Subscribe
Share
Share
Embed
Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin Kertun kulma -podcast vie kuulijan sinne, missä tutkimus, alueellinen kehitys, kestävyys ja tulevaisuuden innovaatiot kohtaavat. Jaksoissa pureudutaan instituutin tutkijoiden, asiantuntijoiden ja yhteistyökumppaneiden ajatuksiin – aiheina mm. alueellinen erinomaisuus, kestävä energialiiketoiminta ja tulevaisuuden tuotantoteknologiat. Kertun kulma avaa näkymiä siihen, miten tutkimuksesta syntyy osaamista, ratkaisuja ja vaikuttavuutta – ja miten yhdessä rakennamme kestävästi kehittyvää yhteiskuntaa.
Intro [00:00:00]: Toinen vertailu, että jos meillä on kesämökki tai pientalo, johon menee noin 30 kuutiometriä puuta, niin meidän metsämme kasvavat tämän puumäärän kahdessa ja puolessa sekunnissa. Taas jos kerrostalo, jossa on keskimäärin 30 asuntoa, tehtäisiin CLT:stä massiivipuurunkoisena, niin meidän metsämme kasvavat sen puumäärän puolessatoista minuutissa. Jos otetaan koko vuotuinen kerrostaloasuntotuotanto, noin 35 000 kerrostaloasuntoa: Jos ne tehtäisiin CLT:stä, niin meidän metsämme kasvavat sen puumäärän yhdessä vuorokaudessa.
[Musiikkia 00:00:36]
Juonto [00:00:37]: MY Studio, mikroyrittäjän podcast. Ratkaisuja yrittäjän arkeen.
Haastattelija 1 [00:00:46]: Tämä on MY Studion jakso, jossa aiheena on kestävä puurakentaminen. Minä olen mikroyrittäjyyden tutkimusjohtaja Anna-Mari Simunaniemi Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutista. Tänään kanssani asiasta keskustelemassa on rakennusopin professori Markku Karjalainen Tampereen yliopistolta. Lämpimästi tervetuloa Markku.
Puhuja 1 [00:01:12]: Kiitoksia.
Haastattelija 1 [00:01:14]: Miksi sinun näkökulmastasi puurakentaminen on juuri nyt ajankohtainen asia?
Puhuja 1 [00:01:21]: Puurakentaminen on tällä hetkellä ajankohtainen asia, tai ihan lähitulevaisuudessa, koska meillä on rakentamislakia muutettu, tai päätös siitä tehty 2022. Siinä linjataan, asetuksissa ja laissa niin, että rakentamisen ympäristönäkökohdat tulee ottaa rakennuslupavaiheessa huomioon, eli osoittaa rakennusmateriaalien tarkempi alkuperä, ja paljonko niiden valmistukseen ja kuljetukseen kuluu energiaa, ja paljonko tulee päästöjä. Alun perin nämä säädökset olivat tulossa voimaan vuoden alusta 2025, mutta niistä on tullut paljon keskustelua ja palautetta, niin ympäristöministeriö on ottanut asiaan vuoden siirtymäajan. Näillä näkymin ne tulevat voimaan vuoden alusta 2026. Mehän tiedämme, että puu on kotimainen, paikallinen, ekologinen, uusiutuva raaka-aine. Eli tässä mielessä tulevaisuuden rakentamisessa puun osuus tulee aivan varmuudella lisääntymään.
Haastattelija 1 [00:02:32]: Aivan. Tuoko tämä uusi rakentamislaki jotain erityistä nimenomaan puurakentamiseen liittyen?
Puhuja 1 [00:02:42]: Ei sillä tavalla: Siellä ei suoraan mainita rakennusmateriaaleja, mutta me tiedämme eri rakennusmateriaaleista, joista pääosa on betonia, terästä, lasia, muovia, erilaisia lämmöneristeitä. Puu on siinä mielessä uusiutuva ja ekologinen materiaali, että metsässä kun kasvaa kuutiometri puuta, sitoo se kasvaessaan ilmasta tonnin hiilidioksidia ja samalla fotosynteesissä vapautuu 700 kiloa happea ilmakehään. Eli puu sitoo ilmasta kasvaessaan hiilidioksidia, joka varastoituu hiileksi puuhun. Eli se tällä tavalla toimii, hiilidioksidi hiilinieluna, ja sitten puu, kun sitä käytetään pitkäaikaisesti, kestävästi, niin se toimii hiilivarastona. Tässä mielessä puuta, jos johonkin käytetään, niin sitä pitäisi käyttää pitkäikäisiin puutuotteisiin, joita rakentaminen edustaa.
Haastattelija 1 [00:03:48]: Aivan, kyllä. Olet Markku mukana myös tässä valtioneuvoston nimittämässä Metsäbiotalouden tiedepaneelissa asiantuntijana. Tämä paneeli tuottaa tutkittua tietoa päätöksenteon ja innovaatioiden kehittämisen tueksi. Mitä tämän hetken tutkimustieto sanoo puusta rakennusmateriaalina?
Puhuja 1 [00:04:12]: Oikeastaan puu rakennusmateriaalina, sen ominaisuudet tunnetaan, ja se mitä tässä viimeiset 30 vuotta on voimakkaasti koetettu tehdä, niin tuoda puuta ja puumateriaalia hovikelpoiseksi rakennusmateriaaliksi myös suurimittakaavaiseen ja korkeampaan rakentamiseen. Eli jos tarkastellaan eri alueita, niin meillä Suomessa on reilu puoli miljoonaa kesämökkiä, ja niistä on lähes 99 prosenttia puurakenteisia. Samaten Suomen pientaloista: Uusista pientaloista tänä päivänä noin 88 prosenttia tehdään puurunkoisina. Ja mikä merkittävää, niin massiivipuisten pientalojen, tehdään ne hirrestä tai ristiinlaminoidusta massiivipuulevystä, eli CLT:stä, niin neljännes tehdään massiivipuusta. Mutta missä ovat puurakentamisen suurimmat kasvumahdollisuudet? Ne ovat nimenomaan puukerrostaloissa, julkisessa rakentamisessa, halleissa ja silloissa. Plus infrarakentamisessa: pienimuotoiset sillat, valaisinpylväät, meluesteet ja niin edelleen. Eli siellä voitaisiin puun käyttöä vielä rakentamisessa lisätä.
