Subscribe
Share
Share
Embed
Maailma on täynnä paikkatietoa, mutta sen tunnistaminen ja hyödyntäminen jäävät usein paitsioon. Pitäisikö paikkatietoa hyödyntää enemmän työelämässä? Voisinko minäkin tehdä karttoja paikkatiedon avulla? Maantieteilijöiden Ossi Kotavaaran, Terhi Ala-Hulkon ja Aleksi Nivalan luotsaamassa podcastissa tutustutaan paikkatiedon hyödyntämismahdollisuuksiin. Tässä jaksossa tutustumme tarkemmin mitä paikkatieto on ja miten sitä tuotetaan. Pohdimme myös millaisia vastuita kartan tuottamiseen ja tulkintaan liittyy.
Creators & Guests
What is MY Studio - Mikroyrittäjän podcast?
MY Studio (Mikroyrittäjän studio) avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen,
osaamisen kehittämiseen ja yrityksen johtamiseen. MY Studio -podcasteissa
ääneen pääsevät yrittäjät, tutkijat, yrityspalvelutoimijat sekä muut elinkeinoelämän vaikuttajat.
Podcastit ovat osa mikroyrittäjyyden verkko-opintojen oppimateriaaleja, jotka tuotetaan
suomalaisten mikroyritysten kasvun ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi.
[Intro 00:00:03] My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.
Ossi Kotavaara [00:00:27]: Morjens. Tämä on podcast kurssilta "Vaikuta kartoilla". Äänessä on Ossi Kotavaara, ja linjoilla Terhi Ala-Hulkko ja Aleksi Nivala. Vaikuta kartalla -kurssi sisältää paikkatietokoulutusta sekä avoimen datan käyttämistä cookies-ohjelmistoilla alueiden, yritysten ja ympäristön kehittämiseksi. Oma taustani on maantieteessä, tarkemmin sanottuna geoinformatiikassa, ja olen käsitellyt erilaisia yhteiskunnallisia aineistoja saavutettavuusanalytiikkaa ja erilaisia mallinnusnäkökulmia yhteiskunnan ilmiöiden optimoimiseksi ja kehittämiseksi. Haluatteko, Terhi ja Aleksi, antaa lyhyet esittelyt?
Terhi Ala-Hulkko [00:01:08]: Joo. Olen Terhi Ala-Hulkko, ja minulla on myös tausta maantieteen puolella. Toimin tällä hetkellä Oulun yliopistossa tutkijana, ja minulla on taustaa enemmänkin luontopuolelta, eli olen luonnonmaantieteilijä taustaltani. Olen tehnyt paikkatietoanalytiikkaa enemmänkin luonnon ilmiöiden näkökulmasta ja tarkastellut esimerkiksi eliölajeja ja ekosysteemipalveluja eli luonnon ihmiselle tarjoamia hyötyä, ja siitä näkökulmasta sitten hyödyntänyt paikkatietoaineistoa laajamittaisesti ja tehnyt erilaisia analyysejä syy-seuraussuhteiden tarkastelemiseksi.
Ossi Kotavaara [00:02:01]: Kyllä, ja kaikki liittyy kaikkeen. Luonto liittyy myös yhteiskuntaan, eli esimerkiksi punkkien levinneisyyden olet kytkenyt ihmisten liikkuvuuteen paikkatiedon avulla. Tästähän esitettiin ilmiöitä kartoilla, ja kartat päätyivät muun muassa IltaSanomiin, josta kansa sai ihmetellä, asuvatko he punkkivaarallisella vai eivät. Aleksi, miten sinä kuvaisit itseäsi?
Aleksi Nivala [00:02:26]: Minulla on aika samanlainen tausta myös, eli maantieteeltä. Olen tehnyt paikkatiedon kanssa töitä esimerkiksi liikenteen saavutettavuusanalyysien kanssa, tuulivoimaloiden visuaalisten vaikutusten mallintamisen kanssa, ja tällä hetkellä yritän automatisoida pienten virtavesien luonnontilaennustemalleja.
Ossi Kotavaara [00:02:59]: Joo. Hei, tähän on pakko ensimmäisenä tarttua, tuulivoiman visuaalinen tarkastelu. Pystyt jollakin analytiikalla nyt hahmottamaan sitä, miten ihmiset näkevät tuulivoiman. Tehtiinkö siitä kartta lopputuotteena, vai miten tällainen ilmiö esitettiin?
Aleksi Nivala [00:03:17]: Joo. Kyllä, lopputuotteena oli esimerkiksi karttoja, joissa oli väritetty eri värillä ne alueet, joissa on kaikista suurimmat visuaaliset vaikutukset eli missä horisontissa näkyy kymmeniä tai satoja tuulivoimaloita yhtä aikaa. Vaaleammalla värillä sellaiset alueet, joissa näkyy ehkä muutamia tuulivoimaloita maisemassa, ja sitten tietenkin ne alueet, joissa ei ole näkyvissä tuulivoimaloita.
Ossi Kotavaara [00:03:51]: Joo, tämä on erittäin mielenkiintoista. Tässä lämmitellään aihetta käyntiin, niin näkisin, että kartta on varmasti sellainen teema, että moni meistä on lukenut tie- tai suunnistuskarttaa tai sitten katsonut erilaisia sääkarttoja tai esimerkiksi vaalikarttoja, miten on äänestetty, mutta lintuperspektiivistähän siinä maailmaa katsotaan. Jokin voi olla kunnan sisäinen kartta, josta löytyy kuntoratoja tai esitetään, millaisia palveluita maakunnasta tai seutukunnasta löytyy, monia eri näkökulmia. Nyt tällä kurssilla olemme tehneet kurssikuvausta ja väitämme, että nykyään lähes kuka tahansa voi luoda tai julkaista oman kartan ja saada sille laajan näkyvyyden. Oikeastaan kurssin tavoitteena on se, että cookies-ohjelmisto on ilmainen paikkatieto-ohjelmisto, ja sitten on paljon avointa, helposti käytettävissä olevaa paikkatietoa yhteiskunnassa saatavilla. Samalla lailla kuin PowerPointilla voi tehdä verrattain helposti erilaisia graafisia esityksiä, niin näistä valmiista aineistoista pystyy esittämään ilmiöitä kartalla. Nyt kurssin tavoitteena on saada nämä välineet laajasti kaikkien ihmisten käyttöön.
