Subscribe
Share
Share
Embed
Elämänmakuisia podcasteja Jätkäsaaresta, Hyvän toivon kappelin yhteisöstä.
Saarna Hyvän toivon kappelissa 5.10.2025, Ilm. 12:7–12, Matt. 18:1–6, 10
Johdanto: Ilmestyskirja Iron Maidenin mukaan
”Mutta voi maata ja merta - Saatana on laskeutunut teidän luoksenne! Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt.” Kun kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni näitä Ilmestyskirjan sanoja, en lukenut niitä Raamatusta. Kuuntelin niitä 80-luvulla c-kasetilta. Kasetilla lauloi heviyhtye Iron Maiden biisiä Number of the Beast. Tuota klassikkoa olen siitä lähtien hoilannut mielessäni. Biisi kertoo hyvän ja pahan välisestä kamppailusta. Siitä puhun myös tässä saarnassani Ilmestyskirjan ja evankeliumin pohjalta.
I Sota jättää aina jälkensä
Raamatun kirjojen joukossa Ilmestyskirja on erityisen vaikea tulkita. Siinä on paljon psykedeelisiltä tuntuvia unia ja näkyjä. Raamatuntutkimuksessa Ilmestyskirja ymmärretään puheeksi omalle ajalleen. Sen tarkoitus oli valaa toivoa kristittyjen yhteisöön, joka eli keskellä Rooman valtakunnan vainoja. Unet ja näyt ovat vähän kuin koodikieltä, jonka läpi kuulijat tunnistivat oman aikansa ilmiöitä.
En siis ajattele, että Ilmestyskirja olisi kirjoitettu ennustamaan tulevaa. Kuitenkin se puhuu asioista, jotka ovat tärkeitä myös nykyhetkessä. Hyvän ja pahan välinen kamppailu on osa ihmisyyttä. Osa tätä kamppailua ovat sodat. Viime vuosina erityisesti Ukrainan ja Gazan sodat ovat tulleet lähelle suomalaisia.
Minulle rauhan rakentaminen on ollut aina tärkeää. Siihen vaikuttaa oma taustani. Isäni joutui pakenemaan sotaa ja vainoa Suomeen Inkeristä, nykyisen Venäjän alueelta. Isoisäni kuoli Stalinin vainoissa. Äitini isä taas taisteli monessa sodassa. Nuorena ajattelin, että minun tieni ei ole olla sotilas. Suoritin siviilipalveluksen Mellunkylän seurakunnassa lasten, nuorten ja apua tarvitsevien keskellä. Ajattelin, että jos mahdollisimman moni ympäri maailmaa valitsee samoin, sodat vähenevät. Hengelliseksi kodikseni olen löytänyt Taizén ekumeenisen yhteisön Ranskasta. Se syntyi toisen maailmansodan aikana rauhan ja toivon merkiksi keskelle rikki revittyä Eurooppaa.
II Uskontojen ydin on rauhaa
Ukrainan sota on ollut omasta rauhanaatteestanikin käsin pysäyttävää. Useimmiten sotaan on syynsä molemmissa osapuolissa. Ne ovat epäselviä ja monimutkaisia ristiriitatilanteita. Ukrainan sodassa on kuitenkin selvää, kuka hyökkäsi aluksi. Hyökkäyksen takana on Venäjän hallinnossa vaikuttava harhainen, menneisyyteen takertuva maailmankuva. Venäjän hallinto on langennut palvomaan vallan saatanallisia voimia. Tässä mieleen nousevat Ilmestyskirjan sanat: ”Mutta voi maata ja merta - Saatana on laskeutunut teidän luoksenne! Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt.”
