjataan ja toimitetaan tehtaalle hyvin pitkälti, paljon talviaikaan ja sitten toisaalta kesällä ja keväällä, syksyllä on hiljaisempaa, jolloin vaaditaan enemmän enemmän koneita, enemmän kuljettajia kuin siihen, että toimittaisi tasaisesti ympärivuotisesti.
Viitasaari:
Joo no tähän voisi vielä että tämmöisen että, täähän vuosittain tämä kausivaihtelu on tosi suurta. Niin kuin tänä vuonna, -23 talvella, ollaan nähty se, että Pohjanmaalla meillä oli tammi- ja helmitulvia keskellä kovinta pakkauskautta. Sen jälkeen maaliskuussa alkoi taas kunnon talvi ja jatkui pitkälle huhtikuuhun eli vuodet ei ole veljiä keskenään.
Lindeman:
Ja kaiken kaikkiaan tämä pitää huomioida kokonaan suometsien puunkorjuussa, että pitää toimia tälleen herkästi, että toimitaan silloin kun olosuhteet on sopivat eikä katsota sitä kalenterista.
Perttunen:
Asiantuntijuutta siinä siis vaaditaan. No hei, meneekö se näin, että suometsiä käsitellään jaksollisen tai jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen menetelmiin?
Viitasaari:
Tää on ihan mielenkiintoinen tää jatkuvapeitteinen–jaksollinen käsittely. Ihmiset on jakautuneet hyvin kategorisesti. Itse en enää erottele sillä lailla jatkuvaa ja jaksollista kasvatusta, vaan ne on kaikki tämmöisiä kasvatusmenetelmiä, jotka on samalla viivalla ja sieltä aina valittaisiin se paras menetelmä.
Eli tää jaksollinen menetelmä tarkoittaa sitä, että tehdään käytännössä päätehakkuu, jonka jälkeen istutetaan tai kylvetään sinne uusi puusukupolvi. Jatkuvapeitteisellä taas luontaisesti uudistetaan tämmöisillä hakkuilla, että siellä joko tehdään vähän pienaukkoa tai sitten vaan poimitaan isompia puita. Mutta sitten on paljon tämmöisiä eri käsittelymuotoja, jotka on niiden välistä, että esimerkiksi jotain kaksijaksoista metsää, missä on päällä koivua ja alla kuusta, ja sitten koivut poistetaan ja kasvatetaan se kuusisukupolvi.
Suometsissä kuitenkin tällä peitteisellä käsittelyllä eli tämmöisellä jatkuvapeitteisellä pystytään pitämään tätä haihduntaa jatkuvasti yllä ja sinne ei tulisi niin suurta kunnostusojitustarvetta, mistä tulee tätä vesistöpäästöä. Samalla kun se pohjaveden pinta on ylempänä, niin myös tätä turvetta ei hajoa siinä vaiheessa eli sen puolella on varsinkin rehevillä turvemailla kannattaa jatkossa suosia näitä peitteisiä metsänkäsittelymenetelmiä.
Mutta näkisin, että missään nimessä meidän ei pidä luopua mistään, vaan pidetään yllä tämmöinen monipuolinen sapluuna, mitä käytetään turvemailla. Esimerkiksi juurikäävän saastuttamilla kohteilla on tarpeen uudistaa metsä ja vaihtaa puulajia. lehtipuuhun. Monet rämetyypit on erittäin huonosti luontaisesti taimettuvia, niin tällöin voidaan käyttää tätä viljeltyä, jalostettua taimimateriaalia, joka kasvaa nopeammin. Tärkeintä on se, että mietitään joka kohteella ja harkintavaraisesti, että miten me pystytään kokonaiskestävimmin valita se käsittelytapa eli punnitaan niitä vaihtoehtoja mitä on. Ei mennä sillä yhdellä sapluunalla vaan käytetään sitä koko metsänhoidon laajaa työkalupakkia.
Perttunen:
No nyt ollaan puhuttu nimenomaan suometsien puunkorjuusta, mutta Harri, avaatko vähän sitä, että eroaako tämä suometsien puunkorjuu sitten kangasmaiden puunkorjuusta?
