Elämänmakuisia podcasteja Jätkäsaaresta, Hyvän toivon kappelin yhteisöstä.
Pääsiäisaamun saaarna Hyvän toivon kappelilla 20.4.2025
Luuk. 24:1–12
Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 24
Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle
ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty
haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran
Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä
kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat
katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden
joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi
teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan
syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee
kuolleista.’” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.
Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja
kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja
vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä
arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin
juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja
hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.
Kristus nousi kuolleista (– totisesti nousi!)
Hyvää siunattua pääsiäispäivän aamua, joka tänään vihdoin valkeni meille hiukan
sumuisena / sateisena /
Mutta täällä kirkkosalissa loistaa aurinko, jonka kasiluokkalaiset tet-harjoittelijat Leo ja alvar
meille rakensivat pari viikkoa sitten. Hiljaisella viikolla tuo aurinko teki kiertueen lasten
pääsiäiskirkoissa seurakuntamme alueella – Tuomiokirkossa, Agricolalla, vanhassa kirkossa
ja täällä Hyviksellä, joka päivä jossakin pienet tattiaiset lauloivat sen alla että Minulla on
valoa varpaissa ja että Matkalle nyt lähdemme Jerusalemiin. Lämpimät terveiset tuolta
kiertueelta myös teille tänne pääsiäisaamuun.
Varhainen aamu on olennainen osa ylösnousemuskertomuksia. Kaikki alkaa aikaisin, kun
itäinen taivaanranta kajastaa. On alkamassa kokonaan uusi aikakausi.
Kertomuksen äärellä me toteamme helpottuneina aina uudelleen: Kevät tulee. Ja uusi kesä.
Elämä jatkuu.
Tuntuu, että on taas helpompi ymmärtää myös itsensä “uutena ihmisenä”, tietoisena
Jeesuksen läsnäolosta ja tahdosta. Ihmisenä, joka on voinut vapautua omasta itsekkäästä
minästään ja alkanut elää uudella tavalla, muita varten. Silloin kun “en elä enää minä, vaan
Kristus minussa”.
Virressä 938 lauletaan:
Jeesus Kristus, suuri ihme, uuden toivon viinipuu, kuolemasta meidät nostat, elämämme
uudistuu.
Kädet täynnä rakkautta, sanat täynnä armoa ruumiiseesi liität meitä särkyneitä, heikkoja.
Pimeydestä nostit meidät iloon valoon rakkauteen. Kutsu meidät puolellesi joka päivä
uudelleen.
Ylösnousemus on kuolleista heräämistä, siirtymistä kuolemasta elämään ja pimeydestä
valoon. Jeesus elää, on kanssamme, luo yhteyttä, uskoa, toivoa, rakkautta, kiitollisuutta ja
kutsuu meitä työnsä jatkajiksi.
* * *
Suuren juhlariemun lisäksi pääsiäisyön ja -päivän evankeliumiteksteissä itselleni erityisen
koskettavaa ja samaistuttavaa on naisten näkökulma. Naiset haudalla. Kerrankin
raamatunhenkilöitä, joihin itse voin samaistua, eri tavalla, kokonaan, kehoineni päivineni..
Nähdessään enkelin tyhjän haudan suulla naiset pelästyivät. Naiset pelkäsivät. Tämä on
jäänyt mieleen, tätä on varmaan erilaisissa puheissa toistettu. Tietenkin he pelkäsivät. Pelko
on luonnollinen ja oikea tapa reagoida, kun ihminen kohtaa jumalallisen todellisuuden.
Samalla tavalla ihmiset Raamatussa reagoivat muihinkin ihmeisiin. Tyhjän haudan hetkellä
takana on myös edellisten päivien käsittämättömiä tapahtumia, kaikki on sekavaa. Juuri
hetki sitten Jeesuksen äiti oli saanut syliinsä kuolleen poikansa, kuten Pieta-teoksissa
kuvataan. Kukapa ei olisi ollut peloissaan, kaikki olivat.
Mutta ehkä vähemmälle huomiolle on jäänyt se, miten hirveä rohkeita nuo naiset olivat.
Jeesuksen kuoleman hetkellä opetuslapset olivat paenneet kuka minnekin. Keitä kuoleman
hetkellä oli paikalla? Naisia, kerrotaan evankeliumeissa. Jeesuksen hautaamisen jälkeen,
kun haudan suu oli suljettu, kuka jäi haudalle valvomaan? Magdalan Maria ja toinen Maria,
he jäivät istumaan haudan luo. Nämä Jeesuksen kuolemaa todistaneet naiset osoittivat
aivan poikkeuksellista rohkeutta, ystävyyttä, rinnalla pysymistä, uskollisuutta. He ovat
todellisia kristittyjä supersankareita, mutta missä ovat heidän monumenttinsa?
Katson heitä ja mieleni tekee laulaa kuten pmmpn Paula ja Mira laulussa Tytöt:
Sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta
Ei raudasta tai puusta miten tyttöjä tehdään
No ne on toisia aineita mistä tämmöset koostuu
Ne kasvaa ihanaksi ja pärjää pakon eessä kun
Itsensä ne itse kasvattaa
Te urheat naiset, jotka elämässänne kestitte, kärsitte, uskalsitte, tunsitte ja rakastitte.
Magdalan Maria, toinenkin Maria, Johanna, Salome ja muut naiset. Katselen teitä hellyyden
vallassa. Kuinka paljon paskaa niskaan olettekaan saaneet tämän kristikunnan kakstuhatta
-vuotisella taipaleella.