Saatanallista on ollut myös se, että Venäjällä on käytetty kristinuskoa oikeuttamaan Ukrainan sotaa. Moskovan ortodoksinen patriarkaatti on antanut julmalle sodalle tukensa. Kaikkia uskontoja voidaan käyttää välineenä synnyttämään jyrkkää identiteettipolitiikkaa ja oikeuttamaan sotaa. Uskontoa on käytetty myös Israelin ja Palestiinan konfliktissa. Sillä on perusteltu sekä Hamasin julmaa hyökkäystä että Israelin suhteetonta, kansanmurhaan johtanutta vastahyökkäystä.
Sota ja väkivalta eivät kuitenkaan koskaan ole Jumalan tahto. Uskontojen ydin on rauhan rakentamisessa. Jeremian kirjassa sanotaan: ”Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Kristittynä tärkeää on rukoilla ja rakentaa rauhaa, aina ja kaikissa tilanteissa.
Kristuksen seuraajatkin voivat kuitenkin joutua sotaan. Oikeutettu sota tarkoittaa tilannetta, jossa kaikki muut keinot on käytetty sodan välttämiseksi. Jäljellä on vain puolustautuminen hyökkääjää vastaan. Suomessa maanpuolustustahto on osa kansallista DNA:ta. Näen itsekin sen merkityksen aiempaa kirkkaammin Ukrainan sodan valossa. Vapaata kansanvaltaamme on tärkeää puolustaa ulkoista hyökkääjää vastaan.
Yhtä tärkeää on, että emme revi maatamme sisältäpäin. Oikeusvaltiosta ja demokratiasta, tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta täytyy pitää huolta. Kaikkia ihmisiä pitää kunnioittaa.
III Rauha lähtee sydämestä
Sotaan voidaan siis joskus joutua, mutta sitä ei koskaan pidä tavoitella. Sota synnyttää aina traumoja, jotka vaikuttavat moneen sukupolveen Erityisen haavoittuvia sodalle ovat lapset. Evankeliumissa Jeesus nostaa uskon esikuvaksi lapsen: ”Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.”
Rauhaa ei pidä tavoitella vain valtioiden välillä. Rauha lähtee omasta sydämestäni. Kristittynä kilvoittelu on sitä, että nöyrryn yhä uudelleen lapsen kaltaisuuteen. Lapsen kaltaisuus on avoimuutta, ihmettelyä ja luottamusta. Kun pysyn lapsen kaltaisena, en näe maailmaa mustavalkoisena. Voin opetella ymmärtämään erilaisia tapoja nähdä maailma. Silloin en luo toisista jyrkkiä viholliskuvia. Samalla saan myös vastalääkettä vallan ja voiman palvonnalle.
Sovun löytäminen ihmissuhteissa ei ole aina helppoa. Erityisen vaikeaa se voi olla lähisuhteissa. Paavali kirjoittaa: Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Aina sovun löytyminen lähimpien kanssa ei ole mahdollista. Silloin on tärkeää kokea, että olen itse tehnyt voitavani. Omaa itseä on tärkeä myös puolustaa. Jos esimerkiksi parisuhteessa on henkistä tai fyysistä väkivaltaa, suhteesta täytyy lähteä.
Lopuksi: lopulta rauha lähtee omasta sydämestäni. Voin kohdata omat haavani Jumalan rakkauden varassa. Pakolaisen lapsena olen joutunut kantamaan sodan synnyttämän turvattomuuden arpia. Samoja arpia on monen muunkin suomalaisen mielessä. Sodat ovat jättäneet meihin jälkensä. Tarvitsemme Pyhän Hengen parantavaa voimaa ja toisiamme, että löydämme tasapainon itsemme kanssa. Vaikeiden tunteiden ja kokemusten luo on tärkeää pysähtyä ja elää ne läpi.
Kun kohtaan varjoni, voin säilyttää kosketuksen lapseen sisälläni. Saan rohkeutta puolustaa hyvää ja rakentaa rauhaa. Jumala ei halua maailmaan sotaa ja väkivaltaa. Jumala haluaa, että meissä kaikissa säilyy lapsen avoimuus, ihmettely ja luottamus läpi elämän.