Aleksi Nivala [00:05:14]: Sitten jos mietitään, mitä varten tätä kurssia on alettu tehdä ja kenelle tästä voisi olla hyötyä, mielestäni tämän kurssin anti on se, että ensinnäkin se on ilmaisille ohjelmille, ilmaisille aineistoille, joten tämä on ehkä sellainen matalan kynnyksen, että ei tarvitse olla täysammattilainen, vaan voisi silti päästä matalalla kynnyksellä tekemään jotakin tämän tyyppisten datojen kanssa. Toisekseen tämä voi olla sellaisille ihmisille, jotka tekevät työtä tämän aiheen liepeillä, ehkä on jotain tietämystä tai sitten ei, mutta tarvitsisi tavallaan sellaista pientä treeniä asian suhteen ja joku näyttäisi, miten tästä asiasta edetään toiseen. Tai sitten vain ihmisiä, joita vapaa-ajan asioiden kautta kiinnostaa, haluaa esimerkiksi tehdä karttaesityksiä tai paikannus GPS-dataa haluaa käsitellä. Tältä kurssilta ainakin saa hyvät lähtökohdat, ja sen perusteella voi sitten oman mielenkiinnon tai tarpeiden mukaan jatkaa haluamaansa suuntaan. Miten toiset määrittelisivät tämän asian?
Terhi Ala-Hulkko [00:06:50]: Joo. Ilman muuta juuri tämä, että tämä on ilmainen, tai miten ilmaisia datoja ja ohjelmia voi käyttää, että siinä mielessä juuri se matala kynnys, että lähtisi kokeilemaan sitä. Ehkä vähän heitän sellaista haastettakin, että katsoo, miten siellä omassa työssä tai jossain, jos pystyisi visualisoimaan jonkin asian kartalle, vaikuttaako se oikeasti, pystytkö esimerkiksi jossain palaverissa tai jossain tilanteessa, jos heitätkin sen ilmiön kartalle sen sijaan, että näyttäisit sen esimerkiksi Excelissä tai jossain taulukkomuodossa sen tiedon. Pystyisikö sillä lisäämään vuorovaikutusta omassa organisaatiossaan? Ymmärtäisivätkö ihmiset jotenkin paremmin, miten tämä ilmiö esiintyy, jos sen on laittanut kartalle? Kokeilisi esimerkiksi sitä, lisääkö se oikeasti tietoa. Pystyykö sen avulla tekemään jotakin vielä lisää, sellaista siihen omaankin tekemiseen, kun alkaa laittaa niitä asioita sinne kartalle, miten se vaikuttaa sitten siinä omassa työssä tai harrastuksissa, saako enemmän irti siitä tiedosta. Sellaista kannustaisin ihmisiä, että lähtisi rohkeasti testaamaan. Nyt tällä kurssilla käydään videoina läpi näitä. Jos joku ajattelee, että ei ole esimerkiksi tekniikan ihmelapsi tai muu, ehkä videon avulla pystyy helposti seuraamaan sitä, mistä klikkaillaan ja miten tehdään, jos kammoksuu esimerkiksi lähtökohtaisesti tällaisia ohjelmia, ehkä on sitten matalampi kynnys, kun joku näyttää ihan konkreettisesti. Ja juuri se, että tätä voi tehdä joustavasti. Tämä ei ole sellainen, että nyt kun tämä kurssi julkaistaan, voit tehdä tätä omaan tahtiisi. Jos sinulla on vähän kiireisempää aikaa, voit jättää sen hetkeksi odottelemaan, ja taas jatkaa, kun sinulla on hyvä sauma tehdä kurssia, sellainen joustavuus esimerkiksi oman työn tai jonkin perhe-elämän tai muun ohessa sitten voi sitä kurssia suorittaa.
Ossi Kotavaara [00:09:00]: Kyllä, Aleksi ja Terhi summasivat erittäin hyvin kurssin tavoitteita. Itse mietin juuri tätä myös, että cookies-ohjelmisto on ilmainen, se on meillä kurssilla käytössä englanniksi, mutta jos sitten ehdottomasti haluaa, niin voi olla jopa niin, että voi vaihtaa sen suomeksi. Englanniksi käytettäessä löytyy ihan googlaamalla helposti kaikenlaisia vinkkejä ja niksejä ohjelmiston käyttöön, niin ilman muuta suosittelen tämän takia käyttämään englanniksi. Monet ammattimaiset paikkatieto-ohjelmistot, vuosilisenssi maksaa hyvin, käytetyn henkilöauton verran, ja Cookies-ohjelmisto on tosiaan täysin ilmainen ja pyörii käytännössä, jos sanotaan, että nykyaikainen läppäri tai tietokone löytyy, niin sen voi laittaa siihen. Uskaltaisin sanoa, että jos on kartoista innostunut jopa yläasteella maantiedon kurssilla opiskelemaan, aivan hyvin voi ottaa Cookies-ohjelmiston ottaa käyttöön, tai sama, jos haluaa esimerkiksi yrityksessä tuoda omia asiakasrekistereitään näkyväksi. Jos tiedetään, että meillä on asiakkaita lähialueilta ja niistä on jonkinlaisia tietoja olemassa, jo sen, että esittää kartalla, voi tulla paljon asioita esille. Tai jos esimerkiksi jostain koulusta, jos esimerkiksi ammattikorkeakoulu, yliopisto tai lukio haluaa tarkastella, että meillä on näistä kunnista oppilaita tänne hakenut tai päässyt sisälle, niin sen lisäksi, että katsotaan sitä esimerkiksi Excel-taulukkona tai Wordiin on kirjoiteltu, että meillä on täältä ja täältä kunnasta näin ja näin monta opiskelijaa tullut, että jos siitä piirtää kartan, voi katsoa sitten, mistä alueilta meidän oppilaamme tänne hakeutuvat, ja esimerkiksi voi miettiä, pitäisikö meidän nyt sitten panostaa tämän koulun markkinointia erityisesti jonnekin.