Lindeman:
No perusrakenteeltaan toki puunkorjuu on samanlaista maaperästä riippumatta turvemailla. Toki kantavuus asettaa rajoitteita varsinkin sulan maan aikaisessa puunkorjuussa. Toki kangasmaillakin on kantavuusongelmia eli sielläkin joudutaan miettimään sitä, kuinka pystytään toimimaan, mutta ennen kaikkea turvemailla on suuren suurta vaihtelua siinä, että koska siellä voidaan toimia.
Eli niin kun aiemmin mainittiin niin kesällä kuivaan aikaan niin monessa paikassa pystytään hyvin toimimaan. Toisaalta sitten turvemailla puusto on hieman eri erilaista yleensä vastaavaa kivennäismaapuustoa pienempää ja harvempaa ja myöskin paikallinen vaihtelu on puustossa suurta.
Yksi iso tekijä puunkorjuussa sitten turvemailla, missä toimitaan, on ojaverkko, mikä toki on tärkeää ollut sen kuivatuksen kannalta, mutta se myös haastaa sitten sitä koneella toimimista. Ojan ylitys on aina haaste. Että päästään siitä yli sillain, ettei aiheuteta ojien tukkeutumista ja myöskään sitten painumiseia sillä koneella.
Viitasaari:
Joo, ja tässähän on vielä tämä, että tämä turvemaa–kangasmaa -raja on sillä lailla hämärä, että esimerkiksi saatetaan hakata kangasmaassa oleva leimikko, mutta sinne joudutaan kulkemaan turvemaan läpi. Niin käytännössähän tää silloin kantavuuden kannalta joudutaan mennä sen turvemaan mukaan ja sitten ennen kaikkea metsänomistajana ajatella sitä, että meillä on aika pieniä metsätiloja, niin ne puukaupat on yleensä aika pieniä, niin ne kannattaa yksi kokonaisuutena hoitaa miettiä sitä kokonaisuutta mikä siellä on.
Välttämättä sitä pientä kangasmaan kuviota ei kannata erikseen tulla tekemään, vaan hoidettaisiin ne yhdessä aina eli tämmöistä kokonaissuunnittelua ja isojen kokonaisuuksien hallintaa, että siellä ei joka välissä tarvitsisi käydä. Se on erittäin tärkeää, että se on tälle metsälogistiikalle, näille ajourille, jos siellä käydään jatkuvasti niin todella haastavaa ja silloin tulee niitä vaurioita enemmän.
Perttunen:
Nyt tuli mainittua tämä konekalusto, niin minkälaista konekalustoa käytetään suometsien puunkorjuussa?
Lindeman:
Suometsissä käytetään pääsääntöisesti samanlaista konekalustoa kuin yleisesti ottaen. Toki hyvä olisi olla, että on 8- tai 10-pyöräiset koneet eli siellä on aina teli, mikä on vakaampi ja pienemmillä pintapaineilla. Varsinkin kun se teli varustellaan sitten telalla eli siihen saadaan kantava telavarustus, mikä parantaa sen koneen liikkumiskykyä ja pienentää maaperään syntyviä vaurioita.
Toki on satunnaisesti yksittäisiä erikoiskoneitakin ollut, on käytössä, mutta ne ei ole vielä ainakaan lyöneet läpi.
Viitasaari:
Tuohon voisi, tutkija selitti tutkijan tavalla tuota asiaa, niin mä oon monesti metsänomistajille… tämmöinen metsäkone, mikä on varustettu tämmöisillä kantavilla teloilla, se on alustalta ja teloiltaan, se näyttää vähän niin kuin panssarivaunulta eli leveät isot telat ja se näyttää itse asiassa aika hurjalta että miten tuo kantaa, mutta todellisuus on se, että ne kumipyörien päällä olevat leveät metallitelat tekee sen kantavuuden, vaikka se näyttääkin huomattavasti isommalta ja vahvemmalta ja raskaammalta koneelta, niin todellisuus on se, että siellä on huomattavasti paremmat ominaisuudet kuin tämmöisellä ei-teloilla varustetulla koneella.
