Subscribe
Share
Share
Embed
Sukella seuraamme Itämeren aaltojen alle, missä Metsähallituksen meritiimin asiantuntijat etsivät uhanalaisia lajeja, istuttavat meriajokasniittyjä, kunnostavat kaloille kutupaikkoja, keräävät ihmisten mereen heittämää roskaa, ja paljon muuta. Tiesitkö sinä, että Metsähallitus pitää huolta metsien lisäksi myös valtion vesialueista? Vedenalaisen varjelijat -podcast vie sinut pintaa syvemmälle herkän Itämeren ihmeellisten lajien pariin ja meriluonnon suojelun maailmaan. Onko horisontissa kimmeltävä unelmien Itämeri vielä tavoitettavissa?
Podcast on tehty Biodiversea LIFE IP -hankkeessa, joka on Suomen suurin yhteistyöhanke Itämeren monimuotoisen luonnon turvaamiseksi. Podcastiin on saatu rahoitusta Euroopan unionin LIFE-ohjelmasta.
Aineiston sisältö heijastelee sen tekijöiden näkemystä, eikä Euroopan komissio tai CINEA ole vastuussa aineiston sisältämien tietojen käytöstä.
(äänite alkaa)
Kallio [00:00:07]: Kyllä mökkeilyssä on sitä jotain. Me suomalaiset olemme mökkeilijäkansaa. Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2020 yhteensä yli 508 000 kesämökkiä. Mökit sijaitsevat usein jonkin vesistön rannalla ja rannikkoalueilla. Se vesistö on useimmiten Itämeri. Merimaisemaa ihailessa ei usein käy mielessä, että maisema jatkuu myös pinnan alla. Ja voi olla, että oman mökkirannan läheisyydestä löytyykin alue, joka on kansainvälisesti tunnustettu ekologisesti tai biologisesti yhtä merkittäväksi kuin esimerkiksi Punaisen meren koralliriutat tai Antarktiksen meriluo[to?? 00:00:46]. Näitä alueita kutsutaan EMMOiksi ja niitä sijaitsee Suomen merialueilla tällä hetkellä 87. Mitä EMMAt oikein ovat? Missä ne sijaitsevat? Ja mikä tekee EMMAsta EMMAn? Näihin kysymyksiin kuulet vastauksen tässä Veden alaisen varjelijat-podcastissa, jossa Metsähallituksen meritiimin asiantuntijat vievät sinut pintaa syvemmälle. Snorkkelin ojannan minä, Metsähallituksen luontopalvelujen viestintäsuunnittelija Saara Kallio.
Kallio [00:01:24]: Maailman meret ovat täynnä upeita monimuotoisia alueita. Itse olen ihastellut niitä lähinnä National Geographicilta ja Netflixistä David Attenboroughn opastuksella. Näillä alueilla kasvaa koralleja, ui upeita värikkäitä kaloja tai valaat puhaltelevat ilmaa jäälauttojen seassa. YK:n ilmastokokouksessa vuonna 2008 määriteltiin kriteerit, joiden avulla voidaan tunnistaa meristä ekologisesti tai biologisesti merkittävät vedenalaiset meriluontoalueet. Niitä on lähes kaikilla merialueilla ja myös Itämerellä. Meillä näitä alueita kutsutaan suomeksi EMMOiksi. Metsähallituksen luontopalvelun meritiimi on ollut mukana kartoittamassa, valitsemassa ja rajaamassa EMMA-alueita. Ja tänään studiossani kanssani on yksi meidän EMMA-asiantuntijoistamme, meribiologi Maiju Lanki. Tervetuloa Maiju.
Lanki [00:02:19]: No kiitoksia, kiitoksia.
Kallio [00:02:24]: Maiju, sä olet ollut mukana tekemässä näitä EMMOja ihan alusta asti, ja olet myös nähnyt useita EMMA-alueita pinnan alla. Miltä EMMA näyttää?
