Subscribe
Share
Share
Embed
MY Studio (Mikroyrittäjän studio) avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen,
osaamisen kehittämiseen ja yrityksen johtamiseen. MY Studio -podcasteissa
ääneen pääsevät yrittäjät, tutkijat, yrityspalvelutoimijat sekä muut elinkeinoelämän vaikuttajat.
Podcastit ovat osa mikroyrittäjyyden verkko-opintojen oppimateriaaleja, jotka tuotetaan
suomalaisten mikroyritysten kasvun ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi.
Intro [00:00:03]: My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.
Puhuja 1 [00:00:24]: Tällä kerralla My Studiossa on aiheena yrittäjän tuottavuus ja työhyvinvointi, sekä työhyvinvoinnin kehittäminen. Minä olen Anna-Mari Simunaniemi, tutkimusjohtaja Oulun yliopiston Kerttu Saalasti-instituutista. Toimin mikroyrittäjyyskeskus Micro-Entressä. Mikroyrityksen liiketoiminnan kehittämiseen liittyvä tärkeä osa-alue on yrittäjän työhyvinvointi, osaaminen ja jaksaminen. Tässä jaksossa on tarkoitus syventyä työhyvinvoinnin teemaan. Tänään vieraanani on Tampereen yliopistolta työ- ja organisaatiopsykologian yliopiston lehtori Jaana-Piia Mäkiniemi. Tervetuloa.
Jaana-Piia [00:01:14]: Kiitos, hauska olla täällä.
Anna-Mari [00:01:17]: Kivaa saada sinut mukaan keskusteluun. Mitä Tampereelle kuuluut tänään?
Jaana-Piia [00:01:23]: Tässä on laitettu vähän aivoja sinne työhyvinvoinnin ja yrittäjyyden maailmaan ja vähän kerrattu, mitä kaikkea kiinnostavaa on itse parin viimeisen vuoden aikana tähän liittyen tehnyt. Vähän sellaisella orjentoivalla aamulla on lähdetty tähän työpäivään.
Anna-Mari [00:01:41]: Olet koulutukseltasi sosiaalipsykologi ja olet väitellyt valtiotieteiden tohtoriksi ja tehnyt sen jälkeen töitä mm. työhyvinvoinnin kehittäjänä, sekä tähän liittyvää tutkimusta. kerrotko vähän mitä työhyvinvoinnin kehittäjä tekee?
Jaana-Piia [00:02:03]: Kun on yliopiston kautta tätä työtä tehnyt, se on ollut tutkimuksen ohjaamaa työhyvinvoinnin kehittämistä. Silloin on mietitty, että ne metoditkin on sellaisia tutkimuksesta nousevia tai jopa tutkimuksissa koeteltuja, eli vaikuttaviksi havaittuja. Yksinkertaisimmillaan olen vetänyt työntuunausharjoituksia, missä ihmiset analysoi omaa työtään ja pohtii mikä siinä itseä kuormittaa ja innostaa, ja miten innostavia saisi lisää ja kuormittavia vähemmän. Usein työhyvinvoinnin kehittäminen on työhön keskittyvää analyysiä ja siihen muutosten tekemistä. Siinä on tärkeää se, että ne ihmiset, jotka sitä työtä tekevät, ovat itse niitä ihmisiä, jotka niitä muutoksia tekevät. Esimerkiksi tuollaiset viidentoista koulun opettajien teknostressiä kun pyrittiin vähentämään, me esimerkiksi autoimme tutkijoina ja tehtiin mittauksia aiheesta. Opettajat itse päättivät, mitä heidän täytyy siellä omassa koulussa muuttaa, jotta heidän teknostressi vähentyisi ja teknoimu lisääntyisi. Kehittäminen on hyvin paljon sellaista fasilitointi ja ohjaamista siihen, että ihmiset itse keksivät mitä pitäisi tehdä.
