Subscribe
Share
Share
Embed
Mättäällä on Metsäkeskuksen podcast metsistä ja metsien mahdollisuuksista. Mättäällä-podcastissa ääneen pääsevät metsäalan asiantuntijat, jotka valaisevat keskusteluissa metsäisiä ajankohtaisaiheita.
Tämä on tekstivastine Metsäkeskuksen Mättäällä-podcastin jaksosta, jossa keskustelevat podcastin vieraat Markku Remes ja Tatu Viitasaari sekä juontaja Sara Perttunen.
Puhuja 1, Tatu Viitasaari [intro]:
No sitten tämä vaikutus on, että kun se saadaan se typpi sieltä käyttöön niin käytännössä 2–4 kuutiota hehtaarille vuodessa lisäkasvua. Mutta mikä on niinku havaittu tässä, että tää on erittäin pitkävaikutteinen, että jopa yli 30 vuotta tulee tätä lisäkasvua.
Puhuja 2, Sara Perttunen:
Tänään keskustellaan metsän lannoituksesta ja mukana keskustelemassa on johtava metsänhoidon asiantuntija Markku Remes ja Suomen metsäkeskuksesta metsänhoidon asiantuntija Tatu Viitasaari.
Puhuja 3, Markku Remes:
Terve.
Viitasaari:
Terve.
Perttunen:
Minä olen Sara Perttunen. Tervetuloa mättäälle!
Niin jos otsikkonakin on, että kannattaako metsään lannoittaa, niin Markku, miksi metsiä kannattaa lannoittaa?
Remes:
Lannoitus on usein kannattavin yksittäinen metsätalouden toimenpide. Lannoitus lisää oleellisesti puuston kasvua. Lannoituksella voidaan myöskin estää ravinne-epätasapainosta johtuvia kasvuhäiriöitä ja sitä ja niistä johtuvia ainakin yksittäisiä puuston tuhoja. Vähintäänkin ne aiheuttaa kasvu- ja laatutappioita. Kaikkia näitä voidaan oikealla ja oikea-aikaisella lannoituksella estää ja vähentää.
Lannoitus parantaa muutenkin puun teknistä laatua, vaikka ei ois kysekään ravinne-epätasapainosta. Esimerkiksi tukkipuun tilavuus ihan oleellisesti lisääntyy. Ja tänä päivänä yhä suurempaa rooliin nousee myöskin lannoituksella saatu hiilen lisäys metsiin. Metsä on selkeästi suurempi hiilinielu, kun se lannoitetaan ja tämän rooli on todella iso ja tulevaisuudessa vaikuttaa varmaan myöskin taloudelliseen kannattavuuteen.
Perttunen:
No metsiä on tietenkin erilaisia niin Tatu, millaisia metsiä kannattaa lannoittaa ja tossa kun vähän jo viitattiin ympäristöystävällisyyteen niin, miten tää vaikuttaa?
Viitasaari:
Lannoitukseen on hyvin monenlaisia kohteita ja voidaan karkeasti jakaa, että meillä puhutaan, että tehdään tuommoisia tuota terveyslannoituksia, jotka tulee näihin kohteisiin, kuten Markku sanoi, että siellä on ravinne-epätasapainoa. Eli korjataan sitä tota maaperän ravinne-epätasapainoa. Ja toiset lannoitukset on taas tämmöisiä kasvatuslannoituksia, joissa lannoitetaan jo ennestään hyvin kasvavia puustoja, että ne kasvaisi lisää. Ja siellä on hyvin monenlaisia kasvupaikkoja sitten mihinkä nää soveltuu, mutta tämmöisiä kohteita on myös mitkä ei sovellu lannoituksen on esimerkiksi metsätuhoista kärsivät kohteet, jossa voi olla vaikka juurikääpää tai kirjanpainajatuhoja.
Ja sitten tota ympäristövaikutuksiltaan niin lannoituksia ei suositella tehtäväksi tota tämmösiltä vesistövaikutuksiltaan aroille paikoille, esimerkiksi pohjavesialueelle, purojen tota läheisyyteen. Ja sitten näihin niinku tämä metsäsertifiointi asettaa lisäksi omia ehtoja. Ja metsänomistajan kannalta se on niinku sinällänsä helppoa, että tämä lannoituksen toimittaja toimittaja huolehtii, että näitä ehtoja noudatetaan.
