IPR-oikeudet osa 3/3: Meidän IPR-oikeuksia loukataan!

IPR-oikeudet ovat aineetonta omaisuutta, joita aina silloin tällöin loukataan toisen yrityksen toimesta. Mistä IPR-oikeuksista riidellään eniten? Mitä riitatapauksista voi oppia? Osaatko tunnistaa IPR-rekisteröintiin liittyvät huijausyritykset?

Maarit Jokelan vieraina on kaksi immateriaalioikeuksien ammattilaista Suvi Julin Berggren Oy:stä ja Ari-Pekka Launne Evkan Oy:stä.

Creators & Guests

Host

Kerttu Saalasti Institute

@UniOuluKSI Kerttu Saalasti Institute – international research institute providing evidence-based knowledge and education on micro-enterprises.

What is MY Studio - Mikroyrittäjän podcast?

MY Studio (Mikroyrittäjän studio) avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen,
osaamisen kehittämiseen ja yrityksen johtamiseen. MY Studio -podcasteissa
ääneen pääsevät yrittäjät, tutkijat, yrityspalvelutoimijat sekä muut elinkeinoelämän vaikuttajat.
Podcastit ovat osa mikroyrittäjyyden verkko-opintojen oppimateriaaleja, jotka tuotetaan
suomalaisten mikroyritysten kasvun ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi.

musiikki

P1 [00:00:01]: My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttuvuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat. Kahdessa edellisessä jaksossa olemme käsitelleet eri teollisuusoikeuksien muotoja. Nyt olisi tarkoitus jatkaa keskustelua siitä, mistä ipr oikeuksista riidellään eniten, ja mitä näistä riitatapauksista voi oppia. Osaatko sinä tunnistaa ipr rekisteröintiin liittyvät huijausyritykset? Tänään meillä on keskustelijoina kaksi immateriaalioikeuksien ammattilaista, Suvi Julin ja Ari-Pekka Launne. Äsken puhuttiin riitatilanteesta, joka voi liittyä sopimusasioihin tai sitten rekisteröityihin ipr asioihin. Onko joku ipr suojamuoto, joka on tullut vastaan, joka aiheuttaa eniten riitoja? Vai ovatko kaikki tasaisesti tavaramerkeistä, patenteista ja tekijäoikeuksista ja muista, riitoja aiheuttavia?

Suvi Julin [00:01:25]: Minulla olisi tähän veikkaus, että jos etsitään suojamuotoa, josta käydään määrällisesti eniten riitoja niin verkkotunnukset.

Ari-Pekka Launne [00:01:30]: Joo, se voisi olla. Niitä päätteitä on toistatuhatta pitkälti, onko jo yli 2000 eri päätettä, ja kun se on uniikki, eli vain yksi launne.genius voi olla, tai launne.pro voi olla olemassa. Niin jos siellä joku toinen tämän haluaa, tai se on liian lähellä heidän tavaramerkkiään, niin sieltä helposti tulee riita. Useimmiten nämä tilanteet ovat sellaisia, että ne sovitaan, että ne eivät päädy oikeuskäsittelyyn. Eli kirjoitellaan kieltokirjeitä, ja niihin vastataan, ja päädytään siihen, että sovitaan ennen kuin tästä tulee oikeasti kallis ja epävarma riita. Mutta ainakaan markkinaoikeuden tilastojen mukaisesti näitä ipr riitoja ei niin paljon ole, että niitä laskettaisiin sadoissa, vaan paremminkin kymmenissä ja yksissä kappaleissa... Taisi 2019 tulla kolme tavaramerkkiriitaa vireille markkinaoikeudessa.

Suvi Julin [00:02:44]: Joo, ja patenttiriitoja jos siellä on yksi tai kaksi vuodessa, niin se on varmaan melko lailla maksimi. Uusia patenttiriitoja tulee Suomessa vireille tosi vähän. Tavaramerkkiriitojakin hyvin vähänlaisesti. Se ei tarkoita, että yritykset ei kävisi niistä ikään kuin ennakkoon käytäviä menettelyjä, jotka johtavat sovintoon ilman tuomioistuin menettelyä kieltokirjeenä ja neuvotteluina. Niitä käydään kyllä, mutta sitten tietenkään niistä ei ole tilastoa. Kyllä niitä on omallakin työpöydällä jatkuvasti.

Ari-Pekka Launne [00:03:19]: Juuri sen takia ne ovatkin siellä sinun työpöydälläsi ja pysyvät, että yritykset eivät välttämättä halua sellaista mainetta, että ne ovat koko ajan jossain käräjillä. Mieluummin nämä sovitaan siellä, voidaanko sanoa herrasmiesmäisesti [?? 00:03:33] kesken. Olen itse ajatellut asiaa niin, että kyllä tällaisessa tilanteessa, jossa meillä on hyvin kansainvälisesti harmonisoitua lainsäädäntöä... eli melko lailla voit odottaa, että mistä vain päin maailmaa löytyy saman suuntaista lainsäädäntöä ainakin kuin mitä meillä täällä on, tavaramerkeistä tai patenteista. Niin tämähän mahdollistaa foorum shoppailun, että missä viedään tätä oikeuteen, jos viedään. Epäilemättä valinta ei ole Suomi ensimmäisenä jollekin isommalle, kansainväliselle yritykselle. Ne käyvät riitoja usein silloin kun lisenssisopimusten kaudet ovat päättymässä, niin ne riitelevät lisensseistä saadakseen parempia katteita korvauksilleen ja näille rojalteilleen.

Suvi Julin [00:04:33]: Silloin tietysti mennään riitelemään mielellään sellaisessa maassa, jossa otaksutaan, että kyseinen markkina on niin iso, että sieltä voidaan saada parhaat korvauksetkin. Ja joissa tuomiolla on myös muutoin painoarvoa, silloin jos katsotaan Euroopassa, niin kyllä ipr riitojen määrä Saksassa on huomattavasti suurempi kuin meillä, ja siellä niitä käsitellään useammassa tuomioistuimessakin. Määrä on sitten moninkertainen.

