Subscribe
Share
Share
Embed
Liikesalaisuudet ovat yksi teollisoikeuksien muoto. Miten kannattaa varmistaa, että liikesalaisuudet pysyvät salaisuutena niin, että kukaan työtekijöistä ei paljasta tietoja esimerkiksi vaihtaessaan työpaikkaa. Miksi sopimuksiin kannattaa satsata? Miten kannattaa toimia yrityksen nimeä miettiessä?
Maarit Jokelan vieraina on kaksi immateriaalioikeuksien ammattilaista Suvi Julin Berggren Oy:stä ja Ari-Pekka Launne Evkan Oy:stä.
Creators & Guests
What is My Studio - Mikroyrittäjän podcast?
MY Studio (Mikroyrittäjän studio) avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen,
osaamisen kehittämiseen ja yrityksen johtamiseen. MY Studio -podcasteissa
ääneen pääsevät yrittäjät, tutkijat, yrityspalvelutoimijat sekä muut elinkeinoelämän vaikuttajat.
Podcastit ovat osa mikroyrittäjyyden verkko-opintojen oppimateriaaleja, jotka tuotetaan
suomalaisten mikroyritysten kasvun ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi.
[Intro 00:00:03] My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.
Maarit Jokela [00:00:25]: Viime jaksossa käsittelimme eri teollisuusoikeuksien muotoja. Nyt jatkamme keskustelua siitä, miten kannattaa varmistaa, että liikesalaisuudet pysyvät salaisuutena niin, että esimerkiksi kukaan työntekijöistä ei paljastaisi vahingossa tietoja vaihtaessaan työpaikkaa, ja että mitä virheitä kannattaa välttää IPR-oikeuksien rekisteröinnissä. Mikä merkitys on sitten taas sopimuksilla? Keskustelijoina on kaksi immateriaalioikeuksien ammattilaista, Suvi Julin ja Ari-Pekka Launne. Miten niissä, kun puhuttiin liikesalaisuuksista, että nekin voivat olla arvokasta omaisuutta yritykselle, mutta miten olisi parasta varmistaa, että se pysyy liikesalaisuutena, esimerkiksi, että kukaan työntekijöistä ei paljasta sitä liikesalaisuutta ulkopuolelle vaihtaessaan esimerkiksi työpaikkaa?
Ari-Pekka Launne [00:01:20]: Sopimustekniikka tulee tässä käyttöön ja salassapitosopimukset, ja itse asiassa meillä on rikoslaissakin tähän pykälä.
Suvi Julin [00:01:34]: Meillä on myös tätä nykyä tietenkin ihan hyvä liikesalaisuuslaki, joka antaa itsessäänkin aika paljon suojaa, mutta minäkin näkisin, että sopimusten merkitys on tärkeä. Sitten erikoisemmissa työsuhteissa kilpailukieltojen käyttö on nykyään aika vaikeaa. Jos ajatellaan tavanomaisia työsuhteita, kilpailukiellot ovat oikeastaan aika haastavia. Sen sijaan salassapidon ulottaminen myös työsuhteen jälkeiseen aikaan kohtuullisessa määrin on hyvin mahdollista. On ihan järkevää miettiä sitä, voidaanko asettaa salassapitovelvoitteita.
Ari-Pekka Launne [00:02:14]: Kyllä.
Maarit Jokela [00:02:17]: Kuinka pitkiä aikoja voidaan yleensä laittaa työsopimuksiin, että salassapitovelvoite koskisi niitä asioita, mitä on kuullut entisessä työpaikassaan?
Suvi Julin [00:02:28]: Aika usein käytetään kahta vuotta, joskus kolmea vuotta. Siinä se ajatus on tietenkin vähän se, että kun sinne asetetaan salassapitovelvoite, niin se tarkoittaa sitä, että sinä aikana ihminen ei saa niitä aktiivisesti kenellekään kertoa eikä myöskään itse pyrkiä hyödyntämään, kun sitä tietoa on tavallaan ihmisen päästä vähän vaikea poistaa, se sellainen päähän kertynyt know how ja muu tieto, niin ei sieltä itsestään varsinaisesti katoa, niin sitten se ajatus on vähän se, että aika tekisi tehtävät.
