Pelihaaste vastaanotettu! Syynissä vuoden parhaat pelit

Vuoden viimeisessä erikoispitkässä jaksossa pelikuninkaalliset Tuomas ja Mari pureutuvat peräti kahteen aiheeseen! Ensiksi käsitellään Satakirjastojen pelihaastetta, johon kuulijatkin voivat ottaa osaa. Hävyttömän mainostuksen jälkeen kaksikko vinkkaa vuoden 2025 pelitarjonnan kermaa. Luvassa räväköitä mielipiteitä ja tiukkoja faktoja peleistä, joita joko olemme pelanneet tai sitten emme.

 

Satakirjastojen pelihaaste 2026 löytyy täältä: https://satakirjastot.finna.fi/Content/haasteet

What is Porin kirjasto esittää?

Porin kirjaston podcast sisältää monenlaista sisältöä paikallisesta näkökulmasta ja välillä myös sen ulkopuolelta. Podcast tarjoaa viihdyttävää sisältöä kirjaston arjesta, keskustelua ja haastatteluja kulttuurisista ja yhteiskunnallisista aiheista sekä puhetta kirjallisuudesta ja peleistä.

[elektronista musiikkia]

Tuomas: Tervehdys ja tervetuloa vuoden viimeiseen ja odotetuimpaan Pelipaussi-jaksoon.

Mari: Woop, woop.

Tuomas: Vähän niin kuin kaikki kirjat ovat aina näissä uutuuslistoilla vuoden odotetuin. Se ei vaadi minkäänlaista onneksi oikeaa äänestystä tai mitään meriittejä. Mutta hei, tänään vuorossa siis Pelipaussi. Äänessä tuttuun tyyliin Tuomas, hei, ja kollegani Mari.

Mari: Moi.

Tuomas: Meillä on tänään peräti kaksi aihetta. Kuten monet peliaiheiset podcastit, niin tässä vuoden lopussa on hyvä luoda katsaus menneeseen ja katsoa vähän vuoden parhaimpia pelejä, mutta tänään me puhutaan myös kirjastoasiaa...

Mari: Whaat?

Tuomas: ...josta me myös väitetään tietävämme ilman mitään meriittejä tai äänestystä [naurua]. Mistä me tänään puhutaan?

Mari: Me puhutaan tänään pelihaasteesta, joka oli siis ensimmäisen kerran tänä vuonna 2025 täällä Satakirjastoilla. Tuomas, haluatko nyt kertoa, että mikä on pelihaaste?

Tuomas: Joo. Tosiaan meillähän kirjastoilla on pitkät perinteet tästä, että meillä on esimerkiksi lukuhaasteita, joissa me kannustetaan ihmisiä lukemaan kirjoja tietty määrä vuodessa ja erilaisilla kriteereillä. Mä oletan, että se oli varmaan meidän ensimmäinen.

Mari: Joo, kyllä mä uskoisin.

Tuomas: Joo.

Mari: Sen jälkeen tuli sitten se elokuvahaaste.

Tuomas: Niin aivan. Elokuvahaaste, jossa justiin haastetaan katsomaan tietty määrä elokuvia tietyillä kriteereillä. Ja tässä luonnollisena jatkumona sitten vuodelle 2025 lanseerattiin pelihaaste. Tämä oli itse asiassa siinä mielessä aika tämmöinen herkullinen kuvio, että me ollaan tehty tämä siis tietenkin Satakunnan alueen kirjasto. Tässä on ollut Rauman kirjastoa, enimmäkseen Porin pääkirjastosta väkeä. Mutta oikeasti se alulle paneva voima tässä oli Mesikämmen Media, joka on siis parin porilaisen äärimmäisen peliorientoituneen ihmisen firma. [naurahtelee] Sieltä tämä Teemu laittoi mulle viestiä, että hei, mitä jos Satakunnallakin olisi tämmöinen pelihaaste? Se voisi näyttää esim. tältä. Ja sitten siinä oli jotain 52 täysin valmista kohtaa, siis ihan... [naurua]

Mari: Kätevää.

Tuomas: Joo. Se oli, että vuoden jokaiselle viikolle olisi joku ja siis se oli pitkä. Siinä oli kaikkea, että pelaa peliä 80-luvulta ja pelaa peliä 90-luvulta ja kaikkia tällaisia mahdollisia erilaisia kuvioita. Helsingissä on varmaan tämä pelihaaste ollut.

Mari: On joo. En lähde heittelemään vuosia, mutta heillä on kyllä ollut jo useampana vuonna.

Tuomas: Joo. Tosiaan meilläkin oli ollut ajatuksena, että olisi tavallaan siistiä, mutta sitten kuka sitä ryhtyisi tekemään. Mutta sitten saatiin tosiaan Mesikämmen Medialta jo tyyliin valmis pohja. Siinä oli vaan se huono, että se oli tyyliin helmikuussa. Helmikuu ei ole hyvä aika julkaista tämmöistä asiaa. Se pitäisi tehdä vuodenvaihteessa. Sitten sieltä oltiin sitä mieltä, että ryhdytään ideoimaan. Sitten viime vuoden lopulla ryhdyttiin tuumasta toimeen ja laadittiin meidän 25-kohtainen Satakirjastojen pelihaaste.

Mari: Kyllä. Se oli hauska projekti, mutta pitäisikö meidän avata vielä sitä, että mikä tämä haasteen idea on?

Tuomas: Niin joo. Se olisi tietenkin ollut ihan looginen tapa aloittaa se, mutta [naurua] milloin me ollaan loogisia?

Mari: No, niin.

Tuomas: Eli tässä pelihaasteessa pelataan vuoden aikana 25 peliä. Jos ihan avaan täällä... Me rakastamme paperia täällä kirjastolla. Meillä on tämmöiset paperiset haasteet.

Mari: Aina paperia mukana.

Tuomas: Ensimmäinen haastekohta on pelaa peli läpi. Kun pelaat jonkun pelin läpi, niin voit merkitä sen tähän sitten. Toinen kohta on vaikka, että pelissä voi rakentaa. Tähän käy sitten, mikä milloinkin. Itse heitin tähän kohtaan esimerkiksi Carcassonne-lautapelin.

Mari: Aa, aivan.

Tuomas: Joo.

Mari: Tämäkinhän oli siis aika hieno, mitä me heti ekalla kerralla jo pohdittiin, että tämä ei ole tosiaan vain konsoli- tai digipelien pelaamiseen, vaan mietittiin, että miten tämän saisi suoritettua myös lautapeleillä.

Tuomas: Mm tai vaikka pihapeleillä.

Mari: Kyllä.

Tuomas: Joo, että tosiaan tämä kannustaa pelaamiseen ja samalla tavalla kuin lukuhaasteissakin on idea siis se, että ohjataan ihmisiä löytämään jotain uutta, ehkä menemään vähän mukavuusalueen ulkopuolelle justiin ja miettimään, että missä ihme kirjassa vaikka mennään johonkin puumajaan tai jotain vastaavaa. Tässäkin on ideana sitten, että kyllähän ihmiset pelaa ja etenkin nuoret. Ei tarvitse olla huolissaan, että he ei pelaisi. Mutta ehkä sitten kanssa tämmöinen monipuolisuus, että kokeilisi vuoden aikana monia erilaisia pelejä ja ehkä muutakin kuin just pelkästään sitä Fortnitea.

Mari: Kyllä. Tämän voi ajatella tietynlaisena pelikasvatuksena.

Tuomas: Kyllä, ehdottomasti. Joka on myös kirjaston yksiä tavoitteita.

Mari: Kyllä.

Tuomas: Monilukutaito, pelikasvatus.

Mari: Joo. Mun mielestä oli kivan helppo tai just tämmöiseksi ensimmäiseksi, että nimenomaan innostetaan ja koitetaan saada porukkaa mukaan. Mutta mun täytyy myöntää, että vaikka on todella hyvää tämmöistä itsereflektiota vaativaa niin kuin tämä kohta viisi ”peli kuvastaa sinua”, se on aika vaikea.

Tuomas: Niin on, joo [naurua]. Tosiaan koska pelit on kuitenkin vähän erilainen kuin vaikka kirjat tai leffat siinä mielessä justiin, että jo pelkästään se, että pääsee 25 peliin käsiksi, voi olla jollekin haaste jo itsessään melkein.

Mari: Kyllä.

Tuomas: Sen takia me ei haluttu laittaa tänne jotain äärettömän spesifejä tai jotain, että pelaa peli alusta loppuun kuolematta tai jotain, että pelaa peliä, joka on julkaistu jossain, en mä tiedä, Takatukastanissa [nauraa].

Mari: Ja mun mielestä ylipäätään jo se, että täällä on vain yksi kohta, jossa vaaditaan pelaamaan peli läpi.

Tuomas: Niin.

Mari: Kun miettii lukuhaaste ja elokuvahaaste, niin siinä varmaan ilman erillistä sanomistakin oletetaan, että ne kirjat ja leffat kolataan läpi asti. Mutta kun peleissä ei välttämättä tarvitse.

Tuomas: Ei.

Mari: Ja jotkut on tosi pitkiä, vaikka ei pääse edes lopputeksteihin asti. Mun mielestä sekin on tosi kiva, että tavallaan ei vaadita sitä, että nyt pelaat ne loppuun asti kaikki.

Tuomas: Niin, sepä nimenomaan ja justiin joitakin pelejä kun ei voi.

Mari: Niin.

Tuomas: Jos mietitään just jotain, no taas jälleen tämä Fortnite, niin sehän sopisi vaikka tuohon ”pelissä voi rakentaa” -kohtaan, mutta justiin miten sä pelaat sen läpi. Et mitenkään.

Mari: Totta.
Tuomas: Jotkut on loputtomia tai jonkun mölkyn. Tämä on tosiaan omanlaisensa, ja se vaati kyllä kanssa miettimistä näihin, kun mietittiin näitä haastekohtia, erityisesti kun tämä oli tämä meidän ensimmäinen hieno. Mitä sä muuten laitoit ”peli kuvastaa sinua” -kohtaan?

Mari: No minä laitoin siihen sellaisen pelin, jota valitettavasti ei kirjastosta saa, mutta semmoinen kuin Refind Self: The Personality Test Game.

Tuomas: No se hyvin...

Mari: Joo. Mä ajattelin, että mä menen aika kirjaimellisesti tämän.

Tuomas: No se kyllä kuvastaa sinua, koska pelin päämäärä on käsittääkseni vain saada selville, millainen ihminen olet.

Mari: Joo, eli siinä pelataan tosiaan semmoisella, onko se nyt ihan robotti vai androidi, joka on menettänyt muistinsa. Ja kaikki, mitä sä teet siinä pelissä, mihin suuntaan sä lähdet kävelemään, mitä sä sanot tälle tyypille, poimitko sä tuon tuosta maasta. Ihan kaikki täyttää semmoista mittaria. Peli päättyy sitten, kun se mittari tulee täyteen, ja sitten se kertoo sulle, että mikä sun persoonallisuus on, minkälainen tyyppi sä olet. Mä, että tämä passaa tähän todella hyvin. Mikä sulla oli siinä?

Tuomas: ”Peli kuvastaa sinua” -kohtaan, mä vastasin Biped, koska se tarkoittaa kaksijalkaista ja minulla on kaksi jalkaa.

Mari: No niin.

Tuomas: Tämä oli yhtä syvällistä [naurua].

Mari: Ja kuten tästä siis voi havaita, niin näihin on todella monta tapaa. Sekin on mun mielestä näissä haasteissa toisaalta hauskaa, että siinä ei ole yhtä tapaa tehdä oikein. Se on aina se oma tulkinta, että miten lähtee sitä haastetta vetämään.

Tuomas: Niin. Joku voisi laittaa tähän jonkun Singstarin tai jotain silleen, jos pystyy pelaamaan niitä, että mä olen tämmöinen laulustara. Se on muuten kiehtovaa. En ole kyllä silleen tehnyt, että olisin ihan kauhean tarkasti täällä lukaissut, mitä on meidän asiakkaat palauttaneet näitä pelihaasteita. Mehän ei sillä lailla tarkasteta näitä ikään kuin.

Mari: Ei. Enemmän vain semmoinen, että uu, mitäs täällä on.

Tuomas: Niin.

Mari: Mutta ei tosiaan tarkasteta, että sopiiko tämä nyt oikeasti tähän kohtaan. Ei, ei, kun tämä on vain tarkoitus olla kiva ja hauska.

Tuomas: Niin. Oletko sä oikeasti pelannut Dark Souls kolmosen läpi? [naurua]

Mari: Palautuu tiskille, niin ruvetaan kyselee: ”Aha, aha, no niin, täällä on nyt sitten Alan Wake. Kerropa nyt sitten, minkälainen tämä Alan Wake oli.”

Tuomas: Niin. Ei pelkoa. Ja hei kuuntelijoille, vaikka ette sattuisi olemaan Satakirjastojen asiakkaita, ette asuisi Satakunnassa, vaan missä päin Suomea tai melkein maailmaa tahansa, niin tähän pystyy osallistumaan. Tämän meidän Satakirjastojen pelihaasteen matskut löytyy... No kun googlaatte, niin löydätte kyllä varmasti. Sen voi vaikka itse tulostaa ja sitten täytellä. Tämä ei ole tosiaan pelkästään satakuntalainen, ja tässähän saa palkintoja.

Mari: Kyllä. Tähän oikeasti siis jopa kannattaa osallistua ja kannattaa myös palauttaa sitten, kun se on täytetty.

Tuomas: Niinpä. Palaute, mitä tästä ollaan saatu, on ollut kyllä tosi hyvää justiin. Me varmaan onnistuttiin siinä mielessä, että justiin ei tehty siitä liian rankkaa tai liian vaikeaa. Vaan etenkin tällein ensimmäisellä kerralla haluttiin houkutella ihmisiä pelaamisen pariin ja sitten kanssa vähän miettimään.

Mari: Ehkä tietyllä lailla, kun näitä nyt on tiskissä ja netissä nähtävillä, niin tämä toivottavasti myös vähän haastaa ihmisiä. Vaikka ei pelaisi näitä läpi, niin hoksaa, että aa, pelihaaste. Katsoo niitä kysymyksiä, että ne ei kaikki olekaan semmoisia ihme räiskintäpelejä. Mun mielestä meillä on täällä kohtakin... Nyt pitää ihan tarkistaa. Joo, pelissä ei ole väkivaltaa.

Tuomas: Aivan.

Mari: Pelimaailma on aika moninainen. Toivottavasti vaikka ei ottaisi osaa haasteeseen, näiden kautta näkee, että pelejä on todella monia erilaisia.

Tuomas: Mulla kiinnostaisi kuulla, minkä sä laitoit tähän kohtaan 15 ”peli kuuluu genreen, josta et pidä”.

Mari: Joo. [naurahtelua] Ensinnäkin mun mielestä tämä on todella hyvä kysymys tai tämmöinen haastekohta, koska se pakottaa sen mukavuusalueen ulkopuolelle.

Tuomas: Joo, kaikista suoriten näistä.

Mari: Kyllä, jep. No, mullahan se on sitten aivan superkaunis, ihana peli, josta olisin halunnut tykätä, eli Neva, jossa on siis tämmöinen luonnonsuojeluteema. Alussa tämmöinen susiemo kuolee, ja sitten tämä ihmishahmo joutuu sen pennun kanssa kasvamaan ja miettii, että miten ne nyt parantaisi tämän metsän oloa. Ihan sairaan kaunis peli ja niin hyvät musiikit, mutta se on sitä tasohyppelyä, joka on mulle niin vaikeaa [naurahtaa].

Tuomas: Aijai.

Mari: Se jäi sitten kesken. Todella harmillinen juttu, mutta se pääsi tähän haastekohtaan.

Tuomas: Joo.

Mari: Mikäs sulla on siinä?

Tuomas: Mähän rakastan tasoloikkia, kas kummaa. Ylläri, kun mä olen lapsesta asti pelannut niitä. Mä laitan tähän Halo Wars: Definitive Editionin, joka on siis tämmöinen Halo-räiskintäpeliuniversumiin sijoittuva reaaliaikainen strategiapeli. Eli just tätä, että kuvattu ylhäältä ja kliksutellaan joukkoja toistensa kimppuun ja katsotaan miten käy.

Mari: Joo.

Tuomas: Varmaan siihen liittyisi myös strategiaa tai ainakin taktiikkaa, mutta minun pelitaidoilla, mä kyllä sitäkin pelatessa koko ajan mietin, että olisinpa itse tuolla avaruusjääkärinä ammuskelemassa näitä alieneita, mutta oli se ihan siistiä. Sitäkin pystyi Game Passissa pelaamaan, niin tulipahan kokeiltua. Se on ollut mulla kauan listoilla, että pitäisi kokeilla, kun se itse varsinainen pelisarja on se, joka veti minut puoleensa.

Mari: Joo.

Tuomas: No, reaaliaikastrategia ei kyllä vieläkään ole minun juttu.

Mari: Mutta tulipahan kokeiltu kuitenkin.