Haastattelija 1 [00:05:34]: Aivan. Varmasti nimenomaan puurakentamisesta meille monelle ensisijaisesti tulee omakotitalot ja ehkä kesämökit mieleen, tällaiset suhteellisen pienikokoiset rakennelmat. Onko mitään: Mikä on yläraja sille, miten iso rakennus voidaan puusta tehdä?
Puhuja 1 [00:05:52]: Joo, no meillä rakentamismääräyksiä on tietyin väliajoin muutettu, ja 1997 muuttuivat ensimmäistä kertaa palomääräykset niin, että sallittiin, kun aikaisemmin ei ollut mahdollista rakentaa yli kaksikerroksisia puurakennuksia, niin silloin tulivat sallituiksi nelikerroksiset. Vuonna 2011 muutettiin palomääräyksiä niin, että enintään kahdeksankerroksiset puurakennukset ovat mahdollisia. 2018 vuoden alusta laajennettiin niin, että puusta voidaan tehdä hotelleja, motelleja, majoitusrakennuksia aina kahdeksaan kerroksen saakka perinteisellä taulukkomitoituksella. Siitä korkeampiakin voidaan tehdä toiminnallisella paloturvallisuussuunnittelulla. Lisäksi kokoontumisrakennukset, koulut voidaan tehdä neljään kerrokseen saakka. Eli sillä tavalla palomääräyksiä on uudistettu, että puu on tullut mahdolliseksi materiaaliksi myös suurimittakaavaisessa rakentamisessa. Mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että nämä puukerrostalot eivät ole vielä lyöneet itseään läpi. Meillä on sieltä vuodesta 1995, 1996, kun aloitettiin puukerrostalojen koerakentaminen Suomessa, tehty yli kaksikerroksisia asuinpuukerrostaloja 175 kappaletta, joissa on vähän vajaa 6 000 asuntoa. Eli kyllähän tämä valtavan pieni määrä on sitä taustaa vasten, että Suomessa rakennetaan noin 30 000–40 000 uutta asuntoa vuosittain, joista valtaosa on betonikerrostaloja.
Haastattelija 1 [00:07:37]: Joo. Onko, kun mainitsit, että betonia ja toisaalta lasi, teräs, moni muukin materiaali on sellainen, mitä paljon rakentamissa käytetään, niin onko tässä tehtävä jotenkin valinta, että jos olet puurakentamisen puolella, niin jollain lailla muita rakennusmateriaaleja vastaan?
Puhuja 1 [00:07:58]: Ei, että minua itseäni, olen ollut vuodesta 1995 tässä teollisen puurakentamisen kehittämisen tehtävissä ja tutkinut, kehittänyt puurakentamista ja seurannut, miten maailmalla rakennetaan. Jotenkin on todella vastenmielistä tämä puun ja betonin vastakkainasettelu. Monesti tuntuu, että se halutaan tehdä tieten tahtoen ja osittain median aikaa saamana niin, että saadaan revittyä hekumallisia juttuja näiden rakennusmateriaalien vastakkainasettelusta. Totta kai ne ovat toistensa kilpailijoita. Jos käytetään puuta enemmän, niin sitten käytetään muuta materiaalia vähemmän. Enemmän puhuisin tänä päivänä oikeasta materiaalista oikeaan paikkaan. En puhuisi niinkään puurakentamisesta, vaan puhuisin puun käytöstä rakentamisessa. Eli kaikki muut materiaalit ovat yhteistyössä tervetulleita. Me tarvitsemme eristeitä, terästä liitoksiin, betonia perustuksiin sekä maanvaraisiin ja maanalaisiin rakenteisiin. Sillä tavalla minusta tämä on aika teennäistä, tämä vastakkainasettelu.
Haastattelija 1 [00:09:14]: Joo. No onko sinun nähdäksesi, mitkä ovat syitä, kun puurakentamisen puolesta on periaatteessa jo vuosikymmeniä puhuttu ja ennakoitu, että siinä on tulevaisuuden materiaali rakennusalalle, mutta sitten eivät kuitenkaan ole ihan nämä visiot toteutuneet sellaisenaan. Onko puun käytössä rakentamisessa aidosti joitakin syitä, miksi se ei oikein lyö läpi? Siihen saattaa liittyä ajatusta, että se on ehkä kalliimpaa tai jotenkin vaikeampaa. Tai onko niitä materiaaleja ja raaka-aineita saatavilla Suomessa? Selittääkö joku tällainen tätä, että läpimeno ei ole ollut toivottu?