Ari-Pekka Launne [00:05:00]: Kyllä. Yhdysvalloissa taas mahdollisuus saada korvauksia, jotka kattavat komeasti kulut, on erilaiset. Mutta niin ovat myös kulut oikeudenkäynneistä.

Suvi Julin [00:05:15]: Kyllä.

Ari-Pekka Launne [00:05:15]: Se on paikka, josta pienen suomalaisen yrityksen kannattaa pysyä mahdollisimman kaukana poissa, se on yhdysvaltalainen oikeussali.

Suvi Julin [00:05:27]: Joo, siellä kulttuurikin on ehkä lähtökohtaisesti sellainen, että siinä missä meillä asioita ei ensisijaisesti oltaisi viemässäkään oikeuteen, vaan pyrittäisiin sovittelemaan ja ratkaisemaan ne muilla keinoin. Niin yhdysvaltalainen kulttuurikin on vähän sellainen, että asioita ajatellaan, että niitä lähtökohtaisestikin ratkotaan tuomioistuimissa. Ymmärrettävästi se on sellainen, mikä yritystä saattaa pelottaa, mutta siinäkin järkevillä omilla toimenpiteillä, ennakollisesti, voi omaa asemaansa turvata.

Ari-Pekka Launne [00:05:59]: Joo totta kai. Ei se tarkoita sitä, että ei sinne markkinalle voi mennä, jos sinun tuotteesi on sellainen, joka sinne markkinalle sopii ja näin. Se tarkoittaa vaan sitä, että vielä huolellisemmin pitää miettiä kun toimitaan vieraassa ympäristössä, että mitä tehdään. Strategisella kumppanuudelle, kenen kanssa siellä toimitaan, on iso merkitys.

Suvi Julin [00:06:24]: Kyllä. Yhdysvaltain markkina on ehkä sellainen, missä usein korostan asiakkaalle sitä, että siellä kannattaa omaa toiminnanvapauttaan arvioida hyvinkin perusteellisesti. Jossain kohtaa toiminnanvapauden selvittäminen voi tuntua hyvinkin isolta sijoitukselta, mutta se on myös sitä oman asemansa turvaamista.

Ari-Pekka Launne [00:06:47]: Ipr voi nähdä myös riskinhallinnan välineenä. Eli juuri toiminnanvapauden varmistamiset, kielto-oikeudet oman alan toimintaan nähden ja muut, niin en on riskien tiedostamista ja niiden hallitsemista. Jos näihin sijoittaa, niin silloin se on investointi, joka voi tuottaa takaisin. Mutta jos roiskii menemään ja hakee nyt muutaman rekisteröinnin ja pistää tuotteen markkinoille mitään enempää selvittämättä, niin siinä hyvin nopeasti voi käydä niin, että tästä tulee pelkkä kulu. Emmekä me aina voi arvata sitä, mitä kilpailija siellä tekee. Patentoinnille ja tavaramerkkirekisteröinnille voi olla muitakin syitä kuin pelkästään ajatus, että säilytellään omaa toiminnanvapautta ja pyritään kieltämään jotain kilpailijaa. Se voi olla ihan puhtaasti rahastuksen keino. Puhutaan jopa trolleista, jotka pyrkivät patenttioikeudenkäynneillä rahastamaan.

Suvi Julin [00:08:03]: Se on ihan totta. On tavallaan hyvä ymmärtää silloin, että jos siihen liittyen on esimerkiksi riskejä. Kuten sanoit, silloin kyse on myös yrityksen riskienhallinnasta, ja yritys tekee monenlaista muutakin riskienhallintaa. Niin ipr keinot ovat yksi keino siihen, esimerkiksi toiminnanvapauden selvittäminen. Se on usein markkinalle mentäessä itse asiassa hyvinkin keskeisessä asemassa. On hyvä ymmärtää aina, minkälaiselle markkinalle on menossa, kuinka ipr intensiivinen se on. Tai kuinka herkkiä siellä ollaan esimerkiksi riitatilanteiden suhteen. Minkälainen suhtautuminen sillä markkinalla ylipäätään on ipr:ään.

Ari-Pekka Launne [00:08:48]: Ei ole tilastotietoon perustuva ajatus, mutta tulee sellainen mieleen, että jollakin uudella alalla, jossa kaikki ihmiset, jotka sitä uutta alaa ovat kehittämässä, niin he ovat hirveän innostuneita siitä asiassa itsestään. Harvoin siellä ensimmäiseksi ajatellaan, että hei tämä me patentoidaan, ja me estetään kaikkia tulemasta tänne, koska olemme kehittyvässä tekniikan alassa, tai kehittyvällä alalla. Mutta myöhemmin kun alkaa olla kilpailijoita, ja sinne tulee väkeä, joka pyrkii ensinnäkin vain rahastamaan sillä, niin silloin oikeudet alkavat nousta, ja tällainen isyys -ajattelu esiin. Että hei, tämä oli meidän juttu, ja tämä kuuluu meille. Ja meidän pitää saada tästä, eikä toiset tällä rahasta, niin se nousee esiin. Silloin tulee valvonta vaihe ajankohtaiseksi, kun huomataan, että hei täällähän on kaikenlaisia toimijoita, jotka tässä norkkii meitä ja kopioi meitä. Aina on helpompi kuitenkin kopioida kuin keksiä uutta. Sitten kun halutaan siihen puuttua, niin tulee kysymys, että milläs me nyt puutumme, kun ei meillä olekaan suojauksia ja muuta. Tullaan tavallaan takaperin tilanteeseen sieltä uudelta alueelta. Jos olet taas menossa johonkin, jossa on vakiintuneesti vanhoja toimijoita... kokeilepa perustaa vähittäiskauppaketju tähän maahan. Niin siinä on aavistus haastetta, koska on kaksi isoa vakiintunutta, ja nyt niiden kolmas kilpailija on kovasti saanut lyötyä itsensä läpi. Samaan aikaan muutamia pienempiä ketjuja on sitten hävinnyt, ja tämähän on brändien taistoa tämäkin. Siellä on ipr mukana näissä asioissa muutenkin kuin pelkkinä kilpailulainsäädännön pykälinä olisi tämä toiminta.