Anna-Mari [00:03:40]: Jos lähdetään ihan peruskäsitteistä, kun työhyvinvoinnin kehittäjä olet, miten määrittelisit työhyvinvoinnin erityisesti mikroyrittäjyyden kontekstissa?
Jaana-Piia [00:03:55]: Ajattelen, että on tärkeää tehdä käsitteellistä pipetointia tai purkamista. Usein ajatellaan, että työhyvinvointia ei ole määritelty eikä kukaan oikein tiedä itä se on, mutta kyllä meillä psykologisesti orjentoituneilla ihmisillä on selvä käsitys miten sitä voisi määritellä. Minusta on tärkeää erottaa työhyvinvoinnin kokemus, eli mehän puhutaan paljon työstressistä tai -uupumuksesta ja yhä enemmän työn imusta. Nehän on sellaisia psykofysiologisia kokemuksia, mitä ihmisellä itsellään on. On hyvä ajatella, että on työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, eli sellaisia asioita, jotka uhkaa tai tukee sitä työn imua. On hyvä miettiä, mitkä on sen työhyvinvoinnin seurauksia. Mitä vaikutusta on sillä, jos ihminen on työn imussa tai itä vaikutusta työuupumuksesta on ihan työsuoritukseen ja sitä kautta tuloksellisuuteen. Vaikka mitä ammattia tutkitaan, me mietitään mitä työhyvinvointikokemusta tutkitaan, mitä vaikuttavia tekijöitä tässä tilanteessa on ja mitä seurauksia ajatellaan tästä olevan. Kehittäjälle on tärkeää ymmärtää mitkä tekijät vaikuttaa tässä tilanteessa työuupumukseen tai työn imuun. Vaikuttavat tekijät on juuri niitä mitä pitäisi pystyä muuttamaan sellaiseksi, että ne tukee paremmin työhyvinvointia. Me tarvitsemme jäsennellyn käsitekehikon, että tunnistetaan mitä meidän pitäisi tehdä.
Anna-Mari [00:05:48]: Ajatteletko, että työhyvinvoinnista vai seurata työn imua tai huonosta työhyvinvoinnista vai seurata vaikka työuupumusta tai työstressiä?
Jaana-Piia [00:06:00]: Ajattelen sillä tavalla, että työhyvinvointi on kattokäsite, joka pitää sisällä esimerkiksi sen työn imun merkityksen. Kun ihminen on työn imussa, hän voi tosi hyvin työssää. Hänellä on tarmokkuuden, omistautumisen, uppoutumisen kokemuksia ja hän on todella motivoitunut. Kun puhutaan työhyvinvoinnista, olisi hyvä, että puhuttaisi tarkemmin käsittein, koska työuupumus on työpahoinvoinnin tila ja siihen vaikuttaa eri asiat kun työn imuun. Siinä mielessä näen, että imut ja uupumukset, työtyytyväisyys, työriippuvuus.. meillä on tällaisia tarkempia työhyvinvoinnin käsitteitä.
Anna-Mari [00:06:53]: Olet itsekin tehnyt tutkimusta työhyvinvointiinkin liittyen. Mitä me tiedetään työhyvinvoinnista tutkimuksen kautta?