Perttunen:
No kunnostusojitus ja tuhkalannoitus kuuluu myös suometsänhoitoon. Avaapa, Tatu, vähän näitä.
Viitasaari:
No kunnostusojitushan on tämä oikein perinteinen, mikä suometsien hoitotyönä on tunnettu. Eli käytännössä viime sotien jälkeen alettiin uudisojittamaan täällä soita. Tarkoitus oli, että saadaan uutta metsämaata täällä sodissa menetettyjen maiden tilalle. Sitten nyt 80–90-luvulla näitä ojitettuja alueita on kunnostettu eli ne vanhat tukkeutuneet ojat on avattu.
Nykypäivänä ollaan kyllä havahduttu siihen, että tästä on haitallisia vesistö- ja ilmastopäästöjä tästä liiasta ojituksesta, niin ollaan pikemminkin pyritty semmoiseen, että minimoidaan tämä ojien avaaminen. Ojia on edelleen tarve avata jonkun verran, mutta tämmöinen luontainen haihdunta, mitä puut haihduttaa vettä, sillä saadaan hyviä tuloksia. Niin erittäin tarkalla tarveharkinnalla yksittäisiä ojia kannattaa edelleen avata, mutta pärjättäisiin ilman kunnostusojitusta ei ole realistinen ajatus, jos me halutaan jatkaa suometsänhoitoa, mutta että minimoidaan se ojamäärä, se olisi se avainsana.
Tuhkalannoitus on sitten erittäin mielenkiintoinen työlaji. Siinähän palautetaan tästä puunpoltosta syntyneitä ravinteita takaisin metsään, eli tuodaan se tuhka. Tuhkaahan on käytetty iät ja ajat lannoitteena. Esimerkiksi kaskimaita poltettiin sen tuhkan takia ja nyt se tuodaan sinne metsään, noin 3–5 tonnia hehtaarilla joko helikopterilla tai metsätraktorilla ja se tuo näitä ravinteita, mitä puusto tarvitsee ja se puusto lähtee lisäkasvuun.
Tää on sinällänsä hyvä, koska tällä monesti voidaan välttää tätä kunnostusojitusta, kun kasvava puusto käyttää enemmän vettä, niin se pohjaveden nouseva taso ei haittaa sitä.
Perttunen:
No, kuinka merkittävä on näiden rooli suometsänhoidossa?
Viitasaari:
Siis sanoisin, että tuhkalannoituksen rooli on koko ajan noussut ja on nousemaan päin. Toki se riippuu, että paljonko Suomessa poltetaan puuta. Mutta kunnostusojituksen rooli on taas päinvastaisesti laskenut ja nyt siitä pyritään sillä lailla saamaan tämmöinen minimointi, että suunniteltaisiin kokonaisvaltaisesti mahdollisimman pienillä ojituksilla. Taas tuhkalannoitukseen pyritään jatkossa kannustamaan edelleen uusilla tukimuodoilla. Toivottavasti saadaan tämä metka-tuki, mitä sanoin aikaisemmin, voimaan tuossa ensi vuoden alussa, niin saataisiin se tuki jatkumaan. Sitten tälläkin hetkellä terveysvaikutuksia tuetaan.
Perttunen:
No miten luonnonhoito ja monimuotoisuus huomioidaan suometsänhoidossa?
Viitasaari:
No luonnonhoidon osalta itse tämmöisessä hakkuussa tapahtuvat on hyvin samanlaisia kuin kivennäismailla: jätetään säästöpuita, riistatiheiköitä.
Tähän on erittäin hyvä vinkki, miten toimia, eli täällä Metsäkeskuksen nettisivuilta löytyy tämmöinen luonnonhoidon tarkistuslista ja siinä metsänomistaja voi antaa tämän puukaupan yhteydessä toimijalle ja valita tämmöisiä luonnonhoidon toimenpiteitä. Ja muistakaa, että metsänomistaja päättää näistä asioista ja te saatte asettaa tämmöisiä ehtoja, mitä te haluatte.