Suvi Julin [00:10:59]: Siinä on, niin kuin sanoit, hyvin paljon brändivaikutusta. Siinä on hyvin paljon kyse siitä, minkälainen mielikuva ja muu siihen liittyy. Kaikki mikä tulee mielikuvien kautta, kuluttajien mielikuvasta. Samoin kuin ylipäätään yrityksen imagosta ja muusta, sen merkitystä ei voi vähätellä.

Ari-Pekka Launne [00:11:17]: Ei, siihen perustuukin ajatus, että haetaan Stockan herkusta eikä Alepasta leipä. Tai sitten toisin päin, jos ollaan sitä mieltä, että pitää säästää, vaikka samaa leipää sieltä kuitenkin noudetaan.

P1 [00:11:38]: Nostan vielä verkkotunnuksista. Sanoitte, että on paljon erilaisia päätteitä niin alkavan yrityksen kannattaako varata yksi verkkotunnus, jos se on vaikka fi -pääte. Vai heti monta erilaista versiota?

Ari-Pekka Launne [00:12:00]: Olen neuvonut niin, että kun mietit toiminimeä, joka rekisteröidään kaupparekisteriin, niin siihen sopiva verkkotunnus pitäisi saada varattua itselle. Eli pitäisi katsoa vähän rinnakkain. Jos haluat viestittää jotain imagoa yrityksestäsi eteenpäin, niin fi jotenkin leimaa yrityksesi kotimaiseksi, suomalaiseksi. Se kertoo, että se toimii Suomessa. Jos se on piste com päätteinen, niin silloin mielletään, että se toimisi enemmän globaalisti. Piste com oli vapaa ja helposti saatavissa, edullinen verkkotunnus, ja meidän kielialueen mukaiset sanat aika hyvin on ollut saatavissa. Mutta nykyään katsoisin, että pitäisi ehkä yrityksen miettiä kolmea päätettä itselleen. Sitä com, piste fi:tä ja vielä piste eu:ta, jolla leimaannuttaisiin Euroopan yhteisön alueelle. Jos nämä kaikki kolme sattuisi saamaan ja olemaan vapaana, niin olisi aika hyvä saada se toiminimikin.

Suvi Julin [00:13:25]: Siinä vaiheessa kun on, sanotaan jos kyseiset verkkotunnukset ovat vapaana, on mahdollista hakea toiminimeä. Niin miettiä siinä yhteydessä myös tavaramerkkisuoja. Tai jos on hakemassa tavaramerkkiä, niin et haekaan tavaramerkkiä nyt pelkästään toiminimellesi, mutta sinulla on erikseen tuotteiden tai palveluiden tunnuksena käytettävä nimi, jolle haet tavaramerkkiä. Niin melkein sanoisin sen saman säännön siihen, ja erityisesti jos rekisteröit vaikka EU tavaramerkkiä, niin tarkista, että se EU verkkotunnus on vapaana ja varaa se itsellesi. Koska maailmalla on vinot pinot toimijoita, jotka pollaa suoraan nopeasti julkiseksi tulevia tavaramerkkirekistereitä, EU viraston tavaramerkkirekisteriä, ja trekkaa niitä verkkotunnuksia itselleen. Niin se, että sen varaa itselleen siinä järjestyksessä, että ensin nappaa verkkotunnuksen talteen, ja sen jälkeen jättää tavaramerkkihakemuksen. Vaikka ne tekisi peräkkäin, niin siinä saatat loppuviimeksi säästää aika paljon rahaa.

Ari-Pekka Launne [00:14:34]: Tämä on hyvä neuvo tehdä nimenomaan noin. Silloin kun saat tiedot, että näitä lähdetään hakemaan, niin laitat verkkotunnukset sisään ja otat ne rekisteröinnit pois. Niissä ei mene kuin muutama hassu tunti kun ne on saatu. Sitten laitat tavaramerkkihakemuksen saman tien. Jos laitat tän toisinpäin, niin sieltä todellakin tulee varmasti kiinan kielinen tai Kiinasta päin lähetetty automaattikirje sinulle. Siinä kerrotaan, että täällä joku yritys juuri on yrittänyt varata sinun toiminimen tai tavaramerkkisi mukaisen verkkotunnuksen, mutta jos nyt heti lähetät 1000 euroa, niin saat sitten tämän itsellesi, että me estämme. Nämähän ovat ihan huijauksia, ne muodostuvat automaattisesti, eikä kukaan verkkotunnusrekisterissä ehdi katsoa kaikkia tunnuksia, mitä siellä rekisteröidään, ja katsoa kenelle ne oikeasti kuuluisivat. Jälkikäteen valvonta pelaa näissä aina, ja siitä se riitely aiheutuukin, jos niitä halutaan jälkikäteen saada pois.

Suvi Julin [00:15:45]: Muihinkin ipr rekisteröintiin liittyy paljon huijauskirjeitä, mitä tulee tosiaan kuten sanoit, automaattisesti. Automaattisesti lähtee kirje vaikka patentin omistajalle, kun patenttihakemus tulee julkiseksi, niin tulee feikkilaskuja, mitkä eivät ole todellisia...