Lanki [00:02:35]: No EMMAhan on monimuotoinen alue. Yhdellä sanalla ehkä voisi sanoa, että se on aina jollain tavalla erityislaatuinen. Kukin niistä EMMOista omalla tavallaan, ihan kuten ihmis-emmatkin ovat jokainen erilaisia, niin niin myös nämä vedenalaiset EMMAt ovat jollain tavalla erityisiä. Yksi niistä saattaa olla todella monimuotoinen. Siellä saattaa olla valtavasti erilaisia lajeja, erilaisia pohjan laatuja, kirkasta vettä, sameaa vettä, ihan mitä tahansa veden alta voi löytyä. Toinen saattaa taas olla vesikasviviidakko. Siellä saattaa olla läpitunkematonta ärviäviidakkoa, josta ei varsinaisesti läpi näy, mutta se saattaa olla esimerkiksi kalanpoikasille todella tärkeä lisääntymisalue. Joku sitten taas saattaa olla hyvinkin tavanomaisen näköinen pinnalta, ja voi olla sieltä veden altakin aika mitäänsanomatonta, ei säväytä varsinaisesti. Mutta siitä huolimatta se saattaa olla aika ainutlaatuinen jollekin tietylle lajille, tai ekosysteeminä erittäin tärkeä usealle eri lajille yhdessä.
Kallio [00:03:38]: No, miten EMMAt syntyivät?
Lanki [00:03:43]: Maailmassa on 321 tällaista EBSA-aluetta, jotka on määritelty maailmanlaajuisesti ekologisesti tai biologisesti merkittäväksi meriluontoalueeksi. Sitten vihdoin tuossa muutama vuosi sitten saatiin Itämeri mukaan, eli Itämereltä saatiin määriteltyä vaikuttavalla asiantuntijatyöllä muutama tällainen erityinen meriluontoalue. Eli siellä Suomen merialueelta on mukana Itäinen Suomenlahti, Ahvenanmeri, Ahvenanmaa ja Saaristomeri, Merenkurkun saaristo ja Perämeren pohjoisosa. Nämä alueet ovat kuitenkin todella suuria, ja ne on aika karkeasti rajattuja. Ja kuten me suomalaiset hyvin tiedämme, niin ei tuollaisesta, noin isolta alueelta voi sanoa, että missä ne oikeasti kaikkein tärkeimmät kohteet ovat, missä meillä on kaikkein monimuotoisimmat paikat, koska noin isolle alueelle mahtuu monen monta saarta ja monen monta salmea, ja toisaalta monen monta kaupunkia ja toimintoa. Ja niin sitten me täällä Suomessa päätimme listata ne meidän omat rannikkomme tärkeimmät meriluontoalueet, eli millä on kaikkein suurin merkitys meidän meriluonnon selviytymiselle Itämeressä. Ja niin sai alkuunsa tämä EMMA-työ, eli Suomen ekologisesti merkittävimmät merenenalaiset meriluontoalueet tunnistava työ. Tämä alueiden määrittely ja rajaus oli pitkä prosessi, jossa oli mukana lukuisia meriluonnon asiantuntijoita. Oli niin Metsähallituksesta, Suomen ympäristökeskuksesta, ELY-keskuksilta. Ja sitten myös paikallisia henkilöitä, jotka tuntevat alueita hyvin. Ja tähän EMMAan mukaan otettiin vain sellaisia alueita, joista oli jo valmiiksi paljon konkreettista tietoa ja nimenomaan tutkimustietoa vedenalaisesta luonnosta. Eli missä tiedettiin, että siellä on tiettyjä uhanalaisia vesikasveja, on paljon tietoa makrolevistä, selkärangattomista eläimistä, eri luontotyypeistä, geologiasta, kalojen lisääntymisalueista ja sen sellaisesta. Lisäksi matemaattisen mallinnuksen avulla saatiin tehtyä alustavia arvioita parhaista alueista, joista ei vielä ole tietoa, mutta rajaukset varsinaiset, eli siis mihin nämä EMMOjen rajat vedettiin, niin ne tehtiin vasta sitten niiden oikeiden, todellisten havaintojen ja toisaalta asiantuntijoiden paikallistuntemuksen perusteella. Ja tässä vaiheessa Suomen rannikolta tunnistettiin sitten 87 tällaista ekologisesti erityisen merkittävää merialuetta. Ja toivottavasti tiedon lisääntyessä jatkossa, niin näitä EMMA-alueita sitten voidaan lisätä tähän listaan, kun me niitä tunnistamme.