Nuoret tytöt. hedelmälliset ja kontrolloitavat. Vanhat naiset. Hedelmättömät ja kontrollin
ulkopuolella, pelottavat. Pääsiäisnoidat, satujen ilkeät äitipuolet, ihan todella noituudesta
syytetyt naiset, muut vanhat akat.
Itse elän 2020-luvulla suomalaisena naisena, ja vasta nyt, jo keskellä tätä kaikkea, kuulen
ensimmäistä kertaa elämässäni ympärilläni julkista puhetta ja jakamista vaihdevuosista. Alan
vasta nyt hahmottaa, mistä oikein on kysymys – hedelmällisistä vuosista ja niiden lopusta.
Jos naisen elämä olisi metrin mitta, niin hedelmälliset vuodet olisivat noin reilu parikymmentä
senttiä. Olen ihan pihalla tästä kaikesta, vaikka esivaihdevuosioireet, vaihdevuodet tai niiden
jälkeinen elämä koskettaa maapallollamme lisäkseni tällä hetkellä miljardia muutakin
ihmistä, siis ihan välittömästä. Välillisesti kaikkia loppujakin, perheissä, työpaikoilla,
kaikkialla, alkaahan hiljainen lipuminen kohti vaihdevuosioireita jo kolmi-nelikymppisenä.
Mihin kaikkeen tämä vaikuttaa ja mikä kaikki tähän vaikuttaa – työnteko, ihmissuhteet,
terveydenhuolto. Aiheen sivuuttaminen näillä kaikilla kentillä. Minkälainen maailma olisi, jos
miljardin ihmisen elämä, oireet ja uuden tasapainon ja uusien mahdollisuuksien löytäminen
otettaisiin vakavasti. Jos näin suurella ihmisjoukolla, siis välittömästi näin suurella, olisi
parempi olla. Itsekään en kasvanut tähän ikään tiedon ja faktojen äärellä, vaan luulojen,
asenteiden, oletusten ja pelkojen keskellä.
Minkälaista oli haudalla valvovien naisten Marian, Salomen, Johannan elämä tästä
näkökulmasta? Vaihdevuodet olivat antiikin aikana harvemmin ongelma, kuolema koitti
yleensä jo ennen niitä. Tyttölapset altistuivat jo alun perin helpommin heitteillejätölle,
kuolemalle tai orjuudelle. Uuden testamentin maailmassa naisen elämän reunaehdot olivat
kovat – naimattomaksi jääminen, miehen hylkäämäksi joutuminen, raiskaus, avioliiton
ulkopuolinen raskaus, uskottomuus ja lapsettomuus olivat kaikki realistisia uhkia, jotka
varjostivat naisen elämää ja joista nainen kantoi vastuun. Naisen rooli suvunjatkajana oli
ristiriitainen. Kun hän täytti tehtävänsä, hän eli koko ajan lähellä kuolemaa. Jos hän ei
pystynyt täyttämään tehtäväänsä, hän ei ollut oikein yhteiskuntakelpoinen.
Munasarjallisten näkökulma on yksi näkökulma Jumalan valtakuntaan. Jumalan valtakunta
on se asenne, jota Jeesus eläessään opetti ja jonka hän meille kuollessaan perinnöksi jätti,
asenne kantaa toistemme taakkoja. Munasarjallisten näkökulmasta maailmaa
tarkasteltaessa itsekin olen verrattoman hyväosainen – vaihdevuodet näyttäytyvät eri
tavoilla eri kehoista katsottuna, eri puolilla maailmaa, erilaisten resurssien ja kulttuuristen
kontekstien äärellä, vaikkapa vammaisten, sairaiden, rodullistettujen tai köyhien
näkökulmasta. Ja toisin päin – myös sota, luonnonkatastrofit, köyhyys ja muut vaikeudet
koetaan eri tavoilla erilaisista kehoista käsin.
* * *
Noita tuoksuöljyjensä kanssa haudalle saapuvia itkeviä naisia kehoineen,
seksuaalisuuksineen ja munasarjoineen on ollut nähdäkseni kova tarve leimata, mitätöidä ja
väheksyä kristikunnan historian saatossa. Pienentää. Maria on ohitettu milloin prostituoituna,
milloin syntisenä, milloin mitäkin. Evankeliumissakin arvellaan että ehkä naiset puhuivat
jotain omiaan, naisten todistusta ei uskottu. Jeesus ei tällaisia leimoja lyönyt. Hänelle nämä
naiset olivat ystäviä ja opetuslapsia. Ajattelen, että Jeesuksen asenne näitä naisia ja samalla
meitä kaikkia kohtaan sanoitetaan samaisessa pmmpn biisissä:
Tehän ootte jo oikein
Kun te ootte vaan just noin
Kaikki mitä te teette ja se miten te ootte.
Eli körttiläisen nuorisotyön sanoin: Sinä riität, sinä kelpaat, sinä et ole yksin.
Joskus alun perin koko Markuksen evankeliumi loppui sanoihin: Ulos tultuaan naiset
pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he
pelkäsivät. Mutta kyllä he kertoivat. Jos tapahtumat olisivat jääneet naisten salaisuudeksi, meillä
ei olisi evankeliumia. Mutta Jumalan valtakunta, se on kuin pienistä pienin siemen, jonka eräs
nainen otti ja istutti puutarhaansa. Ja vähitellen se kasvoi, ja se kasvoi, ja lopulta taivaan linnut
rakensivat pesiä sen oksille.
Kristus on ylösnoussut. Hän elää, on kanssamme ja kutsuu meitä työnsä jatkajiksi yhä
uudelleen, eilen, tänään ja iankaikkisesti.