P1 [00:16:04]: Maksa julkaisusta tai tavaramerkistä, tavaramerkkihakemus tulee julkiseksi niin saat kymmenkunta kirjettä eri näköisiltä hämärätoimijoilta, jotka toimivat yleensä maissa, joissa ne ovat juuri ja juuri laillisen rajoilla.

Ari-Pekka Launne [00:16:21]: Meillä on täällä Suomessa annettu ainakin yksi petostuomio tällaisessa asiassa. Siinä kymmenkunta vuotta sitten Helsingin käräjäoikeudessa oli asia, jossa itävaltalainen toimija piti verkkosivua, jonne rahaa vastaan sai laittaa oman tavaramerkkinsä ja yrityksensä nimen. Tämä summa, jota vaadittiin tästä palvelusta oli poskettoman iso, se oli vissiin puolitoista tonnia. Sitä pidettiin petoksena sen takia, että tämä ei vastannut taloudelliselta arvoltaan sitä hyötyä, mitä odotettiin tai mitä yritykselle luvattiin. Siellä oli noin 350 suomalaista tavaramerkkiä, jotka olivat asianomistajia tässä rikosoikeudenkäynnissä.

Suvi Julin [00:17:17]: Näissäkin kannattaa olla hyvin tarkkana kun laskuja tulee. Ne ovat oikean näköisiä kyllä. Kun olen hoitanut patenttihakemuksia, olen huomannut, että joskus äkkisilmäykseltä näyttää, että tämä on oikeasti maksu, mikä pitää. Varsinkin patenteissa pitää hyvin paljon erilaisia maksuja maksaakin koko sen prosessin aikana. Niin voi helposti sokaistua, että tämä on oikea, ja tämä ei välttämättä ole oikea maksu, mikä pitää maksaa.

Ari-Pekka Launne [00:17:46]: Kannattaa varmistaa, jos epäilee yhtään, niin kysymällä alan ammattaisilta, että onko tämä toimija legitiimi vai ei. Itse asiassa näistähän löytyy lista, ainakin Euroopan yhteisön teollisoikeuden sivuilta näistä toimijoista. Jotka lähettävät aiheettomia, tai oikeastaan laskun näköisiä tarjouksia. Meillä on suomalaisiakin toimijoita mukana, jotka lähettävät uudistamismuistutuksia. Siellä lukee pienellä, että jos maksat tämän, niin hyväksyt, että meistä tulee asiamiehesi. Eli loppujen lopuksi kyseessä ei ole lasku, vaan laskun näköinen tarjous.

Suvi Julin [00:18:32]: Kyllä. Ihan samaa on vallalla myös, on erilaisia rekisteröi yrityksesi tähän ja tähän luetteloon tai listaan, ja saat tällaisen ja tällaisen tunnuksen. Niitäkin on aika paljon. Näitä tulee tyypillisesti myös vastaperustetuille yrityksille. Niissä sama varovaisuusperiaate, että yleensä mitkä tahansa tällaiset, sanotaanko, että jos et ole yritystäsi rekisteröinyt Puolaan, niin sinulla ei luultavasti ole mitään syytä rekisteröidä itseäsi johonkin puolalaiseen tai jossain muualla toimivaan epämääräisen tunnuksen tarjoavaan yritysrekisteriin.

Ari-Pekka Launne [00:19:13]: Niin, meillä oli näitä yrityskalenteri juttuja täällä joitain vuosia sitten myös, missä tilausta ei saanut oikein lopetettua. Jos ensimmäisen kerran oli siihen erehtynyt, niin sieltä tuli vaan vuosilaskua vaikka kuinka kauan. Kyllä nämä sudenkuopat ovat oikeastaan ihan samoja kuin tavallisen ihmisenkin elämässä, täällä taloudellisella puolella. Eli kaikki haluavat sinun rahasi tavalla tai toisella, ja tekevät sitten enemmän tai vähemmän laillisia temppuja sen rahan irroittaakseen. Koska pienellä alkavalla yrityksellä harvoin on mitään laajaa kassavirtaa, mistä riittää ammennettavaa, niin kyllä siinä tarkkana täytyy olla.

P1 [00:20:02]: Onko teillä vielä esimerkkejä vaikka jostain riitatilanteesta, jota on käyty kulissien takana tai ihan markkinaoikeudessa. Josta voisi jotain oppeja ammentaa, kiteytettynä.

Ari-Pekka Launne [00:20:17]: Markkinaoikeudessa on ainakin yksi mielenkiintoinen ratkaisu ollut pari vuotta sitten, joka minussa herätti vähän enemmänkin tunteita. Kyseessä oli huonekaluliikkeitten välinen riita huonekalujen nimistä. Tai mallistojen nimistä. Siinä oli yritys Laulumaa, joka oli rekisteröinyt joukon tavaramerkkejä. Nämä olivat käytännössä naisen etunimiä, oli siis Sofiaa ja Victoriaa ja tällaisia, heidän portfoliossaan. En nyt muista tarkasti, mitkä ne merkit olivat, mistä riideltiin, mutta toinen huonekaluliike sitten käytti samoja etunimiä mallistojensa niminä, ja Laulumaa vei tämän markkinaoikeuteen. Yllätys, yllätys markkinaoikeus päätyi siihen, että vaikka nimet olivat identtisiä, niin he katsoivat, että suoja on jotenkin niin kapeeta, että se liittyy pelkästään näihin kirjoitusasuihin, joissa nämä nimet oli esitetty. Ja katsoivat, että tässä ei ollut loukkausta. Tämä kyllä tavaramerkkijuristin silmään vähintäänkin pisti, koska jos ne eivät nyt olleet ihan niin sanottuja double identity, eli kahta täysin identtistä merkkiä tämä asia, niin vähintään sekoitettavuuskriteerit siinä kyllä täyttyi. Kysymys siis kuuluu, että olisiko nämä jälkimmäiset saanut rekisteriin näiden rinnalle, jos sekoitettavuuden vaaraa ei tässä ollut. Mutta tätä ei pidetty tavaramerkkiloukkauksena, ja siinä on kaksi opetusta. Ensimmäinen opetus on, että vaikka se näyttäisi alun alkaen siltä, että tämähän on ihan selvä tapaus, niin asiat ovat usein niin kuin ne ajetaan. Ja niissä on vielä mahdollisuus, että niitä tulkitaan vähän toisella tavalla mitä itse tulkitset. Toinen opetus on, että tämä juuri olisi kannattanut pyrkiä sopimaan partyjen kesken, koska tämä aiheutti kymmenien tuhansien oikeudenkäyntikulut, jotka tuli tässä maksettavaksi, sen lisäksi, että omien merkkien erottamiskyky tuli kyseenalaiseksi tässä. Ja se, että ovatko ne edes minkään väärttejä ne rekisteröinnit. Tämä on lainvoimainen päätös, koska tälle korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa.