Jaana-Piia [00:07:10]: Se on kiinnostava kenttä, tämä yrittäjän ja mikroyrittäjän työhyvinvointi. Kyllähän se on tosiasia, että työhyvinvointitutkimus on painottunut palkansaajiin ja siltäkin tietyille aloille. Usein on tutkittu SoTe ja tietotyöläisiä. Ei ole yhtä tarkkaa kuvaa kaikkien alojen ja yrittäjien työhyvinvoinnista. Kiinnostava lähtökohta on se, että yrittäjät raportoivat aika korkeita työhyvinvoinnin lukija, eli vaikka korkeaa työtyytyväisyyttä, vaikka heidän työssään on paljon kuormittavia tekijöitä. He ovat siinä mielessä erilaisia kuin palkansaajat, mutta jos katsotaan millaiset tekijät vaikuttavat työhyvinvointiin palkansaajilla ja yrittäjillä, ne on kyllä tosi samanlaisia. Me teimme ison systemaattisen kirjallisuuskatsaus, missä kävimme noin 2000 tutkimusta läpi ja meidän tavoitteena oli löytää vastaus siihen, mitkä tekijät vaikuttavat tai ovat yhteydessä yrittäjien työhyvinvointiin. Katsoimme nimenomaan näitä kolmea työhyvinvointikokemusta, uupumusta, imua ja työtyytyväisyyttä. Siinä huomasimme, että kuusi tekijää on tärkeitä. Ensimmäiset liittyy yksilöön, toiset työhön, kolmannet bisnekseen ja liiketoimintaan, neljännet sosiaalisiin suhteisiin ja myös yhteiskuntaan ja johtamiseen. Jos näitä vertaa palkansaajiin, ne painottuu ja niissä on sisällöllisesti eri asioita. Vaikka tiedämme, että palkansaaja saattaa stressata, jos tulee vaikka tulosvaroitus. Kyllähän se on yrittäjälle tärkeämpi asia. Se vaikuttaa todella paljon koko työhön. Kiinnostava toinen ero oli johtaminen. Paljon on tutkittu, miten esimiehen johtamistyyli vaikuttaa työntekijöiden hyvinvointiin ja on tunnistettu erilaisia johtamistyylejä, mutta yrittäjällä tämä kysymys on usein sellainen, että hän on joko itsensä johtajana tai jos hänellä on ihmisiä töissä, hänhän on silloin se johtaja. Todella vähän löytyi tutkimusta, jossa olisi tarkasteltu yrittäjää johtajana ja miten se on yhteydessä hänen omaan työhyvinvointiinsa. On huomattu, että tietynlaiset johtamistyylit on yhteydessä johtajan omaankin hyvinvointiin. Tiedämme aikaa vähän johtamisen ja työhyvinvoinnin yhteyksistä nimenomaan yrittäjillä. Sosiaalisia suhteita on tutkittu paljon, yrittäjillähän on tietysti usein tutkittu työn ja perheen yhteensovittamisen haastetta. Pystyykö vastaamaan kaikkiin sosiaalisiin toiveisiin kotoa ja omasta yrityksestä omilta työntekijöiltä. Ne ehkä painottuu tässä tutkimuksessa. Tuntuu, että aika vähän on huomioitu yrittäjäverkostolta saatavaa sosiaalista tukea tässä tutkimuksessa. Siinä mielessä tietyt lainalaisuudet on aika samanlaisia kuin palkansaajilla. Vaikuttavat tekijät on kategorisesti saman tapaisia, mutta kun alkaa katsoa syvällisemmin, sitten niissä tulee eroja.
Anna-Mari [00:11:47]: Kun on keskeisiä yrittäjän ja työhyvinvoinnin teemoja, kuten sanoit, johtaminen ja liiketoiminta itsessään ja sitten työn ja perheen yhteensovittaminen. Millaisia keinoja on työhyvinvointivalmennuksella tai yrittäjän itsensä ratkaista näitä ongelmia, mitä hän voi tehdä?
