Subscribe
Share
Share
Embed
Elämänmakuisia podcasteja Jätkäsaaresta, Hyvän toivon kappelin yhteisöstä.
Satakielen s�velet
[satakielen laulua]
T�ss� laulaa satakieli Helsingin Vanhankaupunginlahdella Lammassaaressa. T�m� lintu lauloi aivan pari vuotta sitten toukokuun aamussa. Hiljennyin monta minuuttia sit� kuunnellen ja ��nitt�en sen kaunista ja voimallista laulua. Satakielen laulu on yksi etel�suomalaisen alkukes�n aamun syd�n��nist�, mutta n�in ei ole aina ollut. Viel� viime vuosisadan alussa satakieli oli Helsingiss� niin harvinainen, ett� sit� ker��nnyttiin joukolla kuuntelemaan. Satakielen laulukonsertti oli kulttuuritapahtuma. Sadat, jopa tuhannet ihmiset tulivat kuuntelemaan t�t� taitavaa artistia. Sanomalehdet tekiv�t juttuja n�ist� konserteista ja opastivat uusia ihmisi� paikalle.
Satakielen tunnistaa parhaiten juuri laulusta, koska sen ulkomuoto on aika vaatimaton. Laulun iskev�t, rytmikk��t sarjat tuovat monelle mieleen kastanjetit. Nykyisin satakieli ei ole Helsingiss� harvinainen lintu. Sit� p��see kuulemaan monin paikoin siell�, miss� on lehtevi� pusikoita. Viime vuosikymmenen aikana satakieli on kuitenkin monen hy�nteisi� sy�v�n linnun tavoin v�hentynyt. Yksi syy t�h�n on maailmanlaajuinen ilmastonmuutos. Satakieli on Suomessa etel�isen� lajina aluksi hy�tynyt ilmaston l�mpenemisest�. Kuitenkin sen muuttomatkan varrella on viime vuosina ollut pahaa kuivuutta. Satakielen on vaikea s�ily� muuttomatkalla hyv�ss� kunnossa, jos ruokaa on v�h�n.
[satakielen laulua]
Satakielen laulua kuunnellessa tunnenkin kohtalonyhteytt� tuon pienen linnun ja ihmiskunnan v�lill�. Meid�t kummatkin on Luoja luonut samalle planeetalle. Meill� on paljon yhteist� my�s siin� tavassa, jolla opimme musiikkia. Satakielen poikasten ja ihmislasten aivoissa aktivoituvat samat alueet, kun he opettelevat uusia s�velkulkuja. N�in on aivotutkimuksessa havaittu.
Ennen ihmisen musiikkia maailma t�yttyi lintujen laulusta. Kun ihmisen melua ei viel� ollut, maailma soi kauniisti. Ihmiset ovat oppineet linnuilta musiikin taitoa. Linnut ovat laulaneet, ja ihminen on matkinut niit�, niin kuin jo Aristoteles aikoinaan kirjoitti. Pikkuhiljaa ihminen on ylt�nyt yh� l�hemm�s lintujen monimutkaisia s�velkulkuja ja lopulta ohittanut ne. Kaikessa ihmiskunnan musiikissa on kuitenkin lintujen laulun muisto. T�ss�kin ihmiskunnan on syyt� arvostaa muuta luomakuntaa. Emme voi p��st� takaisin maailmaan, jossa vain linnut laulavat. Voimme kuitenkin muuttaa el�m�ntapaamme niin, ett� j�t�mme lintujen laululle tilaa t�ll� planeetalla.
[satakielen laulua]
Satakielen laulua kuunnellessa tunnen, miten olemme saman Luojan siunauksen alla. Kes�isess� mets�ss� voin j�tt�yty� satakielen laulun valtaan, antaa sen koskettaa ja puhutella. Sen laulussa soivat Jumalan nuotit Jumalan maailmassa.
Niin kuin psalmissa 96 sanotaan:
Laulakaa Herralle uusi laulu!
Laula Herralle, maa,
laulakaa Herralle, maan asukkaat!