Suvi Julin [00:23:18]: Toinen asia, mikä minulla on, olen patenttiasioita istunut jonkin verran, tavaramerkeistä ja malleistakin olen kyllä istunut markkinaoikeudessa. Mutta patenttikeissien puolelta tulee mieleen asia, joka on ehkä hyvä nostaa esille. Tämä ei liity yhteen yksittäiseen patenttiasiaan, vaan tämä on yleinen, että jos patenttiasiasta ollaan riidoissa, ja ollaan markkinaoikeudessa asti, ja riidellään siitä, loukkaako joku tuote tai laite toisen osapuolen patenttia. Niin siellä on hyvä tiedostaa, että arviointi on aina hyvin yksittäistapauksellista. Se valitettavasti kulminoituu usein siihen, että kun patentissa kuitenkin patentin suoja-alan määrää patenttivaatimus. Lakikin sanoo niin, että se on se patenttivaatimus, se on se lyhyt tekstinpätkä, jossa on kuvattu mikä patentin suojapiiri on. Se määrää suoja-alan. Sitä tulkitaan sen mukaan, mitä voidaan sitten selityksestä voidaan päätellä. Jos selityksessä ei ole annettu tarkempaa, niin usein tulkitaan niin, että sitten sitä tulkitaan patentin haltijan eduksi siten, miten se voidaan laajimmassa merkityksessään ymmärtää, jos mitään rajoitteita ei ole. Niin useimminten, yllättävää kyllä... tai se ei ehkä ole itse yllättävää, mutta osapuolille se usein on yllättävää, niin on se, että se kulminoituu hyvin yksittäisten asioiden tulkitsemiseen. Hyvin siihen, että mitä itse asiassa tarkoitetaan jollakin termillä

Ari-Pekka Launne [00:25:02]: Siinä meillä onkin oppimista itse kullakin, koska tällä alalla on melko vakiintuneesti ymmärretty tietyillä sanoilla tiettyjä asioita, mutta tuomarit eivät välttämättä ole tältä alalta.

Suvi Julin [00:25:14]: Tuomari eivät välttämättä ole tältä alalta, ja tuomari saattaa tehdä siitä asiasta ihan toisenlaisen tulkinnan kuin teknisesti orientoitunut patenttiasiamies tai juristi, jossa me olemme sitä mieltä, että kyllä kaiken järjen mukaan olennaisesti suora tarkoittaa tätä. Niin tuomarin mielestä olennaisesti suora on ihan eri asia.

Ari-Pekka Launne [00:25:34]: Tuohon liittyy anekdootti omasta opiskeluvaiheesta, kun Vantaan silloisessa kihlakunnan oikeudessa kuuntelin riita-asioita, ja siellä oli talopaketista kysymys, ja hinnan alennusvaatimus, koska se ei vastannut sitä, mitä oli tilattu. Ja siellä väiteltiin siitä, että pakettiin kuulunut tammipeiliovi ei ollut tammiovi niin kuin oli luvattu, että tammiovi pitäisi olla. Vaan se oli tammipeiliovi, ja tälle tuomarille yritettiin monen kautta selittää, että mitä ne peilit siinä tammiovessa ovat, eli nämä raamin näköiset reunat tai listat. Ja kun hän ei ymmärtänyt sitä ollenkaan, että miten tammipeili voi edes toimia, kun eihän puu heijasta mitään.

Suvi Julin [00:26:34]: Näin saattaa käydä, patenttiasiassa saatetaan olla vähän samankaltaisessa tilanteessa joskus, kun tuomarilla ei välttämättä ole sitä teknistä osaamista. Toki siellä on tekninen jäsen, mutta sekin on vähän, että onko se teknisen jäsenen tekniikan alan piirissä tosiaan se osaaminen tosiasiassa vai ei, koska kaikkien alojen asiantuntijoitakaan emme ole.