Tuomas: Niinpä. Mutta hei pelihaaste. Haluttiinko me vielä siitä jotain? Me aika hyvin ehkä selitettiin tämä meidän filosofia. Sehän tulee vuodelle 2026...

Mari: Jee, jee!

Tuomas: ...mikä varmaan tämän podcastin kuuntelijoille on se ajankohtaisempi tieto, että mukaan ehtii ja palkinnoksi saa lahjakortteja.

Mari: Kyllä. Eli jos nyt kuulit eka kertaa koko pelihaasteesta, niin ei hätää, pääset sitten 2026 mukaan.

Tuomas: Kyllä. Meillä on aivan uudet haastekohdat siinä ja huhujen mukaan jotain ekstra haastekohtiakin, jos kaipaa sitä vaikeustasoa.

Mari: Juu, sitä todella vaikeaa. Mä muistelisin, että sä palautit tämän sun haastelappusen jo joskus kesällä. Eli tämä ei ollut siis sulle Tuomas vissiin hirveän haastava tämä pelihaaste.

Tuomas: No ei ollut joo. Jotkut kohdat oli semmoisia, mitkä vaati eniten, mutta mä luulen, että mä kanssa ryhdyin vaan tätä täyttämään tylsistyksissäni joskus kesäkuussa, niin mä sain melkein kaikki kohdat täyteen tässä kyllä.

Mari: Joo. Olisiko sitten mitään semmoinen lisähaaste sulle, että suorittaisit sen vain kirjastosta lainattavilla peleillä? Tai semmoisilla peleillä, vaikka nyt onkin Game Passissa tai jossain, mutta se löytyy myös kirjastosta vaikka eri alustallekin.

Tuomas: Niin.

Mari: Miltä kuulostaa?

Tuomas: No siis okei, mikä ettei. Se tietenkin rajaa aika paljon niitä vaihtoehtoja, vaikka meillä onkin uskomaton pelikokoelma.

Mari: Meillä on hyvä valikoima.

Tuomas: Kyllä. Meillä on valtava valikoima erilaisia pelejä, kunhan niistä on vaan fyysinen julkaisu olemassa, fyysinen versio. Joo, hyvä idea. Mä lupaan tässä ja nyt, tämä on mun uudenvuodenlupaus, että...

Mari: No niin, palataan sitten asiaan.

Tuomas: ...vuoden 2026 pelihaasteen mä täytän pelkästään semmoisella matskulla, mitä voit lainata kirjastosta.

Mari: Wuu! [taputtaa]

Tuomas: Siinä vois samalla tutustua vaikka joihinkin just lautapeleihinkin tai muuhun. Tämä meidän Pelipaussihan on hyvin videopelikeskittynyt, koska mä ainakin itse osaan pelata noin viittä eri lautapeliä [naurahtaa].

Mari: Oliko sulla tässä haasteessa mukana ne viisi lautapeliä vai oliko sulla vaan toi Carcassonne?

Tuomas: Carcassonne saattoi olla ainoa. Ootapa, mäpä katson nopiaa. Ai vitsi, mä olen pelannut tänä vuonna hyviä pelejä. Se oli muuten ainoa lautapeliä.

Mari: Okei.

Tuomas: Mä halusin sinne näköjään yhden kuitenkin tunkea. Kyllä mä olisin muutakin pelannut, missä rakennetaan just.

Mari: Joo. Rupesin heti siis tässä katselemaan omaani. Mun mielestä mä käytin tänne useamman. Joo.

Tuomas: En nyt haluaisi kehuskella, mutta mä olen tosi monipuolisesti saanut tähän kyllä eri laitteilta. Tässä on muun muassa tietenkin Nintendo Switch -pelejä, Xbox-pelejä, Super Nintendoa, PC:tä, Meta Quest 3:sta, Xbox 360:iakin, GameCubea.

Mari: Niin aivan, että vaikkei lautapeliä ollutkaan, mutta sentään konsoleja on...

Tuomas: Joo, eri alustoja.

Mari: Kyllä, aika siistii.

Tuomas: Niin. Kaikilla ei tietenkään välttämättä ole ihan GameCubet enää kiinni telkkareissa. Voi olla vaikeampi.

Mari: Niin, mutta jokainen tyylillään.

Tuomas: Kyllä, joo. Täällä oli esim. kohta, että muistat pelin lapsuudestasi. Se oli semmoinen kiva, että siihen piti sitten etsiä. Mutta joo, ensi vuonna ihan eri kohdat. Niitä ei haluta spoilata, eikä varmaan voidakaan. Me joudutaan kauheisiin vaikeuksiin, jos me aletaan kertoa, että mitä vuoden 2026 pelihaasteessa on. Mutta hei, kannustan kaikkia asuitte missä tahansa, niin etsikää Satakirjastojen pelihaaste, täyttäkää se, postittakaa se kirjastolle. Osallistutte arvontaan, jossa voitte voittaa upeita palkintoja.

Mari: Käsittääkseni sen listan voi laittaa myös sähköpostilla osoitteeseen [e-mail].

Tuomas: Joo.

Mari: Sinne on tullut ainakin lukuhaasteen vastauksia. Eli [e-mail].

Tuomas: No sitä parempi, koska postittaminen on yksi oma haasteensa nykypäivänä.

Mari: No älä muuta sano.

Tuomas: Mä olen niin elämästä vieraantunut milleniaali silleen mun pitäisi saada tämä postitettua.

Mari: Myydäänkö täällä postimerkkejä?

Tuomas: Okei, millaisia? En mä tiedä!

Mari: Onko niitä monenlaisia?

Tuomas: Miksi kaikki on niin vaikeaa? [naurua] Vau, me paljastettiin juuri jotain kyllä selvästi itsestämme.

Mari: Joo. Tässä on tämmöinen luonnollinen siirtymä nyt seuraavaan aiheeseen.

Tuomas: Kyllä, eli vuoden peli. Tididii.

Mari: [Super Marion teemamusiikkia mukaillen] Tydy tyddy dyy

Tuomas: Mä en tiedä, että oliko tässä meillä joku järjestys, missä me puhutaan muuten, mutta tälleen yleisesti 2025 on ollut ainakin yksi kiinnostavimmista pelivuosista siis pitkään aikaan.

Mari: On.

Tuomas: Monet väittää, että se voisi olla jopa yksi parhaista pelivuosista pitkään aikaan. Mä en tiedä, että onko ne...

Mari: Mä en ihmettele tätä väitettä.

Tuomas: Ai mitä?

Mari: En ihmettele tätä väitettä, että jos joku on sitä mieltä. Joo.

Tuomas: No niin hyvä, koska mä just mietin, että mä en tiedä, onko ne jotkut tässä studiossa, mutta ehkä [naurua].

Mari: Olisi pitänyt odottaa loppuun asti.

Tuomas: No ei nyt sentään. Tosiaan nämähän on nämä jokavuotiset Game Awardsit, jotka on kyllä aika kaupalliset ja sanotaan, että ne ei nauti ihan sellaista samanlaista prestiisiä kuin vaikka Oscarit tai Emmyt tai vastaavat. Mutta se on lähimpänä, mitä pelimaailmalla on virallisia vuoden pelilistoja tai tämmöisiä gaaloja.

Mari: Joo ja onhan niitä toki niitä pienempiäkin, mutta tämä on se toistaiseksi vielä isoin.

Tuomas: Se on se isoin, joo. Mutta hei, vaikka me ei olla isoin, niin meillä on ne oikeat mielipiteet totta kai...

Mari: Kyllä.

Tuomas: ...koska me käydään tänään läpi vuoden kehutuimpia, isoimpia, suosituimpia pelejä ja sanotaan niistä, mitä osataan. Mä kyllä kun katson tätä listaa, niin tajuan just silleen, että mulla taisi tämä vuosi mennä enemmän retron parissa, mutta katsotaan.

Mari: [nauraa] Katsotaan, mihin mennään. Tämä on tämmöinen niin kuin meillä yleensäkin, että name droppaillaan hirveästi, vinkanaan pelejä ja sitten sanotaan vähän mitä sattuu niistä.

Tuomas: Niin, sepä justiin. Ja koska me ollaan kunnon kirjastolaisia, nämä on aakkosjärjestyksessä.

Mari: Totta kai.

Tuomas: Eikä julkaisujärjestyksessä, joten hähää, ette voi skipata suoraan jonnekin [nauraa]. Te joudutte kuuntelemaan, kun me puhutaan Blue Princestä.

Mari: Kyllä. Mikä on Blue Prince?

Tuomas: Niin. En mä tiedä. [nauraa] Ei, mutta oikeasti muuten Blue Prince, niin mä kuulin tästä ekan kerran vasta Ylen jutussa. Siis Ylen uutisartikkelissa, jossa puhuttiin just...

Mari: Aijaa.

Tuomas: ...että tämä kerää suosiota maailmalle. Siinä vaiheessa mä tajusin just kanssa, että mä olen pudonnut ihan kelkasta, että en mä ole kuullutkaan tästä. Mutta siis tämähän on tämmöinen peli, missä pelataan tämmöisellä jollakin perijäjätkällä, nuorella tyypillä, jonka... Onko se hänen... Joku sukulaismies on kuitenkin kuollut ja jättänyt hänelle perinnöksi kartanon. Siellä on 45 huonetta, mutta perinnön saadakseen hänen pitää löytää salainen 46. huone. Sitten siellä seikkaillaan siellä kämpässä. Vissiin roguelike-tyyliin valitaan näitä erilaisia reittejä, mitä siinä mennään. Aina välillä tulee uusia huoneita, joista valitaan, että mikä huone sulla on tämän oven takana ja siitä mennään läpi ja koitetaan selvitä eteenpäin ja ratkoa pulmia.

Mari: Joo. Mulla on semmoinen käsitys, että mitä vähemmän tästä Blue Princestä tietää, niin sen parempi.

Tuomas: Okei.

Mari: Koska siellä ilmeisesti tulee muitakin mysteerejä kuin tämä huone 46.

Tuomas: Sori, mä pilasin tämän teille, kun mä selitin tämän teille.

Mari: Mä luulen, että tuossa oli vielä ihan... Seurasin täältä, koska minähän tietysti tein taas kotiläksyjä.

Tuomas: Aa, sä olet se tyyppi.

Mari: Mä olen se tyyppi, joo.

Tuomas: Nörtti! [nauravat]

Mari: Eli mä tosiaan poimin tästä Blue Princestä täältä kehittäjän eli Dogubombin sivuilta tietoa. Tässä oli aika lailla samat kuin mitä sä äsken sanoit. Eli tämä on tosiaan hollywoodilainen studio, ja tämä oli heidän ensimmäinen peli.

Tuomas: Jestas.

Mari: Kyllä ja tämä tosiaan löytyy kirjastosta Pleikka vitoselle.

Tuomas: Joo. Se näyttää myös semmoiselta kivalta sarjakuvamaiselta. Tämä on myös Xbox Game Passissa pelattavissa, eli jos jollakin on vielä varaa maksaa siitä palvelusta, sitten pystyy siellä ns. kaupan päällisinä pelailemaan tietokoneella, Xboxilla. Mä latasin tämän kummallekin laitteelle, että pitää testaa ennen tätä jaksoa. En testannut, ei ole aikaa [naurahtelua].

Mari: Se on se syksy. Menee nopeasti.

Tuomas: Niin. Mä haluan tässä syksyllä jotain semmoista värikästä ja vauhdikasta blästäystä just ehkä ennemmin, mutta tuo vaikutti kyllä ihan siistiltä. On meillä peli, mitä me ollaan pelattukin eli Clair Obscur: Expedition 33.

Mari: Kyllä.

Tuomas: Mä haluan tästä vaan sanoa sen, että mehän aina tehdään tosiaan Marin kanssa näitä pelihankintoja täällä kirjastolla ja katsotaan aina tulevia pelejä. Silloin kun tämä joskus ihan viime vuoden alussa oli, niin ei me oltu kuultu tästä. Eikö se ollut tälleen, että se oli vaan, että mikähän tämä on.

Mari: Joo.

Tuomas: Ja sitten okei, laitetaan harkintaa. Sitten seuraavalla kerralla jotain kuukautta myöhemmin se oli just silleen, että kaikki ei muusta puhunutkaan kuin tästä Clair Obscuresta, että se on yksi parhaista peleistä ja aivan huh huh vuoden yllättäjä. Ja se todella oli yllättäjä, koska se etukäteen ei näyttänyt mun mielestä miltään.

Mari: Ja tälleen kirjastomaailmassakin, siis kun me tosiaan hommattiin tämä silloin, kun tämä ilmestyi huhtikuussa, Pleikka vitoselle. Se, mitä mä olen tässä välillä pitkin vuotta seuraillut ja ihan tätä podcastiakin varten, niin tähän on ollut siis koko ajan varausjonoa. Se voi tietysti olla, että joku on lainannut, joutuu palauttaan, haluaa uudestaan. Mutta kuitenkin tässä on ollut huhtikuusta asti tällä pelillä päälle viisi varausta, mikä on aika harvinaista väittäisin.

Tuomas: No on joo, etenkin kun pelin nimi on tuommoinen, mikä on melkein mahdoton lausua ja muistaa. Jos joku ei tiedä Clair Obscurea, niin ensinnäkin tämä on ehdolla näissä Game Awardsissa. Mitä se oli?

Mari: Kyllä. Tällä on historiallisen paljon ehdokkuuksia. Ikinä eniten eli 12 ehdokkuutta.

Tuomas: Joo, muun muassa paras peli.

Mari: Joo.

Tuomas: Ja varmaan paras soundtrack uskoisin ja mitä näitä...

Mari: Paras indie ja mitä näitä...

Tuomas: Paras studion ensimmäinen peli.

Mari: Juu.

Tuomas: Kaikkea mahdollista. Tämä on siis roolipeli. Todella hyvännäköinen. Näyttää kuin tämä olisi tehty isolla rahalla ja isolla väellä, mutta tämä pelistudio on tosiaan vissiin entisiä Ubisoftin työntekijöitä. Tämä suuren suuri pelitehdas Ubisoft, joka julkaisee kyllä ihan laadukkaita isoja avoimen maailman pelejä. Sieltä sitten on lähtenyt porukkaa tekemään omaa visiotaan, ja se on näköjään toiminut hyvin. Osaatko sä tästä...

Mari: Joo. Heitän tähän väliin tuosta kehittäjästä.

Tuomas: Joo.

Mari: Eli tosiaan Sandfall Interactive.

Tuomas: Kiitos.

Mari: Perustettiin 2020 Ranskassa, ja se todella näkyy se ranskalaisuus tosiaan tässä, ja tämä oli tosiaan heidän eka peli.

Tuomas: Joo. Osaatko sä lyhyesti kuvailla, mistä tämä kertoo tai mikä tässä on tässä maailmassa se...

Mari: Joo, mutta lunttaan lapusta tässä samalla, että tulee varmasti oikein. Eli pelaaja johtaa retkikunta 33:a, kun he vuorostaan lähtee haastamaan semmoista Maalariksi kutsuttua hahmoa, jotta tämä Maalari ei voisi enää maalata kuolemaa. Eli tosiaan tämä Maalari siis 67 vuoden ajan, vuosittain, maalaa numeron ja kaikki ihmiset, jotka on sen ikäisiä tai vanhempia, kuolee. Eli peli sijoittuu tosiaan fantasiahenkiseen synkkään, ja nyt lausun ranskaa huonosti, Belle Époque aikaan eli suunnilleen 1800-luvun lopusta 1914 alkuun Ranskaan. Sitten kaikenlaisia uniikkeja örrimöykkyjä hakataan vuoropohjaisesti, mutta mukana on myös real time eventejä, ja RPG-pelille uskollisesti hahmoja voi muokata mielensä mukaan, mitä statsia haluaa nostaa ja niin edelleen.

Tuomas: Joo. Eikö tämä vähän niin kuin japanilaistyylinen roolipeli, mutta ranskalainen japanilainen peli?

Mari: Joo [naurahtelua].

Tuomas: Eli tässä on valmiiksi käsikirjoitetut hahmot, joiden saappaisiin hypätään ja sitten tosiaan ne taistelutkin on vähän semmoista perinteistä vuorotellen mäiskimistä. Joo.

Mari: Joo. Ja hauska fakta, koska mulla joistakin peleistä on myös hauska fakta poimittuna.

Tuomas: No niin, hyvä.

Mari: Tämä pelin säveltäjä, Lorien Testard, löydettiin SoundCloudista. Jokaisella päähahmolla on niin sanotusti oma soitin, joka heitä kuvastaa. Esimerkiksi semmoinen Gustave, niin hänen tunnuskappaleessa sello kuvastaa Gustaven rakkautta Lumiére-saarta kohtaan siitä Maalarin uhasta huolimatta.

Tuomas: Okei.

Mari: Joo.

Tuomas: Joo, SoundCloudista. Tämä on kyllä aika villiä.

Mari: Joo.

Tuomas: Se on nykyaikaa, mutta mahtavaa, että pystyy työllistämään itsensä. Ja siis tämä musiikkihan on tässä semmoista...

Mari: Aivan huikea.

