Subscribe
Share
Share
Embed
Mättäällä on Metsäkeskuksen podcast metsistä ja metsien mahdollisuuksista. Mättäällä-podcastissa ääneen pääsevät metsäalan asiantuntijat, jotka valaisevat keskusteluissa metsäisiä ajankohtaisaiheita.
Puhuja 1, Petri Lähteenmäki [intro]:
Jos ajatellaan vielä tätä laajuutta, niin jos otetaan kesämökit, maatilat, yritykset, asunnot, maa- ja metsätalous, joka kolmas suomalainen käyttää säännöllisesti yksityisteitä.
Puhuja 2, Sara Perttunen:
Tänään keskustelemme Metsäkeskuksen podcastissa siitä, että mitä ovat yksityistiet ja ketkä niitä saavat käyttää. Studiossa keskustelemassa mukana ovat Suomen metsäkeskuksen projektipäällikkö Petri Lähteenmäki, tervetuloa!
Lähteenmäki:
Kiitos!
Perttunen:
Ja sitten vielä Suomen tieyhdistyksen yksityistieasiantuntija Teuvo Taura. Tervetuloa!
Puhuja 3, Teuvo Taura:
Kiitos!
Perttunen:
Minä olen Sara Perttunen. Tervetuloa Mätttäälle!
Lähetään ensin liikkeelle siitä, että otetaan termit tutuksi. Petri, mikä ensinnäkin on yksityistie?
Lähteenmäki:
No vähän niinku jo nimikin sanoo niin ne on yksityisten kiinteistönomistajien rakentamia ja ylläpitämiä teitä. Ja niiden pääasiallinen käyttötarkoitus on toimia näiden kiinteistöjen yhteystienä. On myös joitakin valtion teitä, kun ne on muuttuneet vähäliikenteisiksi, niin niitä on sitten yksityistetty. Ja tosiaan ne on rakennettu ja kunnossapidetään yksityisin varoin pääsääntöisesti.
Taura:
Joo ja yksityisteitä on niinku erilaisia, että puhutaan kiinteistöjen omista teistä ja ja silloin kiinteistönomistaja saa pitää niitä siinä kunnossa kuin haluaa. Mutta sitten on tämmöisiä sopimusteitä, jos muutama kiinteistönomistaja on sopinut keskenään siihen käyttöoikeuksista, niin sekin on ihan OK, mutta ne sopimukset sitoo vaan niitä sopimuksen tehneitä.
Mutta sitten suuri joukko on toki niitä teitä, missä on viralliset tieoikeudet niin kuin sanoit, ja tuota osassa niistä on sitten myös perustettu tiekunta ja näitä teitä sääntelemään on säädetty yksityistielaki, mistä löytyy sitten pelisäännöt, että miten kokouksia pidetään ja missä kunnossa teitä täytyy hoitaa.
Perttunen:
No antakaa vähän mittakaavaa, kuinka paljon yksityisteitä oikein on, että mikä niiden merkitys on Suomessa?
Taura:
No yksityisteitä on tosiaan suurin osa Suomen tieverkosta. Eli Suomessa on autolla ajokelpoisia teitä noin 460 000 kilometriä, josta 370 00 kilometriä on yksityisteitä. Elikkä noin 70 prosenttia, ja niissä on merkittävä määrä tienkäyttäjiä.
Lähteenmäki:
Loput tiet ovat sitten valtion maanteitä ja kuntien ylläpitämiä kaavateitä, katuja. Ja jos nyt ajatellaan mittakaavaa, niin esimerkiksi puun huolto, 4 000 rekkaa päivittäin yksityisteiltä.
Taura:
Joo on arvioitu, että yli 90 prosenttia tehtaalle ajettavasta puista lähtee yksityisteiden varsilta.
Perttunen:
Ja heti kun teitä kuuntelee, niin tulee juuri se ajatus, että onkohan kaikki edes tosiaan tietoa siellä tästä, että näitä yksityisteitä kuitenkin on paljon enemmän kuin näitä valtion teitä. Ja vähän sivusittekin sitä jo, että nää on nimenomaan pääsääntöisesti yksityisten ihmisten, kellä on oikeus käyttää, mutta kun tullaan tähän mittakaavaan, että suuri osa teistä on yksityisteitä, sillon siellä on paljon muutakin liikennettä. Kellä on oikeus käyttää sitä yksityistietä?