Perttunen:
No ei sitten heti niin helpolta kuulostanut, että kaikki metsät lannoitetaan vaan samalla tavalla ja samoilla lannoitteilla.
Remes:
Ei todellakaan. Jatkan tuossa vielä Tatun hyvin kommentteihin.
Todellakin lannoitus ja lannoite, se valitaan kasvupaikan ja puuston mukaan. Ihan ihan täysin näin. Meillä on paljon semmosia kasvupaikkoja, jotka tulee tosiaan jättää ihan suoraan paitsi ympäristösyistä lannoituksen ulkopuolelle, mutta myöskin siitä syystä, että siellä ei saavuteta mitään oleellisia kasvun lisäyksiä lannoitteilla.
Esimerkiksi jos meillä on karu helposti kuivuva kohde, ravinteetkin liikkuu vesien mukana ja jos meillä on toistuvasti ainakin osan kasvukaudesta on semmoista, että siellä on veden puutetta, ravinteet ei vaan kulje. Turhaan silloin sinne pistetään lannoitteitakaan, jotka vaan korkeintaan huuhtoutuu sitten sieltä puuston saavuttamattomiin.
Mutta semmoisia yleissääntöjä, kivennäismailla on yleensä typestä puute ja typen lisäyksellä me saadaan ihan merkittävä kasvulisä kivennäismailla. Meillä on sitten esimerkiksi maankäytön historiasta johtuen tai maantieteellisestä sijainnista johtuen, niin meillä on eriasteisia ravinne-epätasapainoja puustossa tai nimenomaan maassahan se on ja sitten puusto ottaa juuriston kautta ja sitä kautta se näkyy puussa ja ja kasvussa. Ja näillä ravinne-epätasapainonkohteilla, niin me tietenkin lisätään ne puuttuvat ravinteet, koska me ei esimerkiksi sillä typen lisäyksellä saavuteta oikeastaan minkäänlaista lopputulosta, jos meiltä puuttuu se minimiravinne. Tässä on tuttu esimerkki tämä lautatynnyrivertaus, että jos sieltä nyt vaikka se boori puuttuu, niin saadaan sinne typpeä lisätä äärettömästi. Ei sillä saavuteta mitään merkittävää hyötyä, koska kasvu hyytyy sen boorin takia.
Ja lannoitteista sanoisin sitten vielä, että ehdottomasti tulee käyttää tuotteistettua lannoitetta. Silloin me tiedetään, mikä sen ravinnesisältö on ja pystytään laittamaan oikea määrä. Ja tällä me estää myöskin ympäristölle tulevat ongelmat. Esimerkiksi typpeä tulee vaan se riittävä määrä, ei huuhtoudu pois.
Sitten vielä tuossa aloitin kivennäismailla, mutta turvemailla käytetään yleensä tuhkaa. Tänä päivänä meillä ei ole enää näitä keinolannoitteita, jotka on suunnattu justiin turvemaiden puuston kasvuun, niin niitä ei ole käytännössä käytettävissä. Käytetään tuhkaa ja se on erittäin soveltuva lannoite sitten puuston kasvuun turvemailla.
Perttunen:
No niin tää tuhka on varmasti monelle tuttu aine ja sen mainitsit juuri niin miksi nimenomaan tuhkaa levitetään metsään ja mitä hyötyjä sillä saavutaan? Voitteko tästä vielä vähän lisätä?
Viitasaari:
Joo, tuhkaa itse asiassa laitetaan lähes täysin suometsiin eli turvemaille ja vielä ottaisin lisäyksenä semmoiselle paksuturpeiselle kohteelle, että yleensä siellä on turvetta noin yli 30 senttiä. Sehän on tämmöinen kunnostusojitettu tai ojitettu suo alun perin mihinkä lähdetään.