Tuomas: On. Siis mulla on paljon kavereita, jotka on vanhoja geimereitä, justiin pelannut lapsesta saakka kaikkea ja ei välttämättä enää niin helposti vaikutu ihan jokaisesta uudesta asiasta, mutta justiin tämä mun kaveri Jari esimerkiksi pisti mulle toukokuussa viestiä, että sun täytyy pelata Clair Obscur: Expedition 33. Siis, että huh huh, mitkä musiikit ja just, että paras yksinpeli, mitä hän on pelannut vuosiin.

Mari: Joo.

Tuomas: Ne on jo semmoisia kehuja, että mua melkein pelottaa tarttua tähän sen takia.

Mari: Joo. Täytyy kyllä tässä vaiheessa tunnustaa, että mulle tämä peli on tosi vaikea. Siinä on niitä real time eventejä, että pitää äkkiä painaa jotain tai reagoida torjuakseen. Se on haastavaa. Se on jännä, kun tässä siis ollaan aluksi siellä Lumiére-saarella ja sieltä se retkikunta sitten lähtee. Se ei kestänyt montaa minuuttia se alku siellä saarella, se alkutilanne. Mä rupesin itkemään jo siinä.

Tuomas: Aa.

Mari: Tästä hoksaa heti siinä tosi alussa, että tämä on oikeasti taidetta, todella merkittävä peli kyseessä. Se on jännä, miten se heti alussa pystyy välittämään sen, että nyt on tulossa... [ääntelee, naurahtaa].

Tuomas: Tässä on varmaan taas tämmöinen tulevaisuuden klassikko.

Mari: Joo, uskoisin.

Tuomas: Kun me joskus tehtiin se jakso videopelien tarinoista ja tarinankerronnasta, niin tämä saattaa olla kanssa siihen.

Mari: Kyllä joo, uskoisin.

Tuomas: Olisi päässyt, jos tämä peli olisi silloin ollut ilmestynyt.

Mari: Niinpä.

Tuomas: Ehdottomasti. Mä keskityn taas mun ADHD-aivoilla olennaiseen, mutta eikö Lumiére ole se kynttelikkö jostain Disney-leffasta?

Mari: On joo.

Tuomas: Kaunottaresta ja hirviöstä [naurua]. Vau. Siistiä, että ne on nimennyt Disney-hahmon mukaan sen saaren.

Mari: Eikö olekin aika tämmöinen hyvä, että huomasitko edes, että oli tämmöinen viittaus.

Tuomas: Disneyn lakimiehet, hei, pay attention [naurua].

Mari: Se mainittakoon muuten vielä näistä ansioista, mitä tällä pelillä on, että ihan vasta tuo Xbox kertoi, että tämä oli Game Passin tämän vuoden pelatuin kolmannen osapuolen julkaisema peli.

Tuomas: Mm, third party.

Mari: Just det.

Tuomas: Kyllä, kolmannet bileet.

Mari: Joo ja mehän hommattiin tämä tosiaan nyt vielä sitten kuitenkin Xboxillekin kirjastoon, että ihan löytyy valikoimasta.

Tuomas: Niinpä. Sitten täällä on omituisuuden ruumiillistuma eli Death Stranding 2: On the Beach. Oletko pelannut?

Mari: En.

Tuomas: En mäkään.

Mari: En edes sitä ensimmäistä osaa [naurua].

Tuomas: Joo.

Mari: Olen katsonut, kun joku muu pelaa sitä ensimmäistä, mutta tästä toisesta en tiedä enempää kuin mitä Kojima Productionsin sivu kertoi eli hyvin vähän.

Tuomas: Niinpä. Tämä on mun kaverin OP:n lempipeli tältä vuodelta kaikista.

Mari: Aa.

Tuomas: Ja se on pelannut paljon näitä.

Mari: Okei.

Tuomas: Tämä teki siihen isoimman vaikutuksen. Mutta tosiaan Death Stranding 2:n takana on tämä auteur-peliohjaaja Hideo Kojima, jonka aivot toimii tosiaan jossain omissa sfääreissään ja ulottuvuuksissaan. Mä olen saanut kyllä parhaimman varmasti näkemyksen tästä pelistä katsomalla ilman kontekstia jotain välivideoita, missä pomotaistellaan samalla, kun valmistetaan jotain pizzaa ja muuta mukavaa.

Mari: Okei.

Tuomas: Norman Reedus kuljeskelee vauvan kanssa ympäri jossain ydinautiomaassa. Ihan perusmeininkiä justiin.

Mari: Joo, siltä kuulostaa.

Tuomas: Mä en osaisi sanoa, mitä tässä tapahtuu, mutta tämä on fotorealistinen, todella kaunis ja omalaatuinen peli, jossa enimmäkseen kai kuljetaan ympäriinsä ja kuljetetaan tavaroita. Ainakin siinä ensimmäisessä oltiin vähän tämmöinen ihme postimies.

Mari: Joo. Mä vähän koitin haeskella tietoja, että mitä tässä on, ja tämä tosiaan sijoittuu 11 kuukautta edellisen pelin tapahtumien jälkeen. Tämä Sam ystävineen koittaa jälleen pelastaa ihmiskuntaa tuholta. Tämän enempää tästä ei kerrottu, koska se vissiin oli semmoinen, että jos sä osaat googlata tämän pelin, niin kyllä sä tiedät, mistä tässä on kyse.

Tuomas: Niinpä. Se on varmaan kanssa semmoinen, että jos siitä yrittää ottaa selvää, niin ymmärtää vielä vähemmän.

Mari: Mutta mä löysin tähänkin hauskan faktaan.

Tuomas: Meidän pitää tehdä joku oma jingle tälle hauskalle faktalle.

Mari: Joo [nauraa]. Itse asiassa mä löysin kaksi hauskaa faktaa.

Tuomas: Okei.

Mari: Aloitetaan ensimmäisestä. Eli tämä Kojima on tosiaan kertonut fanittavansa sekä Neville Shuten 1957 vuoden kirjaa Viimeisellä rannalla ja myös tämän kirjan 1959 vuoden elokuvaversiota. Tässä kirjassa on tosiaan ollut ydinsota, ja Australia on yksi paikoista, joissa vasta odotetaan vääjäämätöntä kuolemaa. Kojiman pelissä on toiveikkaampi tunnelma, mutta se on selvästi ottanut inspiraatiota näistä.

Tuomas: Okei, eli siinä tuli kirjasuositus myös meidän kirjastopodcastiin.

Mari: Joo ja mä olen tarkistanut, tämä löytyy meillä varastosta tämä kirja.

Tuomas: Mikä se olikaan?

Mari: Neville Shute oli kirjailija, ja Viimeisellä rannalla on kirja.

Tuomas: No niin, eipä kestä [naurua].

Mari: Toivottavasti se vielä löytyy sieltä varastosta. En tiedä, missä kunnossa. Toinen hauska fakta. Tämä pelin kansi herätti runoilija-kirjailija Aura Nurmen huomion, sillä harvoin mieshahmo esitetään niin hellänä kuin tässä. Eli sillähän taisi olla se vauva siinä, että se vähän niin kuin halaa sitä vauvaa.

Tuomas: Niin, aivan.

Mari: Se on todella harvinaista. Yleensähän ne on aina jotain äijää, joilla on jotkut aseet olkapäällä tai jotain.

Tuomas: Joo. Enpä ollut ajatellut koko asiaa, mutta se on ihan totta. Se on yleensä, oli sitten mies tai nainen, niin videopelien kannet on oikeasti aika jämää silleen keskimäärin. Ja mä sanon tämän suurena pelien ystävänä.

Mari: Joo.

Tuomas: Etenkin joskus kymmenen vuotta sitten se oli aina, että se on se kalju tai lyhyttukkainen tyyppi katsomassa silleen tuimasti ja sitten sillä on joku pistooli kädessä tai sitten rynkky olkapäällä.

Mari: Joo.

Tuomas: Se on just se, että tämä on se, mitä me haetaan. Tässä vauva on sylissä.

Mari: Joo ja tämä myy. Hienoa. Ja kiitos Aura Nurmelle tästä huomiosta.

Tuomas: Joo. Olisiko täällä joku peli, mitä me ollaan pelattu? Hei, mä olen pelannut Donkey Kong Bananzaa jopa.

Mari: No niin, hyvä. Kerro [naurua]. Tykkäsitkö?

Tuomas: Joo, [piip!] hyvä.

Mari: Seuraava [naurua].

Tuomas: Donkey Kong, tuttu jo vuodelta 1981 tai jotain tällaista. Donkey Konghan on vähän silleen ollut Marion varjossa vuosikaudet tavallaan. Edellinen kunnon Donkey Kong -peli tuli joskus 2014, joka oli erittäin kunnon.

Mari: Oikeasti 2014? Siitä on hetki.

Tuomas: Joo. Siis tämmöinen tasoloikka Donkey Kong just. Sitten on näitä Mario versus Donkey Kong -pelejä ja tietysti tämä kuuluisa apina pyörii aina näissä Mario Karteissa ja muissa Mario-sivupeleissä mukana, mutta nyt päästettiin taas parasvaloihin. Tämä oli Nintendon ehkä se, minkä he halusi ainakin esitellä tämän vuoden isoimpana Switch 2 -yksinoikeuspelinä.

Mari: Joo.

Tuomas: Eli nyt kun kesällä ilmestyi Switch 2, niin ihmiset osti sen kanssa tietysti Mario Kartia pilvin pimein, mutta Donkey Kong Bananza taitaa olla toiseksi myydyin peli tällä laitteella.

Mari: Uskoisin, joo. En ole tarkistanut, mutta uskoisin kyllä.

Tuomas: Joo. Tässähän on takana siis sama Nintendo EAD -studio, joka on tehnyt kaikki nämä kaikista kuuluisimmat ja parhaimmat Super Mario -pelit, niin kuin just nämä Super Mario Galaxyt, Super Mario Odysseyn, jolle tämä on ikään kuin henkinen jatkaja tämä Donkey Kong Bananza. Tässä on hyvin samaa henkeä. Hyvin bite-sized tehtäviä ja sitten pompitaan Donkkarina ympäriinsä ja tuhotaan muun muassa kaikki.

Mari: Joo. Tämä on varmaan se, missä otetaan ehkä eniten siitä Switch 2:sta irti tai se esitellään oikein, että siinä on tehot kunnolla käytössä, jos tehoja on.

Tuomas: Niin, aivan [naurahtelua]. Tässähän on tosiaan niin villi se idea, että Donkey Kong isona gorillana pystyy mäiskimään tiensä läpi melkein mistä tahansa, seinästä kuin seinästä ja tuhoamaan ne kentät ihan kunnolla. Se tekee tietenkin omat haasteensa siihen kenttäsuunnitteluun ja niin edespäin, mutta se on ilmeisen hauskaa ja kivaa.

Mari: Tuliko tähän jo joku DLC:kin?

Tuomas: Joo, tulee ja se on kallis kuin mikä, koska...

Mari: Totta kai, luonnollisesti.

Tuomas: ...Nintendo nyhtää rahat, mutta varmaan hyvä, toivoisin.

Mari: Joo.

Tuomas: Mulla itsellä ei vieläkään ole Switch 2:sta, ja mä olen hieman säästely itselleni tästä justin, että välttyisin spoilereilta [nauraa]. Varmaan juonispoilerit nyt ei ole ihan kauhean...

Mari: Mutta mä väitän, että tässä on semmoisia tai mitä mulle on nyt tullut näitä huikeita spoilereita vastaan, niin tässä voi olla semmoisia hahmoyllätyksiä.

Tuomas: Niin semmoisia, mitkä haluaisi kokea itse ja yllättyä.

Mari: Siis tämä.

Tuomas: Joo. Vähän niin kuin Super Mario Odysseyssakin, että siinä oli muutama semmoinen kohta, että sääliksi käy niitä, jotka joutui niille altistumaan jostain some feedistä. Ne oli niin mahtavaa kokea itse siinä pelin tuoksinnassa. Donkey Kong Bananza, onhan se tosi kova, mutta se ei ole kyllä näille vuoden pelilistoille ihan kauhean... Tai ehkä se on sitten se pakollinen Nintendo-peli, mikä sinne otetaan, mutta jotenkin musta tuntuu, että tästä ei ole puhuttu niin paljon kuin ehkä pitäisi.

Mari: Ei. Mulla on vähän sama fiilis. Tästä ei ole nähnyt pöhinää, ja musta tuntuu, että mä en ole oikeastaan nähnyt edes somessa hirveästi tästä.

Tuomas: Joo.

Mari: Silloin kun se ilmestyi ja nyt sitten kun se DLC ja sitten sen, että se taisi olla vuoden perhepeli ehdokkaana Game Awardseissa.

Tuomas: Joo, on.

Mari: Mutta muuten ei kyllä oikeastaan.

Tuomas: Se on ehkä sen tyyppinen peli, että jos ihmiset osti sen kesällä, niin ei ne välttämättä sitä enää just nyt pelaa, ainakaan ennen kuin tulee se DLC. Tämähän on kuitenkin tämmöinen niin sanottu läpipelattava, että 20 tuntia ja sitten kaksi peukkua ylös ja siirtyy seuraavaan, mikä on kyllä se pelityyppi, mistä mä itse tykkään, mutta se ei tarkoita, että siitä välttämättä kuukausia jauhettaisi samalla tavalla kuin joistain.

Mari: Niin, totta. Tämä DLC saattoi tulla siihen, että pöhiskää nyt vielä vähän kauemmin.

Tuomas: Vinguttakaa sitä visaa.

Mari: Niin. Myykää tätä peliä [naurua].

Tuomas: Joo, mä katsoin jonkun videon otsikolla taisi olla, että et ymmärrä kuinka hyvin Donkey Kong Bananzalla menee.

Mari: Hyvä otsikko.

Tuomas: Oli joo. Se oli sitä luokkaa just, mutta se oli vaan sitä, että ne myyntiluvut on muutamia miljoonia, mutta koska Switch 2 on itsessään myynyt jotain kymmenkunta, 11–12 miljoonaa kappaletta, niin se on just, että joka kolmannella laitteen omistajalla tai joka neljännellä laitteen omistajalla on se. Se on ihan hirveän hyvä määrä suhteessa.

Mari: Joo, mutta se on varmaan just, että jos olet hommannut Switch 2:n, niin sitten sulla on se Mario Kart World ja tämä.

Tuomas: Niin. Ai vitsi, mä haluaisin puhua Mario Kart Worldistä, mutta puhutaan ensin Doom: The Dark Ages.

Mari: No niin, kerro mulle Doomista, koska mun mielikuva on se, että siinä menee joku iso äijä jossain punertavassa ympäristössä aseet paukkuen ja jotain demoneita pursuilee verta.

Tuomas: No ei mun tarvii nyt enää (--) [naurua]. Doom: The Dark Ages, kun tästä tuli se ensimmäinen traileri, mä olin aivan niin kuin, että paras idea ikinä, koska siis tosiaan Doomhan on melkein yhtä vanha kuin minä. Siis silleen, että se ensimmäinen tuli 90-luvulla ja siellä mentiin Marsissa ja ammuttiin demoneita. Kakkosessa otin maapallolla ja ammuttiin demoneita ja niin edespäin.

Mari: Mutta ne on siis demoneita eikä alieneita?

Tuomas: Joo. Oikeastaan siellä avautuu portti helvettiin, ja helvetistä tulee demoneita.

Mari: Okei.

Tuomas: Se taitaa olla, että helvetti sijaitsee Marsissa tai sitten siellä on vaan portaali sinne tai jotain.

Mari: Okei.

Tuomas: Ne on hyvin tämmöisiä groteskeja kyberdemoneita. Tämä sarja kuitenkin uudelleen käynnistettiin 2016, ja se on aivan [pusuääni] chef’s kiss. Säkin olet kuunnellut niitä musiikkeja varmaan näistä.

Mari: Oliko tämä nyt se Doom Eternals?

Tuomas: Ai, sä olet siitä kuunnellut musiikkeja.

Mari: Siitä mä olen kuunnellut, joo.

Tuomas: Okei, se on se seuraava sitten.

Mari: Okei.

Tuomas: Mutta samantyylistä semmoista äärimmäisen aggressiivista.

Mari: Siis protip kirjastoihmisille, jos tätä joku kirjastolainen kuuntelee, jos sun pitää tehdä poistoja, kokoelmaa käydä läpi ja tälleen, laita Doomia. Kuuntele Doomia samalla, kun teet niitä poistoja [naurua].

Tuomas: Pääsee semmoiseen tuhoamismoodiin. [möreällä äänellä:] Mikään kirja ei selviä [naurua].

Mari: Hei, vahvimmat selviytyvät.

Tuomas: Joo. Vaan ne, jotka näyttää, että sinne on niistetty sisään, ne ei selviä.

Mari: Just näin.

Tuomas: Kyllä. No joo, Doom Eternal oli tosi kova myöskin. Mä mietin, että miten siitä voi enää vetää seuraavalle tasolle. Sitten kun tämä tuli traileri tästä Dark Agesista, se sijoittuu siis nimensä mukaisesti keskiaikaan. Otetaan vaan tämä avaruushaulikkoukkeli tänne. Siinä matkustetaan vissiin portaalilla just jonnekin keskiajalle, jossa myös demonit riivaa sitä seutua.