Taura:
No se perusoikeus on tietysti niillä kiinteistön omistajilla, joidenka kiinteistö sijaitsee sen tien vaikutusalueella.
Lähteenmäki:
Ja jos esimerkiksi on asunto yksityistien varrella, siellähän saa käydä kylässä, joten koskaan ei voi tietää, että onko luvaton vai luvallinen käynti. Tämän takia ja tämän valvonnan takia tällainen satunnainen käyttö on sallittua, jollei sitä ole erikseen kielletty.
Taura:
Joo näinhän se yksityistielaki sanoo ja se on ihan hyvä asia. Ja pääsääntöisesti niin tien käyttöä ei ole juurikaan kielletty muuta kuin sitten tämmöisillä ehkä metsätietyyppisillä teillä, niin siellä voi olla rajoituksia, että ei ole ole sallittu muiden kuin tieosakkaiden käyttää tietä. Mutta se, että jos yhteiskunta avustaa yksityisteitä, niin silloin ei tien käyttöä juurikaan saa kyllä kieltää, että siitä täytyisi olla sitten tieosakkaille ja tielle huomattavaa haittaa.
Lähteenmäki:
Jos ajatellaan vielä tätä laajuutta, niin jos otetaan kesämökit, maatilat, yritykset, asunnot, maa- ja metsätalous, joka kolmas suomalainen käyttää säännöllisesti yksityisteitä.
Perttunen:
Eli lähtökohtana voidaan pitää sitä, että yksityistietä saa käyttää. Jäinkö oikeeseen kuvaan?
Taura:
No kyllä siis kulkemiseen saa käyttää yksityistietä. Mutta sitten jos puhutaan kuljetuksen suorittamisesta, elikkä täytyisi jotain tavaraa viedä vaikka jonkun metsänomistajan puita ja metsänomistaja ei oo sen tien osakas, niin se vaatii kyllä aina sitten tiekunnan luvan ja täytyy sopia käyttömaksusta.
Lähteenmäki:
Ja tällainen säännöllinen liikenne, mikä on toistuvaa, viikoittaista, niin siihen tulee ainakin sitten semmoinen, että siitä pitäisi maksaa korvaus tiekunnalle.
Perttunen:
No nyt sivusittekin molemmat tätä tiekuntaa. Mikä tää tiekunta oikein on? Aloitatko vaikka Petri.
Lähteenmäki:
No tiekunta on tällainen yksityistielain määrittämä yksityistielle perustettava tällainen toimielin. Se helpottaa yksityistien päätöksentekoa. Koska jos yksityistiellä on vaikka 30 osakasta, pitäisi kaikkien tehdä sopimus kun tielle tehdään jotain, jos ei ole järjestäytynyt. Kun on tiekunta, tiekunta voi kokouksessaan päättää asioista demokraattisesti elikkä enemmistön päätökset sitovat kaikkia tieosakkaita. Näin se helpottuu.
Taura:
Kyllä, tää on tärkeä asia, että kaikkien ei tarvitse tulla kokoukseen ja silti ne päätökset sitoo myös poissa olevia. Ja sitten yksi tärkeä asia on myös se, että tiemaksut on ulosottokelpoisia ilman oikeuden päätöksiä, kunhan ne on vaan asianmukaisesti tiekunnan kokouksessa vahvistettu.
Perttunen:
Mitkä on sellaisia tyypillisiä asioita, mitä tiekunta päättää?
Lähteenmäki:
Tällainen yleisin kokous on vuosikokous. Siellä päätetään tien kunnossapidosta, tiemaksuista. Laki sanoo, että kaikista merkittävistä asioista eli kaikista, mitkä vaatii rahaa.
Taura:
Mutta yksi tärkeä asia on myös se, että siellä kokouksessa valitaan sitten henkilöt, jotka käytännössä sitten hoitaa niitä tiekunnan asioita. Elikkä hankkii urakoitsijat tiehoitotöitä tekemään ja laskuttavat tieosakkailta heidän tiemaksunsa ja taas maksavat urakoitsijan laskut.
Vielä suurin osa tiekunnista toimii niin sanotusti talkooperiaatteella, että siellä on henkilöt valittu hoitamaan asioita ja he ehkä pientä kulukorvausta siitä saa, mutta ei mitään isompaa palkkaa. Ja se on aika vastuullinen tehtävä.