Ja siellä on se ongelma, että tässä tota maaperässä on kyllä typpeä, mutta siellä ei ole kaliumia tai fosforia. Eli sillä korvataan sitä tota maaperässä olevaa, turpeessa olevaa ravinnepuutosta.
No sitten tämä vaikutus on, että kun se saadaan se typpi sieltä käyttöön niin käytännössä 2–4 kuutiota hehtaarille vuodessa lisäkasvua. Mutta mikä on niinku havaittu tässä, että tää on erittäin pitkävaikutteinen, että jopa yli 30 vuotta tulee tätä lisäkasvua.
Ja sitten näistä ei tietenkään kaikilla kasvupaikoilla eli se on soveltuu parhaiten tämmöisille tota melko reheville ja keskiravinteisille kasvupaikoille, varpu- puolukkaturve- ja mustikkaturvekankaille. Eli tämmösiä niin sanottuja kitumaita, missä kasvaa semmoista räkämäntyä, niin ei tule lannoittaa tuhkallakaan, vaan ne tulee rajata metsätalouden ulkopuolelle.
Tuhkassahan on se erikoisuus vielä, että kun moni ajattelee, että kannattaako ne takan pesästä tulevat tuhkat viedä sinne. Niin voihan ne viedä, mutta tuhkaa levitetään huomattavan paljon hehtaarille eli 3000–5000 kiloa. Ja tämän takia se toteutetaan helikopterilevityksenä. Eli helikopterilla voidaan toteuttaa myös kesäaikaan tai metsätraktorilla hakkuun jälkeen tota levitetään talvisaikaan.
Ja tää on niinku metsänomistajalle sen puoleen erittäin hyväkin tän pitkän kasvulisäyksen, mutta tähän on myös mahdollisuutta saada tätä metkan tukea, joka on tällä hetkellä 270 euroa hehtaaria kohti.
Perttunen:
No hyviä tarkennuksia.
Remes:
Voisin vielä jatkaa sen verran tuhkaan, että mikä on soveltuva tuhka. Elikkä meillähän tänä päivänä on oikeastaan tuhkatkin ne on tuotteistettuja tai sitten ne on ainakin mittauksin todettu, mitä tulee voimalaitoksista, mitä ne sisältää. Ja tuhkahan on siitä ihanteellinen lannoite, että se sisältää typpeä lukuun ottamatta kaikkia ravinteita oikeassa suhteessa, mitä puu tarvii. Ja kuitenkin näillä kohteilla, mitä Tatu tuossa luetteli, niin siellä ei yleensä ole sitten typpi se minimiin rajoittava tekijä. Elikkä ihan ideaali tuote.
Ja sen sanoisin tuohon ravinteista, että kasvupaikalla on suuri merkitys ja ravinteiden liikkumiselle. Ne tarvitsee ensinnäkin vettä liikkuakseen, mutta myöskin eri ravinteet liikkuvat eri tavalla maaperässä. Kalium on esimerkiksi semmoinen, joka huuhtoutui hyvin herkästi. Ja senpä takia näillä paksuturpeisilla kohteilla, mistä Tatu tuossa mainitsikin niin niin siellä on usein kaliumista puute. Voi olla, että sitä oli muutenkin jo siellä vähemmän, mutta se myös huuhtoutuu sieltä äärettömän herkästi pois.
Viitasaari:
Kiitos Markku, tuo oli todella hyvä lisäys ja tähän ottais vielä semmonen, mikä unohtu tuossa mainita, että tuhkan niinku yksi suurimmista eduista, että se on aitoa kiertotaloutta eli siinä puunpoltosta palautunutta tuhkaa palautetaan takas tänne metsään. Eli siihen voidaan lisätä tiettyjä esimerkiksi booria jälkikäteen, mutta pääsääntöisesti se on niitten ravinteiden palauttamista takas tänne kiertoon eli aitoa kiertotaloutta.
Perttunen:
Hei mahtavaa tarkennusta. Te mainitsitte aikaisemmin myös tän boorilannoituksen, niin voisiko tätä vielä vähän avata lisää.