Ari-Pekka Launne [00:26:57]: Emme onneksi ole. Jos näitä yleisiä ajatuksia ajattelee, niin nostaisin esiin sen, että yleensä oikeudenkäyntitilanteessa, riitatilanteessa todisteet, jotka pitkälti ovat kirjallisia todisteita näissä ipr asioissa, niin ne nousevat erittäin tärkeään asemaan. Kun puhutaan vaikkapa käyttämättömyydestä tai merkin käyttämättömyydestä tai tällaisista seikoista, niin se, että yritys on dokumentoinut oman merkkinsä käytön sitä myötä kun sitä on tapahtunut jo etukäteen, mapittanut vaikka vuosittain esitteensä tai nettisivujen kuvaruutukopiot tai tällaiset, niin se helpottaa huomattavasti todistusaineiston keräämistä. Yhdessä asiassa, jossa istuin avustavana lakimiehenä, ongelma oli sellainen, että merkkiä on käytetty tietyllä tavalla ja siihen kantajan todisteet olivat tietenkin sellaisia, että ne osoittivat, että sitä on käytetty näin. Meiltä meni huomattava määrä aikaa, ennen kuin me keräsimme materiaalin, joka osoitti että on sitä käytetty kyllä ihan oikein, että nuo ovat sirpaleita tai lapsuksia, jotka on korjattu myöhemmin. Mutta kun joku oli löytänyt ne hankalat selitettävät, että miksi olette käyttäneet merkkiänne niin kuin yleiskielen sanaa. Muutama tällainen kun oli löytynyt, niin me jouduimme sitten tekemään huomattava työ, että löysimme materiaalin, joka osoitti, että ne todella on vain sirpale, eikä muodosta koko näyttöä siitä, miten merkkiä on käytetty. Eli tässä kannattaa aloittavankin yrityksen ruveta pistämään vaan materiaalia nippuun sitä mukaan, kun sitä syntyy tästä merkistä ja käytöstä. Ja tietysti vielä toinen puoli tässä asiassa, että kysyä, että miten merkkiä tulee oikeasti käyttää. Milloin laitetaan R ja milloin PM, ja minkälaisessa materiaalissa se pitää missäkin vaiheessa olla näkyvissä.

Suvi Julin [00:29:20]: Millä tavoin merkki kirjoitetaan, ja sitten kun puhuntaan suomenkielestä, niin muistetaan, että ei taivuteta merkin mukaista sanaa. Että ei päästä siihen tilanteeseen, että joku väittää, että sinä olet tehnyt siitä yleiskielen sanan.

Ari-Pekka Launne [00:29:32]: Niin, coca cola kasvisuutejuoman. Siellä kasvisuutejuomaa voi taivutella, mutta coca colaa ei.

Suvi Julin [00:29:39]: Nimenomaan. Ja sitten merkin käyttöä koskeva näyttö, sitten tietysti sellasissa, että yrityksethän usein... moni ajattelee myös sitä, että jos tavaramerkkiä ei rekisteröi, kun sen suojan voi saada käytön kautta vakiinnuttamalla. Hämmästyttävän monet ovat tämän kuulleet. Näinhän lakikin toki sanoo, että suojan voi saada. Mutta on ehkä hyvä pitää mielessä, ja siitä on meillä tuomioistuinkäytäntöäkin vaikka kuinka paljon, että vakiintumisen kynnys on tosi korkealla. Ja siihen pitää olla hirmuisen hyvä näyttö. Tavaramerkki ei vakiinnu välttämättä kovin laajalle joukolle tavaroita tai palveluita. Se vakiintuu vaan niille, joiden osalta pystytään osoittamaan, että se on vakiintunut. Ja se kynnys on aika korkealle hilattu. Siitä on oikeuskäytännössäkin meillä ratkaisuja aika laajalti.

Ari-Pekka Launne [00:30:36]: Siihen voi ehkä vedota siinä tapauksessa, että joku toinen pyrkii sinua kieltämään rekisteröimällä merkin sen jälkeen kun olet käyttänyt omaa. Tällöin voitaisiin sitten vilpilliseen mieleen vedota, jos he ovat tienneet sinun merkkisi käytöstä. Tosiaan nämä ovat poikkeustilanteita, kyllähän rekisteröinti on siinä mielessä hyvä asia, että silloin paperilta näkee mitä on suojattu.

Suvi Julin [00:31:05]: Mitä on suojattu, ja mistä päivästä suoja on itse asiassa alkanut. Sitten on paperilla jotain. Olen istunut sellaisessa jutussa oikeudessa, jossa meillä oli talvimetsästysvaatteiden camo kuvioita, ja siinä pyrki kantajaosapuoli väittämään myös, että siinä talvimetsästysvaatteessa käytetty camo kuvio on vakiintunut tavaramerkiksi, ja toisen osapuolen käyttämä kuvio loukkasi... no heillä oli kyllä rekisteröintejäkin, mutta he pyrkivät väittämään, että se loukkaa myös vakiintunutta tavaramerkkiä. Siinä kyllä hyvä esimerkki on ehkä se, miten vaikeaa vakiintumisen osoittaminen on. Koska kyllähän he olivat käyttäneet sitä kuviota, mutta kun se oli skaalattu kankaalle, ja kun siitä on leikattu vaatteenpalasia kaavan mukaan, niin niistä hyvä jos kaksi pipoa tuhannesta sai näyttämään samannäköiseltä. Siinä on aika vaikea osoittaa merkin vakiintumista, kun sitä kuviota ei oltu missään käytetty kokonaisuutena.

Ari-Pekka Launne [00:32:11]: Sellainen, jossa käyttö ja vakiintuminen tuli minulle vastaan taannoin, oli talkkunajauhopussi, joka oli kai ollut täsmälleen saman näköinen jostain 1902 vuodesta alkaen. Ei ollut rekisteröity. Mutta heillä oli niitä pusseja, ne oli aina samannäköisiä. Kysymys oli vähän sellainen, että pitäisiköhän tämä nyt rekisteröidä sitten kun sata vuotta on tässä talkkunajauhopussi täyttämässä. Käyttöhän voi vahvistaa sellaisenkin merkin rekisteröitävyyttä, joka muuten ei olisi rekisteröitävissä.

Suvi Julin [00:32:52]: Sellaisessa tilanteessa sillä on ehkä, nimenomaan sillä vakiintumisen kautta saatavalla käytön... ja kerätyllä käyttönäytöllä niin sillä voi olla oikeasti arvoa, jos siitä saadaan rekisteröityä. Voisin kuvitella, että se talkkunajauhopussi on muuten melko haastava rekisteröitävä.