Terhi Ala-Hulkko [00:11:08]: Vaikka tällä kurssilla nyt ehkä ajatellaan, tai tässä tuodaan aika paljon myös sitä paikkatiedon perusteita ja sellaisia asioita, mitä olisi hyvä tietää lähtökohtaisesti, kun karttoja alkaa tehdä, ei missään nimessä poissulje sitä, että jos olet käyttänyt joitain muita paikkatieto-ohjelmia mutta haluaisit tähän kyseiseen ohjelmaan tutustua, ilman muuta tämä voi olla hyvä tapa nopeasti johdatella itseä jonkin toisen ohjelman käyttöön, minkälainen käyttöliittymä tässä sitten on. Tarkoitus ei ole se, että vaikka tietäisitkin jo paikkatiedosta paljon ja olisit sitä käyttänyt työssäsi, tässä nyt ainakin saa varmasti sellaisen hyvän johdatuksen tähän Cookies-ohjelmaan, jos se ohjelmana kiinnostaa.
Ossi Kotavaara [00:12:00]: Kyllä. Ideat olemme pyrkineet rakentamaan sillä tavalla, että ne pystyy ihan perässä klikkaamalla menemään läpi, ja kaikki käänteet on selitetty siellä varsin seikkaperäisesti ja rauhallisesti niin, että ei tarvitse olla missään määrin millään tavalla asiantuntija, että jos PowerPointin tai Wordin ja Excelin käyttö on luontevaa, niin väittäisin, että noiden videoiden kautta paikkatieto-ohjelmiston käyttöönotto sujuu oikein mukavasti. Sitten rohkaisisin siihen, että meillä on, totta kai, kurssin esimerkkiaineistot annettu valmiiksi kurssiympäristöön. Kaikki materiaali löytyy verrattain jouhevasti, mutta sinulla on sen oman organisaatiosi, on se sitten esimerkiksi kunta tai maakunta tai iso yritys tai mikroyritys, pieni tai keskisuuri yritys, tai toimit konsulttina tai sitten esimerkiksi toimit tutkijana ja haluat tuoda erilaisia ilmiöitä kartoilla esiin ja sinulla jonkinlaisia omia aineistoja, ne samat ohjeet, joita siellä on annettu, sopii verrattain hyvin sillä tavalla, että vaihdat vain erityyppiset aineistot sinne käyttöön ja toimit samalla tavalla ja vähän ohjeita soveltaen. Jos esimerkiksi haluat oman organisaatiosi aineistoja käyttää, niitä kannattaa varata valmiiksi johonkin kansioon kurssille valmiiksi ja sitten lähteä sieltä rohkeasti kokeilemaan, mitä tästä seuraa. Monesti tuollaisten aineistojen jo pelkästä itselle visualisoinnista lähtee syntymään itselle uusia ajatuksia, minkälaista kaikkea tietoa sieltä on irrotettavissa. Tervetuloa meille "Vaikuta kartoilla" -kurssille, ja toivottavasti pidät harjoituksista. Mikä tässä oikeastaan on avainsana, niin paikkatieto. Jos kartoille tuodaan tietoa, sillä pitää olla jonkinlainen sijainti. Heittäisin nyt teille, miten näette, mitä on paikkatieto?
Aleksi Nivala [00:14:12]: Nähdäkseni paikkatieto on mitä tahansa tietoa tai dataa, jolla on sijainiti.
Terhi Ala-Hulkko [00:14:20]: Joo, juuri tästä. Paikkatieto on tosiaan tällaista tietoa, jolla on se sijainti, mutta sitten tavallaan se, että sille sijainnille on sitten liitetty jotain tällaista ominaisuustietoa. Sijainti kertoo jostain. Siinä voi olla tieto esimerkiksi, itselläni voisi olla esimerkiksi jostain kasvilajista tai sitten, jos siinä sijainnissa on tapahtunut jotain, että siitä on tavallaan tietoa, mitä siinä sijainnissa on tarkalleen ottaen. Tietoa voi olla aika paljon kaikenlaista. Siinä tosiaan voi olla monenlaista tietoa kerättynä siitä tietystä sijainnista. Tosiaan monilla varmasti tulee sijainnista heti mieleen koordinaatit, että nyt pitää olla jotain GPS-paikannustietoa tarkkaa olemassa, mutta paikkatietohan voi olla myös jotakin muuta sijaintitietoa, joka voidaan paikantaa, esimerkiksi osoitetiedot, nehän ovat äärimmäisen paljon käytetty sijaintitieto, joita esimerkiksi nettiselaimet käyttävät paljon. Jos haette esimerkiksi navigaattorissa jotain osoitteita, sehän perustuu tähän osoitetietoon se sijainninhaku, eli teidän koti voidaan esimerkiksi osoitteen perusteella paikantaa, tai sitten vaikka te voitte itsenne paikantaa jostain osoitteen perusteella. Tai sittenhän se voi olla jokin esimerkiksi tunnettu rakennus. Monestihan jotkin luonnon kohteet tai jotkin tällaiset, niillä on tunnettu sijainti, jonka perusteella teidätkin voidaan sitten paikantaa helposti johonkin kartalle. Sijaintitieto voi olla monentyyppistä. Myös se ominaisuustieto. Moni ajattelee, että se on jotain numeerista tietoa tai tällaista, mutta sehän voi olla esimerkiksi valokuva myös. Valokuvakin voi olla liitettynä johonkin sijaintiin. Nyt on todella paljon, esimerkiksi ihmiset, kun he ottavat itsestään esimerkiksi selfieitä tai muuta vastaan, johon liitetään sijainti, silloinhan se muuttuu paikkatiedoksi. Ihmisethän itse asiassa tuottaa paikkatietoa ihan jatkuvasti arkikäytössään. Puhelimilla tuotetaan paikkatietoa. Somessa otetaan kuva, jossa me olemme reissussa, ja tägätään siihen sitten sijainti tai muu, niin sittenhän se muuttuu paikkatiedoksi, ja me olemme kertoneet, missä me olemme, meidän paikkamme ehkä näkyy jossain kartalla, ja sillä tavalla me olemme sitten tuottaneet sijaintitietoa myös.