Remes:
Kyllä vaan. Booriahan on meillä, sehän tulee pohjimmiltaan maaperästä tai sitten merestä. Ja tämä
oikeastaan, kun mainitsin meren tässä niin niin tuo maantieteelliseen sijaintiin sitten aika paljon vaihtelua.
On selvää, että noilla merenrantametsissä jokunen kymmenen kilometriä kun lähdetään rannikolta sisämaahan päin, niin siellä siellä on enemmän booria tulee, koska sitä haihtuu merivedestä ilmaan ja sitten laskeutuu maahan.
Mutta minä tulen ite Itä-Suomesta ja siellä taas tätä merestä tulevaa boorilaskeutumaa ei juurikaan ole. Meillä suomalaisesta peruskalliosta vapautuu hyvin vähän vähän booria, sieltä sitä tulee, mutta hyvin vähän ja se on vaikeasti saavutettavissa puitten.
Ja sitten vaikuttaa vielä tuohon booriin meidän maanviljelyskulttuuri. Elikkä meillähän on kaskettu Länsi-Suomessa ainakin 2 000 vuotta, hyvin pitkä aika. Ei oo toki enää viime vuosina sitä tehty, mutta Itä-Suomessa tehtiin vielä jopa reilu sata vuotta sitten. Elikkä se näkyy edelleen siellä. Booria häviää kaskeamisen yhteydessä maaperästä ja siitä puusta, kun sitä poltetaan.
Tämä tähän niinku johdantona. Elikkä booria tulee maasta puiden käyttöön. Ja jos sitä on sitten liian vähän, niinku meillä meillä huomattavalla osalla metsistä on, niin tämä näkyy erinäisinä kasvuhäiriöinä, jopa puiden yksittäisten puiden kuolemisena.
Ja sitten se voi kyllä laukaista seurannaisvaikutuksena sitten metsätuhon. Ihan jos puu on stressaantunut, voi huonosti, kuivuus ja hyönteiset voi sitten lisätä. Mutta sitten siihen varsinaiseen asiaan, mitä se boorilannoitus tarkoittaa.
Meidän pitää jollakin tavalla ensin toki todeta tämä. Ei booriakaan roiskita ihan noin vaan, että pistetään varmuuden vuoksi joka paikkaan. Meillä pitää olla, kun on todettu silmämääräisesti, neulasanalyysillä tai sitten me tiedetään jo ennestään, että tällä kasvupaikalla on ollut ollut ongelmatapauksia tai ihan siinä viereinen metsä, johon se rajoittuu kuvio, niin siellä on ongelmia.
Ja booria lisätään joko maalevityksenä, sitä voidaan ihan käsin reppuruiskulla levittää. Toki rakeisia lannoitteita voidaan ihan vaikka kylvövakalla levittää. Ilmasta käsin helikopterilla, dronella jonkun verran myöskin maalevitys tehdään metsäkoneilla. Tässäpä on ne oikeastaan ne levitystavat.
Ja boorilannoitus on erittäin kannattavaa. Se on ehkä, jos sanotaan, kun puhuttiin lannoituksen kannattavuudessa, mutta boorilannoitus on vielä semmoinen, että se on ihan kaikkein kannattavin toimenpide. Koska kerta kaikkiaan tukkipuun saanto pienenee. Sehän on kuitenkin tärkein tulo, mikä metsänomistajille tällä hetkellä metsästä tulee. Ja johtaa ääritapauksissa jopa sen puuston ja koko metsän tuhoutumiseen.
Viitasaari:
Joo, täähän on tää boorilannoituksen kannattavuus, että kun se todellinen kannattavuushan nähdään sitten loppujen lopuksi vain, jos se jätetään tekemättä. Ja silloin nähdään sitten loppuvaiheessa, että paljonko sitä on tuhoutunut, että se on aika hankala ennustaa, kuten Markku kävi läpitte.
Perttunen:
No aikaisemmin nostitte myös tän terveyslannoituksen, niin tän lisäksi metsiin tehdään kasvatuslannoituksia, mutta mihin sillä pyritään?