Lähteenmäki:
Ja se on erittäin tärkeää, että tiekokouksia pidetään säännöllisesti. Laki sanoo, että vuosittain, mutta siinä on pieniä poikkeamia, että sitä voidaan jopa neljään vuoteen venyttää. Mutta on paljon semmoisia tiekuntia, jotka käytännössä eivät kokoonnu koskaan. Ja se passivoittaa, koska ei niinku tavallaan ole vuoropuhelua sen tien hoidosta, niin se passivoittaa, se heijastuu tien kunnossapitoon, tien kuntoon. Silloin kun järjestetään ne kokoukset, niin yleensä tie on paremmassa kunnossa.
Perttunen:
Joo se on varmasti ilmiselvää, että tien kunnossapito vaatii rahaa ja sitä näillä tiemaksuilla kerätään. Mutta miten nää tiemaksut oikein jakautuu? Teuvo, sä tiedät siitä paljon.
Taura:
No joo, tiekunnalla on oltava yksiköt, millä sitten myös tiemaksut kerätään. Ja toki niillä niitä käytetään myös päätöksentekoon elikkä yksiköiden suhteessa äänestetään. Ja kun yksiköitä osakkaille määrätään, niin siinä otetaan huomioon tieosakkaan tiestä saatava hyöty ja sitten se, miten se tieosakas todellisuudessa sitä tietä käyttää.
Ja Maanmittauslaitos on laatinut tämmöisen ohjeistuksen, jonka perusteella yleensä tiekunnat nää yksiköt tekevät. Ja tuota esimerkiksi vakituinen asukas, niin hänellä on tietynlainen ohjeellinen painoluku siihen käyttöön ja sitä kautta muodostuvaan maksuun ja lomakiinteistöt sitten maksavat pikkaisen vähemmän.
Tietysti myös tää tienkäyttömatka on aika oleellinen tekijä siihen tiemaksuun, että mitä pidemmän matkan tietä käyttää, niin sitä isompi yleensä maksu myös on.
Lähteenmäki:
Tiemaksuja on kolmea erilaista. Eli on tällainen perusmaksu, mikä on kaikille osakkaille samansuuruinen. Sillä katetaan tän tiekunnan hallinto. Se voi joskus tuntua isolta se maksu, että jos on vain pieni metsäläntti ja on 20 euroa perusmaksu.
Ja se sitten on yksikkömaksu, mikä tulee juuri tästä, kun Teuvo puhui tästä tavallaan yksiköiden perusteella, siinä mitataan sitä hyötyä. Ja sitten on vielä käyttömaksu, jota maksetaan muun muassa ulkopuolisten kuljetuksista tai sellaisesta tien käytöstä, mikä ei ole huomioitu yksiköinnissä. Kolme eri osa-aluetta.
Perttunen:
Herää myös kysymys siitä, että kun sivusitte jo alusta alkaen sitä, että kuitenkin on paljon käyttöä yksityisteillä, niin entä jos se käyttö on myös niin runsasta, että ajatellaan, että se on ehkä vähän kohtuutontakin, että nimenomaan vaan tiekunta sitä rahaa kerää ja vaan ne osakkaat sitä maksaa niin voiko jossain tilanteessa kunta auttaa jollain tasolla yksityistien kunnossapidossa?
Lähteenmäki:
Kunnat hyvin usein avustavat tällaisia asuttuja teitä. Se ei ole kuitenkaan mitenkään lakiperusteinen se kunnanavustus. Elikkä kunnat voivat vapaaehtoisesti päättää, miten he yksityisteitä avustavat. Paljon myös vaikuttaa se kunnan varallisuus, elikkä mitä enemmän on kunnalla niinku veronmaksajia ja tuloja niin sen avuliaampia he ovat yleensä myös näissä avustuksissa. Ja silloin kun kunta avustaa yksityistietä, silloin myöskin sitä sen tien käyttöä ei voi kieltää. Teuvo sitä jo sanokin, elikkä silloin se on niinku yleisesti kuntalaisten käytettävissä.
Taura:
Mutta toki silloinkin säännöllisestä käytöstä voi periä maksua, että se kunnanavustus ei kuitenkaan pääsääntöisesti estä tiemaksujen perimistä niiltä läpikulkijoiltakaan.
Perttunen:
No sitten taas jos puhutaan siitä, että tarvitsee tehdä tiellä jotain isompaa, niin puhutaan perusparannuksesta. Mitä sillä oikein tarkoitetaan käytännössä?