Ossi Kotavaara [00:16:49]: Erittäin mielenkiintoista. Itse lähtisin jotenkin purkamaan tuota samaa asiaa, tuli esimerkkinä mieleen Pyhä-tunturi. Jos me haluaisimme siellä paikkatietoa hyödyntää kartoilla, ensimmäinenhän voisi olla, että meillä on nuotiopaikat ja me tägäämme niiden paikat kartalle, me tiedämme, missä sijainneissa ne ovat. Silloinhan meillä on tällaisia yksinkertaisia pisteitä kartalla, ja sitten meillä voi olla niitä yhdistävät ulkoilureitit, jolloin sitten mutkasta mutkaan, miten siellä edetään, ja tämä voidaan tuoda myös kartalle, ja sitten meillä on reitti. Ja jos meillä on siellä esimerkiksi hienoa metsää tai kansallispuisto tai joku maisema-alue, me voimme sen sitten tällaisena aluetyyppinä, josta pisteestä pisteeseen on se alue rajattu, niin esittää se tällä tavalla kartalle. Sillä lailla saadaan esimerkiksi tällainen matkailukartta koostettua Pyhä-tunturin alueelta. Terhi, tuo oli erittäin hyvä, miten todella mielenkiintoisesti avasit tuota paikkatiedon näkökulmaa. Jos nyt ajatellaan samalla tavalla, että jos meillä on siellä polku, jota pitkin voidaan kävellä, mehän pystymme jäsentämään tieinfrastruktuurin samalla tavalla viivastona, jota pitkin voidaan sitten ajatella, että voi liikkua. Voidaan tieverkko kytkeä tähän, ja sitten laajemmassa paikkatietoanalyytikassa voidaan ajatella esimerkiksi niitä ihmisiä, jotka suunnistavat navigaattoreilla sitä tieverkkoa pitkin sinne paikanpäälle, tai sitten voidaan ajatella, niin kuin olen itsekin tutkimuksissa tehnyt, että mitataan tieverkkoa pitkin, kuinka hyvin ihmiset voivat saavuttaa esimerkiksi tällaisia kansallispuistokohteita, luonnonpuistoja, ja voidaan sitten tarkastella esimerkiksi ison väestöjoukon palvelusaavutettavuuksia, onko sinulla se kansallispuisto esimerkiksi siinä lähellä, tai niin kuin itse tutkimuksissa olen tehnyt, terveyspalvelut. Tämä oli erittäin mielenkiintoinen, minkä toit esille, että me itse teemme paikkatietoa. Nyt esimerkiksi jokaisella meillä on puhelin omalla kotisijainnilla mukana. Jostain yöpöydän reunalta tai kirjoituspöydän reunalta sen löytyy, kun kotoa tätä podcastia korona-aikana tehdään. Ja sitten jos lähdetään käymään liikkuen tuossa jossain, siitähän tallentuu kaikkien tukiasemamastojen sijainteihin tietoa, missä olemme liikkuneet. Tätä kautta oikeastaan voidaan yhteiskuntaa laajasti paikantaa.
Aleksi Nivala [00:19:30]: Terhin mainitsemista valokuvista paikkatiedon lähteenä, se on itse asiassa ihan käytetty aineisto paikkatietotutkimuksessakin, eli esimerkiksi näitä kuvia, joita ihmiset ovat ottaneet omilla puhelimillaan ja sitten ladanneet nettiin, niissä on, kun vähän kaivelee, sieltä saa ominaisuustietona monesti sen sijainnin, ja sitten esimerkiksi Instagramiin ladatuista maisemakuvista, niitä laitettu kartalle ja sillä tavalla saatu selvitettyä, mitkä alueet ja kohteet eri kaupungeissa ovat esimerkiksi sellaisia turisteja kiinnostavia paikkoja, joissa turistit liikkuvat ja kokevat valokuvan arvoisiksi. Toisaalta taas sitten kuvat, joita ihmiset ottavat omissa kodeissaan tai pihoillaan tai missä nyt normaalia elämäänsä viettävät, vertailemalla samassa kaupungissa asuvia vakinaisia asukkaita, missä he ovat ottaneet kuvia, on saatu selvitettyä, mitkä alueet jossain isossa turistikaupungissa ovat selvästi sellaisia turismin keskittymiä ja mitkä sitten taas ovat niitä kaupungin tavallisten asukkaiden arkielämän keskeisiä paikkoja ja alueita.