Puhuja 1 [00:10:04]: Rakennusmateriaalia on saatavilla, ja voin kohta kertoa tarkemmin, että mitä se merkitsee puun käytön kulutuksena, jos rakennetaan kerrostaloja tai koko asuinrakennuskanta puusta, mutta enemmän uskoisin, että se on juurtunut meidän asenteisiimme, että puu on kilpailukykyinen ja luonteva rakennusmateriaali pienimittakaavaisessa rakentamisessa. Niin kuin se tilastojen valossa onkin. Mutta ei ole mitään estettä käyttää puuta suurimittakaavaisemmassakin rakentamisessa. Mutta ymmärrän tämän kitkan, koska on kaikista helpointa rakentaa niin kuin on ennenkin rakennettu, ja meidän asuntomarkkinaamme hallitsevat tietysti suuret rakennusliikkeet, grynderit, jotka tekevät näitä kerrostaloja. Yllättäen voinkin sanoa, että Suomi on Länsi-Euroopan toiseksi kerrostalovaltaisin maa. Eli meillä Suomessa on tällä hetkellä noin 3,2 miljoonaa asuntoa ja niistä 47 prosenttia sijaitsee kerrostaloissa. Uudistuotannosta noin kolme neljäsosa tehdään edelleen kerrostaloihin. Eli jos rakennusliikkeet, nämä toimijat ovat suunnitelleet ja rakentaneet kerrostaloasunnot viimeiset reilu 60 vuotta betonista pääosin, niin on täysin ymmärrettävää, että heille tuottaa kitkaa ottaa uusi rakentamistapa, jota he eivät tunne, jota he epäilevät, ja johon on kenties ennakkoasenteita, mutta on myös sitten näissä prosesseissa ja ratkaisuissa osaamattomuutta. Eli minkä takia otettaisiin toinen rakentamistapa rinnalle tai korvaamaan sitä, jos ei ole erityistä syytä. Mutta nyt tämä erityinen syy tulee olemaan totta, vuoden kahden siirtymäajan jälkeen, jolloin tulevat nämä hiilijalanjälkitarkastelut. Siinä mielessä puu tulee voittamaan enemmän markkinaa täällä rakentamisessa.
Haastattelija 1 [00:12:08]: Kyllä, eli tosiaan tämä uusi rakentamislaki, johon jo tuossa hetki sitten viitattiin, oletettavasti vuoden 2026 alusta, pitää sisällään tiettyjä vaatimuksia ja velvoitteita, ainakin rakennuttajalle: muun muassa tämä hiilijalanjäljen laskenta, mihin viittasit, ja elinkaarianalyysi. Voitko kertoa vähän tarkemmin, mitä nämä muutokset ovat?
Puhuja 1 [00:12:35]: Joo, eli siellä annetaan eri rakennustyypeille hiilijalanjäljen enimmäisarvo, ja sitten jos rakennus ei suunnitelmillaan täytä sitä, niin sitten pitää tehdä toisenlaisia valintoja sinne. Eli meillähän on rakentamisen lämmöneristävyyttä ja energiatehokkuutta säädelty jo pidemmän aikaa, mutta nyt tulee koskemaan myös kokonaisvaltaisesti tätä rakennusmateriaalia ja rakentamistapaa. Tämä ei ole mitään rakettitiedettä. Totta kai se tuo uutta näkökulmaa rakentamiseen, nämä ympäristöarviot, mutta tämä on minun ehdoton veikkaukseni, että puun osuus rakentamisessa tulee lisääntymään. Sitten toinen kysymys on, että puhutaan metsistä, hiilinieluista, että eihän puusta saa rakentaa, että hiilinielut ovat romahtaneet. Jos kerron ihan muutamia lukuja, mitä tämä tarkoittaa. Meidän metsämme kasvavat 103 miljoonaa kuutiometriä vuodessa uudispuuta. Jos suomalaisia on 5,6 miljoonaa asukasta, niin tämä tarkoittaa, että jokaista suomalaista kohti kasvaa noin 2,7 metriä kanttiinsa oleva puukuutio puhdasta puuta joka vuosi. Toinen vertailu, että jos meillä on kesämökki tai pientalo, johon menee noin 30 kuutiometriä puuta, niin meidän metsämme kasvavat tämän puumäärän kahdessa ja puolessa sekunnissa. Taas jos kerrostalo, jossa on keskimäärin 30 asuntoa, tehtäisiin CLT:stä massiivipuurunkoisena, niin meidän metsämme kasvavat sen puumäärän puolessatoista minuutissa. Jos otetaan koko vuotuinen kerrostaloasuntotuotanto, noin 35 000 kerrostaloasuntoa, jos ne tehtäisiin CLT:stä kaikki, niin meidän metsämme kasvavat sen puumäärän yhdessä vuorokaudessa. Sitten vielä faktana se, että ympäristöministeriö on teettänyt laskelmat, että paljonko puuta on sitoutunut vuotuiseen uudisrakennuskantaan, niin se on noin 0,8 miljoonaa kuutiometriä, ja korjausrakentamiseen saman verran. Eli parissa vuorokaudessa meidän metsämme kasvavat tuon puumäärän. Eli nämä olkoot faktalukuja sitä havainnoimaan, että ei puurakentamisella meidän metsiämme saa tuhottua. Enemmän me puhuisimme puurakentamisen lisääntymisen kannalta siitä, että me jalostaisimme paremmin meidän metsästämme otettavaa puuta, eli ei vietäisi sitä liian raakileena ulkomaille, vaan otettaisiin nämä jalostusarvot Suomen kansantalouteen. Tämän metsätiedepaneelin mottona on se, että puun käytön arvonlisää pitää kasvattaa lisäämättä hakkuita. Päinvastoin hakkuuta voitaisiin vähentää, jos me jalostaisimme tarkemmin meidän puutamme.
Haastattelija 1 [00:15:42]: Aivan, ja nämä esimerkit, joita tässä nyt konkretisoit, että periaatteessa pelkkään rakentamiseen tämä Suomen metsävaranto enemmän kuin riittäisi. Eli se ei varsinaisesti ole kysymys, että riittääkö meidän puustomme rakentamiseen, mutta kyse on sitten ehkä enemmän siitä, että mihin muuhunkin sitä meidän metsäämme käytetään.