Jaana-Piia [00:12:19]: On tärkeää pohtia mikä on ongelma. Jos ajatellaan, että on todella vähän sosiaalisia suhteita ja on vaikka yksinyrittäjä, joka ei ole luonteeltaan niin ulospäinsuuntautunut. Silloin työhyvinvointia voisi saada paremmaksi sillä, että hakeutuisi aktiivisemmin muiden ihmisten joukkoon, josta myös saisi sosiaalista tukea. Meilläkin Suomessa on vähän sellainen yksinpärjäämisen eetos. Se on hyvä tunnistaa ja pohtia, mitä nämä sosiaaliset suhteet tukevat hyvinvointia, miten ne uhkaavat ja jos on työn ja perheen yhteensovittamisen haaste, silloin se vaatii pohtimista mitä perheessä voidaan tehdä eri tavalla. Jos mennään bisneksen kannattavuuteen, totta kai kannattaa pohtia onko markkinoinnissa, liiketoiminta suunnitelmassa jotain tai onko jotain tukia, mitä ei ole huomannut hakea tai voisiko saada lisäosaamista vaikka verkostoitumalla. Pitää itse pysähtyä ja käydä läpi mikä on se mikä mättää, vai onko se jokin työhön liittyvä, tekee liian pitkiä päiviä eikä jää sitä palautumisaikaa. Tavallaan nuo kuusi työhyvinvointiin vaikuttavaa tekijää antaa sellaisen idean, mitkä ehkä vaikuttaa työhyvinvointiin ja sellaisella avoimemmalla lähestymistavalla voi miettiä mitkä asiat on työssä sellaisia, mitkä tuo energiaa ja innostaa, ja toisaalta kysyy mitkä asiat kuormittaa, rasittaa ja vaikeuttaa työntekoa. Sillin pääsee helposti perille mitkä on ne tekijät, jotka minun työhyvinvointiin vaikuttaa ja voi lähteä miettimään miten niitä voisi muuttaa ja asettaa ihan konkreettisen tavoitteen. Tekee vaikka lyhyemmän työpäivän tai pitää työpäivän aikana enemmän taukoja tai jos huomaa, että on liikaa työtä, olisiko apukäsi mahdollista välillä ottaa. Kyllähän se vaatii pysähtymistä ja jos on jo kovin väsynyt, silloin oman työhyvinvoinnin kehittäminen on vaikeampaa. Silloin ollaan jo vähän näköalattomia ja kyynisiä, ei ehkä jaksa hakea toiselta tukea. Pitäisi säännöllisesti käydä itsensä kanssa tällainen keskustelu, että mikä innostaa, mikä kuormittaa ja mitä tekisi vaikka ei vielä olisi sellaista huolta jaksamisesta.
Anna-Mari [00:15:58]: Mikä sinun kokemus on siitä, millainen yleisesti on mikroyrittäjien työhyvinvoinnin tilanne Suomessa?
Jaana-Piia [00:16:15]: Jos ajattelee, että maaseutuyrittäjätkin on Suomessa iso osa, joka todella useiden tutkimusten mukaan voi huonommin kuin muiden alojen työntekijät tai yrittäjät. Kyllä meillä on haasteita ja onneksi on niitä tukimuotoja laitettukin. Näkisin, että paljon on parantamisen varaa ja ajatus sellaisesta kestävästä, ennaltaehkäisevästä työhyvinvoinnin kehittämisestä, tuntuu, että tietyillä aloilla se on aika uutta ja ehkä se Suomalainen arvostettu yrittäjä kuitenkin on sellainen, joka ei paljon taukoja pitele. Ehkä pikkuhiljaa saadaan ymmärrys siitä, että työelämä ja yrittäminen on maratonia, missä menee pitkä matka ja toivottavasti tasaisella hyvällä vauhdinjaolla. Siinä on kuitenkin taukoja ja muuta välissä, se ei ole sarja sadan metrin juoksuja. Näkisin, että asenneilmasto on kielteinen, mutta yrittäjissä on hyvin erilaisia ryhmiä. Osa voi todella hyvin, ehkä paremmin kuin palkansaajat ja osa selvästi huonommin. En uskaltaisi Suomalaisia yrittäjiä isona ryppäänä niputtaa.
Anna-Mari [00:17:58]: Keskustelun alussa mainitsit tällaisen sanan kuin työn tuunaus yhtenä keinona edistää työhyvinvointia, mitä tämä työn tuunaus käytännössä tarkoittaa?