Kallio [00:06:25]: No nyt minulla heräsi tällainen kysymys, että mikä tekee EMMAsta EMMAN?
Lanki [00:06:32]: Kun näitä alueita arvotettiin, ja etsittiin parhaita EMMA-alueiksi soveltuvia alueita, niin niiden merkittävyys arvioitiin sitten suhteessa siihen kyseiseen merialueeseen, esimerkiksi Saaristomeren luontoarvoihin, eli missä ovat juuri Saaristomeren parhaat luontoarvot, ja sitten toisaalta ovatko ne merkityksellisiä meidän koko rannikon luontoarvojen kannalta, jollain tavalla erityisiä, mitä ei ehkä muualla meidän rannikollamme ole. Eli ei vertailtu Saaristomerta Punaisen meren koralliriuttoihin, vaan nimenomaan tähän meidän omiin alueisiin. Jokaisen alueen tuli sitten täyttää ainakin yksi, mielellään toki useampikin niistä EBSAssa jo määritellyistä vaatimuksista, jotka me olimme siis muokanneet sopiviksi tänne. Ja näitä oli esimerkiksi ainutlaatuisuus tai harvinaisuus tai jotenkin huomattava edustavuus. Tällaisia oli vaikka noin Vahterpään fladat tuolla Loviisassa. Siellä on sellainen maannousemalahtikokonaisuus, mikä on hyvin koskematon ja ainutlaatuinen Suomenkin mittakaavassa. Toinen kriteeri oli erityinen tärkeys lajin elinkierrossa. Eli esimerkiksi kalojen kutualueet on tällaisia, vaikkapa nyt Isojoki Pohjanmaalla, joka on merkityksellinen tietyille lajeille. Vähän samaan kategoriaa menee tärkeys uhanalaiselle tai taantuvalle lajille tai luontotyypille. Ja ihan tästä pääkaupunkiseudun kupeesta vaikka Espoonlahti on sellainen, jossa on monia lajej, jotka ovat aika, sinnittelevät äärirajoillaan, mutta kuitenkin pärjäilevät edelleen. Ja se on merkityksellinen elinympäristö. Sitten tietysti herkkyys, tai hidas palautumiskyky, vaikka Rönnskär tuolla merenkurkussa. Biologinen monimuotoisuus eli luonnonkirjo on yksi kriteeri. Saaristomeren ulkosaaristo voisi olla tästä hyvä esimerkki, hyvin monimuotoisesta elinympäristöstä. Ja vielä luonnontilaisuus on sellainen, mitä halutaan erikseen arvottaa niin kansainvälisessä kriteerissä kuin täällä meilläkin. Vaikkapa nuo Krunnit tuolla perämerellä on sellainen, missä ei kauhean paljon ihmisen kädenjälki eikä edes veneen jälki näy. Ja ajatus tässä on se, että emmat tulkitsevat ja kokoavat sitten tätä meriluontoa kuvaavaa tietoa erilaisen kestävän käytön suunnittelun tueksi, ja tietysti asiantuntijoille erilaisiin tarpeisiin. Mutta tietysti myös koko kansan iloksi ja hyödyksi.
Kallio [00:09:00]: No nyt on pakko tarttua tuohon, ja alkoi kiinnostaa, että millä tavalla siis näistä EMMOista voi olla ilo ja hyötyä meille kaikille?
Lanki [00:09:09]: No haluaisin sanoa tähän, että kuten vaikkapa mennessä vanhaan hienoon metsään, niin onhan se nyt ihan älyttömän siistiä. Nähdä sellainen luonnontilainen paikka, missä on kaikkia mahdollisia lajeja ympärillä, ja kun kääntää katsetta, niin löytyy uusia lajeja. On hienoa, että on paikkoja, joissa voi olla katsomatta meidän ihmisten käden tai jalan, tai ankkurin tai minkä tahansa muun välineen jälkeä. Ja ihan ehkä minulle itselleni tuo iloa jo se, että tiedän, että sellainen on olemassa. Tiedän, että minun mökkini lähistöllä on sellainen alue tai tämä alue, missä liikun veneillen, niin on nyt veden pinnan alta sellainen erityisen tärkeä jollekin lajille. Ja tietysti sitten ne maisemat uidessa ja snorklatessa. Myös meillä Itämeressä on todella hienoja paikkoja, on värikkäitä ja on ajoittain kirkasta vettä, on hirveän hienoja leväviidakkoja. Ei aina tarvitse mennä koralliriutoille tai Norjan kelppimetsiin löytääkseen niitä hienoja paikkoja. Ja Nämä EMMAt auttavat löytämään niitä kaikkein monimuotoisimpia alueita. Mutta ehkä sitten taas laajemmin hyödynnystä ajatellen, niin esimerkiksi kalakantojen hyvinvointi, niin sehän takaa sitten jatkossakin hyvät kalansaalit. Ja siinäkin kohtaa EMMOista on ihan varmasti meillä iloa.