Puhuja 1 [00:16:08]: Kyllä, meidän metsämme ovat valtavan keskustelun alla, että ymmärrän, että niitä pitää suojella, ja nyt on vanhojen metsien suojelusta ollut paljon keskustelua. Suomessahan on suojeltu jo metsiä noin 13 prosenttia, pääosin Pohjois-Suomessa. Totta kai niillä on, sitä pitää tehdä, ja luontoarvo on olemassa, mutta se ei tarkoita sitä, että metsiin ei saisi koskea. Koska jos ajatellaan tämän hiilenkierron kannalta: Jos metsä jätetään sellaisenaan, niin sitten, kun metsä kuolee ja puut kaatuvat, mädäntyvät ja lahoavat sinne metsään, niin ne vapauttavat itseensä sitomansa hiilidioksidin hiilimuodossa. On tarkoituksenmukaista, että kestävästi kerätään puuvarantoa talteen ja käytetään pitkäikäisiin puutuotteisiin. Meillähän metsää käytetään myös bioenergiana, lähinnä tuon itänaapurin toimenpiteiden seurauksena. Sieltä puun tuonti Suomeen on lakannut, eli se asettaa paineita meidän metsiemme käytölle. Lisäksi kemiallinen puoli käyttää puuta valtavasti. Ja taas, jos sitä käytetään bioenergiana tai sitten paperina, kartonkina, selluna, niin hiilidioksidi vapautuu nopeasti takaisin ilmakehään. Eli tätä taustaa vasten järkevintä olisi käyttää puuta pitkäikäisiin puutuotteisiin, kuten rakentamiseen.
Haastattelija 1 [00:17:41]: Joo, kyllähän rakennusten elinkaari, käyttöikä on, puhutaan kymmenistä vuosista nyt yleensä vähintäänkin, ja korjattavuus. Ehkä tämä, mitä sanoit, että hyvinkin rakentamiseen puuvaranto riittää, ja tavallaan eihän ehkä todennäköisesti se keskustelu, että rakennetaanko vai ei: Koska varmastikin tulevaisuudessakin rakennetaan, ja silloinhan on vain kysymys, että mikä on materiaali, joka valitaan. Eli mitenkä puu vertautuu näihin vaihtoehtoisiin rakennusmateriaaleihin päästönsä suhteen? Jos se on vaikka valintakriteeri, että tehdäänkö betonirakenteinen talo vai puurakenteinen talo, niin miltä vertailu näyttää?
Puhuja 1 [00:18:28]: Tässä täysin suoraan ei voi ihan eri rakennusmateriaaleja verrata, koska niillä on eri ominaisuudet ja ne soveltuvat eri paikkoihin. Betoniahan tuotetaan maailmassa 10 miljardia kuutiometriä vuosittain, eli se tarkoittaa kuutiokilometrejä kymmenen, ja puuta käytetään sitten maailmanlaajuisesti sahatavarana vain yksi kahdeskymmenesosa siitä. Eli ei pidä puhua, eikä edes ajatella niin, että puulla korvattaisiin kokonaan betoni. Se ei ole mahdollista, eikä edes järkevää, mutta kuitenkin me tiedämme betonin ympäristöpäästöt. Eli betonin ympäristöpäästöt tulevat pääosin siitä, että siinä prosessissa poltetaan kalkkikiveä, joka kuluttaa energiaa ja aiheuttaa hiilidioksidi-, kasvihuonepäästöjä. Niiden suuruus on noin seitsemän prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä. Puhutaan, että se on samansuuruinen kuin globaalin lentoliikenteen päästöt. Mutta totta kai betoniala tekee valtavan hyvää työtä. Siellä käytetään kalkkikiven poltossa uusiutuvaa energiaa öljyn ja kivihiilen ja maakaasun sijasta, ja sitten käytetään uusia luontoystävällisempiä sideaineita, ja niitä kehitetään jatkuvasti. Eli emme me näe, että betoni millään tavalla vihollinen on, mutta heidän ei pitäisi myöskään nähdä, että puu olisi heille vihollinen. Koska kuitenkin, ajatellaan kerrostalomarkkinasta, niin betonin markkinaosuus on noin 98 prosenttia. Eli kyllähän nämä aika pieniä muruisia, nämä puukerrostalot tähän päivään mennessä ovat, mutta aivan varmasti tulee niiden osuus lisääntymään tämän rakentamissäädöksen muutoksen myötä.
Haastattelija 1 [00:20:18]: Aivan, joo. No Suomi on tietenkin: Sanotaan, että Suomi elää metsistä, ja metsäteollisuus kaikkineen on ollut kautta aikain Suomelle erittäin tärkeä myös vientiteollisuusalana. Miten Suomi sijoittuu kansainvälisessä vertailussa tässä puurakentamisessa ja puurakennusmateriaalien tuottajana?
Puhuja 1 [00:20:39]: Kyllä meillä, jos ajatellaan tätä uutta osaamista, mitä on tarvittu tähän suurimittakaavaiseen puurakentamiseen. Totta kai 30 vuotta, kun tätä on nyt harjoiteltu, niin kyllä Suomessa kärkijoukot tietävät teknisesti nämä puurakentamisen kujeet. Ehkä rakennesuunnittelijoita on vielä vähän, ja jotenkin outoa, että tämä teollinen puurakentaminen, puukerrostalo Suomessa ei ole tullut kilpailukykyiseksi, eikä sillä tavalla lyönyt itseänsä läpi kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa tai Ruotsissa. Tai Englannissa, Skotlannissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Tämä jotenkin ihmetyttää, että onko se enemmän korvienväliasia, vai mikä siellä on, mutta kyllä siellä osaamattomuutta ja ennakkoluuloja on. Eli rakentaminen kehittyy, ratkaisut kehittyvät ja kilpailu kehittyy tekemisen kautta, että sitä ei juhlapuheilla edistetä. Mitä enemmän kohteita, niin sen enemmän tulee harjaantumista. Sitten ratkaisut vakiintuvat ja kehittyvät ja osaaminen lisääntyy.