Jaana-Piia [00:18:16]: Sitäkin voidaan lähestyä usealla eri tavalla, mutta jos ajattelee konkreettisia ja pieniä asioita, mainitsin sen, että voi pohtia oman työn innostavia ja energiaa tuovia asioita ja sitten kuormittavia asioita. Niiden pohjalta voi lähteä pohtimaan sitä mitä voisi tehdä toisin ja voisiko tiettyyn haasteeseen saada apua joltakin toiselta. Se on työhön liittyviä voimavaratekijöiden tietoista kysymistä. Mistä saisin lisää ja miten säilytän näitä hyviä asioita. Toisaalta haastavien ja kuormittavien asioiden pohtimista. Miten voisi hillitä kielteisiä vaikutuksia ja pääsisikö eroon jostakin kuormituksesta tai oppisiko suhtautumaan eri tavalla. On toki olemassa laajempia työn tuunaus valmennuksia, missä fasilitoidaan laajempikin prosessi, mutta olennaista on pohtia omaa työtä ja miten saisit siitä itselle sopivamman. Yrittäjällä on usein intohimo siitä, että saa tehdä sitä mitä itse oikeasti haluaa ja se työn tuunaus on hyvä pysähtymisen paikka ja miettiä tekeekö oikeasti niitä asioita, jotka on motivoivia ja innostavia vai onko mennyt niin, että tekeekin muita asioita, jotka ei olekaan niin rakkaita. Sitä suuntaa voi jossain määrin tämän tiedon pohjalta muuttaa.
Anna-Mari [00:20:28]: Niin, onko omat tavoitteet ja osaaminen linjassa sen kanssa mitkä on yrityksen tavoitteet.
Jaana-Piia [00:20:33]: Kyllä ja omat arvot myös. Siitä on paljon tutkimustietoa, että omat arvot, intohimot ja vahvuudet on niitä jotka on työssä tietyllä tavalla linjassa. Vaikkapa hoitoalalta on voinut lähteä yrittäjäksi, kun ei ole voinut tehdä sitä työtä sillä tavalla kuin haluaa ja yrittäjänä pystyy siihen paremmin. On hyvä arvioida, onko yrityksen toiminta omien arvojen mukaista. Itse kun keskusteli yrittäjien kanssa hankkeen aikana, jotkut toivat esiin sen, että on hukkunut hallinnollisiin tehtäviin ja on hävinnyt se oma juttu mitä halusi tehdä. Kun on lähtenyt analysoimaan omaa työtä, on huomannut, että haluaakin vaikka ulkoistaa joitakin hallinnollisia asioita sen takia, kun työ on muuttunut liian raskaaksi sen takia, kun se ydinjuttu on jäänyt liian pieneen rooliin.
Anna-Mari [00:21:55]: Entä se toinen puoli, jos yrittäjä ei huolehdi työhyvinvoinnista, työn imu häviää, stressi kasvaa ja jopa työuupumus uhkaa, millaisia merkkejä on työuupumuksesta? Missä tilanteessa yrittäjän täytyy huolestua omasta tilanteestaan?