Lähteenmäki:
Perusparannushan poikkeaa yleisesti tästä kunnossapidosta. Eli kunnossapito on tällaista säännöllistä vuosittaista tien hoitamista ja perusparannukseen tehdään isompi remontti. Yleensä on tällainen kantavuuden parantaminen. Ja sitten esimerkiksi, jos tie on liian kapea tai jos siellä on ojat huonossa kunnossa, tarvitaan liittymäalueita, kääntöpaikkoja suurennetaan. Tehdään oikeastaan uusi tie. Voi sanoa, että tiellä on tietty elinkaari. Kun se tulee täyteen, perusparannuksessa melkein rakennetaan uusiksi se tie ja se on aika arvokastakin sitten jo.
Taura:
Tyypillistä on tavallaan se, että tie ei ole ihan riittävän kantava tieosakkaiden liikennetarpeisiin ja joutuu jatkuvasti sitten korjaamaan kunnossapitotöillä niitä samoja paikkoja. Rahaa tavallaan koko ajan uppoaa siihen samaan kohtaan ilman, että tien kunto paranisi ja parantamisenhankkeen yhteydessä saadaan se laatutaso sitten nousemaan tieosakkaiden liikennetarvetta vastaavaksi.
Lähteenmäki:
Ja myöskin alkujaan hyvä tie saattaa tulla senkin jo johdosta, että ajoneuvojen kalustopainot on kasvanut merkittävästi. Ja esimerkiksi kaarteet saattaa olla sillain, että kuusikymmentäluvun kuorma-auto menee hienosti siinä peräkkäiset mutkat, mutta nykyajan kalusto ei enää taitukaan siihen toiseen mutkaan ja sitten perävaunu kaatuu ojaan.
Perttunen:
No kuten sanoit Petri tuossa jo aikaisemmin heti, että tää on kuitenkin kallista, niin mistä yksityistie sitten saa nää rahat perusparannukseen?
Taura:
No kyllähän tiekunnilla vaihtoehtojakin tietysti on. Omarahoitusosuutta aina tarvitaan jonkin verran, se on lähtökohta aina kun parantamisen hankkeeseen ryhdytään, mutta tällä hetkellä on avustuksia mahdollisuus saada ELY-keskuksen kautta, puhutaan niin sanotusta valtion yksityistieavustuksista. Ja toinen rahoituskanava on sitten mitä voi hakea Metsäkeskukselta on tää metsätalouden kannustinjärjestelmän mukainen metka-avustus. Molemmat on niin sanottuja avustuksia, eli tällä hetkellä noin 70 prosenttiin kustannuksista saa tukea, mutta sitten loppu täytyy kattaa omarahoitusosuudella.
Tietysti näissä avustuksista on pikkuisen tiekunnan kannalta hankalaa se, että ne on aina siirrytty budjettirahoituksiin ja tuota niissä on aika paljon vaihtelua. Tässä nyt oli muutama vuosi, että tukia oli hyvin mahdollisuus saada, rahaa oli hyvin jaettavissa. Mutta taas nyt tulevaisuus näyttää tiekuntien kannalta hiukan huonommalta, eli läheskään kaikki tiekunnat ei varmaan rahoitusta tule saamaan, vaikka tuota lähtisivät sitä hakemaan.
Lähteenmäki:
Tiekunta voi periaatteessa vähän kerätä varastoon niitä tiemaksuja ja sitten tiekunta voi myös hakea lainaa. Ja kuten erässä pohjanmaalaisessa tiekunnassa niin kerättiin kokouksessa karvalakkiin sen verran rahaa, että saatiin perusparannus tehtyä, että Pohjanmaalla voi toimia näinkin.
Perttunen:
Isot karvalakit. No onko jotain ehtoja perusparannuksen avustuksiin liittyen?
Lähteenmäki:
No yleisesti katsotaan, että tien tulee olla hyvin kunnossapidetty. Elikkä jos on alle 20 vuotta edellisestä tämmöisestä valtion avustamasta perusparannuksesta niin tukea ei saa. Silloin se katsotaan, että se on huonosti pidetty se tie.
Ja on toki paljon muitakin ehtoja. Metsäteillä on vähintään 500 metrin tämmöinen pätkä tiestä, alle 500 metrin pätkää ei avusteta. Sitten no tiekunta pitää olla perustettu ja sitten tämmöiset yksityistielain mukaiset tämmöiset ilmoitukset täytyy olla tehty, Yksityistierekisteri ja Digiroad. Ja yleensä tää tämmöinen hanke edellyttää tämmöisen asiantuntijan käyttöä, että aika harvasta tiekunnasta löytyy tämmöistä erityisosaamista. Ja nää asiantuntijat myös osaa sitten neuvoa, että miten toimia.