Ari-Pekka Launne [00:02:59]: Joo. Syynä onkin se, yksi huolenaihe tälle salassapitoa haluavalle, että ihmiset joka tapauksessa saattaa siirtyä kilpailijoidenkin palvelukseen, eikä heitä oikein voi estää toimimasta sen osaamisensa piirissä, mitä heillä on. Jos olet oikein spesialistiksi kehittynyt jollain alalla ja sitten siirryt kilpailijan palvelukseen, missä on kohtuullinen raja sille, että sinulta voidaan edellyttää tällaista salassapitämistä, ja sinähän siihen sopimukseen laitat nimen tässä tapauksessa. Se on sopimus, ja sopimukset on pidettävä.
Suvi Julin [00:03:52]: Siellä tulee tietenkin sitten se, että sopimuksen merkitys on myös tiedostettava, kuten sanoit, että sopimukset on pidettävä. Se on ikivanha sopimusoikeudellinen periaate. Se pätee työsuhteessakin, vaikka joskus työntekijän asemassa olevat henkilöt pyrkivät vetoamaan siihen, että kun he ovat heikompia osapuolia, heillä ei lähtökohtaisesti ole ollut työsopimusta tehdessään esimerkiksi mahdollisuutta arvioida omasta mielestään riittävästi sitä, onko työsopimukseen nimen kirjoittaminen salassapitovelvoite työsuhteen jälkeen todellakin kohtuullinen. Kyllähän siitä on ihan vahvistettua käytäntöäkin olemassa. Sanotaanko, että pari vuotta työsuhteen jälkeiseen aikaan ulottuvat salassapidot ovat ihan hyväksyttäviä. Kilpailukiellossa sitten on tiukempaa lainsäädäntöä, ja se on tätä nykyä huomattavan paljon vaikeampaa, joten silloin rohkaisen salassapidon käyttämiseen ja harkitsemiseen samoin kuin sitten siihen, että sitä, mitä pidetään liikesalaisuutena, aidosti tunnistetaan yrityksessä, koska liikesalaisuuslaki lähtee kuitenkin siitä, että liikesalaisuutta on sellainen tieto tai sellainen mikä tahansa muu aspekti, jolla on taloudellista hyötyä nyt tai tulevaisuudessa, ja sitten se on myös sellaista, että se ei ole kenen tahansa vapaasti saatavilla ja että se yritys, joka sitä liikesalaisuutenaan pitää, on ryhtynyt toimenpiteisiin sen suojaamiseksi, että se pysyy liikesalaisuutena. Tekee ne niitä salassapitosopimuksia työntekijöiden kanssa, tekee niitä salassapitosopimuksia kumppaneidensa kanssa, jos sitä liikesalaisuutena olevaa tietoa pitää kumppaneiden kanssa jakaa ja sitten myös muulla tavoin huolehtii siitä ja arvioi sitä, mitä liikesalaisuutena oleva tieto tai muu osaaminen on. Jos se on palanen ohjelmistoarkkitehtuuria tai koodia, pitää huolen siitä, että sitä oikeasti myös suojataan eli tehdään niitä aktiivisia toimenpiteitä.
Ari-Pekka Launne [00:06:02]: Erittäin hyvä luettelo näistä edellytyksistä tälle. Jos ajatellaan sitä, mitä todettiin aikaisemmin tässä keskustelussa, että pitäisi tehdä harkittuja päätöksiä, niin nämä ovat juuri niitä, mitkä pitäisi tunnistaa, ovatko ne meillä näin, ja verrata niihin alan parhaisiin käytäntöihin. Onko niin, että kaikki yrityksen työntekijät tietää kaiken, mitä siellä yrityksessä, vai onko niin, että vain ne, jotka ovat tässä projektissa, he sitten tietävät, ja sen takia voidaan sanoa, että tässä on liikesalaisuudesta kyse.
Suvi Julin [00:06:40]: Ja onko se tehty selväksi työntekijöille, että jotkin asiat ovat liikesalaisuuksia, vai onko se sitten oikeasti siellä yrityksessä toiminnan kautta niin selvää. Usein silläkin on väliä, millä tavalla asiat loppu viimein ilmaistaan., jos sinun pitää oikeasti pystyä joskus osoittamaan, että kyllä se nyt on pitänyt olla kaikille selvää, että se on liikesalaisuus.