Ossi Kotavaara [00:20:56]: Paikkatieto tarjoaa äärimmäisen monimuotoisia välineitä ihan siitä, että jos meillä on tällainen matkailukaupunki, esimerkiksi Barcelona, sinne voidaan tehdä turisteille kartta, tässä sinulla on nämä mielenkiintoisimmat näköalapaikat tai jotkin kiinnostuksenkohteet, voit käydä näissä, tai sitten voidaan heidän sosiaalisen median käytöstään sitten tehdä esimerkiksi hyvin tällaista monimuotoista, hyvin haastavaa tutkimusta siitä, miten he käyttävät kaupunkitilaa matkaillessaan. Ehkä nyt sitten, jos mietitään tämän kurssin sisältöä, tullaan käsittelemään sellaisia asioita, miten pystytään helposti tuottamaan esimerkiksi karttoja hyvin yksinkertaisistakin asioista hyötykäyttöön, esimerkiksi juuri tällaisia, miten saadaan kuntoradat näkyviin tai miten tuodaan matkailijoille tällaiset näköalapaikat helposti näkyville, mutta samalla myös jäsentyy ymmärrys siitä, miten tällaista tieteellistä tutkimusta on tehty. Tarkoitus ei ole mennä missään kohtaan sinne haastavaan ja syvään päätyyn tässä analytiikassa, mutta sitten jos näkee esimerkiksi uutisjutun tai jonkin muun, jossa on käytetty tällaista tieteellistä menetelmäpuolta, sitten heti avautuu jonkinlainen käsitys, että okei, sitä on tehty tämäntyyppisillä vehkeillä, ja tietoon sitten voi suhtautua jollain tavalla syvemmin tai kriittisesti.
Terhi Ala-Hulkko [00:22:30]: Joo. Keskustelustahan käy hyvin ilmi se, että paikkatiedon määrä on alkanut lisääntyä räjähdysmäisesti. Ihan jo teknologian kehittyminen on mahdollistanut sen, että erilaista paikkatietoa kerätään ehkä nykyään paljon tehokkaammin ja ihmiset jopa tietämättäänkin osallistuvat paikkatiedon tuottamiseen. Täytyy muistaa, että paikkatietoa on tuotettu jo aika pitkään. Tämä ei ole mikään tällainen ihan viime vuosien ilmiö, vaan meillä saattaa olla sitä paikkatietoa monista asioistakin ehkä tietämättämmekin pitkälle historiaankin. Monesti tuntuu, että kaikki eivät välttämättä edes huomaa, että heillä saattaa olla paikkatietoa joissakin rekistereissä tallennettuna. Tavallaan se, mitä tällä tiedolla voi tehdä, on tämän kurssin yksi keskeinen asia, että voidaan miettiä sitä, että jos teillä on esimerkiksi jokin rekisteri tai teiltä löytyy jotakin sijaintitietoa tai osoitetietoa tai muita, miten niitä voisi hyödyntää omassa työssään tai harrastuksessa tai muussa. Monesti ihmisillä on paikkatietoa, mutta he eivät vain tiedä siitä tai ole kovin tietoisia siitä, että sitä voisi ehkä käyttää. Nyt kun on tällaisia avoimia, ilmaisia ohjelmia tullut käyttöön, eli tämä ei ole enää kalliiden ohjelmien ja tutkijoiden tai organisaatioiden yksinoikeus tehdä karttoja. Nykyään periaatteessa kuka tahansa voi alkaa visualisoimaan sitä omaa paikkatietodataansa kartan näkymään. Karttahan on se, jolla me tulkitsemme paikkatietoa. Vaikka meillä on dataa, se voi olla numeerista aineistoa, niin sehän ei välttämättä siinä näyttäydy kovin, että siitä ei välttämättä saa paljoa irti, mutta sitten kun me siirrämme sen karttaa, niin itse asiassa karttahan on todella tehokas keino havainnollistaa, miten paikkatietomme nyt näkyy tilassa. Monestihan puhutaan, että kartathan ovat oikeasti enemmän kuin kuvia, koska karttoihin pystyy liittämään todella monentyyppistä tietoa samanaikaisetsi. Pystyt näkemään yhdellä silmäyksellä. Kuka tahansa meistä pystyy tulkitsemaan karttoja aika nopeasti, koska mehän näemme karttoja varmaan joka päivä. Jos me katsomme uutiset, siellähän tulee jo heti ensimmäiset kartat, tai sitten me luemme netistä uutisia, tai sanomalehdissä on pitkään käytetty pitkään karttoja. Kartoilla jopa vuosituhansienkin historia, että ihmiset ovat tavallaan tottuneet lukemaan karttoja ja näkemään niitä ilmiöitä kartoilta. Jos ajatellaan karttoja, monilla saattaa olla sellainen vanhahtava mielikuva kartasta, että se on siellä koulun seinällä näkyvä Suomen tai jokin maailmankartta, ja sitten siellä näkyy meret ja joet ja näin. Nythän kaikki tällainen avoin paikkatieto, että me voimme ladata paikkatietoa erilaisista palveluista, tai me voimme tuottaa sitä itse ja voimme tehdä ilmaisilla ohjelmilla myös niitä omia karttoja, tavallaan kartat avaavat ihan uuteen ulottuvuuteen ja antavat kartoille myös tällaisen nykyaikaisemmankin käyttötarkoituksen. Jokainen voi käyttää karttoja.
Aleksi Nivala [00:26:16]: Ajankohtainen esimerkki karttojen viestinnän merkityksestä on ehkä tämä nykyinen pandemia. Kaikki ovat varmasti nähneet mediassa karttoja, joissa eri valtiot tai muut alueet on väritetty tummemmalla ja vaaleammalla värillä sen mukaan, kuinka paljon siellä on koronatapauksia. Tällä kurssilla oppii kaikenlaisesta tällaisesta, kartan muodossa olevaa tietoa ja esitystä katsomaan vähän kriittisemmällä silmällä. Jo se, mihin vetää rajan, kuinka monta tapausta pitää olla, että maa väritetään kartalla oikein tummalla hälytysvärillä, se antaa jo ensi silmäyksellä sitä karttaa katsovalle ihmiselle, siitä päätöksestä riippuen erilaisen kuvan siitä tilanteesta.