Ari-Pekka Launne [00:33:13]: Kyllä. Siinä taisi olla punaista, valkoista ja sinistä, ja niitä löytyy vieläkin kaupan hyllyltä. Kuvittelisin ainakin näin. Mutta kyllä yhden asian vielä voi tässä nostaa, se nousi kun valmistellaan kansallista ipr strategiaa. Siinä teetettiin kysely yrityksille, että mitä mieltä he ovat erilaisista asioista ipr tiimoilta. Yksi kyselykohteista koski markkinaoikeutta ja markkinaoikeuden maksuja. Meillä on hyvin hillitty oikeastaan hakemusmaksu patentti- ja rekisterihallituksessa, jos puhutaan tavaramerkistä niin muutama satanen, ja saat merkin. Kaksi luokkaa muistaakseni 350 €, olisi hakemusmaksu. Mutta jos tämä hakemus ei menestykään, vaan siitä tehdään hylkäävä päätös PRH:ssa, ja yritys haluaa valittaa niin valitusmaksu on kaksi tuhatta ja risat tällä hetkellä. Se oli vähän yli kaksi tuhatta euroa. Joten mieleen tulee tietysti hakemattakin, että mitäs siitä valittamaan, kun tekee uuden hakemuksen niin pääsee halvemmalla. Tällä on tietenkin merkitystä sen takia, että kannattaa se hakemus etukäteen miettiä, että hylkyjä tulisi mahdollisimman vähän. Ne muuten alkavat ohjata oikeuskäytäntöä, kun ei tule valitusratkaisuja enää, sellaisia määriä kuin aikaisemmin on tullut.

Suvi Julin [00:34:51]: Kyllä. Ehkä myös se, että meillä markkinaoikeudesta eteenpäin, asiasta riippuen, riita-asiasta korkeimpaan oikeuteen tai hakemusasioista korkeimpaan hallinto-oikeuteen valittaminen, niin se on valitusluvan takana nykyään. Meillä markkinaoikeus on myös 99 prosentissa tapauksissa suurin piirtein ainoa ja viimeinen oikeusaste, jossa asiasta voidaan valittaa tai riidellä.

Ari-Pekka Launne [00:35:19]: Kyllä. Kynnys on myös tähän, mistä aikaisemmin sanoin, tämä foorum shoppailu on yksi asia tässä. Kun sieltä päätöksen saa, niin se on sitten siinä käytännössä. Siellä ei valitusmahdollisuutta tule niin kuin siviilipuolella käräjiltä hoviin ja hovista valitusluvalla korkeimpaan, jos olisi sellaista tarvetta.

Suvi Julin [00:35:42]: Se on ehkä hyvä pitää mielessä, yrityksille ei ole aina ihan selvää se, että jos puhutaan teollisoikeuksia tai tekijänoikeuksia koskevista rikosasioista, niin nehän riidellään käräjäoikeuksissa. Ne ovat käräjäoikeudessa rikosasioina käsiteltäviä, ne eivät mene markkinaoikeuteen. Mutta siviilioikeudelliset asiat niin ne ovat meillä markkinaoikeudessa, ja se on useimmiten ainoa instanssi. Se on myös yksi asia, mikä meillä varmaan aika paljon rohkaisee siihen, että osapuolet myös sopivat riitoja mielellään. Se saatetaan kokea myös aika riskialttiina viedä asia tuomioistuimeen, kun tiedetään, että jos tuomioistuimen ratkaisu menee mönkään niin siitä ei välttämättä päästä valittamaan. Todennäköisyys, että päästään valittamaan on niin pieni, että se nähdään jo aika isona riskinä.

Ari-Pekka Launne [00:36:36]: Tällaisessa tavanomaisessa tavaramerkkiloukkauksessa, tai pienemmissä patenttiriidoissa, jotka eivät ole siis isojen globaalien jättien riitoja, niin näissä näyttelee varmasti osuutta myös se, että nämä eivät ole yleensä oikeusturvavakuutusten piirissä. Eli vaikka yrityksellä olisi muuten vakuutukset kunnossa, niin he eivät saa oikeusturvaa tällaisiin asioihin kuitenkaan. Tämä voi muuttua, jos kansainvälisen mallin mukaiset vakuutusyhtiöt, jotka tarjoavat ipr vakuutuksia erikseen, jotenkin yleistyisivät. Minä vähän pelkään, että tässä maassa näitä riitoja on liian vähän, että tuollainen vakuutus ikinä olisi kannattava bisnes, joten ehkä ne eivät ihan heti tänne rantaudu.

Suvi Julin [00:37:25]: Olen vähän taipuvainen samaan, että meillä kuitenkin ylipäätään tällä hetkellä taitaa olla yksi vakuutusyhtiö, joka ylipäätään antaa mitään kovin kattavia ipr vakuutuksia muualle kuin Suomeen. Tyypillisesti meillä niiden hinnat on hilattu hirveän korkealle, että ne kattaisivat mitään muuta kuin tällaisia toiminimeen tai tällaiseen liittyviä asioita.

P1 [00:37:52]: Mitkä olisivat kolme vinkkiä, jotka kannattaisi antaa ipr oikeuksista. Mitä kannattaisi ainakin muistaa tai huomioida?