Perttunen:
No mistä hinnoista sitten puhutaan? Onko mitään, totta kai se varmasti vaikuttaa niin paljon, että mitä siellä sitten tehdään. Mutta onko mitään karkeata sääntöä, että kilometri maksaa jotakin?
Lähteenmäki:
No sehän vaihtelee nimenomaan. Ensinnäkin se hankkeen suuruus mitä pidempi tie, määrät on suurempia, jolloin saadaan tämmöisiä määräalennuksia. Esimerkiksi mimmoista urakoitsijaa on saatavilla alueella, mimmoinen kilpailutilanne heillä on. Tai missä on esimerkiksi murskeasema, jos se on vieressä, se on halvempaa, kuin että se on kolmenkymmenen kilometrin päässä. Ja myöskin kaikki se, että mikä se on se maapohja, että miten kantavaa se on.
Mutta sanotaan nyt, että siitä 15 000 eurosta kilometri, käytännössä ei ole mitään rajaa, mitä se voi maksaa sit. Joku silta voi maksaa miljoonan, että siltä väliltä.
Taura:
Mutta kyllä tavallaan jos koko tie vaatii kantavuuden parantamista ja rumpujakin paljon uusitaan ja vähän räjäytystöitäkin on niin helposti 30 000–50 000 euroa kilometri. Siellä ehkä se yläpää siellä 50 000 eurossa on. Silloin saadaan jo aika paljon kyllä sillä rahalla tehtyä. Mutta tuota tyypillisin varmaan on semmoista 30 000 euroa kilometrille.
Lähteenmäki:
Sehän on investointi. Se on otettava investointina ja se parantaa kiinteistöjen arvoa. Se helpottaa sitä esimerkiksi, kun on työmatkaliikennettä, niin on se kivampi ajaa, ettei tärrää koko ajan, eikä mene renkaat puhki. Ja toi myös se metsän saavutettavuus on erittäin tärkeää, että mitä siitä saa hintaa siitä tukista.
Perttunen:
Niin no hei, eroaako metsätie tässä sitten miten ja miten määritellään metsätie?
Lähteenmäki:
No metsätiet on yksityisteitä. Metsätie tulee siitä, että sen pääasiallisin kuljetusmuoto on metsätalouden liikenne. Elikkä puhutaan, että yli 50 prosenttia kuljetuksista tulee metsätaloudesta.
Taura:
Mutta sinänsä yksityistielaki on molemmille tiemuodoille sama, että siinä ei eroa ole. Mutta taas sitten näissä rahoituksissa saattaa olla. Esimerkiksi metsätalouden kannustinjärjestelmän tukia, niin sieltä vaaditaan tietyt yksikkömäärät metsäliikenteestä, jotta sieltä rahoitusta voi saada. Sen sijaan näitä ELY-keskuksen myöntämiä valtionavustuksia voi saada mikä tahansa tiekunta, kunhan vaan tiekunta on perustettu ja ajantasaiset tiedot on tuolla Maanmittauslaitoksella. Mutta tarveharkintaa toki nyt joudutaan siellä rajusti tekemään.
Lähteenmäki:
Ja moni metsätieksi rakennettu tie on muuttanut muotoaan, että siitä on tullut yleinen yksityistie, missä on paljon asutusta, kesämökkiläisiä ja muuta liikennettä jopa enemmän kuin metsätalouden liikennettä.
Perttunen:
Teuvo sä varmaan törmäät työssäsi, sää oot yksityistieasiantuntija, niin aika paljo kuitenkin sitten ihan asukkaiden askarruttaviin kysymyksiin. Niin millaisia ne on? Mitkä asiat ehkä keskusteluttaa, mietityttää, tulee kyselyitä?
Taura:
No kyllä niitä tulee niin laidasta laitaan, että oikeastaan vaikea on sanoa ihan semmosta ykkösasiaa. Mutta totta kai rahasta aina puhutaan, ja ne omat yksiköt, onko ne nyt oikein laskettu siellä tiekunnassa niin se ehkä eniten herättää kysymyksiä. Ja mitä nyt oon katsellut noita käräjäoikeuteen menneitä valituksiakin niin kyllä siellä aika usein yksiköiden määrästä on tiekunnassa epäselvää. Se on tietysti ihan inhimillistä, että rahastahan siinä on viime kädessä toki kysymys.