Haastattelija 1 [00:21:49]: Hyvä nosto minusta. Mainitsit jo tässä rakennussuunnittelijat. Eli on hyvä muistaa, että silloin, kun me puhumme puurakennuksista, niin kyse on paljon laajemmasta tuotantoketjusta kuin pelkästään se itse talon pystyttäminen. Sehän on itse asiassa pieni osa koko prosessia, että alkaa ihan sieltä, että tehdään, tilaaja tekee valinnan, että aloitetaan joku rakennusprojekti, ja siihen tehdään sitten suunnittelua ja muitakin osia. On ikkunoita, ovia, perusteita, sisä- ja ulkovuorauksia. Eli tämä on aika iso... Onko sinulla näkemystä, että kuinka isosta työpaikkamäärästä tai henkilömäärästä me puhumme, jos puhumme koko rakennussektorin tästä ketjusta?
Puhuja 1 [00:22:46]: Koko rakentamissektorin ketjun henkilömääriä en osaa ladella tästä, mutta tietysti rakentaminen ja asuntorakentaminen on nollasummapeliä. Jos rakennetaan puusta enemmän, niin sitten rakennetaan betonista ja muista materiaaleista vähemmän. Se vaatii jo pidempää matematiikkaa, että mitä se tarkoittaa kansantaloudellisesti. Mutta ympäristön kannalta on järkevää käyttää kotimaista puutavaraa. Puurakentamisen edistämisestä, niin kuin sanoin, että aina 90-luvun puolivälistä lähtien, Paavo Lipposen hallituksesta lähtien on ollut tämä puurakentamisen edistäminen meidän hallitusohjelmissamme. Se on siellä edelleen: Tässäkin, nykyisessä hallitusohjelmassa, mutta sellaisenaan, puurakentamisohjelmana se ei saanut enää jatkoa. Itse olin vuodet 2012–2015 työ- ja elinkeinoministeriössä: Vedin valtion puurakentamisohjelmaa, joka oli metsäalan strategisen ohjelman alaisuudessa. Silloin oli paljon keskustelua, voidaanko puurakentamiseen yllyttää tai pakottaa. Ymmärrän tietysti negatiiviset kannanotot, mitä kilpaileva teollisuus, koski se betonia, tiiltä tai terästä, niin olivat, että minkä takia tätä puurakentamista pitää paapoa. Mutta kyllä tällä on selvät, kansantaloudellisesti ajateltuna selvät perusteet ympäristön kannalta.
Haastattelija 1 [00:24:21]: Aivan.
Puhuja 1 [00:24:23]: Ja se, että millä keinoin: Siinä puhuttiin, ja on puhuttu viimeiset 30 vuotta, että pitääkö puurakentamiseen pakottaa, niin ainoa, millä tavalla voidaan lainausmerkeissä pakottaa, niin kunnilla on kaavoitusmonopoli. Eli kunnat voivat kaavoittaa puurakentamisalueita ja määrätä sinne rakennusmateriaaliksi puun aina runkoa myöten. Helsingin Honkasuossa käytiin tällainen oikeustaistelu, josta korkeimman hallinto-oikeuden päätös tuli 2015. Eli jos kunnilla on perusteltu syy, minkä takia tietyllä alueella pitäisi rakentaa puusta aina puurunkoa myöten, niin se on mahdollista. Mutta kaikki kunnat eivät tätä halua käyttää, eivät uskalla käyttää tai jostain syystä eivät näe tarpeelliseksi. Puhutaan vapaasta kilpailusta. Mutta kyllä minusta ympäristön kannalta pitäisi pystyä määrittelemään rakennusten ominaisuuksia, koskee se ulkonäköä, energiatehokkuutta tai nyt tätä hiilijalanjälkiasiaa. Muistutan, että tässäkin keskustelussa ei pidä puhua puu edellä, vaan puhutaan hiilijalanjälki- ja hiilikädenjälkiasiat edellä. Sitten ratkaistaan kokonaisuutena rakennus ja pannaan sellainen materiaali sellaiseen paikkaan, mikä siellä on parhainta, kilpailukykyisintä ja hiilikädenjälki- ja hiilijalanjälkitarkastelussa tarkoituksenmukaisinta.
Haastattelija 1 [00:25:57]: Eli esimerkiksi kunnat tai muut julkiset toimijat, kun alkavat rakennusinvestointihanketta valmistella, niin voisivat ehkä yhtenä hankintakriteerinä käyttää tätä hiilijalanjälkeä.
Puhuja 1 [00:26:13]: Joo, kyllä. Tämä on ihan tätä päivää Keski-Euroopassa. Eli siellä kun kaavoitetaan uusia rakentamisen alueita, niin siellä voivat saada enemmän rakennusoikeutta sellaiset ratkaisut, joilla on parempi ympäristö.... Hiilikädenjälki ja pienempi hiilijalanjälki. Olivat ratkaisut mitä tahansa kuin sitten toinen ratkaisu, joka on ympäristön kannalta huonompi. Eli annetaan enemmän rakennusoikeutta ympäristöystävälliselle rakentamiselle. Se, missä on voivoteltu tätä puukerrostalorakentamisen nihkeää tulemista, niin meillä on kuitenkin hyviä esimerkkejä, että päiväkodit ja koulut: Siellä teollisella puurakentamisella menee erittäin hyvin. 2010-luvulla on tehty noin 300 puurakenteista koulua ja noin 500 puurakenteista päiväkotia. Tämä on ihan merkittävä määrä, ja ihan merkittävä muutos siinä, että kunnat haluavat nimenomaan puurakenteisia kouluja ja päiväkoteja ympäristösyistä ja viihtyisyyssyistä. Näihin on tehty tutkimuksia opiskelijoille, vanhemmille, henkilökunnalle. Eli siellä on miellyttävä sisäilma, miellyttävä akustiikka ja miellyttävä, viihtyisä ilmapiiri. Eli sillä tavalla ne ovat lyöneet itsensä läpi. Mutta tämä puukerrostalorakentaminen: Tämä on ollut Suomessa yllättävän nihkeää.