Ari-Pekka Launne [00:07:03]: Kyllä. Tuohon kohtuullisuuskysymykseen voisin vielä sanoa, onko tällainen salassapitosopimus kohtuullinen tai muuttuuko se kohtuuttomaksi. Siihenhän voi vaikuttaa se, minkä takia tämä työntekijä siirtyy.
Suvi Julin [00:07:16]: Kyllä.
Ari-Pekka Launne [00:07:15]: Jos hän siirtyy omasta aloitteestaan, silloin on ehkä vähän toisenlainen arvio kuin jos työnantaja päättää, että nyt saat siirtyä jonnekin muualle.
Suvi Julin [00:07:25]: Kyllä, se on ihan totta, että siinä kohtaa voidaan myös joutua arvioimaan niitä olosuhteita, jotka kulloinkin on vähän erilaisina kenties käsillä. Sit mielestäni liikesalaisuuksista oikeastaan ja niiden tunnistamisesta tullaan myös sinänsä yhteen ihan mielenkiintoiseen asiaan, joka on se, että kun puhuttiin tuossa alussa keksinnöistä ja patenteista ja siitä, että kun ei se keksintö kuitenkaan ole mitään, ellei sitä kaupallisesta, niin keksintöjen tunnistaminen yrityksessä on myös siinä mielessä, alkavissakin yrityksissä, mielestäni aika tärkeä prosessi, koska sen kautta voidaan myös tunnistaa sitten niitä asioita, jotka halutaan pitää liikesalaisuutena, ja saadaan aikaan sitä aspektia, jossa on aidosti identifioitu, mitkä niitä yrityksen liikesalaisuuksia ovat. Muutoinkin se on sen yrityksen arvon muodostumisen kannalta tärkeää. Sitten jos haetaan sitä, että exit on viiden tai seitsemän vuoden päästä, mihin sen tavoitteensa on ehkä asettanut, jos siellä exit-tavoite on, niin viime kädessä arvioidaan siellä exitissä myös sitä, onko yrityksellä kaikki ne oikeudet olemassa, joita yritys väittää, että sillä on. Silloin tulee tosi tärkeäksi se, onko yrityksellä aidosti ne oikeudet sitten niihin keksintöihin, ovatko ne siirtyneet työntekijältä yritykselle, mitä liikesalaisuudet ovat, miten ne on tunnistettu, miten niitä on suojattu, ja ihan samalla tavalla kaikki muu IPR, mitä se on, onko sitä suojattu, olisiko sitä pitänyt suojata, vai onko päätös tehty ihan tiedostetusti, että jotain ei ole suojattu.
Ari-Pekka Launne [00:09:05]: Se on sen hetken suurin ongelma, kun tämä niin sanottu mappihelvetti sitten alkaa [?? 00:09:12] muodossa siellä, että käydään läpi joka ainoa suojaushakemus, rekisteröinti, mitä on saatu, katsotaan, ovatko ne oikeilla kohdillaan vai vinossa. Siihen on monta mahdollisuutta siihenkin, että suojauksia on mutta ne eivät suojaa sitä, mitä on ajateltu. Tässä alun alkaen isoa roolia näyttelee strategian suunnittelu. Se ohjaa, minkälaisia suojia halutaan ja haetaan.
Suvi Julin [00:09:46]: Kyllä. Sitten myös siellä rinnalla sen strategian kanssa on se, mitä halutaan suojata, myös huolehditaan siitä, että nimen oikeudet siihen, mitä halutaan suojata, sitten on varmasti yrityksellä itsellään erikoisesti silloin kun kyse on siitä, että siellä on esimerkiksi keksintöjä, jotka ovat syntyneet työntekijöiden kautta, tai sitten siellä on esimerkiksi jossakin kumppanuussuhteessa syntyneitä, myös se, että kaikki sopimukset ja muut ovat kunnossa. Ei pelkästään rekisteröinnit, vaan ikävä kyllä myös se paperityö siellä pohjalla.