Mutta kyllä siellä on tosiaan niin myös nää piha-aluiden pensasaidat, tän tyyppiset on monesti ongelmallisia. Että siellä on näkemäesteenä piha-aita ja sitä täytys päästä vähän leikkaamaan, mutta siitä ei oikein löydy sitten yhteisymmärrystä, että mitä saa tehdä.
Lähteenmäki:
Yksityistielain mukaan tiekunta voi poistattaa tiealueella kasvavat puut, mutta siinä tapauksessa, kun siinä on tontti, siinä kasvaa arvokas tammi niin se on aika riskaabelia lähteä sitä kaatamaan siitä.
Perttunen:
Eli aika paljon niinku yhteispeliä tarvitaan, kuulostaa siltä.
Taura:
No kyllä, sillä pärjätään pitkälle. Että niiltä henkilöiltä, jotka siellä tiekunnan vastuuhenkilöiksi elikkä hoitokuntaan valitut jäsenet ja hoitokunnan puheenjohtaja, niin kyllä diplomatialla paljon saadaan vietyä niitä tieasioita eteenpäin.
Lähteenmäki:
Monesti tieriidat tulee jostain aivan muualta. Se voi tulla sukupolvien takaa. On veljekset riitautuneet jostain aivan muusta asiasta ja sitten se opetetaan lapsille ja lapsenlapsille.
Perttunen:
Niin että sitten siinäkin kohti vois olla vielä mahdollisuus, että joku sen sukupolven riidan katkasee, ettei sellaiseen asioihin nää kaadu. Mutta varmasti kaikenlaista ootte tekin nähneet tämän asian tiimoilta.
Lähteenmäki:
Tämän takia tiekunnissa on hyvä aina välillä vaihtaa vetäjät.
Perttunen:
No mistä saa lisätietoa ja apua näihin yksityistieasioihin?
Lähteenmäki:
No Metsäkeskushan myöntää tätä metka-tukea. Meillähän on tietenkin asiantuntemusta siinä. Meillä on myös kehittämishankkeita, jotka alueellisesti edistää yksityistieasioita. Meillä on paljon webinaareja, jotka käsittelevät yksityistieasioita. Meillä on itseopiskelukursseja. Meille voi soittaa. Toki voi soittaa Teuvollekin ja Teuvo voi kertoa siitä lisää.
Perttunen:
Teuvollakin on puhelinnumero mihin saa soittaa.
Taura:
Kyllä, näin juuri. Suomen tieyhdistys on tämmönen liikennealan edunvalvoja ja vaikuttaja. Meillä on sitten yksityisteiden tiekunnille mahdollisuus liittyä Suomen tieyhdistyksen jäseniksi, jolloin heille on sitten maksuton puhelinneuvonta. Ja muun muassa minä siihen sitten vastailen. Ja puheluita tuleekin ihan kiitettävästi. Ja sen lisäksi me sitten koulutamme muun muassa tieisännöitsijöitä, jotka sitten voivat lähteä hoitamaan tiekunnan asioita, jos enää tiekunnasta ei löydy omaa henkilöä asioita hoitamaan tai halutaan keventää niiden valittujen henkilöiden työtaakkaa.
Useimmiten tieisännöitsijät tarjoaa niin sanottuja hallintopalveluja eli lähettävät kokouskutsut, tulevat kokoukseen, toimivat siellä sihteerinä, tekevät pöytäkirjan ja lähettävät tiemaksulaskut. Ja sitten hoitokunta kuitenkin hankkii urakoitsijat ja valvoo tien käyttöä. Mutta toki tieisännöitsijä voi ottaa myös kaiken hoitaakseen, jos niin tiekunta haluaa.
Perttunen:
No ei muuta kuin sitten esimerkiksi teidän tahoihin yhteys näissä asioissa. Mutta kiitos Suomen Metsäkeskuksen projektipäällikkö Petri Lähteenmäki ja Suomen tieyhdistyksen yksityistieasiantuntija Teuvo Taura.
Puhuja 4, Aleksi Talvitie [outro]:
Tämän podcastin tarjosi Lounais-Suomen yksityistieverkko huoltovarmuuden varmistajana -hanke. Hanketta rahoittaa Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto. Hankkeen rahoitukseen ovat osallistuneet myös Lounais-Suomen yksityisteitä käyttävät yritykset sekä metsänhoitoyhdistykset.