Jaana-Piia [00:22:22]: Työstressi on varmaan kaikille todella tuttua ja siinä me olemme vähän ylivirittyneitä mieleltä ja keholta. Me poltetaan tietyllä tavalla meitä aika vauhdilla. On hyvä muistaa, vaikka tuntuisi myönteisiä fiiliksiä, siitäkin on tärkeää palautua. Jos olemme pitkittyneen stressin alaisina, aika tärkeitä on esimerkiksi muistin ja keskittymisen ongelmat, päätöksentekovaikeudet ja vuorovaikutuksessa voidaan olla aika kireitä tai jopa agressiivisia. Jos vuorovaikutuksessa alkaa olla kireyttä ja hankaluutta, silloin voi olla liikaa stressiä ja se on yksi merkki mikä ei ensimmäisenä tule mieleen. Se että ei muista asioita, on todella vaikea keskittyä ja myös nukkumisen ongelmat on sellaisia, mitkä pitää ottaa vakavasti ja miettiä mistä ne kumpuaa. Kiinnostavaa on se kun pitkittynyt stressi voi johtaa työuupumukseen, siinähän on sitten kolme ydinoiretta, joita on voimakas väsymys, kyynistyminen ja ammatillisen itsetunnon lasku. Aikaisemmin ajateltiin, että väsymys on todella tärkeä oire ja ei voi olla uupunut jos ei ole väsynyt. Nyt on huomattu, että on myös tällainen työuupumuksen polku, missä esimerkiksi kyynisyys on hyvin vahvaa aluksi. Tuntee työnsä merkityksettömäksi eikä näe siinä samanlaista merkitystä ja järkeä vaikkei olisi edes niin väsynyt. Toisaalta ylivirittynyyteen ja sen aiheuttamiin vuorovaikutushaasteisiin, mutta myös alkaa omat ajatukset olla tavallista kielteisempiä, ne on sellaisia asioita mihin kannattaa heti pysähtyä. Usein sitä huomaa, että on ollut todella rankaa ja on paljon juttuja. On ihan normaali reaktio olla väsynyt. Ei siitä pidä lähteä itseään soimaamaan. Siinä kohtaa on hyvä tehdä pohdintaa, mistä sitä energiaa tulisi.
Anna-Mari [00:25:36]: Vaikka usein ajatellaan, että yrittäjä on itse tiensä valinnut ja yrittäjyyteen kuuluisi se, että tehdään paljon töitä, mutta jotenkin tätä ajattelua pitäisi ehkä romuttaa ja ravistella?
Jaana-Piia [00:26:01]: Ehkä kuitenkin ajattelen, että meillä on yleensä tavoitteena se pitkänmatkan juoksu. Siinä mielessä meidän pitää tarkkailla omia energioita. Kyllä on tärkeää tarkkailla omaa tilaa ja luulen, että monet yrittäjät on sen huomannut. Eihän sitä loputtomiin jaksa ja tulee jossain kohtaa pakollinen pysähtyminen ja sitten vasta huomaa sen, että eihän kroppa kestä. Olisi hyvä ettei niihin fyysisiin vaivoihin asti odoteta näissä asioissa.
Anna-Mari [00:27:01]: Mitä jos yrittäjä ei kuuntele kehon ja mielen antamia varoitusmerkkejä vaan ajaa itsensä loppuun, onko sieltä vielä paluuta takaisin tuottavaan työelämään?
Jaana-Piia [00:27:19]: Kyllä varmasti. On tärkeää ajatella, että vaikka väsyy liialliseen työmäärään ja bisneksen ongelmiin, sehän on kehon ja mielen normaali reaktio ja täytyisi ymmärtää, että siihen on haettava apua. Jos ajatellaan, että työuupumus ei ole vielä päällä, vaan oltaisi siinä, että mietitään kuinka voisi ennaltaehkäistä, on huomattu, että on tärkeää tehdä yksilöllisiin toimintatapaan liittyviä muutoksia ja muutat myös työtäsi. Siinä mielessä kun huomaa, että on jaksamiseen liittyviä haasteita, silloin on hyvä hyödyntää työpsykologin vastaanottoja. Siinä on mahdollista miettiä mitä työssä on kuormittavaa ja mikä on innostavaa ja onko sellaisia ajattelutapoja tai toimintatyylejä, jotka myös kuormittavat. Onko vaikka perfektionisti ja vaatiiko itseltä liikaa, onko elintavat kuralla joka omalla tavallaan haastaa. Työuupumuksen ajatellaan olevan työperäistä, mutta silloin kun ollaan puuttumassa tilanteeseen, täytyy käydä sen työn lisäksi läpi mahdolliset omat ajattelut ja toimintatyylit, jotka voivat pahentaa tilannetta. On siinä mielessä tärkeää hakea ulkopuolista apua tilanteen jäsentämiseen. Sairaslomakin voi olla tarpeen, mutta ei se ole mikään automaattinen. Ei tarvitse heti pelästyä, että on välitön alamäki. Mitä nopeammin ja mitä lievempiin oireisiin hakee apua, sitä parempi. Silloin on vielä voimavaroja pohtia omaa työtä ja tilannetta.