Maarit Jokela [00:10:19]: Minkälaisia sudenkuoppia kannattaisi välttää, jos ajattelee esimerkiksi IP-oikeuksien rekisteröintiä? Onko tullut vastaan sellaisia hyviä esimerkkejä, joita voisi kertoa, että muutkin osaisivat välttää, mitä on tehty ehkä virheitä matkan varrella?
Ari-Pekka Launne [00:10:38]: En tiedä, onko olemassa sellaista yritystä, joka oikeasti haluaisi kertoa, että tuossa me tehtiin muuten virhe ja tätä me emme enää toista. Kaikki kertovat, miten ne kaupallistivat jonkin hilavitkuttimen ja saivat miljoonia euroja kassaan ja on nyt iloisia veronmaksajia. Arvelisin, että jos lähdetään tällaisesta pienestä kasvamaan isommaksi, eli ehkä kyseessä on yhden, kahden tai kolmen ihmisen poppoo, joka nyt on tutkinut jotain yhteistä asiaa ja keksii, että tämän ympärille laitetaan yritys, niin kai se ensimmäinen sudenkuoppa siinä on, että ei tehdä alun alkaen mitään osakassopimusta tai sopimusta siitä, miten yritys hallitsee itse itseään, vaan luotetaan siihen, että kun nyt olemme kavereita keskenämme, niin kyllä se jatkuu tästä hamaan tulevaisuuteen. Silloin tulee esiin tämä tilanne, jossa Villellä on kokemusta ja Kallella on rahaa, ja tasan vuoden päästä tämä on päinvastoin. Meidän täytyy ajatella, että niin kuin hyvässä avioliitossakin se hyvä avioehtosopimuskin loppujen lopuksi ei muuta mitään siinä ihmissuhteessa, se vain pitää huolen siitä, että ei tarvitse rahasta riidellä sitten, jos mahdollinen ero tulee. Osakassopimus on mielestäni ensimmäinen asia lähinnä siksi, että nykyään osakeyhtiön perustaminen on edullista ja helppoa ja siinä on tietyt suojat sijoitukselle, joka siihen laitetaan. Se voi omistaa omaisuutta, joka on erillistä osakkaiden omaisuudesta. Jos osakassopimus on hyvin tehty, keskinäiset vastuut ja päätöksentekojärjestely on kuvattu hyvin ja selkeästi. Kun tämä on saatu aikaiseksi, seuraava kysymys on nämä nimenvalintakysymykset. Niissä on yksi sudenkuoppa, josta haluan varoittaa. Se on se, että kun googlataan potentiaalista nimeä, samalla tehdään selväksi, että kohta sitä ei ole saatavalla domain nimenä ainakaan. Mahdollisesti myös toiminimirekisteröinnin edellytykset saattavat kadota, kun tulee yhtäkkiä tietoa, kun tällaista etsitään. Hakukoneethan saattavat alkaa paukauttaa tällaista hakutulosta sitten esiin, kun sieltä on hetken aikaan haettu. On olemassa tällaisia kärpäsloukkumaisia verkkotunnuksen tutkimispalveluita tai sivuja, joista voi tarkistaa, onko joku verkkotunnus varattu. Kun se tarkastus tehdään, se ilmoittaa, että on, se on myynnissä, olet juuri ilmoittautunut sen potentiaaliseksi ostajaksi, ja hinta on moninkertainen. Näissä kannattaa olla varovainen, kun nimeä suunnittelee ja tutkii.
Maarit Jokela [00:14:02]: Miten sitä kannattaa selvitellä, onko joku yrityksen nimi vielä käytettävissä ja saako sille verkkotunnusta, ettei tule sellaista paljastaneeksi hakukoneelle sitten?
Ari-Pekka Launne [00:14:12]: Temput ovat käytännössä, että soitetaan Suville tai Ari-Pekalle tai jollekin meidän kollegalle, jolla on vähän [?? 00:14:19] välineitä sen tutkimiseen, mitä on rekisteröity ja mistä sitä voi turvallisesti tutkia.