Haastattelija 1 [00:27:43]: Mahdollisesti myös kuntien ja alueiden näkökulmasta voi olla kiinnostavaa tarkastella rakentamistakin alueellisen huoltovarmuuden ja varautumisen näkökulmasta. Voisiko puu materiaalina olla myös tästä näkökulmasta mielenkiintoinen materiaali, että sitä on saatavilla kenties lähialueiltakin myös kriisiaikana?
Puhuja 1 [00:28:08]: Kyllä. Eli puhutaan tästä huoltovarmuudesta ja meidän metsistämme ihan energiankäytön kannalta, mutta myös sitten rakennusmateriaalina. Se on kuitenkin niin paikallinen, uusiutuva ja ekologinen raaka-aine. Eli kyllä meillä puuta rakentamiseen Suomessa riittää, mutta totta kai metsille ja puulle on ottajia. On se sitten energiakäyttöä, kemiallista puolta, bioenergiaa tai mitä tahansa, jalosteita tehdään, mutta kyllä puhuisin niin kuin tämä metsätiedepaneeli painottaa, että meidän pitäisi pystyä Suomessa ottamaan tämä jalostusarvo enemmän kotimaahan. Esimerkkinä on se, että me Suomessa tuotamme sahatavaraa noin 12 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, ja kolme neljäsosaa siitä menee sahatavarana vientiin. Jos ajattelee, miten puu tukista pitkälle jalostetuksi tuotteeksi: Sen hinta kasvaa. Tukin saa metsästä noin 70 euroa kuutio, sahatavaraksi muutettuna noin 300 euroa per kuutio ja CLT- tai liimahirsi noin 1000 euroa kuutio. Eli kyllä me... Jos tehdään ratkaisu, että rakennettaisiin vaikka CLT:stä, LVL:stä, liimahirrestä tai liimapuusta enemmän rakennuksia, niin silloin nämä jalostuseurot jäisivät kotimaahamme. Kuin se, että me viemme, vaikka sahatavaraa. Kaikki kunnia sahatavaran viennille. Suomi on hyvä sahatavaran viejä, mutta voisimme jalostaa vielä enemmän kotimaassa.
Haastattelija 1 [00:29:52]: Eli varmasti tämän puurakentamisen mahdollisesti lisääntyessä, niin tietysti tätä kotimaista kysyntääkin saataisiin huomattavasti lisää. Mutta olisiko siellä sitten suurta vientipotentiaalia esimerkiksi CLT-rakenteisille tuotteille tuolla jossakin muissa maissa?
Puhuja 1 [00:30:14]: No kyllä on. Jos vertaa vaikka meidän itäistä naapurimaatamme Viroa, niin sehän on kaikista suurin teollisen puurakentamisen viejä Euroopassa. He vievät tilaelementtejä puukerrostaloihin niin Norjaan kuin muuallekin maailmalle. Eli siellä osataan tämä teollisen tuotteen jalostus ja vienti. Tosin työvoimakustannukset ovat siellä olleet paljon pienemmät, eli se sanelee osittain sitäkin, että näitä virolaisia puuelementtejä ja CLT:tä tuodaan tänne Suomeen, vaikka meillä olisi omaa tuotantoa. Eli se on hinnaltaan kilpailukykyisempää. Mutta kilpailukyvystä puhuttaessa muistuttaisin aina, että kilpailukykyä on muukin kuin hinta. Eli sitä voi olla kotimaisuusaste, ekologisuus, ympäristöystävällisyys, paikallisuus. Eli totta kai euro on tärkeä konsultti rakentamisessa, mutta arvoja on muitakin.
Haastattelija 1 [00:31:15]: No entä: Olemme nyt tässä tietysti aika paljon puhuneet ja ajatelleet uudisrakentamista, uusien rakennusten pystyttämistä. Mutta tietysti kun koko rakennuksen elinkaarta miettii, niin silloin myös korjausrakentaminen on olennaista ja erilainen olemassa olevien rakennusten laajentaminen, tai jollakin lailla lisärakentaminen. Sekin olisi osa kestävää ajattelua, ja ylipäänsä kiertotalous sitten: Miten ylijäämämateriaalit ja sivuvirtamateriaalit hyödynnetään? Onko tämä näkemyksesi mukaan miten edistynyttä Suomessa?
Puhuja 1 [00:31:52]: Meillä Suomessa talon rakentamisen arvosta kutakuinkin puolet on uudisrakentamista ja puolet korjausrakentamista. Silloin kun uudisrakentaminen sakkaa, niin kuin tällä hetkellä. Näin on suuressa mittakaavassa tapahtunut. Korjausrakentamisen osuus yllättäen pysyykin kilpailukykyisenä ja sitä aina riittää. Eli karkeasti noin puolet. Välillä on ollut enemmän uudisrakennuspuolen markkina-arvo kuin korjausrakentamisen, mutta nyt uskon, että korjausrakentamisen suhteellinen osuus on vähän suurempi kuin puolet. Niin kuin kerroin näistä puumääristä, että jos uudisrakentamiseen sitoutuu noin 0,8 miljoonaa kuutiometriä puuta Suomessa vuosittain, niin korjausrakentamiseen hiukan vähemmän, mutta suunnilleen saman verran. Jos ajatellaan taas kiertotaloutta ja korjausrakentamista, niin nehän ovat järkeviä. Sanotaan leikkisästi, että paras rakentamisen toimenpide on, jos ei rakenneta ollenkaan. Eli käytettäisiin vanhoja rakennuksia: niitä uudistettaisiin ja niiden käyttötarkoituksia voitaisiin tarkastella. Ja sitten, jos ei löydy uutta käyttöä vanhalle rakennukselle, niin niiden pitäisi olla purettavissa ja siirrettävissä. Puun osalta monet ajattelevat niin, että koska meillä on tuoretta, tervettä puuta metsistä riittävästi saatavilla, niin sittenhän puuta voidaan käyttää energiana polttamalla. Mutta se ei ole kiertotaloutta, että ajatellaan, että puu poltetaan. Se ei missään nimessä ole kiertotaloutta. Vaikka globaalisti kaikesta maailman puusta puolet menee polttopuuksi. Ihan jos ajatellaan globaaleja puuvaroja maailmassa. Alikehittyneissä maissa valmistetaan ruokaa, lämmitetään rakennuksia ja niin edelleen. Mutta tämä on tärkeä, tämä kiertotalous, korjausrakentaminen ja rakennusten uudelleenkäyttö.