Kallio [00:10:34]: Kuulostaa sykähdyttävältä, mutta ovatko nämä EMMAt sitten kuitenkaan suojelualueita?
Lanki [00:10:44]: No EMMAt eivät ota kantaa hallinnollisiin rajoihin eikä luonnonsuojelualueisiin. Eli jotkut näistä määritellyistä EMMA-alueista on jo suojeltuja, joidenkin osat saattavat olla suojeltuja tai eriasteisen suojelun piirissä. Jotkut ovat taas sitten kokonaan meidän suojelualueverkostomme ulkopuolella, mikä osoittaa lähinnä sitä, että vedenalainen tieto ja sen määrä on viime vuosina lisääntynyt aika paljon. Eli siinä vaiheessa, kun suojelualueen rajauksia on tehty, niin ei ole välttämättä ollut kovinkaan paljon tietoa siitä, mitä siellä veden alla oikeasti on. Eli on tehty parhaan asiantuntija-arvion mukaan niitä rajauksia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana VELMU, eli Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma, on tuottanut valtavan määrän tietoa Pohjois- ja Itämeren vedenalaisesta luonnosta. Eli ollaan kartoitettu koko tämä meidän Suomen rannikkomme melko hyvällä tarkkuudella. Ja nyt sitten VELMUn alaisuudessa tuotettu tieto sitten kootaan näissä EMMOissa yhteen.
Kallio [00:11:54]: Ekologisesti tai biologisesti merkittävien vedenalaisten meriluontoalueiden tunnistaminen on tärkeää, sillä EMMA-alueet, ja niiltä tunnistetut luontoarvot toimivat muun muassa merialuesuunnittelun työkaluna. EMMA-alueet tarjoavat tärkeää tietoa myös esimerkiksi Suomen merialueiden suojelualueverkoston kehittämiseen. Käynnissä olevassa Biodiversea-hankkeessa on tavoitteena laajentaa Suomen merialueen suojeluverkostoa kohti Euroopan unionin asettamaa niin sanottua 30 by 30 -tavoitetta, jonka mukaan EU:n maa- ja merialueista 30 prosenttia tulisi olla suojeltu vuoteen 2030 mennessä. Tähän Suomikin on sitoutunut, ja tavoitteena onkin saada Suomen merialueita suojeltua nykyistä paremmin. Tässä työssä auttaa se, että tiedämme jo, missä päin rannikkoa merkittävät luontoarvot sijaitsevat. Emme voi suojella sellaista, mitä emme tunne. Myös tämä podcast on tuotettu EU:n life-rahoituksen tuella Life-IP Biodiversea-hankkeessa. Tämä jakso ei välttämättä vastaa Euroopan unionin mielipidettä. Sinea ja Euroopan komissio eivät ole vastuussa siitä, miten tässä jaksossa olevaa tietoa käytetään. No kenelle sitten nämä EMMAt ovat? Ketkä kaikki voivat niitä hyödyntää?