Terhi Ala-Hulkko [00:27:14]: Joo. Maantieteessähän puhutaan kartan vallasta. Muistan jo ihan ensimmäisinä vuosina, kun aloin opiskella maantiedettä, alettiin puhua, että kartoilla on todella iso valta. Siihenhän liittyy nimenomaan se, että kartantekijällä on valta päättää, mitä hän haluaa esittää kartalla. Karttojahan on pitkin ihmiskunnan historiaa käytetty poliittisiin tarkoituksiin, tai niillä on voitu esittää rajalinjoja tai muita. Sitten myös se, että kartoilla on valtaa myös tuoda valtaa objektiivisesti myös esille. Objektiivisella tarkoitan sitä, että ei pyritä mitään tiettyjä tarkoitusperiä tai yritetään mahdollisimman ulkopuolelta katsoa sitä asiaa ja yrittää mahdollisimman rehellisesti esittää ne ilmiöt siellä alueella. Tämä on juuri varmaan sitä, mistä Aleksikin puhui, että kun karttoja katsoo, pitää myös osata tulkita, mitä se esittää. Kuka sen on tehnyt? Mihin tarkoitukseen kartta on tehty? Puhutaan medialukutaidosta, myös voitaisiin puhua karttojen lukutaidosta. Tällä kurssilla pyritään vähän raottamaan myös kartan lukutaitoa. Kun itse tekee karttoja, kokeilee tehdä karttoja, siirtää paikkatietoa kartoille, näkee ehkä, millaisia valintoja siellä pitää tehdä, kun sitä karttaesitystä tehdään, niin tulee ehkä tietoisemmaksi siitä, millaisia vaikuttamiskeinoja kartalla voi olla. Ihan jo se, miten kartta visualisoidaan, kun sen itse tekee kerran tai pari, näkee sen, miten erilaisen kartan voi saada aikaiseksi, kun vaihtelee kartan värejä. Tämä on toisaalta se kolikon toinen puoli, että tekemällä karttoja oppii ehkä kriittisyyttä ja kartan lukua myös ja osaa ehkä sitten katsoa jossain, kun joku esittää karttoja, osaa ehkä lukea niitä eri tavalla.
Ossi Kotavaara [00:29:27]: Tämä on erinomainen nosto. Nyt kuin katsoi näitä koronakarttoja, joissa maakunnittain esitettiin koronatapauksien ilmaantuvuutta Euroopassa ja Pohjois-Euroopassa, ja silloin kun tilanne näytti Ruotsissa hyvin huolestuttavalta, värieroilla oli iso merkitys, onko siellä tumman, uhkaavan punaista väriä käytetty vai sellaista ystävällistä, lempeää ruskeaa, ja siten kun lukuja silmäili, saattoi olla samat luvut, mutta eri värit eri henkilöiden esittämissä kartoissa. Toisaalta tämä on tosi mielenkiintoista, olen seurannut nyt esimerkiksi tähän koronauutisointiin liittyen myös, päivittäin jotkut twiittaajat tekevät omia kuntatason tilannekarttoja, mikä olisi tavallaan ollut ehkä kymmenen tai 20 vuotta sitten täysin asiantuntijatyötä, mutta joku pystyy nyt näistä avoimeksi jaetuista kunnallisista tartuntatiedoista tuottamaan ihan harrastusmielessä päivittäin tilannekuvan siitä, miltä meidän koronatartuntamme näyttävät, itse asiassa ihan informatiivisia karttoja. Tuossa korostuu ehkä kartan valta, niin samalla tosiaan ehkä vallan mukana seuraa vastuu ja ymmärtää sen ilmiön, mitä kartalla haluaa esittää. Olipa se siten säätä tai vaalimaantiedettä tai mahdollisesti globaalin koronapandemian seurauksia tai muuta, siinä on iso vastuu, totta kai, historia tuntee tosi paljon kaikenlaisia erilaisia, karttasymboliikkaa on käytetty monella tavalla, piirretty sinne kaikenlaisia uhkaavia eläimiä tai muita tai sitten korostettu oman valtakunnan suuruutta. Tällainenkin kartta on tullut karttaan, kun Suur-Suomen kartta, jossa on piirretty Suomen raja monella tavalla, ja tällaisillahan yritetään luoda erilaisia poliittisia mielikuvia ja muita, ja nämäkin ovat tällaisia mielenkiintoisia historian oikkuja. Vielä tuosta historiateemasta tuli mieleen, missä kaikkialla voi olla paikkatietoa, esimerkiksi jos meillä on nyt tarkasti koordinaatteihin sidottua tietoa, myöskin esimerkiksi jos on kuntia ja kunnilla on kunnan nimi, ja sitten tiedetään historiallisesti kunnan rajat, niin itsekin olen käyttänyt 1880-luvulta alkaen vuosikymmenittäin väestötietoa, joka oli tällaiseen kohtuulliseen kirjaan väestötaulukoina kirjoitettu, ja sen tutkimusavustaja ystävällisesti latoi Exceliin, ja sitten kun siinä lukee kunnan nimi ensimmäisenä rivillä, ja jonkin verran selvitettiin kuntaliitoksia, saatiin oikeaan kuntaan liitettyä väestötieto siitä kirjasta, ja näin tällaisella jonkinlaisella käsityöllä koostettiin Suomen kuntien väestöhistoria kartalle, ja sitten samalla meillä oli tiedossa, missä on Suomen rataverkko, tästä löytyi tällaista kirjallista tietoa, minä vuosina mikäkin rataosuus on aukaistu, ja sitten kun kirjoittelimme vuosilukuja aina kullekin rataosuudelle sinne ylös, ja myös löysimme tiedon siitä, missä on ollut rautatieverkossa asemia, ja ne oli nyt kerrottu sillä tavalla, kuinka monta kilometriä mistäkin paikasta ne siellä rataverkolla on. Näitä taulukoimme ja liitimme sinne. Lopulta pystyimme seuraamaan rautatieverkon laajenemista ja samalla Suomen väestöhistorian kehittymistä tässä mielessä. Tämä oli äärimmäisen mielenkiintoista, mutta hauskaa oli myös se, että suurin osa näistä meidän aineistoista oli kirjoitettu historiallisiin kirjateoksiin, joita me sitten digitaalisissa ympäristöissä pystyimme analysoimaan. Tämä ehkä tällaisena historianäkökulmana.