Mutta sitten semmoinen erityispointti, mikä tulee täällä suometsissä, on nää vesistöt ennen kaikkea kaikki arat paikat, että jätettäisiin kaivuukatko ja ennen kaikkea vesiensuojelurakenteita mä kehottaisin tekemään pikemminkin liioitellusti kuin liian pienesti, että saadaan sitä kiintoainesta kiinni ja aina niin kuin erityishuomio niihin arkoihin paikkoihin, että ei mennä niitä pilaamaan.
Perttunen:
No miten sä, Harri, vielä tiivistäisit tutkijan näkökulmasta sitä, että mikä on kaikkein tärkeintä suometsien puunkorjuussa?
Lindeman:
Kyllä siinä on kokonaisuus on kaikista tärkein, eli siinä on tavallaan se minimitekijät pitää olla kunnossa eli joka asia riittävän hyvällä tasolla. Eli niin se kohteen valinta ja kohteen ominaisuudet kuin aikataulutus, mutta myös sitten kone ja varustelu ja kuljettajan osaaminen ja se puunkorjuun suorittaminen.
Ja tärkeää on toimia olosuhteiden mukaan ja niiden vaatimalla tavalla. Ja hyvä olla myös sitten siitä tietoinen, että on mahdollisuus muuttaa niitä suunnitelmia, joko siirtää tai keskeyttää esimerkiksi hakkuu, jos olosuhteet muuttuu tai todetaan, että ei pystytä niissä olosuhteissa toimimaan.
Perttunen:
Mitä sanoisit sellaiselle henkilölle, kellä ei ehkä ole itsellään riittävää asiantuntijuutta hoitaa sitä omaa suometsää?
Lindeman:
Siinä on hyvä ottaa yhteyttä ammattilaisiin. Yleensä siinä punkorjuussa metsäkoneen kuljettajat on alansa parhaita osaajia. Toki heissäkin on monenlaisia. Mutta niin kuin Tatu tuossa aiemmin sanoi, niin se esimerkiksi on hyvä merkki siinä, että jos on metsäkone, millä ollaan tekemässä sitä hakkuuta, niin on ne leveät telat ja kone varusteltu sitä varten. Ja toinen on sitten hyvä, että keskustelee, jos on vaikka puukauppaa tekemässä, niin keskustella näistä asioista ennen kuin sen sopimuksen tekee.
Viitasaari:
Sitten tämmöinen yleinen vinkki, mikä on aina kun on epäselvää joku asia, että miten metsässä toimitaan, niin semmoinen varma keino on lähteä asiaa ratkaisemaan, että soittaa Metsäkeskuksen asiakastukeen ja sieltä ohjataan eri asiantuntijoille. Siellä osataan neuvoa. Meillä on ihan tätä varten perustettu tämmöinen palvelu.
Perttunen:
Hyvä vinkki sieltä. Hei, mä haluan teiltä molemmilta vähän näkökulmaa siitä, että koska suometsiin kohdistuu, totta kai, monenlaisia tavoitteita – jos ajatellaan talousnäkökulmaa, metsähoidollista näkökulmaa, ekologista, sosiaalista ja ilmastonäkökulmaa, niin onko näiden kaikkien eri näkökulmien yhteensovittaminen ylipäätänsä mahdollista suometsätaloudessa?
Viitasaari:
On, mutta se vaatii vähän, että kaikki tulisi sieltä omista poteroistaan pois ja esimerkiksi me tiedetään, miten suometsissä voitaisiin kasvattaa maksimaalinen määrä puuta, mutta se ei olisi ympäristön kannalta maksimaalinen tulos eikä ekologisestikaan maksimaalinen tulos. Sitten taas me tiedetään, miten mahdollisimman hyvin voitaisiin pienentää kaikkia päästöjä ja näin, mutta onko se sosiaalisesti kestävää? Me edelleen tarvitaan puurakentamista, puutuotteita. Mä näkisin, että tämä ratkaisu on, että meidän pitäisi yhteiskunnallisellakin tasolla käsitellä tätä.