Lanki [00:13:12]: No kuten tuossa äsken jo vähän puhuimmekin, niin EMMAt ovat tietysti kaikille meriluonnosta kiinnostuneille. Mutta erityisen hyödyllisiä työkaluja nämä tietysti ovat kaavoitukseen ja merialuesuunnitteluun. Esimerkkinä vaikka Kymenlaaksossa tehty Kymenlaakso 2040 maakuntakaava, jossa suunnittelussa EMMAt olivat mukana. Ja nämä alueet on piirretty ja määritelty karttoihin. Ja sitten maakuntakaavassa kovimmat käyttöpaineet on ohjattu muualle. Eli suojataan niitä ekologisesti kaikkein tärkeimpiä merialueita. Sitten taas esimerkiksi merialuesuunnitelma 2030, joka on siis yhdessä sidosryhmien kanssa muodostettu tällainen strateginen näkemys merialueen kestävästä käytöstä ja meriympäristön hyvän tilan tukemisesta. Eli siinäkin huomioidaan sitten nämä EMMA-alueet ja se kaikki tieteellinen tieto, mikä niiden EMMA-alueiden taustalla on.
Kallio [00:14:08]: EMMAt ovat valtakunnallisia, mutta entäpä sitten paikallisesti?
Lanki [00:14:13]: No juuri kuten sanoin tuosta Kymenlaakson maakuntakaavasta, jossa näitä EMMOja hyödynnettiin maakunnallisesti, niin samalla tavalla sitten kunnat voivat itsenäisesti huomioida EMMAt omissa maankäyttösuunnitelmissaan. Tämähän on työkalu kunnille tunnistaa omalta alueeltaan ne ekologisesti ja biologisesti kaikkein tärkeimmät merialueet, ja ohjata niitä käyttöpaineita sitten kohteisiin, joissa mahdollisimman vähän on haittaa meriluonnolle. Esimerkkinä tästä on vaikka PEMMA eli pääkaupunkiseudun EMMA-alueet, jossa asiantuntijat yhteistyössä pääkaupunkiseudun kuntien kanssa tunnistivat sitten alueille tärkeimpiä meriluontoalueita. Nämä alueet olivat sellaisia, että ne eivät välttämättä pärjänneet valtakunnallisessa listauksessa. Eli ne eivät olleet valtakunnallisesti jotenkin superainutlaatuisia tai tärkeitä, mutta alueellisesti ne olivat sitten tässä pääkaupunkiseudun sykkeessä tärkeimpiä. Nythän itse asiassa juuri hyväksyttiin YK:n biodiversiteettisopimus, jossa päätettiin suojella 30 prosenttia maapallon pinta-alasta. Ja tässä suojelupyrkimyksessä sitten on tietysti tärkeää, että ollaan tunnistettu niitä arvokkaimpia alueita, jotta voidaan kohdentaa ne suojelutoimet sellaisille alueille, jossa se suojelu olisi mahdollisimman vaikuttavaa, eli tehokasta ja hyödyttäisi mahdollisimman monia lajeja ja elinympäristöjä.
Kallio [00:15:30]: Näitä EMMOja on aika paljon. Sukulaisteni mökki on tuolla Mynälahdella, ja nyt heräsi kysymys, että missähän siellä päin mahtaa olla lähin EMMA? Voitko näyttää tältä kartalta?
Lanki [00:15:46]: No itse asiassa tässähän koko Mynälahti on EMMA.
Kallio [00:15:52]: Oho, melkoinen jymyuutinen. Tuota en tiennytkään. Muistan lapsuudesta vaan sen, että Mynälahdella vesi oli aina sameaa, kun kävimme uimassa siellä. Ja se on aika vaatimattoman näköinen lahti kokonaisuudessaan. Miksi ihmeessä se siis on EMMA?
Lanki [00:16:14]: No tämä on itse asiassa todella hyvä esimerkki. Eli eivät nämä emmat välttämättä ole ihmisen mielestä hirveän houkuttelevia edes pinnan alta. Eli voi olla sameaa vettä, voi olla pinnalta hyvinkin tavallisen näköinen jokisuisto tai jokin muu ympäristö. Mutta Mynälahti on yksi näistä rannikon merkittävimmistä kuhan kutualueista. Tuottaa valtavan määrän kuhanpoikasia vuosittain meidän Itämereen ja rannikolle. Vastaava alue on tuolla minun kotipuolessani tuolla Haminan edustalla oleva Summanlahti, joka on hyvin hyvin tavallisen näköinen jokisuisto, jossa on paljon käyttöpaineita, on vesiliikennettä ja kalastusta. Ja hyvin sameavetinen alue, jossa on ruovikoitakin aika paljon, mutta tuota siellä elää sellainen veikeä direktiivilaji kuin meriuposkuoriainen, pieni pohjalla kävelevä kuoriainen. Ja lisäksi ihmiselle ehkä tutumpi ja merkittävämpi monesti on äärimmäisen uhanalainen meritaimen, joka nousee jokeen kutemaan, ja uhanalainen vaellussiika muun muassa. Ideahan näissä EMMOissa on juuri se, että osataan ohjata niitä paineita mahdollisimman vähän näitä lajeja häiritseviin kohtiin, ja tapoihin käyttää sitä vesiympäristöä.