Remes:
No kasvatuslannoituksella pyritään ensisijaisesti lisäämään runkopuun kasvua. Tämä on varmaan semmoinen yleisin tavoite metsänomistajilla, mutta metsänomistajien tavoitteet toki vaihtelee.
Kasvatuslannoituksella saavutetaan kivennäismailla sopivilla kohteilla tuommoinen viidentoista, jopa kahdenkymmenen kuutiometrin lisäkasvu runkopuuhun sillä yhdellä lannoituksella. Ja silloin kun se toteutetaan oikein, niin valtaosa tästä lisäkasvusta tulee tukkipuuhun. Elikkä metsä omistaja saa silloin siitä maksimaalisen hyödyn.
Metsänomistajilla voi olla, olla tarve tulouttaa tämä lisäkasvu mahdollisimman pian. Sillon lannoituksen ajankohta on noin kymmenen vuotta ennen uudistushakkuuta. Lannoituksen ajoitus onkin ihan oleellinen osa kannattavuuslaskelmia ylipäänsä. Siihen vaikuttaa hyvin paljon se, että miten lannoitus tehdään, missä vaiheessa ja osataanko se tehdä oikein.
Lannoituksen ajoitus on myös sen takia siinä mielessä tärkeä, että kun minä puhuin tuossa alussa, että sillä voidaan parantaa puun teknistä laatua. Se voidaan tehdä, kun se tehdään siinä vaiheessa, että tuo esimerkiksi mäntypuulla ensimmäinen tyvitukki on vähintään jo karsiutunut elävistä oksista. Elikkä se tehdään sen jälkeen. Lannoitus voidaan tehdä yleensä yhden kerran puuston kiertoajassa, mutta jopa kolme kertaa se voidaan tehdä. Lannoitusvaikutusvaste on sama näillä toistuvilla lannoituksilla
Elikkä tiivistän tämän. Elikkä tuohon tukkipuun lisäyksiin, sillä pyritään ensisijaisesti, mutta sillä pyritään joskus myöskin elvyttämään metsien kasvukuntoa. Elikkä siellä on voinut olla vaikka hyönteistuho, joka on laittanut metsän niin sanotusti heikkoon happeen, typpilannoitus auttaa siihen.
Ja kolmas semmoinen isompi kokonaisuus on hiilinielujen lisääminen. Ja minä uskon kyllä, että tulevaisuudessa sen merkitys nousee oleellisesti, jos me saadaan hiilimarkkinat toimimaan. Tällä hetkellä ne on vielä vähän sanotaan lapsen kengissään. Alkuaskelmia ollaan, ollaan sillä sektorilla menossa, mutta varmasti tullaan näkemään vielä hiilen lisäyksestä saatavaa tuloa metsänomistajille. Ja siinä kasvatuslannoitus on kyllä ihan keskeisessä roolissa
Viitasaari:
Näitä kasvatuslannoituskohteitahan on todella paljon, että puhutaan näistä tuoreen ja kuivahkon kankaan tota hyvin hoidetuista männiköistä ja kuusikoista. Ja näitä on, voi sanoa lähes jokaiselta metsänomistajalta, metsätilalta, löytyy jonkun verran näitä kohteita, että sinällänsä tää potentiaali on todella iso valtakunnallisesti näihin kasvatuslannoituksiin.
Perttunen:
Joku saattaa miettiä sitä, että onko lannoituksesta jotain haittaa vaikka marjoille.
Remes:
Se on hyvä kysymys ja tätä on tutkittu myös hyvin paljon, että se ei ole vaan tämmöinen mielipideasia, että mitä vaikutuksia lannoituksella on marjoihin ja sieniin. On selvää, että välittömästi lannoituksen jälkeen niin sinä kesänä ei kannata marjoja poimia lannoitetuilta alueilta. Ja lannoituksella on kivennäismailla, kangasmailla marjasatoa lisäävä tai vähentävä vaikutus kasvupaikasta riippuen.