Mari: Okei [naurahtaa].

Tuomas: Mutta onneksi sinne tulee Doom Slayer sitten kilven ja onko sillä miekka ehkä siinä. Ainakin kilven kanssa ja tälleen. Sillä mennään sitten vähän isommissa ympäristöissä ja tapetaan muun muassa kaikki.

Mari: Okei, tämä kuulostaa siltä, että mua on toisaalta kiinnostaisi nähdä tästä joku videoessee. Tästä Doomissa on kyse ja näin aikajana menee, koska tämä kuulostaa siltä, että mitä ihmettä.

Tuomas: Joo. Ne on vähän justiin kieliposkessa tehtyjä, että juoni on aina vaan tekosyy siihen, että saadaan tosi hyvää actionia. Ja Doomissahan se nimenomaan on sitä, että se on todella hyvin löytänyt jotenkin sen vanhanaikaisen kiidetään tuhatta ja sataa ja tapetaan kaikki mentaliteetin, mutta sitten se näyttää aivan mahdottoman hyvältä.

Mari: Okei, eli pitää suunnata nyt johonkin YouTubeen katsomaan joku pätkä.

Tuomas: Joo, kannattaa. Etenkin justiin jos jotkut on semmoisia taitavia Doomin pelaajia, se liikkuminen on niissä kaunista. Näissä ei todellakaan huohoteta justiin jossain suojan takana ja sitten nostetaan asetta siihen silmille ja piu, piu, piu ja ammutaan jotain päähän.

Mari: Okei.

Tuomas: Sekin toimii joissain peleissä, mutta tässä nimenomaan mennään vaan lössin keskelle ja taktisesti katsotaan, että mitä siellä on. Tuolla nuo isot monsterit, tässä on nämä pikkusittiäiset ja missä järjestyksessä ne hoidetaan.

Mari: Okei.

Tuomas: Sitten kun panokset on lopussa, hoidetaan se lähitaisteluiskuilla, milloin vihollisesta lentää sen kauhean ryysteen lisäksi myös lisää panoksia ja helaa ja tällaista. Siinä on se riski- ja palkintosysteemi hyvä.

Mari: Okei. Täytyy myöntää, että mulla on ehkä vajavainen mielikuva Doomista. Pitää mennä katsomaan joku pätkä.

Tuomas: Joo. Se on kyllä etenkin se 2016 vuoden Doom, jota mä olen eniten näistä pelannut, niin se on kyllä vaan jotenkin melkein täydellinen räiskintäpeli minun makuun.

Mari: Okei. Sä et ollut tätä uusinta nyt pelannut vielä?

Tuomas: No en. Tämäkin on Game Passissa muistaakseni.

Mari: Joo.

Tuomas: Haluttaisi kyllä. Tässä on isompia armeijoita justiin ja vähän isompia ne kentät, missä mennään.

Mari: Okei.

Tuomas: Ne on koittanut saada siihen uutta löpöä sillä tavalla. Mun mielestä tämä on menestynyt tosi hyvin, mutta jälleen Doom: The Dark Ages, ehkä se tuli keväällä, niin ei siitä ole enää puhuttu samaan malliin.

Mari: Joo.

Tuomas: Mutta hyvin se arvosteltiin.

Mari: Joo. Onkohan tämäkin se tämmöinen, että fanit tietää ja tykkää ja pelaa ja that's it.

Tuomas: Voi olla. [nauraa] Sori, mä hämäännyin. Meillä kummittelee täällä taas.

Mari: Joo. Menikö viereiseen huoneeseen jotain porukkaan, ne rupesi [imitoi epäselvää puhetta].

Tuomas: Mä jo aloin pelkäämään, että me puhuttiin liian paljon Doomista, niin demonit tulee tänne.

Mari: Niin, aivan. Valmiina katsoo seinää silleen ”Noo!” [naurua].

Tuomas: Ghost of Yōtei, ei olla pelattu. [piip!] me ei olla pelattu mitään.

Mari: Hei, mä voin kertoa tästä jotain silti, koska mä olen tiennyt kotiläksyjä.

Tuomas: Kerro hauska fakta. Me ollaan pelattu seuraavaa peliä, don't worry.

Mari: Joo. Eli Ghost of Yōtei, tosiaan kehittäjä on Sucker Punch Productions. Löytyy Pleikka vitoselle, löytyy kiljastos... kirjastosta. Mihin mun R katos, mitä ihmettä.

Tuomas: [lausuu englannin ääntämistä mukaillen:] Kirjasto.

Mari: [lausuu englannin ääntämistä mukaillen:] Kirjastosta.

Tuomas: International.

Mari: Hauska fakta: Pelissä on jopa kolme erillistä pelitilaa, jotka imitoivat kuulujen elokuvan tekijöiden tyylejä. Akira Kurosawa, Shinichirō Watanabe ja Takashi Miike. Eli sä voit päättää, miltä sun peli näyttää, ja se on aika todella hienoa.

Tuomas: Joo. Mä olisin toivonut, että tässä olisi joku suomalainen ohjaaja ollut mukana.

Mari: Ei Kaurismäkeä [nauraa].

Tuomas: Kaikki vaan pönöttää paikallaan.

Mari: Vähän tupakoi.

Tuomas: Niin [naurua].

Mari: No niin. Tosiaan tämä Ghost of Yōtei on itsenäinen jatko-osa Ghost of Tsushimalle, ja tämä sijoittuu 300 vuotta tuon ekan pelin tapahtumien jälkeen 1600-luvun Japaniin. Tämä päähenkilö Atsu on kostoretkellä, kun hänen perheensä surmattiin 16 vuotta sitten.

Tuomas: Joo.

Mari: Näyttää todella hyvältä. Hei niin, mä olen nähnyt semmoisia videoita, missä tämä Atsu, en tiedä harjoitteleeko hän miekan käyttöä vai mistä on kyse, mutta se leikkaa semmoisia bambuja ja sitten siinä vieressä on kettuja, jotka on tosi iloisia, kun se onnistuu. Ne on silleen ”Jee!”. Se on se myyntipuhe, millä mä olen silleen, että olisikohan tuo hyvä peli.

Tuomas: Tässä on söpöjä kettuja.

Mari: Niin.

Tuomas: Tämä näyttää tosi hienolta. Se on varmaan justiin niin kuin sä puhuit näistä filttereistä, että siihen saa semmoisen näyttää, että se olisi kuvattu mustavalkokameralla ja semmoisella filmikameralla justiin.

Mari: Joo.

Tuomas: Se tekee aivan ihmeitä sille pelin ulkonäölle siis tavallaan. Tunnelma siinä näyttää tosi siistiltä. Olen nähnyt kyllä kun tätä pelataan.

Mari: Joo.

Tuomas: Näyttää upealta ja varmaan Pleikka vitosen tämän vuoden ns. pakkohankintoja.

Mari: Niin varmasti.

Tuomas: Hyvin helposti lähestyttävä. Vaikka se on tuommoinen samuraipeli, missä just miekkaillaan ja ratsastetaan ja kaikkea muuta, tämähän ei ole kuitenkaan semmoinen... Kai siinäkin saa, jos haluaa, vaikeustasoa lisää, mutta silleen helposti lähestyttävä.

Mari: Okei, eli se voisi oikeasti olla semmoinen kokeiltava peli.

Tuomas: Kyllä.

Mari: Joo, siistiä. Eli kaikki vaan Ghost of Yōteita pelaamaan, joilla on Pleikka vitonen.

Tuomas: Niin. Hei, Hades II.

Mari: Hades II, hihii. Taas mä saan puhua Hadeksesta [nauraa].

Tuomas: Niin. Oliko meillä joku jakso, missä ei mainittu Hadesta? Ehkä.

Mari: Meillä on ehkä yksi jakso.

Tuomas: Ehkä. Tämä ei ole se jakso.

Mari: Tämä ei ole se jakso, jöö. Eli tosiaan Hades II, Supergiant Gamesin uusi peli, joka ilmestyi Switchille, Switch 2:lle ja PC:lle. Kirjastosta löytyy Switch 2 -versio. Sekä lainattava... Onko meillä tuolla pelihuoneessa?

Tuomas: Jos ei ole, niin hankitaan.

Mari: Okei [nauraa].

Tuomas: Hades I meillä on siellä pelihuoneessa, ja sitä on pelattukin siellä.

Mari: Joo. Tosiaan pähkinänkuoressa suora jatko sille ensimmäiselle, josta mä tosiaan olen paljon höpöttänytkin, mutta tällä kertaa pelataan Zagreuksen sijaan hänen siskollaan Melinoëlla. Alussa pelaajalle on epäselvää, mitä on tapahtunut, mutta ajan titaani Kronos on tehnyt jotain Melinoën perheelle. Sen verran on selvää. Tämä Melinoë elää noitien kanssa ja janoaa kostoa. Pelillisesti tämä on hyvin samankaltainen kuin edeltäjänsä. Kaikki näyttää ja kuulostaa suoraan sanottuna täydelliseltä. Mutta väittäisin, että on otettu sisällöllisesti vielä askel eteenpäin. Ihan sika vaikea peli.

Tuomas: Joo, on. Siis haastetta riittää. Ei saa räpytellä.

Mari: Ei.

Tuomas: Pitää ahmia sitä upea ulkonäköä joka solullaan, kun katsoo tätä.

Mari: Joo. Käykää katsomassa YouTubesta joku pätkä. Kuunnelkaa niitä musiikkeja. Tässä on samaa Darren Korbin musiikkia kuin siinä ekassa. Siis tämä on vaan niin silmäkarkkia. Tämä on aivan uskomaton tämä peli, ja mä odotin tätä niin paljon. Silloin kun mä näin sen trailerin, että tämä on vihdoin tulossa, kun sehän oli kyllä jo early accessina PC:lle, mutta nyt kun ilmoitettiin, että se tulee Switchille se lopullinen peli. Saatoin päästää jotain ihme pikkuoravaääniä, kun mä olin vaan niin innoissani, että mä pääsen pelaamaan. Ja hommasin siis Switch 2:n ihan vain, että pääsin pelaamaan Hades II:sta.

Tuomas: Joo, nimenomaan. Mä ajattelin, että se on sun se tekosyy tavallaan, että ei mun tarvii Switch 2:sta ennen kuin Hades II joskus tulee. Ja sittenhän se oli silleen, että se tulee ihan kohta.

Mari: Joo, se oli kaksi viikkoa tai jotain semmoista, että sitten se tulee. Mitä? Mitä?

Tuomas: Ja sitten hommaamaan ja pääsit nauttimaan siitä sulavimmassa 4K-muodossaan sitten.

Mari: Kyllä.

Tuomas: Se Switch 1 -versiokin on ihan siisti, mutta tietysti 2 nyt kuitenkin pyörii paremmin ja on terävämpi ja kaikkea.

Mari: Joo.

Tuomas: Näyttää kutakuinkin täydelliseltä, niin kuin sanoit.

Mari: Siis joo. Hyvin samanlainen kuin ensimmäinen, mutta tosiaan vielä askel eteenpäin. Siinä on osittain samoja näitä jumalhahmoja mukana, osittain uusia. Sitten siinä voi rapsuttaa koiraa, mikä on aina hienoa.

Tuomas: Ah! No niin, nyt mä me ostaa Switch 2:n.

Mari: Joo, kannattaa.

Tuomas: Tavallaan hyvin selkeä jatko-osa siis, että ei lähdetty muuttamaan mitään perusteita, koska ensimmäinen oli vain, että saisiko lisää.

Mari: Joo, mutta sitten on vähän uutta. Se, missä ekassa oli semmoista violettia jotain juttua, mitä kerättiin, niin tässä on sitten... Hienoa, kun ei muista mitään termejä tähän hätään. Siinä kerätään semmoista turkoosia juttua tässä uudessa [naurua].

Tuomas: Vau, big difference.

Mari: Vau, mikä kehitys. Ei mutta tässä Hades II:ssa on semmoisia kortteja, mitä pystyy keräämään, mistä saa päättää, että millä voimilla menet mihinkin runiin.

Tuomas: Okei.

Mari: Ja aseet on vähän erilaisia, mutta taas saat päättää, millä aseilla lähdet testaamaan.

Tuomas: Tämä korttipuoli kuulostaa siltä, että ne on vaan miettinyt, miten me voidaan tehdä tästä vielä addiktiivisempi.

Mari: Se ei ole mikään korttipeli. Ne on vähän semmoisia tarotkorttimaisia, että sä vaan päätät, että mitä sä aktivoit, millä voimilla tosiaan, mitä ekstraa otat mihinkin runiin.

Tuomas: Okei.

Mari: Ja tosiaan siinä missä sinä ensin oltiin siellä Hadeksen valtakunnassa ja koitettiin sieltä päästä ylöspäin, niin tässä se Kronos on vallannut sen Hadeksen valtakunnan ja ollaan vähän niin kuin siinä välissä, jos voi sanoa niin.

Tuomas: Okei.

Mari: On eri paikat, mitä pitkin tämä Melinoë sitten koittaa päästä sinne isänsä valtakuntaan.

Tuomas: Joo. No mutta se on tietenkin iso ero sitten, että ne ympäristöt poikkeaa täysin tästä, mihin on ekassa tottunut.

Mari: Niinpä. Kaikki on taas uutta ja hienoa.

Tuomas: Mm. Toinen valtavan suosittu jatko-osa, indie jatko-osa nimenomaan, on Hollow Knight: Silksong.

Mari: Tämä pääsi Hesariin asti.

Tuomas: Aijaa. Mitä Hesarissa sanottiin siitä?

Mari: Että tästä on paljon pöhinää.

Tuomas: Aivan [Mari nauraa]. Se on kyllä lievästi sanottu. Hollow Knighthan tuli joskus 2017 tai jotain tällaista, ja se oli tämmöinen metroidvania-tyyppinen peli, missä pelataan Ötökällä ja mennään koko ajan kasvavassa luolastossa ja voitetaan vaikeita bosseja ja kerätään kykyjä, millä sitten avataan taas uusia alueita ja niin edespäin. Tälle aikanaan luvattiin, että tulee DLC nimeltä Silksong, tämmöinen lisäkampanja.

Mari: Aa.

Tuomas: Sitten suunnitelmat vähän kasvoi ja sitten ne tajusikin, että tästä tule ihan oma pelinsä ja tästä tulee jatko-osa tälle Hollow Knightille ja tulee sitten, kun se on valmis. Siinä vähän venähti. Minun mielestä ensimmäinen Silksong-traileri tuli jo joskus tyyliin varmaan 2019 tai jotain.

Mari: Aivan, että siitä on hetki.

Tuomas: Joo. Ennen kuin mä asuin edes Porissa.

Mari: Mutta puolustukseksi tätä peliä on tehnyt kolme ihmistä.

Tuomas: Juu.

Mari: Team Cherry on kehittäjä. Se on Australian peliyhtiö, johon kuuluu kolme henkeä.

Tuomas: Tässä vaiheessa voi varmaan sanoa, että kolme miljonääriä.

Mari: Juu, todellakin. Mutta se on sanottava tässä välissä Hades II:sta ja tästä Silksongista, että ne tuli kohtuuhintaisena. Vaikka näille oli valmiit fanikunnat, jotka on valmiita maksaa vaikka mitä... No okei, ei ihan vaikka mitä, mutta kuitenkin paljon. Ne kumpikin peli oli kohtuuhintaisia.

Tuomas: Joo.

Mari: Mikä on hienoa.

Tuomas: Oliko Hades jotain 29 ehkä?

Mari: Ehkä jotain semmoista.

Tuomas: Joo tai ehkä 24. En mä nyt hitsi muista edes.

Mari: Joo. Väittäisin, että lähempänä 30:ntä, mutta en ole ihan varma.

Tuomas: Joo. Mutta kun vertaa just, että Nintendo on nyt päättänyt, että Switch 2:n pelit maksaa 79 euroa, heidän omat. Niin kuin just Donkey Kong Bananza. Vaikka se on tosi hieno peli, niin huh.

Mari: 80:ntä pelistä.

Tuomas: Se on kyllä aika paljon justiin tämmöisestä, niin kuin sanoin, että hyvä peli, on siinä aika paljon kamaa, mutta siitä huolimatta se hinta-laatusuhde voi olla monille semmoinen, että ymmärrän, että vähän epäilyttää pistää. Kun justiin paljon halvemmalla, reilusti alle puoleen hintaan saa sitten Hades II:n ja Silksongin kaltaisia pelejä.

Mari: Jep.

Tuomas: Silksongista mä olen vaan... Siis se on vaan ihan [piip!], anteeksi, hyvin vaikea [naurua]. Siinä missä Hollow Knightkin oli silleen haastavaa, niin mä olen tästä kuullut, että tämä on ilkeä.

Mari: Joo, mulla on kanssa samaa mielikuvaa, että ne jotka tykkää todella haastavista peleistä, on sitä mieltä, että tämä on paras peli tänä vuonna. Mutta aika paljon kuulee kanssa sitä, että on liian vaikea.