Anna-Mari [00:30:12]: Eihän se pelkkä sairauspoissaolo auta asiaa, jos sieltä palattua tilanne on sama.
Jaana-Piia [00:30:21]: Siinä mielessä se pysähtyminen ja analyysi. Tietenkin jos alkaa olla jo fyysisiä oireita, pitää saada hermostoakin rentoutumaan ja nukkuminen kohdilleen, se voi vaatia irrottautumista. Mutta ei voi ajatella, että käydään vähän tankkaamassa ja taas samoilla välineillä lähdetään paahtamaan. Muutoksia täytyy kyllä tehdä.
Anna-Mari [00:30:58]: Päästiin jo aika syviin vesiin ja maalailtiin kauhukuvia, mutta jos palataan takasin siihen mistä lähdettiin, eli ennaltaehkäisevästä ja työhyvinvointia tukevasta näkökulmasta, pystytkö kokoamaan top 3 vinkit, mitä yrittäjän ainakin kannattaa tehdä oman työhyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi?
Jaana-Piia [00:31:22]: Yrittäjä miettii usein mikä sijoitus on järkevää, ehkä haastaisin yrittäjää miettimään mitä lisäarvoa työhyvinvointi tuottaa. Se vois olla hyvä motivointi. Jos itse voi hyvin ja on työn imussa, mitä se tarkoittaisi bisnekselle? Voisiko se tarkoittaa vaikka lisäkauppaa, paljonko se voisi rahassa olla jos myisi enemmän tai uusasiakashankintaa. Tai jos joutuisi sairaslomalle, paljonko se maksaisi. Tehdä sellainen oman työhyvinvoinnin lisäarvolaskenta. Mitä voisi saada lisää tai mikä on se uhkapuoli. Yrittäjätkin on taitavia pohtimaan liiketoimintaa, niin ottaisin sen ensimmäiseksi mietintään, mitä lisäarvoa voi saada työhyvinvoinnista. Toinen askel on se, että luodaan edellytykset työhyvinvoinnille. Esimerkiksi työn määrä ja työaika, eli tekee kohtuullisen määrän työtä siitä näkökulmasta, että voi huomata palautumiselle ja muulle elämälle jäävän aikaa. Sitten hankkisi sosiaalisia verkostoja. Sellainen ennaltaehkäisevä näkökulma. Tunnistaa ja pohtii mikä tuo energiaa ja oikeasti ottaa ne vakavasti, koska on ymmärtänyt niiden tuovan lisäarvoa. Kyllä ne elintavat myöskin näyttelee siinä omaa roolia. Lähtisin siitä, että laskisin lisäarvon, sitten miettisin omat voimavarat ja jatkuvan arvioinnin hengessä pysähtyisin välillä pohtimaan kuinka oikein voin ja missä mennään. Jos huomaa olevansa todella väsynyt, lähtee matalalla kynnyksellä hakemaan apua vaikka joltain kanssayrittäjältä. Ei se heti tarkoita sitä, että täytyy mennä lääkäriin, voi olla joku työnohjaus tai yrittäjäjärjestön tuki. Ne voi olla niitä mitä itseasiassa tarvitset.
Anna-Mari [00:34:35]: Oikein hienot vinkit. Siinä on paljon ajattelemisen aihetta kaikille. Näitä voi ja kannattaa soveltaa omaan työhyvinvointiin. Kiitos paljon Jaana-Piia Mäkiniemi. Tämä oli informatiivinen ja antoisa katsaus työhyvinvoinnin laajaan kenttään.
Jaana-Piia [00:34:58]: Kiitos kun sain olla mukana tukemassa Suomalaisia yrittäjiä voimaan paremmin ja pitämään koko Suomesta parempaa huolta. Mikäs onkaan tärkeämpi aihe.
[äänite päättyy]