Hyvän toivon kappeli

Jumala ei ota pois elämän kipua, mutta sen voi kohdata Kristuksen kanssa. 

What is Hyvän toivon kappeli?

Elämänmakuisia podcasteja Jätkäsaaresta, Hyvän toivon kappelin yhteisöstä.

Saarna 21.1.2024
Minun täytyy olla tässä alussa ihan rehellinen teille ja myöntää, että kun luin
ensimmäisen kerran tämän päivän evankeliumitekstin, niin olin vähän kauhuissani. Se vei nimittäin minut välittömästi ihan valtavan ja vaikean kysymyksen
äärelle, jota monet meistä on varmasti miettineet jossain kohtaa elämäänsä.
Se kysymys kuuluu näin: Miksi tässä maailmassa on kärsimystä? Että ihan
näin pieni kysymys juolahti sitten mieleen. Eikä se kysymys ole tahtonut lähteä
sen jälkeen pois mielestäni sen jälkeen.
Uutiset maailmalta on tällä hetkellä Ihan järkyttäviä. Minun on myönnettävä,
että en itseasiassa lue melkeinpä ollenkaan uutisia tällä hetkellä. Se johtuu
ihan siitä, että otan tosi helposti kaiken mitä näen, omaksi taakakseni ja koen
voimattomuuden tunnetta, kun en pystykään auttamaan kaikkia maailman ihmisiä. Miten minä omalta pieneltä paikaltani voisin muka olla lievittämässä
maailman tuskaa? Tuntuu niin epäreilulta, että monet ihmiset elää keskellä sotaa, levottomuuksia ja luonnonmullistuksia. Pienemmästä mittakaavasta ajateltuna jokainen meistä kokee vastoinkäymisiä elämässään. Kukaan meistä ei
ole immuuni onnettomuuksille, sairauksille, menetykselle tai pettymyksille. Näiden mietteiden myötä vaipuukin epätoivoon: Miksi maailmassa täytyy olla niin
paljon kärsimystä?
Olisi toisaalta aika siistiä, jos olisi joku maaginen tapa sormia napsauttamalla
poistaa kaikki kärsimys maailmasta tai niin kun siinä yhdessä joululaulussa lauletaan puurokauha, jolla voisi antaa maailmalle rauhan. Ei tarvitsisi kohdata
mitään vastoinkäymisiä, sairautta tai kipua. Itse ajattelen, että tämän päivän
Evankeliumitekstissä esiintyvän kaupungin asukkailla oli ehkä vähän samanlainen visio. Ja rauhan puurokauhana toimisi Jeesus.
Tuossa Raamatun kohdassa ollaan ihan jeesuksen julkisen toiminnan alkuvaiheissa ja ihan alusta saakka jeesus teki paljon ihmetekoja. Viime sunnuntaina
kuultiin siitä, kuinka Jeesus muutti veden viiniksi ja tämän päivän tekstissä Jeesus paransi ison määrän sairaita ihmisiä ja karkotti pahoja henkiä. Voisin kuvitella, että monet tuolla kaupungissa ajatteli, että tätä varten tuo Jeesus on
tänne varmaan tullut. Meidän ei tarvitse enää kohdata vastoinkäymisiä ja sairastella koska meillä on tämmöinen henkilökohtainen ihmeitten tekijä paikalla.
Myöhemmin aamulla tai aamuyöllä Jeesus kuitenkin hakeutui omiin oloihinsa
yksinäisyyteen rukoilemaan. Ehkä Jeesuskin koki ajoittain maailman tuskan
turhan painavana harteillaan ja kaipasi hiljaisuutta ja rukousta sen keskellä.
Joka tapauksessa oletan, että opetuslapset olivat tilanteesta varmasti vähän
ihmeissään. He menivät kertomaan Jeesukselle kaupunkilaisten etsivän häntä,
mutta Jeesus ilmoittikin, että nyt on siirryttävä eteenpäin seuraavaan kaupunkiin. Kaupunkiin jäi siis vielä ihmisiä, joita Jeesus ei ollut parantanut. Voin kuvitella, että siinä on kaupunkilaiset vähän ihmetelleet, että hetkinen, miksi Jeesus ei parantanut kaikkia? Miksi Jeesus jätti meidät kärsimään? Hänellähän oli
kuitenkin selkeästi kyky parantaa ja lievittää ihmisten tuskaa.
Tästä päästäänkin kipeän kysymyksen äärelle: Entä, jos Jeesus ei tullutkaan
tekemään ihmisten elämästä murheetonta tai vaivatonta? Jos mietitään, niin
eihän Jeesuksen omakaan elämä ollut sitä. Jeesus oli ihminen, joka tunsi maailman tuskan, tuli epäillyksi, pilkatuksi, petetyksi ja lopulta väkivallan ja teloituksen uhriksi. Ehkä Jeesus tuli parantamaan, mutta ei meidän fyysisiä vaivoja ja
sairauksia, vaan meidän suhteemme Jumalaan ja itseemme. Ehkä Jeesus tuli
tuomaan rauhan, mutta ei sellaista rauhaa, mitä joululaulun puurokauha toisi,
vaan pysyvämmän ja sisäisen rauhan. Jeesus näytti toiminnallaan Jumalan
suuruuden ja ihmiset saivat nähdä pilkahduksen siitä, minkälainen Jumalan
valtakunta on. Tällaisia pilkahduksia voimme nähdä tässäkin ajassa, jossa nyt
elämme. Ihmeitä tapahtuu vielä tänäkin päivänä. Ja jokainen meistä on saanut
tehtäväkseen opetuslasten tavoin viedä Jeesuksen tuomaa toivon, rauhan ja
rakkauden sanomaa eteenpäin toimimalla Jumalan käsinä ja jalkoina, erityisesti siellä missä on toivottomuutta, kipua ja pelkoa