Tuomas: Joo. ”Opetelkaa pelaa. Opettele vaan patternit, niin ei siinä ole sitten muuta kuin tekee vaan. ” [naurua].

Mari: Minulla ei ole aikaa sellaiseen.

Tuomas: Ei. No joo, ei nyt mennä siihen, kun mä en ole tuota Silksongia muuten kuin testannut vaan, että toimii. Sekin on Game Passissa.

Mari: Avasit kuitenkin.

Tuomas: Joo.

Mari: Joo.

Tuomas: Mutta sitten olin vaan silleen, mun pitäisi ensin pelata se Hollow Knightkin.

Mari: Joo [naurahtelua]. Siitä voisi olla hyvä aloittaa. Heitän hauskana faktana vain tähän väliin, että tässäkin on tosiaan sama säveltäjä tässä Silksongissa kuin Hollow Knightissa, Christopher Larkin.

Tuomas: Joo. Samoin Hades II:ssa tässä Silksongissa on myös tämä ulkoasu kutakuinkin semmoinen, että se ei vanhene luultavasti koskaan.

Mari: Mutta eikö tämä ollut niin iso ilmestyessään, että ihan niin kuin tämä olisi siirtänyt joidenkin muiden pelien ilmestymisaikaa, että ei me haluta laittaa samaa aikaan kuin Silksong, kun sitä ihmiset on odottanut niin paljon, niin julkaistaanpa omat pelit vähän myöhemmin.

Tuomas: Joo, jengi siirtyi pois tieltä.

Mari: Jep.

Mari: Huomaa, että kun puhutaan näistä indie-peleistäkin ja nyt etenkin tänä vuonna tämä indie-pelien esiinmarssi, että ne on joitakin vuoden odotetuimmista ja kehutuimmista peleistä, niin niissäkin kuitenkin vähän tämmöistä luokkajakoa alkaa jo olla. On nämä niin sanottu eliitti-indie-pelit tai tämmöiset, joilla on jo melkein markkinointiakin taustalla tavallaan ihan sen takia, että niillä on niin paljon faneja jo entisen pelin pohjalta. Sitten tämmöiset ei pahassa mielessä tusina-indie-pelit, mutta semmoiset oikeasti ei niin tunnetut pelit, joutuu siirtymään pois tieltä, koska ihmisillä on kuitenkin aikaa pelata vaan kerrallaan yleensä yhtä tai paria peliä.

Mari: Jep.

Tuomas: Ei kannata samalla oven avauksella välttämättä mennä kuin tuommoinen, mistä tiedetään, että miljoonat ihmiset ostaa se ekana päivänä.

Mari: Niin. Tämä taisi sekoittaa itse asiassa Nintendo eShopin ja jonkun Steaminkin ilmestyessä.

Tuomas: Joo.

Mari: Meikä menossa eShopiin: ”Mitä ihmettä, ei täällä yleensä ole mitään ongelmaa.” Sitten katson puhelimesta, aa Silksong.

Tuomas: Joo. Oli melkoista, ja ihmiset oli sitten iloisia ja kärttyisiä samaan aikaan. Siellä oli kaikki tunteet pinnassa sitten, kun tämä viimein saatiin. Kauan odotettiin.

Mari: Joo. Tulisi vielä fyysisenäkin, niin saataisiin kirjaston valikoimaan.

Tuomas: Juu.

Mari: Tulee kyllä, jos ilmestyy.

Tuomas: Joo, eiköhän. Ykkönenkin kuitenkin sitten saatiin. Luulisi, että niilläkin olisi intoa julkaista tämä fyysisenä jonain kalliina keräilyversiona, missä tulee joku posteri mukana.

Mari: Joo, myisi.

Tuomas: Seuraavana aakkosissa meillä on täällä Kingdom Come: Deliverance II, joka on keskiaikainen talonpoikasimulaattori.

Mari: Tämä on tosiaan tšekkiläisen kehittäjän Warhorse Studiosin. Mä en tiennyt, että se on tšekkiläinen, joten mä halusin heti tämän tähän väliin ilmoittaa.

Tuomas: Joo. Mä olisin veikannut itse just, että joku puolalainen tai tämmöinen. Ei voi erehtyä. Tämä on äärimmäisen eurooppalainen peli. Kun kuuntelette, jos ette heti tiedä, mitä nämä pelit on, niin kannattaa yleensä googlaa jotain kuvaa ainakin tai tämmöistä, että saa käsityksen. Tämä on hyvin realistisen näköinen avoimen maailman roolipeli, jossa ei ole tavallaan tippaakaan fantasiaa, vaan tämä sijoittuu sinne keskiaikaan. Tässä pelataan tämmöisellä talonpojalla, joka lähtee siellä taistelee tai siis lähtee questille. Siellä on kaiken maailman maantierosvoja ja muuta, mihin siellä voi törmätä ja kylähulluja ja juoppoja.

Mari: Tässä oli tosiaan sama kuin sinä on Ghost of Yōteissa. Tässä myös on vanhemmat tapettu ja lähdetään niitä kostamaan.

Tuomas: Kyllä. Justiin tämä minun kaveri Jari, joka mulle justiin laittoi siitä, että se Expedition 33 on parhaimpia pelejä, niin mä sain ilokseni todistaa hänen pelaamistaan tässä Kingdom Come: Deliverance II:ssa. Se oli melkoista kateltavaa [naurahtelua]. Se on silleen realistinen just, että jos sä olet pyörinyt siellä metsässä ja taistellut jotain ryöväreitä vastaan ja sattunut selviämään hengissä, mikä ei pelin alussa ainakaan ole ihan itsestään selvää...

Mari: Joo.

Tuomas: Sitten kun sä tulet vaan juttelemaan jollekin tämmöiselle kyläläishahmolle, että no niin, tehtävä suoritettu. Eka kommentti on vaan just, että hyi, sä haiset ihan niin kuin joku sika, käy pesemässä itsesi. Sitten pitää vähän niin kuin peseytyä siinä ja tulla taas juttelemaan. Siinä simuloidaan tämmöisiä erilaisia hyvinkin yksityiskohtaisesti. Mulla huvitti se justiin. Siinä on semmoista monivalintadialogia niin kuin länsimaisissa roolipeleissä yleensä. Suurin osa siitä pelaamisesta, mitä mä katsoin, niin tämä kaveri koitti vaan suorittaa semmoista sivutehtävää, missä oli tosiaan jotain ihme metsärosvoja. Sitten hän yritti sinne yöaikaan sniikkailla ja hoitaa niitä hengiltä ja varastaa niiden ruuat, että itse säilyisi kuolematta nälkään, ja siitä ei tullut mitään [nauraa].

Mari: Aivan. Onko tässä niin, että se oma toiminta vaikuttaa siihen, millaiseksi se pelattavan hahmon elämä muotoutuu ja miten muut siihen suhtautuu? Onko tämä semmoinen, missä kaikella on väliä?

Tuomas: Joo, tämä on silleen paljon monipuolisempi tai siis semmoinen länsimainen roolipeli nimenomaan, että se muovautuu paljon pelaajan tekemisten mukaan.

Mari: Joo.

Tuomas: Verrattuna vaikka just siihen Expedition 33:een, missä on vähän semmoinen suoraviivaisempi tarina, mikä halutaan kertoa.

Mari: Joo.

Tuomas: Tämä enemmän sitten pelaajan tekemisten mukaan. Tämä on kyllä vaan miljoona tapaa kuolla metsässä sen perusteella, mitä mä olen tästä nähnyt [naurua]. Siis oikeasti etenkin alussa tässä lähtee kyllä kaikki voimafantasia, semmoiset kuvitelmat, mitä voi olla, jos on pelannut jotain Skyrimia tai Oblivionia, tämän tyyppisiä, missä yksin hakkaat kaikki hengiltä ja tulet sankarina takaisin. Tässä on just, että jos on kaksi vihollista samaan aikaan, se on vaikeaa. Sä olet alakynnessä siinä.

Mari: Okei.

Tuomas: Sitten tietenkin niillä on joku kolmas kaveri, joka ampuu sua jousella jostain vielä.

Mari: Aivan. Sniikkaa jostain.

Tuomas: Joo. Se oli aika tuskaista katsottavaa kyllä, mitä mä näin. Siinä oli kanssa, Jari löysi sieltä jonkun juopuneen jätkän sieltä metsästä ja sitten se, että vie mut tuonne tuon puun luokse. Sitten siinä ei ollut meidän nähdäksemme mitään markeria, että minkä puun luokse [nauraa].

Mari: Joo.

Tuomas: Sitten käveltiin hitaasti ukkoa kantaen metsässä. Eli jälleen vähän niin kuin sen Death Strandingin kohdalla, niin mä en ole välttämättä nähnyt tästä kaikkein edustavinta otosta, mutta varmaan ihan oikean otoksen kuitenkin. Se oli hyvin hauskaa meininkiä. En olisi kyllä itse jaksanut pelata sekuntiakaan.

Mari: Joo. Eli jos haluaa vaikean realistisen pelin, niin Kingdom Come: Deliverance II.

Tuomas: Joo. Siinä on kanssa kymmeniksi tunneiksi tekemistä. Tälle on selvästi omat faninsa, mutta se on liian simulaatio, että mä itse suostuin. Mä tarviin sitä voimafantasiaa siihen.

Mari: Joo ja hauska fakta tästäkin pelistä. Tällä päähahmolla Henryllä voi olla myös miespuolinen love interest.

Tuomas: Oho.

Mari: Eli sateenkaarevuus edustettuna. Jee!

Tuomas: Aika jännä jopa justiin ottaen huomioon, että ensinnäkin keskieurooppalainen peli ja sitten just sijoittuu keskiaikaan ja tälleen.

Mari: Joo.

Tuomas: Sitä ei välttämättä odottaisi, mutta tämä on tosiaan hyvin pelaajan mukaan muokattavissa.

Mari: Niinpä, hienoa.

Tuomas: No niin, hei.

Mari: Nyt sä pääset puhumaan Mario Kart Worldista.

Tuomas: Wahuu! Tämä on kauan odotettu. Tämä on silleen hyvänen aika. Mä olen valtava Mario Kartin ystävä. Parhaimpia moninpelejä, parhaimpia nettipelejä erityisesti. Se 8 Deluxe oli olemassa vaan ikuisuuden. Sitten oli mahtavaa, kun Switch 2 julkistettiin, niin siinä paljastettiin, että tulee uusi Mario Kart. Sen nimi on Mario Kart World. Tässä ei ajeta pelkästään kilparadoilla, vaan ympäri maailmaa, avointa maailmaa. Ja tietenkin se oli ihan siistiä, että lähdettiin ihan uuteen suuntaan. Tämä on ihan siisti. Ihan hyvä.

Mari: Tämä on paras kirjastopeli.

Tuomas: No joo, on.

Mari: Koska tämä on helppo oppia, sallittu K3 ja tämä vaan käy joka tapahtumaan ja pop-upiin ja kaikkialle.

Tuomas: Joo. Siis Mario Kart on pelimaailman just semmoinen pizza tavallaan, että kaikki tykkää pizzasta. Nekin, jotka ei välttämättä osta sitä, kyllä ne sitä syö [naurua]. Mario Kart on vaan niin helppo tajuta, ja se on nimenomaan semmoinen, että jos kirjaston pitää osallistua vaikka johonkin tapahtumaan tai järjestetään täällä jotakin pelihäppeninkiä, niin kyllähän se on Mario Kart World, mikä siihen pistetään. Etenkin koska se on tällä hetkellä kaikkein uusin. Sitä ei löydy välttämättä kaikkien kotoa.

Mari: Niinpä.

Tuomas: Se on tosi syötävän hyvä.

Mari: Ja sitä pystyy pelaamaan neljä kerrallaan samalta ruudulta. Sekin on erittäin plussaa näin kirjastossa.

Tuomas: Kyllä. Noin muuten tämä on vähän jakanut mielipiteitä. Ei tätä missään parhaimpien pelien listoilla välttämättä näy edes tätä Mario Kart Worldia.

Mari: Okei. Mikä sun mielipide? Sä tykkäsit kuitenkin paljon siitä 8 Deluxesta.

Tuomas: Niin.

Mari: Mites tämä World nyt sitten maistui?

Tuomas: No kyllähän se maistui jo siksi, että se oli jotain muuta [naurua]. Siis sillä lailla, että jes, viimeinkin jotakin uutta. Tykkään niistä mekaniikoista. Tässä voi hyppiä sillä autolla pitkin seiniä ja on tavallaan paljon syvällisemmät mekaniikat kuin ensinäkemältä edes tajusi.

Mari: Okei. Oliko kaikki radat uusia vai oliko siellä kierrätetty?

Tuomas: Siellä on paljon myös kierrätettyjä vanhoista tai ei edes voi sanoa, että kierrätettyjä, mutta siinä on paljon vanhoja ratoja, jotka on tehty tähän ihan kokonaan uusiksi.

Mari: Okei.

Tuomas: Tässä kun tosiaan on 24 autoa samaan aikaan kentällä, niin se ihan kaksinkertaistaa vielä sen entisen kaaoksen siinä.

Mari: Jestas. Joo, sos.

Tuomas: Joo. Se on kyllä tosi paha. Etenkin onlinessa kun pelaa, se on ihan semmoista, että kun yksi asia menee pieleen, siitä pahtaa justiin 15 tyyppiä ohi ja sitten toisinpäin tietysti. Ei ole kovin sanotaanko tylsää hetkeä siinä. Paitsi sitten, kun tässä on tämä avoin maailma, niin monet kisat on sellaisia, missä ajetaan vain yhdeltä radalta toiselle radalle ja siellä sitten yksi kierros. Ja tässä on tämmöisiä maanteitä, mitkä yhdistää näitä eri ratoja, jotka on siroteltu kartalle.

Mari: Aivan.

Tuomas: Ne saattaa joskus olla kyllä aika suoria tien pätkiä, mikä on se vähiten kiva asia tässä.

Mari: Okei. Se on kyllä tosiaan ero siihen vanhaan. Siinä mentiin kolme kertaan sitä yhtä rataa, niin tässä on vaan se, että no ajakaa sinne radalle, että pääsette kerran. Erikoinen

Tuomas: Niin ja sitten kun ne radat on ihan sairaan hyviä.

Mari: Ja sitten sä et pääse pelaamaan niitä.

Tuomas: Niin. Musta tuntuu, että mä olen tosi vähän pelannut vieläkin joitakin ratoja, että en mä edes muista, miten ne menee, koska niitä ei pääse melkein koskaan pelaamaan, kun siinä ajetaan vaan niitä maantiereittejä.

Mari: Tässä oli uutena se, oliko se just se Knockout, mutta onko tässä jotain Grand Prix tai jotain, että sä pääset ajaa radan kolme kertaa? Oliko tässä tämmöisiä erilaisia?

Tuomas: Kyllä tässä pystyy sitten, jos valitsee vain jonkun radan ja... Siis pystyy joskus ajamaan niitä kolmen kierroksen kisoja, mutta erityisesti onlinessa siihen voi hyvin vähän vaikuttaa.

Mari: Oei.

Tuomas: Paljon tulee niitä justiin niitä paikasta A paikkaan B -kisoja, mitkä on hyvin erilaista ajamista kuin semmoinen perinteinen ratakierrosten ajaminen. Mutta siis tässä oli kyllä niin paljon kaikkea hyvää tässä Mario Kart Worldissa, että mä en jaksa sitä nihkeilyä, mitä jossakin netissä on sitten.

Mari: Ja se mistä mä tykkäsin tässä, koska minä olen tällainen keräilijäihminen [naurahtaa] peleissä...

Tuomas: Niin.

Mari: ...kun siinä open worldissa ainakin, kun siinä keräsi semmoisia kultaisia eväsbokseja, niin sieltä sai uusia skinejä. Mun mielestä se on jopa yllättävää Nintendolta, että sä voit saada niitä pelin sisällä eikä silleen, että maksa oikeaa rahaa, että saat näitä skinejä.

Tuomas: Niin.

Mari: Jes, hyvä, antakaa mun kerätä skinejä pelissä. Jes.

Tuomas: Joo, todella erilaisia pukuja saa kaikille hahmoille. Ei nyt ihan kaikille hahmoille, mutta sitten on myös semmoisia erikoishahmoja, mitkä voi saada vaan tietyssä paikassa sitä karttaa, kun kerää semmoisen lounasboksin tai tulee Kamek-esineellä ammutuksi.

Mari: Joo.

Tuomas: No joo, se on monimutkaista, mutta kuitenkin siis, että tässä on keräiltävää kyllä paljon ja tämä päivittyy kyllä koko ajan. Tämä on verkon puolella kuitenkin ihan suoraan meikäläisen mukavuusalueetta. Mario Kart.

Mari: Ja se, mitä mä olen nähnyt niitä online-pelejä, niin se jopa toimii ihan sulavasti.

Tuomas: Juu. Teknisesti hyvin, joo. Ei ole ollut mitään kauheita teleporttausbileitä ollenkaan.

Mari: Joo.

Tuomas: Tietysti voittaminen on silleen harvinaista, kun mä olen tottunut Mario Kart 8:ssa oleen aika hyvä.