Kurkien voima ja viisaus
[kurkien huutoa]
T�ss� huutelee fanfaarejaan kurki, pohjoisten soiden asukas. N�it� kurkia ��nitin Pohjois-Pohjanmaan Utaj�rvell�, Isolla Tolkansuolla pari vuotta sitten. Kurjen huudot ovat valtavan voimakkaita. Ne tuovat suomaisemaan omaa salaper�ist� tunnelmaansa. Kurki on komea ja majesteettinen lintu, jolla on ollut oma paikkansa my�s vanhassa it�merensuomalaisessa mytologiassa. Sit� on pidetty lintujen kuninkaana, joka on kannatellut taivaankantta. T�st� muistona suomen kieless� on esimerkiksi sana �kurkihirsi�. Se tarkoittaa harjakattoa kannattelevaa hirtt�.
Kurkien huudoissa on valtava el�m�nvoima. Luojan luomisen energia p��see niiden l�pi t�yteen mittaansa. Kurjen huutojen keskell� voin tuntea el�m�n voiman, antaa sen vied� ja kantaa. Jumalan luomisvoima on suuri. Se on jotain paljon suurempaa kuin mit� itse olen. Voin j��d� sen varaan.
Pesim�soilla kurjet my�s tanssivat. Ne niiailevat toisilleen, levittelev�t siipi��n ja sy�ksyilev�t toisiaan kohti. Ne etsiv�t yhteist� rytmi�. Niiden ikiaikaisessa liikkeess� voin tuntea, miten Kolmiyhteinen Jumala on t�ynn� liikett�, t�ynn� tanssia! Is�, Poika ja Pyh� Henki tanssivat toistensa kanssa ja synnytt�v�t el�m�n. Jumalan Pyh� Henki synnytt�� kurjissa tanssin ihmeen. Kurki voisi hyvin olla tanssijoiden suojeluspyhimys.
[kurkien huutoa]
Kurjen huudoissa ja ylv��ss� olemuksessa on siis el�m�n voimaa, tanssia ja liikett�. Samalla kurjissa on l�sn� el�m��n kuuluva luopuminen. T�h�n liittyy minulla hyvin henkil�kohtainen ajatuskulku. Kurkien huutoja kuunnellessa olen tuntenut, ett� t�ss� on musiikkia, jonka keskelle haluaisin kuolla. Haluaisin kuolla niin, ett� olen el�nyt. Haluaisin kuolla el�m�n voiman ja virran keskelle.
Kurki liittyy vahvasti my�s Suomen vuodenaikoihin. Korkealla taivaalla lent�v�t kurkiaurat n�kyv�t usein Stadissakin. Taivaalta voi joskus kuulla, miten kurjet rupattelevat toisilleen jatkuvilla yhteys��nill�. Kun ne matkaavat korkeuksissa, auran vet�j�� vaihdetaan, kun johtaja v�syy. Kev��ll� kurkiaurat kertovat talven taittumisesta ja uuden el�m�n syntymisest�. Syksyll� etel��n lent�vien kurkien l�ht��n liittyy haikeutta, luopumista.
Syksyiset kurkiaurat opettavat luopumisen viisautta. Luopuminen on osa el�m��. V�lill� t�ytyy p��st�� irti, ett� uusi el�m� voi taas synty�.
Saarnaaja kirjoittaa:
Kaikella on m��r�hetkens�,
aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on synty� ja aika kuolla,
aika on istuttaa ja aika repi� maasta,
aika surmata ja aika parantaa,
aika on purkaa ja aika rakentaa,
aika itke� ja aika nauraa,
aika on valittaa ja aika tanssia,
aika heitell� kivi� ja aika ne ker�t�,
aika on syleill� ja aika olla erossa,
aika etsi� ja aika kadottaa,
aika on s�ilytt�� ja aika viskata menem��n,
aika rep�ist� rikki ja aika ommella yhteen,
aika olla vaiti ja aika puhua,
aika rakastaa ja aika vihata,
aika on sodalla ja aikansa rauhalla.
***
Pyh�ksi lopuksi voimme viel� hiljenty� hetken yhden alkukes�n laulutaiturin, viitakerttusen laulun ��relle. T�m� viitakerttunen lauloi Sipoonkorvessa �ngelsb�lebergetill�. Lintujen laulussa on uskomaton elvytt�v� ja vahvistava voima, mist� on my�s aivan viimeaikaisessa tutkimuksessa saatu todisteita. Viitakerttusen laulussa Luoja puhuu meille, lohduttaa, innoittaa ja virkist��.
[viitakerttusen laulua]