Terhi Ala-Hulkko [00:33:37]: Joo. Ajattelin tuohon heti tarttuakin. Tuo on ihan hyvä nosto. Vaikka tässä nyt hehkutetaan sitä, että paikkatietoa on nykyään tosi paljon saatavilla ja sitä on helppo ladata ja on tullut avoimia datoja ja näin, mutta useinhan voi olla se tilanne, että me olemme kiinnostuneet jostain sellaisesta asiasta, josta ei ole vielä digitaalista paikkatietoa. Monesti tutkijoillakin paikkatiedon kokoaminen ja kerääminen saattaa olla aika työlästäkin, jos sitä lähdetään joistain kirjoista tai jostain tällaisesta selvittämään, tai sitten esimerkiksi luonnon puolella saatetaan lähteä maastoon keräämään paikkatietoa. Halutaan kartoittaa jotain ilmiötä, josta ei ole vielä kerätty aikaisemmin paikkatietoa, niin sitten se tarkoittaa sitä, että sitten metsiin ja soille lähdetään ihan konkreettisesti rämpimään. Aika iso työ tehdään siinä, että kerätään sitä paikkatietoa ja syötetään se ehkä johonkin rekisteriin, okei, nykyään on olemassa kaikkia pilvipalveluita, että sen voi suoraan maastossa tallentaa jo jonnekin pilveen sen datan ja näin, että onhan tekniikka mahdollistanut tässä monia asioita. Tämä on muuttunut helpommaksi. Kuitenkaan se ei poissulje sitä, että jos sitä valmista ei ole, sellaista digitaalista dataa ei ole, tämä ei poissulje sitä, etteikö sitä voisi itse tehdä. Toki se voi vähän työlästä lähteä kaivelemaan jostain. Esimerkiksi vanhoja karttojahan voi myös skannata, ja niitä voi sitten liittää sijaintiin ja muuta. Paikkatiedon kerääminen ei rajoitu siihen, mitä nyt jo on kerätty. Sitähän voi aina sitten itsekin lähteä mielenkiinnon mukaan kokoamaan sitten jälkikäteenkin sitä dataa.
Ossi Kotavaara [00:35:31]: Miten tällainen kuin massadata eli big data? Nyt puhutaan datasta paljon. Dataa voidaan ajatella, että se on tietoa, jossa ei nyt ole sellaista varsinaista järjestystä vielä, ja sitten siitä voi löytyä informaatiota, tai sitten se voi olla ihan tällaista satunnaistakin. Yksi esimerkki siitä, miten taas sitten... Jos yksitellen käy kartoittamassa esimerkiksi jotain retkeilyalueita tai muita, tämähän on aika selkeää, mutta sitten tätä paikkatietoa, jota pystyy hyötykäyttämään, syntyy yhteiskunnassa jatkuvasti koko ajan. Yksi esimerkki, joka tulee mieleen, ovat nämä kaupan erilaiset asiakaskorttiohjelmat, joita monilla isoilla kauppaketjuilla on, ja siellä jos etukortin piippaa kassalla päätelaitteeseen, siitähän selviää, että olet käynyt ostoksissa ja siinä kaupassa ja sitten vielä, minkälaisia ostoksia olet tehnyt. Kymmenet tuhannet tai sadat tuhannet ihmiset kun tekevät näin, ja sitten tiedetään kaupan toimipisteverkko, ja missä näitä ostoksia tehdään, saadaan aika hyvä käsitys siitä, miten esimerkiksi eri asiakkaat käyttäytyvät. Tämä on sellaista dataa, jota en ole koskaan nähnyt, mutta aika ymmärrettävästi, kun olen etukortteja ottanut käyttöön, olen ymmärtänyt, että tässä melkoisen tietovarannon antaa käyttöön. Tälläkin hetkellä siellä piippaillaan varmasti monilla kaupan kassoilla etukorttia ja syntyy koko ajan tällaista aineistoa, josta nyt esimerkiksi selviää, miten eri alueilla ostokäyttäytyminen tai muu muuttuu sitä mukaa, kun korona etenee tai talous muuttuu, tai sitten jos haluaisimme miettiä, minne laitetaan uusi kaupan yksikkö, missä on ostovoimaisia asiakkaita tai missä mahdollisesti asiakkailla on liian pitkä matka kauppaan, ja voidaan miettiä, olisiko täällä hyvä asiakaspotentiaali.