Mari: No kun sä muistat kaikki radat ulkoa ja nurin päin ja... [naurahtaa]

Tuomas: Joo, sepä justiin ja ne mekaniikat silleen. Tässä ei tule niin paljon voitettua. Tietenkin kun on myös 24 kisaajaa, niin onhan se jo, että pääsee top kolmeen.

Mari: Siis se mayhem siinä ensimmäisellä pätkällä, kun 24 pelaajaa vaan tykittää toisiaan esineille, sitä ei voi edes oikein kuvitella. Se pitää nähdä.

Tuomas: Niin. Joo, mutta siis mun mielestä tämä on hyvä peli. En tiedä, onko tämä nyt ihan vuoden paras, mutta se ei ole välttämättä se pointtikaan. Tämä voi olla kuitenkin se peli, mitä tullaan pelaamaan koko sukupolven ajan sitten, ja se ei muutu siitä huonommaksi.

Mari: Niin.

Tuomas: Päinvastoin voi muuttua vaan paremmaksi riippuen, että mitä se päivittyy ja näin.

Mari: Joo. Tällä Mario Kart Worldilla on taas se, että sillä on se tyyli, että se ei tavallaan vanhene mun mielestä, kun se on se, että tämä nyt näyttää tämmöiseltä animaatiolta.

Tuomas: Niin. Jotkuthan teki niitä aika epäedustavia vertailukuvia kyllä just, että Mario Kart 8 Deluxe näyttää välillä jopa vähän paremmalta eli yksityiskohtaisemmalta, koska tässä on lähdetty just erilaiseen taidetyyliin.

Mari: Joo.

Tuomas: Välillä tämä näyttää vähän just, että onko tämä nyt edes seuraavan sukupolven peli, ja sitten välillä tämä näyttää taas ihan syötävän hyvältä ja kuulostaa aina tosi hyvältä.

Mari: Siis juu. Nyt kun mainitsit, niin siinä on todella hyvät musiikit.

Tuomas: Joo, jotain miljoona biisiä. Siihen tuli muuten just päivitys, että jos olet siellä avoimessa maailmassa ja pistät pelin pauselle, niin siellä lukee, että mikä tämä biisin nimi on.

Mari: Ai jaa, onpa kivaa. Vau.

Tuomas: On joo. Ei tarvitse arvailla tai mä en siellä nostele lasejani ”tämä on Super Mario Worldista”.

Mari: Niin aivan, mutta kun me kaikki ei voida muistaa näitä ulkoa [nauraa].

Tuomas: Niin. Toinen Nintendon kova peli, mikä tuli ihan justiin. Me äänitetään tämän joulukuun joskus alussa [naurahtelua]. Ihan muutama päivä sitten ilmestyi Metroid Prime 4.

Mari: No niin, ja tätä on nyt sitten odotettu kanssa montako vuotta?

Tuomas: No enemmän kuin Silksongia. Siis tämä paljastettiin sinä vuonna kun Nintendo Switch 1 ilmestyi, 2017. Ne oli vaan hei, Metroid Prime 4 tulee.

Mari: Melkein kymmenen vuotta.

Tuomas: Niin, joo. Kahdeksan.

Mari: Joo.

Tuomas: Nämä alkuperäiset Metroid Primethän on silmistä kuvattujen seikkailupelien klassikoita. Erityisesti se ensimmäinen.

Mari: Joo.

Tuomas: Se oli hienoimman näköinen konsolipeli, mitä oli ikinä tullut, ja se tuli vaan Nintendo GameCubelle. Se on kulttiklassikko ja jatko-osat... Mun mielestä se kakkonen on ihan [piip!], mutta kolmonen on hyvä [naurahtelua]. Ensimmäinen ja kolmas Metroid Prime on ainakin ihan loistavia. Ja siitä onkin vierähtänyt tovi. Kolmonen ilmestyi 2007, ja tämä tulee nyt 2025, eli tässä välissä olisi joku ehtinyt jo kasvaa sen ikäiseksi, että saa ajaa autoa ja mennä baariin [naurua]. Tämän pelin tekeminenhän, niin tätä aluksi lähti tekemään Bandai Namco, japanilainen tekijä, kun nämä aikaisemmat oli tehnyt Retro Studios.

Mari: Okei.

Tuomas: Teksasilainen tämmöinen virtuoosistudio. Mutta siitä ei vaan tullut mitään tästä Metroid Prime 4:stä, niin ne löi koko homman uusiksi. Pelin tekeminen aloitettiin alusta, ja sitä ryhtyi taas tekemään tämä Retro Studios. Senkin takia tässä siis kesti.

Mari: Niin, aivan.

Tuomas: Joskus koronavuosina varmaan ne päätti, että ei hyvänen aika, ei tästä tule mitään. Ja nyt Retro sitten sai tämän, ja tämä on siis samanlainen avaruuteen sijoittuva seikkailupeli justiin.

Mari: Onko tämä first person?

Tuomas: On, joo. Hahmon silmistä kuvattu justiin. Mennään ympäriinsä ja ammuskellaan, mutta se ammuskelu on ehkä vähän toissijainen juttu tässä varsinaisesti. Se on enemmän se paikojen tutkiminen ja uusien kykyjen saaminen, ja sitten taas avataan uusia alueita kartalta ja niin edespäin.

Mari: Okei.

Tuomas: Tässä uudessa on myös moottoripyörä, ja se tekee kaikista paremman vaan.

Mari: Aina, joo.

Tuomas: Tälleen Prätkähiiret Marsista.

Mari: Niin kyllä. Milleniaalit on aivan otettuja, kun pääsee prätkälle.

Tuomas: Kyllä. Siis mä vaan nauroin, kun tämä paljastui, että tässä on tämä moottoripyörä, millä sitten mennään. Se on nyt vissiin kanssa jälleen vähän jakanut mielipiteitä, ja tässä on joitakin juttuja. Mutta mä en ole ostanut tätä. Tämä olisi kyllä silleen Nintendo Switch ykkösellekin saatavilla niin kuin luvattiin.

Mari: Joo. Kirjastoon on tulossa sekä kakkonen että ykkönen.

Tuomas: Kyllä, joo. Löytyy. Tosiaan koska tämä silloin julkistettiin, että tämä tulee Nintendo Switchille, niin ne myös teki sen Nintendo Switchille, ja se näyttää hienolta. Ihan oikeasti tosi hyvänäköinen Switch 1 -peli ja pyörii hyvin.

Mari: Hyvä.

Tuomas: Mutta kun mä haluaisin pelata tämän sillä uudella laitteella. Se vaan on niin...

Mari: Joo. Siis se on se ajatus. Palatakseni sinne Hades II:een, että no kyllä se pyörii ykkösellä, mutta kun se pyörii paremmin sillä kakkosella.

Tuomas: Joo, tämähän siinä justiin on. Jos meillä ei olisi Switch 2:sta, niin ei just mitään ongelmaa pelata niitä, mutta jotenkin sen vaan tietää, että kun olisi sitä vihreämmän näköistä ruohoa siellä konsoliaidan toisella puolella.

Mari: Joo.

Tuomas: Mullakin on vähentynyt Switch 1:llä pelaaminen ihan tosi paljon. Mun pitäisi vaan nyt ostaa se Switch 2 ja sitten vaan päästä takaisin tähän Nintendon kelkkaan ja ostaa näitä todella kauniita pelejä.

Mari: Joo.

Tuomas: Mutta joo, Metroid Prime 4, tällä on kyllä selvästi matalin keskiarvo näistä kaikista Metroid Prime -peleistä.

Mari: Aijaa. Mutta eikö se ollut silti hyvä? Vaikka ihmiset moittii, se oli silti kahdeksan kymmenestä?

Tuomas: Joo, kahdeksan kymmenestä taitaa olla Metacritic nyt alkuhuumassa.

Mari: Joo.

Tuomas: Siis sanoisin, että pettymys. Etukäteen en olisi arvannut, että on niin matala arvostelukeskiarvo.

Mari: Okei.

Tuomas: Mutta jälleen, nämä on keskiarvoja, ja nämä on arvosteluita. Pelit ei ole mitään tiedettä, missä voi laskea sen oikean aktuaalisen arvon.

Mari: Niin. Onko nämä semmoisia, mitä pystyy ihminen äänestämään? Onko joku voinut nähdä tyyliin, että onpa huonon näköinen, annan ykkösen, ihan vaan sekoittaakseni keskiarvoa?

Tuomas: Varmaan silleen se on noissa käyttäjäarvosteluissa. Mä en tiedä, onko sitten Metacriticissä. Ne taitaa olla nämä arvostelijoiden keskiarvot, mitä nyt vertailtiin.

Mari: Aivan.

Tuomas: Ne muut on ollut korkeita 90:ntä ja tällaista, niin se, että se on tasan 80, kertoo että se ei ole kaikkiin iskenyt ihan samalla tavalla.

Mari: Okei.

Tuomas: Mutta tässä vaiheessa tärkeintä vaan, että se julkaistiin oikeasti.

Mari: Se nyt tuli vihdoin.

Tuomas: Niin. Se on parempi, että se on olemassa kuin se, että sitä ei ikinä saataisi, että se aloitettaisiin taas alusta.

Mari: Aivan. Tulee taas mieleen joku George R. R. Martin ja ”minä joskus kirjoitan sarjan loppuun”, ja se ei ikinä tule loppuun. Niin sikseensä, että saatiin peli.

Tuomas: Joo.

Mari: Joskus voi tulla se uusi parempi, mutta nyt ainakin tämä, että se kynnys ei vaan nouse ja nouse sen ilmestymiseen.

Tuomas: Niinpä. Meillä ei enää kauhean monta näitä olekaan, eikä meillä ole kyllä paljon aikaakaan. Jestas.

Mari: [nauraa] Kunnon sarjatulta. Vielä on muutama. Koittakaa jaksaa, myös Tuomas.

Tuomas: Mutta kun mua väsyttää [kitinää]. Ei. Ei väsytä yhtään [naurua].

Mari: Seuraavana meillä olisi Monster Hunter Wilds, Capcomin sarjan uutuus. Löytyy kirjastosta sekä Pleikka vitoselle että Xboxille. Haluatko sä kertoa vähän, mistä Monster Hunterissa on kyse?

Tuomas: Joo. Olet monsterin metsästäjä, joten metsästät monstereita.

Mari: Hyvä.

Tuomas: Monster Hunterit on salaa yksiä kaikkein suosituimmista peleistä etenkin Japanissa ollut.

Mari: Ja myös ehkä länsimaissa. En tiedä. Nyt seuraa taas hauska fakta. Mä ajattelin, että me ensin kerrottaisiin vähän, mistä pelissä on kyse, mutta kun nyt on niin hyvä väli.

Tuomas: Niin.

Mari: Koska siis minä luin Muropaketin sivuilta 19. marraskuuta, että tämä Monster Hunter Wilds on kerännyt vuoden 2025 korkeimman samanaikaisen pelaajahuipun Steamissa.

Tuomas: Oho.

Mari: Capcomin toimintapeli ylsi peräti yli miljoonaan... Tuossa on mulla yksityiskohtaisempikin luku, mutta mä en ruepa tuota sanomaan.

Tuomas: Joo.

Mari: Yhtäaikaiseen pelaajaan, mikä tekee siitä myös viidenneksi suurimman pelihuipun koko Steam-historiassa.

Tuomas: Joo.

Mari: Juu, siitä tuli silloin kun se ilmestyi, mutta nyt kun mä luin tätä loppuvuonna, mitä onko tämä peli näin suosittu? On.

Tuomas: Joo. Tämä on salaa suosittu just.

Mari: Joo.

Tuomas: Se on tosiaan ollut Japanissa jo vuosikymmenet. Sitä vitsailtiinkin, että se aina on lyömässä ensi vuonna läpi lännessä, että ne koitti sitä monesti. Mutta sitten se oli se Monster Hunter World... Worlds? World?

Mari: World.

Tuomas: Joo, no niin. Joka on sitten Capcomin eniten myynyt peli koskaan. Sillä on kymmeniä miljoonia myyntilukuja, ja sen takia tätä odotettiin. Ja tämä Wildshan näyttää mahtavalta. Eli tässä tosiaan metsästetään monstereita joko yksin tai kavereiden kanssa. Valitaan joukosta näyttäviä aseita ja sitten lähdetään tosiaan pistämään monsu lihoiksi. Nämä on siis periaatteessa vain peräkkäisiä pomotaisteluita, missä tärkeää on opetella monsterin erilaiset tavat ja hyökkäykset ja sitten vaan sinnikkäästi taistella sitä vastaan ja voittaa se.

Mari: Joo.

Tuomas: Ja kaadetusta monsterista saadaan sitten erilaisia osia, niin kuin sarvia, suomuja, muuta, mistä sitten pystytään tekemään itselle parempia panssareita, parempia aseita ja sitten taas pystytään menemään vaikeampien monsterien kimppuun. Tämä yksinkertainen luuppi on vaan niin hyvä, että...

Mari: Se vaan toimii. Ne monsterit on hienon näköisiä, ja tämä on taas sulava kuin mikä mun mielestä tämä peli. Se, mitä vähän olen tätä pelannut, niin tämä on niin smoothin näköinen. Siis mä olen tämmöinen keräilijäihminen. Kun tämähän on salaa tämmöinen muotipeli, voiko sanoa muotipeli, vaatemuotipeli. Koska sitten kun tulee niitä armoreita, sä voit muuttaa niiden värejä. Sitten kun netissä näkee niitä asuja, että minkälaisia toiset on tehnyt niistä monsteriosista, niin ne on vaan niin hienoja. Tämä peli on niin uskomattoman hienon näköinen. Se on niin koukuttavaa se sen yksinkertainen luuppi, mikä siinä on.

Tuomas: Kuinka kauan sulla muuten kesti tuossa hahmon luonnissa?

Mari: Kauan.

Tuomas: Jos joku ei tiedä, niin Monster Hunterissa on aivan tosi yksityiskohtainen hahmon luonti. Siis sä voit tehdä hahmosta niin minkä näköisen tahansa, just vaikka eriväriset silmät tai kaikki kulmien kaaret, miten haluat.

Mari: Joo, eikä vaan se ihmishahmo, vaan siihen päälle vielä se, muistaakseni palico-kissa oli kanssa.

Tuomas: Juu.

Mari: Juu. Siinä menee ensimmäiset kymmenen tuntia [nauraa].

Tuomas: Niin.

Mari: No ei nyt ehkä ihan kymmentä.

Tuomas: Tässähän pystyy ratsastamaan jollain sulkaisella dinosauruksella muuten.

Mari: Joo, se on hieno.

Tuomas: Joo, ai vitsi.

Mari: Se on todella hieno kanssa, mutta siinä saattoi ehkä tulla vasta myöhemmin se muokkaus.

Tuomas: Monster Hunter Wildsiahan pystyy pelaamaan myös eri laitteiden omistajat keskenään.

Mari: Se on hienoa.

Tuomas: On. Sulla on tämä Pleikka vitosella?

Mari: Joo.

Tuomas: Mun pitää ostaa tämä Xboxille, niin sitten voidaan yhdessä lähteä kunnolla tahkoamaan niitä monsterita hengiltä. Tämä on ollut nyt jo alennuksessa muuten. Välillä tämä on ollut jollain neljällä kympillä. Suositushintahan tällä jotain seitsemää kymppiä varmaan niin kuin nykypeleillä yleensä.

Mari: Joo.

Tuomas: Että ei mikään halpa, mutta nämä on sitten niitä pelejä, mitä ihmiset salaa pelaa kymmeniä ja jopa satoja tunteja.

Mari: Kyllä. Apua, mikä se oli se edellinen Monster Hunter.

Tuomas: Rise.

Mari: Joo. Enpä huomannut ollenkaan, että olin tullut sitä pelanneeksi reilu sata tuntia.

Tuomas: Joo.

Mari: En tiedä, missä välissä, koska mä kuvittelin, että mä nyt tässä vähän pelailen. Näihin jää salaa tosi paljon koukkuun.

Tuomas: Joo, ja sekin oli hauskimmillaan justiin kahdestaan tai kolmestaan, neljästään pelattuna.

Mari: Kyllä.

Tuomas: Sen enempää varmaan ei pystykään.

Mari: Ei.

Tuomas: Neljä on jo kunnon metsästysseurue kyllä.

Mari: Joo.

Tuomas: Kyllä se vähän helpottuu, mitä enemmän on tietenkin toisia pelaajia.

Mari: Ja varsinkin, jos on se tietäjä, joka on, että ottakaa tämmöiset kamat ja sitten varokaa kohta se tekee semmoisen. Jos on se koutsiohjaaja siellä, joka tietää parhaiten, niin se on hienoa.

Tuomas: Joo, eli me tarvitaan toisin sanoen joku kolmas sitten, jos me pelataan tätä.

Mari: Totta.

Tuomas: Joo. Monster Hunterit on taas, jos mä puhuin siitä, että tämä Ghost of Yōtei on tämmöinen helposti lähestyttävä, niin Monster Hunterithan siihen nähden, kuinka suosittuja ne on, ikävä kyllä on kauhean monimutkaisia. Niissä on jotain miljardi eri pelimekaniikkaa, mitkä vaan on pakko oppia kerrasta.