Suvi Julin [00:14:29]: Silloin ollaan sitten sellaisessa, että käytämme sitten sellaisia työkaluja, joissa se ei perustu siihen, että me kirjoitamme sen pelkästään Googleen. Tämän vuoksi me olemme vähän turvallisemmilla vesillä, koska me emme ole siellä hakukoneloukussa potentiaalisesti. Mitä Ari-Pekka sanoi osakassopimuksesta, olen ehdottomasti samaa mieltä. Osakassopimus on oikeasti start up -yrityksellä se ensimmäinen ja tärkein sopimus, joka pitää huolehtia ihan alun perin kuntoon. Uskokaa tai älkää, se puuttuu valitettavan usein. Yritys on voinut toimia jo ihan huomattavan aikaakin, ja sitä osakassopimusta ei ole. Silloin kun osakassopimus puuttuu, aika usein on käyty niin, että ei ole sovittu missään vaiheessa siitä, että IPR:t kuuluu esimerkiksi yritykselle, vaan se on sitten yksinkertaisesti niin, että jos olet osakas, et ole työsuhteessa, sinuun ei myöskään sovellu ne olettamat, jotka lainsäädännössä ovat työsuhteessa syntyneiden keksintöjen tai esimerkiksi tekijänoikeuden osalta voimassa. Silloin ollaan siinä mielessä aika ikävässä tilanteessa, että jos tulee jotakin riitaa, yrityksen asema jää vähän turhan heikoksi, kun sitä osakassopimusta tai muutakaan sopimusta ole ollut siitä, miten IPR:iä hoidetaan.
Ari-Pekka Launne [00:15:58]: Käytännössä on ihan varmasti niin, että me emme näe riitoja siitä, sovittiinko tehtävä noin tai näin, vaan me näemme aina riidan rahasta. Vaikka olisi sovittu mitä, lopulta on sovittu siitä, kuka saa mitenkin paljon rahaa milläkin tavalla. Jos tämä kaupallinen onnistuu ja yksi on sitä mieltä, että hänelle kuuluu enemmän, koska hän on keksijä, osakassopimus olisi nyt se paperi, jossa se olisi tullut katsoa, miten se oikea jako on, jos tämä menee sitten. Sillä välttää riitoja. Tuomioistuimessa riitoja hoitaneena juristina voin sanoa, että aina kannattaa mieluummin sopia ja vielä siinäkin vaiheessa, kun riita näyttää jo voimakkaasti olevan sellainen, että tässä ollaan kohta käräjillä, niin kannattaisi sopia, koska riiteleminen on huomattavasti kalliimpaa kuin hyvän sopimuksen laadituttaminen asiantuntijalla.
Suvi Julin [00:17:08]: Siinä mielessä, jos pitäisi aikaisessa vaiheessa miettiä, mihin sijoittaa rahansa, niin sijoittaisin melkein mieluummin rahaa hyvien sopimusten tekemiseen suhteellisen ajoissa kuin siihen, että niitä aletaan tehdä mahdollisesti jälkikäteen, kun jotain riidan poikasta saattaa olla vireillä. Varsinkaan siinä vaiheessa, kun ollaan jo niin pitkällä, että kaikki ovat jo valmiita menemään käräjille tai kiistelemään asioista markkinaoikeudessa, koska oikeudenkäynnit tulevat kalliiksi ja ne vievät myös aikaa. Vaikka tuomio tulee suuntaan tai toiseen, lopputulos on ehkä se, että niissä ei loppu viimeksi ole voittajia.
Ari-Pekka Launne [00:17:47]: Se on helposti näin. Kolme juristia työllistetään, yksi molemmilla puolilla, ja sitten yhden täytyy vielä olla tuomarina, markkinaoikeudessa jopa kolme.
Suvi Julin [00:17:59]: Markkinaoikeudessa jopa kolme tai parhaassa tapauksessa tekninen jäsen neljäntenä.