Ari-Pekka Launne [00:37:59]: Kolme vinkkiä, tai kolme kohtaa, jotka miettiä. Ari-Pekan ohjeet ovat varmaan sellaiset, että mieti ensin mitä haluat. Selvitä, miten sinne voi päästä ja sitten pysy sillä tiellä, minkä valitsit. Muutos, mikä tässä strategiassa tehtäisiin, sitä mukaan kun maailma siinä ympärillä muuttuu niin se ei tarkoita sitä, että siltä tieltä pitäisi poukkoilla jollekin toiselle tielle aina vähän väliä. Vaan kyllä tavoite on oltava kirkkaan mielessä, että mitä minä tällä haen. Nämä ovat keinot, jotka olen nähnyt, näistä minä olen valinnut ja tätä tietä olen päättänyt mennä sinne. Voihan valita esimerkiksi tavan, että lähtee täysin uudelle alalle, tekee siellä patentteja itselleen, hakee patentteja ja paaluttaa tämän maailman sellaiseksi, että sitten kun aika on ohjaa jonkun tietyn liiketoiminnan alan täysin sinne oman paalutuksen sisään. Ikään kuin paimentaa karjan lypsettäväksi. Siinä varmasti tarvitaan rahaa, ja siinä tarvitaan onnea ja muuta. Mutta loppujen lopuksi pitkäjänteinen työ on kyllä se onni, mikä osoittaa ihmisille ja yrityksille kuka menestyjä on vai ei. Täysin säkällä ipr salkun rakentaminen ei varmaan onnistu.

Suvi Julin [00:39:50]: Jos tähän jotain lisäisi, niin lisäisin... se on tavallaan luonnollinen osa tuota, mutta tee päätöksiäsi tiedostetusti. Niin, että oikeasti selvität vaihtoehtosi ja mitä ne tarkoittavat. Mitä niistä voi seurata tai olla seuraamatta. Tee valintasi ja päätöksesi ihan tiedostetusti, että käytä asiantuntija-apua myös siinä. Huolehdi sopimuksista, sopimuksissa olevat puutteet ovat loppuviimeksi monesti sellaisia, sanotaanko hyviä riidan alkuja tai vähintään huomattavasti paljon päänvaivaa aiheuttavia tilanteita.

Ari-Pekka Launne [00:40:35]: Rahaan yleisesti ottaen on suhtauduttava realistisesti. Jos tavoittelet globaalia kielto-oikeutta johonkin asiaan ja yksinoikeutta patentin muodossa, niin et voine odottaa, että se ei maksa mitään. Kyllä se jotain maksaa, ja pitää punnita sitä mikä hyöty tästä on siihen voittoon, joka tällä on saavutettavissa. Tai minkälaisen riskin otamme, kun jonkun sijoituksen teemme. Investointi tämä on silloin kun se on tehty järjellisesti ja tähtäimenä saada siitä rahat pois. Kulu se on silloin, kun sitä ei ole mietitty ja se vain tapahtuu.

Suvi Julin [00:41:24]: Tämä pätee erikoisesti patentoinnissa, kaikessa muussakin ipr:ssä mielestäni. Mutta erikoisesti patentoinnissa, että siellä kaiken A ja O on loppuviimeksi, jos patentointipolulle lähdetään niin jokaisen keksinnön osalta ensimmäinen patenttihakemus, joka siitä tehdään. Sitä laajempaa suojaa on vaikea saada, niin se on tehtävä huolellisesti ja siinä kohtaa... se on ehkä väärä paikka säästää. Jos ollaan patentointipolulle menossa niin ensimmäiseen hakemukseen täytyy käyttää riittävästi varoja, sijoittaa riittävästi. Koska se pitää tehdä niin hyvin kuin sen voi tehdä. Sen paikkominen jälkikäteen on jopa mahdotonta.

Ari-Pekka Launne [00:42:09]: Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanotaan.

Suvi Julin [00:42:14]: Kyllä.

P1 [00:42:17]: PItää hyvin paikkansa. Patenttihakemuksissa kannattaa huolellisesti laatia, kun sitä on niin vaikea täydentää sitten, jos mahdotonkaan jälkikäteen. Ei sinne kauheasti voi tehdä lisäyksiä enää myöhemmin.

Suvi Julin [00:42:27]: Se on hyvin rajallista, me olemme niin riippuvaisia siitä mitä ensimmäisessä patenttihakemuksessa sille keksinnölle on sanottu. Olemme riippuvaisia siitä patenttipolussa loppuun saakka.

Ari-Pekka Launne [00:42:43]: Jokaisella yrityksellä on tässä omat tarpeensa, ja vaikka kuinka löydettäisiin yhtäläisyyksiä, että monessa yrityksessä on noin tai näin. Niin kun ottaa huomioon alueellisen toiminnan erilaisuuden, kuka tähtää maailmalle ja kuka ei, ottaa erilaiset ansaintamallit huomioon, joita on siis kymmeniä. Ottaa huomioon erilaiset tekniikan alat, business to business systeemit, business to consumer systeemit, sun muut. Niin aina on katsottava yrityksen oma tilanne kuitenkin ja ymmärrettävä minkälaisessa maailmassa se toimii. Sitten vasta ruvettava miettimään, mikäs ipr sille sopii. En usko, että mennään niin päin, että minäpäs tästä patentoin ja katsotaan sitten, minkälaisen yrityksen tähän saa ympärille.

Suvi Julin [00:43:43]: Harvemmin se niin päin menee. Sanotaanko, että joskus lähtökohtana voi olla, että yritys löytää mielenkiintoisen alan ja toteaa, että tänne on vaikea patentoida. Mutta tänne olisi ipr hankittavissa muulla tavoin, ja se on tietenkin vaihtoehto. Mutta harvemmin se syntyy niin, että patentoin ensin jotain ja sitten mietin, että syntyisikö tästä yritys. Yleensä ei niin päin.

Ari-Pekka Launne [00:44:07]: Ei niin.

Suvi Julin [00:44:11]: Yleensä ei niin.

P1 [00:44:13]: Kiitoksia kun olit mukana kuuntelemassa tätä mielenkiintoista keskustelua immateriaalioikeuksista. Sait toivottavasti tästä hyviä evästeitä siitä, mitä ipr oikeuksien merkitys on oikeasti yritystoiminnan kannalta, ja miksi yrityksen kannattaa laatia itselleen oma ipr suunnitelma.

[äänite päättyy]