Mari: Joo.

Tuomas: Sen takia oikeasti ne vähän vaatii semmoisen tuutorin siihen, joka kertoo, että hei näin tämä toimii, tämä on tärkeää, tämä ei ole tärkeää.

Mari: Joo.

Tuomas: Jos sen aloittaa yksin, saattaa olla vähän ikävä se ensivaikutelma näissä peleissä, että mikä näissä on. Mutta sitten kun se klikkaa, sitten kun oppii pelaamaan, niin...

Mari: Joo ja yksin on ehkä vähän semmoinen yritys, erehdys -oppimiskäyrä. Se on nopeampaa, jos on joku, joka vähän niin kuin vääntää rautalangasta, että miten homma toimii.

Tuomas: Niin. No, lisää monstereita.

Mari: Lisää monstereita nimittäin Pokémon Legends Z–A Game Freakin uusin peli, joka löytyy Switch 1:lle ja 2:lle kirjastostakin.

Tuomas: Miten sä pystyt kuulostamaan noin rauhalliselta?

Mari: [naurua] Hei, mä koitan nyt tässä hillitä, että kaikki ei hoksaisi, että mä olen nyt pelannut tätäkin jo 105 tuntia. [naurua] Sos.

Tuomas: Pokémon on aina Pokémon. Me ollaan joskus puhuttu, että se on vaan semmoinen mukavuusalue. Tietää, mitä saa.

Mari: Joo.

Tuomas: Vähän etukäteen mä just kattelin, että toivottavasti tämä olisi hyvä, mutta...

Mari: Miksi se näyttää tuolta?

Tuomas: Sitten kun vaan pääsee pelaamaan Pokémonia, niin aijaijaijai.

Mari: Joo, kyllä se on. Se ei tarvi paljoa, että se koukuttaa, kun pääsee aloittaa sen pelin, valitsee sen Pokémonin ja mitä uutta tässä on ja mitä vanhaa, koska tämä viittasi paljon siihen... Minäs vuonna ilmestyivät. 2013. Pokémon X ja Y. Vaikka tämä Legends ei varsinaisesti ole semmoinen pääsarjan peli, missä on se perinteinen juoni, silti tästä on... Ei voi ihan suoraksi jatkoksi nimittää, mutta kuitenkin niille vanhoille X ja Y-peleille. Palattiin sinne kaupunkiin, ja se oli se mun Pokémon-peli. X on mulle todella rakas. Tässä oli samoja hahmoja ja kuusi vuotta ylipäätään sen pelin tapahtumien jälkeen. Kyllä tykkäsin.

Tuomas: Ai vitsi. Mutta siis totta, ne on vanhoja Pokémon-pelejä. Siis yli kymmenen vuotta.

Mari: [nauraa] On.

Tuomas: Mutta kun minun mielikuvissa ne on jotain kuudetta Pokémonin sukupolvea.

Mari: Uusia.

Tuomas: Ne on hyvin uusia, joo. Ne on sitä 3D-aikaa ja tälleen.

Mari: Ne on kuitenkin laitteelle, jota ei enää saa mistään muuta kuin käytettynä.

Tuomas: Siis ehdottomasti, joo. Ei kun siis se nimenomaan. Väittäisin vastaan, ellet olisi just oikeassa [naurua], että onhan ne jo vanhoja. Nimenomaan mulle ne oli ehkä semmoinen, mikä meni vaan, että mä pelasin kerran läpi ja sitten eteenpäin, että mä en niin muista. Mut sulle se oli ihan eri, koska sä löysit vähän niin kuin Pokémonin uudestaan siinä vaiheessa nimenomaan.

Mari: Kyllä. X:ssä mulla on se... Kehtaanko sanoa. Mä en tiennyt, että mulla pystyi yhdessä 3DS Pokémon -pelissä olemaan 300 tuntia, mut mulla on. Mä en tiedä, miten. Älkää kysykö.

Tuomas: Sulla on ollut joskus enemmän vapaa-aikaa kuin nyt.

Mari: Se oli sitä opiskeluaikaa.

Tuomas: Niinpä, joo.

Mari: Mutta palatakseni tähän uuteen Legends Z–A:han, niin tässähän on Pokémon-peliin erikoista se, että tässä on reaaliaikainen tappelusysteemi. Sun pitää siinä ihmishahmossakin väistellä niitä Pokémonien iskuja, koska ne hyökkää sun päälle. Sä voit pyörtyä, eikä vaan se sun Pokémon. Se oli uusi kiva juttu tässä.

Tuomas: Joo. Kivasti otettu semmoisia muutamia moderneja juttuja sentään. Vaikka Pokémon tunnetusti kehittyy sarjana semmoisella väistyvän jäävuoren vauhdilla, niin kyllä se silti edistyy.

Mari: Joo. Mutta tässä on myös se erittäin tuttu tässä Legends Z–A:ssa, että tämä pelaaja menee kaupunkiin. Hyvä kun pääsee junasta ulos, niin siellä on jo ensimmäinen tyyppi silleen hei, sä olet kiva tyyppi, tuutko sä mun kanssa tähän, nyt me ollaan kavereita, sä olet paras tyyppi ikinä [naurua]. Siitä pelaajasta vaan tulee se kaupungin pelastaja. Kaikki on silleen, että uu, tämä on niin hyvä, me tarvitaan sut tappeleen kaikkia näitä megaevoluutioita vastaan, kun sä olet niin hyvä. Sä et puhu paljon mitään, mutta vitsi, että sä olet paras.

Tuomas: Onko tämä tehty justiin tai siis tietenkin, koska Pokémonit on myös lasten pelejä ja tälleen, niin ne on nykyään kauhean kivoja, että hei sinä maailman tärkein henkilö, sinä olet heti meidän kaikkien kaveri ja paras meistä.

Mari: Joo.

Tuomas: Nyt jonkun pitää opettaa sille lapselle niitä realiteetteja niin kuin vanhoissa Pokémoneissa.

Mari: Että siellä on se rival, joka vähän nälvii. Tässä ei ollut.

Tuomas: Niin. Nälvii, että sä et ole vielä mitään, mä olen aina sua edellä.

Mari: Joo.

Tuomas: Nykyään lapsilla on liian helppoa. Tulee ihan epärealistiset odotukset sitten [naurua] kaupunkiin muuttua kohtaan. No ei. Tämä on varmaan sulla sitten ainakin vuoden pelatuimpia ellei pelatuin näistä tämän listan peleistä ainakin.

Mari: On tämän listan peleistä ainakin, joo. Heittämällä.

Tuomas: Meillä on enää kaksi peliä, ja ne on itse asiassa semmoisia, mitä mä olen kumpaankin pelannut tosi paljon.

Mari: Hienoa. Kerro.

Tuomas: Eli Split Fiction [nauraa]. Jos joku on katsonut minun videoita, niin tämä on melkein juomapeli, että kuinka monesti mä puhun Split Fictionista, mutta se on mulle tämän vuoden paras peli. Ihan lyhyesti, se on pelattavissa ainoastaan kahden pelaajan voimin. Siinä on kaksi kirjailijaa. Toinen kirjoittaa fantasiaa, toinen kirjoittaa scifiä. Sitten he päätyy tämmöisen megakorporaation listoille, missä heidät pistetään semmoiseen koneeseen, joka plagioi heidän aivoistaan nämä heidän ajatuksensa. Sitten yhtä sun toista tapahtuu ja tämä sankarikaksikko joutuu vastentahtoisesti tekemään yhteistyötä ja seikkailemaan toistensa keksimissä fantasiamaailmoissa. Se on vaan yhteispelaamisen riemua ja mielikuvituksen lentoa ja paljon irvaillaan kirjallisuuskliseille.

Mari: Kaikkea ne ruotsalaiset keksii.

Tuomas: Niin.

Mari: Tässä välissä myös name droppaan, kun sanoit, että jos joku ei ole katsonut sun videoita, niin sun videot tosiaan löytyy YouTubesta Vulpes Arctos.

Tuomas: Vulpes Arctos, se on niin kuin arktinen kettu.

Mari: Kyllä.

Tuomas: Maailman huonoin nimimerkki. Olisi pitänyt...

Mari: Se on tosi hyvä. Hienoa, että name droppasit sen tässä nyt [naurua].

Tuomas: No joo. Tosiaan tämä Split Fiction, niin tämä studio on tosiaan tehnyt jo aikaisemmin esimerkiksi It Takes Twon, joka voitti sen vuoden peli -palkinnon 2021 ja muita vastaavia.

Mari: Joo.

Tuomas: He on erikoistunut ihan tähän, että miten tehdään hyviä tarinavetoisia kokemuksia, mitä voi pelata läpi yhdessä joko samalla sohvalla, jolloin ruutu on jaettu, tai sitten ihan verkon ylitse, jolloin ruutu on myös jaettu. Tässä näkee koko ajan sekä omat tekemisensä että toisen tekemiset ja sitten pitää välillä aika tiukastikin tehdä yhteistyötä.

Mari: Tämä semmoinen kuitenkin, että kummankin pitää tehdä töitä niin sanotusti, että päästään peli läpi, että toinen ei voi vaan himmailla mukana?

Tuomas: Ei oikein, ei voi.

Mari: Joo.

Tuomas: Ehdottomasti kummallakin on omat vastuunsa ja semmoiset. Toisen pitää esimerkiksi taistella pomovihollista vastaan, ja toinen sitten sabotoi sen pomon juttuja ja mahdollistaa sille toiselle, antaa esimerkiksi mahdollisuuden hyökätä. Tai sitten ihan vain, että toinen tasapainoilee jollain kapeilla alustoilla ja toinen liikuttaa niitä sen eteen.

Mari: Oliko tässä tähän nykyajan korkeiden pelien hintoihin sekin kiva juttu, että vain toisen tarvitsee ostaa...

Tuomas: Juu.

Mari: ...ja sitten pystyy jakamaan sen, mikä on nerokasta.

Mari: Kyllä. Tähän on olemassa semmoinen ilmainen vieraspassi, että jos kaverisi on ostanut tämän pelin... Vaikka just mulla kaveri osti tämän Pleikka vitoselle, ja mä sitten vaan latasin sen passin Xboxilla, ja me pystyttiin pelaamaan yhdessä, mikä oli ihan paras diili.

Mari: Joo. Eikä tarvitse ostaa, jos lainaat kirjastosta. Meiltä löytyy sekä Pleikka vitonen että Xbox.

Tuomas: Niin. Se on ihan totta, että sekin riittää. Lainaat pelin kirjastosta ja pistät viestiä kaverille, joka asuu toisella puolella Suomea tai maailmaa, niin voitte pelata yhdessä.

Mari: Jep.

Tuomas: Split Fiction on vaan niin chef’s kiss. Aivan huippupeli. Joka kerta kun pelattiin sitä kaverin kanssa, oli vaan niin hauskaa, että me vaan äimisteltiin, että mitä tämä on.

Mari: Joo. Päätellen siitä, miten paljon sä olet nostanut tätä sun videoilla ja miten nyt puhut tässä, se oli varmaan yksi vuoden pelejä.

Tuomas: Joo. Mun vuoden peli. Tämä ei päässyt muuten edes siinä Game Awardsissa, niin ei ole siinä vuoden peli -ehdokkaana.

Mari: Ai jaa.

Tuomas: Mikä on...

Mari: On niin kova pelivuosi, ettei mahtunut tuokaan mukaan.

Tuomas: Joo. Mä olen tietysti täysin eri mieltä. Kyllä sieltä olisi jonkun toisen pitänyt väistää, mutta sinänsä kertoo, että tämä vuosi on ollut aika melkoinen.

Mari: Joo, niinpä.

Tuomas: Joo. Sitten täällä on tämmöinen, minkä mä olen varmaan nostanut kanssa, indie-peli Sword of the Sea.

Mari: Joo. Tämä on kyllä vähän alihypetetty mun mielestä.

Tuomas: (--) [päällekkäistä puhetta] Anteeksi, mitä sanoit? Mä puhuin sun päälle.

Mari: Alihypetetty, että menee vähän ohi. Mä en ole nähnyt somessa mitään tästä, mutta kerropa meille nyt Sword of the Seasta.

Tuomas: Joo. Tämä on tosiaan tämmöinen indie-peli, missä on hädin tuskin ollenkaan tekstiä tai puhetta ollenkaan. Tässä ollaan huppupäinen sankari, mikä menee aavikon halki kohti salaperäistä vuorta ja surffailee tämmöisen miekan päällä. Siitä tulee tämä nimi Sword of the Sea. Tässä tosiaan surffaillaan ympäriinsä ja sitten pala kerrallaan muutetaan sitä aavikkoa tämmöiseksi mereksi tavallaan. Yleensä vaan surffaillaan esimerkiksi erilaisten lyhtyjen läpi ja sitten kun lyhdyt syttyy, niin jotain tapahtuu maailmassa. Vesiputous syntyy sinne tai jotain kaloja alkaa uiskennella ilman halki, mikä on mahtavan näköistä.

Mari: Okei, eli tässä on vähän tämmöinen luonnon pelastus?

Tuomas: On.

Mari: Joo.

Tuomas: Tässä tehdään maailmasta vehreämpi paikka ja kivempi paikka. Se on vähän niin kuin pelaajan itsensä pääteltävissä sitten, että mistä tämä varsinaisesti kertoo tai miksi ollaan täällä ja niin edespäin. Se on hyvin taiteellinen peli, etenee kivaa vauhtia. Kestoa tällä on semmoinen kaksi ja puoli tuntia ehkä mulla meni ensimmäisellä läpipeluukerralla.

Mari: Oho, aika lyhyt.

Tuomas: Tosi lyhyt, joo.

Mari: Joo.

Tuomas: Mutta se on nimenomaan semmoinen fiilistely- ja elämyspeli. Tämän ohjaajaa, jonka nimeä nyt en pistänyt ylös, niin se on kuitenkin ohjannut...

Mari: Matt Nava.

Tuomas: Anteeksi?

Mari: Matt Nava.

Tuomas: No niin, kiitos. Hyvä, että joku tekee kotiläksyt [naurua].

Mari: Minä teen kotiläksyjä.

Tuomas: Hän on ohjannut myös pelin nimeltä Journey, joka taas oli viime vuosikymmenen ikimuistoisimpia indie-tapauksia.

Mari: Ja myös sama säveltäjä kummassakin pelissä, Austin Wintory.

Tuomas: Joo. Tässä on todella kaunista musiikkia, semmoista mukaansa tempaavaa, vähän surumielistä, kaihoisaa. Se luo sitä tunnelmaa nimenomaan. Tässä on hyvin rentouttava fiilis. Jos päästään taas näihin vähän rentouttavat pelit ja cozy pelit näkökulmaan, niin justiin työpäivän jälkeen tuntuu, että aina jaksaa pelata vaikka Sword of the Seata.

Mari: Mutta täytyy sanoa tälleen, kun mä olen vähän katsellut sitä peliä, että se näyttää rennolta, mutta se vaatii kanssa semmoista pelilukutaitoa tietyllä tavalla, koska mä olen siinä aika eksyksissä tälleen sivusta seuraajana ainakin. Se, että mihin tässä nyt ollaan menossa tai mihin suuntaan siellä aavikolla tai lumisella vuorella tai jossain. Vaikka se on semmoinen rento, mutta se ei ole sillä tavalla helpoin, että se ei ole semmoinen suoraviivainen.

Tuomas: Joo, totta. Mutta siinä toisaalta on sitten se, että vaikka eksyisikin jonnekin, niin parhaassa tapauksessa löytää sieltä vaan jonkun kätketyn aarteen tai muuta.

Mari: No joo.

Tuomas: Siinä ei sentään voi päätyä vahingossa jonnekin alueelle, jossa jotkut tyypit tulee moukaroimaan sut maan tasalle.

Mari: Niin. Nyt tulee yhtäkkiä level 80 monstereita, mitä.

Tuomas: Niin. Tässä on hädin tuskin mitään vihollisia ylipäätään.

Mari: Se on tunnelmallinen.

Tuomas: On, joo. Kauhean kiva, ja se surffilaudalla meneminen on vaan niin siistiä. Tässä voi pikkusen temppuillakin. On melkein mahdoton hillitä itseään, jos pomppaa jostain hiekkadyyniltä tälleen. Siinä on pakko tehdä jotain kierreloikkia ja tämmöisiä, mutta se temppuilu ei ole mikään tärkeä asia tässä pelissä, sanoisin.

Mari: Aivan, eli jos haluaa rentoutua työpäivän jälkeen, niin sitten se on Sword of the Sea.

Tuomas: Kyllä. Saatavilla Pleikka vitoselle ja PC:lle.

Mari: Varmaan joo. Ei ollut fyysisenä, niin valitettavasti ei kirjastoilla vielä ole, mutta jos tulee...

Tuomas: Toivottavasti tulisi.

Mari: Hei, on kuitenkin tätä samaa... Mä en muista, oliko se yhtiö vai mikä, että ne on tehnyt myös semmoisen pelin kuin Abzû. Se löytyy Switchille kirjastosta. Jos haluaa vähän samaa henkeä ehkä, niin se voisi olla semmoinen.