Kohtuullisen rehevillä kasvupaikoilla se yleensä vähentää ihan siitä johtuen, että heinäkasvillisuus lisääntyy niin paljon. Tulee kilpailua ja se vaikuttaa esimerkiksi mustikkasatoa monesti heikentävästi. Jos mennään sitten vähän karummille kasvupaikoille, mutta kuitenkin ollaan vielä ihan hyvällä puuntuotosaluella, elikkä tuommoisella puolukkaisella kasvupaikalla, ihan nimensä mukaisesti tuottaa puolukkaa hyvin, siellä lannoitus yleensä lisää marjasatoa. Mutta lannoituksella ei ole kuitenkaan tämmöisiä pitkäaikaisia haitallisia vaikutuksia siihen, että etteikö sitä voisi marjaa käyttää. Marjan mineraalipitoisuudet on päinvastoin lisääntynyt lannoituksen myötä.
Toinen asia on sitten tuhkalannoitus. Tuhkalannoitteessa on niin kun mainitsin niin kaikkia puiden tarvitsemia ravinteita oikeassa suhteessa lukuun ottamatta typpeä, mutta siellä on kyllä jonkun verran myöskin raskasmetalleja, koska puuaineksessa on raskasmetalleja ja niitä jää myöskin tuhkaan. Tutkimuksessa on kuitenkin todettu, että tuhkassa olevat raskasmetallit sijottuu esimerkiksi varpukasveissa siten ja marjoissa, varvuissa, jotka tuottavat marjoja näissä myöskin. Elikkä juurissa on kaikkein eniten. Sitten on varvun siellä varsissa ja sitten tulee lehdet ja kaikkein vähiten niitä on marjoissa. Ja tämmöistä pitkäaikaista vaikutusta ei, ei ole nähty haitallista raskasmetallikertymää, samoin sienissä.
Perttunen:
Mainitsitte aikaisemmin siitä, että metsän lannoitus on kannattavaa. Oisko heittää jotain selkeätä esimerkkiä, että miten?
Viitasaari:
No jokaisella kohteellahan tää kannattavuus on eri, liittyen niistä lähtötilanteista. Mutta karkeasti voitais sanoa, että tota yhdellä sijoitetulla eurolla saat sitten kolme takas, kun huomioidaan tää verohyöty. Ja tää kyllä niinku perustuu tää näkemys ihan tämmösiin Luonnonvarakeskuksen pitkäaikaisiin seurantatutkimuksiin, missä on tehty tämmöisiä aitoja lannoituskokeita.
Perttunen:
No teitä kun kuuntelee niin on selvää, että metsänlannoitus kannattaa ja siinä on paljon mahdollisuuksia, mutta kyllä mä jäin vähän myös miettimään sitä, että mikäli se metsä metsänomistaja ei ole, nyt niinku lannoituksen asiantuntija niin nää asiat voi kuulostaa vähän vaikeiltakin. Kuinka paljon nää vaatii esimerkiksi niinku asiantuntijaosaamista?
Viitasaari:
Sinälläänsä niinku tästä lannoituksesta, niin kaikissa muissakin toimenpiteissä pääsee hyvin liikkeelle menemällä tuonne Metsään.fi-palveluun. Ja sieltä löytää metsäalan palveluntarjoajat, jotka tarjoaa palveluita siellä, missä se metsä on. Eli sä löydät tuolta Metsään.fi-palvelusta vaikka asut Helsingissä ja metsätila on tuolla Kainuussa niin sää löydät hetkessä ne tota toimijat.
Toinen on se, että tota metsänomistajan ei kannata olla huolissaan siitä onko tää hyvin haastavaa. Eli tää on käytännössä tämmöinen avaimet käteen -palvelu. Eli sä tilaat metsän lannoituksen, toimittaja suunnittelee sen, toimittaa lannoitteet paikalle ja hoitaa sen levityksen. Ja hoitaa nämä mahdolliset sertifioinnin vaatimat suojavyöhykkeiden huomioimiset ja tämmöset. Eli hyvin yksinkertasta. Että se on osittain tämmönen, että kun on monimutkanen aihe, sitä vähän pelätäänkin, mutta itse toteutus on sitten erinomaisen yksinkertanen tapa edetä.