Kallio [00:17:35]: Voisiko EMMOille tehdä tällaisen turistireissun?
Lanki [00:17:39]: No tottakai. Jotkut ovat innostuneet EMMAbongauksesta eli keräävät kaikki EMMAt, koko sarjan. Toki jonkin verran haastavaa, koska veneen tarvitsee monesti mukaan, ja osa alueista on hyvinkin ulkona tai vaikeasti saavutettavissa. Mutta jotkut ovat hyvinkin lähellä, ja jopa julkisten kulkuvälineiden päässä. Mutta kannattaa ottaa maskit ja snorkkelit mukaan, niin saa vähän enemmän irti niistä.
Kallio [00:18:05]: No onneksi EMMAbongaukseen ei välttämättä tarvitse sitä venettä, sillä EMMOja on myös ihan pääkaupunkiseudun ytimessä, kuten Espoon Laajalahdella. Mutta siellähän näyttää aika ankealta ja samealta?
Lanki [00:18:23]: Joo, tää on taas näitä sameita kurjia paikkoja. Mutta siellä elää tämä samainen meriuposkuoriainen, josta äsken puhuimme tuossa. Valtavasti hienoja putkilokasviniittyjä. Ja ennen kaikkea se on alueena tärkeä, koska se on ainutlaatunen tässä Etelärannikolla, kovien käyttöpaineiden keskellä. Siellä sinnittelee moni laji paikalla, jossa periaatteessa ei pitäisi enää elää mitään, mutta siitä huolimatta ne elävät siellä. Ja siksi se on ollut tärkeää tunnistaa niiden elinympäristöksi ja sellaiseksi, joka voi jonakin päivänä olla vielä, tai jälleen hienompi kuin mitä se nyt tällä hetkellä on.
Kallio [00:19:08]: No niin täytyypä ottaa tuo aiempi ankea kommenttini takaisin. Sinä olet nähnyt monia EMMOja omin silmin, sillä sinä toimit myös sukeltajana meritiimissä. Mikä on suosikki EMMAsi, tai suosikkimuistosi EMMOilta?
Lanki [00:19:26]: Niitä on valtavan paljon. Meillä on niin upeita merialueita ja upeita kohteita ympäri rannikkoa, mutta kyllä ehkä kaikkien aikojen suosikkini on Luodematalat, eli tuollainen riutta tuolla keskellä Suomenlahtea, aika lähellä Venäjän puolta jo, lähellä Suursaarta meidän talousvyöhykkeellämme. Siellä avomerellä pinnan alla, matalimmillaan neljä metrin syvyydessä uinuu riutta, jossa on kivikon ja eri kokoisten lohkareiden lisäksi niin hirvittävän monimuotoinen eliöstö. Valtavasti suodattavia eläimiä, on kaloja, on merirokkoja, simpukoita. Se on täysin sellainen unenomainen maailma, johon sukeltaessa voi kokea olevansa jossakin, missä ei ehkä kukaan ole aiemmin käynyt. Todennäköisesti on, mutta ei ole ainakaan jättänyt jälkeään. Siellä, kun pääsee ehkä peilityynen avomeren pinnan alla itsekseen liikkumaan ja kuuntelemaan sitä pelkästään sitä laineiden liplatusta, niin se on aika ainutlaatuinen kokemus. Ja kyllä niinä hetkinä tulee se fiilis, että jos minä jotain haluan jälkipolville säästää tästä, niin on se tunne, että meillä on vielä niitä paikkoja, johon kukaan ei ole koskaan koskenut. Ja jos minä pystyn jollain tavalla vaikuttamaan siihen, että niihin ei ehkä jatkossa kaikkiin koskettaisiinkaan, niin se olisi aika hienoa.
[äänite päättyy]