Ari-Pekka Launne [00:18:03]: Niin. Kyllä sille tosiaan kustannusta helposti syntyy. Tämä on sellainen säästä oikeassa paikassa -ohje oikeasti. Lähde tekemään sitä suunnitellusti myös sopimusten osalta, kun lähdet miettimään yritystoimintaa. Me tiedämme, että jos yrittäjä tai yritystoiminnasta kiinnostunut oikeasti haluaa, hänelle on saatavissa paljon tietoa siitä, miten yritys perustetaan, ja täytellään kaikenlaista [?? 00:18:40], josta etsitään asiakkaita ja muita, mutta usein näistä puuttuu sitten tämä IPR, tai sitten se on vain jossain alaviittauksena, että ota sitten huomioon myös nimioikeudet tai jotain tällaista. Jos et tiedä, mistä on kysymys, niin ei ehkä edes tunnista sitä näistä suunnitelmapapereista, miten tämä pitäisi tehdä. Kysymällä tietenkin löytyy. Tässä mielessä yrityksen perustamiseen liittyen googlaamalla löytyy huomattava määrä informaatiota, niin Patentti- ja rekisterihallinnon sivuilta kuin monista Ely- ja TE-keskuksista, mitä kaikkia näitä viranomaisia sitten onkaan. Jos näiden avulla on saanut aikaiseksi sellaisen liiketoimintasuunnitelman, että liikeidea on jotenkin konkretisoitunut, että näin minä sen teen, niin siellähän on liiketoiminta- ja ansaintamalleja kymmeniä. Kun näitä on vähän aikaa tutkiskellut, näkee, mikä niihin malleihin sopisi tällaisesta IPR:stä. Tarvitaanko tuotteelle ensisijaisesti muoto, vai tarvitaanko sille ensisijaisesti nimi, mahdollisesti molemmat? Onko siellä tekniikkaa, joka voidaan patentoida, tuleeko sinne tekniikkaa, joka voidaan patentoida, onko liikesalaisuuksia, minkälainen on arvoketju, kuinka paljon siellä on mahdollisesti alihankkijoita tai sopimuskumppaneita, jälleenmyyjiä? Koko tämä pitäisi hallita. Veikkaan, että yhden miehen yritykselle siinä on enemmän kuin tarpeeksi. Eiköhän se reiska mieluummin sitten vain pyörittele sitä omaa firmaansa ja jätä nämä ajatukset pois päästä, kunnes sitten törmää ehkä jonkun toisen kielto-oikeuteen ja joutuu miettimään, pystyykö jatkamaan, kun saa kieltokirjeen, joka kertoo, että toisella on yksinoikeus siihen, tähän ja tuohon.
Suvi Julin [00:20:49]: Joo. Tässä on sellainen, eräs kollegani käyttää mielellään sellaista ilmausta, että voit itse päättää, että minä en ole lainkaan tässä IPR-bisneksessä tai vaikkapa patenttibisneksessä mukana, tämä ei koske minua, ja minä pistän itseni tästä ulos, koska minä en ole tästä kiinnostunut, mutta sinä päivänä, kun sinulle napsahtaa kirje joltakulta, että loukkaat minun patenttiani tai tavaramerkkiäni, olet juuri mukana siinä bisneksessä, halusit taikka et.
Ari-Pekka Launne [00:21:17]: Juu. Siitä ei pääse irti, vaikka päättäisi, että minä en suojaa. Se on eri asia kuin se, että minä en ole mukana tässä ollenkaan. Jos et suojaa, kuitenkin täytyy olla kiinnostunut siitä, mitä muut ovat suojanneet, ettei loukkaa tahallaan tai tahattomasti toisten oikeuksia.
Suvi Julin [00:21:42]: Joo, ja tästä tullaan mun mielestä sitten siihen, että kolikossa on kaksi puolta. Siellä on se päätös, suojaatko itse vai et, ja se pitää tehdä tiedostetuksi, suojaatko vai et. Koska sitten jos päätät, että et suojaa, tai vaikka suojaisitkin, siitä huolimatta sinun oikeutesi eivät ole mitään rajoittamattomia yksinoikeuksia. Ne ovat rajallisia kielto-oikeuksia, ja niitä voivat rajoittaa oikeudet, joita muilla on. Toisella puolella on oma toiminnan vapaus ja sen miettiminen ja selvittäminen, missä menevät oman toiminnan vapauden rajat. Mitä voit tehdä ilman, että loukkaat jonkun toisen patenttia tai tavaramerkkiä tai olet toisen muotoilun kanssa ristikkäin, se oma toiminnan vapaus täytyy sitten myös tuntea. Se on ihan yhtä tärkeää kuin se, mitä olet suojannut.