Terhi Ala-Hulkko [00:37:44]: Tuohon on pakko sen verran tarttua, että vaikka tässä nyt ehkä saattaa tulla sellainen fiilis, että nyt luodaan ehkä tällainen pelon ilmapiiri, että nyt meistä kerätään koko ajan paljon dataa ja me emme voi sille mitään, mutta täytyy kuitenkin muistaa se, että tähän aineistojen keräämiseen liittyy aika iso vastuu. Tutkijoilla jo ihan sinällään, meillähän on aika tiukatkin tietosuojavaatimukset siihen, että jos meillä on esimerkiksi henkilöaineistoa, miten sitä voi varastoida siellä, mihin sen voi tallentaa, että siinä tietoturva säilyy, ja sitten, mitä tietoja, tutkijatkaan eivät välttämättä saa ihan kaikkia tietoja käsiinsä. Monesti yksilösuoja on kuitenkin näissä aineistoissa todella tärkeää. Sitten esimerkiksi luontopuolella mietitään, mitä voidaan esittää kartalla. Monestihan sitä on rajoitettu, että esimerkiksi uhanalaisista lajeista ei ole välttämättä kovin relevanttia esittää tarkkoja sijaintitietoja. Sudethan ovat varmaan yksi tällainen, mistä paljon keskustellaan. Jos me lähettäisimme reaaliaikaista tietoa esimerkiksi pantasusien liikkeistä ihan eksaktisti, silläkin voisi olla tietynlaisia seurauksia. Tavallaan liittyy se vastuu aina näissä datoissa. Mitä tahansa tietoa ei saa levittää karttojen muodossa. Että vaikka itsellä sattuisi olemaan jotain sellaista aineistoa, jossa on henkilötietoa tai jotain tällaista tietoa, joka voisi ehkä olla riskialtista, siihen liittyy myös se vastuu, millä tasolla sitä tietoa saa sitten julkaista. Tämäkin on yksi sellainen tärkeä asia, joka kannattaa muistaa. Vaikka dataa kerätään ja sitä on paljon, kaikkea ei saa kuitenkaan julkaista sellaisenaan. Esitystapaa täytyy ainakin vähän muuttaa niin, että siinä ei sitten ole esimerkiksi yksilön suojan tai muut asiat uhattuna.
Ossi Kotavaara [00:39:46]: Kyllä. Tämä on erittäin hyvä nosto. Yksi teema vastuun lisäksi on EU:n tietosuoja-asetus, eli GDPR on tällainen tärkeä teema, Generar Data Protection Regulation eli yleinen tietosuoja-asetus. Tämä tulee sitten moniin teemoihin ihan laista. Tutkija, vaikka olisi kuinka hyvät tietoturvajärjestelmät käytössään ja aineiston hallinta, tällaista henkilöön menevää tietoa saa äärimmäisen rajoitetusti, ja useimmiten se on täysin anonymisoitua. Sitten on hyvin tarkasti säänneltyä, mitä siitä voi sitten missään yhteydessä esittää, ja yleensä on näin, että mitään yksilöön kohdentuvaa tietoa ei saa, että esimerkiksi kymmenen hengen joukoissa pitää voida asioita esittää ja silloinkin hyvin ylätasolla. Toinen on, että vaikka välillisesti joistakin asioista tutkija tai joku muu tiedon käyttäjä voisi aineistoja yhdistelemällä ehkä sitten saada monen mutkan kautta arvailtua, mihin ihmisjoukkoihin tai muihin tämä liittyy, tämä on ehdottoman kiellettyä. Aineistoja ei saa lähteä mielivaltaisesti yhdistelemään niin, että pyrkii sieltä tunnistamaan asioita. Tämä on erittäin hyvä, että tähän tietosuojaan kiinnitetään huomiota.
Aleksi Nivala [00:41:11]: Tämä tulee esille myös jo tässä meidän kursseilla käytettävissä esimerkkidatoissa. Tällä kurssilla käytetään sellaisia väestöruutuaineistoja, jossa on Suomen kartta jaettu pieniin ruutuihin, ja sitten nämä ruudut sisältävät tiedon siitä, kuinka monta ihmistä täällä asuu ja minkä ikäisiä, mitä sukupuolta ja niin edespäin. Sitten sellaisilla alueilla, jossa asuu tosi vähän ihmisiä harvakseltaan, jos siinä yhdessä ruudussa asuu esimerkiksi ainoastaan kolme ihmistä, näitä tietoja ei siitä aineistosta pysty näkemään, koska silloin arvellaan, että harvaan asutulla maaseudulla liikaa pystyttäisiin päättelemään, kuka yksilö tässä on kyseessä, niin silloin näitä ei voida julkaista.
Ossi Kotavaara [00:42:04]: Kyllä. Yleensä kaikkien aineistojen mukana tulee ehdot, millä tavalla saa niitä aineistoja käyttää, niin kuin myös tuon ruututietoaineiston kohdalla.
Terhi Ala-Hulkko [00:42:15]: Joo. kurssillahan käydään myös sitä läpi, siellä puhutaan metatiedoista tai metadatasta, että tavallaan tietoa siitä, mitä paikkatieto sisältää, ja siellähän monesti sitten sen lisäksi, että kerrotaan, miten paikkatieto on tuotettu ja kuka sen on tuottanut, pyritään läpinäkyvyyteen myös, että pystytään arvioimaan sen paikkatiedon luotettavuutta ja muuta, sittenhän siellä yleensä tulevat käyttöehdot mukaan, missä tarkoituksessa paikkatietoa voi käyttää. Vaikka paikkatietoa on hyvin ladattavissa, sitä on todella paljon, puhutaan, että viimeisten vuosien aikana avoimen datan määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, täytyy aina muistaa, että siellä on myöskin niitä ehtoja, miten sitä voi käyttää, varsinkin jos puhutaan yritystoiminnasta tai jostain tällaisesta, että sitä tietoa käytettäisiin johonkin tällaiseen. Tietenkin kotona voi harrastemielessä katsella ja tehdä itselleen karttoja, jos jokin ilmiö kiinnostaa tai näin, mutta sitten jos sitä lähtee käyttämään johonkin muuhun tarkoitukseen, silloin yleensä aina heti nämä käyttöehdot tiukkenevat monesti näissä aineistoissa.
Aleksi Nivala [00:43:32]: Ne kannattaa aina lukea sieltä, mistä jotain aineistoja latailekaan. Myös aineistojen latailuun tullaan tällä kurssilla ja, mistä niitä mahdollisesti voi löytää sitten.
Ossi Kotavaara [00:43:44]: Joo. Isot vastuut tulevat siitä, että asioita tekee oikein, mutta kun noudattaa ohjeita, minkäänlaisia ongelmia ei varmasti tule tältäkään osin.
[äänite päättyy]