Haastattelija 1 [00:34:02]: Kyllä, että siinä voi olla tarpeen jotakin kehittää, niitä toimintamalleja ainakin, että miten materiaali sitten löytää tahon, joka sitä pystyy uusiokäyttämään. Voisin kuvitella, että ainakin tällaista kohtaanto-ongelmaa on, mutta ehkä puuttuu myös niitä innovaatioita vielä, että miten esimerkiksi purkumateriaalia käytettäisiin.
Puhuja 1 [00:34:27]: Joo. Kyllähän puurakentamisella, jos puhutaan tästä teollisesta puurakentamisesta, niin sehän on... Viedään elementtirakentamista pitkälle jalostettuna suurelementtinä, tilaelementtinä sinne kuiviin tehdasolosuhteisiin. Siellä se on nopeaa ja keveää, ja päästään korkeaan esivalmistusasteeseen ja sarjatuotantoon parhaimmillaan. Tässä meillä Suomessa on vielä opeteltavaa. Tietysti mitä suurempia kohteita ja enemmän toistuvuutta, niin kuin tuolla Keski-Euroopassa tehdään puisista CLT-tilaelementeistä paljon opiskelija-asuntoja, niin siellä puu on parhaimmillaan kilpailukykyisenä pitkinä toistuvina sarjoina, jolloin se lähestyy autoteollisuuden kaltaista teollista tuotantoa, eikä ole niinkään paikallaan rakentamista tehtaassa. Silloin, kun tehdään pitkälle esivalmistettuja, vaikka tilaelementtipuukerrostaloja, niin ei se rakentaminen ole mihinkään hävinnyt. Sitä tehdään vain siellä tehtaalla pitkälle esivalmiiksi ja sitten, kun nämä tilaelementit tuodaan rakennuspaikalle, niin lähes 80 prosenttia talosta on valmiina. Eli rakentamisvaihe, työmaavaihe on paljon nopeampi puukerrostalotyömaalla. Mutta tässäkin on logistiikassa kehittämistä, ja ymmärrän, että jos bisnes valuu sinne tilaelementtipuutehtaalle, niin ei se kiinnosta perinteisiä suuria rakennusliikkeitä niinkään sitten: Se pieni siivu, mitä ne saavat työmaan hoidosta, maatöistä, perustuksista ja muista. Eli pitäisi olla toimijoita, niin kuin Keski-Euroopassa monen sukupolven ajan on avaimet käteen -puurakentajia, jotka suunnittelevat ja rakentavat ihan valmiiksi. Eli siellä ei ole välitoimijoita siinä ketjussa, jotka haluavat siivun siitä bisneksestä.
Haastattelija 1 [00:36:28]: Aivan, eli tällaista, kokonaispaketin tarjoajille voisi olla markkinarakoa. Olen siinä käsityksessä myös, että osittain Suomessa tätä puurakentamista vähän hidastaa tai ainakin kustannustehokkuuden kehittymistä hidastaa se, että ei varsinaisesti ole kovin tällaisia yhteisiä standardeja erilaisille ratkaisuille, vaan jokainen tilaus on melko yksilöllinen, jolloin tehokas sarjatuotanto on haasteellista.
Puhuja 1 [00:36:59]: Joo, tämä pitää paikkansa. Eli meillä on esimerkiksi puukerrostaloihin tarjolla rankarunkoista, on pilaripalkki- ja ripalaattaratkaisua, tilaelementtiratkaisuja, ja eivät ole vielä vakiintuneet nämä eri rakentamistavat, verrattuna vaikka betonielementtirakentamiseen, jossa 1960–1970-luvulla kehitettiin tämä betonielementtisysteemi, BES-rakentaminen. Aika lailla se on vakiintunut, ja unissaankin osaavat rakennusmiehet, työpäälliköt ja rakentajat ne ratkaisut. Samaa ei voi sanoa vielä puupuolesta, vaikka siihenkin on töitä tehty. Se vaatisi vain enemmän kohteita ja näiden ratkaisujen, liitosten standardisointia. Mutta meillä näitä valmistajia on ollut vähän, ja on Rakennuslehti kirjoittanut, että taantuma syö puurakentamisen nousua. Onhan meillä mennyt puualan yrityksiä yrityssaneeraukseen ja konkurssiin: Siscoa, Siklaa, Elementti Sampoa, Jukkataloa, Puurakentajat Groupia, CLT Plantia, Lehtoa, Puukoti Group Oy. Eli synkkä on lista, mutta ei tämä rakennusalan lama koske pelkästään puurakentamista, vaan kyllä siinä on suunnittelutoimistoja, betonifirmoja ja rakennusliikkeitä kaatunut. Eli hyvin synkkiä aikoja eletään nyt, mutta puurakentamisen uudelle tulemiselle jälleen on tarvetta ja tilausta tässä. Mutta suurin muutos tulee tapahtumaan ympäristönäkökohtien mukaan tullessa tähän rakentamisen prosesseihin.