Sitä on ohjattu tuilla ja lainsäädännöllä aina meidän metsien käsittelyä, mutta ennen kaikkea, että kuunneltaisiin myös metsänomistaja. Itse toivoisin, että säilyisi tämmöinen aika suuri vapaus metsänomistajille edelleen päättää näistä metsänhoitotoimenpiteistänsä ja kuitenkin ohjattaisiin näihin ilmastokestäviin ja ympäristökestäviin toimiin. Mutta itse korostaisin tämmöisenä ratkaisuna, että haettaisiin semmoinen kaikkia tyydyttävä kompromissi.
Jos jokainen hakee itsellensä sitä maksimaalista voittoa tai ajamansa asian maksimaalista voittoa, niin tämä jatkuu tämmöisenä samanlaisena puurona, mutta kyllä sieltä löytyy niitä kompromisseja. Yksi hyvä esimerkki on tästä tämmöiset peitteiset metsänkäsittelyt näissä rehevissä korvissa, jotka on ihan kannattavia tai hyvinkin kannattavia toimenpiteitä, mutta niillä saavutetaan ilmasto- ja vesistöhyötyä. Ja jatkossa toivoisin, että yhä enemmän löydettäisiin tämmöisiä eri menetelmiä ja onneksi tähän Luonnonvarakeskuksen puolelta on hyvin paljon tämmöistä tutkimusta missä haetaan nyt näitä menetelmiä.
Lindeman:
Joo toki, menetelmiä on monia ja hyvä myös talouden puoleltakin muistaa se, että suometsien ojitus on ollut hyvin suuri sijoitus tähän metsänhoitoon, metsätalouteen, joten siitäkin on hyvä saada kuitenkin joskus jotain pääomaa takaisinkin päin. Tärkeä asia tässä, oli ne tavoitteet mitä hyvänsä ja pyrittiin niillä menetelmillä mihin hyvänsä, niin jos siellä esimerkiksi puunkorjuuta toteutetaan, niin se puunkorjuu pitää tehdä sillä lailla, että se onnistuu. Koska jos se puunkorjuu epäonnistuu, niin silloin monesti jää kaikki, voi jäädä kaikki tavoitteet – niin taloudelliset kuin ympäristönäkökulmat – toteutumatta.
Perttunen:
No hei, otetaan vielä tähän loppukaneetti. Mitä haluatte meidän kuulijoille sanoa tästä aiheesta?
Viitasaari:
No mä ehkä sanoisin sen, että nyt kun puhutaan tästä monipuolisesta metsänkäsittelystä, ilmastokestävästä suometsänhoidosta, niin siellä on paljon hyviä vaihtoehtoja. Kaikkia ei tiedetä. Aina sisältyy epävarmuuksia, mutta rohkeasti kokeilemaan näitä uusiakin menetelmiä.
Kaikki metsänhoitoasiat on muuttunut hyvin paljon. Aina joku on sanonut, että tää on se paras menetelmä, mutta ei me enää sahata niitä puita siellä sahalla ja kirveellä pilkota tai polteta niistä tervaa, vaan asiat on aina kehittynyt ja joskus aina vaihdetaan siihen uuteen. Ja kyllä miten seuraa, miten meidän yhteiskunta on kehittynyt, niin kyllä se yleensä valinta on ollut hyvään suuntaan. Niin rohkeasti kokeilemaan, vaikka tietyllä osalla sitä omaa suometsää. Ja kysykää ihmeessä asiantuntijoilta apua. Kysymällä saa apua kyllä.
Lindeman:
Joo suometsät tarjoaa laajasti mahdollisuuksia, mutta toki niin kun on tässäkin puhuttu, niin haasteitakin on monenlaisia, että reilusti ja rohkeasti toteuttamaan niitä valittuja menetelmiä ja muistetaan nää kaikki näkökulmat ja pyritään yhdistämään ne.
Perttunen:
Tähän loppuun voisi siis varmaan todeta sen, että kannattaa tutustua omiin metsiinsä. Kiitos teille vierailusta.
Viitasaari & Lindeman:
Kiitoksia. Kiitos.
Perttunen: [insertti, musiikkia ja puhetta]
Tämän podcast-jakson tarjosivat Monitaitoinen metsänomistaja- ja Hiiliviisas suometsähoito -hankkeet, joita rahoittivat Manner-Suomen maaseutuohjelma ja Euroopan aluekehitysrahasto.