Ari-Pekka Launne [00:22:30]: Itse olen ajatellut tätä, ja melko pitkällehän tätä samaa kaavaa noudattavat kaikki meidän IPR-alalla toimivat kollegatkin, että me ajattelemme kolmeen tai joskus neljään osaan tämä toiminta aikajanalla. Sinulla on ennakolliset toimet, ennakkotutkimukset, selvitykset, freedom to operate -selvitykset. Sitten sinulla on rekisteröintivaihe, jossa haet suojaa jollekin tietylle asialle. Kaikissa näissä eri lajeissa se on kuitenkin kerrottava suhteellisen tarkasti, mikä siinä tulee suojan piiriin. Kolmantena sinulla on valvontavaihe ja valvonta ja toimeenpano, jossa katsot, että sinun oikeuttasi ei loukata tai sinun kielto-oikeutesi ei tulla, taikka etsit sellaisia tilanteita, joissa pystyt itse kielto-oikeuttasi hyödyntämään, eli toimit joko passiivisesti tai aktiivisesti. Passiivisena odotat, että jos joku tulee pyytelemään lisenssiä, myönnät sen ja aktiivisena etsit sellaisia, joille lopulta myyt pakolta sen lisenssin tähän kielto-oikeutesi piiriin kuuluvaan juttuun. Neljäs kaista tai palanen on täytäntöönpano, eli sitten kun meillä on mahdollisesti joitain tuomioita tai muita, niin niitä sitten niin sanotusti enforcataan eli toimeenpannaan tätä loukkaajaa kohtaan esimerkiksi vaatimalla sen tuotteita hävitettäväksi. Niin voi käydä tuoteväärennystilanteissa.
Suvi Julin [00:24:33]: Aika tärkeänä... Jatka vain.
Ari-Pekka Launne [00:24:36]: Kun tässä aikajanassa katsotaan, mikä korostuu, siellä strateginen päätös määrää sitä, onko tärkeämpää ennakkotutkiminen vai onko valvontavaihe tärkeämpi. Rekisteröintivaihe voi olla sitten siinä välissä. Harvoin se on kai tärkein. En näkisi niin, että kaikista tärkein olisi rekisteröidä. Se olisi juuri vastoin sitä, millä aloitettiin, eli ei suojaa suojaa varten, vaan suojaa haetaan sitä varten, että on siellä jotain valvottavaa tai jotain, jolla kieltää kilpailijoita.
Suvi Julin [00:25:17]: Joo. Ja sitten juuri se, että usein se on myös ajallisesti sellaista, että harvoinhan mikään syntyy niin, että se on kerralla valmis, vaan tuotteet ja palvelut kehittyvät ajan myötä. Sekin on hyvä tiedostaa, samalla tavalla kuin yrityksen strategia kehittyy ajan myötä, niin sitten myös IPR:n suunnittelu pitää kehittyä siinä rinnalla. Nämä ovat vähän sellaisia, että nämä vähän toimivat ajallisesti, ne elävät pikku hiljaa kerroksittain siellä.
Ari-Pekka Launne [00:25:45]: Joo, ei saa hakata kiveen sitä strategiaa paremmin kuin suojaamistakaan, että se on nyt näin ja tähän ei sitten puututa, vaan se todella elää päivästä päivää. Sitä pitää tarkastella.
Maarit Jokela [00:26:00]: Tuossa on hyvä kanssa, niin kuin tuotteessakin, miettiä sitä, että tuotekin kehittyy koko ajan eteenpäin, onko ne uudet ominaisuudet sellaisia, joita voi suojata jollakin tavalla. Miettii koko ajan ja skannaa sitä omaa tuoteportfoliotakin, miten se muuttuu, tai jos on joku mallisuojan hakeminen, että se ulkomuoto on taas muuttunut, tarvitaanko sille taas uusi suoja sitten.
