Subscribe
Share
Share
Embed
Elämänmakuisia podcasteja Jätkäsaaresta, Hyvän toivon kappelin yhteisöstä.
Päivän evankeliumi ja Roomalaiskirjeen lukukappale herättävät minussa monia ajatuksia Jumalan tahdon noudattamisen tärkeydestä ja samalla sen vaikeudesta. Ne saavat miettimään armoa, Jumalan rakkautta, sekä toimintamme pyhyyttä ja tekopyhyyttä.
Raamatun, esimerkiksi evankeliumien, lukeminen saa minut aina hyvällä tavalla nöyräksi. Jeesuksesta ajatellaan usein ensimmäiseksi, että hän on lempeä ja kiltti, se joka kääntää lyöjälle toisenkin posken. Jeesuksen rakkaus ei kuitenkaan ole aina lempeää vaan joskus ankaraakin, "tough love".
Löydän monesti Raamatusta kohtia, jotka saavat tuntemaan piston sydämessäni. On vaikeaa yrittää olla Kristuksen kaltainen.
Huomaan Jumalan tahdon noudattamisen vaikeuden arkisissakin asioissa: Kun olen taas myöhässä ystävän tapaamisesta, tai kun löydän itseni selaamasta liikaa Instagram-videoita tai katsomassa "vielä yhden" jakson Everwood -sarjaa Netflixistä silloin kun pitäisi olla tekemässä jotain tärkeämpää.
Usein ei edes ensin huomaa itse, missä toimii väärin.
On helppoa kuunnella ja nyökytellä, kun puhutaan siitä, miten maailmaa tulisi muuttaa paremmaksi. Kun tulee aika oikeasti toimia ja tehdä muutoksia, ei aina pystykään siihen.
Lisäksi, kun pyrkii tekemään kaiken oikein ja ikään kuin suorittamaan hyvyyttä, saattaakin syyllistyä ylimielisyyteen. Silloin saattaa nostaa itsensä jalustalle, jossa kuuluu ikään kuin hyvien ihmisten joukkoon. "Ainakin toimin paremmin kuin jotkut toiset", saatan ajatella. Kuitenkin Jumalan armo on nöyrtymistä siihen, että olemme kaikki syntisiä ja silti Jumala rakastaa meitä.
Joskus on myös vaikeaa tietää, mikä on totuus ja mikä on oikein, mitä Jumala meiltä kulloinkin haluaa. Vaatii suurta rohkeutta tunnustaa olleensa väärässä ja muuttaa mielipiteitään.
Ei ole kuitenkaan häpeä muuttaa mieltään. Muutos ja kehitys tekevät meistä inhimillisiä.
Ajattelen, että tärkeintä ei ole se, että toimisi aina täydellisesti, sillä kukaan meistä ei lopulta ole täydellinen. Tärkeää on kuitenkin yrittää huomata ja tunnustaa oma vajavaisuutensa ja ottaa askeleita muutokseen. Tärkeää on luottaa siihen, että Jumalan armo kannattelee.
Monesti jäämme kiinni virheisiimme ja menneisyyteemme. Joskus vaikeinta ei olekaan tiedostaa sitä, missä ei ole toiminut parhaalla mahdollisella tavalla, vaan vaikeinta voikin olla päästää siitä irti.
Samaten saatamme jäädä jumiin nostamaan toisia ihmisiä jalustalle. Kun joku näyttäytyy hyveellisenä ja esikuvallisena, kieltäydymme helposti huomaamasta niitä asioita, missä he eivät olekaan täydellisiä.
Olen itse joskus päätynyt pintapuolisen ensivaikutelman perusteella ihailemaan jotakuta liikaa. Olen luottanut liikaa toisen mielipiteisiin ja liian vähän omaan arvostelukykyyni. Olen antanut liikaa arvoa sille, miten toinen ihminen näkee minut. En ole keskittynyt siihen, miten Jumala näkee minut ja miten Jumala haluaisi minun toimivan.
Jumalan armon vastaanottaminen tuntuu joskus yllättävän vaikealta. On vaikea toisaalta nöyrtyä myöntämään virheensä ja tekemään muutos. Toisaalta vaikeaa on joskus myös luottaa Jumalan rakkauteen ja siihen, että synnit todella annetaan anteeksi.
Usko Kristukseen auttaa minua parantamaan tapojani, mutta hyvät teot eivät kuitenkaan tee minusta enemmän rakkauden arvoista. Olen aina ollut Jumalan rakkauden arvoinen ja tulen aina olemaan, vaikka kompastelisinkin matkalla Jumalan luokse."