Haastattelija 1 [00:38:44]: Kyllä, eli varmasti sitten puu on silloin vahvoilla, jos aletaan näitä ympäristövaikutuksia arvioimaan, ja toisaalta suomalaisesta näkökulmasta tämä kotimaisuuden korkea aste, mikä potentiaali meillä on, niin varmasti houkuttaa. Sinulla on jo kolmen vuosikymmenen kokemus ainakin tästä rakennusalan ja puurakentamisen seuraamisesta, niin minkälaiset, vaikka kolme päänostoa tai suositusta antaisit, joilla tätä... Mitkä ovat asioita, joilla suomalainen puun käyttö rakentamisessa saadaan uuteen nousuun tai ennennäkemättömään nousuun?
Puhuja 1 [00:39:33]: Ensinnäkin se, että lopetetaan rakennusmateriaalien vastakkainasettelu. Eli kyllä sinne markkinaan mahtuvat ympäristösyistä kaikki rakennusmateriaalit. Mutta metsien käytön kannalta, niin kuin täällä Metsätalouden tiedepaneelissa ajatellaan: Puurakentamisessa on pitkäikäisiä ja kierrätettäviä puutuotteita. Niitä tarvitaan, ja ne kasvattavat puun pitkäikäistä hiilensidontaa, ja torjuu tällä tavalla ilmastonmuutosta. Osaamista pitää lisätä: koulutusta ja lisää kohteita. Kyllähän rakennuttajat ovat avainasemassa. Jos ajatellaan koko Suomen rakentamisen koko volyymiä, niin meidän rakentamisestamme 65 prosenttia on asuntorakentamista, joka on kerrostalovaltaista. Eli nämä kuntien vuokrataloyhtiöt: Jos ne tekisivät päätöksiä, että aletaanpa rakentaa kotimaisesta puusta, niin siinä olisi valtavan iso askel. Mutta ymmärrän senkin, että puurakentamiseen ei voi sillä tavalla pakottaa. Mutta hyvä vertaus on, että jos kunta tai rakentaja haluaa punaisen paloauton, niin heillä on oikeus saada punainen paloauto. Me olemme nähneet hankkeita, joissa kyseenalaistetaan puun valintaa jo lähtökohtaisesti, mutta se on ihan laillista ja käypää, jos tilaaja näin haluaa tehdä. Eli jos yleisesti tilataan kohde ja sitten vasta loppuvaiheessa mietitään, että voisiko tämä tehdä puusta, niin se ei ole oikea tapa, koska nämä teollisen puurakentamisen ratkaisut ovat erilaisia. Eli olisi hyvä lähtökohtaisesti tarkastella myös puuvaihtoehtoa, mutta se pitää tehdä hyvin varhaisessa vaiheessa, eikä vain niin, että rakennuksessa seinien paikalle vaihdetaan materiaali toiseksi. Koska siellä on paljon tekijöitä, jotka rakennusmateriaaliin ja teknisiin ratkaisuihin vaikuttavat.
Haastattelija 1 [00:41:41]: Aivan, joo, että kyse on paljon muustakin kuin vain sitä ulkovuorauksesta, joka nyt on vain pintasilaus.
Puhuja 1 [00:41:48]: Ja se, niin kuin mainitsin koulutuksesta, niin uusia käyttökohteita, innovaatiota ja uusia ympäristömyönteisiä osaajia tarvitaan. Sitä tulee monitieteellisen tutkimuksen ja koulutuksen avulla, mitä me yliopistot esimerkiksi teemme. Ja se, että meidän pitää Suomessa todellakin pystyä jalostamaan enemmän puuta. Käyttää vaikka energiakäyttöön meneviä hakkeita, oksia, jakeita: Niistä voitaisiin tehdä vaikka ympäristöystävällisiä lämmöneristeitä. Mutta se vaatii sitten muutakin osaamista kemiallisen ja paloturvallisuuskäsittelyiden puolella. Eli uusia innovaatioita tarvitaan tulevaisuudessa.
Haastattelija 1 [00:42:38]: Kyllä ja kuulostaa siltä, että tällaista hyvinkin monialaista ja monitoimijayhteistyötä: eri toimialojen ja tieteenalojenkin välinen yhteys, ei pelkkä rakentaminen.
Puhuja 1 [00:42:51]: Ja vielä tämän Metsäbiotalouden tiedepaneelin nimissä: Puurakentamisen arvonlisää voitaisiin kaksinkertaista lisäämättä hakkuuta. Eli ei tämä puun käytön lisääminen rakentamisessa tarkoita sitä, että metsiä pitäisi hakata enemmän. Päin vastoin: Metsien hakkuita voitaisiin vähentää, jos me jalostaisimme enemmän tätä, tehokkaammin kotimaista puuta, jota metsistä otetaan. Tehdään sekin kuitenkin kestävästi. Eli metsiä ei voi hakata kestämättömästi, eli kasvun pitää olla aina suurempi kuin poistuma.
Haastattelija 1 [00:43:27]: Kyllä. Niin kuin tuossa alussa kuultiin, niin varsinaisen rakentamisen osuus Suomen kokonaismetsänkäytöstä on kuitenkin hyvin pieni.
Puhuja 1 [00:43:35]: Kyllä.
Haastattelija 1 [00:43:37]: Joten kasvun varaa siinä mielessä on. Kiitos paljon Markku Karjalainen näistä asiantuntevista ja inspiroivista näkökulmista.
Puhuja 1 [00:43:49]: Kiitoksia.
Haastattelija 1 [00:43:53]: Tämä MY Studio -podcast on tuotettu osana Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin toteuttamaa NOHEVA – Puurakentamisesta ja matkailusta rakentuvaa vähähiilistä kriisivalmiutta -hanketta. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama.
[Musiikkia 00:44:09]