Suvi Julin [00:26:24]: Kyllä, ja sitten myös se, että kun syntyy jotain uutta, kehitetään uusia ominaisuuksia tai muita, silloin myös niiden osalta voi olla ihan yhtä tärkeää selvittää omaa toiminnan vapauttaankin tarkistaa. Se, mikä on tutkittu alun perin, ei olekaan välttämättä riittävää enää, koska olet kehittänyt jotain uutta. Siellä voi olla myös yhtä lailla sitä koskevaa, mikä ei olekaan siinä toiminnanvapauden arvioinnin piirissä, joka on alun perin tehty, esimerkiksi ollut. Siellä on aina kaksi puolta, jotka pitää ottaa huomioon. Se on ehkä sellainen, mun mielestä, yksi yleisimpiä harhaluuloja alalla on juuri se, että kuvitellaan, että saatu patentti tai tavaramerkki on sellainen rajoittamaton yksinoikeus. Niin kuin tässä olemme muutamaan todettu sitä, se on kielto-oikeus, ja sitä rajoittaa myös se, mitä oikeuksia niillä muilla on. Oma toiminnanvapauskin on sellainen, että se voi ajallisesti muuttua. Sitä pitää seurata tuotteiden ja palveluiden kehittyessä, millä tavoin esimerkiksi uusien toiminnallisuuksien osalta, mitä sille toiminnanvapaudelle on tapahtunut. Jos ajatellaan patentteja, ne ovat ensimmäiset 18 kuukautta, sieltä etuoikeuspäivästään patenttihakemukset ovat salaisia, myöskään ajan hetkenä X me emme välttämättä tiedä ihan varmasti kaikkea, mikä siihen liittyy.
Ari-Pekka Launne [00:27:51]: Tiedetäänkö koskaan? Laajentaminen on aina sellainen paikka, siis niin toimialan laajentaminen kuin tämän toiminnan tai tuotevalikoiman laajentaminen, jossa aina pitää olla tarkkana, koska kun tämä on se rajattu oikeus, jos sen ulkopuolelle halutaan mennä, siellä on toisten rajattuja oikeuksia, ja niitä on voinut tulla myös sen jälkeen, kun itse on sen ensimmäisen saanut. Ne voivat limittyä ja lomittua siellä, punoutua toisiinsa, ja tämähän johtaa helposti esimerkiksi ristilisensiointitilanteisiin, jossa meidän on pakko lisensioida jotain ja toinen lisensioi meiltä jotain, jotta molemmat voivat sitten tuottaa niitä tuotteitaan, joita sinne markkinoille haluavat. Esimerkkinä voisi olla jokin sellainen tilanne, että ollaan esimerkiksi tehty alun alkaen jotain ruokatuotteita ja sitten tulee tällainen trendi, että kaikissa pitää olla jokin terveysvaikutus, ja sitten lähestytään jo sieltä tätä lääketieteellistä puolta, ei välttämättä sitä, että hernerokka muuttuu lääkkeeksi, mutta samalla brändillä voidaan myydä jotain terveysvaikutteista, ja siellä lääkemerkkien puolella sitten saattaa olla jotain esteitä tälle. Esimerkiksi noin karkeasti.
Suvi Julin [00:29:19]: Esimerkiksi. Tai sitten ollaan toimittu tähän saakka Euroopan markkinoilla ja sitten päätetään mennä Yhdysvaltoihin ja Kiinaan tai jompaankumpaan. Jos meillä Euroopan markkinoilla ei ole ollut mitään merkittäviä toiminnan esteitä tai rajoituksia, se ei tarkoita sitä, että meillä ei olisi niitä siellä Yhdysvalloissa tai Kiinassa.
Ari-Pekka Launne [00:29:39]: Joo. Alueellisen laajentamisen ongelma on sama, että silloin osittain alueellisesti laajennetaan toimintaan, siinä on sama kuin tässä. Nyt voidaan viedä siis uutta tuotetta uusille alueille tai sitten voidaan yhdellä alueella tehdä uusia tuotteita, ja molemmat saranakohdat on tässä sellaisia, jossa pitää olla tarkkana.
Maarit Jokela [00:30:03]: Kiitoksia, kun olit mukana kuuntelemassa tätä mielenkiintoista keskustelua immateriaalioikeuksista. Jatkamme seuraavassa osassa keskustelua IPR-riitatilanteesta ja mitä niistä voi ammentaa. Minkälaisia oppeja kannattaa ottaa opiksi?
[äänite päättyy]