Tuomas: Pitää tutustua. Mikä se oli? Abzû?

Mari: Abzû. A, B, Z, U.

Tuomas: Ai Abzû.

Mari: Abzû.

Tuomas: Okei. Ei kuulosta kyllä yhtä dramaattiselta kuin Sword of the Sea.

Mari: No mutta hei, siinä oli haukka kaverina. Se on aika siisti.

Tuomas: No okei, myit tämän mulle.

Mari: Jes [naurahtaa].

Tuomas: Huh. Siinä oli meidän lista tämän vuoden tärkeimmistä peleistä.

Mari: Melkoinen pelivuosi kyllä, täytyy sanoa.

Tuomas: On. Jotain kyllä varmana unohtui.

Mari: Niin varmasti onkin. Eikä tähän mahdu... Me ollaan nytkin jo ties, kuinka paljon yliajalla, kun näitä höpötetään tässä. Kaikkea ei millään saa mahdutettua mukaan.

Tuomas: Niinpä. Tämä on kato vuoden viimeinen turboahdetuin jakso.

Mari: Saataisiinko nopeasti tähän loppuun semmoinen, odotatko sä ensi vuodelta jotain? 2026 onko tulossa mitään peliä, mitä sä odottaisit vai onko nyt kaikki odotukset täyttyneet jo tänä vuonna?

Tuomas: Mä joudun varmaan ensi vuonna tutustumaan vaan kaikkiin näihin peleihin, mitä mä tänä vuonna missasin.

Mari: [nauraa] Hei, ensi vuonna tulee uudet.

Tuomas: Niin tulee. Oikeasti sitten kun mulla on joskus... Elän siinä harhakuvitelmassa, että mulla on varaa Nintendo Swtich 2:een. Sitten mä pelaan Donkey Kong Bananzan ja justiin...

Mari: Metroidia.

Tuomas: Metroid Prime 4:n, joo. Se sattuu tällä hetkellä kaikista eniten. Mutta oikeasti ensi vuonna oletettavasti ilmestyy siis Grounded 2, joka nyt on jo tässä early accessissa.

Mari: Okei.

Tuomas: Tuli tänä kesänä, ja se oli tämän kesän ja oikeastaan tämän vuoden mukavimpia pelihetkiä. Eli Groundedhan on peli, jossa pelataan joukolla teinejä tai no siinä pelataan vaan yhtä teiniä, mutta siinä on semmoinen neljä hengen porukka, joka sitten ikään kuin jossain 80–90-luvun lastenohjelmassa joutuu kutistussäteellä ammutuiksi ja sitten seikkailee siellä kaiken maailman ötököiden keskellä. Eli se on selviytymisroolipeli, jossa eletään takapihalla ja taistellaan muurahaisia vastaan.

Mari: Joo.

Tuomas: Tässä kakkosessa pääsee ratsastamaan hämähäkeillä ja muuta siistiä.

Mari: Aivan. Mutta tässä oli myös, jos olet hämähäkkikammoinen, niistä sai jotain palloja tai jotain.

Tuomas: Niin joo. Tässä oli tosiaan semmoinen kunnon araknofobiamoodi, ihan totta.

Mari: Joo.

Tuomas: Jos pelkää ötököitä... No ehkä on muitakin pelejä, mutta Grounded 2, se oli jo se betaversio tai siis anteeksi se early access -versio, mitä pelattiin kavereiden kanssa, niin se oli jo aivan kokonaisen pelin mittainen helposti.

Mari: Okei.

Tuomas: Kymmeniä tunteja meni siinä, ja meni mukavasti kyllä nuo heinä-elokuun illat ötököiden maailmassa sekoillessa ja mukavia rupatellessa.

Mari: Joo.

Tuomas: Sitä mä odotan. Sillä ei kyllä julkaisupäivää ole, mutta ihmettelen, jos menee 2027 asti.

Mari: Okei. Jännittävää.

Tuomas: Joo. Mitä sä odotat eniten?

Mari: Mä odotan eniten Monster Hunter Stories 3:sta. Maaliskuussa tulee kaikille nykykonsoleille. Kun se ei ole varsinaisesti jatko käsittääkseni ehkä näille aikaisemmille, niin en osaa juonesta yhtään mitään kertoa. Kannattaa käydä katsomaan traileri, jos kiinnostaa. Se on mulle tärkeintä, että se näyttää taas semmoiselta värikkäältä japsiropelta, jossa on mukana monstereita. Pääsen taas keräilemään ihmeotuksia. Jee!

Tuomas: Aivan. Kun nämä normaalit Monster Hunterit oli sitä, että käydään tappamassa niitä monstereita, niin tämä on sitten tämmöinen vähän...

Mari: Minä ystävystyn niiden kanssa ja saan silti niitä hienoja armoreita.

Tuomas: Niin, aivan. Eikä tarvitse tappaa ketään.

Mari: Niin ja sitten siinä on vielä se juoni. Ainakin ne ykkösen ja kakkosen Monster Hunter Storiesin juonet on ollut siis todella hyviä. Se on vähän niin kuin, että jos Pokémonissa olisi juoni, se olisi Monster Hunter Stories, mitä kannattaa pelata. Vaikkei niitä nyt ihan noin suoraan voi verrata mun mielestä, mutta kuitenkin se on semmoinen ihana fantasiaseikkailu.

Tuomas: Kyllä.

Mari: Tykkään ja odotan sitä suuresti.

Tuomas: Joo, mä kyllä myös. Tämä tulee nyt suoraan myös Pleikka vitoselle ja Xbox Series X:lle.

Mari: Joo.

Tuomas: todella lupaavalta vaikuttaa. Nämä Storiesit on minun makuun ollut parempia vielä kuin ne varsinaiset Monster Hunterit.

Mari: On joo munkin mielestä.

Mari: Kyllä. Just kun ne on semmoisia rennompia ja niissä on sama koukuttava mekaniikka, mutta ei tarvi aivan hampaat irvessä väistellä siellä.

Tuomas: Ei. Vuoropohjaisuus on näissä, niin se on ihan kiva. Jos vähän vielä nopeasti tähän pikkusen indietäkin, niin ensi vuonna pitäisi ilmestyä Spiritfarerin tekijöiltä uusi peli At Fate's End.

Tuomas: Uu.

Mari: Jossa on kanssa mukana näitä Spiritfarerista tuttuja elementtejä, emotionaalisuutta ja mekaniikkojen ja tarinallisuuden vuorovaikutusta, mutta se menee vielä pikkusen pidemmälle ja tässä on ilmeisesti vähän taistelujakin. Hirveästi ei ole vielä kerrottu, mutta vähän niin kuin semmoinen, että jos perheet hajoaa ja miten nämä perheen jäsenet voi löytää toisensa uudestaan. Ja vähän semmoisia jumalhahmoja, mikä tietysti Hadeksen kautta kiinnostaa.

Tuomas: No niin.

Mari: Sitä odotan kanssa.

Tuomas: Mä en ollut tästä kanssa kuullutkaan.

Mari: Joo, siksi mä ajattelen, että nyt otetaan joku muukin tähän. Tiedän, että joku kollega haluaisi, että mainitsisimme Marvel's Wolverinen, joka tulee kanssa. Se on varmaan monelle tosi odotettu peli. Pleikka vitoselle ainaskin tulossa.

Tuomas: Se näyttää tosi veriseltä [naurahtelua].

Mari: Oliko se K18 vai K16?

Tuomas: Aivan varmasti 18.

Mari: No sekös ihmisiä sitten kiinnostaa, että pääsee kunnolla kynsimään.

Tuomas: Mutta se on hyvä, kun tehdään Wolverinesta. Wolverine on kuitenkin tyyppi, jonka supervoima on se, että sillä on puukot käsissä.

Mari: Niin.

Tuomas: Silleen ihan hyvä, että tätä ei oikein voi välttää, joten vedetään se sitten yli.

Mari: Niin, olkoot sitten se Spider-Man niitten nuorempien pelinä.

Tuomas: Niin, joka on myös K16 kyllä jostain syystä, mutta silti.

Mari: Noh...

Tuomas: No vähän nuorempien, joo. Voimme luvata, että seuraava Pelipaussi-jakso ilmestyy ennen kuin GTA VI [naurua], joka aina myöhästyy. Se peli on kyllä varmana jo valmis tai siis ne vaan hinkkaa sitä justiin siellä. Ne tietää, että ne voivat julkaista sen ihan milloin tahansa, että ihmiset ostaa sen sitten ja kaikki muut väistää ympäriltä.

Mari: Joo. Harmi vaan, jos joku oli jo lomassa suunnitellut jonkun julkkariajankohtaan. Siirrä lomaasi sitten.

Tuomas: Niin. sitten kun Grand Theft Auto VI ilmestyy, se tulee olemaan kyllä kaikki aikojen mediatapaus. Se on just semmoinen, mistä tulee olee juttuja Hesarissa ja jossain tämmöisissä.

Mari: On kai, joo.

Tuomas: Nekin, jotka ei pelaa, tietää että nyt tulee se murhasimulattori sieltä.

Mari: Se, missä voit ajaa lasten päältä autolla. En mä tiedä, voiko sinä ajaa lasten päältä autolla.

Tuomas: Siinä aika vähän on lapsia varmaan niissä peleissä.

Mari: Okei. No naisten sitten.

Tuomas: Niin. Jeesus [naurua].

Mari: Olisiko tämä hyvä aika lopettaa?

Tuomas: Joo.

Mari: Oliko sulla vielä jotain?

Tuomas: Ei muuta, mutta varmaan tälleen yleisesti hyviä pelejä tuli, mutta oliko tämä nyt paras pelivuosi pitkään aikaan vai?

Mari: No siis kato, kun mulla on kultakalan muisti, niin minä en muista monta pelivuotta takaisinpäin.

Tuomas: Niin.

Mari: Ja myös tämä, että kun itse odotin ainakin Hades II:sta niin paljon. Pelin haastavuudesta huolimatta, se on se minun Game of the Year. Kyllä mä väittäisin, että tänä vuonna tuli aika hyviä jatko-osia nimenomaan. Siinä Game of the Year, paras peli, Game Awardsissa taitaa olla on Hardes II, Silksong ja Death Stranding 2, olikohan vielä Kingdom Come: Deliverance 2. Jatko-osien vuotena hieno.

Tuomas: On kyllä. Ai niin, me unohdettiin Battlefield 6. Se on sotaa kuudennen kerran, enemmänkin [naurahtelua]. Se on aika siisti ja suosittu kanssa.

Mari: Joo.

Tuomas: Se on monesti ihmisten listoilla, mutta se ei ole mun genren peli kanssa. 2025 niin kuin mä siinä alussa jo vähän sanoinkin, tämä oli ainakin kiinnostava vuosi. Siis silleen, että peliala on menossa tavallaan hyvään suuntaan tältä osin, että nämä vähän pienemmät indie-pelit saa paljon huomiota ja ihmiset oikeasti pöhisee niistä. Se on nimenomaan se word of mouth, mikä niissä on niin hyvää sitten, että se löytää, vaikka ei näykään joka bussipysäkillä jotain mainoksia just jostain Blue Princestä.

Mari: Jep ja silti siitä puhuttiin tosi paljon ja se oli ainakin paras indie -ehdokkaana siellä, vaikka se on ensimmäinen heidän peli. Se on todella hienoa.

Tuomas: Jep.

Mari: Mä toivoisin, että indieillä olisi hyvä vaikutus noihin isoihin AAA-peleihin, mutta saa nähdä.

Tuomas: Joo, saa nähdä. Niissä kyllä kestää noiden isoimpien pelien tekemisissä niin hullun kauan ja ne on niin kalliita, että ne on koko ajan huonompi diili. Niin kuin sanoin, että se oli hyvä puoli, että hyvään suuntaan menossa peliala, mutta tänä vuonna nähtiin kyllä kanssa ihan hirveitä downereita. Nimenomaan ehkä just se, että Nintendo vaan pystyy rahastamaan ihan mitä huvittaa.

Mari: Ne on kyllä aivan poskettomia hintoja. Tässä taas mainnostan, jos joku kuuntelee, niin kirjastosta lainaan peli. Testaa, onko se hyvä ennen kuin käytät sen kahdeksan kymppiä.

Tuomas: Joo. Me tullaan säästämään teiltä niin paljon rahaa. Te tulette olemaan niin kiitollisia, että kokeilitte jotain uutta Hyrule Warriorsia ensin.

Mari: Eikä vaan pelkästään pelejä. Meillähän on siis pelihuoneessa Switch 2, että jos haluat testata koko konsolia ennen sen ostamista, niin ei muuta kuin varaamaan aikaa sinne pelihuoneeseen.

Tuomas: Niin totta, meillä on tämä meidän pelihuone ihan vapaasti käytettävissä, kunhan vaan kirjastokortti löytyy. Jos se ei löydy, niin sen voi tehdä.

Mari: Joo.

Tuomas: Pitää vaan vaivautua paikalle [naurua].

Mari: Se on se vaikein osuus.

Tuomas: Kyllä. Voi apua. Pitää ehkä jutella jopa tiskissä jollekin pelottavalle kirjastoihmiselle.

Mari: No onneksi me ei olla kovin pelottavia toivottavasti.

Tuomas: Ei ollakaan. Game Passin hinta nousi. Se oli aikaisemmin pelimaailman paras diili. Ei enää. Vähän näyttää, että isoilla korporaatioilla on ahneus viemässä pelejä huonompaan suuntaan.

Mari: Joo.

Tuomas: Mutta sitten niiden jaloissa pyörii näitä rohkeita hiirulaisia, jotka sitten...

Mari: Pienet aplodit niille.

Tuomas: Kyllä, ja toivotaan, että tämä sitten kannattaa, että nämä loisi uusia trendejä ja ehkä nousisi uusi pelien keskiluokka sieltä pienten studioiden luota tavallaan.

Mari: Kyllä. Tämmöisiä just niin kuin Silksong, Hades. Ovat vähän niin kuin isoja indieitä, mutta eivät kuitenkaan ihan AAA.

Tuomas: Niinpä.

Mari: Laittaisin samaan kyllä tämän Clair Obscurenkin, kun ei ole niin sanotusti täyshintainen peli. Oli vähän kohtuullisempi, vaikka on aivan todella huikea taideteos.

Tuomas: On. Ja se vielä muuten Clair Obscuresta, että sehän näyttää siis aivan samalta kuin kaikkein kalleimmat pelit. Siis se on niin hyvän näköinen.

Mari: Niin näyttää.

Tuomas: Mutta sitten myös, että koska sitä ei ole tarvinnut tehdä jotain 1 500 ihmistä eri puolilla maailmaa, niin siihen ei tarvi tunkea, että tässä tämä kartta on [piip!] isompi kuin koko Suomi, ja täällä on 250 erilaista tukikohtaa, mitkä sun pitää vallata ja muuta. Se on paljon pienempi, että sen jaksaa pelata.

Mari: Joo, se on kohtuullisen kokoinen. Käsittääkseni se on kuitenkin, olisiko se nelisenkymmentä tuntia, jos et tähtää johonkin sataan prosenttia.

Tuomas: Niin.

Mari: Ja mikä hienota, siinä oli siis tosiaan huipputekijätiimi, kokeneita ihmisiä, ja siinä on nimekkäitä näyttelijöitäkin mukana vetämässä niitä rooleja, ja silti se oli vaan jotain 40 euroa.

Tuomas: Niin, joo.

Mari: Näin.

Tuomas: Näin. Ottaisipa isot studiot tästä oppitunnin, että pienempiä pelejä halvemmalla.

Mari: Kyllä.

Tuomas: Eikä että vedetään vielä isommaksi ja vielä kalliimmalla, mutta tietäähän sen miten päin se menee.

Mari: Juu.

Tuomas: Okei, mutta hei, sinä oli varmaan...

Mari: Turboahdettu jakso [nauraa].

Tuomas: Turboahdettu ja silti ihan uskomattoman pitkä Pelipaussi-jakso. Toivottavasti viihdyitte. Toivottavasti tämä toi teille iloa johonkin, kun sulattelette kinkkua jossakin. Mä en tiedä oikeasti, mihin aikaan tämä tulee.

Mari: Kuun viimeinen perjantai joulun jälkeen.

Tuomas: Okei.

Mari: Kyllä joku voi vielä sulatella kinkkua.

Tuomas: Niin voi.

Mari: Paitsi jos kuuntelee tämä helmikuussa. Sitten se voi olla tietysti vähän kiusallinen.

Tuomas: Niin, totta. Kinkkua voi syödä toisaalta milloin tahansa.

Mari: Totta.

Tuomas: Okei, jutut alkaa olla tätä luokkaa [naurua]. Studiosta loppuu happi, mutta ei se mitään Pelipaussi palaa vuonna 2026 taas niin kuin toki meidän Porin kirjaston muutkin podcastit aina. Eli pysykää kanavalla, pysykää kuulolla. Pitäkää itsenne terveinä. Adios.

Mari: Hei hei.

[elektronista musiikkia]