Perttunen:
Tää alko kuulostaa taas helpolta. Mää oon aika varma Markku, että tiedän vastauksen mun seuraavaan kysymykseen. Että sää oot varmaan lannoittanut myös sun omia metsiä?
Remes:
Kyllä, se oli ihan oikein arvattu. Ihan viimeks oon tehnyt terveyslannoituksia, boorilannoituksia kivennäismaille. Niitä on tehty helikopterilla. Elikkä ihan näin, että se ulkoistettu toiminta, olen vain ollu perästäkatsojana. Mutta olen kyllä ihan hiljattain tehny myöskin vakasta rakeistetun boorin levitystä. Ihan sormet lannoitteessa niinku sanotaan. Jossakin määrin myöskin näitä nestemäisiä lannoitteita. Sehän on aika nopeaa hommaa sekin. Elikkä ihan reppuruiskulla.
Sitten tota tuhkalannoituksesta on kokemusta ihan tästä puuvaltasen tuhkan levityksestä. Sen on toki tehnyt taas urakoitsija. Ne tonnimäärät on semmosia, että ei niitä lähdetä tosiaan käsin levittelemään. Mutta myöskin sitten vähän erikoisemmasta tuhkan muodosta. Pohjois-Savossa oli vielä parikymmentä vuotta sitten mahdollista käyttää siellä olevan sellutehtaan tuhka-biolieteseosta. Ja se on vähän tämmönen miksi, mutta erittäin hyvän kasvuvasteen se kyllä anto.
Ja sen lisäksi sitten ihan näitä keinolannoitteita oon levittänyt kasvatuslannoitukseen kivennäismaille. Elikkä salpietaria, ureaa näistä on kokemusta myöskin. Ja olen ihan itse muutamia hehtaareja levittänyt vakasta. On tuttu tilanne, miten ne tonnit painaa sitten ja askel rupee käymään raskaaksi, kun päivä on pitkä.
Perttunen:
Kokemusta löytyy siis ihan käytännössä. Vois sanoa nyt vielä tähän loppuun, että tässä on tullu hyvää tietoa. Miten te vielä tiivistäisitte ehkä sellaset vinkit metsänomistajalle tähän loppuun?
Viitasaari:
No tota ensimmäisenä vinkkinä mää voisin antaa semmosen, että me ollaan nyt tässä tällä samalla hankkeella tota tämmönen verkkokurssi metsänlannoituksesta. Ja se löytyy Metsäkeskuksen verkkosivuilta. Ja siihen kannattaa käydä tutustumassa, ku siellä ku just puhuttiin näistä ravinnepuutoksista ja kasvupaikoista ja tämmösistä soveltuvista metsistä niin siellä on tarkempaa kuvausta ja ohjeita sitten, miten näitä voi itse tunnistaa ennen ku lähtee ottamaan näitä palveluntarjoajia. Se on siittä mukava, että se on kans niinku tämä podcasti, aikaan ja paikkaan sitoutumaton, että sieltä kannattaa tutustua lisää tähän lannoitusteemaan.
Remes:
Kyllä. Lannoituksen oikea ajotus ja oikea lannoite oikealle kasvupaikalle, siitä yhtälöstähän se tulee. Ja jos tuntuu, että itsellä ei riitä ammattitaito niin ihan nuo Tatun kuvaamat paikat on sitten, mistä kannattaa etsiä. Ihan verkosta, jos ei ole itellä valmiita suhteita niin minulla on kyllä se kokemus, että kaikki uskottavat toimijat, jotka verkosta löytyy niin kyllä ne ihan hyvän palvelun tuottaa. Heiltä sitten lisää neuvoa. Ja jos tuntuu, että viesti ei ihan menny perille, että vähän himmeeks jäi, niin kyllä tietoa löytyy.
Perttunen:
No niin, lohdullista on. Apua saa ja löytyy. Kiitos keskustelusta hyvät herrat.
Viitasaari:
Kiitoksia!
Remes:
Kiitokset!
Perttunen:
Tämä podcast on tuotettu Suomen metsäkeskuksen Toimeksi-hankkeessa, joka on osa maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta. Hanketta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö.